30.10.2014

Ainoastaan keskinkertaiset pinaattipannarit

Kaikki mitä keittiössä tehdään, se onnistuu ihanasti? Ja samoin kuin voittajan on helppo hymyillä, niin keittiötaituri se voi aina kevyin mielin raportoida kaikki huippusuorituksensa blogiin? -Ei välttämättä.


Ohraiset pinaattimunakkaat. Tai -pannarit.

Muffinipellillä paistettavat pannarit on kiva ja testattu idea. Helppo ja muunneltavakin kaiken lisäksi. Rehellisyyden nimissä sanottakoon silti, että tämänkertainen suoritus jätti hieman toivomisen varaa, ja hommasta jäi käteen kaksi kehityskohtaa. (Ja kuitenkin olivat ihan kohtuullisesti onnistuneita ja jopa syömisen arvoisia pannukakkuja... Valju keskinkertaisuus vaan harmittaa hieman, kun tietää, että pienellä tsemppaamisella tulos olisi merkittävästi tyydyttävämpi.)

Ensinnäkin... Jos laitat johonkin pinaattia, älä unohda juustoa. Pinaatti ja mieto munakaspannarimassa kerrassaan huutavat kaverikseen luonteikasta juustoa. Fetaa, vuohenjuustoa tai ihan mitä vaan edes hieman vahvanmakuista juuuuuustoa.

Toiseksi... Munakkaiden tai pikkupannareiden paistaminen muffinipellillä on tosi-tosi-tosi paljon kivempaa, mutta ne silikonimuffinivuoat, joita siellä vetolaatikossa on tuhansittain, sopivat tähän paljon paremmin. Jääräpäisesti kuitenkin öljysin muffinipellin, josta pannareiden irroittelu oli semihelppoa, mutta silti todella ärsyttävää. Silikonivuoissa paistuneet ylkkytaikinapannarit (koska kaikkihan ei tietenkään mahdu 12-koloiseen peltiin) taas hyppäsivät muoteistaan ihan itsekseen... Ilman eri voitelua vieläpä.


Vähemmän viehkon ulkonäkönsä perusteella näissä olisi voinut arvella olevan sinihomejuustoa. Mutta valitettavasti väriä tuo vain yksinäinen pinaatti.

Ja jos jäi epäselväksi, niin kirjaan ohjeen ylös tähän sen vuoksi, ettei siinä ollut mitään vikaa. Ei varsinkaan nyt, kun korjaan siihen omat typeryyteni. ;) Tekemällä oppii, sanoi äitikin!


Pinaattipannarit

(12-20 kpl)

0.5 l maitoa
2.5 dl ohrajauhoja
4 munaa
0.5 tl suolaa
ripaus valkopippuria, muskottipähkinää ja kurkumaa
puoli purkkia säilykepinaattia
juustoa palasina (fetaa, vuohenjuustoa tms.)

Vispilöi sekaisin maito, jauhot ja munat. Lisää vielä mausteet, ja anna munakaspannariseoksen tekeytyä hetkinen (jätä ihmeessä vaikka pidemmäksikin aikaa jääkaappiin muhisemaan).

Valuta säilykepinaatti suolavedestä, ja lusikoi sitä nokareina silikonimuffinivuokiin. Kolme pienehköä pinaattinokaretta per kuppi on hyvä! Ripottele vuokiin myös rohkeasti juustoa, ja kaada lopuksi päälle pannarimassa. Muista jättää sellainen sentti tyhjää tilaa kohoamisvaraksi. Paista 225-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.


25.10.2014

Skonssi joka halusi olla beigeli

Puurot ja muut urpoilut ovat jättäneet skonssien leipomisen vähemmälle, mistä olen ollut kovasti surullinen. Mutta nyt asia on korjattu, ja skonssihampaan kolotus on hetkeksi saatu lääkittyä.


Mun blogi on kyllä kanssa yks vino show...

Klassikkoasemaan keittiössäni kohotetut rusinaskonssit tai muilla sattumilla varustetut makeat skonssit jäivät kuitenkin odottelemaan vuoroaan, sillä nyt paisteltiin ihan perusskonsseja. PAITSI että jauhoina kokeilin pelkkää ohraa. Joka muuten toimii loistavasti.

Siinä missä skonssit paistetaan meilläpäin yleensä aamulla, nämä valmistuivat iltapalaksi. Eikä ihan tavan iltapala ollutkaan, vaan nyt korkattiin samppanjat kyytipojaksi! Ja skonssit täytettiin inkivääri-tuorejuustoseoksella ja graavilohella, aikas juhlavaa.


Fast food gourmet: scones meet bagels and hamburgers?

Lohi-tuorejuustotäytteisten skonssien inspiraatioesikuva oli tietenkin jenkkien tuorejuusto-lohi-bagel. Tämä skonssi-beigeli sai niskaansa vielä unikonsiemeniä, ja taputtelin kyllä itseäni olkapäälle omasta mielestäni kovinkin hauskasta ideasta.

Toimii! Varsinkin sen samppanjan kera, joka oli maistiainen inspiroimaan reseptiä OivaPari gourmet fast food -kisailuun. Vastikkeettomana tuotemaistiaisena siis G.H. Mumm Cordon Rouge Brut, jonka speksit ja ruokaanyhdistämisvinkit löydät maahantuoja Pernod Ricard Finlandin Juomavinkki-sivustolta.


Ohraskonssit


4 dl ohrajauhoja
2 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa
50 g voita
1.5 dl maitoa
(+ 1 muna ja unikonsiemeniä)

Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja suola. Nypi joukkoon voi (tai anna tehosekoittimen laulaa). Lisää maito, ja sekoita taikina rivakasti jämäkäksi massaksi. [Mikäli haluat skonssien pintaan väriä ja kiinnipysyvät unikonsiemenet, toimi seuraavasti: Riko muna ja säästä noin puolet valkuaisesta voitelua varten. Loppumunan voit viskata maidon lisäämisen hetkellä skonssitaikinaan.]

Painele taikina palloksi ja kaulitse paksuksi levyksi. Ota muotilla halutunkokoisia skonsseja, ja nosta ne leivinpaperoidulle pellille. [Voitele valkuaisella ja ripottele päälle unikonsiemeniä.] Paista 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

"Nykin beigeli" -täyte


tuorejuustoa
inkivääritahnaa
mustapippuria
(suolaa)
kylmäsavu- tai graavilohta

Sekoita tuorejuuston sekaan inkivääritahnaa ja mausta pippurilla. Mikäli inkivääritahnassa on suolaa, ei sitä tarvitse erikseen seokseen lisätä. Puolita skonssit ja voitele tuorejuustoseoksella. Rypytä päälle sopiva lohisiivu ja kansita koko komeus. Voilà!



Kielitoimisto lirkkii samppanjaa, mutta mä haluaisin kirjoittaa shampanja. :(
Ja sitten tuo bagel, bageli, beigeli, vesirinkeli... Don't get me started!
Skonssien ja muffinssien tuplamonikon voi hyväksyä, koska enempi on parempi?

22.10.2014

Onnenmurustelua... sadan listan keräily jatkuu

Sadan onnenaiheen keräily on jatkunut, vaikka edellinen dokumentaatio on niinkin kaukana menneisyydessä kuin juhannuksen jälkimainingeissa. Nyt on siis selkeästi päivityksen aika!


Geneven ihailua. Oli hieno kesä, mutta myös syksy on alkanut varsin onnekkaasti.

Lista jatkuu näin:


Sata syytä olla onnellinen


#60 Joulunodotus. (Saako siitä jo/vielä puhua?)

#59 Businessluokassa lentäminen. (Vaikken kyllä omasta pussista maksaisi lyhyillä lennoilla.)


#58 Lintsin valokarnevaali. Kuka kehtaa väittää syksyä tylsäksi?

#57 Syksy + ooppera. Syksy + teatteri. Parasta kulttuurisesonkia!

#56 Uusi imuri. Helpottaa siivousvihaajan arkea kummasti, kun kone myös vetää kamaa sisäänpäin... :P

#55 Käsityöt ja askartelut. Oman työn tulos ilahduttaa.


#54 Höppänät eläimet tempauksineen.


#53 Synttärit. Ja varsinkin kun sulle kokataan upea kolmen lajin menu. (Ja vielä viritetään oma nimikkodrinksukin. Woah!)


#52 Ruska. Runollista.

#51 Loppukesän sienet ja marjat. Tänä vuonna sienestyshulluus on iskenyt ihan uusiin ihmistyyppeihin.

#50 Lomamatkailu & huvipuistolaitehulluttelu. Uskalsin ja kannatti. Makia elämys!


#49 Lomamatkailu & kulttuuri. Eli kulinaristiseen museonäyttelyyn! :D


#48 Lomamatkailu & pyörän vuokraaminen. Kannattaa aina!


#47 Lomamatkailu & makukokemukset.


#46 Sidukkajääpalat. Ei kuulkaa juoma laimene, ja kylmennys toimii!


#45 Kesäloman muistelu.

#44 Kesäloman eläminen.

#43 Kesäloman alkaminen!

#42 Kesäloman suunnittelu.

#41 Kesälomasta haaveilu.

#40 Keinuminen. Koskaan ei ole liian vanha kuormittamaan leikkipuiston keinuja!

#39 Sukuloiminen. Ihan totta, ainakin jos olet yltiöylpeä huippukiltin ja -söpön pikku marakatin täti!


#38 Kesähelteet (niitä todella oli Suomessakin tänä vuonna) ja niiden sallima kevytkenkäisyys (lue ja ymmärrä: iloiset paljaat varpaat sandaaleissa tai ilman).

#37 Mustikkapiirakka! Sesongin ekaa ei voita mikään.


#36 Mustikat, etenkin ne hullun isot ja maukkaat, joita mökiltä saa.


#35 Mökkeily. Sopivissa erissä ja määrissä. Kohta pääsevät marjametsäänkin!

#34 Bilbaossa ilahduin enemmänkin. Guggenheim tosin ilahdutti enemmän ulko- kuin sisäpuolen tarjonnallaan. Mutta helteisessäkin säässä ilakoivat lapset ja muut ihmiset nurtsilla vasta naurattivatkin. (Ja paikallisten rasittavuus ei enää ärsyttänyt.)

#33 Vihdoin mä löysin sen (Bilbaosta). Onnenkissua (oikean hintasta ja näköstä ja laatusta ja kokosta) on etsitty kissain ja koirain kanssa. Aasian, Euroopan ja Amerikan mantereilta. Ja Espanjasta löytyi! :) Ja siis ainahan ne on made in China...

#32 Grillibileet kavereiden kanssa. Jälkkäriksi raparperi-murupaistosta. Mansikoilla, vaniljajädellä ja mintulla. Ja tuoreesta mintusta teekin!

#31 Hauska löytö ruokakaupassa Jenkeissä: Sun Maidin English muffin -leipiä. Rusinoilla ja kanelilla tietysti. Aika hyviä, mutta muilla merkeillä on paljon parempia.

#30 viherpeukalo odottelee myös omaa kirsikkatomaattisatoa. Harvennuksessa siirtoa odotellut kaveri piipahti kookospähkinän kuorenpuolikkaassa keimailemassa.

#29 Kesäkukat. Vaik ois kuinka tomppeli, kauniisti kukkii amppeli!"

#28 Pariisin kevät. Puitteet, jossa olisi kohtuuttoman hankalaa olla naama nutturalla! :D

#27 Työlounas. Tämä on asennekysymys, ja suosittelen lähestymään aihetta aina mahdollisimman pienillä odotuksilla. Näin vältymme pettymyksiltä, ja ainoa mahdollisuus on olla semityytyväinen TAI jopa yllättyä positiivisesti. "No such thing as free lunch!"

#26 Kukat, kasvit, luonto. Tämä aihe toistuu, mutta niin se vaan on, että jos viitsit vilkaista ulos, siellä on aina uusi vaihe menossa. Hennot nuput ja kukinnot herkistävät takuulla karskimmankin sielun?!

#25 Keittiöhuumori. Rakastan. On hauska leikkiä ajatuksella: "Mun raflassa/kahvilassa olis kyllä just tällanen kyltti esillä."

#24 Pääsiäinen. (Suklaamunat, varsinkin vähän paremmat sellaiset.)

#23 Minttusuklaa. Myös housuilla. Siis vaatteissa. Siis värisävyissä!!!

#22 Retkikohteet lähellä ja kaukana. Koiramäen pajutalli!

#21 Yrtit. Ikkunalaudalla ja sittemmin lautasella. Mitä uutta tänä vuonna? Oliiviyrtti!

#20 Kädentaidot ja kehittyminen. Pajunpunontaa!!!

#19 Pyöräilykauden avaus.

#18 Retkieväät. Onko ne joskus maistuneet pahalta?

#17 Kaaaahvi. Varsinkin nuotiolla hifisteltynä.

#16 Ulkoilu. Se nostaa aina mieltä. Suomessa on aina lyhyt matka metikköön luontoilemaan!

#15 Kevätkukat. Nauti jo sisällä, ja kohta bongaat niitä myös ulkona.

#14 Kevään merkit! Auringonpaiste ja lintujen laulu. Hiekasta lakaistut, kuivat jalkakäytävät. Jee, tennarit esiin!

#13 Se video, missä ne toisilleen tuntemattomat laitetaan suuteloimaan. Jossei se saa sunkin poskilihaksia hymyilystä kramppiin, kipaise ihmeessä optikolle!

#12 Joukkoliikenne. Aikaa ja tilaa olla yksin tai seurassa. Siis ihan vaan olla. Juuri junassa tai lentokoneessa ehdit rentoutua. Keskustella ihan höpöjä. Lukea kirjaa...

#11 Reseptit maailmalta. Carrefeurin mainoslehtisestä. Kahvilan seinästä. Paikalliselta isännältäsi.

#10 Saksa ja makuparit. Juusto-rahkakakkua oluen kyljessä.

#9 Integroituvat harrastukset, ja oivallukset yli rajojen: kulinarismi, matkailu, koti, musiikki... Appelsiinin ja suklaan tuoksuinen saippua!

#8 Huumori. Ei ole niin vakavaa paikkaa, etteikö pieni sanaleikki tai hienovarainen huvittelu sopisi tunnelmaa keventämään. Radical budget cuts seem inevitable, but let's have a closer look at the positive submessage of the pie charts... ;)

#7 Loma! Ja jo sen suunnittelu! Se fiilis, kun on juuri saanut lomapäivät ja matkaliput varattuna ja on mahdotonta pidätellä sitä hölmöä hymyä. :)

#6 Perinteet ja perintö. Runebergintorttuja suvun "talonpoikaisastiastolla" tarjoiltuna.

#5 Kasvun ihme. Jännittävää seurata, mitä eksoottisen limen kivestä lähteekään itämään!

#4 Matkustaminen. Se vaan avartaa aina. Uuden näkeminen ja kokeminen virkistää. Ja toisaalta kaukaiseenkin paikkaan uudestaan palatessa tuntuu ihanan kotoiselta (köpisköpisköpis).

#3 Hetket, jolloin näet jossain arkisessa jotain äärettömän kaunista. Kahvirengas mukin pohjasta.

#2 Itse leivotun rapean leivän jäähyväissuukko: aitoa korppujauhoa suoraan leikkuulaudalla. Resurssitehokas kotitalous!

#1 Joululahjat, joista riittää iloa koko seuraavalle vuodelle. Myös sille, jolla menee puurot ja vellit... tai omenat ja päärynät sekaisin!


18.10.2014

Nättiä ruokaa: Punajuurifalafelit

Punajuurifalafelit on tyyppiesimerkki ruokaohjeesta, johon ihastun ensinäkemällä. Hauska, helppo ja näyttävä annos. Ei tarvitse kuin repäistä ohje lehdestä, ostaa puuttuvat ainesosat ja ryhtyä kokkaamaan.

Liian usein nuo reseptiliput ja -laput jäävät kuitenkin vain seilaamaan ympäri kämppää ilman että niihin ehtisi koskaan tarttua...


Punajuurifalafelien suhteen olin kuitenkin päättäväinen. Näitä tehdään heti! Ja olivat muuten aikas hyviä. Osasin jopa paistaa ne hienosti pannulla, vaikka minä + paistinpannu + pihvit/pullat on perinteisesti erittäin huono yhtälö. En vaan tykkää tai osaa. Tai pahimmillaan molemmat mättää...

Sitäpaitsi uunissa tulee paremman makuisiakin! Seuraavat kikherneviritykset eli falafelit (punajuurella tai ilman) tekeytyvät luultavasti taas turvallisesti uunissa! Ja voi herranjestas, katsokaa miten söpösti olen jo monen monta vuotta sitten blogannut kikhernepyörykät!


Punajuurifalafelien alkuperäinen lehtileikeresepti oli siis Pirkan (10/2014), ja toteutin sen pienin muutoksin. Punaiset kikhernepullat tarjoiltiin omien pikkuperunoiden sekä ruohosipulilla, suolalla ja pippurilla maustetun jugurtin kera.


Punajuurifalafelit


1 pkt kikherneitä (pkt = 380/230 g)
0.5 prk punajuurta mausteliemessä (prk = 700/470 g)
1.5 tl juustokuminaa
2 mm valkosipulijauhetta
2 mm suolaa
mustapippuria
1 muna
1 dl korppujauhoja

+ korppujauhoja ja seesaminsiemeniä pintaan
+ öljyä paistamiseen

Huuhdo ja valuta kikherneet, ja valuta myös punajuuret. Surista ne monitoimikoneessa karkeaksi massaksi. Lisää mausteet ja muna, ja surauta vielä kertaalleen. Sekoita sitten joukkoon korppujauhot.

Pyörittele falafelmassa pyöreiksi palluroiksi, ja kieritä ne korppujauho-seesaminsiemenseoksessa. Kuumenna öljyä pannulla, ja kypsennä falafelit niitä välillä käännellen. Valmista on noin 12-15 minuutin paistelun jälkeen.



Etualalla korppujauhoissa ja seesaminsiemenissä ennen paistoa pyöritellyt pullat.
Takana pinnoittamattomat, joskin muutaman murusen magnetoineet versiot.

15.10.2014

Kahvimyllyn uusi elämä

Kahvi on minulle seikkailu tai tutkimusmatka, ja pyrin vähitellen etsimään itselleni parasta papua, paahtoa, valmistustapaa, yms. Aitoon hifistelyyn en ehdi innostua, mutta on kiva kerätä uusia kahvikokemuksia ja -kokeiluja sekä kahviloissa että kotona.

Olin pitkään uskollinen teenjuoja, mutta nykyään vähintäänkin aamun aloitukseen on ihana saada kupponen kaffia. Pikakahvit, (manuaaliset) suodatinkahvit, pressopannukahvit, kapselikahvit, pannukahvit... Noita kaikkia menetelmiä on omassa taloudessani testailtu, mutta tavan kahvinkeitintä en sen sijaan ole koskaan omistanut!


Ja hei, kahviahan ei suinkaan yleensä keitetä, vaan kyse on uuttamisesta. Tähän ja moneen muuhun tiedonmuruun pääsin kiinni vastajulkaistun kahviraamatun kautta: Kahvi - Suuri suomalainen intohimo (Tammi 2014). Kirjan ovat koonneet Petri Nieminen ja Terho Puustinen, ja tutustumiskappaleeni on ollut jo varsin ankaran selailun kohteena.

Sain kahvikirjan muuten juuri sopivaan saumaan. Keittiövälineperheeseeni oli nimittäin juuri liittynyt myös merkittävää sisustusarvoa omaava historiallinen kahvimylly. Kirjasta sain hyviä vinkkejä kahvin jauhamiseen ja uuttamiseen liittyen. Määrät... Jauhatuskarkeuden merkitys uuttoaikaan.... Veden lämpötila... Paahtoajankohdan merkitys...


Tämä on loistoidea vaikka sinne pukin konttiin. Helposti lähestyttävä ja samalla paljon faktaa ja vinkkejä sisältävä opus tarjoaa takuulla jotakin jokaiselle, joka kahvikuppiin arjessa tai juhlassa tarttuu.

Ja kyllä muuten tulee ihan mahtavaa kahvia, kun jauhaa itse omaan makuunsa onnistuneen papu- ja paahtovalinnan kaffia. Tuoksu on huumaava, ja tuoreeltaan myllytetystä pavusta irtoaa herkulliset kahvit. Mutta täytyy sanoa, että hartaaseen käsimylly- ja uuttamisshowhun ei ihan niinä kiireisimpinä zombi-arkiaamuina viitsi intoutua... (Vaikka ei siinä oikeasti edes kauaa mene.) Mutta noina aamuina sitten pelastuksen voikin tuoda se minimaalisella efortilla ehkä hieman ei-henkilökohtaisen mutta lohduttavan tasalaatuisen kupposen loihtiva kapselikone!

13.10.2014

Kanapaimenen piiras

Paimenen piiras eli shepherd's pie tuntuu syksyyn sopivalta ruoalta. Ja asioita sopivasti yksinkertaistaen voidaan kai sanoa, että kyseessä on liha-perunasoselaatikko, jossa ainekset ovat keskenään sekoittamisen sijaan järjestelmällisesti kerroksittain.



Meikäläiseltä eivät kuitenkaan sujuneet lammaspaimenen hommat, vaan kävin kanavarkaissa. Eli piiraan pohjalla ei olekaan punaista lihaa vaan mausteista broileria. Testasin tässä Blogiringin Meiran kampanjassa toimitettua intialaista mausteseosta. (Tsekkaa myös ajankohtaiset vinkit Meiran Föbö-sivuilla!) Liputan ehdottomasti näiden suolattomien kombojen puolesta, koska tässä voi kukin rauhassa hakea miedommat tai vahvemmat aromit oman makunsa mukaisesti ilman että suolan kanssa mennään yli tai alle!

Paimenen piiraan tyylisen aterian voi valmistaa suunnitelmallisesti ja mietiskellen, mutta se voi olla myös iso arjen apuri. Tähän uuniruokaan voit nimittäin upottaa edellispäivän jauhelihakastikkeen, liharuoan, broilerinkoivet, sienimuhennoksen, tms. Ja jämäperunamuusi toimii sekin loistavasti. Minimoidaan hävikkiä, eikä kuitenkaan tarvitse syödä samanlaista ruokaa peräkkäisinä päivinä!



Paimenen piiras broilerista


2 kypsää broilerinkoipea
100 g sipulikuutioita
1 ps kuivattuja keittokasviksia (Meira)
1 dl vettä
1 rkl intialaista mausteseosta (Meira)
paprikajauhetta (Meira)
suolaa
100 g pakasteherneitä

4 perunaa
voita
maitoa
suolaa
(inkivääritahnaa)

Irrota ja paloittele lihat kypsistä kanankoivista, ja laita ne pannulle tai kattilaan yhdessä sipulikuutioiden, keittokasvisten ja vesidesin kanssa. Lisää mausteet, ja kuumenna seos poreilevaksi. Hauduta noin 10 minuuttia. Herneet säilyttävät värin kun lisäät ne vasta ihan lopuksi.

Valmista perunamuusi normaaliin tapaan: kuoritut perunat pilkotaan ja keitetään kypsiksi. Sitten potut muusataan voin ja maidon kera sopivaan koostumukseen. Lisämakua saa halutessaan inkivääritahnalla, mutta pelkkä suolakin riittää.

Kippaa kanatäyte (lasi)uunivuokaan, ja levitä tai pursota päälle perunamuusi. Paista 180-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia, eli kunnes täyte kuplii ja perunamuusin pinnassa näkyy hieman väriä.





Yhteistyössä Meira.

9.10.2014

Tattaripuuro syksyisesti tuunaten

Puuroa, puuroa, puuroa. Milläs muulla se puurourpon arkiaamu starttaisi jos ei sillä vellin vähemmän vetelällä velipojalla.


Tuunaamaton tattaripuuro. Ja lakkaversio. Puoliksi puolukkainen puuro.
Ja alimpana ihan kokonaan puolukkasurvoksella maustettu painos.

Lapsena mikään ei ollut niin kurjaa kuin kaurapuuro aamupalalla. Melko harvinainen, mutta rangaistukselta maistuva tilanne niinä aikoina. Nykyään itse keitetyt puurot eivät ole koskaan tuunaamattomia, joten maku on jotain ihan muuta kuin veteen keitetyssä tavan kaurapuurossa. Mutta ehkä pitäisikin keitellä vaihteeksi ihan aito konstailematon versio, ja haastaa oma aikuinen (?) makuaisti.

Kuvien puuro ei siis kuitenkaan ole kaurapuuroa. Keittelin nimittäin vaihteen vuoksi tattaripuuroa ihan kokonaisista tattarisuurimoista. Minulla on tapana keittää normaali neljän annoksen puurosatsi, vaikka vastakeitettyä puuroa ei tässä taloudessa ole lusikoimassa koskaan kuin yksi tai kaksi henkilöä. Tuunattu herkkupuuro maistuu kuitenkin loistavasti myös seuraavana päivänä. Joko kylmänä tai mikron kautta.

4.10.2014

Jalapenomaissileipä

Maissileipä (cornbread) on taivaallista. Olen jankuttanut sen ihanuutta jo aiemminkin, ja corn bread valmistuu myös kotikeittiössä aivan hävettävän helposti. Tuossa ensimmäisessä postauksessa jaarittelen myös siitä kuinka itse tutustuin maissileipään Jenkeissä. Ja kotosalla siitä on tullut leivottua esimerkiksi cheddarin makuista versiota.


Yksi tyypillinen maissileivän variaatio on piilottaa joukkoon jalapenorenkaita. Tämän turmiollisen pikantin lisän viritin nyt piimään leipomaani maissileipään. Josta muuten tuli tähän mennessä paras maissileipä. (Kaikkihan on aina parempaa viimeisimmällä tuunauksella?)

No, tämä corn bread oli toki priimaa piimän ja jalapenojen ansiosta, mutta isoin kiitos menee maissijauhoille. Karkeat polentajauhot käyvät leivän leipomiseen hyvin, mutta minullapa oli erikoisen karkeaa kivijauhatusta ihan sieltä kaiken pahan alkulähteiltä. Amerikan Yhdysvalloista. Chicagosta.



Amerikkalaiset, karkeimman laadun maissijauhot antoivat leivälle mahtavan rakenteen. Karkea purutuntuma mehevässä leivonnaisessa. Ja ihan täynnä makua. Vähän pitkä matka pelkästään jauho-ostoksille lähteä, mutta jos tulee vastaan, älkää arkailko investoimasta näihin: Coarse Grind Cornmeal (Bob’s Red Mill)


Maissileipä - Cornbread

(1 c = 237 ml)

1 c karkeita maissijauhoja (vaikka sitä polentaa sitten)
1 c täysjyvävehnää (graham on riittävän sama myös)
3 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa

1 c piimää
1 muna
50 g voisulaa
iso kourallinen jalapenosiivuja

Mittaa kuivat ainekset kulhoon, ja sekoita ne vispilällä sekaisin. Kaada päälle piimä, riko muna ja vispilöi niiden ohella voisulakin kuivien ainesten joukkoon. Älä jää vaivaamaan, mutta kääntele vielä ne jalapenot taikinaan, ja kaavi se sitten pyöreään mutta mieluummin neliskulmaiseen piirakkavuokaan (jonka olet voidellut huolella). 220-asteinen uuni paistaa leivän kullankeltaiseksi ja kypsäksikin noin 25 minuutissa. Käy kimppuun välittömästi!