1.7.2016

Porkkanaraaste featuring mantelivoi

Tässä on alkukesän 2016 lisukesalaatti: porkkanaraastetta, omenaraastetta, mantelivoita, limen mehua, seesaminsiemeniä ja tuoretta korianteria. Om nom nom!

Ja alkukesän 2016 juttu ylipäänsä on ollut tuo mantelivoi. Suomessa sitä ei meinaa raaskia hintansa puolesta ostaa... Mutta liput San Franciscoon sitä kotiintuomisiksi hamstraamaan on sitten idea ihan omalla tasollaan.


Whole Foods Market on tietysti ihQ paicca, varsinkin silloin joskus kun sellaiseen astui sisään ensimmäistä kertaa ekalla jenkkireissulla. Mutta ei pidä väheksyä myöskään Trader Joe's -ketjua, jonka myymälässä ihastelin sopuhintaista mantelivoivalikoimaa. Jo kaupan oman merkin alla suolattua, suolaamatonta ja raakaa, ja kustakin kolmesta sekä sileä että rouskuversio.

Ja jos joku ihmettelee miksi tai mihin mantelivoita... Niin ihan mihin vain! Aamupuuroon, leivälle, dippeihin, salaattiin, liharuokiin, leivonnaisiin... Hyvää ja hyväätekevääkin. Yksi järjettömän hyvä sotku on lusikallinen mantelivoita sekoitettuna raejuustoon. Toimii myös tavan maapähkinävoilla.

8.6.2016

Protskupannareita ja kirsikoiden halkomista

Kesä ja tuoreet mansi... kirsikat! Ne on niin täällä. Ja jos kysyttäis, että jos joskus saatais joku semmoinen palkankorotus, niin mihin ihmeeseen sitä sitten edes käyttäis, niin ehkäpä juuri tuoreisiin kirsikoihin?


Protskupannarit kardemummalla... Om nom nom.

Valtaosa kirsikoista menee ihan sellaisenaan, toki kiviä myöhemmin syljeskellen. Mutta ei kiven poistaminen etukäteenkään kovin haastavaa ole. Kuvassa lasiin piirretty ohje neljäsosapylpyröintiin. Puolikkaatkin toimii, mutta silloin kiven irroittaminen hieman hankalampaa.


Kokonaisena kirsikan saa säilymään pillitempulla, eli puhkaisemalla kirsikan lävitse tunnelin ryhdikkäällä pillillä. (Ne paperiset, joilla juominen on tylsää, sopii tähän mitä parhaimmin!) Samaan tarkoitukseen valmistetaan myös dedikoituja metallisia kirsikankivenpoistajia, mutta edes minulla ei sellaista vehjettä ole. (Vielä.)

23.5.2016

If you're going to San Francisco -tuorepuuro

Terveiset San Franciscosta palanneelta! Ja kyllä vaan, myös matkalla voi olla kiva pyöräyttää tuorepuurot aamiaiseksi. (Ainakin sen jälkeen, kun ensimmäiset aamut ja päivät on pyhitetty lomaherkuttelulle ja alat kaivata täysipainoisempaa aamunaloitusta. Ja ainakin jos punkkaat söötissä Airbnb-kämpässä, jossa on astiat ja muut keittiövälineet jääkaappeineen. Ja yhä ainakin jos tykkäät matkalla nuuskia ja ihastella myös paikallisia ruokakauppoja ja testailla niiden antimia.)


Tai ehkä pikemminkin "If you're coming back from San Francisco" -tuorepuuro

Jenkeissä puhdasta omenasosetta myydään kaupoissa isoissa kanistereissa, ja siitä älynväläys perustaa tuorepuuro siihen jugurtin, maidon tai muun nesteen sijaan. Ja tuliko välittömästi paras tuorepuuro ikinä? Täydellinen maku ja rakenne! Ja pitkään haaveillun loman sivumaku ei varmasti haitannut sekään. ;) Omenasosetuorepuuroon heitettiin sekaan myös karpaloita, erittäin jenkkiä menoa siis.

Vastaava tuorepuuro piti sitten rekonstruoida myös kotiin palattua, ja (vaikka meillä ei löydy yhtä isoja sosesankoja kaupasta) lopputulos oli edelleen erinomainen. Omenasoseessa tekeytyvästä tuorepuurosta tulee siis banaanille kova kilpailija, ja se tulee takuulla vakiinnuttamaan roolinsa aamupalarepertuaarissani. Tuunausideoitakin on loputtomasti: soseita voi tehdä itsekin eri lajikkeilla pelaten... karpaloiden tapaan myös vaikka rusinat toimivat... joulua kohti mennessä mausteeksi voisi lykätä kanelia... (Jep, juhannus vasta tulossa ja täällä mainittu jo joulunodotus.)


Golden Gate. Ylitetty kävellen liikennepoliittisena mielenilmauksena ehkä?


Painted Ladies. Yksi verkkoaita ei amatöörivalokuvaajaa lannista.


Tuorepuuro San Franciscon malliin (omena-karpalo)


omenasosetta
pellavansiemeniä
chiansiemeniä (+ vettä)
auringonkukansiemeniä
isoja kaurahiutaleita (ja/tai ruista ja/tai ohraa)
kuivattuja karpaloita

Lusikoi puurokulhoon reilusti omenasosetta ja sekoita joukkoon muut ainekset. Mikäli käytät chiansiemeniä, on syytä lisätä hieman vettä niiden janoisen luonteen takia. Tyrkkää kulho illalla jääkaappiin, ja nautiskele puuro aamulla.


26.4.2016

Hyvää pataa (yhden pannun pasta)

Hyvät huomenet täältä jälkijunasta! Vaikka Martha Stewart tutustutti meidät jo 2013 yhden pannun pastaan (one pan pasta), minä tein siitä oman versioni vasta nyt.

Ehkäpä en sen vuoksi osannut Marthan ohjeesta aikanaan innostua, että olen laiskoja yhden pannun spagettiaterioita harrastanut aiemmin ihan omatoimisesti innovoiden. Isossa pannussa riittävän vetelä spagettikastike kun on luonteva paikka pastan kypsentämiseen - ei ylimääräisiä pastakattiloita jynssättäväksi!


Yhden padan tai pannun pastaa on ilmeisesti kokkailtu Italiassa, mistä Martha tekniikan nappasi ja esitteli maailmalle. Minun versiossani ihan kaikkia aineksia ei kuitenkaan heitetä pannuun heti alkumetreillä... Esimerkiksi basilika kannattaa tietenkin säästää vasta kypsään pastaan sekoitettavaksi. Muutoinkin raaka-aineksissani on pientä kikkailua, kuten kirsikkatomaattien ohella myös aurinkokuivattuja serkkuja! Ja pastana kiharaspagettia!

Ja oletteko muuten kokeilleet koskaan korvata juustoa (parmesania) pasta-annoksessa paahdetuilla auringonkukansiemenillä. En toki yritä väittää, että maku tai suutuntuma olisi sama, vaan että näillä saa yhtä hyvän (vaikkakin erilaisen) viimeistelysilauksen ateriaan!

Kaikessa helppoudessa ja nopeudessaan kympin arvoinen arkiateria! (Tai miksei semijuhlaankin...)

Ja miksi nyt yhden pannun pasta yhtäkkiä kiinnosti? Muuan jannu kertoi (kuvatodisteiden kera) tätä kokkaulleensa. Innostus tarttuu. :)


Yhden pannun pasta


(auringonkukansiemeniä)
200 g pastaa
90 g aurinkokuivattuja tomaatteja liotettuna (tai purkki öljyyn säilöttyjä)
noin 5 dl vettä
1 rkl pizzamaustetta
250 g kirsikkatomaatteja
paaljon mustapippuria
1 puska basilikaa

(Paahda ensin auringonkukansiemenet kuivalla paistinpannulla ja siirrä ne sitten sivuun. Valmista on kun saavat väriä ja tuoksuu ihastuttavalle. Jos skippaat siemenet, korvaa ne parmesanraasteella tarjoillessa.)

Liota kuivatuotteena ostettuja aurinkokuivattuja tomaatteja mieluusti etukäteen yön ylitse TAI käytä purkillinen öljyyn säilöttyjä. Kippaa liotetut tomaatit pannulle, mutta älä lisää heti kaikkea liotuslientä. Kaada sen sijaan vedenkeittimestä kuumaa vettä pannulle muutama desi. Lisää pannuun myös pasta ja pizzamauste, ja anna kiehua kannen alla lähes kypsäksi. Sekoittele välillä, ja lisää vettä/liotuslientä tarvittaessa (testaa samalla suolaisuus).

Kun pasta alkaa lähennellä al dentea, voit kipata sekaan puolitetut kirsikkatomaatit ja maustaa mustapippurilla. Lisää ja kääntele joukkoon aivan viimeisenä silputtu basilika, ja muista myös nostaa auringonkukansiemenet (tai parmesaani) pöytään, annosten päälle ripoteltaviksi.


21.4.2016

Hot or not -ruoka-aineet, huhtikuu 2016

Huhtikuun hot or not -listalla roikkuu edelleen muun muassa suklaa. Milloinkas se ei maistuisi... Ja listalle nousi myös jännästi proteiinipannarit. ;)

Vihreät kasvisjuttuset taas vieroksuttavat edelleen, mikä on hieman outoa ja vaatisi ehkä ryhtiliikettä. Kiinnostavia reseptejä viherryksestä intoutumiseen???


Yrtit sentään maistuvat viherryskategoriasta. Basilika ja pakastevadelmat jugurttia maustamassa on erittäin jees. Mustikat toimivat vielä paremmin!


Maaliskuu 2016


Hot           Not
omena mehut ja smoothiet
marjat (pakkasesta) musta tee
lakritsijauhe hillot
raejuusto sitrushedelmät
maustetut kahvit (lakritsi!!!) vihreät jutut
pasta ruisleipä
broileri vaalea leipä
suklaa risotto
proteiinipannarit :D raaka sipuli
kaurapuuro peruna

17.4.2016

Huuda astiasto pikkurahalla!

Nyt on mahdollisuus huutaa kuvan astiasto (Huuto.netissä) omaksi pilkkahintaan. Hyvin palvellut ja silti uudenveroinen setti hyvään kotiin!


Vapautamme hyllytilaa...

16.4.2016

Makeat mukulat (-bataattimunakas)

Espanjalainen tortilla, eli perunamunakas... mutta perunan sijaan bataattia? Miksipä ei. Ja paistinpannun ja uunin kautta pöytään saatiinkin iloisen väriset lounasannokset. Oli se sen väärti, vaikka ison bataattimokkulan kuoriminen ja pilkkominen on vähemmän innostavaa...


Lopputulos oli makupuolella tosin aika kaukana perusmunakkaasta. Käytin munakasmassaan orvon maitorahkapurkin, mikä teki rakenteesta perinteiseen munakkaaseen verrattuna... no... vähemmän munamaisen. Rahkan voi tietysti korvata maitotilkalla tms. tai vaikka jättää kokonaan pois.

Meillä bataattia oli sen verran reippaasti tortillassa (vaikka säästin osan isosta bataatista aamupuuroon muusattavaksi), että lopputuloksen maku oli aika makea. Vai olisiko ollut erityisen makea mukula kyseessä? Mene ja tiedä, mutta tällä iloisen oranssilla ulkonäollä voisi askarrella vaikka brunssipöydän alkupaloiksi pikkuisia bataattimunakasneliöitä!


Kattauskuvien slaissilautaset ovat muuten Sagaformin tuotantoa. Tällaisia ei-pyöreitä lautasia olen kakkuja ja piiraita varten etsinytkin jo hyvän aikaa. (Ensisijainen tarkoitus lienee näillä tosin erilaisten alkupalanaposteltavien tarjoilu). Lautassetin tarjosi keittiövälineiden verkkokauppa KitchenTime, johon tutustumiseen sain kutsun. Putiikki on perustettu Ruotsissa 2010, joten vaikka suomenkieliset sivut ovat tuoreet, on valikoima aivan levottoman kattava, wow!


Uunissa, jäähtymässä pannulla ja lopuksi lautasella.
Keittiöarkkitehti rakastaa näillä lautasilla kikkailua...
Aika monta eri asettelutapaa on jo täällä keksitty nääs. :D


Bataattimunakas


6 munaa
250 g maitorahkaa
0.5 tl suolaa
0.5 tl valkopippuria
0.5 tl valkosipulijauhetta
0.5 tl muskottipähkinää

noin 300 g bataattia
(auringonkukansiemeniä)

Riko munat kulhoon, ja kippaa sekaan myös maitorahka. Vispaa sekaisin. Lisää ja sekoita joukkoon vielä mausteet.

Paista ja hauduta kuorittu, kuutioitu bataatti uuninkestävällä paistinpannulla. Kun bataatti on pehmennyt kypsäksi, kaada pälle munaseos. Töki pannun antimia rauhallisesti kunnes massa alkaa hyytyä. Anna kypsyä vielä hetki miedolla lämmöllä levyllä, ja viskaa sitten koko pannu 200-asteiseen uuniin. (Ripsauta sitä ennen päälle halutessasi auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä.) Kypsennä, kunnes munakas on täysin hyytynyt ja reunat ovat saaneet väriä. Meitsillä kesti reilun vartin.


9.4.2016

Jyväinen auringonkukkapuuro

Auringonkukansiemenet osana aamupuuroa... Mites mä tähän vasta nyt ymmärsin sekaantua? No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä tämä kuuluu ehdottomasti puurotuunauksen huippuvinkkeihin. Auringonkukansiemenet kun pehmenevät juuri sopivasti puuroa haudutellessa, mutta säilyttävät silti jyväisen purutuntuman. Nämä plussat siis lisämaun ja -ravitsevuuden ohella.

Esittelenkin tässä tämänhetkisen suosikkipuuroni, johon tulee auringonkukansiementen lisäksi banaania. Mutta toisin kuin yleensä, nyt en muusaakaan banskuja puuroon etukäteen, vaan kuutioin ne vasta valmiin hutun sekaan. Vaihtelu virkistää, ihan eri puurofiilis! :D



Jyväinen auringonkukkapuuro

(4 annosta)

8 dl vettä
4 dl ISOJA kaurahiutaleita
4 rkl auringonkukansiemeniä
(vajaa) 0.5 tl suolaa
2 (yli)kypsää banaania

Kiehauta vesi, ja lisää sitten joukkoon kaurahiutaleet ja siemenet. Hauduta miedolla lämmöllä 10 minuuttia, välillä sekoitellen. Mausta suolalla. Pilko tai kuutioi lopuksi banaanit puuron joukkoon ja tarjoile.



Variointiin tämän puuron kanssa sopii kaneli, kardemumma tai inkivääri.


Voisko joku alkaa myydä niitä ISOJA kaurahiutaleita kahden tai vaikka
viiden kilon säkeissä meille suurkuluttajille? Ehkä jossain heppakaupoissa???

3.4.2016

Nostalginen tonnikala-nuudelimuhju

Opiskeluaikoina (lue: kymmenisen vuotta sitten, vaikka itse ajattelen että se oli vain pari vuotta takaperin) yksi illallisbravuureistani oli tonnikalanuudelit. Ateria oli simppeli ja nopea: Pikanuudelit kulhoon, maustepussit roskikseen ja vedenkeitin kiehumaan. Kiehuva vesi nuudelien päälle. Viiden minuutin kuluttua valutetaan vedet pois ja lisätään purkillinen maustettua tonnikalaa (tulista tai currya muistaakseni). Vielä sekoitus ja ehkä pikainen mikrolämmitys loppusilauksena.

No, tämänpäiväinen nostalgianälkään syöty pika-ateria ei ollut kovinkaan paljon haastavampi, mutta ainakin hitusen verran monipuolisempi. Kunnon tonnikalat ja lisäksi vähän vihreää. Hieman eri maustaminen, mutta toisten äitien tekemäähän tämä currytahnakin. :D Niin ja nuudelit ovat tietysti nykyään täysjyvää, mitenkäs muutenkaan.




Tonnikala-nuudelit

(2 hengelle)

2 rullaa/möykkyä nuudeleita
2 prk tonnikalaa (vaalea, paloina)
noin 2 rkl punaista thai-currytahnaa
150 g sokeriherneenpalkoja
(+ kourallinen sinisimpukoita, kuorettomia)
(+ seesaminsiemeniä)

Kiehauta vesi paistokasarissa tms., ja keitä nuudelit al dente -kypsyyteen. Kaada vesi pois, ja lisää nuudelien sekaan tonnikala, currytahna ja pilkotut herneenpalot (sekä halutessasi hieman simpukoita). Currytahnaa kannattaa lisätä vähitellen sopivan suola- ja maustetasapainon löytämiseksi. Kuumenna ja tarjoile. (Annosten pintaan vielä ehkä paahdettuja seesaminsiemeniä?)



Miu. Kulho kylläkin Jaappanista.

28.3.2016

Cashew-tomaattileipä

Pääsiäisenä olen juhlinut railakkaasti, maalannut pääsiäismunia ja iloinnut alkukevään auringosta kävelylenkeillä... vai menikö se sittenkin niin, että keskityin nenäliinojen massakulutukseen sohvanpohjalla, ja vaihtelun vuoksi irtosin välillä googlettamaan mitä suolaa nenähuuhtelussa sopii käyttää...


Onneksi lentsu alkaa vihdoin hellittää, ja jaksoinpa sittenkin ideoida pääsiäispöytään maukkaan leivän. Sen verran kohmeessa aivot kuitenkin olivat, ettei pääsiäisleivässä ollut mitään pääsiäiseen viittaavaa. :D Sen sijaan kolmen viljan sämpyläjauhoihin (vehnä, ruis ja kaura) leivottuun taikinaan pääsi makuaineina aurinkokuivattua tomaattia ja cashewpähkinää. Nam! Tämä on sen kaupallisen cashew-karpaloleivän kotiversio, jonka makea elementti (karpalo) vaihtuu suolaiseen (aurinkokuivattu tomaatti).

Taikina, josta leivottiin sämpylöitä ja yksi pieni leipä, tehtiin tismalleen sämpyläjauhopaketin ohjeen mukaisesti. Tosin jätin suolan kokonaan pois, koska käytin tikkusuolattuja, kuivatuotteena myytäviä aurinkokuivattuja tomaattisuikaleita. Ja kosteassa taikinanalussa liotessaan tomaatit tosiaankin suolasivat leivonnaiset juuri sopivasti. Mikäli käytät öljyyn säilöttyjä versioita, leipätaikina vaatinee pienen (mutta tavan sämpyläohjetta pienemmän) suolalisän. Ja tuolloin pitää ilman muuta käyttää leipätaikinaan öljynä sitä hyvänmakuista tomaattipurkin lientä!


Sattumia limpun kantapalassa...

Hemmetti, piti sitten konsultoida Googlea cashewpähkinöistä, sillä olin vahvasti sitä mieltä, että joku on varmaan keksinyt tällekin pähkinälle joskus jonkin nokkelan suomalaistetun nimen. Vastuussa oleva kasvi on munuaispuu, mutta munuaispähkinä ei silti ole näemmä ottanut tulta alleen.

Mutta sitten seuraava Wikisivu paljasti, ettei cashew olekaan kasvitieteellisesti pähkinä vaan siemen. Mitä-mitä-mitä! Siis manteli ei tietenkään ole pähkinä, mutta ettäkö myös cashew, pistaasi ja saksanpähkinä ovat samalla ei-me-ollakaan-pähkinöitä-listalla? Sentään kulinaarisia pähkinöitä ovat... Nutty...


Cashew-tomaattisämpylät (tai -leipä)


sämpylätaikina kolmen viljan sämpyäjauhopussin ohjeella, suolan määrää vähentäen

+ aurinkokuivattuja tomaatteja
+ cashewpähkinöitä

19.3.2016

Hot or not -ruoka-aineet, maaliskuu 2016

Monesti tulee pohdittua sitä, kuinka mieliteot ja makusesongit vaihtelevat yksilölläkin. Mikä siihen oikeastaan vaikuttaa, että millaisia menuehdotuksia ja toiveita mieli ja kroppa esittävät? Vuodenajat, raaka-ainesesonki, mielentila, aktiivisuustaso, vuorokaudenaika, stressitaso, ateriaseura, paikka, ympäristön signaalit, hypetykset...


Tämä EI ole tarjoiluehdotus.

Kettiöinsinööri ei tietenkään voi olla havainnoimatta ja analysoimatta noita mielenliikkeitä itsessä ja muissa, ja siitä idea pistää nyt itselle muistiin, jotta millaista aaltoilua tässä tapahtuu. Jos maltan, aion siis tehdä 1-2 kertaa kuussa hot or not -listan eri ruoka-aineista. Eli kymmenen houkuttelevinta ja vähiten kiinnostavaa raaka-ainetta tms.

Jos tätä listailua pitäisi yllä vaikka vuoden verran, voisi tarkastella esimerkiksi sitä, noudattavatko mieltymykset kuinka hyvin satokauden sesonkeja tai jääkö ei-kiinnostaviin monesti juttuja, jotka kuitenkin kuuluisivat monipuoliseen ruokavalioon (eli pitäisikö etsiä uusia parempia reseptejä noille aineksille).


Maaliskuu 2016


Hot           Not
inkivääri manteli
mango alkoholi ruoassa
kardemumma mansikkahillo
raejuusto appelsiini(n kuoriminen)
maustetut kahvit vihreät jutut
palkokasvit toffee
broileri sitruuna
suklaa / kaakao risotto
omena raaka sipuli
kaurapuuro paprika

12.3.2016

Kirsikkablondies (kikhernekakku)

Papuja tai kikherneitä hyödyntävät suklaaruudut ja muut brownies-tyyppiset herkut ovat kova juttu. (Kasvi)proteeiinihype on JeeJee! Ja kyllä, onhan se monestakin syystä jännittävää korvata jauhot palkokasvien antimilla, ja maun ja rakenteen puolesta nämä ainesosat toimivatkin erinomaisesti.


Aiemmin testasin palkokasvileivonnassa minttu-suklaaruutuja: papubrownies. Nyt päätin kokeilla kikherneitä ja luottaa kauniin vaaleaan väriin eli unohtaa kaakaojauheet. Papubrowniesohje toimi lähtökohtana, mutta rukkasin sitä reilusti, mm. puolittamalla kananmunien määrän ja hoitamalla makeutuksen inkiväärisiirapilla (paras herkkukahvin maustaja muuten). Ja kirsikkana kakussa olivat... kirsikat. Yep!

Kikherneet toimivatkin sitten mahtavasti. Paistamisen jälkeen rakenne vaikutti aika pehmeältä, mutta yön yli viilentelyn jälkeen koostumus oli juustokakkumaisen tiivis, mutta edelleen pehmeähkö. Siis aika perfecto! Myös maku oli todella hyvä, kikherne ns. maistuu tässä, koska inkivääri tai kirsikka eivät sitä samoin peitä kuin tuju kaakaoannos tekisi. Mutta piiraan makeus ja makumaailma opettavat tässä makuaistia ymmärtämään kikherneen myös jälkkäriin sopivana ainesosana.


Jatkotyöstettäväksi reseptin kanssa jää kuitenkin makeuden pieni vähentäminen. Eli vähentäisin ainakin kolmanneksen inkiväärisiirapista tai vaihtoehtoisesti käyttäisin sokerikirsikoiden sijasta jotakin makeuttamatonta (lue: kesällä tuoreita kirsikoita). Mutta ehdottomasti palkokasvileivonta jatkuu, etenkin kikherneillä! Oletteko muut kokeilleet vastaavia, maistuuko? :)


Kirsikka-kikherneblondies

(1 cup = 237 ml)

2 munaa
2 tl vaniljasokeria
1/4 cup (kookos)öljyä
400 g (1.5 cup) kikherneitä
1 tl leivinjauhetta
1/2 cup inkiväärisiirappia (esim. Zena)
1-2 pkt (à 75 g) sokeroituja "säilyke"kirsikoita

Mittaa kaikki ainekset (paitsi kirsikat) blenderin kannuun. Surraa tasaiseksi taikinamassaksi ja kaada leivinpaperoituun vuokaan (noin 22 x 20 cm neliövuoka tms.). Ripottele kirsikat tasaisena polkkakuviona taikinan päälle, tai voit myös painaa ne syvemmälle taikinan keskelle ja jopa täysin upoksiin. Paista 175-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Jäähdytä ja viilennä jääkaapissa yön yli ennen ruuduiksi leikkaamista ja maistelua. (Rakenne tiivistyy.)


21.2.2016

Raejuustovanukas, -pannacotta tai -juustokakku

Meillä kaikilla on varmaan tietyt omat hieman erikoisemmat ruokamieltymyksemme, kuten allekirjoittaneen loputon himo rusinoihin, kardemummaan tai... kyllä vaan... raejuustoon! Raejuusto on vain älyttömän hyvää, varsinkin ihan sellaisenaan. Välipalana. Suoraan purkista. :D Olen jopa neulonut raejuustopurkin ympärille nätisti istuvan sukan, joka varmistaa, ettei purkkia pitelevä käsi viilene tai toisaalta ettei hikikäpäläkään lämmitä purkin sisuksissa olevaa raejuustoa. Talk about madness!

Mutta raejuustoissa on eroja. On pehmeitä, kermaisia ja jugurttimaisen happamia versioita. Mutta myös vetisiä ja kumimaisen tai kuivan rakeisia muhjuja. Valitettavasti kotimaiset raejuustot ovat yliedustettuina jälkimmäisissä, ja ne jäävät meitsiltä väliin. Suosikkejani ovat sen sijaan Arlan Keso (pehmeä, kermainen, makeahko) ja X-tran vähärasvainen raejuusto (30% on jugurttia, mikä tuo ihan erilaisen pienesti happaman maun). Ihan eri sarjassa painivat taas Lidlin omat raejuustot, joissa on jotenkin rikollinen maku, jota tavallaan rakastan ja vihaan samanaikaisesti. Sellainen raejuustojen paha poika, johon aina sortuu välillä, vaikka tietää, että jälkeenpäin fiilikset ovat ristiriitaiset. ;)


Mutta vihdoin asiaan. Tämänkertainen resepti on omista raejuustofiksaatioistani inspiroitunut juustokakku, jossa tuorejuustokategoriaa edustaakin raejuusto. Ja tätä en tekisi millään muulla kuin Arlan Kesolla. Ylipäänsä tämä postaus ei ole markkinointia tai edes tuoteyhteistyötä, vaan nämä raejuustot ovat niin erilaisia, että merkillä tosiaankin on väliä.

Hyydytetty raejuusto-juustokakku toimii ehkä paremmin kuin uunissa kerran kokeiltu serkku. Tätä kuvaava nimike voisi olla myös raejuustopannacotta tai -vanukas! Maustamiseen käytin vain hieman sokeria ja vaniljaa, tämä on ennemminkin taas sellainen jännärakenteinen arjen proteiinirikas välipala kuin juhlapöydän sokeriherkku. Myös inkiväärisiirapilla maustettua versiota on nautiskeltu täällä...


Koristelussa meillä metsävadelmia pakkasesta ja passionhedelmää marketista.
Jatkossa osaan luultavasti erottaa kypsän ja raa'an passionhedelmän...



Raejuusto-juustokakku


1 dl maitoa
1 rkl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
2 liivatelehteä
450 g raejuustoa (Arla, Keso)

Mittaa mukiin maito, tomusokeri ja vaniljasokeri. Kuumenna maito mikrossa, ja liota sillä aikaa liivatelehtiä kylmässä vedessä. Purista ylimäärävesi liivatteesta, ja sekoita kuumaan maitoon. Kaada liivateseos sitten norona raejuustoon (kulhossa) samalla sekoitellen. Kaaviloi koko massa nyt vähintään puolen litran vetoiseen vuokaan (Ikean pyöreät pakasteastiat loistavia kansineen), ja jätä kakku jähmettymään jääkaappiin vaikkapa yön yli.

[Ja se melkein täysi maitotölkki, josta sen desin mittasit... Älä jätä sitä pöydälle happanemaan yön ylitse, vaan laita sekin jääkaappiin... D'oh!]

6.2.2016

Fenkoli-omenasalaatti persialaisen keittiön tapaan

Lähi-idän ja persialaisen keittiön maut on niin mun juttu. Niihin tutustumisen mahdollisuudet sekä rafloissa että kotikeittiössä ovat kuitenkin Suomen oloissa rajalliset... Raflatarjonta on niukka ja reseptiikan sekä ainesosien kanssa saattaapi olla haasteita.

Gummeruksen toimesta saatiin nyt Suomenkin markkinoille Persiana-keittokirja, joka on mainetta ja palkintoja maailmalla kerännyt opus kaltaisilleni kotikokeille. Reseptit kuvineen ovat todella herkullisia, ja teos sisältää sekä perinneklassikot että soveltavampia annoksia persialaismauin. Ja mikä tärkeintä, ohjeet sopivat kotikeittiössä toteutettaviksi ja ainesosat löytyvät pääosin tavan suomalaisesta marketista.


Gummerus tarjosi meitsille Persianan luettavaksi, ja olikin vaikea päättää mistä aloittaisin uuden ruokaraamattuni testaamisen. Varsinkin broileriruoat ja tagine-tyyppiset annokset houkuttelivat, mutta päätin sittenkin lähteä liikkeelle erikoisemmasta lisukkeesta: fenkoli-omenasalaatti tillin ja granaattiomenan siemenien kanssa. Kuulostaa jännittävältä yhdistelmältä... ja näyttää hurjan kauniilta!

Ja lopputulos ylitti odotukset! Kirja lupailikin, että sitruunalla kesytetty fenkoli maistuisi siitä vähemmän välittävillekin, tosin itsehän pidän fenkolista kaikissa muodoissa (vaikka raakana haukaten). Se, mikä minua sen sijaan arvelutti, oli tilli. Ja mm. sen yhdistäminen omenaan... Miellän nimittäin tillin edelleen vain ja ainoastaan kalakeiton mausteeksi tai uusien perunoiden rikkaruohokoristeeksi. Mutta nyt on taas yksi lapsuuden trauma selätetty. Tässä lisukeannoksessa tilli maistui ensimmäistä kertaa minusta sille, että sen todella kuuluu olla mukana ja että se tuo lisäarvoa annokseen.

Tämä raikas, kirpeä, makea ja rouskuva lisuke syötiin meillä mausteisen broilerimurekkeen kanssa. Toimi! Erityisesti suosittelisin tätä kalaruoan kylkeen, sitruuna ja tilli komppaisivat takuulla kalaa mukavasti.


Kirjassa. Ja ite perässä.



Fenkoli-omenasalaatti

Ohjeen alkuperäisversio löytyy opuksesta: Persiana

1 sitruuna
oliiviöljyä
1 iso fenkoli(mukula)
1 iso punakuorinen omena
tilliä (puoli ruukkua)
granaattiomenan siemeniä (puolikas hedelmä)
suolaa
mustapippuria

Purista sitruunan mehut isoon kulhoon, ja vispaa joukkoon reilu loraus oliiviöljyä. Mausta liemi rouhaisemalla mukaan suolaa ja pippuria. Leikkaa fenkoli isoiksi lohkoiksi, ja suikaloi lohkot ohuiksi siivuiksi. Pyörittele fenkolisiivut heti sitruunamehu-öljyseoksessa tummumisen välttämiseksi. Suorita samat pilkkomis- ja sekoitustoimet omenan kanssa. Nämä kasvikset saa mieluusti jättää hetkeksi marinoitumaan vaikkapa jääkaappiin.

Irroita granaattiomenan siemenet, ja saksi tilli silpuksi. Lisää molemmat salaatin joukkoon, sekoita kevyesti ja tarjoile.



Lähi-idässä on käyty myös paikan päällä.
Ja niin paaaljon olisi lisää nähtävää ja maistettavaa...

30.1.2016

Runebergin kuppikakut

On taas se aika vuodesta, jotta laskiaispullista ja Runebergin tortuista alkaa puskea uusia versioita vähän joka tuutista. Ja nimenomaan tuutilta tämän vuoden laskiaispullat monessa paikassa näyttävätkin, kun Ruotsissa viime vuonna herra Mattias Ljungbergin lanseeraama semmelwrap eli laskiaispullawrap on rantautunut kunnolla myös Suomeen.


Meilläpäin laskiaispullat tehdään ilman suurempia kikkailuja, koska kaikki pitävät tuosta tutusta pullasta juuri sellaisenaan (HILLOLLA). Pullien muoto on kenties joka vuonna hieman omanlaisensa, ja pullataikinassa on joskus rusinoita ja joskus ei... Mutta siihen variointi yleensä loppuu.

Runebergin tortut on taas vähän eri juttu. Nämä eivät (varsinkaan karvasmantelilla maustettuna) herätä ihan samoja lämpimiä kiintymyksen tunteita, joten pieni säätäminen on jopa toivottavaa. Ja siis edelleenkin aidon tortun muotoiset vuoat puuttuu koko laajennetun perhepiirin keittiöistä, joten kun ei voi tehdä täysin perinteistä, niin laitetaan ihmeessä tuunaushattu oikein kunnolla syvälle päähän.


Kunhan manteli ja vadelma säilyvät, olen avoin uusille Runeberg-ideoille. Aiemmin olen tehnyt perus Runebergin tortut esim. muffinivuoassa paistaen, mutta myös taiteillut luovemman Runebergin kakku -variaation. Tänä vuonna otimme käyttöön minimuffinivuoat ja cupcake-tyylin. Mutta ei sitä sokerikuorrutetta, jonka säästän mielummin joulupipareille, vaan tuorejuustokuorrutetta! Ja vadelmahillo piiloon muffinin uumeniin. Runeberg-cupcake, hauska tavata!

Kuppikakkujen ei-pursotettavan kuorrutuskäsittelyn voi opiskella YouTube-videolta. Tykkään itse enemmän näistä lastalla tai veitsellä kierteeksi kiepautetuista kuorrutuksista, luultavasti psykosomaattisista (positiivisista) syistä... Eli koska Nykissä Magnolia Bakeryn kuppikakut olivat sen tyylisiä. En takuulla koskaan unohda tuota kokemusta. Ehkä elämäni paras sokerihumala.



Rouhittua mantelia kruunuksi...



Runebergin kuppikakut

(pellillinen minileivoksia)

1 muna
0.75 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
0.5 tl kanelia
0.5 tl kardemummaa
0.5 dl öljyä
0.75 dl maitoa

1.5 dl vehnäjauhoja
0.5 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta

+ vadelmamarmeladia
+ tuorejuustoa

Vatkaa muna ja sokeri sekaisin. (Käytin itse tomusokeria, koska tavan sokeri oli loppu...) Mittaa ja sekoita saman kulhon aineksiin myös vaniljasokeri, kaneli, kardemumma, öljy (mulla kookos-) ja maito. Sekoita toisessa kulhossa jauhot, mantelijauhe ja leivinjauhe. Yhdistä kuivat ja kosteat ainesosat, ja sekoita koko sotku tasaiseksi taikinaksi.

Lusikoi taikina (silikoni)muffinivuokiin. Paista 200 asteessa. Miniversiot kypsyvät jopa alle 10 minuutissa, isommat vievät vartin tai enemmänkin.

Paina jäähtyneisiin leivonnaisiin kolo hilloa varten. Käytä esim. pyöreävartista puulusikkaa tai jos ei sopivaa keittoövälinettä löydy, toimii tässä sormikin. Lusikoi tai pursota koloon hilloa ja kuorruta leivonnainen lopuksi pehmitetyllä (eli huolella sekoitetulla) tuorejuustolla. Halutessaan tuorejuuston voi makeuttaa sokerilla, mutta meilläpä ei haluttu! :D


23.1.2016

Auringonlaskuja maailmalta (ja burgereita Sellosta)

Vuodenvaihteessa meikäläisellä oli runsaasti reissaamista. Edes takaisin etelään ja itään. Sekä työn että perheen tapaamisen ja ihan lomailunkin merkeissä. Ja siitähän mä tykkään, maisemanvaihdoksesta! Ja reissusta on aina myös kiva palata kotiinkin, maailmaa nähdessä oppii iloitsemaan uusista kokemuksista mutta myös arvostamaan tutun kotoisia juttuja. :)

Auringonlaskun hetkeä viettää koti-Suomessa ihan liian harvoin ulkona ihailemassa, kun taas matkalla ehtii. Ohessa muutamia ilta-auringon värejä ennen ja jälkeen vuodenvaihteen eri kohteissa.


Marseilles, Ranska.


Leuven, Belgia.


Muscat, Oman.

Uutta vuotta ja uusia kujeita juhlisti myös äskettäin Sellossa avattu O'Learys, jonka spesiaalijuttu on burgerit ja sporttibaarimeininki. Saimme kutsun lähteä testaamaan ruokalistaa ja tunnelmaa, joten let's menox, sanoi Annie Lennox...

Maistelimme O'Learysin menua pitkän kaavan mukaan, ja arviomme mukaan paikan parasta antia ovat tosiaankin NE burgerit. En ole oikein koskaan innostunut hampurilaisista, mutta näillä laadukkailla ja juuri oikeaan kypsyyteen paistetuilla paksuilla piffeillä burgeri vakuutti jopa minut! Kalifornialaista unelmaa mallaava burgerini sisälsi guacamolea ja toimi erinomaisesti.