29.9.2014

Raidoistaan seepra tunnetaan...

... tosin raitaramppukavereihin kuuluu myös tiikeri, joka on ihan erilainen kelmi. Mutta sitten asiaan. Tehdäänpä vaihtelun vuoksi harha-askel ihan kokonaan ruokaskenen ulkopuolelle. Käsitöiden ihmeelliseen maailmaan! Ja miksipä ei, en todellakaan ole ainoa, jolla pysyy kädessä kauhan ohella myös virkkuukoukku tai neulepuikot!

Käsityöt ja kaikenlainen tuunailu on minulle kausiharrastus, joka on välillä täysin unohduksissa. Ja mitä ilmeisimmin vain keräämässä voimia seuraaviin hölmöilyihin. Mutta tämä viimeisin neulomis- ja virkkausinnostus nousi tietenkin menneen kesän kuumimmilla helteillä. Siis tottakai haluat ruveta värkkäämään muutenkin tukalissa ja hikisissä oloissa lämpöisten lankakerien kanssa... Daa!


Malli ja minun tulkintani.

Kuvissa esiintyykin nyt sitten kesähelteiden satona valmistunut seepra. Hullun söpö ainakin omasta mielestäni. :D Valmistui siis sopivan aikaisin joululahjaksi veljentytölle. Ohjeen löysin kirjastosta lainaamastani teoksesta Unileluja, pehmoeläimiä & nukkeja (Doudoux, animaux & puopées), Karisto 2011.

Kirja on täynnä iloisia virkaten tai neuloen valmistuvia leluohjeita, ja ensikertalaiselta projekti sujui yllättävän sujuvasti. Vaikken tehnyt mallitilkkua. Vaikken piitannut langan ja puikkojen valintaohjeista. Vaikka valitsin ihan erilaiset värit ja sooloilin raitojen koon kanssa. Ja vaikka tuunasin ohjetta muutenkin paikoittain... (Ihan vain koska kyllä mä nyt tiedän itse paremmin!)


Ohjeen mukaisilla langoilla, puikoilla ja neuletiheyksillä seepran kuului muuten olla noin 22 cm korkea. En tiedä mittajärjestelyistä, mutta meidän seepralla on jo pelkkää säkäkorkeutta 35 cm ja rapiat. Ja kuono-pers-pituutta on lähemmäs 40 cm. Eli ihan sopiva painikaveri tädin pikku kullanmurulle. (Jos siis raaskin luopua lahjahevo... siis -seeprasta.)

Kirja, jota myös tarvitsisin kipeästi, olisi sananlaskusanakirja. Koirien karvoihin katsomiset, tiikerin raidat, seeprojen tunnistamiset, lahjahepojen suut ja muut ovat sen verran kiehtovasti sekaisin. Sanoja parsimaan!

24.9.2014

Ravintola Fafa's ja maan parhaat falafelit

Katuruokaa, gurmeehampparia ja etnistä sormisyötävää... Hypetys on kova, ja en jaksa nyt ruveta sen enempää selittämään miksi asiassa on minun makuuni muutamia hieman ärsyttäviä piirteitä. Ylipäänsä muuten... onkohan ihminen tulossa vanhaksi, kun ei malta enää ärsyyntyä ja provosoitua täysimittaisesti tai edes märehtiä niitä ärsytyksenaiheita kovinkaan kauaa? ;)


Mezesetin kattoi Fafa's. Hilpeät herkut kukkaroystävällisesti!

No, tämän hassun street food -hypen tiimoilta löytyy kyllä älyttömästi myös kiinnostavaa ja herkullista! Helsinkiin on ponnahtanut mahtavia rentoja ruokapaikkoja ja jopa -kärryjä ja -rekkoja, joista jälkimmäiset ovat tietysti mukavampia kesäsesongilla. Ja safkoissa löytyy myös huippulaatua, ja repertuaariakin riittää!

Fafa's on yksi noista mainioista paikoista. Jos haluat tyrmäävän hyviä falafeleja, lämminhenkistä palvelua ja vieläpä nauttia ne iloisen pöhinän täyttämässä ympäristössä, Fafa's on myös sun juttu!


Kampin rento, siisti, kompakti Fafa's.

Fafa'siin houkuttelija popsi falafelinsa pitaleivässä ja meitsi herkutteli ne mezelautasen muiden herkkujen kera. (Se ei muuten ole sitten mikään alkuruokalautanen...) Ja falafelit, joita minulle oli hehkutettu, todellakin kestivät suorituspaineet. Ja niiden sisuksen väri oli kauniin vihertävä. Tuo ja usea muu yksityiskohta (kuten se, että annoksesi valmistumisesta huikataan tiskin takaa sinun nimeäsi kutsuen) viehättävät!

20.9.2014

Päärynäpuuro (eli kaakaokaurapuuro)

Tätä menoa blogini voidaan pian virallisesti kategorisoida puuroblogiksi. Olisikohan ensimmäinen Suomessa!? Vinkatkaahan jos jostain jo semmoinen löytyy. (Ihan kuin kaipaisin lisää ideoita...)

Jenkeistä voin suositella kaikille puuroprinsessa Laurenin the Oatmeal Artist -blogia.


Kuvissa esiintyvä kaakao-päärynäpuuro on tuunattua kaurapuuroa parhaimmillaan. Hurrrjan herrrkullista ja tyrrrmäävän terrrveellistä! Jälkiruokamaisen aamupalahetken tiimoilta on vaikea uskoa, että ainesosalista todellakin saa puhtaat paperit ja päänsilitykset niuhoimmaltakin ravitsemuspoliisilta! :D

Ja herranjestas kuinka isoja ja herkullisia päärynöitä lähimarketista löysin. Päärynä on niiiiiin nostanut osakkeitaan mun kirjoissa viime vuosina.


Viileänä syysaamuna kaivetaan villapaita esiin!


Kaakao-päärynä-kaurapuuro

(kahdelle)

4 dl maitoa
1 dl vettä
1 tl vaniljasokeria (tai muuta vaniljaa)
2 tl kaakaojauhetta
1 jumalattoman iso päärynä (tai 2 normaalia)
2 dl isoja kaurahiutaleita
1 mm suolaa

Mittaa maito, vesi, vaniljasokeri ja kaakaojauhe kattilaan, ja pistä kiehumaan. Raasta sillä välin raivokkaasti päärynä, jonka voitkin sitten myös lisätä sinne samaiseen kattilaan. Mittaa kiehuvaan nesteeseen vielä kaurahiutaleet, ja anna porista välillä hämmennellen 10 minuuttia. OM-NOM-NOM!


14.9.2014

Uunidonitsit ja yks olut!

Meitsi alkaa treenaamaan jo vappua varten. Munkinpaistoa en toki uskalla ruveta edelleenkään harjoittelemaan, mutta viimeisimmän leivontasession jäljiltä repertuaariini kuuluvat uunidonitsit!


Pikkusuupaloja.

Uunissa paistettavien donitsien ohjeen olin aiemmin kirjoitellut ylös suloisesta Lunni leipoo -blogista. Oman twistini donitseihin lohkaisin käyttämällä leivontanesteenä olutta. Inspiraationa tähän toimi Punavuorigourmet-blogista tutun Anikó Lehtisen vasta pantu ja painettu Yks olut! -olutkirja (WSOY 2014).

Käytännöllinen, helposti lähestyttävä ja silti todella tietopitoinen opus! Anikó on onnistunut loistavasti paketoimaan iloisen otteensa tähän kirjaan, jossa oluen ja ruoan yhdistely on näkyvässä roolissa. Älyttömän hyviä vinkkejä siitä millaiset maut lasissa ja lautasella toimivat yhteen! Ja rohkaiseva asenne uusien suuntien kokeilemiseen.


Olutkirjan jälkkäritekstit siis saivat mieleen vision olutdonitseista. Ja onhan se erittäin loogillista hyvät ystävät: donitsit on melkein kuin munkkeja, munkit panee olutta luostarissa ja meiltähän löytyy jääkaapista tätä luostarityyppistä vehnäolutta! Tarvitaanko enemmän aasinsiltoja?

Ja tuli muuten hyviä donitseja. Oluen kyllä tunnistaa leivonnaisesta, ja se tuo siihen todella kivan aromin! Minidonitsit paistuivat Ranskasta raahatussa silikonivuoassa. Tai no, myyntinimike oli kyllä minisavariinivuoka. Ehkä nähdään joskus pikkuisia savariinejakin! Kuorrutuskokeiluissa oli sekä au naturel että suklainen makea tuorejuusto. Ja vähän hasselpähkinää! Om nom nom.


Tekeillä ja valmiina. Ja huomatkaa (uunikuva) kuinka
yhden pitää joukossa aina olla vähän erilainen.


Miten tahansa reseptiä itse tuunaatkin, ei sinun pidä muskottipähkinästä tinkimän. Itse käytin kerrankin muuten ihka oikeaa (suolatonta) voita.
Syy-seuraus-ketjun alkupäässä Venäjän talouspakotteet!


Uunidonitsit (olutdonitsit)


2.5 dl jauhoja
0.5 tl leivinjauhetta
0.5 tl muskottipähkinää
1 tl vaniljasokeria
1 mm suolaa (voi jättää pois jos voi on suolattua)
0.5 dl sokeria

1 muna
120 ml olutta (normiversiossa käyttäisit maitoa)
30 g voisulaa

Mittaa kuivat ainekset kulhoon, ja sekoita ne vispilällä. Riko toiseen kulhoon kananmuna, ja vispaa rakenne rikki sillä samalla vispilällä. Vatkaa munan joukkoon myös olut ja voisula. Yhdistä kuivat ja kosteat ainekset, ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Helpoimmin homma hoituu, jos kaaviloit taikinan pursotuspussiin (lue pakastusmuovipussiin), ja puristelet sen siitä donitsimuottiin, muffinipellille tms. Leivonnaiset kypsyvät 175-asteisessa uunissa noin 10 minuutissa. (Koko ja vuoka vaikuttavat tässä suuresti, omalle silikonivuoalleni laitan ensi kerralla 200 astetta, koska se ei johda lämpöä ja anna väriä samoin kuin metallipelti.)

Kuorruta donitsit tomusokeri-vesi-seoksella, tuorejuustokuorrutteella, pähkinäsuklaalevitteellä tai dippaa ne vaikka kanelisokerissa.

11.9.2014

Tarjoilija, puurossani on porkkanakakku!

Tutkimusmatka puurojen eksoottiseen valtakuntaan jatkuu. Ja tuorein viritys on jenkkiblogien inspiroima carrot cake oatmeal, eli porkkanakakku-kaurapuuro. Homman jujuna on tuoda porkkanakakusta tutut maut ja raaka-aineet kaurapuuroon, ja vaikka tämän voi keitellä perinteiseen tapaan kattilassa, uunissa paistamista kannattaa harkita!


Puuropaistos, värit ja krysanteemit... Syksyä ilmassa?

Uunikaurapuuro ei taida muuten olla Suomessa kovin perinteinen juttu. Kauan haudutettavia ohra- ja riisipuuroja on kyllä kypsytelty uunissa, mutta miksei kaurapuurokin sinne sopisi! Ja sille muuten riittää jo puolisen tuntia.

Porkkanakakkupuuro ei toki vie aidon kakun paikkaa juhlavassa kahvipöydässä. Mutta maut ohjaavat kyllä samaan suuntaan, ja tämä on taas näitä hyvän mielen aamupaloja. Osallistun reseptillä Puuro on pop -blogihaasteeseen, johon sain aineksina Myllärin Luomun isoja täysjyväkaurahiutaleita. Kaltaiselleni puurourpolle on ihan mahtavaa päästä näkemään, kuinka kampanja innostaa ideoimaan uudenlaisia puuroannoksia!


Porkkanakakkupuuro onnistuu parhaimmin, jos saat poimittua kaupasta raikkaan makean porkkanapussin. Oispa ne porkkanapussit aina sellaisia...


Ja jos jotakuta askarruttaa kaurahiutaleiden isous, tsekkaa mitä pölpötin aiemmin huippuherkullisen maapähkinävoi-banaani-kaurapuuron yhteydessä!


Porkkanakakku-kaurapuuro

(nelisen annosta)

4 dl isoja kaurahiutaleita
1-2 tl kanelia
1-2 tl vaniljasokeria
1 tl inkivääriä
1 mm muskottipähkinää
1 mm suolaa
200 g porkkanoita
1 dl rusinoita
5 dl maitoa
(tarjoiluun: tuorejuustoa, hunajaa, ripaus kanelia)

Mittaa kaurahiutaleet, ja sekoita niiden joukkoon mausteet: kaneli, vanilja, inkivääri, muskotti ja suola. Raasta porkkanat, ja kippaa nekin yhdessä rusinoiden kanssa kaurahiutaleseokseen. Lisää maito, ja sekoita kaikki ainekset sekaisin. Kauho puuroseos tasaisesti uunivuokaan, ja paista 200 asteessa 30 minuuttia.

Tarjoile notkistetun tuorejuuston, kaneliripauksen ja juoksevan hunajan kanssa. Hyvää heti uunilämpöisenä, mutta maku syvenee säilyttäessä. Eli maistuu seuraavanakin päivänä jääkaappiviileänä tai mikrolämmityksen kautta.


Oudompi tarjoiluehdotus? Eli älä popsi kanelitankoja.

6.9.2014

Lanttufarmarin muusi ja possuakin

Syksyn kolkutellessa ovea juurekset alkavat maistua yhä paremmin. Sadonkorjuuhengessä perinteinen pottumuusi sai siksi väistyä lanttuversion tieltä, jota värittävät raikas porkkanaraaste ja rautainen persilja. Lanttufarmarin muusi on erilainen ja samalla niin kotoisan turvallinen lisuke.


Lanttumuusi sai rinnalleen uunissa kypsytettyä porsaan paahtokylkeä, jolle sekoitettiin simppeli mausteseos. Ei siis makeita BBQ-ribsejä tai tulisen chilisitä grillikylkeä. Vaan erityisesti soijan, inkiväärin ja pomeranssinkuoren elegantisti maustamaa possua.

Laatuliha on Kotitilan Lihaa parhaimmillaan -blogikilpailun tiimoilta vastaanotettu testipala. Kokkailuideoinnin teemana on ajankohtaan passeli Sadonkorjuun herkut. Hyvää ruokahalua!


Possun uunikylki


noin 1 kg porsaan paahtokylkeä

2 rkl öljyä
1 rkl soijakastiketta
0.5 tl suolaa
0.5 tl mustapippuria
2 tl jauhettua inkivääriä
2 tl pomeranssinkuorta
1 rkl siirappia

Sekoita kaikki mausteainekset keskenään, ja sivele reilu puolet siitä lihan pintaan. Paista kylkeä 175-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Ota liha sitten uunista, käännä se, ja sivele pintaan loppu mausteseos. Jatka paistamista vielä noin tunti.




Lanttufarmarin muusi


lanttua
maitoa
voita
suolaa
valkopippuria
(ehkä muskottipähkinääkin, jos tykkäät)
porkkanaa
persiljaa

Kuori, pilko ja keitä reilu määrä lanttua. Valmista muutoinkin perunamuusin tapaan voilla, suolalla, yms. maustaen ja tarvittaessa maidolla rakennetta keventäen. Lisää valmiin muusin joukkoon raastettua porkkanaa ja tuoretta persiljaa. Jos tarjoat uunissa valmistuvan ruoan kanssa, tyrkkää myös valmis lanttu-porkkanaherkku sinne uuniin vielä lämpenemään ja tekeytymään.

4.9.2014

Ruokakulttuurishokki (Tampere)

Ehdin tänä kesänäkin loppumetreillä vierailla Tampereella, joka on kyllä kiistattoman mainio kesäkaupunki. Ja taas kerran siellä riitti paljon näkemistä ja tekemistä. Ja vähän maistamistakin. Hieno juttu muuten, että elinajanodotteet ovat nousussa, sillä pitää vielä aika monta kesää elää, jotta ehdin testata kaikki mielenkiintoiset lounaspaikat Mansessa!

Tampereella koin myös kuitenkin jotain pöyristyttävää. Kotiinpaluupäivänä junalle tuli jostain syystä älytön kiire, ja matkaevästä piti napata kirjaimellisesti juoksussa marketista. Puuskuttaen paistopisteelle, jossa ilta-aikaan oli enää yhtä tai kahta sorttia päivän leivonnaisia valmiiksi paperipusseihin pakattuina ja hinnoiteltuina. Broileripiirakka kuulosti riittävän hyvältä. Let's menox!


Ja mitä ihmettä pussista paljastui junassa. Pasteijamuotoinen ilmestys. No okei, päteehän se piirakkana. Mutta se täyte! Jo pussia avatessani olin haistavinani suolakurkkua, mutta tulkitsin havaintoni junakaluston raikkaudeksi. Vaan kyllähän sieltä piirakasta löytyikin kurkkusalaattia heti ensipuraisulla! Ja sen alla litteä, pyöreä jauhelihapihvi. Ei kotitekoinen, vaan teollisen muotoilun tuotos. Maun tai sen puutteen perusteella mahdotonta sanoa oliko kyseessä broileria, sikaa tai jotain ihan muuta jauhettuna.

Tyrmistykseni tämän broileripiirakan kanssa oli suunnaton. Oliko tuotteessa väärä lappu? Vai onko tämä tamperelainen tulkinta broileripiirakasta? Ja miksi ikinä tätä kummajaista kutsuttaisiinkin, kuka ihme keksii leipoa lehtitaikinan sisälle jauhelihapihvin ja kurkkusalaattia? Siis ihan oikeasti. Suuressa tyrmistyksessäni olin myös äärimmäisen vaikuttunut siitä, kuinka joku on uskaltanut näin rikkoa rajoja! :D


Olin suistua raiteiltani.

Ja siis oliko pahaa? Karmeaa? Ja epäterveellistäkin? Ehkä, mutta kokemus oli kyllä antoisa (ja kai hintansa väärti), ja kaikesta huolimatta nälkäisen vatsakin oli ihan tyytyväinen. Matkailu todella avartaa...