21.2.2016

Raejuustovanukas, -pannacotta tai -juustokakku

Meillä kaikilla on varmaan tietyt omat hieman erikoisemmat ruokamieltymyksemme, kuten allekirjoittaneen loputon himo rusinoihin, kardemummaan tai... kyllä vaan... raejuustoon! Raejuusto on vain älyttömän hyvää, varsinkin ihan sellaisenaan. Välipalana. Suoraan purkista. :D Olen jopa neulonut raejuustopurkin ympärille nätisti istuvan sukan, joka varmistaa, ettei purkkia pitelevä käsi viilene tai toisaalta ettei hikikäpäläkään lämmitä purkin sisuksissa olevaa raejuustoa. Talk about madness!

Mutta raejuustoissa on eroja. On pehmeitä, kermaisia ja jugurttimaisen happamia versioita. Mutta myös vetisiä ja kumimaisen tai kuivan rakeisia muhjuja. Valitettavasti kotimaiset raejuustot ovat yliedustettuina jälkimmäisissä, ja ne jäävät meitsiltä väliin. Suosikkejani ovat sen sijaan Arlan Keso (pehmeä, kermainen, makeahko) ja X-tran vähärasvainen raejuusto (30% on jugurttia, mikä tuo ihan erilaisen pienesti happaman maun). Ihan eri sarjassa painivat taas Lidlin omat raejuustot, joissa on jotenkin rikollinen maku, jota tavallaan rakastan ja vihaan samanaikaisesti. Sellainen raejuustojen paha poika, johon aina sortuu välillä, vaikka tietää, että jälkeenpäin fiilikset ovat ristiriitaiset. ;)


Mutta vihdoin asiaan. Tämänkertainen resepti on omista raejuustofiksaatioistani inspiroitunut juustokakku, jossa tuorejuustokategoriaa edustaakin raejuusto. Ja tätä en tekisi millään muulla kuin Arlan Kesolla. Ylipäänsä tämä postaus ei ole markkinointia tai edes tuoteyhteistyötä, vaan nämä raejuustot ovat niin erilaisia, että merkillä tosiaankin on väliä.

Hyydytetty raejuusto-juustokakku toimii ehkä paremmin kuin uunissa kerran kokeiltu serkku. Tätä kuvaava nimike voisi olla myös raejuustopannacotta tai -vanukas! Maustamiseen käytin vain hieman sokeria ja vaniljaa, tämä on ennemminkin taas sellainen jännärakenteinen arjen proteiinirikas välipala kuin juhlapöydän sokeriherkku. Myös inkiväärisiirapilla maustettua versiota on nautiskeltu täällä...


Koristelussa meillä metsävadelmia pakkasesta ja passionhedelmää marketista.
Jatkossa osaan luultavasti erottaa kypsän ja raa'an passionhedelmän...



Raejuusto-juustokakku


1 dl maitoa
1 rkl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
2 liivatelehteä
450 g raejuustoa (Arla, Keso)

Mittaa mukiin maito, tomusokeri ja vaniljasokeri. Kuumenna maito mikrossa, ja liota sillä aikaa liivatelehtiä kylmässä vedessä. Purista ylimäärävesi liivatteesta, ja sekoita kuumaan maitoon. Kaada liivateseos sitten norona raejuustoon (kulhossa) samalla sekoitellen. Kaaviloi koko massa nyt vähintään puolen litran vetoiseen vuokaan (Ikean pyöreät pakasteastiat loistavia kansineen), ja jätä kakku jähmettymään jääkaappiin vaikkapa yön yli.

[Ja se melkein täysi maitotölkki, josta sen desin mittasit... Älä jätä sitä pöydälle happanemaan yön ylitse, vaan laita sekin jääkaappiin... D'oh!]

6.2.2016

Fenkoli-omenasalaatti persialaisen keittiön tapaan

Lähi-idän ja persialaisen keittiön maut on niin mun juttu. Niihin tutustumisen mahdollisuudet sekä rafloissa että kotikeittiössä ovat kuitenkin Suomen oloissa rajalliset... Raflatarjonta on niukka ja reseptiikan sekä ainesosien kanssa saattaapi olla haasteita.

Gummeruksen toimesta saatiin nyt Suomenkin markkinoille Persiana-keittokirja, joka on mainetta ja palkintoja maailmalla kerännyt opus kaltaisilleni kotikokeille. Reseptit kuvineen ovat todella herkullisia, ja teos sisältää sekä perinneklassikot että soveltavampia annoksia persialaismauin. Ja mikä tärkeintä, ohjeet sopivat kotikeittiössä toteutettaviksi ja ainesosat löytyvät pääosin tavan suomalaisesta marketista.


Gummerus tarjosi meitsille Persianan luettavaksi, ja olikin vaikea päättää mistä aloittaisin uuden ruokaraamattuni testaamisen. Varsinkin broileriruoat ja tagine-tyyppiset annokset houkuttelivat, mutta päätin sittenkin lähteä liikkeelle erikoisemmasta lisukkeesta: fenkoli-omenasalaatti tillin ja granaattiomenan siemenien kanssa. Kuulostaa jännittävältä yhdistelmältä... ja näyttää hurjan kauniilta!

Ja lopputulos ylitti odotukset! Kirja lupailikin, että sitruunalla kesytetty fenkoli maistuisi siitä vähemmän välittävillekin, tosin itsehän pidän fenkolista kaikissa muodoissa (vaikka raakana haukaten). Se, mikä minua sen sijaan arvelutti, oli tilli. Ja mm. sen yhdistäminen omenaan... Miellän nimittäin tillin edelleen vain ja ainoastaan kalakeiton mausteeksi tai uusien perunoiden rikkaruohokoristeeksi. Mutta nyt on taas yksi lapsuuden trauma selätetty. Tässä lisukeannoksessa tilli maistui ensimmäistä kertaa minusta sille, että sen todella kuuluu olla mukana ja että se tuo lisäarvoa annokseen.

Tämä raikas, kirpeä, makea ja rouskuva lisuke syötiin meillä mausteisen broilerimurekkeen kanssa. Toimi! Erityisesti suosittelisin tätä kalaruoan kylkeen, sitruuna ja tilli komppaisivat takuulla kalaa mukavasti.


Kirjassa. Ja ite perässä.



Fenkoli-omenasalaatti

Ohjeen alkuperäisversio löytyy opuksesta: Persiana

1 sitruuna
oliiviöljyä
1 iso fenkoli(mukula)
1 iso punakuorinen omena
tilliä (puoli ruukkua)
granaattiomenan siemeniä (puolikas hedelmä)
suolaa
mustapippuria

Purista sitruunan mehut isoon kulhoon, ja vispaa joukkoon reilu loraus oliiviöljyä. Mausta liemi rouhaisemalla mukaan suolaa ja pippuria. Leikkaa fenkoli isoiksi lohkoiksi, ja suikaloi lohkot ohuiksi siivuiksi. Pyörittele fenkolisiivut heti sitruunamehu-öljyseoksessa tummumisen välttämiseksi. Suorita samat pilkkomis- ja sekoitustoimet omenan kanssa. Nämä kasvikset saa mieluusti jättää hetkeksi marinoitumaan vaikkapa jääkaappiin.

Irroita granaattiomenan siemenet, ja saksi tilli silpuksi. Lisää molemmat salaatin joukkoon, sekoita kevyesti ja tarjoile.



Lähi-idässä on käyty myös paikan päällä.
Ja niin paaaljon olisi lisää nähtävää ja maistettavaa...