Hayley's Cuisine

Rakuunaohrattoa, broileria & kuvakulmia

2012-03-09T18:31:00.000+02:00

Aurinko paistaa ja lämmittääkin jo aika keväisesti, mutta lunta ja pakkasta on vielä sen verran, että talviset pataruuat maistuvat edelleen. Tämä ruoka on talvinen myös siinä mielessä, että yrtit ovat kuivatussa muodossa. Viime viikonloppuna syötiin siis reilulla rakuuna- ja persilja-annoksella maustettua tomaattista ohrattoa, johon upotin ison purkillisen hillosipuleitakin. Kuivatut yrtit olivat ohran seurana koko parinkymmenen minuutin kypsennysajan, joten ne ehtivät hyvin antaa maunsa nesteessä kylpiessään.

Ohrattoaterian proteiiniosana oli broileria, jonka paistoin samassa padassa, jossa sitten myöhemmin keitin ohran kypsäksi. Keskityin kerrankin broilerin huolelliseen ruskistamiseen (ilman turhia tökkimisiä yms. ja muistinpa antaa lihan lämmetäkin ennen paistamista). Maustamiseen riitti vain pieni suola ja pippuri. Ei muuten ollut tippaakaan kuivaa tai mautonta sellaisenaan! Puhtaat maut oikein valmistettuna... Aika iso ero siihen, kun seitsemisen (?) vuotta sitten keitin pannulla teollisuusmarinoituja broiskuriekaleita.

Kuvakulma 1: pääroolissa ruoka.

Kuvakulma 2: pääroolissa astia.

Kuvakulma 3: pääroolissa tabletti.
Rakuunaohrattoa & broileria
(ainakin neljälle)

500 g broilerin fileitä (maustamaton)
oliiviöljyä paistamiseen
suolaa
mustapippuria

140 g tomaattipyrettä
1 rkl kuivattua rakuunaa
1 rkl kuivattua persiljaa
8 dl vettä
1 kanaliemikuutio
2 dl ohrasuurimoita
1 lasipurkki hillosipuleita (190/320 g)

Kuutioi broilerin fileet, ja anna lämmetä huoneenlämpöisiksi. Kuumenna öljytilkka padassa, ja kypsennä kanapalat kahdessa erässä. Ruskista kuutiot ensin reippaalla lämmöllä, rouhaise myllyistä sitten hieman suolaa ja pippuria, ja hauduta kypsiksi kannen alla. Siirrä kypsät broileripalat lautaselle ja peitä foliolla ohraton valmistamisen ajaksi.

Kippaa tomaattipyree samaan pataan, jossa äsken paistoit broilerin, ja pyörittele sitä hetken verran kuumalla lämmöllä. Sekoita sitten joukkoon kuivatut yrtit, vesi ja kanaliemikuutio. Kuumenna kiehuvaksi ja mittaa joukkoon ohrasuurimot. Anna ohran kypsyä 15 minuuttia, lisää sitten valutetut hillosipulit, ja jatka sitten kypsyttelyä vielä 5 minuuttia. Sekoita lopuksi kanapalat ohraton joukkoon, tai kauhaise broiskua ohrattoannosten päälle sellaisenaan.

Mustikkavispipuuro ja kuva-arvoitus

2012-03-07T17:56:00.000+02:00

Puurorepertuaariini tuli mannan verran laajennusta, kun inspiroiduin Inkiväärihillo-blogia selaillessani vispipuuroajatuksesta. Yleensä haen puuroilla nimenomaan aamulla kaivattavaa kuitupotkua, mutta ei näillä tummilla mannasuurimoillakaan ihan nollille jäädä. Kuusi grammaa ravintokuitua sataa grammaa kohden on ihan ok, varsinkin kun vispipuuro voi myös olla jälkkäri! :D

Mannapuuroni joukossa vispiläkyytiä saivat myös pakastemustikat, ja aika komean väristä massaa tästä syntyikin! Vaan mistä mahtoi saada makunsa ja korean värinsä tämä keltaiseen päin taittuva punainen vispipuuro?

Arvoitusvispipuuro.

Perinteisempi mustikkavispipuuro.
Mustikkavispipuuro

1 l vettä
3 dl mustikoita
0.5 dl sokeria
0.5 tl suolaa
1.5 dl tummia mannasuurimoita
(kardemummaa)

Mittaa kattilaan vesi, mustikat, sokeri ja suola. Kuumenna kiehuvaksi, ja vispaa joukkoon mannasuurimot. Anna puuron kiehua välillä hämmentäen 7 minuuttia. Jäähdytä ja vispaa kuohkeaksi. (Mausta ripauksella kardemummaa.)

Ei, en syö puurojani pääasiassa viinilaseista. Kuvausannokset
ujutin kuitenkin Iittaloihin, jotta pääsisin harjoittelemaan näiden
upeiden värien vangitsemista valokuvauksen keinoin. :)

Wagner seinäruusuna.

Clafoutis - arkinerokas Ranskasta

2012-03-05T16:13:00.000+02:00

Clafoutis on ranskalainen jälkiruoka, jossa yleensä luumuja tai kirsikoita paistetaan pannukakkumaisen taikinan syleilyssä. Mielestäni puolitetut luumut tekevät tästä jälkkäristä todella näyttävän, mutta valmistusvaiheiltaan se on todella simppeli. Luumujen puolitus ja taikinan vatkaus, ja homma on hanskassa. Tai no, toivottavasti kuitenkin uunissa, ja hieman myöhemmin sitten suussa ilahduttamassa. :)

Luumujen kuoret halkeilivat uunissa. Rustiikkista vai mitä!
Luottokeittokirjasta löytyi clafoutiksen perusohje, jota lähdin sitten vatkuttelemaan. Vaan mitä ihmettä, pääsin siihen vaiheeseen, jossa neuvottiin lisäämään vehnäjauhot... joita ei kuitenkaan reseptin ainesosalistassa mainittu! Siinäpä sitten arvailet paljonko laitetaan... :D Vaan hätä ei ollut tämän näköinen, netti tarjosi taas hyviä vertailupaikkoja, ja ainakin lopputuloksen perusteella sopiva nesteen ja jauhon tasapaino löydettiin.

Reseptistä tuli siis edellä kuvatun, ja muutaman muun (teko)syyn nojalla oma vallaton sovellus. Eikä vähiten herkullisen soijapohjaisen ruuanlaittovalmisteen ansiosta, jolla korvasin yleisemmin käytetyn maidon tai kerman. Yksi seikka, mistä onnittelen muuten itseäni on se, että onnistuin vastustamaan kardemummakiusausta, enkä siis mennyt sitä lisäilemään. Epäilemättä se olisi sekaan sopinut, mutta kyllä nyt pitää jokin roti hommaan tulla... Onneksi kardemummalla ei ole muuten todettu erityisempiä terveydellisiä yliannostushaittoja. ;)

Maku on parhaimmillaan haalean lämpöisenä. Vaniljaisen
pehmeää taikinaa ja makean kypsää luumua... nam!

Clafoutis

300 g (6 kpl) luumuja
2 munaa
0.5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 mm suolaa
1 dl vehnäjauhoja
25 g margariinia
1.5 dl soijavalmisteista "ruokakermaa" (Alpro)
(voit korvata myös maitotuotteella)

(päälle tomusokeria)

Puolita luumut, poista kivet ja asettele ne leikkuupinta alaspäin voideltuun noin 20 x 30 cm uunivuokaan. Vatkaa kulhossa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vaahdon joukkoon myös vaniljasokeri, suola, jauhot ja sulatettu margariini. Vatkaa lopuksi joukkoon vielä soijavalmiste. Kaada taikina uunivuokaan, ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia. Koristeeksi voi koko komeuden päälle sihdata hieman tomusokeria.

Suomi-ouzolla terästetty katkarapu-fenkolikastike

2012-03-03T13:47:00.000+02:00

Mitäs tykkäätte kreikkalaisesta ouzosta? :D Minun makupalettiini anis sopii hyvin, ja enpä ouzohuikastakaan kieltäydy, kun vaan ajoitus on paikallaan. Meillä pohjoisessakin on oma anisviinamme, jota valmistaa Lignell & Piispanen. Tähän suomalaiseen vastineeseen tutustuin nyt ensi kertaa, ja pullon jämien kanssa pohdin josko siitä olisi iloa kokkailussakin.

No, Googlen johdatuksella kone taas savusi useaan otteeseen, kun tein asiaan liittyvän tutkimuksen esiselvitystyötä. ;) Joskus on mukava uppoutua vaikkapa jonkin vieraamman raaka-aineen kautta uusiin kokkailusfääreihin. Mikä raaka-aine sopii minkäkin kanssa, millä mausteaineilla niitä sävytetään, millä tavoin ruoka muuntuu eri kulttuureissa ja maanosissa, jne. Tällaisen polun kautta sävelsin sitten (oman keittiöni näkökulmasta) aivan uudenlaisen aterian, joka osoittautuikin nappisuoritukseksi. En keksi mitään parannettavaa! Ihan ihmetyttää että voikohan tämä toiste näin hyvin onnistuakaan...

Tuoreesta fenkolista hyödynnetään sekä mukula,
varsipätkät että tillimäiset lehdet.

Anisviinaa käytin siis katkarapu-fenkolikastikkeessa. Fenkolin nostin päärooliin, ja sen anismainen aromi saa juuri tarvitsemaansa vastakaikua ja tukea anisviinasta sekä aniksensiemenistä. Välimeren teemaan poimin mukaan vielä hieman oreganoa ja ripauksen cayennepippurin lämpöä. Makujen sitomiseen ja pehmentämiseen käytin soijapohjaista ruokakermavalmistetta ja lisäkkeenä ohrahelmiä. Maku on todella hyvässä balanssissa, ja eri vivahteita on juuri sopivasti. Anismainen aromi on se ykkönen, muttei suinkaan jyrää liian voimakkaana muiden sävyjen yli. Tykkään!

Arvatkaas mitä jännää riitti vielä yhdeksi duunilounaaksikin! :P
Katkarapu-fenkolikastike
(neljälle)

400 g fenkolia (1 iso mokkula hevi-osastolta)
50 g sipulia
150 g katkarapuja
1 tl oreganoa
0.5 tl anista
0.5 tl valkosipulijauhetta
cayennepippuria
mustapippuria
suolaa
3 rkl anisviinaa
1 dl soija- tms. ruokakermavalmistetta

Suikaloi fenkoli ja silppua sipuli. Kuullota ja hauduttele niitä sitten paistinpannulla pienessä öljytilkassa kunnes fenkoli on sopivasti pehmentynyt. Purutuntumaa saa jäädä, joten tähän menee viitisen minuuttia. Lisää pannulle myös oregano, aniksen siemenet, valkosipulijauhe ja hieman cayennepippuria lämpöä tuomaan. Lisää sitten katkaravut, anisviina ja ruokakerma. Kuumenna kiehauttaen ja huuda kanssasyöjät pöydän ääreen. Tarjoile ohran kaverina, vaikka kyllä riisi tai pastakin käy.

Puolukkainen soijajugurttipiirakka

2012-02-29T18:47:00.002+02:00

Minä taisin oppia villinä huhuna liikkuneen tiedon soijajugurtin uunissahyytymisestä (siis ilman kananmunaa) Chocochili-blogista. Erittäin kätevä vinkki muillekin kuin kasvissyöjille. Esimerkiksi juurikin allekirjoittaneelle, eli soijajugusta-hurjasti-pitävälle-sekasyöjälle, jolla ei nyt vaan aina satu olemaan kananmunia varastossa.

Soijajugurtista tuli tässä taloudessa kertaheitolla
kova kilpailija perinteiselle muna-rahkatäytteelle.

Kyllä, se hyytyi! Ja maistuikin hyvälle. Piirakan pinnalle ropsautin viimeiset pakastepuolukat ja piirakkapohja syntyi puolikkaasta paketista piparkakkutaikinaa. Piiras sai siis pohjavalinnasta mukavasti talvisia makuja, ja vaikka tämä epäilemättä toimisi vaikkapa pikkujoulusyötävänä, ei tästä sen liiempiä jouluruokaviboja tullut. Ja hyvä niin. Tägätään nyt kirjoitus kuitenkin myös joululle.

Puolukkainen soijajugurttipiirakka

250 g piparkakkutaikinaa
(tai muu piirakkapohja valintasi mukaan)

500 g maustamatonta soijajugurttia (Alpro)
0.5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1.5 dl puolukoita

Kaulitse ja painele piparkakkutaikina vuoan pohjalle ja reunoille. Ravista ja avaa soijajugupurkki. Mittaa sokeri ja vaniljasokeri suoraan jugurttipurkkiin, ja sekoita huolella. Kaada piirakkapohjan päälle. Ripottele sitten puolukat jugurtin päälle. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä.

Jääkaapin siivousta, osa n+1

2012-02-27T22:10:00.000+02:00

Arkiviikolla pääsee tai joutuu, ihan miten asian haluaa nähdä, toisinaan turvautumaan jos jonkinmoisiin kokkikikkailuihin. Kiire, puuttuvat ainesosat tai ylimääräiset ainesosat tuovat silloin kirjaimellisesti oman mausteensa soppaan. Omassa keittiössäni kohdattiin edellä mainituista jälkimmäisin haaste, kun jääkaapissa alkoi olla merkittäviä määriä sekalaisia jo-korkattuja tai muuten vain nyt-ois-jo-ehkä-hyvä-käyttää-mut -tuotteita. Jääkaapinsiivouspyttipannua pöytään siis!

Mitä siis oli tuhottavana? Kananmunia, ruohosipulia, paahdettuja paprikoita ja juustoa. Myös enää kahteen ateriaan riittävä annos ties milloin avatusta spagettipaketista kummitteli kuivakaapissa. Ihan toimiva kombo, melkein kuulosti ihan vartavasten suunnitellulta aterialta. Mac'n'cheese-tyyppistä spagettia keitettyjen kananmunien kanssa (joita siis rupesikin yhtäkkiä tekemään mieli) ja joukkoon ruohosipulisilppua ja paprikaa!

Hienot kananmunat ilman mustia reunuksia keitetään seuraavasti:
Anna kananmunien kypsyä kiehuvaksi kuumenneessa vedessä vain minuutin verran. Poista sitten kattila levyltä, ja anna munien kypsyä kuumassa vedessä 10 minuuttia. Sitten normaalisti kylmään veteen ja kuorimaan.
Lopputulema? Aika semiä. :P Juustoraastetta oli liian vähän, ja ateriasta tuntui puuttuvan jotakin. Olisipa ollut tuorejuustoa... Luulen, että sillä tämä setti olisi saanut tarvittavaa ilmaa siipien alle. Mutta hei, ihan hyvistä osasista tämäkin ateria koostui. Nälkä lähti, vaikkei reseptikirja tällä kartukaan. Ja huomio, huomio, tässä keittiössä ei synny hävikkiä, vaan kaikki raaka-aineet kulutetaan! Tällaisen taloudellisen ja vastuullisen periaatteen vuoksi voin hyvin syödä silloin tällöin maultaan vähän välttävämmänkin pyttisaterian. :)

Nuuhkittavan hyvä appelsiini-kardemummavanukas

2012-02-25T15:27:00.001+02:00

Vasta jälkeenpäin hogasin, että tästä vaniljakiisselin muunnoksesta tuli makumaailman puolesta jonkinlainen toisinto jokunen viikko takaperin paistelluista pannareista. Molemmat nimittäin sulostuttavat appelsiinin ja kardemumman aromeilla. Tämä jälkkäri kuitenkin nautitaan viileän vanukkaan muodossa lusikoiden. :)

Tämä on myös hyvä esimerkki sekä maku- että hajuaistia lempeästi hellivästä annoksesta. Annas olla kun menet noutamaan jääkaapissa jäähtynyttä vanukasta... Nuuh nuuh... Ja tätä syödessä kuunnellaan ehdottomasti Jukka Pojan ja Jenkkarekan Lempee-biisiä. Rauhaa ja rakkautta! Miksei muuten ruoille anneta juomasuositusten lisäksi myös musiikkisuosituksia? Saataisiin yksi aisti lisää kokonaisvaltaisesti oikeaan tunnelmaan.

Teematilpehöörillä somistellen... :)

Appelsiini-kardemummavanukas
(2-3 annosta)

5 dl kylmää maitoa
1 kananmuna (kylmä)
2 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
0.5 tl kardemummaa
puolikkaan appelsiinin kuori

Riko kananmunan rakenne, ja sekoita siihen maitotilkkaan liuotetut perunajauhot. Sekoita joukkoon loputkin ainekset. Lämmitä liedellä kiehumispisteeseen koko ajan hämmentäen, ja nosta pois levyltä kun ensimmäiset kuplat ovat nousseet pintaan. Tarjoile jääkaappikylmäksi jäähdytettynä. Kuoren syntymisen estät ripottelemalla päälle hieman sokeria.

Pikkusuolaisten aatelia: Ruohosipuli-katkarapumuffinit

2012-02-22T19:23:00.000+02:00

Tartuinpa taas jauhosormineni Sirpa Talkan leivontakirjaan Makeaa ja suolaista puutarhasta. Post-it -lapuilla merkityistä resepteistä kaikkein akuuteimpana vuoroaan odottelivat yrttiset katkarapumuffinit, jotka kuulostivat ja näyttivät kertakaikkisen herkullisilta. Tuunasin kyllä reseptiä jonkin verran, ja käytin vaihtoehtoina tarjotuista tillistä ja ruohosipulista valitsin jälkimmäisen. Muutoksia on jauhojen laadussa, muutamien ainesosien määrissä sekä paprikassa. Tuoreen paprikan sijaan käytin lasipurkissa myytäviä paahdettuja, kuorettomia paprikoita. Paahdettujen paprikoiden tiivis maku ja mehevä koostumus sopi näihin hyvin.

Muffinit onnistuivat kaikin puolin loistavasti, tekisi mieli jo pyöräyttää uusi satsi! :D Katkarapujen, kermaviilin ja ruohosipulin makusinfonia se vaan toimii. Harmiton asia, joka kuitenkin jättää minut kysymsmerkiksi, on muffinien väri. Omat leipomukseni saivat nimittäin jo aika nopeasti uunissa kauniin keskiruskean pinnan. Sisus on kuitenkin vaalea. Kirjan kuvassa muffarit taas ovat pinnastaankin hyvin vaaleita. Johtuuko ero uunista vai jauhoista? Ei uunini yleisesti ottaen kyllä ole mitenkään ruskisteleva... :D No, nättejähän nuo molemmat ovat.

Ruohosipuli-katkarapumuffinit (12 kpl)
Muunnelman alkuperäisversion lähde: Sirpa Talka, 2010. Makeaa ja suolaista puutarhasta. WSOY.

1.5 dl sämpyläjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 dl katkarapuja
1 dl paahdettua paprikaa kuutioituna
noin 3 rkl ruohosipulia silputtuna (kolmasosa puntista)
1 prk kermaviiliä
1 muna
0.5 dl oliiviöljyä
1.5 dl maitoa
(0.5 tl suolaa, jos sitä ei ole katkaravuissa eikä paprikassa valmiiksi)

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää sitten loput ainekset ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Öljyä muffinipelti, ja lusikoi taikina siihen. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Testaa kypsyys tikulla.

Täydellinen pullapitko ja muita pullaideoita

2012-02-20T21:32:00.000+02:00

Itsetehdyt, tuoreen pehmoiset laskiaispullat ovat ehdottomasti se juttu. Ja eipä tarvitse edes kiukutella hillo-mantelimassa -dilemmasta, kun kaikki saavat itse täyttää oman pullansa mielitekojensa mukaan! :D Huono puoli sen sijaan on siinä, ettei näistä pullaherkuista välttämättä ehdi tai muista räpätä kuvaa ennenkuin ne päätyvät parempiin suihin.

No, onneksi me väänsimme urakalla tupla-annoksen pullataikinaa, ja kuvattavaksi malttoi vielä selvitä pitkoksi leivottu pullasankari. Ja tulipas muuten onnistunut letti! Maltoin kerrankin letittää neljän letin riittävän löyhästi, ja tulos on hyvin kohonnut, tasainen ja juuri sopivasti paistunut pitko. Kypsyikin tasaisesti pehmeäksi. Pitkon taikinassa oli muuten rusinoiden lisäksi raastettua appelsiinin kuorta. Uskomaton tuoksu ja maku, kannattaa testata!

Pullataikina
(2 pellillistä pullia)

2.5 dl maitoa
1 dl sokeria
1 muna
2 tl kaardemummaa
0.5 tl suolaa
1 ps kuivahiivaa
75 g margariinia
vehnäjauhoja
+ rusinoita, ja paljon!

Leivo pullataikina normaaliin tapaan kädenlämpöiseen maitoon, ja kohota liinan alla kaksinkertaiseksi. Leivo pulliksi, pitkoiksi tai pyöräytä vaikka pullapohjainen piirakka. Kohota pellillä peitettyinä. Voitele sokerivedellä tai kananmunalla, ja paista 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Pullaideageneraattori:

normipullat ja pullapojat
kaneli-, texas- ja dallaspullat
rusinapullat
appelsiinipullat (taikinaan appelsiinin kuoriraastetta)
vaniljaiset pullat (taikinaan vaniljasokeria)
marmeladipullat (kanelipullan tapaan, mutta voidellaan uuninkestävällä omena- tai vadelmamarmeladilla
pullapitkot letittäen
sahramipullat / Lucia-pullat
rahkapullat
pullapohjainen mustikkapiirakka (muista ehdottomasti päälle taikinaristikko)
voisilmäpullat

Kana-katkarapunuudelit thaimaalaisittain

2012-02-18T08:58:00.000+02:00

Teki mieli jotain puikoilla syötävää nuudeliruokaa. Teki myös mieli pakastimessa jo hetken hengailleita katkarapuja. Ja tekihän minun mieli testata korkkaamatonta thai-tyyppistä currytahnaakin, mutta ennen kaikkea teki mieli saada maittavaa sapuskaa ja nopeasti!

Ja saamani piti. Oikein korkojen kera, sillä lisäksi pataan pääsi broiskua, bambunversoja ja huippuherkkuja sokeriherneenpalkoja. Pöytään saatiin siis thaimaalaisia makuja höyryävää nuudelipataa.

Tykkäsin muuten kovasti keltaisen currytahnan (Pirkka) avulla syntyneestä makukombosta, jota siis täydensin vain kalakastikkeen ja kookoshiutaleiden avulla. Noiden kolmen maustamat bambuviipaleet maistuivat aivan taivaallisille! Ainoa miinuspuoli tässä ateriassa oli se, ettei suolan määrää sellaisenaan voinut säätää itse. Ruoan suolaisuus määräytyy nimittäin kalakastikkeen ja currytahnan annostelulla, en usko kovinkaan monen kaipaavan lisäsuolausta noiden jatkeeksi.

Kana-katkarapunuudelit thaimaalaisittain

250 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
1 prk (227/140 g) bambunversoja
2 rkl kookoshiutaleita
1-2 rkl kalakastiketta
2-3 rkl keltaista currytahnaa (esim. Pirkka)
200 g katkarapuja
300 g sokeriherneenpalkoja (sugar snaps, esim. Apetit)
(seesamöljyä paistamiseen)

kokojyvänuudeleita

Ruskista broileri pannulla seesamöljyssä. Lisää joukkoon bambunversot, kookoshiutaleet, kalakastike, currytahna ja tilkka vettä. Sekoita, ja hauduta kana kypsäksi kannen alla. Kiehauta samalla vedenkeittimellä vettä, ja kaada se nuudelien päälle kuumuudenkestävään kulhoon (valuta vesi myös pois parin kolmen minuutin kuluttua). Lisää sitten pannulle kanan ja bambunversojen joukkoon sekä (jäiset) katkaravut että herneenpalot. Kuumenna ripeästi ja sekoita lopuksi joukkoon vielä kypsät nuudelit. Nautiskele puikoilla.

Mitä parahultaisin parsakaalisosekeitto

2012-02-15T19:16:00.000+02:00

Pitää myöntää, että parsakaali päätyy tässä taloudessa pöytään yleensä pakasteena. Ja ei, en tarkoita jyrsiväni jäisiä broccolinuppuja, vaan päivittelen tässä sitä, että tuoreena parsakaalia tulee ostettua jostakin syystä todella harvoin. Ehkäpä siksi, että useimmin tuore parsakaali myydän kaupoissa pieninä, nuutuneen oloisina muovikelmuvirityksinä. Se näky masentaa, ja pakastealtaasta saa kuitenkin laadukasta kauniin vihreää kaalimuunnosta! Lidl oli kuitenkin tsempannut, ja sainpa kainalooni napattua komena puolen kilon jässikän viimeisen päälle tuoretta ja siksi niin houkuttelevaa parsakaalia!

Tuli muuten mieleen, että siinä missä ylikypsäksi keitelty kukkakaali oli lapsuudessa no-no, parsakaalista minulla ei ole mitään muistoja... Liekö sitä sitten ollut missään tarjolla, ainakaan kotona meillä ei varmasti ollut ikinä parsakaalia missään ruoassa. Ja kuitenkin meillä syötiin aina paljon kaikkia kasviksia. Nimenomaan tuoreena ja usein myös raakana. En tiedä onko yleistä, mutta esimerkiksi raaka kukkakaali oli (toisin kuin se kypsä serkku), ja on edelleen, mielestäni herkkua. Ylipäänsä kypsentämättömien kasvisten runsas syöminen on säilynyt minulla tapana, on kyse sitten marjoista, hedelmistä tai vihanneksista.

Alkuperäisen tarinan puolikiloinen parsakaali nyt kuitenkin päätyi keittopataan, vaikka aluksi mietin josko pykäisin jonkinmoisen broccolipastan. Soppailu vei kuitenkin pidemmän korren ja maustamiseen nykäisin pakastimesta kesän parvekeyrttisadon meiramia. Koska seesaminsiemeniä on edelleen hampurilaiskesteistä jäljellä, paahdoin niitä keiton päälle ripoteltavaksi. Hassua, miten paljon keiton päällä köllivät siemenet voivat tuoda lisää syvyyttä normiruokailuhetkeen... :) Ja extravaiva siementen paahtamisesta (samassa keittokattilassa ennen varsinaista sopankeittoa) on mitätön.

Parsakaalikeitto

500 g tuoretta parsakaalia
100 g sipulia
1 rkl seesaminsiemeniä
1 rkl seesamöljyä
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio (minusta pienempikin pala riittäisi)
tuoretta meiramia
0.25 tl muskottipähkinää
0.25 tl mustapippuria
2 dl maitoa

Pilko parsakaali, ja pidä kukinnot ja varsipalat erillään. Kuutioi myös sipuli. Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla, kohtuullisen miedolla lämmöllä. Poista siemenet pannulta.

Kuullota sipulikuutiot seesamöljytilkassa. Lisää sitten vesi ja kasvisliemikuutio, ja kuumenna kiehuvaksi. Kypsennä aluksi kovempia parsakaalin varsipaloja kiehuvassa liemessä 10 minuuttia. Lisää sitten kukinnot ja meirami, ja anna kiehua vielä toiset 10 minuuttia tai kunnes parsakaali on pehmennyt. Soseuta keitto sauvasekoittimella, mausta ja lisää maito. Kuumenna keitto vielä höyryävän kuumaksi, ja tarkista maku ja koostumus. Ripottele annosten päälle paahdettuja seesaminsiemeniä.

Keittoa kynttilänvalossa.

Sydänystävysten punajuuripiiraat

2012-02-12T08:55:00.000+02:00

Alkavan viikon tiistaina juhlitaan ystävänpäivää, ja aika moni on jo nyt viikonloppuna ottanut varaslähdön sekä sydänystävien että sydänkäpysten muistamisessa. Minusta suomalainen ystävänpäivä on hieno juttu. Muuallahan Valentine's Day on lähinnä rakastavaisten juhla, mutta meillä huomioidaan erityisesti ystävyys, ja laajeneepahan teema muuhunkin hyvän mielen ja ystävällisten eleiden harjoittamiseen.

Itse väkersin lehtitaikinasta punajuuritäytteisiä minipiiraita. Ikäänkuin cocktailpaloja. Täytteeseen pilkoin myös saksanpähkinöitä, ja päälle murustelin vuohenjuustoa. Ja oli muuten mahtavan makuinen tuo juustotiskiltä napattu iso rinkula, nam. Yrteistä punajuuren seuraksi valitsin rosmariinin, mutta myös timjami soveltuisi tähän loistavasti. Tai vaikka molemmat yhdessä.

Designin kanssa on vielä työstettävää. Hauskannäköisiähän nämäkin,
mutta mielikuvien tasolle ei ulkoasun suhteen ylletty. :P

Punajuuripiiraat

lehtitaikinaa (tai torttu- tai voitaikinaa)

kypsäksi keitetty punajuurta kuutioina
rosmariinia
balsamiviinietikkaa
suolaa
pippuria
vuohenjuustoa murusina
saksanpähkinöitä rouhittuina

Leikkaa lehtitaikina halutunkokoisiksi ja -muotoisiksi paloiksi. Paina muotilla tai leikkaa terävällä veitsellä taikinalevyjen sisäpuolelle mielesi mukainen kuvio. Älä kuitenkaan leikkaa koko taikinalevyn paksuuden lävitse. Painele kuvion sisäpuolelle haarukalla reikiä. Paista 225-asteisessa uunissa täysin kypsäksi, jos haluat piiraisiin kylmän täytteen. Jos taas haluat lämpimät piiraat, paista vain sen verran, että taikina kohoaa lehteväksi ja alkaa juuri ja juuri saada väriä. Painele kunkin piirakan ulkokehyksen sisäpuolinen osa lusikalla alas.

Sekoita punajuuri-vuohenjuusto-saksanpähkinätäyte mausteineen päivineen. Lusikoi täytettä piirakkakehyksien sisälle. Tarjoile sellaisenaan, tai jatka halutessasi paistamista ja tarjoa lämpiminä.

Ihkut inkivääriskonssit

2012-02-10T18:43:00.000+02:00

Jos pitää nimetä useimmin valmistamani leivonnainen, taitaa voittajaksi nousta skonssit. Ne valmistuvat nopeasti, ja esimerkiksi muffineihin verrattuna syntyy vähemmän tiskiä, kun ei tarvitse liata muffinipeltiä tai muitakaan vuokia. Ja ainesosaluettelokin on hyvin yksinkertainen, kaikki tarvittava löytyy käytännössä aina kaapeista ilman eri kauppareissua. Yleisimmin ex tempore -leivontaidea tyssää minulla kananmunien puutteeseen, mutta skonssit eivät kaipaa niitäkään!

Lasipurkissa ihanaisia inkivääripalasia.
Luottomyymälästäni näitä saa kilon paketeissa! :D
Pettämätön rusinaskonssiresepti, joka taipuu sekä makeisiin että suolaisiin skonsseihin, pääsi taas käyttöön. Rusinoiden sijaan taikina vain kätki sisäänsä inkiväärikuutioita. Veistelin niitä sellaisista pehmeistä, kuivatuista inkivääripaloista, joita myydään esimerkiksi etnisissä pikkuruokakaupoissa. (No, saattaa niitä joskus löytyä normimarketistakin, mutta yleensä todella pienissä pakkauksissa, sokeroituina ja törkeällä kilohinnalla...) Olen juuri nyt ihan koukussa noihin inkivääripaloihin, herkuttelen mielummin niillä kuin karkeilla! :D Toimii myös skonsseissa!

Inkivääriskonssit
1 pellillinen, ~10 kpl

3.5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa
1 rkl sokeria

50 g margariinia
1.5 dl maitoa
1 dl kuivattuja inkiväärikuutioita

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita keskenään. Lisää margariini joukkoon nokareina, ja nypi se kuivien aineiden kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä maito ja inkivääripalat. Sekoita nopeasti (älä vaivaa). Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja kaulitse noin 2 cm paksuksi levyksi. Irroita lasilla tai pyöreällä muotilla haluamasi kokoisia pyörylöitä. Paista skonsseja 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

Popcornia ja propagandaa

2012-02-07T20:22:00.002+02:00

Leffaillan, joka muuttuikin vaalitentti-illaksi (!!!), eväinä rouskuteltiin kahdella tapaa tuunattuja popcorneja. Ensimmäisen satsin joukkoon ravisteltiin garam masalaa ja kurkumaa, ja toinen satsi sai niskaansa pieneksi rouhittuja tumman suklaan palasia. Olikin pitkä aika siitä, kun olen viimeksi syönyt popcornia. Ja suklaiselle popcornille tämä oli kyllä ihka ensimmäinen kerta myös! Ei hassumpaa!

Ja siis joo, okei, vaalipropagandaa ei varsinkaan vaalien toisella kierroksella ja varsinkaan sosiaalisten medioiden ulkopuolella ollut juurikaan havaittavissa! :P

Suolaista ja makeaa.

Naudanlihatagine taateleilla ja luumuilla

2012-02-04T18:48:00.002+02:00

Naudanlihaa tulee ostettua aika harvoin. Ja yllätys, yllätys... Sitä ei sitten tule syötyäkään kovin usein. Niillä kerroilla kun nautaa ruokapöytään päätyy, on se useimmiten jauhelihan muodossa, vaikka myös vaikkapa huolella kypsytetty härkäruukku, johon tulee reilusti herkkusieniä ja hillosipuleita, (sen ohjetta en tänne muuten olekaan vielä laittanut) maistuu tälle tytölle. No, tämän esipuheen johdattelemana voinkin kertoa, että tuli oikein juhlallinen tunnelma kun pääsin kokkailemaan puolentoista kilon lihajötkäleen kanssa! Kyseessä siis reipas pala kotimaista naudan ulkopaistia.

Ruskistetut lihapalaset ja kumppanit juuri ennen
uuniin hyppäämistä (vesi vielä puuttuu).
Tämän 1.5 kilon laatulihapalan sain tuttavan kautta Vertti-maatilalta. Liha oli huolella raakakypsytetty, ja sen kanssa pääsi heti kokkaushommiin. Ulkopaisti on kenties parhaimmillaan ajan kanssa kypsytettynä pataruokana, joten pääsin sitten suunnittelemaan viikonlopulle ihanan uuniruoan. Makumatka suuntautuu Marokkoon, ja liha pääsi kypsymään lämpimissä mausteissa runsaan sipuli-, taateli- ja luumuannoksen kanssa. Heitäpäs tämä pata uuniin, lähde ulos pakkaseen reippailemaan ja nautiskele kotiin palatessa! Takuuvarmat punaposket ja hymysuut. :)

Tämä ruoka paranee vanhetessaan.
Tee reipas satsi, ja pistä annos tai pari pakkaseenkin.
Naudanlihatagine

1.5 kg naudan ulkopaistia (Hereford)
3 sipulia (300 g)
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl jauhettua kanelia
1 tl juustokuminaa (jeeraa)
1 tl kurkumaa
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
250 g kuivattuja taateleita
150 g kuivattuja luumuja
vettä
(manteleita, 2 rkl ruusuvettä)

Kuutioi liha ja suikaloi sipuli. (Paahda ensin mantelit kuivalla pannulla, keskilämmöllä.) Kuullota sipulit pannulla, ja ruskista sitten lihapalat muutamassa erässä. Kippaa pannulla valmistuvat sipulit ja lihaerät suoraan isoon uuniastiaan. Esimerkiksi kannellinen lasipata käy hyvin, mikäli ei omista vielä oikeata tagine-pataa. :( Rouhi korianterin siemenet morttelissa, ja mikäli vain maltat, herättele korianteri ja muut mausteet vielä kuumalla pannulla rasvatilkassa. Lisää kaikki mausteet ja pieni osa taateleista uunipataan. Sekoita ainekset, ja kaada pataan vettä niin paljon, että lihat peittyvät melkein kokonaan. Laita kansi päälle, ja anna padan kypsyä 175-asteisessa uunissa minimissään 1.5 tuntia. Lisää sitten luumut ja loput taatelit, ja kypsytä vielä 30 minuuttia. Ripottele päälle paahdettuja, pilkottuja manteleita, ja ropsauta halutessasi joukkoon myös hieman ruusuvettä. Tarjoile couscousin, perunoiden tai riisin kanssa. Korvaa osa couscousin kypsentämiseen tarvittavasta vedestä liemellä!

Tämmöinen puolentoista kilon jötkäle. Ensin paksuiksi siivuiksi,
ja sitten siivut kuutioiksi.

Ruuan esivalmistelut suoritettiiin ylevästi Tšaikovskin
Joutsenlammen tahdeissa. Meinasi siksi tulla kyyneleet silmiin,
vaikka sipulinleikkaamiselta suojauduinkin uimalaseilla. ;)

Appelsiini-pannukakut & rahkapannarivuosipäivä

2012-02-01T17:39:00.001+02:00

Innoitus appelsiininmakuisiin pannareihin löytyi säännöllisesti katsastamastani blogista Makunautintoja Mimmin keittiöstä. Resepti tuunautui omien maustamismieltymysten (kardemummaa piti lisätä... ;) ja jääkaapin sisällön perusteella. Miltei tyhjässä jääkabessa oli näppärästi juuri yksi rahkapurkki ja (vain) kaksi kananmunaa, jotka kaikki kolkuttelivat parasta ennen päivämääriään.

Samantapainen resepti löytyy blogistani muuten myös viime helmikuulta, jolloin rahkapannareita mausti bansku. Ja hahaa, miten onkin mahdollista, että postaan uuden rahkapannarireseptin PÄIVÄLLEEN vuoden kuluttua ensivedoksesta! Täysin suunnittelematon sattumus. :D

Mitä paksumpia, sen parempia! Kypsyminen ottaa tällöin oman
aikansa, mutta mieto lämpö estää palamisen, ja kääntövalmiuden
tunnistaa siitä, että pannari alkaa osoittaa hyytymisen merkkejä
ja reunatkin kestävät lastalla tökkimisen ja ujuttelun.

Tulos? Törkeän hyviä pannareita! Rahkapohjaiset taikinat ovat mahtavia. Ja tämä oli sen verran tanakkaa, että kardemumma asettui tasaisesti. Appelsiinin voimakkaat aromit kruunasivat makunautinnon. Om nom nom. Vaan nyt tuli ajatuskatko, onko pannukakku leivonnainen? Wikipediakaan ei nyt oikeastaan auta vedenpitävästi, vaikka kelpuuttaakin pannukakun tuolle listalle. Pannari valmistuu taikinasta, se ehkä puoltaisi sen luonnetta leivonnaisena, mutta enpä kyllä menisi intuitiivisesti pannareiden valmistusprosessia leipomisena mainostamaan... Anyone?! Vielä en ainakaan pistä leivonnaiset-tagia!

Ei-luomuappelsiinien (ja muiden sitrusten) kuoren käytön turvallisuus on muuten asia, josta kaipaisin enemmän luotettavaa tietoa. Periaatteessa en ole asiasta huolissani, koska aika harvoin kuorta loppupeleissä kuitenkaan syön, joten pahasti myrkytetettynäkään se tuskin vaikuttaisi kovin merkittävästi muiden tekijöiden rinnalla. Varmuuden vuoksi suosin kuitenkin erityisesti vieraita kestitessä luomukuorta, joskin esim. Hesarin äskettäisen jutun rohkaisemana tempaisin nämä pannarit ihan normiaplarista. Ja hei, hengissä ollaan, erittäin hyvävointisena. :D

Appelsiini-rahkapannarit
(5 paksua pannaria pienellä pannulla paistaen)

250 g maitorahkaa
2 munaa
1 dl vehnäjauhoja
0.5 dl sokeria
0.5 tl vaniljasokeria
0.5 tl kardemummaa
1 mm suolaa
0.5 appelsiinin rastettu kuori

Sekoita ainekset kulhossa tasaiseksi taikinaksi ja anna tekeytyä 10 minuuttia. Paista pannukakut öljytyllä pannulla molemmin puolin. Mieto lämpö toimii parhaiten, itse ruuvasin lieden neloselle (4/9).

Herra Hapanjuuren hasselpähkinä-sekaleipä

2012-01-29T18:36:00.000+02:00

Jääkaapissa viihtyvä kämppikseni, herra Hapanjuuri, kaipaili äksöniä. Ollaan pidetty yhtä jo viime vuoden elokuusta lähtien, ja viikonloppuna löysimme vihdoin molempien kalentereista riittävän pitkän vapaan slotin, jotta saatoimme viettää laatuaikaa ihan leivonnan parissa. Viime aikoina yhdessäolo kun on muutoin keskittynyt lähinnä viikoittaisiin pikatreffeihin juuren ruokkimisen merkeissä.

Juuresta latvaan -blogista löytyikin kivan simppeli ohje hapanjuuresta leivotulle sekaleivälle. Mallin mukaisesti hyödynsin itsekin nimenomaan kaappien antimia, ja minun taikinakulhooni jauhoja pöllähti ruis- ja sämpyläjauhopusseista. Leivän toiseen puoliskoon upotin lisäksi kourallisen hasselpähkinöitä! Juuren sainkin uppoamaan tähän melkeinpä kokonaan, joten siirsin jäljelle jääneet pari ruokalusikallista puhtaaseen astiaan, ja vasta sitten (ruokinnan kera) takaisin jääkaappiin. Herra Hapanjuuri sai siis uudet kuteet uuteen vuoteen!

Tiivistä, hapanta, pähkinäistä. Parhaimmillaan
ohuina siivuina, vahva-aromisen juustosiivun kera!
Hasselpähkinä-sekaleipä hapanjuureen leivottuna
Mukaelma, alun perin Juuresta latvaan -blogista

2 dl ruishapanjuurta
2 dl vettä
2 dl ruisjauhoja

1.5 dl vettä
3 dl kaurahiutaleita
3 dl sämpyläjauhoja
1 tl suolaa
kourallinen tai pari hasselpähkinöitä

Sekoita ruishapanjuureen 2 dl vettä ja 2 dl ruisjauhoja. Anna käydä lämpimässä paikassa yön yli tai noin 8 tuntia. Sekoita sitten taikinaan loppu vesi ja kaurahiutaleet ja anna turvota puoli tuntia. Lisää ja sekoita sitten suola ja sämpyläjauhot. Kaada taikina (kuin jäykkää puuroa) öljyttyyn leipävuokaan ja anna sen vielä odotella peitettynä puoli tuntia. Jos haluat pähkinäisen leivän, lisää taikinan joukkoon hasselpähkinöitä kokonaisina tai rouhittuina. Paista 225 asteessa noin 45 minuuttia. Jäähdytä ritilällä.

Oikopolun kulkijan intialainen munakas

2012-01-27T18:14:00.001+02:00

Itse kukin tietää, että välillä on aikaa ja intoa tehdä kaikki itse. Ja välillä aika taas on pahemman kerran kortilla. Jälkimmäisissä tunnelmissa maistuu vaikkapa nopea intialainen munakas, jonka aikaansaamiseksi riittää kahden tuotteen kauppalista: kananmunakenno ja pakastealtaan kasvissekoituspussukka. Pakastekasviksissa onkin nykyään mainio valikoima, käytin tässä Finduksen Green Deli Indian Curry -pussin, joka sisälsi mm. kikherneitä, sipulia, tomaattia, linssejä, pinaattia ja korianteria. Intialaisen tuotteesta tekee paitsi kasvisvalikoima, myös mukaan palasina pakastettu maustekastike.

Hyvää, helposti!
Intialainen munakas (kahdelle)

400 g intialaisittain maustettua kasvissekoitusta (Findus: Green Deli Indian Curry)
4 kananmunaa
tilkka vettä
(pinnalle esim. paahdettuja cashewpähkinöitä, korianteria tai persiljaa)

Kuumenna jäiset kasvikset paistinpannulla. Riko sillä aikaa munat kulhoon, ja vatkaa niiden rakenne rikki pienen vesitilkan kera. Kaada munaseos kasvisten sekaan ja paista loppuun normaalin munakkaan tapaan. Jos paistinpannusi on uuninkestävä, (meitsin uusi pannu on!) voi loppuhyydtyksen, noin 10-15 minuuttia, hoitaa 200-asteisessa uunissa.

Suklaiset suosikit

2012-01-25T18:42:00.000+02:00

Joko on kulunut riittävän pitkä aika joulusta? Ei sillä, että aikoisin postailla joulureseptejä, mutta joko konvehtiähky on helpottanut ja joko suklaasta voi taas puhua? :D

Saanko esitellä suosikkikonvehtirasiani, Noble Chocolates -nimisen putiikin hedelmä- ja marjatäytteiset suklaakonvehdit, luonnollisesti Belgiasta. Uuh ja aah, näissä on täyte kohdallaan: todella makeita marjaisia makuja ja sitten omat suosikkini appelsiini ja sitruuna. Suklaa ja sitrus on yhdistelmä, joka kolahtaa tämän tytön kohdalla. Suklaa ja minttu on kyllä kova kilpailija, paremmusjärjestykseen en ota nyt kantaa... :D Mutta nämä ovat todella herkullisia konvehteja, näitä nautitaan hartaasti ja hitaasti makustellen. Suklaan osuus on määrällisesti vaatimaton täytteeseen verrattuna, joten jos haetaan nimenomaan suklaanautintoa, kannattaa valita toinen rasia.

Hempeä hemmotteluhetki...
Näitä suosikkikonvehtejani on saatavilla Suomessa ainakin Stokkalla, muualla en muista nähneeni. Namuja on 200 gramman laatikossa, mutta myös pikkuruisessa 50 gramman rasiassa pienempään hemmotteluhetkeen. Pienen pakkauksen kilohinta ei muuten itseasiassa ole kohtuuttoman paljon korkeampi. Sen heikkous on kuitenkin siinä, että rasiaan mahtuu vain neljä erilaista konvehtia, vaikka isossa lootassa makuja on viisi erilaista! No, onneksi sekä appelsiini että sitruuna kuuluvat voittonelikkoon. :D

Vieno, vaniljainen pullataikina

2012-01-22T20:54:00.000+02:00

Tiedättehän nuo selaimen kirjanmerkkeinä ja monin muinkin tavoin tallennetut reseptit? Niitä kertyy aina lisää ja lisää, välillä pitää hieman siivoillakin tuota alati pidentyvää to do -listaa. Tällä kertaa sain poistettua listalta iloisissa merkeissä (lue: toteutettuna ja vieläpä hyvin tuloksin) yhden siellä jo vuosia keikkuneen reseptin. Kyseessä on Pullahiiren leivontanurkan kristallipullat, joita on monessa blogissa kokeiltukin, ja kaikki ovat kehuneet. Pakko kokeilla! Ja voin kertoa, ettei pakkopullalle maistunut täälläkään! :D

Ohje ei sinällään ole kovin ihmeellinen variaatio normipullista. Taikina vaan leivotaan vaniljakastikkeeseen ja maustetaan runsaalla vaniljasokerilla ja kardemummalla. Tuloksena syntyvät mitä pehmeimmät ja maukkaimmat vaniljapullat. Kristallipulliksi ne muuntuvat, jos voitelet ne kypsinä vielä margariinisulalla ja pyörittelet vaniljasokeri-sokeriseoksessa. Ihana taikina inspiroi kyllä muunkinlaisiin ratkaisuihin. Pinnalle voisi ripotella vaikkapa kanelisokeria.

Kaneli-omenatäytteiset vaniljapullat ja -pitko.
Itse tein puolet taikinasta taikinasolmuiksi. Vaniljanmakuinen pullataikina on niin herkullista, ettei se täytteettöminä pullapullinakaan jää tippaakaan vaatimattoman makuiseksi. Erityisesti kardemumman reilu määrä huomioiden, nam!

Toisen taikinapuolikkaan kaulitsin, levitin päälle paistonkestävää omena-kanelimarmeladia ja ripottelinpa vielä ekstrakanelitujauksetkin. Sitten taikina rullalle ja niks naks... sekä pullia että hauska pitko. Tämä erilainen pullapitko syntyy kun leikkaat rullatun taikinan pituussuunnassa kahtia ja käännät sitten leikkuupinnat ylöspäin. Sitten nämä rullanpuolikkaat kierretään toistensa ympäri. Telkkarista opittua. ;)

Vienon vaniljainen, kutsuvan kardemummainen pullataikina.
Kohotetut pullat valmiina uuniin työnnettäviksi.
Vaniljainen pullataikina
(Mukaelma kristallipullista)

2 dl vaniljakastiketta (Flora Vanilla)
1 dl vettä
0.75 dl sokeria
0.5 rkl vaniljasokeria
0.5 rkl kardemummaa
0.5 tl suolaa
1 ps kuivahiivaa
n.6 dl vehnäjauhoja
0.5 dl juoksevaa margariinia

Kuumenna vaniljakastike ja vesi, ja lisää joukkoon sokeri, vaniljasokeri, kardemumma ja suola. Sekoita ja alusta joukkoon jauhot, joihin myös kuivahiiva on yhdistetty. Lisää loppuvaiheessa myös margariini. Kohota peitettynä noin 40 minuuttia. Leivo pulliksi ja kohota vielä pellin päällä, liinalla peitettynä noin 30 minuuttia. Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Riistakäristys & juureskakut

2012-01-17T07:42:00.000+02:00

Tammikuun ruokahaasteessa Kotona tehtyä -blogin Heli keksi usuttaa kotikokit vuoden 2011 vihannesten eli lantun ja/tai nauriin sekä uuden vuoden 2012 vihannesten eli tuoreyrttien pariin. Juuresten käyttö sopiikin hyvin talvikauteen, mutta tuoreyrttejä en talvella käytä paljoakaan, koska ostan yrttipuskia kaupasta todella harvoin. Sen sijaan kasvatan kesällä omia tuoreyrttejä, ja sesongin ulkopuolella käytän lähinnä kuivattuja tai pakastettuja (ostettuja tai itse säilöttyjä) makurehuja. Tähän haastekisaan osallistuessani luen kuitenkin pakkaseen kesällä säilömäni yrtit tuoreyrteiksi, ovat nimittäin aivan tuoreen veroisia sekä maun että näön puolesta!

Haastereseptini on lantusta (ja porkkanasta) tehty raastekakut, joita nautiskeltiin saksanhirvi-riistakäristyksen lisukkeena. Yrttimakuja toivat timjami ja persilja. Inspiraatiota raastehässäköihin ja reseptiikkaan on saatu Sadun ihastuttavassa Tsajut-blogissaan esittelemistä porkkanaterriineistä. Riistakäristys syntyi yksinkertaisesti pannulla paistellen. Mausteeksi riittää suola ja pippuri, lautasella kylkeen vielä kourallinen puolukoita!

Raastemunakkaat? Vai -pihvit tai -terriinit? Raastemuffineiksikin
näitä kai voisi kutsua. Kotoisasti ihan vain raastelättyjä tai -kekoja.

Raastekakut
(max 12 kpl muffinipelti)

500 g juureksia (porkkanaa ja lanttua 50-50)
suolaa
mustapippuria
timjamia
persiljaa
2 munaa
1.5-2 dl ruokakermaa
muskottipähkinää

Raasta juurekset karkeaksi raasteeksi ja paista niitä pannulla ainakin viisi minuuttia. Mausta ne pannulla ollessa suolalla pippurilla ja reilulla määrällä yrttejä. Voitele muffinipelti ja lusikoi raastetta koloihin. Vatkaa sitten kulhossa munien rakenne, ja sekoita joukkoon ruokakerma ja ripaus muskottipähkinää. Kaada jokaiseen muffinipellin koloon kauhallinen muna-kermaa. Paista 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, eli kunnes kakut ovat hyytyneet kunnolla.

Pannulla. Tällainen paistettu, maustettu raaste maistui muuten erittäin
hyvälle, meinasin lopettaa ruuanlaittamisen jo tähän vaiheeseen,
koska lämmin raaste olisi sellaisenaankin mainio lisäke!

Muffinipellillä ennen paistamista.

Kystä kyllä. Tässä kaksi eri versiota: osan raastekakkusista tasoitin
lastalla (oikealla) ja osan jätin siihen muotoon, johon raastemöykyt koloon
lusikoitaessa asettuivat. Piti nähdä kummasta tulisi nätimpi. :D

Lämmin punajuurisalaatti

2012-01-14T09:36:00.000+02:00

Kolmen ruokalajin illallisia alkupalasta pää- ja jälkiruokaan asti tulee harvemmin kokattua ihan kunnon kokonaisuutena. Sen sijaan kahden ruokalajin kombojen kokkaaminen on jo paljon realistisempaa, kun puhutaan edelleenkin juhlaillallisten sijaan normikokkaukseta. Paras kombinaatio on tietysti alkupala ja jälkiruoka! Pelkästään nuo tilaisin mieluusti ravintolassakin useammin, mutta kaikkialla siihen ei valitettavasti suhtauduta (henkilökunnan puolelta) kovinkaan suopeasti. Mutta oma tupa, oma lupa!

Iloisesti sekaisin. Makujen sinfoniaa! :D
Ennen jälkkärihemmottelua tarjoilin kotikeittiöstäni sinihomejuusto-punajuurihässäkkää, jossa on siis mm. punajuurikuutioita, sinihomejuustoa (Aura), maitorahkaa ja saksanpähkinöitä. Annokset syntyivät nopeasti, kun käytin kaupan vakuumipakattuja, valmiiksi keitettyjä ja kuutioituja punajuuria. Periaatteessa samat ainekset sopivat kylmän alkupalan (tai lisäkesalaatin) valmistamiseen, mutta itse tykkäsin pyöräyttää punajuuret pannun kautta lämpimiksi. Hullun hyvää!

Varsinainen tarjoiluehdotus, josta tosin puuttuvat vielä pähkinät.
(Lue: unohtui lisätä ennen kuvaamista.) Päällä loraus punajuurilientä.
Lämmin punajuurisalaatti

kypsiä punajuurikuutioita
punaviinietikkaa
rosmariinia
tuorejuustoa tai maitorahkaa
sinihomejuustoa
hasselpähkinöitä

Kippaa punajuurikuutiot pannulle (osta kaupasta valmiita kypsiä punajuurikuutioita tai keitä ja kuutioi ne itse). Lorauta joukkoon punaviinietikkaa (skippaat tietysti tämän vaiheen jos käytät etikkapunajuuria) ja ripottele joukkoon runsaasti rosmariinia. Anna kuutioiden lämmetä kunnolla. Sekoita sillä aikaa reilusti sinihomejuustomurusia tuorejuuston, maitorahkan tms. joukkoon. Kokoa annokset kuumista punajuurikuutioista ja niiden päälle keoksi lusikoidusta aurajuusto-tuorejuustoseoksesta. Ripottele pinnalle vielä lisää aurajuustoa, rouhittuja saksanpähkinöitä ja tuoretta rosmariinia.

Kaakaopikkuleivät

2012-01-11T17:55:00.001+02:00

Keksit ja piparit (pois lukien joulupiparit) eivät oikein istu tähän keittiöön... Teen mielummin kunnon jälkkäriä tai leivonnaista. Murotaikinan käsitteleminen ei ole ollenkaan niin hauskaa kuin vaikkapa pullataikinan veivaaminen! Kaikesta huolimatta testasin nyt kaakaopiparien tekemistä, ja vaikka taikinan käsittely oli taas vähän ärsyttävää, niin hyvältähän nuo maistuvat.

Macaron look-alikes! Vaan nämäpä ovat
vaahtokarkkitahnalla täytettyjä kaakaokeksejä. :)
Inspiraation pikkuleipäilyyn sain vaahtokarkkitahnasta, jota sitten testailin hyvällä menestyksellä pipareiden välissä täytteenä. Tuo tahna on kyllä niiiiin jenkkikamaa... Ei sillä etteikö olisi huippuhyvää! :D Samalla tavalla herkullista kuin grillatut vaahtikset, oikein sulaa suuhun. Sopii kaikenlaiseen hassutteluun.

Sekalainen seurakunta (murotaikinasta on moneksi).

Vaahtokarkkileivos!
Kaakaopikkuleivät
(noin 2 pellillistä)

100 g margariinia
0.75 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
0.5 dl kaakojauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

Vaahdota margariini ja sokeri. Vatkaa joukkoon myös muna. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja siivilöi ne. Sekoita kaikki ainekset huolellisesti ja muotoile taikinapalloksi. Jaa sitten taikina kahdeksi tangoksi, kääri kelmuun ja laita jääkaappiin tunniksi. Leivo sitten taikina haluamaasi muotoon, esim. (1) kaulitse jauhojen avulla ohueksi levyksi ja leikkaa muottien avulla, (2) leikkaa suoraan pakastimeen laitetusta kovettuneesta taikinatangosta pyöreitä siivuja tai (3) pyörittele pieniksi palloiksi ja litistä hieman. Taikina sopii myös leivos- tai piirakkavuoassa paistettavaksi pohjataikinaksi. Paista 200-asteisessa uunissa 10-13 minuuttia.

Pakkasessa jähmetetystä taikinapötköstä leikatut keksilöt.

Sekametelisoppa ts. sekahedelmäkiisseli

2012-01-08T09:32:00.000+02:00

Kuivatuista hedelmistä keiteleltävät kiisselit maistuvat minulle vuoden ympäri, vaikka valtaväestö kai yhdistää ne lähinnä jouluun. Sekahedelmiä tai rusinoita, molemmat maistuvat... ja yhdessäkin. Kaneli ja piparkakkumausteet kuuluvat ainakin jouluisiin versioihin, muina vuodenaikoina ne voi skipata ja kokeilla vaikkapa pelkkää inkivääriä tai sitruunamehua. Kiisselin voi myös keittää mehuun (vaikkapa omena- tai appelsiinimehuun) tai glögiin!

Sekametelisoppa maistuu minusta parhaalta keittämistä seuraavina päivinä ja nimenomaan jääkaappikylmänä. Maut ovat tasaantuneet, rakenne on sopivimmillaan ja ainakin omalla kielelläni nuo maut korostuvat parhaiten viileinä. Nammm...

Parhaita ovat ehdottomasti makeat persikkapalat!
Ja päärynät, joita ennen kartoin vakaumuksella. :D
Tässä pinnalla kurkkaavat luumu, aprikoosi ja omppu.

Sekahedelmäkiisseli

250 g kuivattuja sekahedelmiä
vettä
2 tl piparkakkumaustetta
1 tl kanelia
0.5 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja

Pilko tai saksi sekahedelmät sopiviksi paloiksi kattilaan ja peitä vedellä. Lisää mausteet. Anna nesteen imeytyä vähintään tunti, mieluusti pitempäänkin (esim. yön yli jääkaapissa). Lisää sopivasti vettä, ja kuumenna kiisseli kiehuvaksi. Keittele soppaa viitisen minuuttia, jos haluat hedelmäpalojen säilyvän kiinteinä. Mikäli taas tykkäät hajoilevammasta kiisselistä, jatka keittelyä kunnes hedelmät ovat sopivassa muodossa. Sekoita perunajauhot pieneen määrään kylmää vettä, ja kaada seos kiisselin joukkoon ohuena norona, samalla sekoittaen. Anna kiisselin lämpötilan nousta uudestaan kiehumispisteeseen, mutta nosta kattila pois levyltä heti ensimmäisten kuplien ilmestyttyä. Jäähdytä ja nauti lämpöisenä tai kylmänä.

Uusi pakkaus on muuten oikein kaunis ja herkullinen. Suorastaan juhlava!
Eikä tuoreiden hedelmien kuvan voi myöskään sanoa huijaavan ketään,
koska vieressä on näytillä myös kuivatut versiot, jotka täsmäävät
pussin sisällön kanssa. Ja olivat muuten pehmeitä!

Kaunottaren ja kulkurin lihapullaspagetti

2012-01-06T09:54:00.001+02:00

Mielessäni oli jo jonkin aikaa muhinut visio kunnon lihapullista spagetin kera. Ja nimenomaan tomaattisessa kastikkeessa yhtenä kokonaisuutena tarjottuna. Pitkää spagettia, jota voi kieritellä haarukan ympärille ja sitten slurpsautella viehkeästi tomaattikastiketta poskellekin. Kaunotar ja kulkuri -leffamatskua siis!

Sika-naudasta pyöritellyt pullat maustin oreganolla ja sitruunalla Välimeren henkeen, ja kypsennysmenetelmänä kokeilin lihapullien keittämistä runsaassa tomaattikastikkeessa. Ei hullumpi valmistusmetodi, eipä tarvinnut käännellä pullia pannulla, tms. Tomaattikastiketta en maustanut sen kummemmin, sillä sekaan heitin pakkasesta Finduksen ratatouille-kasvissekoituksen, joka sisälsi makuaineita itsessään. Näppärä kasvispakaste varsinkin näin talvella käytettäväksi, kun tomaatit, munakoisot, kesäkurpitsat, yms. eivät ole sesongissa.

Lihapullaspagetti

400 g jauhelihaa (sika-nauta)
1 dl sipulikuutioita
1 kpl muna
0.5 tl suolaa
0.5 tl mustapippuria
0.5 tl chilihiutaleita
1 rkl oreganoa
1 rkl korppujauhoja
1 rkl sitruunamehua
1 tl sitruunankuorta (jätä pois, jos et halua kunnolla sitruunaisia pullia)

500 g paseerattua tomaattia
2 dl vettä
0.5 tl suolaa
400 g ratatouille-kasvissekoitusta tms. (Findus)
(Maizenan kastikesuurustetta)

+ täysjyväspagettia (keitinvettä ja suolaa)

Yhdistä kaikki ensimmäisen osion ainekset jauhelihaan, sekoita huolellisesti ja anna lihapullataikinan lämmetä kulhossa huoneenlämpöiseksi puolisen tuntia. Sekoita vielä kertaalleen ja pyörittele pieniksi pyöreiksi lihapulliksi laakealle lautaselle.

Kuumenna suurella, korkeareunaisella paistinpannulla paseerattu tomaatti ja vesi suolalla maustettuna kiehuvaksi. Aloita samalla spagetin keitto, jotta se valmistuu samanaikaisesti. Pudota lihapullat varovasti kiehuvaan tomaattikastikkeeseen, ja anna rauhallisesti kuplivan seoksen kypsyttää lihapullat. Tähän menee noin viisi minuuttia, pullien koosta riippuen. Varmista kypsyys halkaisemalla yksi pulla. Lisää lihapullakastikkeeseen lopuksi pakastevihannekset ja kuumenna koko seos. Tarkista vielä kastikkeen koostumus, ja lisää vettä tai suurusta kevyesti mikäli näet tarpeelliseksi.

Valuta spagetin keitinvesi ja sekoita pasta huolellisesti lihapullakastikkeeseen. Tarjoile, ripsauta päälle hieman oreganoa ja nauti!

Valmiiksi pyöritellyt, raa'at lihikset
(meillä lihis on lihapulla, ei -piirakka).

Talviset karpalomuffinit

2012-01-04T09:32:00.000+02:00

Jos puhutaan arkisista välipaloista, eivät normimuffinit ravintosisältönsä puolesta ole sitä, mitä kannattaa joka päivä mutustaa. Mitä siis tekee kropan hyvinvoinnista ja siten ravinnon laadusta välittävä henkilö, joka on kuitenkin myös tunnetusti aikamoinen herkkuperse? Keinot eivät suinkaan lopu kesken, ja näitä jälkiruokaherkusta meneviä ns. järkevämpiä välipalavaihtoehtoja syntyy ihan noin vain hihasta ravistelemalla.

Uudenvuodenpäivän brunssia juhlistamaan leipaisinkin rukiista puolukkaleipää ja banaanileipää hieman yhdistelevän muffinipatterin. Ruista sisältävä piparkakun makuinen taikina, johon makeuden ja mehevyyden tuovat reilun kypsät banaanit. Luonnetta pienenä kirpeytenä toivat mökkikarpalot, jotka heitin sekaan suoraan pakkasesta. Puolukoiden tapaan ovat mahtava pirskahteleva ylläri makeissa leivonnaisissa. :D Om nom nom!

Ei lisättyä sokeria tai rasvaa.
Makuja, kuituja, protskuja ja vitskuja löytyy!

Talvimuffinit / Banaani-karpalo-piparkakku-ruismuffinit

3 erittäin kypsää banaania
2 munaa
1 rkl piparkakkumaustetta
hieman vanilja-aromia
0.5 tl suolaa
2 dl karpaloita (pakkasesta)
1 dl ruishiutaleita
1 dl ruisjauhoja
1.5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Muusaa banaanit haarukalla. Vatkaa haarukalla banaanin joukkoon munat ja mausteet. Lisää myös (jäiset tai tuoreet) karpalot. Sekoita kuivat ainekset (hiutaleet, jauhot ja leivinjauhe) keskenään sekaisin ja kääntele ne huolellisesti sekaisin taikinaseokseen. Paista muffineja 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Tarjoilija, keitossani on linssi!

2012-01-02T11:34:00.000+02:00

Uusi vuosi ja uudet kujeet... Hayleyn keittiössä uudenvuodenlupaus on jo lunastettu, joskin matka tulee jatkumaan tästä ensimmäisestä askeleesta edelleen. Päätin nimittäin ottaa alkuvuoden projektiksi linsseihin tutustumisen, lähinnä keittiön puolella. Wikipedia tietää kertoa linssejä kutsuttavan myös kylvövirvilöiksi tai rokkalinsseiksi. Tieteellisenä nimenään tämä hernekasvi vastaa kutsuun Lens culinaris. Wikiviisaus myös julistaa seuraavaa: "Jo muinaiset roomalaiset laivasivat linssejä Eurooppaan Egyptistä." Mainiota!

Olen siis kyllä syönyt linssejä monesti, mutten koskaan kokannut niistä itse mitään. Ne ovat kuitenkin terveellistä (tsekkaa protskujen ja kuidun määrä) ja oikein laitettuna hyvääkin ruokaa, siispä linssiostoksille! Ensimmäiseksi linssiateriaksi päätin kiehauttaa punaisista linsseistä keiton, kenties Kettuterroristit-blogissa nähdyn keiton tyyliin. Sattumien summana sovelsin sitten taas kerran ankaran googletuksen ja seuraavaksi esiteltävän opuksen avulla oman, eri tahoilta ideoita yhdistelevän reseptin. Erittäin herkullista ja tuhdin makuista keittoa. Täydellinen talvipäivän lämmike.

Lilliputtiannos kahvikupissa?!? Ei sentään, kyseessä on
uusin astiaostokseni, jopa uunissa paistamisen kestävä "teekuppi",
johon mahtuu vaikka puolen litran soppa-annos. :D
Afrikkalaisessa makumaailmassa ja linssien kanssa operoinnin oppaanani toimi siis Roderick Dicksonin Afrikkalainen keittokirja (Art House, 2007). Opus on ensimmäinen suomeksi ja suomalaista keittiötä varten kirjoitettu afrikkalainen keittokirja, ja reseptit ovat todellakin paitsi eksoottisen kiinnostavia myös mahdollisia kotikeittiössä toteutettaviksi. Ohjeet ovat yksinkertaisia ja ainesosatkin löytyvät normiruokakaupoista tai viimeistään erikoisruokakaupoista. Ei siis mitään antiloopin ruhon viikkoja kestävää hauduttamista maanalaisessa kivionkalossa, vaan kotiruoaksi soveltuvia ohjeita laidasta laitaan. Ja reseptejä todellakin riittää! Harmittava puute on kuitenkin kirjan kuvattomuus, ainakin minulle keittokirjan visuaalisuus on jos nyt ei ykkös- niin ainakin kakkosjuttu!

Keiton pinnassa persiljaa ja rapeiksi kuivattuja pestoleipäkuutioita.
Niin, kirjahan tarttui käteeni kirjastosta, ja selailu on ollut kiivasta. :D Kirjaston ruoanlaittohylly on muuten mainio osoite henkilöille, jotka rakastavat kokkikirjoja, mutteivät tilan- tai rahanpuutteen tai muun vakaumuksen takia halua ostaa niitä kaikkia kotiinsa. Sitäpaitsi parhaassa tapauksessa löydät kirjastokirjasta jo valmiit merkinnät parhaista reseptivinkeistä. ;)

Afrikkalainen linssikeitto

250 g punaisia linssejä
1-2 sipulia
140 g tomaattipyrettä
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl juustokuminaa
1 tl valkosipulijauhetta
cayennepippuria (2 pientä kuivattua)
mustapippuria
8 dl vettä
1 kasvisliemikuutio (esim. Reformi)

Huuhdo linssit 3-4 krt vettä vaihtaen, ja liota sitten 30 minuuttia puhtaassa vedessä (tsekkaa oman linssipakkauksesi ohjeet, jos eri). Kaada sitten liotusvesi pois. Kuullota sipulit öljytilkassa, ja lisää joukkoon tomaattipyree ja pieni loraus vettä. Pyörittele tomaatti-sipulitahnaa kohtuullisella lämmöllä, ja sekoita joukkoon myös kaikki mausteet. Lisää vesi, liemikuutio ja linssit, ja anna kiehua kevyesti 20-30 minuuttia, eli kunnes linssit ovat kypsän pehmeitä. Tarjoile sellaisenaan tai soseuta keitto osittain tai kokonaan. Koristele persiljalla ja leipäkuutioilla.

Pikantti pestoleipä

2011-12-31T11:55:00.000+02:00

Raketteja odotellessa täällä ovat paukahdelleet viime aikoina pestopurkkien kannet... Pitää ehkä ottaa nyt pieni aikalisä, jotten ihan kyllästy tähän upean vihreään makutahnaan! :D Se, mikä kuitenkin hieman ärsyttää, on peston säilyvyys. Mikäli purkissa nyt ylipäänsä tohditaan avatun peston käytettävyydestä jotakin sanoa, printti lupailee peston säilyvän syömäkelpoisena jääkaapissa vain muutaman päivän ajan. Kuten tiedämme, on nämä säilyvyystakuut laskettu aika huimien varmuuskertoimien turvin, ja epäilemättä se pestopurkki säilyy ihan priimana paaaljon kauemminkin, etenkin jos varmistat, että pinnalle jää suojaava öljykerros. Mutta olisi kuitenkin huolettominta ja muutenkin mukavaa, jos putelin saisi tyhjennettyä viikon sisällä...

No, tuollainen puolinainen pestopurkki inspiroi minut leivontapuuhiin. Pestosämpylät kuulosti todella mainiolta idealta! Ja siltä se kuulostaa edelleenkin, mutta kaikista hyvistä aikeista huolimatta sämpyläni päätyivät jotenkin leipävuokaan yhtenä isona limppuna. Hah, kai sitä saa improvisoida kesken leivonnankin. :D Totuuden nimissä päädyin harhapoluille (lue vuokaleipälinjalle) siitä syystä, että keksin haluavani testata kuinka kääretorttumaisesti rullattu, pestolla voideltu leipä toimisi. Valitettavasti pestoa oli enää niin vähän jäljellä, että tuo kierteinen pestoraita katosi lähes näkymättömiin, eikä sitä leivän poikkileikkauksella juuri havaitse. Paitsi, jos tietää mitä etsiä. ;)

Tästä voinee erottaa hennon pestospiraalin... :)
Sämpylää tahi leipää, hyvää pyrittiin tekemään ja priimaa pukkasi tulemaan. Tämä leipä on kyllä hullun hyvää heti lämpimiltään, uunituoreena. Todella pehmeää ja maukasta! Ja rapealle pinnalle rouhimani cashewpähkinät paransivat settiä entisestään. Seuraavina päivinä makuelämys ei tosin yltänyt yhtä korkealle, varsinkin kun olin onnistunut säilyttämään leivän jotenkin todella typerästi kuoren pehmeyttäen. Leipäpalojen pyöräytys mikrossa kuitenkin palautti kiitettävästi leivontapäivän makufiilistä takaisin.

Tähän blogipostaukseen on myös hyvä päättää vuosi 2011. Ja onpa muuten ollutkin varsin mukava vuosi, toivottavasti sinäkin voit muistella sitä hyvillä mielin! :) Koska poikkeus vahvistaa säännön, olen tehnyt pienen uudenvuodenlupauksen, jonka tulen paljastamaan (ja jo osin lunastamaankin) luultavasti heti seuraavassa postauksessani...

Onnea uudelle vuodelle 2012!

Suosittelen erittäin painokkaasti peston kokeilua leivonnaisiin!
Periaatteessa se sopii mihin tahansa perustaikinaan,
poistat vain alkuperäisestä reseptistä suolan ja rasvan.
Pestoleipä / Pestosämpylät

2 dl vettä
20 g hiivaa
1 rkl fariinisokeria
2 dl sämpyläjauhoja

noin 3 dl sämpyläjauhoja
0.5 dl pestoa
(cashewpähkinöitä)

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Vispaa nesteen joukkoon fariinisokeri ja kaksi jauhodesiä. Peitä kulho ja anna taikinan kuplia 20 minuuttia. Lisää ja vaivaa joukkoon vähitellen loput jauhot ja viimeiseksi pesto. Kohota kaksinkertaiseksi. Leivo taikina leiväksi ja aseta voideltuun tai leivinpaperoituun leipävuokaan. Taikina sopii hyvin myös sämpylöiden tekoon. Kohota leipää tai sämpylöitä vielä hyvä tovi liinan alla. Jos haluat, voitele pintaa vedellä ja ripottele päälle rouhittuja cashew- tai muita pähkinöitä. Paista 225-asteisessa uunissa leipää noin 30 minuuttia, sämpylöille riittää noin vartti.

Puurourpon Ruususen uni

2011-12-29T20:23:00.000+02:00

Puurot maistuvat edelleen, ja suurin osa aamuistani käynnistyy nimenomaan puuron voimalla. Eikä puuroihin todellakaan pääse kyllästymään, kun puurolaatua samoin kuin lisukkeita vaihtelee ja vuorottelee jatkuvasti. Ja puurohan maistuu myös kylmänä, (ainakin tälle puurourpolle) kun seassa on hieman jotakin makeaa kuten marjoja, hilloa tai hunajaa. Muusattu bansku on ihan ykkönen!

Alla kaksi puuroideaa: paakastetuista karpaloista keitelty ruishiutalepuuro ja ruusuvedellä maustettu ohrapuuro. Jälkimmäinen on oikeastaan Lähi-Idän suunnalta tutun jälkiruuan mukaelma, makua siihen tuovat myös kaneli, kardemumma ja rusinat.

Kauniinpunaista karpalopuuroa rukiisella otteella.
Karpalo-ruispuuro
karpaloita
ruishiutaleita
vettä
juoksevaa hunajaa

Keitä puuropaketin ohjeen mukainen määrä vettä, ja laita aluksi haluamasi määrä karpaloita kattilaan. Kun karpalot ovat poksahdelleet jotakuinkin rikki, painele mehut irti perunanuijan avulla. Lisää sitten puurohiutaleet ja keitä normaaliin tapaan puuroksi. Tarjoile tuoreiden karpaloiden kera, ja makeuta puristamalla päälle hieman juoksevaa hunajaa!

***

Ruususen puurojälkkäri
2 dl ohrahelmiä
8 dl maitoa (tai vettä jos haluat vähemmän hyvää...)
0.5 tl kanelia
0.5 tl kardemummaa
2 rkl ruusuvettä
2 rkl vaniljakreemijauhetta (tai sokeria)
1 dl rusinoita

Keitä ohrahelmiä kanelilla ja kardemummalla maustetussa maidossa (itse hölmöilin veden kanssa) noin 30 minuuttia. Lisää ruusuvesi, vaniljakreemijauhe ja rusinat ja anna kiehua hissukseen haudutellen vielä ainakin viitisen minuuttia. Jäähdytä viileäksi ja tarjoile.

Pasta x 2

2011-12-27T12:40:00.001+02:00

Vuosi vetelee viimeisiään, ja ehkäpä juuri sen vuoksi olen ottanut projektiksi suorittaa pientä inventaariota kuivakaapin sisälmysten suhteen. Sitä kun tahtoo kertyä muun muassa näitä avattuja pastapaketteja, jotka sitten kotiutuvat vähän liiankin hyvin kuin unohdetuiksi seinäruusuiksi.

Tässä siis kaksi pastapussien eliminointi-ideaa: ensin lohesta ja sitten kinkusta. Tällaisissa pastaseteissä hyödynnät myös näppärästi ne viimeisetkin joulumurkinat, mikäli kaikki joulukinkku tai -kala ei ole vielä kadonnut jääkaapista. Vihreä pesto kävisi muuten kumman tahansa maustajaksi, irroittaen aterian täysin jouluisuudesta (mikäli siis olet jo saanut joulusta tarpeeksesi...).

Punaisella pestolla kuorrutettua lohta & rosmariini-sitruunapastaa.

On pojat käyty Lidlissä...
Lohipasta
lohta
punaista pestoa
sitruunanauhapastaa (tai normia ja tilkka sitruunamehua)
rosmariinia

Lusikoi lohifileen päälle punaista pestoa ja kypsennä uunissa. Keitä pasta ja mausta tuoreella, hienonnetulla rosmariinilla (ja sitruunamehulla).

***

Kinkkupasta
palvikinkkua (tai vaikka joulukinkun jämiä)
hunajaa
sinappia
oliiviöljyä
omena tai pari
kuviopastaa
(herneitä)
mustapippuria
rosmariinia

Keitä pasta (ja lisää lopussa pussi pakasteherneitä jos on, itse unohdin tämän vaikka piti...) ja jäähdytä kylmällä vedellä huuhtoen. Kuutioi palvikinkku ja omena. Vispaa ison tarjoilukulhon pohjalla mausteliemi, eli jotakuinkin sama määrä hunajaa, sinappia ja oliiviöljyä. Kippaa kulhoon pasta, kinkku ja omena. Pyöräytä myllystä reipas annos mustapippuria (heitä sekaan tuoretta rosmariiniakin jos tykkäät) ja sekoita koko komeus nostellen huolellisesti sekaisin. Maistuu sekä kylmänä että kuumana.

Olisipa kaikki kinkkukuutiot reunapaloja...

Jouluhassuttelua

2011-12-23T09:59:00.000+02:00

Vihdoin se on täällä, joulu! Tai oikeastaan se tuntui tänäkin vuonna saapuvan varsin nopeasti, ja hieman salaakin, kun ei ole ollut lunta talvitunnelmaa luomassa. Glögi yhdessä muiden sesonkiherkkujen ja jouluvalmistelujen kanssa ovat kuitenkin auttaneet fiiliksen virittämisessä! :D Ja kynttilät! Ohessa muutamia joulun alla otettuja kuvia.

Tunnelmallista joulunaikaa!

Aiemminkin vierailleet tonttupojat jaksavat ja jaksavat...

Kun piparimuotit käyvät ylikierroksilla ja halutaan naurattaa ystäviä...
Nyt on ensimmäinen päivä (lyhyttä) joululomaani, ja kyllä osaa olla ihanan rento ja samalla odottavainen olo. Jouluinen yllätys saapui myös toissapäivän postin mukana, onni kun oli päässyt potkaisemaan Pampulan blogissaan järjestämässä arvonnassa! Postin kuoresta paljastui kauniisti paketoitu Kaarina Roinisen Iloisen leipojan kirja (WSOY, 2009). Erittäin mieluinen joululahja (en malttanut odottaa avaamista huomiseen...). Kiitos Pampulalle! :)

Suloinen paketti kortteineen.

Ensiselailulla löytyi jo monta kiinnostavaa ohjetta.
Epäilemättä jauhot pöllyävät ensi vuonnakin! :D.

Ohra-bataattilaatikko joulupöytään

2011-12-21T17:15:00.001+02:00

Meidän perheen joulunvietossa on perinteisesti pärjätty kaupan valmislaatikoilla, mutta bataattilaatikon halusin tänäkin vuonna pyöräyttää etukäteen itse. Halusin nimenomaan ohraista purutuntumaa ja reilua jouluista maustearsenaalia, joten räätälöin reseptin oma-aloitteisesti, eri ohjeista vinkkejä yhdistellen. Olisin halunnut heittää joukkoon vielä sinihomejuustoakin, mutta koska kaikki joulupöydässä eivät juustosta välitä, jätin sen sikseen. Homejuustotuunauksen voi (ja aionkin) toki suorittaa omalla lautasellakin. Muita hyväksi todettuja tuunausideoita ovat garam masala -mausteseos tai pieni chilipotku!

Kuumakallet laitettiin jäähylle parvekkeelle.
Huomaa etummaiseen taiteilemani aaltokuvio!
Viime vuotisesta, hieman vetisestä bataattilaatikosta oppineena nesteen määrät olivat nyt paremmin kohdallaan. Tosin omaan makuuni ovat aika jymäkän tiiviit, ryynimäiset laatikot, joten ensi vuonna saatan vieläkin tiivistää tätä. Makeaa on, osan bataatista voisi ehkä korvata perunallakin. Ja ainiin, oli pakko pistää bataatin joukkoon jääkaapissa killunut yksittäinen porkkanakin. Siitä tuli mukavia väripilkkuja hieman vaaleamman oranssin bataatin joukkoon. :)

Itse kokattu joululaatikko on muuten kiva tuliainen joulupöytään, pikkujouluihin tai muihin sesonkiajan illanstujaisiin. Annos tehdään silloin tietysti kertakäyttöiseen foliovuokaan ja kanteen kirjoitetaan ja askarrellaan nätit etiketit ja tuoteselosteet. Tontut tykkää!

Tämmöinen simppelillä kannella varustettu kaveri riitti omaankin
pakastimeen joulunjälkeisiä aikoja odottelemaan ja ilahduttamaan.

Ohra-bataattilaatikko (iso satsi)

2 dl rikottuja ohrasuurimoita
5 dl vettä
0.5 tl suolaa
8 maustepippuria

1 kg bataattia
keitinvettä

8 dl maitoa
2-3 kananmunaa
1 tl suolaa
0.5 rkl fariinisokeria
0.5 tl kanelia
0.5 tl kardemummaa
0.25 tl inkivääriä
0.25 tl muskottipähkinää

Pinnalle korppujauhoja

Keitä ohrasuurimot kypsiksi (20 min) maustepippureilla ja suolalla maustetussa vedessä. Poista sitten pippurit. Keitä myös bataatti kypsäksi, kaada keitinvesi pois ja muusaa. Sekoita sitten huolellisesti bataatti, ohra sekä loput ainesosat mausteineen. (Älä kuitenkaan esim. riko kananmunia välittömästi kiehuvan kuuman bataatin joukkoon, ettei tuloksena ole munakokkelia.) Kauho isoon paistoastiaan tai useampaan pieneen, ja paista 175-asteisessa uunissa
1.5 tuntia. Laatikoiden pintaan voi ripotella korppujauhoja ja tehdä lusikalla tai haarukalla painokuvioita.

Rakkautta ensi puraisulla - Stollen

2011-12-19T15:51:00.000+02:00

Jokunen viikko takaperin ostin kaupasta Stollen-pötkylän, sellaisen läpinäkyvään muovipakkaukseen kääräistyn, tomusokerikuorrutteisen möykyn. Onhan noita ollut joulusesonkina kaupoissa ennenkin, mutta eipä ole tullut ostettua, koska minusta osittain sulanut tomusokeritahmahalko ei ole näyttänyt erityisen houkuttelevalta. Houkuttelevia kuitenkin olivat ne runsaslukuiset rusinat, joita näkyi leivonnaisessa olevan enemmän kuin reippaasti. Oli sitten pakko viedä yksi Stollen kotiin, rusinakuumeen lääkkeeksi, vaikka todella harvoin kaupasta valmiita leivonnaisia tulee ostettua.

Vaan onneksi ostin, ihastuin Stollenin makuun välittömästi. Kyseessä on siis saksalainen joululeivonnainen, ikäänkuin pullapitko, jossa on runsaasti rusinoita ja muita kuivahedelmiä tai esimerkiksi sitrushedelmien kuoripaloja. Pitkon sisuksissa voi piilotella marsipaanipötkö, ja asiaan kuuluu myös jo edellä mainittu tomusokerikuorrutus. Mehevää, makeaa ja maistuvaa! Ja suurinpiirtein jo siinä ensimmäisiä Stollen-siivuja nautittaessa aloinkin jo suunnittelemaan sopivan Stollen-reseptin googletusta. Mikäpä olisi sen parempaa, kuin oppia tekemään tätä herkkua kotikeittiönkin puolella!

Koti-Stollenin leikkaus.

Sukaattejakin!
Ja tattadaa, Allrecipes UK tarjoilikin hyvän kuuloista reseptiä. Mukailin ohjeen omaan makuuni unohtamalla sen marsipaanin ja korvaamalla säilykekirsikat reippaammalla sitruskuoripalasatsilla. Ja puolitoista teelusikkaa suolaa oli mielestäni vähän kohtuuton määrä, (vaikka sitten käyttäisikin suolatonta voita) joten päätin pärjätä puolikkaalla. Ja... Omatekemä Stollen on vähintäänkin yhtä hyvää kuin kaupan, olen aivan myyty. Veikkaanpa, että tästä tulee Hayleyn oma uusi jouluperinne. Kiitokset Saksaan! Tämä leivonnainen saisi takuulla Seppo Rädynkin pyörtämään ne kuuluisat sanansa tuosta maasta! :D

Stollen - saksalainen joulupitko
Muunnelma Allrecipes UK -sivuston Christmas Stollen -ohjeesta.

2 tl kuivahiivaa
1.75 dl maitoa
1 muna
75 g sokeria
0.5 tl suolaa
75 g margariinia
350 g vehnäjauhoja
100 g rusinoita
100 g appelsiininkuoripaloja
100 g sukaatteja (sitruunankuoripaloja)

Pinnalle: tomusokeria ja kanelia

Lämmitä maito ja sekoita kuivahiiva vispilällä joukkoon. Odota 10 minuuttia. Vispilöi maidon sekaan muna, sokeri, suola, pehmeä margariini ja reilu puolet jauhoista. Lisää loput jauhot vähitellen, samalla taikinaa sekoittaen. Kaavi taikina kevyesti jauhotetulle työtasolle ja vaivaa kymmenisen minuuttia. Taittele ja vaivaa sitten joukkoon rusinat ja sitruskuoripalat. Laita taikinapallo takaisin kulhoon, peitä liinalla ja anna kohota 1 tunti.

Leivo sitten taikina haluttuun muotoon, itse jaoin sen kahtia ja tein kaksi pienempää stollenia perinteisellä "taitoksella". Kohota vielä 40 minuuttia liinan alla ja työnnä 180-asteiseen uuniin 10 minuutiksi. Väännä sitten uuni 150 asteeseen ja paista vielä 30-40 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Maista ensimmäiset siivut jo lämpimänä (ilman tomusokeria)! Jäähdytä ritilällä ja koristele jäähtyneet leivonnaiset tomusokerihunnulla ja ripauksella kanelia.

Mousse à la rose - Ruusumousse

2011-12-17T19:46:00.000+02:00

"Jos tää ois oikee prinsessa, niin tää varmaanki pukeutuis joka päivä vaaleanpunaseen mekkoon ja valkeisiin polvisukkiin. Ja sitte tällä ois tietty hurjan sievä kruunu ja silkkinauhasta sidottuja rusetteja hiuksissa. Ja jälkkäriks tää söis epäilemättä kermavaahtoa, joka maistuis ruusunkukilta..."

Mousse à la rose non pareille!
~Ruusumousse vertaansa vailla!
No, totuus on joskus tarua ihmeellisempää, ja välillä on ihan luvallista, jopa suositeltavaa, esiintyä hetki oman elämänsä pikku prinsessana. ;) Se ei edes vaadi ihmeitä, ainoastaan pullollisen ruusuvettä. Sopiva loraus sitä kermavaahdon ja rahkan seokseen ja a vot, ruusumousse on valmis! Nam! Kruunasin hienostelun tähtityllapursotuksilla ja nonparelleilla. Nämä nonparelliversiot muuten (syksyn Hollanninmatkalta) eivät ole kovia, hampaat rikkovia rakeita, vaan sulavat kivasti suuhun.

Niin, ja kaikkitietävänä pikkuprinsessana katson asiakseni tiedottaa valtakunnalleni, että minua ärsyttää kovasti se, että jopa alan ammattilaiset ääntävät sanan mousse ihan miten sattuu. Se lausutaan oikeaoppisesti mus, ei esimerkiksi mous, muush tai musee. Ymmärrän toki, etteivät kaikki ole opiskelleet ranskaa (kokin pitäisi kyllä silti osata lausua perusruokasanat), mutta silloin pitäisikin ymmärtää olla kikkailematta ja lausua sana kuten se kirjoitetaan (mousse) tai tyytyä käyttämään suomalaista vastinetta vaahto. Hyväksyn ehkä myös suomalaistetun version musse, vaikka joku voi kyllä silloin luulla, että puhut hiirulaisista. NIH!

Tässä on nyt sitä ruusuvettä.
Kustansi kohtuulliset 2 euroa.
Ruusumousse
2.5 dl kermaa (Flora kuohu)
250 g maitorahkaa
ruusuvettä
sokeria

Vatkaa kerma ja sekoita joukkoon maitorahka. Kaada sopiva loraus ruusuvettä ja makeuta sokerilla. Jos maltat, pursota mousse nätisti tähtityllan avulla tarjoiluastioihin. Koristele nonparelleilla.

Tämähän sopisi muuten vaikka
Roosa nauha -kampanjan kannatusjälkkäriksi. :)

Leipäkirjan lumoissa: rusina-kumina-ruisleipä

2011-12-15T21:40:00.001+02:00

Ihana kirja vaikkapa jauhopeukalon joulua sulostuttamaan on Richard Bertinetin Leipää monella tavalla (Moreeni 2011). Kirja on täynnä ihastuttavia leipäreseptejä vaaleasta ja tummasta aina rukiiseen ja makeaan taikinaan asti. Tästä löytyy ohjeet muun muassa erilaisiin sämpylöihin, pizzaan, ruokaleipiin, skonsseihin ja rieskaankin. Ja ihania maustamisideoita myös! Miltä kuulostavat vaikkapa kardemumma-luumuleipä tai appelsiini-minttuleipä? :D Ja mikä parasta, leipien ja muiden leivonnaisten valmistus neuvotaan kirjan alussa viimeisen päälle tarkasti, ilman krumeluureja tai holhoamista. Kotikokki kiittää! Ja reseptit on jopa testattu suomalaisilla jauhoilla. Ylipäänsä kirja antaa vastauksen moniin aiemmin epäselviksi jääneisiin juttuihin, mainio leipäraamattu!

Poimin testattavaksi hyvänkuuloisen rusina-kumina-ruisleivän ohjeen, johon myös lisäsin hieman jääkaapissa edelleen kivasti viihtyvää ruishapanjuurta. Ohjehan ei sisällä juurta, mutta kirjan alkupäässä Bertinet käsittelee tätäkin aihetta ja rohkaisee lisäämään taikinoihin juurta, jos semmoista on onnistunut edelliseltä leipomiskerralta vaikkapa säästämään. Tottelen! :)

Nyt on muuten tämänkin "rusinat pullasta" -herkkuperseen
mielestä jotakuinkin sopiva määrä rusinoita!

Lopputulos: Puolikkaasta annoksesta syntyi hyväksytysti kirjan kuvaa muistuttava, upean tuoksuinen leipä. Harmitti, etten uskaltautunut tekemään samalla vaivalla heti koko taikinaerää (josta syntyy 2 leipää). Taikinan työstäminenkin olisi reilunkokoisella pallukalla ollut helpompaa. Leivän rakenne ja kuoren rapeus ovat kohdallaan. Sumutepullon puuttuessa roiskautin vain hieman vettä uuniin ennen kuin tyrkkäsin leivän sinne. Kirjassa ei ollut kuvaa tämän leivän leikkauspinnasta, joten en ole ihan varma pitäisikö rakenteen ehkä olla ilmavampaa, isokuplaisempaa.

Maku on myös mieluisa, kumina ja ruis nyt ovat klassikkoyhdistelmä, mutta makea rusina tuo kivan uuden suunnan. Ruis- ja vehnäjauhojen osuus on tässä toki jälkimmäisen puolella (reseptin nimestä huolimatta), ja pakko tunnustaa, että hiivaleipäjauhopussin sijaan täällä pölisteltiin sämpylä- ja erikoisvehnäjauhopusseja.

Malli ja tekele. Kirjassa on muuten todella herkulliset ja inspiroivat kuvat!
Rusina-kumina-ruisleipä (2 kpl)
Reseptin alkuperä ja tarkat ohjeet: Richard Bertinet, Leipää monella tavalla

400 g hiivaleipäjauhoja
100 g ruisjauhoja
10 g tuorehiivaa
10 g suolaa
370 g huoneenlämpöistä vettä
250 g rusinoita
1 tl kuminansiemeniä
(4 ruokalusikallista ruishapanjuurta)

Yksinkertaistettu ohje:

Sekoita jauhot keskenään, hiero hiiva joukkoon sormenpäillä murustellen. Lisää ja sekoita ensin suola ja sitten vesi. Työstä taikinaa jauhottamattomalla työtasolla 5-10 minuuttia (kouraise taikinaa, vedä itsepäin ja taita ikäänkuin ilmaa taikinan sisään keräten). Lisää kumina ja rusinat työstämisen loppupuolella. Taittele taikinan reunat joka suunnasta sisäänpäin. Käännä taikina ympäri ja painele vielä reunat alaspäin, jotta saat kauniin taikinapallon. Kohota kulhossa, liinalla peitettynä tunnin verran.

Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile palloiksi. Jätä taikinapallot lepäämään jauhotetulle alustalle liinalla peitettynä 10 minuutiksi.

Taittele taikinapallojen ylä- ja alareunat, syntyy siis 2 kpl pikänmallisia leipiä (pituus noin 20 cm). Jätä saumat alaspäin ja kohota tunnin verran liinan alla. Käännä leivät ja tee pintaan viillot ja nosta 250 asteiseksi lämmitettyyn uuniin, lämmityksen ajan uunissa olleen pellin päälle. (Sumuta myös vettä uuniin juuri ennen kun työnnät leivän sinne.) Laske uunin lämpötila heti 220 asteeseen ja paista 30 minuuttia. Kypsä leipä kumisee pohjasta. Jäähdytä ritilän päällä.

Virolainen innovaatio: juustokakkusuklaa

2011-12-13T16:27:00.000+02:00

Kuka tykkää suklaasta? Kuka rakastaa juustokakkua?
Niinpä, kukapa ei... Ja entä kun nämä kaksi paketoidaan yhteen?
Voidaan todellakin sanoa, että virolainen Kalev tietää mitä tekee.

Tässä siis vinkki Tallinnassa kävijöille, Kalevilla on kaksikin erilaista juustokakun makuista suklaata: levymuotoinen valkosuklaa ja maitosuklaakuorrutteiset praliinit (myydään karkkipussissa). Näistä jälkimmäiset ovat mielestäni kahdesta hyvästä parempia, valkosuklaa kun tuntuu nykyään olevan hieman liian äitelää omaan makuuni. Suosittelen kokeilemaan!

Kardemummapannukakku

2011-12-10T18:51:00.001+02:00

Noniin, noniin, pannari on klassikko, mutta laitetaan taas yksi perusohje jakoon ja näytille. Eipä tässä ole muita innovaatioita kuin yhden jauhodesin korvaaminen sämpyläjauhoilla (henk. koht. ihastus) ja reippaalla kardemummatuunailulla (henk. koht. ihastus nro 2).

Törkeän hyvää pannaria tulee. Ainoa seikka, joka vähän harmittaa on se, että tällaisissa juoksevissa taikinoissa kardemumma vajoaa pohjaan. Eli pannukakun pohja on kovinkin pilkullinen, kun taas yläpinnan perusteella pahaa-aavistamaton uhri ei osaisi epäilläkään luvassa olevaa kardemummahyökkäystä! :D No, kunhan taikina on sekoitettu hyvin ennen pellille kaatamista, asettuu kardemumma kuitenkin tasaisesti koko pannarin alalle. Sitä siis tulee kyllä jokaiseen suupalaan, vaikkei se olekaan vertikaalisesti tasaisesti jakautunut.

Tsekkaa yläpinta versus kardemummainen alapinta.

Pannarin päällä maistui mansikkahillon sijaan hunaja ja appelsiini-sitruuna-inkiväärimarmeladi! Ja ropisteltiin päälle vielä vadelmiakin pakkasesta. Täytteistä ei tosin jäänyt kuvatodisteita. ;) Tosin itseasiassa löysin samaisista vadelmista ennen pakastamisoperaatiota otetun kuvan, joten liitetään se tähän kesäfiilistä tuomaan!

Pikkuisia valdemareja.
Kardemummapannukakku
8 dl maitoa
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sämpyläjauhoja
2 rkl sokeria
0.5 tl suolaa
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria

Riko munat ja vatkaa niiden rakenne rikki. Kaada joukkoon pari desiä maidosta ja aloita jauhojen vispilöinti. Lisäile maitoa ja jauhoja vuorotellen ja kaada lopuksi kaikki maito sekaan. Jos laitat ensin kaiken maidon ja sitten vasta jauhot, saattaa taikinaan tulla jauhomöykkyjä. Mittaa vielä mausteet mukaan, sekoita ja kaada leivinpaperoidulle uunipellille. Paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Thai-soijapalawok

2011-12-08T07:50:00.001+02:00

Thai-tyyppisten makujen saaminen omatekemään ruokaan on tässä taloudessa vaivalloista. Siinä missä intialaisen keittiön päämausteet ovat löytäneet maustehyllyyni, thaikeittiön tarpeista löytyy enintään kalakastike ja chili. Siksipä olenkin ilahtunut Pirkan uutuudesta, Tom Kha -keittoaineksista: muun muuassa kookoksen, galangjuuren, sitruunaruohon ja limen maut yhdestä pikku pussukasta. Käytin mausteseoksen kuivattujen soijapalojen ja niistä kyhätyn wokin maustamiseen. Huippuhyvää ja kätevää!

Vaatimaton ulkonäkö, mutta mainio maku.
Thai-soijapalawok (4+ annosta)

4 dl kuivattuja soijapaloja
5 dl vettä
2 pussia Tom Kha -keittoainesta (Pirkka)
2-3 rkl kalakastiketta
chilihiutaleita
kurkumaa värin vuoksi
450 g itämaisia wokvihanneksia (Pirkka)
200 g (4 kerää) täysjyvänuudeleita

Mittaa puoli litraa vettä isoon, syvään paistinpannuun ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää Tom Kha -keittoainekset ja soijapalat ja anna kiehua välillä sekoitellen noin 8 minuuttia, eli kunnes soijapalat ovat melkein kypsiä (eli läpikostuneita ja pehmeitä).

Kiehauta samalla vedenkeittimessä vettä, ja kaada se syvään kulhoon nuudelien päälle pariksi minuutiksi. Kun nuudelit ovat kypsiä, kaada ylimääräinen vesi kulhosta pois.

Mausta soijapalat chilihiutaleilla ja lisää halutessasi hieman kurkumaa. Kaada joukkoon wokvihannekset, ja kuumenna koko komeus. Sekoita lopuksi joukkoon vielä kypsät nuudelit ja tarjoile. Syö puikoilla!

Piparkakkutalo ja -ikkunakoriste

2011-12-06T08:35:00.001+02:00

Tänä vuonna tein ensimmäisen kerran piparkakkutalon itseaskarrelluilla kaavoilla. Hahmottelin ihan perinteisen mallisen tuvan ruutupaperille, mikä olikin fiksu siirto, sillä mitoittaminen ja leikkaaminenkin olivat ruutuja apuna käyttäen lasten leikkiä. Uskaltauduinpa askartelemaan ovet, savupiipun ja ikkunalaudatkin. Viime vuonnahan piparitaikina taipui piparipurkiksi.

Piparkakkutaikinaa en sen sijaan tehnyt itse alusta lähtien, vaan nappasin kaupan pakastealtaasta tutun paketin. Ja hyvä niin, sillä piparkakkutalon osien leikkaamiseen meni ihan riittävästi aikaa ja vaivaa... Isompia piparimuotoja tehdessä kannattaa muuten todellakin kaulita taikina suoraan leivinpaperin päällä, leikata kuvio ja sitten vain irroittaa reunojen ylitse jäävät taikinariekaleet. Isojen ja ohuiden taikinapalojen (piparkakkutalon seinät!) nostelu ei nimittäin ainakaan minulta olisi onnistunut.

Huomaa tanssivat tonttupojat!
Tuskin jäisivät Jarpille kakkosiksi. :D
Piparitupa saatiin lopulta kokoon, ja sekä koristelut että liimaukset hoidettiin ihan perus tomusokeri-vesikuorrutteella (punainen väri punajuurimehusta). Koristeeksi laitoin myös kuivattamiani mandariinisiivuja. Hassuja! :D Piparitaikinan jämät leivoin ihan vain pipareiksi, joista osaan tein reiät ja pujottelin silkkinauhapätkillä ikkunaa koristamaan. Nauhapätkylät on muuten paidoista ja topeista irti leikattuja erivärisiä henkarinauhoja, joita olin pitkään kerännyt ja säästellyt ja nyt sain ne vihdoin hyvään käyttöön. Kaiken tämän askartelun paskartelun jälkeen olo oli kyllä kuin Strömsössä tai Kotossa konsanaan!

Rauhallista ja tunnelmallista Itsenäisyyspäivää! :)

Tuoksuva joulukoriste.

Lohimunakas uunissa

2011-12-02T17:38:00.001+02:00

Munakas syntyy näppärän vaivattomasti myös uunissa, vaikkapa pyöreässä piirakkavuoassa. Ja ruokaisia ainesosia munakkaaseen lisättäessä siitä syntyy täysipainoinen ateria ihan pääruoaksikin. Omaan proteiinipommiini laitoin reilusti uunilohta (pakkasen jämäaarteita) ja höysteeksi herneenversoja sekä auringonkukansiemeniä. Maustamisessa riittäisi ihan pelkkä suola ja pippuri, mutta hain vähän eksotiikkaa garam masalan ja minimaalisen pienen chilikastiketujauksen voimin. Ja parvekkeelta löytyi edelleen kypsiä kirsikkatomaatteja, (joulukuu!) joten ripottelinpa koko komeuden päälle niitäkin väriä antamaan.

Lisukkeena herneenversoja ja omia kirsikkatomaatteja.

Lohimunakas uunissa

4 kananmunaa
2 dl maitoa
0.5 tl suolaa
mustapippuria
(garam masalaa)
(pikkutilkka chilikastiketta)

kypsää lohta (maustettuna suolalla ja garam masalla)
herneenversoja
kirsikkatomaatteja
auringonkukansiemeniä

Asettele lohi öljyttyyn uunivuokaan pikkukekoina tasaisesti, ja ripottele sekaan pätkittyjä herneenversoja ja kirsikkatomaatteja. Riko munat kulhoon ja riko niiden rakenne rikki haarukalla sekoittaen. Lisää munien joukkoon maito ja mausteet, ja kaada seos varovasti uunivuokaan. Ripottele pintaan vielä auringonkukansiemeniä. Paista 200 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, eli kunnes munakas on hyytynyt ja saanut hieman väriä pintaan. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua, nauti kylmänä tai kuumana.

Uunimunakas ennen uunitusta...

... ja sitten jo lautasella.

Glögisiepon jouluskonssit

2011-11-29T15:49:00.001+02:00

Skonssit ovat hyviä aamupalaleivonnaisia (tai miksei iltapallallakin), koska ne valmistuvat nopeasti, eikä niiden tarvitse olla lainkaan epäterveellisiä. Pomminvarmat rusinaskonssit saivat nyt rouheisuutta sämpyläjauhoista, minkä vuoksi nostin leivinjauheen määrää (varmaan turhaan). Ja koska jouluun on alle kuukausi aikaa, nesteenä käytin glögiä... ja koska minulla oli nimenomaan glögitiivistettä, jatkoin sitä vedellä. Epäilemättä myös glögitiiviste+maito tai pelkkä juomavalmis glögi toimivat myös.

Sesonkifiilistelyä. :)
Hyviä! Hienovarainen joulun maku ja tuoksu, reilusti rusinaa ja rouhea purutuntuma! Maistuu aamukahvin (tai iltaglögin, terästetynkin) kanssa. Kokeilin myös appelsiinia, sitruunaa ja inkivääriä yhdistelevän hillomarmeladin kanssa, mutta plääh... Minä tykkään syödä skonssini ihan vain sellaisenaan. Jokainen toki tyylillään, oman makunsa mukaan.

Kynttelikönkin (taka-allala) olen kehdannut jo ottaa esille!

Rouheiset jouluskonssit
1 pellillinen, ~12 kpl

3.5 dl sämpyläjauhoja
3 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa

50 g margariinia
0.5 dl glögitiivistettä (kylmää)
1 dl vettä (kylmää)
1 dl rusinoita

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita keskenään. Lisää margariini joukkoon nokareina ja nypi se kuivien aineiden kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmät nesteet (1 dl vettä ja 0.5 dl glögitiivistettä tai 1.5 dl juomavalmista glögiä) ja rusinat. Sekoita nopeasti, älä vaivaa. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja kaulitse noin 2 cm paksuksi levyksi. Irroita lasilla tai pyöreällä muotilla haluamasi kokoisia pyörylöitä. Tai kaulitse isompi pyörylä, jonka voit leikata pizzaslaisseiksi. Paista skonsseja 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

Viininlehtikääryleet säilykerasiasta

2011-11-27T09:43:00.001+02:00

Kreikasta kohti Turkin ja Lähi-Idän akselia sivuavat maut ovat, kuten olen aiemminkin hehkuttanut, tämän tytön mieleen. Yksi tähän luokkaan kuuluva mieluisa maku on minttu, jota muissa keittiöissä käytetään useimmin jälkiruoissa. Idän suunnassa minttua käytetään maustamaan muun muassa riisitäytteisiä viininlehtikääryleitä... Mmm...

Alkupalalautanen.
Isomman normimarketin säilykehyllystä löytyy lasipurkissa säilöttyjä viininlehtiä, joista voisi kääriä omatkin rullat, mutta tällä kertaa päädyttiin nopeamman kautta valmisversioihin. Ostoskoriin lastattiin siis Palirria-merkkinen aitokreikkalaista käsityöruokaa lupaileva säilykerasia. Vähän jännitti mitä tuleman piti!

Ser ut så här.
No, purkista kuoriutui kymmenen herkullisesti maustettua viininlehtikääröä. Iso miinus kuitenkin siitä, että riisi oli todella puuromaista (toisin kuin rasian kuvassa), mikä ehkä jopa kannustaa tekemään kääröt ensi kerralla itse. Näistä riittää kahdelle henkilölle hyvät alku-tai napostelupalat. Hayley'n tarjoilemana kääröt nautittiin illan alkuun rapeiden maustekeksien ja pienen porkkanasalaatin kanssa. Ohuiden porkkanatikkujen pinnalle ripottelin rusinoita ja kuivatuista inkivääripaloista leikattuja kuutioita (tuo inkivääri on muuten ihan törkeän hyvää). Itämaishenkisillä mauilla täydennetty alkupalalautanen siis. :D

Puuromainen, mutta makurikas sisus näytti tältä.

Makeita ja lämmittäviä tuliaislahjuksia

2011-11-23T20:04:00.001+02:00

Hayleyn keittiössä on ollut aavistuksen hiljaisempaa viime aikoina. Syitä on oikeastaan kaksi... Ensinnäkin on ollut töihin, vapaa-aikaan ja opiskeluunkin liittyviä kiireitä ja tapahtumia, jolloin tarvetta on ollut lähinnä aamu- ja iltapalan valmistamiseen. Joulun alla kerääntyy vielä näitä kaiken maailman juhliakin! ;) Toinen syy tai selitys on se, että kun keittiössä sitten on tekemisen makuun päästy, ovat ruoat ja leivonnaiset usein olleet tuttuja, jo-blogattuja juttuja.

Mutta heitetäänpä tähän pari kuvaa menneen kesän ruokatuliaisista, joita minulla oli ilo vastaanottaa muutamilta matkailijoilta. Joulua silmällä pitäen onkin aihetta mainita, että ruoka-aiheiset lahjat ovat hyödyllinen, hauska, vastuullinen ja kestävä (sustainable) lahja läheisen ilahduttamiseen. Ostettua tai itse tehtyä vaikka reseptin kera!

Henkilökohtainen "klassikko", Harrodsin hedelmäteetä Lontoosta. :)

Laatuoliiviöljyjä Kreikassa lomailleilta. Lisäksi lajitelma huippuhyviä
hunajia ja kreikkalaisia mauste- ja yrttisekoituksia käyttövinkein.

Vaaleanpunaisessa paketissa ruusuvedestä makunsa saavia kreikkalaisia
lokum-makeisia. Pidän näistä aivan erityisesti (ja vastaavista mintunmakuisista
makeisista myös) ja ne olivatkin ns. ennakkotilattu tuliainen. ;)

Rosmariininen possun sisäfilee & viherretty persilja-rakuunamuusi

2011-11-19T13:59:00.001+02:00

Viikonloppuruoaksi viljapossun sisäfileetä, uunissa paistettuna ja rosmariinilla maustaen. Sekoittelin haarukalla kasaan pikku marinadin, joka toi mukavat maut possulle. Liha myös onnistui loistavasti kypsyydeltään, sillä käytin apuna digitaalista paistomittaria. Tavoitelämmöksi asetin 67 astetta, jolloin sisäfilee on kyllä kypsää, mutta mehukasta. Minimissään lihan lämpötila olisi hyvä nostattaa 65 asteeseen, aivan kypsäkypsä tulos saadaan 70 asteessa.

Lisäkkeenä kuivatulla persiljalla ja rakuunalla viherrettyä pottumuusia. Ja kaiken kruunuksi vielä tujakkaa possun paistoliemestä vedellä ohentaen ja hieman Maizenan kastikeaineksella jatkaen pyöräytettyä kastiketta.

Om nom nom, mehevää! Paistomittarin käyttö kannattaa!

Ennen uunia, paistomittari on jo kyljessä kiinni!
Viikonloppuateria: possun sisäfilee muusin kera

Rosmariinipossufilee
porsaan sisäfilee (maustamaton)
1 tl suolaa
mustapippuria
1 rkl hunajaa
1 rkl soijakastiketta
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl öljyä
1 oksa tuoretta rosmariinia

Hiero suola ja pippuri porsaan sisäfileen pintaan. Sekoita sitten marinadin ainekset keskenään ja valele seos fileen päälle. Revi rosmariinin lehdet fileen päälle ja anna fileen lämmetä huoneenlämpöiseksi. Pyöräytä filettä liemessä pari kertaa lämpenemisen aikana tasaisen maun saamiseksi. Paista sitten filettä 175 asteessa kunnes liha saavuttaa 65-70 asteen lämpötilan (puolisen tuntia). Kiedo filee folioon ja anna vetäytyä 10 minuuttia ennen leikkaamista. Uuniastian pohjalle kertyneestä makuliemestä voit folioinnin aikana kyhätä pikakastikkeen. :)

Persilja-rakuunamuusi
jauhoisia perunoita
2 rkl kuivattua persiljaa
1 rkl kuivattua rakuunaa
suolaa
mustapippuria
margariinia
ruokakermaa

Keitä perunat kypsiksi, muusaa, mausta ja lisää loput ainekset. Voilà!

Leikkuulaudalla tapahtuu.

Mokkainen vadelmatäytekakku isukille

2011-11-17T07:56:00.001+02:00

Olipas kiva päästä vapain käsin ideoimaan klassista kunnon täytekakkua! Runsaudenpulasta huolimatta hallitsin itseni juuri ja juuri, eikä kakusta tullutkaan glögillä kostutettua suklaapohjaista vadelmilla, mustikoilla ja appelsiinimarmeladilla täytettyä ja sitruunaisella ja kahvinmakuisella kermalla kuorrutettua persoonallisuushäiriötä. :D

Maltti on valttia ja yksinkertainen on kaunista. Myöskään makuja ei saa olla liikaa. Kunniapaikalle nostin sitten vadelman, sillä pakkasessa oli vielä yksi reipas rasiallinen makeita metsävadelmia. Kostutukseen sitten luonnollisesti vadelmamehua, ja kerman ryydittämiseen tuorejuustoa. No, joku twisti piti tietysti saada, ja maustin puolet kuohukermasta (lue maitopohjaisesta kuohukasvirasvavalmisteesta) pikakahvijauheella, johon vielä lisäsin hieman kaakaojauhetta riittävän tummana erottuvan värin saadakseni.

Mitä siis saatiin? Mokkainen, mutta vadelmaisen raikas täytekakku. Klassinen, mutta kuitenkin piristävä uusi versio normikermakakusta. Tykkäsin, ja mikä tärkeintä, myös isä tykkäsi. Kolmen palan verran jo juhlapäivänä! Eli, kuten ehkä arvasitkin, kakulla juhlistettiin ja muistettiin isukkia isänpäivänä 13.11.2011. :)

Kakkupohja paistui pienessä sydänvuoassa.
Vastaa noin 20 cm pyöreää irtopohjavuokaa.

Mokkainen vadelmatäytekakku

Sokerikakkupohja 20 cm vuoka, 3 kerrosta
(2.5 dl) 4 munaa
(2.5 dl) sokeria
(2.5 dl) vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Riko kanamunat (4 kpl) lasiin ja ota vielä kaksi samanlaista lasia, joista toiseen mittaat kananmunien tilavuuden verran sokeria ja toiseen jauhoja (+ leivinjauhe). Vatkaa huoneenlämpöiset munat sokerin kanssa vaahdoksi, ja siivilöi ja sekoita taikinaan sitten kuivat aineet. Kaada voideltuun irtopohjavuokaan ja paista 175-asteisen uunin alaosassa 30-40 minuuttia, varmista kypsyys tikulla. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan.

Kahvi-vadelmatäyte
4 dl vadelmia (villejä metsävadelmia pakkasesta, nam)
1 prk (2.5 dl) vispautuvaa "kermaa" (Flora kuohu)
sokeria + 1 tl vaniljasokeria
1 pkt (200 g) maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl pikakahvijauhetta
0.5 rkl kaakaojauhetta
1 dl vadelmamehua (kostutukseen)

Vispaa kerma ja mausta se vaniljasokerilla ja sokerilla. Notkista tuorejuusto ja kääntele se rauhallisesti kerman joukkoon. Erota puolet tuorejuusto-kermaseoksesta ja mausta se pikakahvi- ja kaakaojauheella (murskaa tarvittaessa pikakahvimurut hienoksi jauheeksi pienessä muovipussissa).

Kokoa kakku jo täyttövaiheessa suoraan tarjoiluastialle. Aseta pohjalevy kakkulautaselle, kostuta mehulla ja levitä kahvinmakuista kermaa kakkupohjan keskelle ja maustamatonta versiota renkaana kakun ulkoreunalle (huomioi kerman riittävyys ja käytä ensimmäiseen täytekerrokseen noin kolmannes!). Ripottele kerman päälle tasaisesti kolmannes vadelmista, ja painele ne kevyesti ikäänkuin upoksiin. Toista sama juttu toisen täytevälin kanssa. Asettele lopuksi vielä viimeinenkin kakkupohjan levy paikoilleen, ja kostuta sekin. Levitä sitten pintaan tasainen kerros maustamatonta kermaa ja pursottele loput kahvinmakuiset kermat nätisti ulkokehälle. (siivoa myös kakun ulkoreunan täyteväleistä mahdollisesti pursuvat kermat veitsen tai pikkulusikan avulla.) Sitten vain kakku jääkaappiin mehustumaan! Koristele pinta vielä vadelmilla juuri ennen tarjoilua.

Toinen täyteväli: normia ja kahvinmakuista kermaa.

Toinen täyteväli: vadelmia, vadelmia, vadelmia.

Hätähousun kämmimuffinit

2011-11-14T16:22:00.001+02:00

Omatekemät leipomukset ja kokkailut maistuvat monestakin syystä hyvin. Raaka-aine- ja reseptivalinnat on tehty omien mieltymysten mukaan, tietää tasan tarkkaan mitä ruoassa on ja kuinka se on valmistettu jne. Ja onhan valmistusvaiheessa sekaan aina laitettu aimo annos sitä yhtä kiistattomasti hyväksyttyä lisäainetta... hyvää kokkailufiilistä, jopa rakkautta? Arvosteluissa ei siis aina päästä välttämättä ihan puhtaasti objektiiviseen tarkasteluun.

Mutta toisinaan on kyllä myönnettävä, ettei ihan Strömsön malliin suju. Ainakaan joka kerta! Tällainen hölmöilyn sivumakua itseensä imaissut tekele syntyi, kun meikäläinen ryhtyi huippukiireessä muffininpaistoon (kyllä 30 minuutissa ehtii muffinit tekaista, popsia yhden tai kaksi välipalaksi ja juosta junalle, eikö vain). Kaikki näytti lupaavalta ainakin siihen asti, kun olin jo sekoittanut kuivat ja kostean aineet sekaisin, ja rupesin ihmettelemään, että mikäs maitorahkapurkki tuossa työtasolla istuskelee. No, se rahka olisi tosiaan pitänyt lisätä jo paljon aiemmin, ja ilmeisesti tästä loppuveivauksesta johtuen muffinien rakenteesta tuli hieman outo. Toinen kämmi taas tapahtui maustamisen kanssa. Tavoitteena oli piparinmakuiset muffinit, mutta eihän 2 tl piparkakkumaustetta ainakaan minun makuuni riittänyt ensinkään. Ja värikin jäi valjuksi. Höh! Ja tästäkin syytän kiirettä, en kerennyt lainkaan maistaa taikinaa, ja luotin sokeasti reseptin ilmoittaman määrän riittävyyteen.

Siispä uunista tupsahti ulos kalpeita, hyvin vienosti joulunmakuisia möykkymuffineja. Aikataulu kuitenkin piti, ja ehdin junaan! :D Ja ei ne muffinitkaan roskiin menneet, ihan hyvin maistui, mutta vieraille en kyllä lähtisi näitä tarjoilemaan. Seuraavalla kerralla varaan kunnolla aikaa ennen leipomispuuhiin ryhtymistä ja tuunaan reseptin esittelykuntoon. :P

Talvea enteilevä karpalorahka ja muita marjastusjuttuja

2011-11-12T09:47:00.001+02:00

Marraskuu on minulle lupa siirtyä talvisiin ja jouluisiinkin fiiliksiin. Kuitenkin ilman ihme haloota tai stressiä, itseasiassa päinvastoin rennosti tunnelmoiden. Glögit on korkattu ja piparkakkumausteet pöllyävät! Ja juurikin piparkakkumaustetta mukaan ripottelemalla syntyi mukavasti joulua kohti ohjaileva karpalorahka, jota myös herkullisella, paksulla vaniljakastikkeella piristettiin (soijapohjainen muuten, tykkäsin). Ja pistetään nyt tämän postauksen oheen myös muutama muu marjaisa herkkukuva. Yksi kesäinen, yksi syksyinen ja yksi talvinen marjastusherkku. Tällaisia tulee paljon popsittua aamu-, ilta- tai välipalana. Jälkiruokafiilikset ja ravitseva terveellisyys samassa paketissa!

Tårta på tårta -kattaus...

Talvinen karpalorahka

noin 1 dl karpaloita
250 g maitorahkaa
2 dl paksua vaniljakastiketta (Alpro soya: Dessert Vanilla Sauce)
2 rkl sokeria
1 tl piparkakkumaustetta

Aja karpalot sauvasekoittimella survokseksi. Lisää ja sekoita joukkoon muut ainekset. Anna makuuntua hetki jääkaapissa tai tarjoile vaikka heti.

Kesä: Vadelmia sitruunaisessa rahkassa.

Syksy: Mustikoita, puolukoita tuorepuurossa (ohrahiutaleita).

Talvi: Karpaloita ja hunajaa rahkassa.

Intianmakuiset lohi-ohra-perunapiiraat (modernit vatruskat)

2011-11-10T21:10:00.000+02:00

Sen jälkeen kun tutustuin vatruskoihin, (jotka siis ovat ikäänkuin pieniä piiraita, lihiksiä tai pasteijoita, joiden kuoritaikina tehdään muusatusta perunasta) ei mieli ole tehnyt lainkaan mitään peruspasteijaa. Pehmeä ja maukas perunataikina saa uunissa mielestäni sellaisen hienovaraisen makeuden, joka sopii minun makunystyröilleni. Aikaa vatruskoihin tai niiden muunnelmiin menee kyllä jonkin verran, välttelen usein näitä monivaihereseptejä, mutta minkäs teet. Tässä kun siis pitää keitellä ne perunat, ja sitten edessä onkin sama juttu täytteeksi tulevan riisin tai ohran kanssa. Lohenkin pitää olla kypsää, ja sitten vielä pitää askartelupaskarteluvaiheen jälkeen vielä paistaakin ne vekkulit. Huolettomimmin homma sujuu, jos mahdollisimman monta elementtiä löytyy aiempien aterioiden tähteinä!

Erilaisia ja erikokoisia kavereita mieltymysten mukaan.
Myös seesamin- ja auringonkukansiemenin koristeltuna.

Täytteeksi näihin perunaisiin piiraisiin laitoin suolatussa vedessä maustepippurien kanssa kiehautettuja ohrahelmiä sekä pakkaseen säilötyt uunilohen jämät. Lohen mausteina garam masalaa ja currya. Perunamuusiin ripautin hieman muskottipähkinää. Huippuhyvät, elegantisti mausteiset piiraat tulikin, suosittelen! Vatruskaresepti löytyy täältä. Tällä kertaa muuten kaulitsin taikinan täysin ilman jauhoja, kahden muovikelmun välissä. Ja huom, tämän taikinan koostumus on ihan eri kuin normitaikinoissa, jotka jauhoista pyöritellään. Käsittely siis toimii eri tavalla, mutta vaikkapa kelmuillen homma pysyy hyvin hanskassa.

Perunainen taikina ottaa nätisti väriä, tosin muutama nurkka
tummeni alkuun vähän liiaksikin pienen säätämisen vuoksi...
mutta onneksi ei sen suurempaa vahinkoa sattunut.

Jännän äärellä: suklaa-punajuurikakku

2011-11-08T19:27:00.000+02:00

Punajuuri suklaakakussa kuulosti niin jännältä, että sitä oli aivan pakko kokeilla nyt kun jääkaapissa oli noita purppuraisia mukuloita sosekeittokokkailujen perintönä. Raakana raasteena lisättävä punajuuri tekee leivonnaisesta ihanan mehevän, mutta ihan varauksetta en kyllä heti ruvennut maun puolesta liputtamaan. Kakku itsessään ei ole älyttömän makea, ainakaan minulla, kun suklaavalintana oli erittäin tumma kaveri (74 %). Tällöin kakku vaatii mielestäni vaikkapa makean ja raikkaan tuorejuustokuorrutteen, jonka pistinkin kokoon ensimmäisen kahvitteluhetken arviointitulosten jälkeen.

Punajuuri siis todellakin maistuu kakussa. Ja melkein tosiaan pilasin koko makuelämyksen, kun ekoja paloja lähdettiin haukkaamaan kakun ollessa vielä haaleaa. Silloin maku ei erityisemmin miellyttänyt, muistutti suoraan sanottuna joulupöydän juureslaatikoita. Vaan annas olla, kun kakku sai viiletä (tuorejuustokuorrutteella parannettuna) jääkaapissa. Rakenne tekeytyi mehevän tiiviiksi, ja maussa tuli paremmat sävyt ja erityisesti herkullinen tumma suklaa esille. Jääkaappikylmä, kuorrutteella tuunattu herkku saa reseptin sittenkin säilymään hyväksyttyjen listalla. :D

Alkuperäinen resepti, ilman kuorrutetta, on peräisin Ruokalasta. Muutoksia tein punajuuren määrässä, joka oli kenties hieman alkuperäistä viittä desiä pienempi. Leseinä käytin kauraa ja suklaana Lidlin Bellaromia (74 %). Hämmentävän orjallinen olinkin, en edes vaihtanut leseitä kaurahiutaleisiin, vaikka ihmetytti ja epäilytti kovasti, että paremminkin hiutaleita tässä olisi ollut tarkoitus leseiden sijaan käyttää. Vai oliko leseiden funktiona tosiaan lisätä kuitupitoisuutta? Erityisen epäterveellistähän tämä kaakku ei ole.

Tästä saanee jotain osviittaa mainiosta rakenteesta.

Suklaa-punajuurikakku

300 g punajuuria
2 rkl appelsiinimehua
100 g tummaa suklaata
75 g margariinia
1 dl kauraleseitä
2.5 dl vehnäjauhoa
1.5 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa
1.25 dl fariinisokeria

Kuorrute: sokeria, tuorejuustoa, (appelsiiniaromia) ja punajuurimehua

Kuori ja raasta punajuuret, ja sekoita joukkoon appelsiinimehu. Paloittele omaan astiaansa suklaa, ja sulata se varovaisesti margariinin kanssa mikrossa. Sekoita keskenään kuivat ainekset, ja vatkaa omassa kulhossaan munat ja sokeri vaahdoksi.

Sitten sekoitetaan ainekset: kaada ja sekoita ensin suklaa-margariiniseos punajuuriraasteeseen. Sekoita näiden joukkoon kuivat ainekset, ja lisää viimeiseksi joukkoon myös muna-sokerivaahto. Kaada voideltuun vuokaan (litran pitäisi riittää, 1.5 litran leipävuoka ei ollut ainakaan liian pieni) ja paista 175 asteessa noin 45 minuuttia. Tarkista kypsyys puutikulla. Irroita vuoasta jäähtyneenä.

Notkista tuorejuusto, ja mausta se sokerilla sekä halutessasi appelsiiniaromilla. Värjääminen onnistuu punajuurimehulla, jota voi tiristellä säilöön raastamisvaiheessa.

1. päivä: menettelee. 2. päivä: eihän tämä viileänä olekaan hullumpaa.
3. päivä: onkohan tämä samaa kakkua ollenkaan, saiskos toisen palan?

Pyhäinpäivän persimon

2011-11-05T16:18:00.000+02:00

Kurpitsan kaivertaminen ja kurpitsasta kokkailu olisi kiinnostanut, mutta marketissa tielle osui vain kokonaisina myytäviä jumbokurpitsoita. Liika on liikaa... Mutta hätä keinot keksii, samoissa pirteissä väreissä löytyi herkullisia persimoneja sopuhintaan. Kotona sitten hedelmäveitsi kauniiseen käteen ja askartelemaan. Aika söpö, taskukokoinen kurpitsahahmo siitä sitten syntyikin, heti ensiyrittämällä.
Hyvää Pyhäinpäivää!

Kaivertamisen aloitin sahalaitakuviolla, joka irroittaa hatun.
Sitten silmien ja suun ääriviivat ja lopuksi hattuaukon kautta sisälmykset pois.

Hämärässä kaiverruksia koristaa turvallisesti ledtuikku!
Hurjan söpöä, vaikkei näky tässä ihan parhaiten toistukaan. :)

Muskottipähkinäinen punajuurisosekeitto

2011-11-05T13:16:00.001+02:00

Syyssesonkiin sopii loistavasti punajuuresta vaikkapa perunan kaverina keitetty sosemainen soppa. Juuresten ja mukuloiden kuoriminen ja kypsymisen odottelu nyt ovat vähän tylsiä juttuja, mutta lopussa kiitos seisoo. Ja purppurainen väri jaksaa ilahduttaa joka kerta! Tämä keitto saa makua erityisesti muskottipähkinästä, joka on jatkoa henkilökohtaisella maustematkallani. Semmoisille tripeille kahden maustemitallisen määrillä ei kuitenkaan päästy... Mukaan maustamiseen mahtui myös timjaminoksia ja laakerinlehtiä, jotka muistin viimesyksyisen, unohtumattoman insidentin viisastamana poistaa kattilasta ennen soseutusta. :D

Punajuurisosekeiton kanssa tuli myös kokeiltua eri ateriakerroilla useita eri lisukevaihtoehtoja. Pinnalle ropsautettiin yhdellä kerralla soijaruokakermaa, toisella maustamatonta jugurttia ja kolmantena sitruunalla maustettua balsamikastiketta (Gourmante). Maustamattoman jugurtin pieni happamuus toimi todella kivasti sosekeiton kanssa. Ja ainiin, jos jääkaapista vaan sattuu löytymään jokin juustokimpale, kannattaa höyryävän keiton joukkoon kipata pieni keko juustokuutioita! Aurajuusto olisi ihan ykkönen, mutta omana uhrinani sekaan päätynyt Polar yllätti sekin iloisesti. Kuvitelkaa ne ihanasti sosekeitossa pehemenneet ja lämmenneet juustopalat... :)

Om nom nom... Juustokuutioiden kera.
Punajuurisosekeitto

650 g punajuuria
500 g perunoita
1 rkl hunajaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
2 laakerinlehteä
2 oksaa timjamia
2 mm jauhettua muskottipähkinää
0.5 tl suolaa
0.5 tl pippuria
noin 7 dl vettä
1.5 dl soijaruokakermaa (tai vastaavaa tuotetta maidosta tai kaurasta)

Kuori ja paloittele punajuuret ja perunat kattilaan. Lisää kattilaan sopivasti keitinvettä sekä kaikki reseptin mausteaineet. Anna padan porista kunnes punajuuret ja perunat ovat kypsiä. Punajuurten kypsyminen kestää kauemmin, joten ne kannattaa pilkkoa perunaa pienemmiksi paloiksi asian kompensoimiseksi. Poista laakerinlehdet sekä timjaminoksat, ja aja keitto tasaiseksi soseeksi sauvasekoittimella. Tarkista maku (suola ja pippuri) ja nesteen määrä. Lisää valitsemasi ruokakermavalmiste, kuumenna keitto höyryäväksi ja tarjoile.

Suurenmoinen sitruunatorttu

2011-11-03T21:14:00.000+02:00

Key lime pie on ollut leivontalistalla jo kauan. Ja samalla kirjoittamattomalla listalla on myös banoffee-kakku, tosin ehkä karpaloilla tai puolukoilla soveltaen. Molempiin tarvitaan kondensoitua maitoa, jota en ole aiemmin käyttänyt, mutta sainpahan vihdoin purkillisen tätä imelää tököttiä ostettua. :)

Vaan lime- ja banskuviritykset saivat väistyä sitruunaisen tortun tieltä, eikä vähiten siksi, että kaupassa OLI luomusitruunoita toisin kuin limejä. Ja luomuahan sen poikkeuksellisesti piti todellakin olla, sillä key lime pie -leivonnaisen tapaan halusin käyttää myös hedelmän kuorta (esim. Lidlin normisitruunapussissa kielletään kuoren käyttäminen ihan erikseen, mikä varmaan kertoo aika paljon...).

Ja maku... Mahtava yhdistelmä sitruunan raikkautta sekä kondensoidun maidon toffeemaisen makeaa täyteläisyyttä. Sitruunatorttu tarjoiltiin illanistujaisissa ja tämä oli kyllä sen sortin leivonnainen, ettei tarvinnut murehtia tykkäsivätkö vieraat vai ei. :D Santsikierrokset ja tyytyväisen mussutuksen lomasta pehmein äänin välitetyt kiitokset vakuuttivat tämän leipurin onnistumisestaan. Olisi pitänyt tehdä pellillinen, jotta olisi riittänyt seuraavalle päivällekin kunnolla! Ulkoisesti torttu on kuin rahkapiiraan ja juustokakun sekoitus, täytteen rakenne on ihanan tahmea, mutta kuitenkin leikkautuva.

Valokuvaamisen kanssa ei muuten mennyt ihan nappiin, vastaleivotun tortun unohdin kuvata, kameran olemassaolon muistin vasta kun oltiin mutusteltu ennakkoon pieni testipala (vainoharhainen tapani varmistaa, ettei ole vaikka mennyt suolat ja sokerit sekaisin...) ja piirakka oli tiiviin kelmun alla. No, laiska nappaa pikaotoksen kelmun läpikin, etenkin kun luulee vielä ehtivänsä ottaa kunnolliset palakuvat myöhemmin. Vaan eipä sekään nyt ihan niin mennyt, palakuvien ottamista tuumailin uudemman kerran vasta seuraavana aamuna, jolloin jäljellä oli enää hassunmuotoinen pikkujämäsiipale... :P

Elmukelmuvelmuilua.

Dagen efter.
Sitruunatorttu

Pohja
100 g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
2.5 dl vehnäjauhoja
0.5 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Sitruunatäyte
1 tlk (397 g) kondensoitua maitoa (esim. Markomilk)
3 munaa
1 luomusitruunan kuori ja mehu

Vaahdota sokeri pehmeään rasvaan ja lisää sitten muna huolellisesti sekoittaen. Lisää sitten keskenään sekoitetut kuivat aineet. Taputtele pohjataikina voidellun vuoan pohjalle. Sekoita täytteen ainekset huolella, kaada vuokaan ja paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 25 minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoile jääkaappiviileänä.

Markkinahumua: lohikukko

2011-11-01T18:03:00.000+02:00

Om nom nom... Kalakukko on ehkä parasta, mitä perinteisiltä markkinoilta saa. (No okei joo, se uusi fudgevillitys on tietty oma juttunsa, voisin kyllä maistella niitä jänniä makeita makuja päivät pitkät... mutta boikotoin niitä järjettömän suuren kilohinnan ja järjettömän suuren palakoon takia.) Oma suosikkini kukoista on lohikukko. Kuvan yksilö on kerimäkeläisen Keri-Hyvän 500 grammainen pikku pötkylä. Että osasikin olla hyvää!

En ole vielä toistaiseksi rohjennut testailla kalakukon kotiversiota, mutta mikäpä estäisi testaamasta jonkinlaista ruistaikinaan kiedottua lohihässäkkää... juu, listallahan sekin on. ;)

Pinaatti-kikherne-perunacurry

2011-10-29T15:00:00.000+03:00

Teki mieli haukata pitkästä aikaa jotakin intialaisittain maustettua ruokaa. Pakastimessa odottelikin juuri tällaista hetkeä pussukka pinaattia, joten sainpa sitten senkin käyttöön. Vaihtelun vuoki halusin myös hyödyntää ruoanlaitossa kikherneitä, joiden suutuntuma on kovasti mieleeni. Olen vähän laiska keittelemään kuivattuja kikherneitä, eikä niitä tule niiden vaatiman suunnitelmallisuuden vuoksi enää oikein ostettua. Mutta tadaa, marketin hyllyssä on nykyään kokkausvalmiitakin kikherneitä sopuhintaan. Ja uskomattoman montaa eri laatua onkin, kahta merkkiä myytiin ilahduttavasti pahvitölkissäkin!

Pinaatin ja kikherneet yhdistin sitten perunan kanssa pataruokamaiseksi curryksi. Perunalaatuna kiinteämaltoinen siikli, ja pilkoin huolella huuhdotut pienet potut ihan vain kuorineen viipaleiksi. Apuja maustamiseen ja valmistamiseen piti vielä googlettaa ruokablogeista, ja lopputulos yhdisteleekin jossain määrin Tamarind Heavenin ja Pippurimyllyn kikherne-perunacurryreseptejä sekä omia makumieltymyksiäni, keittiönkaappien realiteetteihin sovitellen. ;)

Herkullista, mausteikasta, mutta jugurtin ansiosta myös ihanan pehmeää. Tyytyväinen massu.

Pinaatti-kikherne-perunacurry
(noin 3 annosta)

1 rkl öljyä
2 kokonaista neilikkaa
1 laakerinlehti
0.5 tl kardemummaa

1 sipulin verran sipulikuutioita

0.5 tl inkivääriä
0.5 tl valkosipulijauhetta
loraus vahvaa chilikastiketta
1 tl korianterijauhetta
1 tl jeeraa (juustokuminaa)
0.5 tl kurkumaa
1-2 rkl soijakastiketta
600 g perunoita siivutettuna / kuutioituna
noin 4 dl vettä

150 g (pakaste)pinaattia
1 pkt (380/230 g) kikherneitä

1 prk bulgarianjugurttia

Kuumenna öljy ja pyörittele siinä neilikoita, laakerinlehteä ja kardemummaa 10-15 sekuntia. Kuullota sitten sipuli edellisten seurassa. Lisää sitten loput mausteet, perunat sekä niin paljon vettä, että perunat melkein peittyvät. Anna kiehua hiljakseen kunnes perunat alkavat olla pehmeitä, mutteivät ihan kypsiä. Lisää joukkoon pinaatti ja kikherneet, ja kypsyttele ruokaa vielä 5-10 minuuttia. Nosta sitten pata pois levyltä ja sekoita joukkoon huoneenlämpöön mieluusti ajoissa nostettu (toim. huom. I wish) jugurtti. Nautiskele sellaisenaan tai naanleivän kanssa (toim. huom. I wish -hetki nro 2). Voidaan periaatteessa nauttia myös lisäkeriisin kera, jolloin riittää vähintään neljään, viiteen annokseen.

My Fair(trade) lady Tea Loaf

2011-10-27T20:11:00.000+03:00

Ulkomaisissa blogeissa on monesti tullut vastaan tea loaf, joka tarkoittaa teehen leivottavaa kahvikak... ei vaan teekakkua. Very ladylike! Tarkasti suomennettuna nimike kääntyisi teeleiväksi, mutta meillähän on kahtakin erilaista leivonnaista, mihin tuolla nimellä jo viitataan (skonssit ja sitten ne yläasteen köksäntunnilta tutut sämpylän ja rieskan pikaisesti valmistuvat välimuodot). Teekakku on omasta mielestäni ensihätään paras suomennos: leivonnainen paitsi valmistetaan teetä nesteenä käyttäen, mutta se myös maistuu mukavasti teekupposen ääressä. Niin, ja teen lisäksi tea loaf sisältää yleensä kuivattuja hedelmiä, ja sitä voidaan maustaa talvisilla ja jouluisillakin mausteaineilla.

Nyt (24.–30.10.2011) vietetään muuten Reilun kaupan viikkoa, ja kakkua kostuttikin reiluuden kestävät kriteerit täyttävän sertifikaatin ansainnut Forsmanin veriappelsiinilla maustettu Rooibos, eli kofeiiniton punapensastee. Yleensä tea loaf leivotaan perusteelehtiteehen, mutta mikään ei estä sinuakaan valitsemasta juuri omaan makuusi sopivaa vaihtoehtoa. Itse tuumasin, että tämä tee maistuisi kivasti kuivahedelmien kaverina, enkä mennyt ollenkaan vikaan! Kakku on juuri sellainen syksyisen illan mutusteluun sopiva herkkupala. :) Maku kohdallaan, mutta koostumus on kyllä aavistuksen kuivan puoleinen. Teen ja kuivahedelmien makumaailmaa voisi jatkossa soveltaa hieman mehukkaampaan kuivakakkureseptiin.

Reseptin taustoittajana hyödynsin goodtoknow-sivustolta löytyvää reseptiä Moira Young's tea loaf cake. Alla suomalaisiin mittoihin ja aineksiin muunnettu sekä muutenkin hieman sovellettu versio. Sokerin määrän voit säätää oman makusi mukaan minun ei-niin-makean 1.5 ja alkuperäisen reseptin 2.5 dl välille.

Yksi suosikkiteemauistani!

Tea loaf - Hedelmäinen teekakku

2.5 dl teetä
2.5 dl kuivattuja hedelmiä ja rusinoita
1.5 (-2.5) dl sokeria
1 tl inkivääriä (tai piparkakkumaustetta)
1 muna
2.5 tl leivinjauhetta
4 dl vehnäjauhoja
1 dl sämpyläjauhoja

Keitä tee ja lisää siihen heti kuivahedelmät, sokeri ja inkivääri. Anna jäähtyä kokonaan. Sekoita sitten joukkoon huolellisesti muna sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lusikoi taikina öljyttyyn leipävuokaan ja paista 180 asteessa noin 50 minuuttia. Leivonnainen tiedottaa olevansa viittä vaille kypsä kun uunista lehahtaa ihana tuoksu. Testaa kypsyys hammastikulla.

Pizza bianca (1) suppis- ja (2) perunatäytteellä

2011-10-25T17:42:00.002+03:00

Pizza bianca, eli valkoinen pizza, tarkoittaa ilman tomaattikastiketta valmistettavaa leiviskää. Punertavan värin sijaan syntyykin vaalea kaunotar, kun tomaatti korvataan maitotuotteilla tai vaikkapa pestolla. Minä sipaisin pizzan päälle ruohosipulilla maustettua tuorejuustoa ja kokeiltiinpa kahta uutta täytevaihtoehtoakin: toiseen pizzaan suppilovahveroita ja toiseen ohueksi viipaloitua perunaa rosmariinilla maustaen.

Tilasitsä pottua...

... vai ehkä suppiksia?

Både och!
Tulikin onnistuneet pizzat, makumaailma oli erilaisuudessaan viehättävä, erityisesti perunapizza (jota olenkin monessa blogissa nähnyt kokeiltavan) yllätti positiivisesti, tätä tulee varmasti tehtyä jatkossakin. Ja se ihana rosmariinin aromi, sekä tuoksuna että makuna! Perunan kanssa on olennaista leikata riittävän ohuita viipaleita, jotta raaka peruna ehtii kypsyä. Vähän jänskätti kuinka tuon kanssa käy, mutta tuloksena oli juuri sopivan kypsä mutta kiinteä pottu (ja kuoret on mukana nekin, hei). Hassua miten tomaattikastike on niin vakiintunut osa pizzan identiteettiä ja konseptia, kun kuitenkin tässä tuli todistettua, että esimerkiksi yrttituorejuustolla saadaan ihan erilainen mutta yhtä herkullinen makukokemus. Variointi kannattaa!

Pizzapohjan kanssa kikkailin sen verran, että käytin perusvehnäjauhojen sijaan sämpyläjauhoja. Ja heitin sekaan pari ruokalusikallista seesaminsiemeniä. Uunipellin annoin lämmetä etukäteen uunissa, ja tämän sekä edellä mainittujen ainesosavalintojen yhteispelinä saatiin mukavan rapsakat pizzapohjat! Vielä kun olisi ollut aikaa nostattaa pizzapohjia molemmissa vaiheissa riittävän kauan... mutta tiedätte varmaan työpäivän jälkeisen arki-illan aikarajoitteet...

Ennen.

Jälkeen.
Loppukaneettina vielä sellainen sivuhuomio, että tämähän on nyt vähänkuin sitä kamalaa kasvisruokaa, josta niin paljon puhutaan ja jota kaikelle kansalle väkisin koetetaan tuputtaa... siis jopa raukoille koululaisille. In other words... minua ärsyttää paraikaa käytävän kasvisruokakeskustelun sävy. Kyllä ihan normaalin sekasyöjäihmisenkin normiruokavalioon kuuluu paljon ruokia, joissa ei välttämättä ole lihaa tai muita eläinperäisiä tuotteita, eikä asiasta ole tarvinnut ennen meuhkata ja vauhkota protestimielessä. Ei siis tarvita erityistä kasvisruokakorvamerkintää isojen huutomerkkien kera, varsinkaan kun se jostakin syystä käsitetään niin usein negatiivisena. Järki käteen, porkkanat soppaan ja lusikka suuhun. :D

Pizza bianca kahdella tapaa

Pizzapohja
(2 pyöreätä, koko pellin valtaavaa pizzaa)

2 dl vettä
0.5-1 ps kuivahiivaa
1 tl suolaa
4 rkl oliiviöljyä
5 dl sämpyläjauhoja (korvaa muutama ruokalusikallinen sesaminsiemenillä)

Lämmitä vesi ja sekoita kuivahiiva siihen. Lisää suola, öljy ja jauhot. Kohota kulhossa, liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi, ja taputtele ja kaulitse sitten reilun pyöreiksi pizzapohjiksi. Peitä liinalla täytteiden valmistelun ajaksi.

Suppilovahverotäyte

ruohosipulituorejuustoa
suolattuja, haudutettuja suppilovahveroita pilkottuna
(tai muita metsäsieniä)
ruohosipulia
timjamia
juustoraastetta

Perunatäyte

ruohosipulituorejuustoa
raakaa perunaa erittäin ohuina viipaleina
rosmariinia hienonnettuna
juustoraastetta

Voitele pizzapohja tuorejuustolla ja lisää sienet tai perunaviipaleet ja ripottele yrtit sekä juustoraaste päälle. Määristä summittaista arviota antanee se, että itselläni oli käytössä 200 g paketti sekä tuorejuustoa että juustoraastetta. Molempia jäi kahden pizzan täyttämisen jälkeen yli. Paista pizzoja mieltymysten mukaan 200-250 asteessa 10-15 minuuttia. Pohjan rapeutta voi lisätä lämmittämällä uuninpellin ennen pizzan paistamista.

Maistui vielä "dagen efter". Tai oikeammin flera dagar efter... :D

Haudutettu seiti

2011-10-23T09:30:00.000+03:00

Minulle uusi mausteseos, Santa Marian chicken & steak (merisuola, sipuli, paprika, tomaatti, valkosipuli, mustapippuri, korianteri, valkopippuri, chilipippuri, sinapinsiemen ja kurkuma) pääsi välittömästi tositoimiin. Tutustutin sen aliarvostettuun alaskanseitiin, ja kala-ateria saikin näillä mausteaineilla aivan uudenlaista luonnetta. Valmistusmetodina leikin paistinpannulla tapahtuvan hauduttelun kanssa. Eli lorautin pannun pohjalle vajaan sentin verran vettä ja mausteita ja haudutin kalan kypsäksi kiehuvassa nesteessä kannen alla. Mehevä lopputulos!

Osoitin taas kapinallisen luonteeni yhdistämällä mausteseoksen kalaan... Maustepussin kyljessä kun kerrottiin sen sopivan kaikkiin liha- ja linturuokiin... ;) Vaan miksei kalaankin? Sopii kaikkeen?
Samaa hauduttelutekniikkaa, joskin minimaalisella vesimäärällä, testailin myös kalan kanssa nautitun porkkana-perunalisäkkeen kanssa. Siinä muuten kokeilin nyt kuivattua rakuunaa, joka on viimeisin valloitus uusiin yrtteihin tutustumisen matkallani. Jännällä tavalla anistakin vivahteiltaan muistuttava rakuuna ei vielä ihan vakuuta, en oikeastaan osaa vielä päättää mitä mieltä olen siitä. :) Makuaisti vaatii vähän totuttamista ja aikaa, olenkin huomannut, että joihinkin vieraampiin makuihin ei todellakaan ihastu heti, mutta maistelujen edetessä homma voi kehittyä niin, että kohta sulla onkin melkein uusi suosikki siinä nenän edessä!

Eli siis tällä lailla tällä kertaa. Paljon testailua yhden ateriakokonaisuuden valmistukseen liittyen. :D Uusia mausteita, uudenlaista yhdistelyä, uudentyyppisiä valmistusmenetelmiä, uusia yrttejä... Uusi maistuva ateriakokonaisuus.

Kala-ateria: haudutettu seiti ja rakuunaiset porkkana-perunat

seitiä
chicken & steak -mausteseosta (Santa Maria) tms.

perunoita
porkkanoita
(kuivattua) rakuunaa
hunajaa

Perunat ja porkkanat kuutioidaan (mieluusti kuorineen) ja paistetaan öljytyssä pannussa. Maustetaan paistamisen aikana noin teelusikallisella kuivattua rakuunaa sekä hunajanorolla. Haudutellaan nestetilkan kera kypsiksi pannulla kannen alla.

Mausteseos hierotaan (pakkasesta sulatettujen) seitipalojen pintaan. Kalapalat haudutetaan kääntämättä kypsiksi hissukseen kiehuvassa, noin sentin vesi-/kalaliemi-/valkoviinikerroksessa pannulla kannen alla.

Arvontavoitto

2011-10-23T09:14:00.000+03:00

Arpaonni sattui suosimaan minua, kun komea 400 000 kävijän rajapyykki ylittyi Kropsua eväänä -blogissa. Onnea vielä kerran hienosta luvusta ja kiitos syksyä ilahduttaneesta arvontapalkinnosta. Postiluukusta kolahti eteiseen laadukasta vuorisuolaa, chicken & steak -mausteseosta, mantelilla ja päärynällä höystettyä tummaa suklaata sekä hauska kortti.

Mausteita on aina kiva saada, ihastuin heti tuohon mausteseokseen, jossa on muun muassa sipulia, paprikaa, chiliä, korianteria, sinapinsiemeniä ja musta- ja valkopippuria. Monikäyttöinen ja rakenteeltaa karkea, eli maku säilyy hyvin (tarkoitettu maustemyllyn täyttöpussiksi, mutta morttelillakin huhmarointi toimii). Tuota suklaatakaan en ollut aiemmin testannut. Ja... no... tummaa suklaata tekikin itseasiassa mieli. :D Päärynä on marmeladimaisina kuutioina, ja sekä päärynä että manteli maistuvat tunnistettavasti suklaan joukossa. Tosin itse tykkäsin antaa suklaan sulaa suussa ja pureskella lopuksi päärynä- ja mantelisattumat. ;) Ok uutuus, mutta enemmän omaan makuuni maustetuista suklaista ovat kyllä sitruksiset tai happamia marjoja yhdistävät tuotteet (ja tietysti kaikki missä on rusinoita!).

Parvekepuutarha: kirsikkatomaatit

2011-10-21T19:15:00.001+03:00

Kesällä kasvatin parvekkeella kirsikkatomaatteja, joista onkin riittänyt iloa pitkälle syksyyn asti. Vieläkin olisi oksakaupalla vihreitä raakileita notkumassa, mutta valtaosa ei kyllä mitenkään ehdi kypsyä talven edeltä.

Kirsikkatomaatit, kuten normitomaatitkin, voi istuttaa ihan siemenestä lähtien. Vauhdikkaampaa alkupamausta voi hakea toreilla ja turuilla myytävistä taimenaluista tai isommista, usein jo kukkimis- tai jopa hedelmävaiheeseen ehtineistä taimista. Kaupan siemenosastolla löytyy vaikka minkämoisia lajikkeita, joista valita, mutta homma hoituu myös heviosaston hedelmien siemenistä. Itse vain sylkäisin parin kirsikkatomaatin sisälmykset multaan ja loppu onkin sitten historiaa.

Toisia kypsyttää enemmän kuin toisia. :)

Tertullinen kypsiä kirsikkatomaatteja.
Omia kirsikkatomaatteja on tullut napsittua sellaisenaan ja lukemattomien ruokien lisukkeena ja koristeena. Suomen auringossa rauhassa kypsyneet tomaatit ovat todella makeita, ja onpa tässä tullut aurinkokuivattuja tomaattejakin tehtyä... :D Siis kun ei ole ehtinyt ja jaksanut korjata satoa, niin onpa sinne jokunen tomaatti rypistynyt suoraan köynnökseen. Ja nuo auringon kuivaamat ryppytomaatit vasta makeita ovatkin!

Tällaisia miniäkin minimpiä yksilöitä olin laiskuuksissani
jättänyt kuivamaan oksiin... makeita kuin karkit!

Lempeästi pippurinen feta-broileripasta

2011-10-18T17:24:00.000+03:00

Tässä hyvin yksinkertainen, mutta erittäin maistuva arkiruoka: kanaa, pastaa ja Arlan Four peppers pippurimausteisia fetamaisia juustokuutioita. Tämäntyyppisiä ruokia tulee valmistettua arki-iltaisin, jolloin ruoka saa mieluusti valmistua mahdollisimman nopeasti. Nämä Arlan mausteisessa öljyssä säilötyt juustokuutiot ovat kyllä olleet positiivinen yllätys. Makuvaihtoehdot ovat herkullisia ja öljypohjaiset makukastikkeet toimivat todella kivasti esimerkiksi pastan tai salaatin kanssa.

Pimeän rakeiset kuvat kielivät ruoan todellakin valmistuneen
syysillan hämärässä. Pitäisiköhän investoida valokuvausta
paremmin tukevaan tehovalaisimeen! :D

Feta-broileripasta

500 g broilerin filesuikaleita (maustamaton)
1 pkt pippurimausteista fetaa (Arla)
0.5 tl suolaa
loraus hunajaa
kirsikkatomaatteja
kourallinen basilikaa
200 g (täysjyvä)spaghettia

Keitä spagetti runsaassa, suolatussa vedessä paketin ohjeen mukaisesti. Ruskista broilerin suikaleet pannulla ja mausta suolalla ja hunajalla. Hauduta broileri kypsäksi ja lisää sitten kirsikkatomaatit sekä suikaleiksi saksittu basilika. Sekoita, anna lämmetä pieni hetki ja poista sitten pannu levyltä.

Huuhtele kypsä spagetti nopeasti viileällä vedellä ja sekoita sitten sen joukkoon fetajuustokuutiot sekä juustopaketin maustelientä. Kippaa spagettikattilan ainekset vielä kanapannulle, kääntele varovasti sekaisin, annostele ja nauti!

***

EDIT: 20.10.2011:

Haa, ex temporena feta-broiskupasta pääsee myös Ahmija-blogin houstaaman lokakuun ruokahaasteen osallistujaksi. Aterian rippeitä riitti nimittäin myös eväsrasiaan, ja ne nokittiin mukavana työlounaana... ei tosin siitä muovikiposta, koska ruoka maistuu paremmalle oikeasta astiasta ja mikrolämmityskin tuntuu silloin järkevämmältä.

Tässä tämänpäiväinen työmaalounaskattaus à la Hayley.
Tosielämän tapaus (kännykamera)! ;)

Etelän hetelmiä: viikuna & granaattiomena

2011-10-16T09:43:00.000+03:00

... tai itseasiassa idän hedelmistä tässä on kyse, sillä vaikka sekä viikunoita että granaattiomenia saadaan nauttia muun muassa Välimeren alueella, ovat nämä hedelmät alunperin kotoisin Aasian suunnalta. Niin tai näin, Suomen leveyksillä kyseisiä herkkuja tavataan lähinnä markettien heviosastoilla, ja niitä pidetään melko ylellisinä ja arvokkaina hedelminä.

Granaattiomena on kiva piristysruiske jälkiruokiin, salaatteihin tai vaikka
couscousin joukkoon. Viikunatkin käyvät yhtä lailla makean että suolaisen kanssa, ovatpa hyvä lisä juustotarjottimellekin viinirypäleiden ohella! Molemmat myös maistuvat sellaisenaankin, allekirjoittanut tietää! :D

Koristeelliset viikunakaverit saat tekemällä hedelmään
ristikkäiset viillot, mutta ei aivan pohjaan asti.
Sitten vain puristat pohjasta, jotta lohkot aukeavat nätisti.

Tuttu vinkki: granaattiomenan käsittelet helpoiten
leikkaamalla sen neljään lohkoon ja irroittamalla
siemenet sitten vedellä täytetyssä kulhossa!

Sienitäytteinen jauhelihamureke "saltimbocca"

2011-10-14T18:42:00.000+03:00

Viime viikonloppuna uuni lämpesi leivonnaisia varten, joten ajattelinpa tehdä samoilla lämmöillä varsinaisen ruuankin. Menu rakentuikin sitten lihamurekkeen ympärille, joka sai suppilovahverotäytteen. Mutta ei siinä vielä kaikki, koetan kovasti saada viimeiset yrtit parvekkeelta käyttöön syksyn tieltä (ja kyllä, olen jo korjannut yrttisatoa sekä pakkaseen että kuivattuna maustehyllyyn), ja päätinpä tehdä murekkeille vielä saltimbocca-tyyppisen (kirjaimellisesti italiasta suomentaen hyppää suuhun) kääreen. Eli murekkeiden pinnalle hyvä määrä salvian lehtiä ja kaiken kruunuksi amerikan pekoni -fileesiivuja pienellä savunmaulla.

Tuli muutes hyvä sunnuntaipäivällinen! Ruoka oli jotenkin tosi uutta ja mielenkiintoista, tämänlaista settiä ei ole tainnut tulla paljoa harrastettua. Jo jauhelihavalinta oli uusi, käytin 80-20 sika-nautaa, jonka ajattelin passaavan hyvin pekonin ja salvian kanssa. Epäilin vähän mitä suomalaiset metsäsienet, tässä tapauksessa suppikset, tykkäisivät salviasta, mutta on noita näytetty yhdisteltävän mitä nyt nettiä selailin. Eikä mielestäni ollut mitään makuristiriitaa, tosin tällä tavoin murekkeessa asemoiden suppikset ja salvia eivät ole suoraan tekemisissä toistensa kanssa, eikä vaaraa salvian ylivallitsevuudesta suppisten ohi ole. Päinvastoin, melkein juhlallisen herkullinen kahden jujun mureke tästä tuli. Mikään ei toki estä toteuttamasta halutessaan vain joko sienitäytettä tai saltimbocca-makustelua. :)

Otin aika innokkaasti murekekuvia, kun kerrankin oli aikaa vaihekuviin (siis etukäteen, valmisteluvaiheessa, jolloin uunissa olivat muut leipomukset). Kuvausaiheena nämä pötkylät ovat kuitenkin aika haastavia, ei ehkä kauneinta, mitä keittiöstä noin keskimäärin löytyy... Kuvakulmasta riippuen otoksessa näytti olevan milloin mitäkin kikkareita, koppakuoriaisia tai marsuja. :D

Uno...

... dos...

... tres!
Sienitäytteinen jauhelihamureke pekoni-salviakääreessä

800 g jauhelihaa (sika-nauta, 80-20)
1 dl korppujauhoja
2 dl piimää
1 muna
0.5-1 tl suolaa
0.5-1 tl mustapippuria
120 g amerikan pekoni filee
10-16 salvian lehteä
haudutettua suppilovahverosilppua

Mittaa ja sekoittele korppujauhot, piimä ja muna ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää jauheliha ja mureketaikina on sekoittamisen ja hetken odottelun (korppujauhot turpoavat) myötä valmis. Ota sitten noin puolet taikinasta ja muotoile pohjat kahdelle murekepötkölle. Painele murekepohjiin pieni syvennys, johon laitat sienitäytteen (valmiiksi haudutettuja, pilkottuja metsäsieniä). Mikäli sienissä on esim. pakastamisen takia kosteutta, on hyvä idea sekoittaa ne pieneen määrään mureketaikinaa ja ripsauttaa joukkoon vielä hieman korppujauhoja. Itse tein näin ja täyte sai juuri sopivan koostumuksen. Peitä murekepohjien syvennyksiin aseteltu sienitäyte lopulla mureketaikinalla ja nipistele reunat yhteen. Asettele sitten murekkeiden pintaan salvian lehtiä ja pekonisiivuja. Paista sitten 200 asteessa 50 minuuttia. Peitä tarvittaessa foliolla osaksi paisto-ajasta.

Sienipiirakka: vaaleaorakas

2011-10-12T18:59:00.000+03:00

Syksyn sienisatona on täällä nautiskeltu lähinnä kantarelleja ja suppilovahveroita, mutta olivatpa sienestäjät löytäneet satsin vaaleaorakkaitakin. Onhan näitä syöty aiemminkin, mutta täytyy tunnustaa, etten oikein muistanut mille kyseiset sienet maistuvat.

Vaaleaorakkaatkin ovat helppoja ruuanlaittosieniä, vaativat vain huolellisen hauduttelun kitkerän maun poistamiseksi. Mökkisienet pääsivät piirakan somisteeksi, ja niiden maku oli kyllä aivan valloittava. En tosin tiedä miten sitä kuvailla tai mihin verrata. Sipulien kanssa haudutellen paistellut sienet olivat niin maukkaita, että hyvä ettei tullut popsittua niitä sellaisenaan!

Sienipiirakka: vaaleaorakas

Pohja (rapea!)
2 dl grahamjauhoja
1.5 dl vehnäjauhoja
75 g margariinia
1 muna
2 rkl vettä

Täyte
vaaleaorakkaita (tai muita metsäsieniä)
50 g sipulikuutioita
2 munaa
1 prk kermaviiliä
0.5 tl suolaa
0.25 tl valkopippuria
pari oksaa tuoretta timjamia

Nypi jauhot ja margariini murumaiseksi seokseksi. Lisää sitten muna ja vesi ja sekoita tasaiseksi. Painele voideltuun vuokaan ja laita jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.

Pilko sienet ja sipuli. Hauduta sienistä vesi pois pannulla, kuullota sitten joukossa myös sipuli ja ripsauta sekaan hieman suolaa. Sekoita kulhossa munat, kermaviili, mausteet ja timjaminoksista riivityt lehdet. Levitä sieni-sipuliseos piirakkapohjalle ja valuta sitten päälle myös kermaviilitäyte. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Karpaloleipä aamiaispöytään

2011-10-10T21:30:00.000+03:00

Syyskuussa leivottu rukiinen puolukkaleipä oli niin herkullista, että lokakuulle muokkasin alkuperäistä Kodin Pellervon reseptiä (sivun alaosassa) vielä pidemmälle. Puolukat vaihtuivat karpaloiksi, ruishiutaleet kauraksi ja lisäsinpä leivonnaiseen vaniljaista makua kahden vaniljasokeriteelusikallisen verran. Leipä on vähintäänkin yhtä hyvää kuin puolukkainen versio, täydellistä aamiaisella!

Leivän rakenne on koukuttava. Ihanan rapea kuori, pehmeän makeahko sisus ja pirskahtelevat karpalot... Seuraavalla kerralla taidan kokeilla miten taikina käyttäytyy, jos sen lusikoi muffinin kokoisiksi keoiksi joko muffinipellille tai suoraan leivinpaperoidulle uunipellille. Taikina on aika jäykkää, ja paras kohta (ainakin minusta) oli tuo vapaasti paistuva, röpelöinen ja rapsakka yläpinta. :P Kippasin karpalot mukaan jäisinä ja ne käyttäytyivät hienosti taikinassa: osa säilyi täysin kokonaisina ja tuoreen näköisinä, toiset taas muuttuivat hieman kuivatun karpalon suuntaan ryppyisiksi (katso kuva). Om, nom, nom...

Vasurissa pilkistelee esimerkki täysin kokonaisena säilyneestä karpalokaverista, kun taas oikealla näkyy rusinamaisesti rypyttynyt yksilö. Jännittävää!
Karpaloleipä
(1.5 litran leipävuokaan)

1 dl kaurahiutaleita
4 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1.5 rkl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa
0.5 dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
2 dl karpaloita
4 dl piimää
0.5 dl (oliivi)öljyä

Mittaa kaikki kuivat aineet kulhoon ja sekoita huolellisesti. Lisää joukkoon sitten fariinisokeri, vaniljasokeri, karpalot, piimä ja öljy ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Öljyä (tai leivinpaperoi) leipävuoka ja lusikoi taikina siihen. Paista 175-asteisen uunin alatasolla 1 h 15 min.

Liekö muuten alitajunta tehnyt tepposet, ostin juuri elämäni ensimmäiset punaiset housut (aikuisiällä). No, eivät sentään olleet kirkuvan punaiset vaan aika tummat viininpunaiset sammarit... ja siis jälkeenpäin ajatellen aika
saman sävyiset kuin uunin tummentamat karpalot.
Siitäkö se idea sitten (tiedostamatta) lähti? :D

Kissanminttu-täytekakku

2011-10-08T07:13:00.000+03:00

Omassa arjessani ei tule kovin usein täytekakkutilaisuuksia, mutta sitten kun tulee, on riemu ylimmillään. Ja siis tottakai on pakko olla jo valmiiksi huippufiilikset jos kerran on aihetta juhlaan, mutta täytekakun askartelu nyt on vielä sellainen extrakiva kaupanpäällinen! :D Ja sekä paras että perinteisin kakkujuhla on luonnollisesti synttärit, joita juhlittiin nyt kahden ikääntyneen kunniaksi... joista siis toinen oli allekirjoittanut. ;)

Ei varmaan yllätä, että mässäilin kakun suunnittelulla jo hyvän aikaa etukäteen, mutta valinnat kakun makujen suhteen oli kyllä oikeastaan helppo tehdä. Innostus kaakaokakkupohjiin, mansikoiden kuninkuusasema täytekakuissa ja päähänpisto Kissan Minttu -liköörin käyttämisestä kostutuksessa... Siinähän se sitten olikin, mansikka-minttu-suklaa kuulosti toimivalta kombolta.

Ja hei, kerma! Tai no, tässä tapauksessa käytin kylläkin vispiä (kasvirasvasekoite), jonka mausta pidän itse enemmän kuin oikeasta kermasta! Siispä vispiä väliin, jota jykevöitin tuorejuustolla, koska mielihän halajaa aina myös juustokakkua, ja tästä tuli ikäänkuin jonkinlainen kompromissi asian suhteen. Prismassa satuin muuten törmäämään hyvin simppeliin, ja vain parin euron hintaiseen pursotusvälinesettiin, ja omiin tarpeisiini peilaten tuo vaikutti minusta ihan tarkoituksenmukaiselta valinnalta. Turha hifistellä sellaiseen asiaan kymmeniä euroja, mille ei paljoa käyttöä ole. Sitäpaitsi tällä edullisella muoviversiolla syntyi yllättävän hyvää jälkeä, oikein ihmetyin (varsinkin kun olen tottumaton pursottelija). Siis hieman huteraa jälki kyllä on, mutta eihän ne muuten uskoisi itse tehdyksi! ;) Pursotuspussi oli kyllä aika pieni, mutta eipä tuo menoa haitannut.

Piece of cake.
Ja koristelu sitten? Ajatuksena oli taas jättää kakun reunat ilman kaikenpettävää kermashowta, koska tumma kakkupohja on kaunis sellaisenaan, eikä kakkua syödessäkään yleensä jakseta innostua paksuista kermareunoista... päinvastoin! Siispä kauniit raidalliset reunukset ilman kikkailua ja ohut vispikerros reunakoristeluineen kakun päälle. Pinnalle ajattelin heitellä vielä muutaman punaisen marjan pakkasesta, tuoreita mintunlehtiä ja hieman suklaanonparelleja. Vaan kun h-hetki koitti, päädyin yksinkertainen on kaunista -periaatteeseen vakaasti luottaen pelkkiin suklaanonparelleihin. Omaan silmääni ihan vain kaksivärinen kakku näytti elegantimmalta sellaisenaan. Ja kun kakusta leikkasi palan, poikkileikkauksessa näkyi kivasti punaiset, renkaiksi asetellut mansikat pursotusten kanssa vuorotellen!

Niin... ja vielä yksi juttu. Oli hyyyväää, kaikille maistui! :) Vieraille vaan pitää muistaa mainita, jos käyttää kostutuksessa alkoholia, ja on kohteliasta varata holittomiakin vaihtoehtoja tarjottaviin! Meillä tosin kaikille sopi terästetty kaakku.

Työn alla, enää kantta ja koristeluja vailla.

Täytekakku: mansikka-minttu-suklaa

Kaakaokakkupohja
(20 cm vuoka, 3 kerrosta)

(2.2 dl) 4 munaa
(2.2 dl) sokeria
(2.2 dl) vehnäjauhoja, perunajauhoja ja kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Riko kanamunat (4 kpl) lasiin ja ota vielä kaksi samanlaista lasia, joista toiseen mittaat kananmunien tilavuuden verran sokeria ja toiseen kuivia aineita. Viimeiseen lasiin siis vehnäjauhoja, perunajauhoja ja tummaa kaakaojauhetta, noin kolmasosa kutakin. Sekoita kuivien ainesten joukkoon myös leivinjauhe. Vatkaa huoneenlämpöiset munat sokerin kanssa vaahdoksi, ja siivilöi ja sekoita taikinaan sitten kuivat aineet. Kaada voideltuun irtopohjavuokaan ja paista 175-asteisen uunin alaosassa 30-40 minuuttia, varmista kypsyys tikulla. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan.

Minttu-mansikkatäyte

1-1.5 dl Kissan Minttu -likööriä (mintun ja suklaan makuinen kermalikööri)
4 dl pakastemansikoita (tuoreetkin toki passaisivat :P)
1 prk (2.5 dl) vispiä
1 pkt (200 g) maustamatonta tuorejuustoa
sokeria + 1 tl vaniljasokeria

Vispaa kerma ja mausta se vaniljasokerilla ja sokerilla. Notkista tuorejuusto ja kääntele sen joukkoon puolet vispistä. Kippaa sitten tuorejuusto-vispi-seos loppukerman joukkoon ja kääntele taas rauhallisesti sekaisin, jotta kuohkeus säilyy. Ja eikun pursottelemaan!

Kokoa kakku jo täyttövaiheessa suoraan tarjoiluastialle. Aseta pohjalevy kakkulautaselle, kostuta liköörillä (enintään 0.5 dl per kerros) ja pursota vispiä kolmeksi renkaaksi: suuri rengas aivan kakun ulkoreunalle, keskikokoinen rengas keskivaiheille ja vielä noin 5 cm kermatäytteinen ympyrä aivan kakun keskelle. Muista, että pursotuksia tarvitaan sekä väleihin, että kakun pintaan, joten koeta käyttää noin kolmannes ensimmäiseen täyteväliin. Pilko sitten puolet pakastemansikoista ja asettele kahdeksi renkaaksi vispipursotusten väliin. Toista sama juttu toisen täytevälin kanssa. :P Ja asettele lopuksi vielä viimeinenkin kakkupohjan levy paikoilleen, leikkauspinta ylöspäin, ja kostuta. Levitä sitten pintaan tasainen pinta vispiä ja pursottele loppu nätisti ulkokehälle. Lopuksi kakku jääkaappiin mehustumaan ja vieraita odottelemaan. Viimeiset koristelut (kuten tuoreet marjat, nonparellit tms. kannattaa laittaa vasta juuri ennen tarjoilua, ettei vastassa ole ikävästi värjäytynyt kermapinta. Suklaamuruset tai, kuten omassa kakussani, suklaanonparellit säilyvät yleensä sellaisenaan vaikka ne laittaisikin etukäteen.

Eläinten viikko & temperamenttinen suppilovahverokeitto

2011-10-05T07:07:00.000+03:00

Suomessa 50-luvun lopulla lanseerattua, vuosittain vietettävää Eläinten viikkoa juhlistetaan 4.-10.10.2011, ja mikäpä olisikaan parempi ajankohta uhrata ajatus tai pari eläinravinnolle? Olen itse kaikkiruokainen, ja ruokavaliooni kuuluvat kohtuudella myös liha, kana, kala ja esimerkiksi maito ja kananmunat. Se miten nämä on tuotettu, on asia, johon vaikuttamisen koen osin aika hankalaksi, mutta se ei toki ole mikään syy lyödä koko hommaa läskiksi... pun intended. ;) Luomut ja muut lappumerkit ovat monisyisiä ja ristiriitaisia juttuja, mutta toisinaan löytyy helppojakin ratkaisuja omilla valinnoilla vaikuttamiseen. Riistan, kalan, kasvisten, yms. luonnon antimien lisääminen on esimerkki näistä. Ja ajatellaanpa nyt vaikka syyssesonkia, eipä paljon harmita, että lautasella on tänään pihvin sijasta suppissoppaa! Nam! Hyvää, herkullista ja ravitsevaa! Aiheesta lisäluettavaa, ja muuten myös mukavia reseptejä, löytyy Animalian Vapauta valinnoilla! -sivuilta.

Ja sitten päivän reseptin kimppuun... Joku pieni ääni on neuvonut suomalaisia metsäsieniä, toisin sanoen mökkituliaisia, valmistaessa pitäytymään perinteisissä ja miedoissa mauissa. Arvostan näitä raaka-aineena niin paljon, että on ollut tärkeää saada nimenomaan se sienen oma maku päärooliin. Vähitellen olen uskaltanut hieman kyseenalaistaa tuota sinnikästä ääntä, ja olen rohkaistunut uudenlaisiin makuyhdistelmiin, mitä tulee kantarellien ja suppisten tuhoamiseen. Vähän silti pelotti mitä tuleman pitää, kun ryhdyin soveltamaan omaa versiotani Maku.fi-sivuilla bongatusta tulisesta suppilovahverokeitosta. Arvelutti, josko tomaattinen ja chilinen makumaailma peittäisi suppisten maun, ja metsän herkku menisi ihan hukkaan...

Vaan onneksi uskalsin haastaa ennakkoluuloni! Suppilovahverot maistuvat kyllä sopassa, itseasiassa ne esiintyvät siinä todella edukseen. Keitto on ihan huippuhyvää, täydellinen sateisen harmaan syyspäivän piristäjä ja lämmittäjä! Maut ovat todella kohdallaan ja täysjyväohran lisääminen tuo annokseen sopivasti ruokaisuutta ja lisäpurutuntumaa. Olin muuten niin laiska, etten paloitellut sieniä lainkaan... No, suppikset ovat kuitenkin kohtuullisen pieniä kavereita, vaikka onhan niissä aika pitkä tuo varsi osassa. Mutta pureskelu on vaan hyväksi, tekee nannaa ruuansulatuksenkin kannalta ja onhan se kivaakin... tai jotain. :D

Syksyn sieniruokien ei tarvitse aina olla vaaleita tai haaleita!
Joskus pieni potku on paikallaan. :)

Tomaattinen suppilovahverokeitto (tai -muhennos)
4 annosta

200 g suppilovahveroita (puhdistettuna ja pilkottuna)
50 g sipulikuutioita
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl tulista chilikastiketta
1 tl suolaa
1 rkl hunajaa
muutama timjaminoksa
500 g paseerattua tomaattia
5 dl vettä
1 dl täysjyväohraa
hieman Maizenan suurustetta
(Tarjoiluun: Bulgarian jugurttia + voileipäkeksejä)

Hauduta sienistä neste pois, ja kuullota sitten sienien joukossa sipulikuutiot. Lisää joukkoon kaikki mausteaineet, riivi mukaan myös lehdet timjaminoksista ja kumoa perään myös paseerattu tomaatti sekä ainakin puoli litraa vettä. Kun keitto on kuumennut kiehuvaksi, voit lisätä ohran, joka kypsyy noin kahdeksan minuutin keittelyllä (tarkista pakkauksesta). Tarkista sitten maku sekä nesteen määrä, ja lisää halutessasi hieman suurustetta, itse pärjäsin noin vajaalla ruokalusikallisella. Lohkaise annosten päälle lusikallinen Bulgarian jugurttia sekä mausteinen voileipäkeksi.

Sekalainen seurakunta: halloumia, pari broiskua ja hauki

2011-10-03T21:26:00.000+03:00

Tähän blogimerkintään olen kerännyt kuvakertomuksen neljästä pienemmästä ruokahetkestä, joista ei itsenäisinä löytyisi riittävästi tarinoitavaa. Kuitenkin niissä on joku juttu ja juju, jonka takia olen halunnut ottaa kuvan tai kaksi. Annoksissa on siis jotakin muistamisen arvoista. :)

Mintunlehdillä päällystettyinä paistetut halloumijuustot,
sekä balsamiviinietikkatilkassa paistetut persikkalohkot
(kyllä, näyttää uuniperunoilta, mutta kyseessä
onkin makea, lämmin lisuke).

Tässä sen sijaan on pikkuisia uuden sadon lohkoperunoita, joiden
seurassa uunissa kypsytettiin myös retiisejä sekä pieniä broileripalasia
erilaisin kuorruttein kuten seesaminsiemenillä ja appelsiinimarmeladilla.
Kivaa pikkusyötävää vaikka illanistujaisiin: kasviksia ja broiskua
pikkupalasina pellin täydeltä, sitten vaan uuniin ja tarjolle,
ja jokainen noukkii pikkuhaarukoilla tai cocktailtikuilla mieluisat saaliit!

Mökkivesistä pyydettyä uunihaukea rosmariiniporkkanoiden kera.
Saisipa tätä useamminkin!

Morttelissa hierotun basilikatahnan jämät marinoivat yksittäisen broilerinfileen. Paitsi värin, myös maun määrän puolesta basilika jäi valitettavasti paitsioon. Ohessa myös paistettu sipulikiekko.

Hapanleipä... jauhopeukalon kodinonni?

2011-10-01T08:32:00.000+03:00

Ruishapanjuuri, joka majailee jääkaapissani, pääsi nyt toista kertaa tositoimiin (neitsytmatkasta enemmän siemenruisleipä-postauksessa). Tällä kertaa leivässä on ruista noin kolmasosa jauhoista, ja leipämausteista rakkain, fenkoli, on palannut jälleen kuvioihin. Muutaman lusikallisen heitin myös auringonkukansiemeniä, mutta noin pienellä määrällä ne jäivät aika harvinaisiksi herkuiksi... Viimeksi oli mielestäni liikaa siemeniä, nyt liian vähän... Kolmas kerta toden sanoo? :)

Poikkileikkauksessa bongattavissa yksi auringonkukansiemenkin!
Leipäreseptin mittasuhteissa, leivonta- ja paisto-ohjeissa käytin apuna Meidän keittokirjan (Tammi, 2009) hapanleipäohjetta, johon olenkin todella, todella tyytyväinen. Pelkällä hapanjuurella nostaminen onnistui nyt erinomaisesti ja valmis leipä oli hurjan hyvää. Rakenne on mielestäni juuri niinkuin pitääkin! Tuo on muuten aivan mahtava kotikokin perusopus tuo Meidän keittokirja, sieltä löytää yhtä lailla arjen perusreseptit, kokkailun klassikot kuin vähän erikoisemmatkin reseptit... Ja ravintotietoa ja muuta keittiössä hyödyllistä oheismatskua... Sopisi siis paitsi pesästä lentävälle nuorelle ekaksi keittokirjaksi myös puolihifistelevälle kotikokkimestarillekin. ;)

Hapanleipä 1 kpl
Mittasuhteissa ja leivonta- ja paisto-ohjeissa apuna on käytetty
Meidän keittokirjaa (Tammi, 2009).

1. päivä
0.5 dl ruishapanjuurta
0.5 dl + 0.5 dl ruisjauhoja
0.5 dl + 0.5 dl haaleaa vettä

Sekoita taikinajuuri ja puoli desiä vettä sekä ruisjauhoja. Peitä kulho kelmulla tai muovipussin avulla, mutta kuitenkin niin että jätät pienen ilma-aukon. Jätä kulho huoneenlämpöön noin 5 h ajaksi.
Lisää ja sekoita taas puoli desiä vettä ja ruisjauhoja, peitä ja anna seistä huoneenlämmössä 8-10 h, esimerkiksi yön ylitse.

2. päivä
2.5 dl haaleaa vettä
0.5 rkl suolaa
0.5 rkl hunajaa
(1 rkl fenkolinsiemeniä)
(3 rkl auringonkukansiemeniä)
1.5 dl ruisjauhoja
noin 5.5 dl vehnäjauhoja

Sekoita ensimmäisen päivän takinanalkuun loput ainekset (itse tykkään hienontaa fenkolinsiemeniä hiukkasen pienemmiksi morttelissa ja toisaalta liottaa auringonkukansiemeniä vesitilkassa). Alusta taikinaa 5 minuuttia koneella tai 10 minuuttia käsipelillä. Kohota leivinliinalla peitetyssä kulhossa 1 h.
Vaivaa taikinaa jauhotetulla alustalla ja kohota toinen tunti. Muotoile taikina sitten leiväksi leivinpaperoidulle pellille ja kohota liinan alla vielä 45 minuuttia. Koristele halutessasi viilloilla.
Paista ensin 250 asteessa 10 minuuttia. Laske lämpötila 225 asteeseen ja jatka paistamista vielä 30-35 minuuttia. Jäähdytä leipä ritilällä, sitä peittämättä, jotta kuori säilyy rapeana.

Puolukkainen kaalisalaatti

2011-09-28T20:10:00.000+03:00

Kaali on sellainen kaveri, joka tuppaa aina unohtumaan päivän menutä ideoidessa. Ja sitten kaupassa kaalinpäihin törmätessä päivittelen miten mieli tekisikin kaalilaatikkoa tms. ja kuitenkin on jo nuotit esillä ihan muita aterioita varten. No, tällä kertaa ratkaisin asian valmistamalla jo suunnitellun aterian rinnalle kaalisalaattia! Raaka kaali maistuu nimittäin täällä sekin.

Valkokaalin palan seurana salaattiin päätyi päärynää, joskin myös omena toimisi hyvin. Maustamisessa hyödynsin tuoretta meiramia, joka kuulemma passaa kaaliruokiin erinomaisesti. Salaatin sitovaksi elementiksi valitsin maitorahkan, tämän talouden suurimenekkisimmän maitotuotteen. Ja lopuksi melkein tärkein... salaatin kruunaavat ihanat puolukat, NAM!

Kausiruokaa pitkälti tämäkin!

Kaalisalaatti (reilu satsi)

400 g valkokaalia
2 päärynää
1 prk maitorahkaa
2 rkl valkoviinietikkaa
2 tl fariinisokeria
0.5 tl suolaa
0.5 tl mustapippuria
tuoreita yrttejä kuten meiramia
(1 tl Provencen yrttisekoitusta)
reilusti puolukoita

Hienonna kaali ohueksi silpuksi ja raasta kuoritut päärynät. Lisää joukkoon maitorahka, valkoviinietikka, mausteet ja yrtit. Sekoita salaatti huolella ja anna mieluusti makuuntua jääkaapissa tunnin tai parin verran. Lisää puolukat juuri ennen tarjoilua.

Fenkoli & punainen lohisoppa

2011-09-26T16:24:00.000+03:00

Ruokaharrastukseen kuuluvat uudet maut ja raaka-aineet sekä makupaletin laajentaminen ylipäänsä. Maultaan anikseen vivahtava fenkoli onkin yksi esimerkki puolituntemattomasta turhakkeesta, josta on sittemmin kehittynyt hyvä, uusi ystävä. Oikeastaan fenkoliin ihastuminen lähti fenkolinsiemenistä, joita ostin taannoin leipätaikinoiden mausteeksi. Tuoretta, mukulasta pilkottavaa fenkolia on tullut kyllä ravintoloissa syötyä, mutta omassa ruoanlaitossa kokeilin sitä nyt ensimmäistä kertaa. Ja Jamie Oliverin tirkistely osoittautui taas sekin hyödylliseksi, säästin fenkolin tillinnäköiset lehdet valmiiden keittoannosten päälle ripoteltavaksi, ja ah että niistä tulikin ihanat lisäaromit!

Tuo vihreä on sitten fenkolia, ei tilliä.

Ruokablogit ovat muuten hyvä inspiraation- ja tiedonlähde uusien raaka-ainesten kokeilussa. Joku on jo tajunnut testata jotakin, toinen on huomannut uuden toimivan makuyhdistelmän ja kolmas osaa neuvoa niksit keltanokalle! :) Esimerkiksi Pikku Leijonan Emäntä tutustui äskettäin maa-artisokkaan, joka on myös omalla kokeilulistallani sopivaa hetkeä odottelemassa.

Kalakeittoon tuli siis lohta, perusporkkanat ja -perunat ja sitten tämä edellä mainostettu fenkoli. Keitto on tomaattipohjainen ja maustamisessa on mukana timjamia omalta parvekkeelta. Perustarpeiden mittasuhteiden ja kypsennysaikojen apuna käytin Yhteishyvän Ruoka-liitteen tomaattisen lohikeiton reseptiä. Lopputulos on todella aromaattinen (fenkoli, tomaatti ja timjami!) ja ihanan lämmittävä keitto syyspäivään.

Perunat ja porkkanat soppailua varten valmiiksi pilkottuna.
Etualalla myös leikkuulaudalle vielä pääsyään odotteleva, Herra Fenkoli.
Huomaa ns. voittajan tuuletus! :D
Punainen lohikeitto
(etäinen muunnelma Yhteishyvän lohisopasta)

1 sipuli
1 fenkoli
2 porkkanaa
6 perunaa (800 g)
1 prk paseerattua tomaattia (400 g)
6 dl vettä (vähintään)
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 tl kokonaisia maustepippureita
muutama oksa timjamia
500 g lohta

Kuori ja paloittele kasvikset ja kuutioi myös lohi. Kuullota sipulia, fenkolia ja porkkanoita muutama minuutti öljytyssä (teflon)kattilassa. Lisää sitten perunat, paseerattu tomaatti sekä vesi, ja mausta keitto valkoviinietikalla, sokerilla, suolalla ja maustepippureilla. Anna kiehua noin vartti tai kunnes perunat alkavat olla kypsiä.

Riivi timjaminlehdet vetäisemällä oksista ja lisää keittoon. Lisää myös lohikuutiot ja anna kypsyä aivan kevyesti kiehuen noin viisi minuuttia tai kunnes lohi on kypsää. Tarkista vielä maku (suola) ja nesteen määrä. Koristele fenkolin "tillimäisillä" lehtiosilla.

Kaupasta ongitun lohifileen voi muuten kuutioida soppakuntoon aika yksinkertaisestikin. Tee vain fileeseen nahkaan asti ulottuvat leikkaukset pystyyn ja vaakaan ja laita nahassa edelleen kiinni pysyvät lohikuutiot soppakattilaan kypsymään nahkapuoli ylöspäin. Kun kala on kypsää, nahka lähtee pois leikiten ja jäljelle jäävät vain siistit kalakuutiot! (Ja jos ostelet allekirjoittaneen tapaan huimankokoisia lohifileitä, on kala tuon kuutiointileikkelyn jälkeen myös hyvässä pakastuskuosissa tuonnempia soppapäiviä odotellessa. Nahkassa kiinni olevat kuutioidut setit vain folioon, muovipussiin ja pakkaseen!)

Soppakattila!

Sadonkorjuu jatkuu: Porkkanakakku

2011-09-24T08:06:00.001+03:00

Porkkanakakku on herkku, jonka olen löytänyt vasta aikuisiällä. Kotona lapsuudessa meillä ei kyseistä kakkua leivottu tai muutenkaan tarjoiltu, eikä ruskea kakku usein melko vaatimattoman näköisellä vaalealla kuorrutteella koskaan houkutellut valitsemaan itseään kahvilakäynneilläkään. Ja muutenkin... porkkanakakku kuulosti vähän joltain tylsältä terveysvaihtoehdolta, joka varmaan maistuisi jotakuinkin porkkanalaatikolle. Siispä vuosi toisen jälkeen porkkanakakku säilyi kuin seinäruusuna...

No, jossain vaiheessa opiskeluaikoina eksyin ostamaan -30 % alennuksella kaupan tiskistä Elosen porkkanaleivoksia. Ihan vain koska oli niin edullista. :D Ja loppu onkin sitten historiaa. Sen jälkeen on porkkanakakkua maisteltu monellakin kahvilakäynnillä ja onpa sitä tullut leivottua itsekin. Vain kaksi asiaa estävät minua leipomasta tätä helppoa kakkua useamminkin... Ensinnäkin, se vaatii ihan aikuisten oikeasti jäähdyttämisen ja käytännössä seuraavaan päivään odottelun ennen kuorruttamista ja tarjoilua, ja odottaminen on vaikeaa. Toiseksi resepti vaatii useamman porkkanan raastamista, ja en tykkää yhtään raastinraudan kanssa pelleilystä. Juuston tai omenan raastaminen vielä menettelee, mutta kovan porkkanan raastaminen raastaa minulla kyllä hermojakin. :P Mutta on se sen arvoista.

Resepti on yhdistelmä ja sovellus monista eri ohjeista, ja olen sovittanut määrät pieneen 20 cm irtopohjavuokaan. Maustaminen on melko innokasta, ja käytänkin tässä sekä kanelia, inkivääriä että kardemummaa. Ja lisäsinpä muutaman tipan appelsiiniaromiakin. Tuorejuustokuorrutteeseen sopii mielestäni yhtä lailla sitruunan kuin appelsiininkin maku, jota sopii mieltymysten ja saatavuuden mukaan tavoitella sitrusaromien, kuoriraasteen tai mehun avulla.

Surffaillessa tuli muuten vastaan ihan omaan sarjaansa kuuluva porkkanakakku. Kiitokset makeista nauruista Maikkarille. :D

Voi olla hyvä idea leikata kakku palasiksi etukäteen, ennen kuorruttamista.
Porkkanakakku (20 cm irtopohjavuokaan)

75 g margariinia
1.5 dl fariinisokeria
3 munaa
5 dl porkkanaraastetta (200 g)
(appelsiiniaromia/appelsiinin kuorta)
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
0.5 tl kardemummaa

200 g tuorejuustoa
appelsiiniaromia/sitruunamehua
1-2 dl tomusokeria

Sekoita fariinisokeri puulusikalla margariiniin. Lisää ja sekoita joukkoon sitten kananmunat yksi kerrallaan. Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi ja sekoita kosteiden ainesten joukkoon. Halutessasi voit lisätä myös muutaman tipan appelsiiniaromia tai (luomu)appelsiinin kuoriraastetta. Sekoita sitten kuivat ainekset sekaisin keskenään. Yhdistä lopuksi kuivat ja kosteat ainesosat, sekoita taikina tasaiseksi ja kaada voideltuun kakkuvuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 40 minuuttia. Jäähdytä pohja ja anna makujen tasaantua mieluusti seuraavaan päivään ennen kuorruttamista ja tarjoilua.

Valmista täyte notkistamalla tuorejuusto kulhossa ja sekoittamalla siihen appelsiini- tai sitruuna-aromia, -mehua tai kuorta sekä tomusokeria maun mukaan. Levitä täyte kakun päälle tasaisesti.

Lisävinkkejä

Porkkanakakku on kätevää leikata palasiksi jo ennen kuorruttamista. Leikkaa se esimerkiksi tasan kahdeksaksi sektoriksi, asettele palat kakkuvadille (alkuperäiseen asentoon, ympyränmuotoiseksi pohjaksi) ja levitä sitten kuorrute. Tasoita pinta ja koristele halutessasi vaikkapa pähkinärouheella tai vedä pintaan haarukalla aaltokuvioita.

Tämäkin kakku säilyy hyvin pakkasessa, ilman kuorrutetta tietenkin. Maku korkeintaan paranee kylmässä. :) Nostat sitten vain paloina tai kokonaisena pakastetun kakun ajoissa sulamaan ja lisäät vain kuorrutteen.

Pastasalaatti (sitruunaruoho + feta)

2011-09-22T20:44:00.000+03:00

Fetaa muistuttavia salaattijuustoja löytyy kaupasta sen seitsemää sorttia, ja taas löytyi uutuustuote, josta en ollut kuullutkaan! Arla on tuonut markkinoille maustettuun öljyyn, siispä valmiiseen salaattikastikkeeseen pakattuja juustokuutioita ja tutustumistajouksena ostin sitten kahtakin eri makua. Ensimmäisenä ruokapöytään päätyi sitruunaruoholla ryyditetty versio, joka toimi ruokaisan pastasalaatin osana.

Pastasalaattia ruisnapin ja lohipateen kera.
Pastasalaatti valmistui helppoakin helpommin kun nyt ei tosiaan tarvinnut edes kastiketta ruveta erikseen miettimään. Oikein hyvää oli, sitruunaruoho oli kiva ja erilainen maku fetan kanssa yhdistettäväksi.

Feta-pastasalaatti

makaronia / pastaa
fetajuustoa sitruunaruohon makuisessa salaattikastikkeessa (Arla)
tomaattia
kurkkua
(pippuria)

Keitä pasta ohjeen mukaisesti kypsäksi ja jäähdytä viileällä vedellä huuhtoen. Lisää feta salaattikastikkeineen päivineen sekä paloitellut tomaatit ja kurkku. Nostele pastasalaatti varovasti sekaisin ja anna vielä jäähtyä ja asettua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua mikäli vain mahdollista. Mausta halutessasi mustapippurilla.

Rukiinen puolukkaleipä

2011-09-20T18:16:00.002+03:00

Kodin Pellervon sivuilta kauan sitten bongattua hiivattoman puolukkaleivän reseptiä on tullut avattua kirjanmerkeistä monen monta kertaa, mutta vasta nyt onnistuin vihdoin toteuttamaan tämän leipomuksen. Milloin on puolukat päätyneet parempiin suihin piirakoissa, puuroissa tai rahkoissa ja milloin ihan sellaisenaan... Vaan nyt vihdoin oli puolukkaleivän vuoro! :) Ja hyvää kannatti odottaa! Tällä ohjemuunnelmalla osallistun myös Tee ite parempaa -blogin houstaamaan syyskuun ruokahaasteeseen, jonka teemana on sesongin hengen mukaisesti sadonkorjuu.

Tämä leipä on leivinjauheella kohotettava, piimää nesteenä hyödyntävä leivonnainen, jossa on reilu puolet jauhoista ruista. Puolukoita sekoitetaan joukkoon kaksi desiä, mikä olikin juuri passeli määrä. Alkuperäisen ohjeen puolikkaan siirappidesin korvasin fariinisokerilla, joka tuo leipään mukavasti pientä makeutta. Leipä onkin taivaallisen makuista juuri sen monipuolisuuden takia ja koska eri maut ja elementit ovat kaikki jotenkin todella hyvässä balanssissa. Hieman makeutta, reilun lempeää rukiin makua ja siellä täällä happaman makeita, mehukkaita puolukoita. Tämä resepti lunasti välittömästi paikkansa vakioreseptien valioluokasta. Kirjoitin sen myös ihan fyysisesti, omin pikku kätösin reseptikirjaani, johon vain huippureseptit pääsevät. Blogi, selaimen kirjanmerkit yms. digitaaliset varastot ovat pääasiallinen reseptiarkistoni ja keittokirjani, mutta tähän kirjaseen kokoan ne aivan ykkösreseptit.

Puolukkaruisleipä / Puolukkainen kahvileipä (1.5 litran leipävuokaan)
Muunnelma Kodin Pellervon hiivattomasta puolukkaleivästä.

1 dl ruishiutaleita
4 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1.5 rkl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa
0.5 dl fariinisokeria (makeampaan kahvileipään tuplamäärä)
2 dl puolukoita
4 dl piimää
0.5 dl (oliivi)öljyä

Mittaa kaikki kuivat aineet kulhoon ja sekoita huolellisesti. Lisää joukkoon sitten fariinisokeri, puolukat, piimä ja öljy ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Öljyä leipävuoka ja lusikoi taikina siihen. Paista 175-asteisen uunin alatasolla 1 h 15 min.

Tämä kuuluu siihen ihastuttavaan leipä-kakku-välimaastoon.
Eli maksamakkarat säästetään sitten jonnekin muualle. ;)

Kauniiden siivujen leikkaaminen leivän murustumatta onnistuu vasta jäähtyneenä, mutta ainakin tässä taloudessa leipää oli pakko päästä maistamaan jo lämpöisenä... Taivaallista! Ei siinä tilanteessa haittaa, vaikka leivän leikkaamisen sijaan palasen saa mukavammin murtamalla. Siivujen kanssa voi hienostella seuraavanakin päivänä, sillä puolukat säilyttävät leivän varsin mehevänä usean päivän ajan.

Aamupalanappien nappailua

2011-09-18T11:43:00.000+03:00

Tässä sunnuntaiaamupala, jonka ainekset ovat kulkeutuneet keittiööni mikä mistäkin, mutta joista yksikään ei taida olla peräisin lähimarketeistani, eli normiruokakaupoistani (kahvia ja maitorahkaa lukuunottamatta). Sipulihillokkeen valmistin itse, ja kirsikkatomaatit sekä basilika poimittiin suoraan omalta parvekkeelta. Jälkiuuninapit ja herukkamehu taas olivat erinäisistä tapahtumista maistiaisiksi saatuja tuomisia. Lohipatee taas oli Barcelonan matkan tuliainen.

Aamupalalle, mutta miksei päivän muillekin hetkille pienenä suolapalana.
Loppupeleissä kyse on kuitenkin aivan perusaamiaisesta: voileivistä, mehusta ja kahvista. Rukiinen nappi nyt vain sattui saamaan yllensä aavistuksen erikoisempaa päällistä. Tuo lohipatee oli muuten sellaisenaan niin suolaista ja konsentroitua, että oli pakko jatkaa sitä maitorahkalla, jota sattui jääkaapista yllättäen löytymään. Ja näin syntyikin juuri täydellinen levite. :) Hätä keinot keksii!

Aamupalanapit

jälkiuuninappeja (Oululainen) tai muuta ruisleipää
lohipateeta tai -tuorejuustoa
basilikan lehtiä
sipulihilloketta
kirsikkatomaatteja

Voitele napit ja asettele päälle basilikan lehtiä, sipulirinkuloita ja kirsikkatomaatteja. Nautiskele aurinkoisena aamuna kahvikupposen ja mehun kaverina.

Mitä nappeja itse nappailet aamuisin?

Monikäyttöinen sipulihilloke

2011-09-18T11:36:00.000+03:00

Olen lähestulkoon orjallinen kilohintojen tarkkailija, ja jos esimerkiksi puolen kilon verkkopussukkaan pakatut sipulit ovat merkittävästi irtosipuleita halvempia (ja kuitenkin laadultaan vähintään samaa tasoa), ostan sen bulkkipakkauksen, vaikken tarvitsisikiaan kuin yhden sipulin.

No mitä sitten tehdä vaikkapa näiden ylkkysipuleiden kanssa? Koko satsin voi tietysti pilkkoa kerralla ja vaikkapa pakastaa sopivissa yhden tai parin sipulin erissä myöhemmin käytettäväksi. Tai sitten voi kehitellä loistoideoita, kuten hillokkeeksi keittelyn. Tuumasta toimeen! Sipulit puolirenkaiksi, sekaan fariinisokeria, balsamiviinietikkaa ja mausteeksi vielä tuoretta timjamia. Puolen tunnin kiehautus, ja a vot, makeahkon etikkainen sipulihilloke on valmista. Monikäyttöisenä se sopii vaikkapa salaatteihin, lähes minkä tahansa liharuoan lisäkkeeksi tai jopa leivän päälle.

Sipulihilloke

300-400 g sipulia
tilkka vettä
0.5 dl fariinisokeria
0.5 dl balsamiviinietikkaa
muutama timjaminoksa

Suikaloi sipulit puolirenkaiksi ja kiehauta vesitilkassa. Mittaa kattilaan myös fariinisokeri sekä balsamiviinietikka, ja lisää joukkoon myös timjaminoksat. Anna kiehua 30 minuuttia. Kiehauta samalla vedenkeittimessä vettä, jolla huuhdot ja puhdistat hillokkeen säilyttämiseen sopivan lasipurkin. Poista timjaminoksat kattilasta ja purkita valmis hilloke. Jäähdyttyään sipulihilloketta säilytetään jääkaapissa. Tarjoile esimerkiksi liharuokien lisäkkeenä, salaatissa tai leivän päällä.

Mehevä ja pehmoinen raparperikahvikakku

2011-09-16T07:26:00.001+03:00

Skorpionin keittiössä leivottiin vähäsen aikaa sitten kahvikakkua, jossa käytettiin omenasosetta ja jonka resepti oli bongattu Tupun tuvasta. No, kahvikakku, jonka luvattiin olevan mehevä ja pehmeä... ei siinä paljon enempää myyntipuheita tarvittu. :)

Kahvikakku, ei kuivakakku.
Sopii toki nautittavaksi myös teen kera.
Jopa kylmän maidon.
Mutta enpä olisi luonteelleni uskollinen kokeileva kokkikehveli, ellen olisi taas ravistellut hihasta jotakin muuntokommervenkkiä ohjeeseen. Pakastimessa ei ollut omenasosetta ja Citymarket halusi tarjota Pirkan kätevää valmista raparperisosetta 50 sentin pilkkahintaan. Siispä saatiin raparperikahvikakkua. :) Ja hurjan hyvää tulikin, lupaukset mehevyydestä ja pehmeydestä lunastettiin kiitettävien arvosanojen kera. Raparperiin tosiaan sopivat myös kakkuun suositellut mausteet (kaneli ja kardemumma), joten niiden kanssa ei ihme kyllä tarvinnut ruveta säveltämään omia. Sokerin määrää tosin pudotin hieman ihan vain koska Pirkan raparperisose on jo kevyesti sokeroitua. Jätin muuten Viva ciabatta! -blogin Aleksin neuvon mukaan kakkuvuoan jauhottamatta, voitelin sen vain kevyesti (silikonisudilla, kätsyä). Ja irtosi täydellisesti ja vältyttiin jauhoiselta pinnalta.

Raparperikahvikakku
(Alkuperäisen ohjeen omenasoseella löydät Tupun tuvasta.)

2 kananmunaa
1 dl sokeria
100 g sulatettua margariiniä
2 dl kermaa
1.5 dl raparperisosetta (Pirkka, sisältää sokeria)
3 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
0.5 tl kardemummaa
4.5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sitten margariinisula, kerma sekä raparperisose. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne varovasti sekoittaen taikinaan. Kaada taikina voideltuun torvivuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia.

Ainiin, unohtui melkein törkein yksityiskohta... Resepti neuvoo käyttämään kermaa. Vaan minäpä käytin sen jääkaapissa jo pitkään yksinäisenä, vailla tulevaisuudensuunnitelmia tylsistyneen ruokakerman. Tiedä sitten paljonko tuolla kerman laadulla tässä oli väliä, mutta jos tällä tapaa toimien tuli näin mahtava kakku niin...

3 x Puolukkaherkku

2011-09-14T18:08:00.000+03:00

Puolukkametsän tuliaiset maistuvat aamupalalla, välipalalla ja iltapalallakin... Esimerkiksi hapan puolukka ja makea banaani ovat hyvä yhdistelmä, ja kun soppaan lisää vielä hieman pellavansiemeniä, leseitä ja puurohiutaleita, on terveellinen ja herkullinen aamupalasmoothie valmis. Tässä riittää superia, hyperiä ja poweria vaativammankin päivän aloittamiseen!

1. Puolukka-banaanismoothie

Aamupalasmoothie: puolukka-banaani
(2 annosta)

1 dl puolukoita
2 banaania
2 dl nestettä (maitoa, mehua, vettä tms.)
1 rkl pellavansiemeniä
1 rkl kauraleseitä
0.5 dl täysjyväohrahiutaleita

Soseuta puolukat ja banaani sauvasekoittimella ja hurauta myös neste joukkoon. Sekoita sitten lusikan avulla siemenet, leseet ja puurohiutaleet ja jaa annoslaseihin. Anna imeytyä jääkaapissa mielellään ainakin vartin verran tai valmista aamupalasmoothie valmiiksi vaikka edellisenä iltana.

2. Puolukkarahka

3. Ruispuuro puolukkahillolla ja kokonaisilla puolukoilla

Hedelmäystävämme papaija

2011-09-12T22:16:00.000+03:00

Papaija lienee useimmille tuttu lähinnä myslisekoituksissakin käytettävänä kuivahedelmäkuutiona. Seuraavaksi tutuin muoto taitaa sekin olla tuoreen hedelmän sijaan säilyketölkistä kuorittava papaijalohko. Sekä kuivahedelmänä että säilykkeenä papaija on yleensä todella vahvasti sokeroitu, mutta myös tuoreeltaan kyseessä on makea herkku! Kannattaa tarttua kaupassa kiinni, mikäli saatavilla on edullista ja hyvännäköistä tuoretta papaijaa!

Papaijaa ei kuitenkaan kannata syödä raakana. Raaka papaija on kova ja yleensä vihreä. Pari päivää huoneenlämmössä kypsyttää hedelmän kellertävän suuntaan ja kevyellä painalluksella pintakin tuntuu pehmeämmältä. Sitten vain papaija halki ja siemenet kovertaen pois, kuten vaikka hunajamelonin kanssa toimiessa. Kuoret lähtevät kätevästi kuorimaveitsellä tai ihan normaalillakin hedelmäveitsellä veistellen. Sitten vaan hedelmä siivuiksi tai kuutioiksi. Salaattiin, jugurttiin, rahkaan, jälkkäriin, smoothieen tai ihan vaan sellaisenaan välipalana naposteltavaksi. :)

Tältä näyttää tasaisen vihreästä kypsän kellertäväksi malttanut papaija.

Mama Paquita, Mama Paquita...

Tuplabasilikalohi... Mmmmmm...

2011-09-10T20:11:00.000+03:00

Parvekebasilika, jota lähdin keväällä kasvattamaan ruokakaupan heviosastolta ostetusta yrttipuskasta, meinasi jättää leikin kesken heti alkuunsa. Sopeutuminen uuteen ruukkuun, multaan ja valo-olosuhteisiin sujui heikonlaisesti ja vain yksi hento oksanpätkä jäi eloon ensimmäisten viikkojen jälkeen. No, jäljelle jäänyt sissi kuitenkin voimistui ja kesän aikana se on haaroittunut ja kasvattanut lehtiä pakastimeen säilöttäväksi asti. Kukkiakin se on yrittänyt kovasti, ja minä taas olen yrittänyt pysyä perässä napsimassa kukanalkuja pois, jottei voimia menisi hukkaan kukintaan.

Basilikaa on tullut käytettyä eniten tomaattiruokiin, -kastikkeisiin ja salaatteihin, varsinkin mozzarellan kaverina. Basilikaa voi kokeilla myös esimerkiksi lohen maustamisessa. Lähdinkin testaamaan tuplaten, kahdesta suunnasta basilikalla ateriaa maustaen. Silppusin basilikaa uunilohen päälle ja toisaalta hieraisin morttelin avulla viileän basilika-kermaviilikastikkeen lohen kanssa nautittavaksi. Ja maistuva yhdistelmä lohesta ja basilikasta tulikin. Kermaviilikastike oli myös todella hyvää, se sopii monen muunkin annoksen piristämiseen tai vaikka leivän tai kasvisten dipiksi!

Tuplabasilikalohi

Basilika-kermaviilikastike

tuoretta basilikaa
1 tl oliiviöljyä
1 tl valkoviinietikkaa
0.5 tl sokeria
mustapippuria
liemikuution palanen (pelkkä suolakin käy)
1 prk kermaviiliä

Hierrä kourallinen basilikanlehtiä huhmareessa ja hiero sitten joukkoon myös öljy ja etikka. Mausta tahna sokerilla, pippurilla ja liemikuution neljänneksellä tai suolalla. Sekoita tahna kermaviiliin ja anna makujen asettua jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

Uunilohi

lohifile
suolaa
mustapippuria
tuoretta basilikaa

Mausta lohen pinta suolalla, pippurilla ja silputulla basilikalla. Paista paistopussissa 200-asteisessa uunissa noin 20-30 minuuttia kalan paksuudesta riippuen. Tarjoile basilikakermaviilin ja vaikkapa mozzarellajuuston ja keitettyjen perunoiden tai perunamuusin kera.

Vaikka uunissa tummunut basilika näyttää hieman kuivalta,
ei se ainakaan uunipussin suojissa paistaessa kuivunut koppuraksi.
Parhaalta kuitenkin maistuu kun hieroo vielä päälle basilika-
kermaviilikastiketta ja seurana tarjoaa mozzarellapalloja. NAM!

Kookos-puolukkapiirakka

2011-09-08T21:07:00.000+03:00

Tuoreet puolukat... niitä on syöty puuron ja rahkan kanssa viime viikkoina, ja tulipa pyöräytettyä rahkatäytteinen piirakkakin. Ohje on hyvin klassinen, vain muutama tuunaus vähintäänkin isovanhempien aikaiseen reseptiin lisäten. Vuokana käytin hieman laakeampaa lasagnevuokaa, jotta piiraaseen mahtui tuplakokoinen, kahden rahkapurkin täyte.

Viikonlopun kiireettömyydessä on aikaa leikitellä visuaalisen ilmeenkin kanssa. Psykedeeliset marmorikuviot saa kun säästää piirakan pintaa varten
muutaman lusikallisen puolukatonta rahkaa sekä itse puolukkasurvosta.
Sitten vain veitsellä pyörrekuvioita... ja vielä jos malttaisi lopettaa ajoissa! :D

Omasta ruokablogista on muuten se hyöty, että se toimii kätevänä reseptipäiväkirjana, ja sieltä voi löytää varsinaisia Ainiin!-hetkiä, kuten kävi tämän kookos-puolukkarahkan kanssa. Olinkin melkein unohtanut, että puolukka ja kookos ovat mitä mahtavin, toisiaan täydentävä makupari. Siispä piirakan täyte sai puolen desin kookoshiutalekylvyn! :)

Kookos-puolukkapiirakka

Pohja

100 g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
1 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

Täyte

2 prk maitorahkaa (500 g)
1 dl sokeria
0.5 dl kookoshiutaleita
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
puolukkasurvosta ja kokonaisia puolukoita

Sekoita sokeri pehmeään rasvaan ja lisää sitten muna ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Taputtele pohjataikina voidellun vuoan pohjalle. Sekoita täytteen ainekset, kaada vuokaan ja paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Rosmariini-uunibroileria ja asiaa ohrasta

2011-09-05T18:56:00.000+03:00

Tuoreet yrtit, kuten rosmariini, toimivat loistavasti uunibroilerin maustamisessa. Samoilla lämmöillä valmistaa kätevästi aterialle myös kasvislisukkeita, perunaa, riisiä, ohraa tms. Makuparina broilerin maustamisessa oli, yllätys yllätys, klassinen rosmariini & sitruuna.

Itselläni oli ensimmäistä kertaa kokeilussa Torinon täysjyväohra, jonka nyt kuitenkin halusin keittää kattilassa levyllä. Kyseessä on runsaskuituinen suomalainen täysjyväohravalmiste, joka kypsyy niinkin nopeasti kuin 8 minuutissa. Parissakymmenen minuutin keittämisen vaativat ohrasuurimot (Myllyn Paras) ovat olleet ruokavaliossani jo pitkään, mutta nyt on sitten nämä Torinon nopsasti valmistuvat tuotteet myös testattu. Tällä aterialla käytetty täysjyväohra eroaa ohrasuurimoista ja -helmistä erityisesti hiutalemaisella, litteämmällä muodollaan. Ja tarjoavat kuitenkin edelleen sen ohralisäkkeiden suutuntuman, josta pidän aivan erityisesti. Nam!

Täysjyväohraa.
Torinoa vai Myllyn Parasta? Onko kiirus vai riittääkö aikaa haudutteluun? Tarvitsetko pienen pakkauksen vai kannatko kaupasta mielummin kerralla enemmän? Maksatko hiukan lisää vai valitsetko edullisemman? Molemmat maistuvat ja epäilemättä molempien tuotteille löytyy omat kuluttajasegmenttinsä.

Ennen paistamista. Kirsikkatomaatit omalta parvekkeelta! :)
Rosmariinilla maustettua uunibroileria (neljälle)

4 broilerin rintaleikettä
1 sitruuna
1 sipuli
2 isoa porkkanaa
kirsikkatomaatteja
tuoretta rosmariinia (jokunen oksa)
suolaa
mustapippuria

Leikkaa sitruuna ohuiksi siivuiksi, luomusitruunaan voi jättää kuoretkin, mutta muutoin ne kannattaa poistaa. Lado rintaleikkeet uunivuokaan ja laita jokaisen leikkeen nahan alle 2-3 rosmariinitupsua sekä pieni sitruunasiivu. Asettele loput sitruunasiivut broilerin pintaan, nahan päälle. Pilko porkkanat ja sipulit ja asettele ne sekä kirsikkatomaatit leikkeiden lomaan. Mausta sitten koko komeus suolalla ja pippurilla ja ripottele lopuksi sekä broilerin että porkkanoiden päälle vielä hieman rosmariinin lehtiä. Kypsennä tunnin verran 175-asteisessa uunissa ja peitä vuoka tarvittaessa loppuvaiheessa kannella tai foliolla. Tarjoile riisin tai ohran kera.

Minttupannacotta mustikkapäällisellä

2011-09-03T10:34:00.000+03:00

Gordon Ramsayn kevyt pannacottaohje oli pohjana blogini aivan alkumetreillä esitellyssä vaniljapannacotassa. Nyt perusohje muokkautui vielä muutamia askelia pidemmälle. Kahden kerroksen viileä jälkiruoka syntyi läpikuultavasta mustikkaisesta hatusta sekä mintun makuisesta jugurttipannacottapohjasta. Maidon seassa keitetyt mintunlehdet antoivatkin pannacotalle upean maun, aiemmat testailut kuivatulla mintulla eivät yllä lähellekään. Kaikki mintun ystävät, suosittelen minttupannacotan kokeilemista! :)

Jälkkärin voi valmistaa pieniin annoskulhoihin tai isompaankin kulhoon,
jolloin jokainen voi leikata oman siivunsa isosta pannacotasta.

Mustikoiden joukkoon eksyi myös jokunen vadelma.
Koristeena mintun lehtiä.

Minttupannacotta mustikkapäällisellä

Mustikkapäällinen

tuoreita mustikoita
1 dl vettä
1 rkl sokeria
(muutamia tippoja appelsiiniaromia)
1 tl liivatejauhetta (tai 1 liivatelehti)

Murskaa muutama mustikka mukin pohjalle, lisää joukkoon sokeri (appelsiiniaromi) ja vedenkeittimessä kiehautettu vesi. Sekoita joukkoon huolellisesti liivatejauhe. Ripottele annoskulhojen pohjalle reilut kerrokset mustikoita ja vadelmia ja kaada liivatteella terästettyä, mustikoilla värjättyä vettä niihin sen verran, että marjat peittyvät lähes kokonaan. Jäähdytä ja anna mustikkakerroksen jähmettyä jääkaapissa ennen pannacottakerroksen lisäämistä.

Minttupannacotta
(2-3 annosta)

3 dl maitoa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
8 kpl tuoreen mintun lehtiä
2 tl liivatejauhetta (tai 2 liivatelehteä)
1 dl maustamatonta jugurttia / jugurttimaitorahkaa (Lidl)

Mittaa kattilaan maito, sokeri, vaniljasokeri ja pariin osaan revityt mintun lehdet. Kuumenna seos kiehumispisteeseen, sekoita joukkoon liivatejauhe ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Poista (tarvittaessa siivilöi) mintunlehdet ja sekoita jugurtti(rahka) viilenneeseen seokseen ja kaada hela hoito annoskuppeihin mustikkakerroksen päälle. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin ainakin tunniksi tai pariksi. Kumoa valmiit jälkkäriannokset laakealle lautaselle, irrottamisen avuksi kasta vuokaa kuumassa vedessä tai avita veitsellä.

Reseptikehittelyä: inkiväärijuustokakku

2011-09-01T07:01:00.001+03:00

Oletteko maistaneet jugurtti-inkivääriä? Siis jugurttirusinoita, joissa rusinan paikalla onkin hillottua inkivääriä. Pidän niistä aivan törkeästi, ja testasinkin nyt vähän samaan makumaailmaan sijoittuvaa Inkiväärijuustokakkua. Eli rahkainen juustokakku, joka saa luonnetta makean kipakasta inkiväärisiirapista. Lähdin liikkeelle ihan tuoreen inkiväärin kanssa, josta sitten keittelin pehmeitä palasia ja kaupan päälle sain upean siirapin. Alunperin olin aikonut upottaa inkivääripalaset skonsseihin, mutta kokeilevan keittelyprosessin aikana juustokakkuajatus rupesi tuntumaan järkevämmältä. (Inkivääripalasten irroittelu ja erottelu skonssitaikinaan olisi ollut hankalaa, ja maukas liemikin olisi mennyt hukkaan.)

Inkiväärijuustokakkusiipale.
Tilpehöörinä inkivääripalasia ja -siirappia.
Huomaa kakkupalan pinnan "marmorointi"... :D.

Juustokakkuun en tehnyt lainkaan taikina- tai keksipohjaa. Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvin kokeileva resepti, ja vaikka maun puolesta lopputulos oli taivaallinen (se inkivääri!), on seuraavalle kerralle usea parannus tai muutos mielessä. Inkivääri nimittäin pitää pilkkoa vielä paljon paljon pienemmäksi, jotta palaset eivät vajoa pohjaan. Ja inkiväärisiirapin ja juustokakun suhteellisia määriä pitää ehkä sovitella. Ja jos vieraille tarjoaa, pitänee toki se pohjakin kakkuun tehdä. Kakkosversiota odotellessa! :)

Inkiväärisiirappi lähikuvassa.
Inkiväärijuustokakku

Inkiväärisiirappi (tupla-annos kakun menekkiin verraten)

225 g inkivääriä
1.5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua
vettä

Kuori inkivääri ja pilko maksimissaan maissinjyvän kokoisiksi palasiksi. Laita inkiväärinpalaset pieneen kattilaan ja lisää kattilaan vettä niin, että palaset suurinpiirtein peittyvät. Keittele noin 30 minuuttia, jolloin palasten pitäisi olla ainakin jossain määrin pehmenneitä. Valuta alkuperäinen keitinvesi pois ja mittaa kattilaan inkivääripalojen seuraksi sokeri, vaniljasokeri, sitruunamehu ja noin
0.5 dl vettä. Keittele kasaan, kunnes seoksen väri tummenee (ihanat tuoksut). Lisää lopussa vielä tarvittaessa lisää vettä seokseen kattilan ollessa levyllä, liian paksu tahna jämähtää jäähtyessään kovaksi. Itse lisäsin loppuvaiheessa 0.5 dl vettä, annoin seoksen lämmetä kunnolla, jotta vesi sekoittui ja se oli sitten siinä. Anna inkiväärisiirapin jäähtyä, vot valmistaa sen vaikkapa edellisenä päivänä ja säilyttää jääkaapissa.

Juustokakku

200 g maustamatonta tuorejuustoa
250 g maitorahkaa
2 (isoa) kananmunaa
inkiväärisiirappia

Sekoita tuorejuusto, maitorahka ja munat huolellisesti sekaisin. Lisää juustokakkuseokseen noin puolet inkiväärisiirapista. Paista juustokakkua irtopohjavuoassa (20 cm) 175-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Anna jäähtyä ja koristele kakkupalaset valuttamalla päälle inkiväärisiirappia.

Meiramikanaa ja Fairy-pastaa

2011-08-30T20:09:00.000+03:00

Nyt kokeilin maustaa parvekkeella vihertävällä meiramilla broileria. Mallia on haettu mukaellen täältä. Maut, joita kokkailussani lähdin yhdistämään ovat meirami, sitruuna, basilika ja herne. Herne kuulemma rokkaa kivasti meiramin kanssa, ja miksei siis muuallakin kuin hernerokassa. Lopputulos on tasoa perushyvä arkiruoka, joka ei herätä kovin vahvoja tunteita suuntaan jos toiseenkaan. Jotakin extraa tähän ehkä sopisi lisätä, vaikken nyt ihan heti keksi mitä... Tai no itseasiassa keksin, ja jos joku arvaa mitä niin lähtee kyllä palkinto tulemaan.

Meiramikanaa popsittiin muuten sitruunanmakuisen nauhapastan kera. Maistui ihan Fairylle! :D Jollain kierolla tavalla tykkäsin, mutta en silti ostaisi toiste.

Meiramikanapasta

(maustamatonta) broilerin filettä suikaleina
sipulia / kuivattuja sipulilastuja
valkosipulijauhetta
suolaa
mustapippuria
puolikkaan sitruunan mehu
pussi pakasteherneitä
tuoretta meiramia
tuoretta basilikaa

pastaa
(suolaa, keitinvettä)

Laita pastan keitinvesi kiehumaan, lisää suolaa ja keitä pasta kypsäksi paketin ohjeen mukaisesti. Ruskista broilerinsuikaleet, kuullota sipulit ja lisää mausteet ja sitruunamehu. Peitä hetkeksi kannella ja kypsytä broileri läpikypsäksi. Lisää sitten herneet sekä meiramin ja basilikanlehdet. Kuumenna (lisää tarvittaessa pannulle hieman pastan keitinvettä) ja tarjoile pastan kera.

Vadelmainen juustokakku (rahkakakku)

2011-08-28T12:19:00.001+03:00

Makeat metsävadelmat ovat, kuten aiemminkin on todettu, suurta herkkuani, mutta niitä on aika vähän saatavilla, eivätkä ne säily kovin kauaa (kahdestakaan syystä). Yksi erä mökkivattuja sulostutti herkullista juusto- eli tarkemmin sanoen rahkakakkua, jonka ohjetta olen jo kauan pitänyt to do -listalla. Resepti on Yhteishyvän Ruoka-osiosta, mustikat vain vaihtuivat vadelmiin ja pohja läpikävi pieniä muutoksia. Toisin sanoen pohja on ihan eri. :D Pienempi (ohuempi) ja jauhoissa on perusvehnän rinnalla karkeampaa grahamia.

Lukemani mukaan maitorahkakin on tuorejuusto,
joten tätä kakkua voi kutsua asiavirheeseen sortumatta
yhtä lailla rahka- kuin juustokakuksikin.
Lopputulema: ihastuttava kakku, joka on parhaimmillaan seuraavana päivänä, levättyään rauhassa jääkaapin viileydessä. Ja myös hyvin kaunis ilmestys, ottaa paikkansa vaikka juhlapöydässäkin. Minun oli muuten tarkoitus tehdä kakku vanhempien luona irtopohjavuokaan, mutta muistinkin vuoan koon väärin, se oli aivan liian iso tälle kakulle. Juustokakunhan pitää olla korkea! :) Pienempää ja kuitenkin riittävän korkeareunaista vuokaa ei sitten siihen hätään löytynyt kuin kertakäyttöfoliovuokana... Mutta sepä toimikin loppupeleissä aivan mainiosti. Kakku irtosi nätisti ja aivan hyvin sai siistit palat leikattua. Täytyykin pitää nämä foliovuoat mielessä, jos pitää vaikka kuljettaa juustokakkua piknikille tai tuliaisiksi (jolloin siis kakun kuljettaminen on hankalaa, etkä kuitenkaan haluaisi matkustella irtopohjavuokasi kanssa).

Vadelmajuustokakku / vadelmainen rahkakakku
Inspiraationa toiminut reseptilähde: Yhteishyvä Ruoka

Pohja

100 g margariinia
0.5 dl sokeria
1 kananmuna
1.5 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja

Täyte

500 g maitorahkaa
200 g ranskankermaa
3 kananmunaa
1-2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 rkl sitruunamehua
2 rkl perunajauhoja
2-3 dl vadelmia tai muita marjoja

Vaahdota margariini ja sokeri, ja sekoita sitten joukkoon muna. Lisää jauhot ja painele taikina vuoan (halkaisija enintään 24 cm) pohjalle ja reunoille. Sekoita täytteen ainekset, pois lukien marjat. Kaada täyte vuokaan kolmessa osassa ja ripottele vadelmat tasaisesti väleihin. Paista 175-asteisen uunin alatasolla noin tunti.

Sesonkimakuja: kantarelliohratto

2011-08-26T18:48:00.000+03:00

Viime viikolla mökkiläiset taas kerran hemmottelivat tuliaisilla. Saatiin upeaakin upeampia kantarelleja: täydellisen kokoisia, kirkkaan keltaisia ja viimeisen päälle siistejä. Kuin suoraan sienikirjasta. Tuskin uskoisi samaksi sienilajiksikaan kuin ne, mitä näkee välillä toreilla ja turuilla myytävänä.

Säilöttäväksi jääneet kantarellit oli sitten kätevämpi hauduttaa ja höyryttää isona satsina, tilavuus pienenee mukavasti ja sienet voi pistää vaikkapa muovirasiassa pakkaseen. Yksi 200 gramman erä pääsi kuitenkin heti ohraton sankariksi. Näin jälkeenpäin ajatellen tulikin varsin suomihenkinen ruoka: kantarelleja mökkimetsästä, kotimaista ohrahelmeä ja salaattisipulia, tuoreita yrttejä omalta parvekkeelta... Teeman rikkoi oikeastaan vain manchego, tuo klassinen ja ah niin herkullinen espanjalainen juusto. :)

Kantarelliohratto (3-4 annosta)

200 g haudutettuja kantarelleja (painoivat siis tämän verran pannulla hauduttamisen jälkeen)
50 g (eli 1-3 vartta) salaatti-/kevätsipulia
2.5 dl ohrahelmiä
palanen liemikuutiosta (1/4)
tuoretta timjamia
valkosipulijauhetta
1 rkl valkoviinietikkaa
tuoretta persiljaa
mustapippuria
7 dl kuumaa vettä
palanen manchego-juustoa (tai parmesan)

Käsittele ensin kantarellit paistinpannulla: hauduta ne kypsiksi ja haihduta liika vesi pois. Siirrä ne sivuun. Kuullota sitten pannulla öljyssä sipuli. Lisää joukkoon timjami, liemikuution palanen, valkosipulijauhe ja ohrahelmet. Pyörittele pieni hetki ja lisää sitten kolmasosa vedestä. Sekoittele ohrattoa silloin tällöin, ja lisää loppu vesi muutamassa osassa sitä mukaan kun edellinen satsi on imeytynyt ohraan. Lisää loppuvaiheessa sekaan valkoviinietikka, persilja sekä sienet. Mausta vielä mustapippurilla ja raasta joukkoon aivan lopuksi vielä reipas kasa manchego-juustoa. Raasta myös valmiiden ohrattoannosten päälle pienet keot manchegoa.

Raastavan herkullista! :)

Siemenruisleipä hapanjuureen, it's a first!

2011-08-24T20:38:00.000+03:00

Hapanjuureen tehtävä leipä on jo pitkään ollut ns. leivontalistalla, ja kesäloman loppumetreillä uskaltauduin hapanjuuren kasvatushommiin. Ihan jonkin verran piti tehdä taustatyötä, jotta alkoi ensikertalaisena ymmärtämään omasta mielestään riittävästi tätä juurestelua. Hyvät vinkit löysin muun muassa Jauhot suussa - blogista, ja lähdinkin liikkeelle Jonnan ruishapanjuuren ohjeistuksilla. Mututuntuma oli positiivinen, juuressa näkyi mielestäni halutunlaista toimintaa ja eloa oikeissa vaiheissa, ja nyt jääkaappini perukoilla toden totta asuu pakasterasiassa söpö pieni juurekas (juurekas on muuten oikeasti sieni).

Seuraava vaihe suuressa hapanjuuriseikkailussa oli leipäreseptin lukitseminen. Valinta osuikin Aleksin (Viva ciabatta!) hyvännäköiseen siemenruisleipään. Aleksin ohjeessa sai valita parin gramman hiivalisäyksen tai poisjättämisen väliltä, ja itse tosiaan jätin hiivan pois kokonaan ja luotin pelkän juuren voimaan. Noudatinkin reseptiä kerrankin 100 % täsmällisesti ja orjallisesti. Ainiin, valinnaiset robotit jäivät myös paitsioon. Paistolämpötilaksi pistin 200 astetta, 250 asteen alkulämmittelyllä varustaen (ilmeisesti auttaa uunissa nousemisen nopeammassa käynnistymisessä).

Kikkailua kuvakulmilla ja kokosuhteilla... Tässä vielä
nupuillaan oleva krysanteemi onkin nyt jo täydessä kukassa.
Ja lopputulos? Leipä on hyvin rukiinen ja todellakin maistuu hapanleivälle. Hauskaa kun omasta uunista tulee ulos autenttisen makuista tavaraa! :D Siemeniä oli näin pieneen leipään aika paljolti, en olisi uskonut näin toteavani, mutta ensi kerralla pärjännee vähemmälläkin. Parhaalle maistuivat muuten pakastamisen läpikäyneet leipäsiivut!

Siemenruisleipä
Resepti on peräisin Viva ciabatta! -blogista.
Ohjeen ruishapanjuureen löydät esimerkiksi Jauhot suussa -blogista.

80 g ruisjauhoa
80 g ruisjuurta
80 g vettä

120 g vettä
100 g ruisjauhoja
80 g hiivaleipäjauhoja
40 g siemeniä (kaapista löytyi auringonkukkaa, pellavaa ja sesamia)
5 g suolaa (1 tl)

Sekoita leivontaa edeltävänä iltana 80 g ruisjauhoa, juurta ja vettä sekaisin ja anna niiden käydä yön yli huoneen lämmössä.

Liota siemeniä seuraavana päivänä ohjeen vedessä tunnin verran. Sekoita edellisenä iltana valmisteltuun juureen siemenet liotusvesineen sekä loput ohjeen ainesosat. Vaivaa viitisen minuuttia ja anna sitten levätä tunti.

Riivaa palloksi ja paina sen yläpinta halutessasi siemeniin. Anna leivän nousta pari tuntia tai kunnes pinta selvästi alkaa repeilemään. Esilämmitä uuni 250 asteeseen, mutta laske lämpö 200 asteeseen heti kun olet työntänyt leivän uuniin. Kypsytä uunissa noin (ainakin) 40 minuuttia.

Neilikkainen porkkanasosekeitto

2011-08-20T13:04:00.000+03:00

No, kesälomat on kyllä lomailtu, joten siltä osin kesä on ohi, mutta aurinkoisia ja varsin lämpimiä kelejä on edelleen riittänyt. Siitä huolimatta olen jotenkin siirtynyt ihan vahingossa jo kohti syksyisempiä makuja. Porkkanaisen sosekeiton, johon kasviksista myös sipulia ja omenaa laitoin, maustikin neilikka ja tuore inkivääri. Ihana yhdistelmä, tämä maistuu sekä lämpöisenä että kylmänä ateriana. Näen jo sen pimeän syysillan, jolloin tätä keittoa voisi lusikoida höyryävän kuumana.

Omat sosekeittoni ovat usein rakenteeltaan aika paksuja (ja mieluusti heman rakeisia). Tykkään mielummin syödä pienemmällä lusikalla soppakekoja, kuin lusikoida juoksevaa keittoa jatkuvasti läikkymistä varoen. Mutta jokainen tyylillään, soseen voi ajaa halutessaan aivan samettiseksi ja lisätä nestettä niin paljon, että keitto menee vaikka pillillä juoden! :D Sopan kaveriksi suosittelen kuitenkin reipasta leipäpalaa. Kuvassa esiintyvän hapanleivän reseptiä on tulossa seuraavassa postauksessa!

Neilikkainen porkkanasosekeitto (2-3 annosta)

650 g porkkanoita
1 omena
0.5-1 sipuli
2 rkl raastettua inkivääriä
2 rkl sitruunamehua
2 mm valkosipulijauhetta
5 neilikkaa (4 voisi riittää)
pippuria
neljäsosa liemikuutiosta
ainakin 4 dl vettä

Pilko porkkanat, omena ja sipuli kattilaan ja kaada siihen nelisen desiä vettä. Lisää kattilaan myös kaikki mausteaineet ja keitä kunnes porkkanatkin ovat kypsyneet. Poista neilikat ja soseuta keitto sauvasekoittimella ja tarkista maku (suola ja pippuri) sekä koostumus (vesi).

Keitto on mukava höystää ja koristaa jollakin purutuntumaa antavalla elementillä. Tällä kertaa homman hoitivat auringonkukan ja pellavan siemenet.

Suolainen pannukakku meiramin aromeilla

2011-08-18T22:03:00.000+03:00

Yhteishyvän Ruoka-osio tietää kertoa, että meirami on tillin, persiljan ja basilikan ohella Suomen käytetyimpiä yrttejä. Hernerokassa ja pizzamausteessa vai? Itselleni meirami on nimenä tuttu ja olen törmännyt siihen toki monesti mausteseoksissa ja tuoteselosteissa ylipäänsä. En kuitenkaan ole itse aiemmin käyttänyt meiramia sellaisenaan ruuanlaitossa, en tuoreena enkä kuivattuna. Meirami kuitenkin pesiytyi parvekeyrttitarhaani, ja siemenestä asti kasvatettu yrtti oikein kukoistaa partsilla. Melkein on ollut hätä kädessä mihin sitä käyttää (sitä on jo säilötty talven varallekin sekä pakkaseen että kuivattuna maustehyllyyn). Samainen Yhteishyvän linkki opastaakin pitkän listan meiramin käytöstä eri ruoka-aineiden kanssa. Menee ihan hankalaksi, jos koettaa keksiä jotakin mihin se ei sopisi. ;)

Helppoa, nättiä ja maukasta.

Iltaselle pykättiin suolaista pannukakkua, johon pilkoin täytteeksi miniluumutomaatteja ja onginpa vielä fetakuutioitakin. Ja koska meirami sopii tomaatti-, juusto- ja munaruokien kanssa, täytyy sen olla oiva yrtti tämäntapaiseen pannariin! Suolaisen pannukakun täytteet voi toki lisätä taikinan päälle (tai alle) heti, mutta mikäli niiden haluaa pysyvän ihan pinnan tuntumassa, kannattaa ne lisätä vasta noin kymmenen minuutin esipaistoajan jälkeen. Hieman erilainen ja todella simppeli vaihtoehto suolaisen piiraan tai pizzan tilalle.

Suolainen pannari 26 cm pyöreään piirakkavuokaan
(uunipellillisen saat tuplaamalla ainekset)

2 kananmunaa
4 dl maitoa
0.5 tl suolaa
1 mm valko- tai mustapippuria
1 dl grahamjauhoja
1 dl vehnäjauhoja

Täyte-ehdotus: miniluumutomaatteja, fetaa ja tuoretta meiramia.

Vatkaa munat ja vatkaa joukkoon myös puolet maidosta sekä mausteet. Lisää sitten jauhot vähitellen, samanaikaisesti taikinaa vatkaten. Vatkaa joukkoon vielä loppu maito. Kaada voideltuun uunivuokaan tai -pellille ja paista 225 asteessa sellaisenaan 10 minuuttia. Ota pannari uunista, lisää täytteet pintaan ja jatka paistamista vielä noin 20 minuuttia, kunnes pinta alkaa saamaan väriä. Ripottele valmiin pannarin pintaan vielä hieman meiramia koristeeksi.