30.7.2014

Mustikka-jugurttivanukas

Jee, nyt saa taas omaa mustikkaa. Kyllä kelpaa kun aamupalalla saa nautiskella tuoreita mökkimustikoita... Kiitokset keräilijöille. :)


Mustikoita on vedelty napaan eniten sellaisenaan, ja tottakai on leipaistu klassiset mustikkapiirakat vaniljakastikkeen kera. Mutta ideoinpa myös iloisen aamupala-annoksen, johon riittää kaksi ainesosaa: mustikat ja lime-sitruuna-soijajugurtti.


Mustikka-jugurttivanukkaat


mustikoita
lime-sitruuna-soijajugurttia (Alpron tölkki)

Kaada tölkistä jugurttia pienten annosvuokien pohjalle. Ripottele päälle mustikoita. Peitä marjat jugurtilla, ja ropsauta päälle vielä muutama koristemustikka, jos siltä tuntuu. Asettele annosvuoat ritilälle, ja työnnä 150-175-asteiseen uuniin keskitasolle. Valmista on, kun jugurttiseos on hyytynyt. Olisikohan vienyt noin 15 minuuttia. Jäähdytä. Ja viilennä jääkaapissa. (Tee illalla - nauti aamulla.)


Omien protskujensa voimalla hyytyvä soijajugurtti on kyllä kätevä. Eipä se munamaidon vatkaaminenkaan ihmeitä vaadi, mutta soijajugun voi kaataa paistovuokaan suoraan purkista, eikä likaannu yhtään vatkausastiaa tai vispilää. ;)

Tätä aamupalaa voisi helposti varioida muillakin marjoilla ja hedelmillä, ja soijajuguna toimii tietysti maustamatonkin versio. Sitä voi sitten makeuttaa ja tuunata myös vaikka millä... Pandoran boksi on taas avattu!


Näin se lohkeaa.

27.7.2014

Polenta-kanapiiras (moneen ruokavalioon)

Kesäpiknik on ihan paras tapa nauttia auringosta ja lämmöstä. Ja tietysti hyvistä eväistä ja vielä paremmasta evässeurasta. Tällä kertaa sää suosi, ja suuntasimme piknikkamuni kanssa meren äärelle. Mikä olikin hyvä idea, sillä ilman pientä merituulta helteinen sää olisi ollut tuskainen. Oma nyyttäriviemiseni oli polenta-broileripaistos.


Tämä leivonnainen on paitsi vehnätön, munaton ja maidoton, ehkä myös gluteeniton. En ole aiheeseen perehtynyt, joten en nyt mene ihan takuuseen, etteikö jonkun ainesosan joukossa olisi jotakin väärää. Mutta siis ihan mahtava resepti-idea, joka luonnostaan sopii moneen ruokavalioon.

Polentapohjainen piirakka sopii kokemusteni mukaan parhaiten jäähtyneenä tarjottavaksi (tsekkaa huippumaukas vuohenputkipiirakka). Siis mikäli siitä haluaa leikata kiinteitä piirakkapaloja. Se on kyllä vähintään yhtä herkullista suoraan uunikuumana, mutta esipaistamisesta huolimatta rakenne oli tässäkin broiskupiirakassa lämpöisenä hieman pehmeä, paistosmainen. Maistoin nimittäin sitä heti vähän jo tuoreeltaan, vaikka pääosa siitä nautittiinkin vasta merenrantapiknikillä. ;)


Niin, ja miksi soijajugua piirastäytteessä? Kaverin ruokavalio on laktoositon, en jaksanut ostaa kananmunia, soijajugu on herkullista ja se hyytyy uunissa itsekseen. Monta hyvää syytä! Ja hei, kanaakin oli nyt erityisen mukavaa syödä, sillä käytin tässä Naapurin Maalaiskananpojan tomaatti-inkivääri-fileesuikaleita. Tämän tuotekokeilun minulle tarjosi Huttulan Kukko Oy, jonka tuotefilosofiassa kanaset saavat kasvaa rauhassa ja iloisemmin.

Vastuullisuus ja puhtaus ruoan alkuperässä saavat ruoan maistumaankin paremmalta, ja muutoinkin totesin tuotteen todella iloiseksi yllätykseksi laadun puolesta. Halusin testata tuotevalikoimasta nimenomaan maustettua suikaletta. Ja juuri tällaiselle tuotteelle minusta kaupan hyllyssä on tilaa. Ei käsittämättömän makuista marinadilimaa ja jänteisiä broileririekaleita. Vaan erilaisella, uudella ja ajankohtaisella makuyhdistelmällä maustettuja isoja priimapaloja. Taas kerran onnittelin itseäni siitä, että olen lähtenyt näissä testiyhteistyöehdotuksissa mukaan vain itseäni aidosti kiinnostavien tuotteiden perusteella. Lopputulos ilahduttaa, ja kiva löytää itselle ja jakaa muillekin hyvää vinkkiä.


Ja hyvät ihmiset, pikpikpikpikpiknikille! Helteet senkuin kovenevat, mutta varjossa ehkä tarkenee! Onpa mahtavat kesäsäät!


Polenta-kanapiirakka

(iso pyöreä piirakkavuoka)

Täyte
(400-)600 g broilerin fileesuikaleita (tomaatti-inkivääri)
noin 500 g soijajugurttia
mustapippuria
kirsikkatomaatteja
persiljaa

Ruskista ja kypsennä broilerisuikaleet. Anna broiskun jäähtyä sillä aikaa kun valmistat piirakkapohjaa. Jäähtyneille kanoille voi sitten kaataa suoraan pannuun sopivan määrän soijajugurttia. Mausta täyteseos mustapippurilla. Leikkaa kirsikkatomaatit ja persilja piirakan päälle sopiviksi koristepaloiksi.

Polentapohja
3 dl vettä
puolikas kanaliemikuutio
1 dl polentaa/karkeaa maissijauhoa
yrttejä (persiljaa, timjamia, meiramia)

Kiehauta vesi, ja lisää liemikuutio. Vispaa joukkoon maissijauhot, ja anna porista hissukseen kunnes tuloksena on paksu puuro. Lisää yrtit, ja kaavi maissipuuro voidellun piirakkavuoan pohjalle. Esipaista 220-asteisessa uunissa noin 20 min.

Kaada broileri-soijajuguseos esipaistetun pohjan päälle. Asettele pintaan kirsikkatomaatteja ja persiljaa. Kypsennä 175-asteisessa uunissa kunnes täyte on hyytynyt, eli noin 40 minuuttia.

[Uunilämmin piiras ei vielä pysy kiinteänä, mutta maistuu kyllä taivaalliselle pehmeänä, isolla lusikalla tai kauhalla annosteltavana piiraspaistoksena. Jääkaapissa viilennyttyään siitä sen sijaan saa jo hienot piirakkaslaissit.]

25.7.2014

Lucuma-kookosjäätelö

Kookosjäätelö kuulostaa hyvälle. Ja ennen kaikkea maistuu hyvälle! Muistan semmoisella parikin kertaa herkutelleeni.

Tavan kaupan pakastealtaassa ei kuitenkaan kookosjädeä löydy, mutta näppärä kodin hengetär loihtii sitä jätskikippoihin ihan itse!


Lucumapussukan kyljessä sanotaan jauheen soveltuvan hyvin jäätelön valmistukseen. Tuo samainen pussi on pyörinyt keittiön kaapeissa jo kauan ilman funktiota, joten päätin nyt antaa sille mahdollisuuden. Varsinkin kun elämäni oraakkeli Google opasti sellaisen tiedon lähteille, että Etelä-Amerikassa lucuma-kookos on suosittu yhdistelmä jäätelössä. Ihan totta. Esimerkiksi Perussa pääsisit maistamaan tuoreesta lucumahedelmästä valmistettua jätskiä. No, jauhe tuskin johtaisi samanlaiseen lopputulokseen, mutta sillä on moni muukin Googlen lonkeroiden takana näyttänyt pärjäävän paremman puutteessa.

400 ml kookosmaitoa, 4 rkl lucumajauhetta ja 2 tl vaniljasokeria. Siinä se resepti. Vispataan sekaisin. Tämän jälkeen maistoin seosta, jotta voisin arvioida paljonko lisään siirappia makeuttamiseen. No enpä lisännyt yhtään, sillä kookoksen kermaisuus ja lucuman sekä vaniljasokerin oma makeus riittävät paremmin kuin hyvin. Sitten vain viileä massa jätskikoneeseen, ja meillä valmista oli jo 20 minuutissa.

Ekojen jätskilusikallisten kanssa en ollut varma, pidinkö tuotoksesta vai en. Lucumajauhe on makuna edelleen vähän outo, ja lopputulos oli minusta vähän jauhoisen makuinen. Mutta liekö se kookos ja lämmin kesäpäivä vai mikä, mutta kyllä tämä jäätelö maistui paremmin kuin hyvin. Ja taas voin vain ihmetellä, miksi jätskikonetta tulee käytettyä niin harvoin.


23.7.2014

Voileipäkoulu featuring Marmite

Hahaa, kerrankin (ruoka)tuliainen, joka kestää. Briteistä päin palatessa matkalaukussa oli nimittäin purkki jännätuotetta nimeltä Marmite. Kyseessä on legendaarinen hiivauute, jota sivellään perinteisesti leivän päälle, vaikka muitakin käyttökohteita on. Ja sitä valmistetaan sujuvasti oluen panemisen sivutuotteista. Viehättävää ja herkullisen kuuloista! :P


Marmite sopii vegeillekin, ja sitä hehkutetaan vitskurikkaana.
Ja onhan se, mutta nautittavat määrät ovat pieniä...


Jännitys oli kova ja odotukset korkealla Marmiten suhteen. Sitä kuulemma joko rakastetaan tai vihataan. Oma ensikosketukseni olikin aika suolainen (kirjaimellisesti), ja piti ihan kaksi kertaa miettiä, josko leipä lentääkin roskiin... No, syynä ei kuitenkaan ollut epämiellyttävä maku, vaan se, että varovaisuudestani huolimatta olin levittänyt Marmitea liian paksulti. Tahna on nimittäin todella suolaista. Siis ihan oikeasti. Sitä ei tosiaankaan kannata levittää, vaan raapia leivän pintaan.

Vahingosta viisastuneen olen nyt oppinut Marmite-voileipien loihtimisen salat, ja tykästynyt tuotteeseen. Ja vaikka sitä vetelisi päivittäin, tulee pikkuruinen purkki kestämään kauan. Voisipa sanoa samaa myös Briteistä hamstraamilleni ihanille eccles-kakkusille, jotka popsittiin niin nopeasti, ettei kuvaakaan jäänyt muistoksi.

Miltä se sitten maistuu? Paitsi suolaiselta. Semmoiselta jännältä. Mun silmissä välkkui maistaessa sanat umami ja umami. Eipä ihme, että Google myöhemmin opetti Marmitea käytettävän myös liemikuution tilalla! Koska tiesin Marmiten olevan oluenvalmistuksen sivutuote, oletin jotenkin maltaista makua. Mutta ei se sellaista ollutkaan. Kokeile itse niin tiedät.

Ja hei, Marmitea saa nykyään kyllä Suomestakin. Maun lisäksi hintakin on suolainen, mutta nyt kun osaan suhteuttaa Suomihinnan tuotteen riittoisuuteen, ei se enää niin kalliilta tunnukaan. ;)


Tähän mennessä mielestäni paras Marmite-voileipäidea on esitetty oheisessa vaihekuvassa. Eli kaksi ohutta leipäsiipaletta (hapanleipää). Toiseen kohtuureilusti Marmitea, toiseen voita. Päälle juustosiivut, ohuet kurkkusiivut ja muutama mintunlehti. Leivät päällekäin, kelmuun ja jääkaappiin painon alle. Ja mukaan retkievääksi! Ihan parasta.

20.7.2014

Nyhtämätön possu

Morjensta vaan, muistaakohan kukaan enää semmoista juttua, että possun kasslerista voi valmistaa muutakin kuin taivaallisen herkullista ja monikäyttöistä nyhtöpossua? Tai että on muitakin maustamisvaihtoehtoja kuin makean savuinen BBQ?


Toisilla ruokablogaaneilla ruoat jäähtyy, kun kuvia räpsitään ennen syömistä.
Mulla oli haasteena löytää aterialta jääneistä rippeistä kuvauskelpoista possua.

Oma pikku possuseni sai kypsyä uunissa vähän rivakammin, ja mausteeksi Meidän keittokirjan inspiroima rosmariini-inkivääri-mausteseos. Ei siis marinadia vaan dry rub… Mitä se on suomeksi? Kuivahieronta? :D Tai pitkästi ja tylsästi kuiva lihan pintaan hierottava mausteseos. Aika kuivaa…

Mutta kypsä kassler ei todellakaan ollut kuivaa, vaikka pääsikin lämpenemään aiotun astemäärän ylitse… Rosmariinin ja inkiväärin kombo oli piristävää vaihtelua, ylipäänsä rosmariinia on ihan turha säästellä vain lampaan kaveriksi. Ja nimenomaan kuivattu rosmariini sopii siihen kasslerin pintaan täydellisesti, koska samalla kun rosmariini maustaa lihan, lihaneste ja rasva maustavat rosmariinin. Lopputuloksena on siis mehevä paisti, jota ympäröi aromaattinen ja pehmeä yrttipinta. Luvattoman herkullista!


Joku kuva koko kassleristakin. Ja tuhdin rosmariinisesta pinnasta!

Talvella tarjoilisin kasslerin kanssa ehdottomasti uunissa pehmitettyjä omenalohkoja, mutta kesällä seuraksi sopii tuore nektariini. Hyvä kaveri rosmariinille! Juomapuolesta vastasi Crowmoor Country Cider Still, jota sain kesämaistiaisiksi Crowmoorilta. Tämä kuiva omenasidukka on hiilihapoton, ja se myydään hanapakkauksessa. Aika jännittävä tuoteuutuus, jossa minusta omenan oma maku tuli paremmin esiin. Ja juoman väri ei ollut sellainen peruskellertävä tai ruskea, vaan pikemminkin punaiseen päin taipuva oranssi. Nättiäkin!



Rosmariinipinnoitettu kasslerpaisti


700 g porsaan kassleria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
3 tl jauhettua inkivääriä
3 tl kuivattua rosmariinia

Nosta kasslerkimpale huoneenlämpöön. Sekoita mausteet keskenään, ja hiero ja painele ne kauttaaltaan kasslerin pintaan. Anna lihan maustua ja lämmetä huolella (paistopussissa, jonka käyttäminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä).

Tökkää paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan, ja lykkää paisti uuniin. Käännä lämpötila 150 asteeseen. Kypsää ja valmista oli tarkoitus olla kasslerin saavutettua 75 asteen sisälämpö, mutta hälyttävä digitaalinenkaan lämpömittari ei auta, jos häivytään pikakauppareissulle. Mutta 82-asteiseksi päässyt liha ei kasslerin tapauksessa suinkaan kuivu pilalle, vaan tuloksena oli edelleen herkullisen mehevä paisti!

17.7.2014

Kaiken hyvän alku ja juuri

Lämpimät kesäilmat tuntuvat sopivan hyvin leivän leipomiseen. Ja en nyt tarkoita nauttineeni erityisen paljon kuuman uunin hohkaamasta lisälämmöstä, vaan viittaan siihen, että ainakin meilläpäin hapanjuuri totteli oikein nätisti vienoja toiveitani. Selitykseksi kelpaa sää, riittävä aika tai mikä vain.


Ennen.


Jälkeen.

Ja minkäköslaista leipää syntyi? Pelkän ruishapanjuuren voimin kohotettua maltaista limppua, jossa jauhoista jotakuinkin puolet on ruista ja puolet vehnää. Tummaa näköä ja makua voimistaa kaljamallas, jota voisi jatkossa käyttää enemmänkin. Leipätaikinaa maustamaan heitin myös jauhettua inkivääriä, mutta ei sitä kyllä valmiista leivästä tunnistettavasti maista.

Toiseen isoista limpuista heitin myös kandeerattuja inkiväärikuutioita, mikä oli ainakin omasta mielestäni hyvä peliliike. Tosin välillä tuntuu, että olisi syytä lopettaa sattumien heittely leipätaikinaan ihan vain siitä syystä, että näyttää aika typerältä, kun aikuinen ihminen syö leipäänsä kurkkien vähän väliä voileivän alapuolta. Ja käännellen leipäsiivua haukaten välillä palan sieltä ja toisen täältä. Ja taas kurkkii pohjaa... Kaikki tuo vaiva, jotta varmastikin viimeisen suupalan kohdalle jää ainakin yksi herkkusattuma, tässä tapauksessa inkiväärikuutio.


Pikkuleivät. Eli sämpylät.

Ja tällainen leipä vaatii toki aikaa, jotta juuri tekee tehtävänsä ja maku kehittyy. Mutta taikina pärjää suurimman osan ajasta hienosti ihan itsekseen! Yhteistä aikaa sinun kanssasi se vaatii lähinnä paistopäivänä.


Hapanleipä

(2 isoa limppua)

1. aamu
1 dl ruishapanjuurta
1 dl ruisjauhoja
1 dl vettä
1 dl kaljamaltaita
1 dl kiehuvan kuumaa vettä

Sekoita isoon leivontakulhoon hapanjuuri, ruisjauho ja vesidesi. Peitä kevyesti muovikelmulla tms. ja jätä huoneenlämpöön. Mittaa kahvikuppiin kaljamaltaat, ja kaada niiden päälle kiehuva vesidesi. Sekoita ja jätä jäähtymään. Kippaa mallasseos jossakin vaiheessa taikinakulhoon.

1. alkuilta
1 dl vettä
1 dl ruisjauhoja
3 tl jauhettua inkivääriä

Sekoita vesi, jauhot ja leipämausteet taikinaan, ja jätä kulho taas kevyesti peitettynä huoneenlämpöön. Tarkasta tilanne ennen nukkumaanmenoa, ja mikäli kulhossa on reippaasti eloa, voi sen siirtää unten ajaksi jääkaappiin rauhoittumaan.

2. aamu
5 dl vettä
1 rkl suolaa
2 rkl siirappia
7 dl ruisjauhoja
noin 8 dl vehnäjauhoja
(valinnainen: 1 dl inkiväärikuutioita per limppu)
(valinnainen: siemeniä leivän pintaan paineltavaksi)

Mittaa ja sekoita ainekset listan järjestyksessä taikinanalkuun. Vaivaile minkä viitsit. Anna taikinan kohota kulhossa peitettynä tunti tai pari.

Muotoile ja leivo taikina leiviksi. Siitä syntyy mukavasti kaksi isoa limppua tai vuokaleipää. (Itse lohkaisin niistä vielä kolme sämpylää, jotta saatiin maisteltavaa suoraan uunista.) Kohota liinan alla ainakin tunti.

Paista leipiä 250 asteessa 5 minuuttia, ja laske lämpötila sitten 225 asteeseen. Kypsää on noin 35 minuutin kuluttua. Kopauta pohjaa; valmista on jos kumisee nätisti. Isot limput jäähdytetään ritilällä ennen leikkaamista. Sämpylöiden kimppuun pääsee heti (ja niillehän riittää noin 10 minuuttia 225 asteessa).


Kerrankin leikkautui oikein nättejä ohuita siivuja pakastettavaksi.
Alimmassa kuvassa inkiväärilimpun sattumia.

14.7.2014

Ylemmyydentunnon palauttava vihersmoothie

Tämä postaus on kaikkea sitä, mitä en blogiini halua. Mutta postaan siltikin. Ihan vain jakaakseni jutun, joka kaikesta ärsyyntymisestäni huolimatta on erittäin hyödyllinen.


En viitsinyt suotta tarkentaa.
Mikä epäilemättä on juomalle eduksi.

Postauksen aiheena on siis vihersmoothie tai mikälie. Smoothie tai fruitie, joka on inhan vihreä ja terveellinen. Aika ruma, mutta kylläkin hyvänmakuinen. Eipä se muuten olisi alas mennytkään, maku on tässä keittiössä aina kärkikriteerien joukossa.

Mutta mutta. Tulee päiviä ja aamuja, jolloin sielu ja kroppa kaipaavat raikastusta. Aitoa tai näennäistä. Tämä lusikoitava juoma auttaa molemmilla tavoilla. Maistuu raikkaalta ja tekee hyvää. Piristää ja virkistää. Herättää ja antaa myös mahdollisuuden nousta jalustalle niin hyväätekevän setin nauttimisesta. ;)


Vihersmoothie

(iso annos)

1 kurkku
1 kesäkurpitsa
1-2 prk säilykeananasta mehuineen
hirveästi tuoretta minttua

Pilko kurkku sekä kurpitsa, ja heitä kaikki kamat blenderiin. Lusikoi naamaan, tai laimenna vedellä juotavaan koostumukseen.

12.7.2014

Perunapannukakut

Käväisin pitkästä aikaa Briteissä, ja sainpahan siinä taas viiden päivän ajan ihmetellä paikallista aamupalatarjontaa. (Pysyin kaukana pavut paahtoleivällä -konseptista, johon liittyy yksi henkilöhistoriani traumaattisimmista gastronomiakokemuksista vuosituhannen vaihteen tienoilta.) No, yksi elementti johon nyt ihastuin täysin, olivat perunapannarit. Ymmärsin, että pääasiallinen tapa olisi vedellä ne suolaisina, eli vain voilla höystäen. Mutta hullaannuin niihin nimenomaan hunajalla valeltuina! Ja kokeilin kyllä hillonkin kanssa, mutten siitä ihmeemmin perustanut.


Kotiversiot vaativat siiiiirappia.

Perunapannarit ovatkin aika brittiläinen juttu, ja monella seudulla on niistä oma paikallinen versionsa. Ja oma nimensä: potato pancake, potato scone, tattie scone, boxty… Yksinkertaisimmillaan pannarit tehdään (ylitsejääneestä) perunamuusista. Sekaan vain hieman voita ja jauhoa. Määrämittojen kanssa ei tarvitse niuhottaa. Popsitaan lämpöisinä tahi kylminä. Aamupalalla tai myöhemmin.

En muuten itse ole kovin intohimoinen perunan ystävä, mutta rakastan sitä kaikissa leivonnaisissa. Se tuo mahtavan maun piirakkapohjiin ja muihin taikinoihin. Muistetaanpa esimerkiksi ihanat vatruskat, perinteisinä tai eksoottisemmin. Perunoiden keittäminen on kuitenkin minulle lähes ylivoimainen (tylsä) tehtävä, joten pottuja popsitaan täällä tosi harvoin. Sääli. Perusteeton asennevamma, joka pitää korjata. Perunapannarit ovat mitä parhain alku.


Perunapannareita ei sitten pidä missään nimessä sekoittaa
sellaisiin röstityyppisiin setteihin! FYI ja hyi.



Perunapannukakut


500 g perunoita (Rosamunda tms.)
50 g voita tai margariinia
0.25 tl suolaa
1 dl vehnäjauhoja
0.5 dl täysjyvävehnäjauhoja (tai normi)

Kuori, paloittele ja keitä perunat ihan normaaliin tapaan, suolatussa vedessä. Kaada keitinvesi pois, ja muusaa perunat. Moukaroi sitten joukkoon myös voi, ja mausta seos suolalla. Lisää sitten jauhot muutamassa osassa, koostumusta tarkkaillen. Valmis taikina on edelleen lämpöistä, ja mukavasti muovautuvan tuntuista.

Kaulitse taikina (parissa erässä) jauhotetulla työtasolla noin puolen sentin paksuuteen, ja leikkaa se halutunmallisiksi pannareiksi. Paista lätyt joko voidellulla tai paistopaperilla suojatulla paistinpannulla. Miedolla keskilämmöllä pannukakut kypsyvät koosta riippuen noin 3-5 minuutissa, ja toinen puoli hieman vikkelämmin. Nauti voin, hunajan, siirapin, hillon tai muun kivan kanssa. Kokeile myös blinitäyteideoiden kanssa.


Ja kyllä, kyllä, KYLLÄ. Resepti on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan sama kuin perunarieskojen. Perunaa, jauhoa, voita ja hieman suolaa menee niihinkin. Ehkä vielä muna tai kaksi. Pannulla paistamisen sijaan vain lykätään uuniin. Pyörä on osattu keksiä monessa paikkaa uudestaan ja uudestaan!


Brittimuotoilua perinteisimmillään on muovata yksi iso
lätty ja leikata se ennen paistamista sektoreiksi.

5.7.2014

Sata syytä, yli kolmannes kerättynä

Onnea, onnea, onnea vaan... Minua ei tunneta suurena optimistina, mutta eikös vaan ärsyyntymisten ja nokkiinsaottamisten välissä ole kiva onnistella?

Jussisään vilpoisuus ehkä lannisti uintihalut, mutta muutoin oli kyllä mukavaa käydä pitkästä aikaa mökkeilemässä.


Ja lista pitenee näin:


Sata syytä olla onnellinen


#35 Mökkeily. Sopivissa erissä ja määrissä. Kohta pääsevät marjametsäänkin!


#34 Bilbaossa Guggenheim ilahdutti enemmän ulko- kuin sisäpuolen tarjonnallaan. Mutta helteisessäkin säässä ilakoivat lapset ja muut ihmiset nurtsilla vasta naurattivatkin. (Ja paikallisten rasittavuus ei enää ärsyttänyt.)



#33 Vihdoin mä löysin sen (Bilbaosta). Onnenkissua (oikean hintasta ja näköstä ja laatusta ja kokosta) on etsitty kissain ja koirain kanssa. Aasian, Euroopan ja Amerikan mantereilta. Ja Espanjasta löytyi! :) Ja siis ainahan ne on made in China...


#32 Grillibileet kavereiden kanssa. Jälkkäriksi raparperi-murupaistosta. Mansikoilla, vaniljajädellä ja mintulla. Ja tuoreesta mintusta teekin!


#31 Hauska löytö ruokakaupassa Jenkeissä: Sun Maidin English muffin -leipiä. Rusinoilla ja kanelilla tietysti. Aika hyviä, mutta muilla merkeillä on paljon parempia.


#30 viherpeukalo odottelee myös omaa kirsikkatomaattisatoa. Harvennuksessa siirtoa odotellut kaveri piipahti kookospähkinän kuorenpuolikkaassa keimailemassa.


#29 Kesäkukat. Vaik ois kuinka tomppeli, kauniisti kukkii amppeli!"



#28 Pariisin kevät. Puitteet, jossa olisi kohtuuttoman hankalaa olla naama nutturalla! :D

#27 Työlounas. Tämä on asennekysymys, ja suosittelen lähestymään aihetta aina mahdollisimman pienillä odotuksilla. Näin vältymme pettymyksiltä, ja ainoa mahdollisuus on olla semityytyväinen TAI jopa yllättyä positiivisesti. "No such thing as free lunch!"

#26 Kukat, kasvit, luonto. Tämä aihe toistuu, mutta niin se vaan on, että jos viitsit vilkaista ulos, siellä on aina uusi vaihe menossa. Hennot nuput ja kukinnot herkistävät takuulla karskimmankin sielun?!

#25 Keittiöhuumori. Rakastan. On hauska leikkiä ajatuksella: "Mun raflassa/kahvilassa olis kyllä just tällanen kyltti esillä."

#24 Pääsiäinen. (Suklaamunat, varsinkin vähän paremmat sellaiset.)

#23 Minttusuklaa. Myös housuilla. Siis vaatteissa. Siis värisävyissä!!!

#22 Retkikohteet lähellä ja kaukana. Koiramäen pajutalli!

#21 Yrtit. Ikkunalaudalla ja sittemmin lautasella. Mitä uutta tänä vuonna? Oliiviyrtti!

#20 Kädentaidot ja kehittyminen. Pajunpunontaa!!!

#19 Pyöräilykauden avaus.

#18 Retkieväät. Onko ne joskus maistuneet pahalta?

#17 Kaaaahvi. Varsinkin nuotiolla hifisteltynä.

#16 Ulkoilu. Se nostaa aina mieltä. Suomessa on aina lyhyt matka metikköön luontoilemaan!

#15 Kevätkukat. Nauti jo sisällä, ja kohta bongaat niitä myös ulkona.

#14 Kevään merkit! Auringonpaiste ja lintujen laulu. Hiekasta lakaistut, kuivat jalkakäytävät. Jee, tennarit esiin!

#13 Se video, missä ne toisilleen tuntemattomat laitetaan suuteloimaan. Jossei se saa sunkin poskilihaksia hymyilystä kramppiin, kipaise ihmeessä optikolle!

#12 Joukkoliikenne. Aikaa ja tilaa olla yksin tai seurassa. Siis ihan vaan olla. Juuri junassa tai lentokoneessa ehdit rentoutua. Keskustella ihan höpöjä. Lukea kirjaa...

#11 Reseptit maailmalta. Carrefeurin mainoslehtisestä. Kahvilan seinästä. Paikalliselta isännältäsi.

#10 Saksa ja makuparit. Juusto-rahkakakkua oluen kyljessä.

#9 Integroituvat harrastukset, ja oivallukset yli rajojen: kulinarismi, matkailu, koti, musiikki... Appelsiinin ja suklaan tuoksuinen saippua!

#8 Huumori. Ei ole niin vakavaa paikkaa, etteikö pieni sanaleikki tai hienovarainen huvittelu sopisi tunnelmaa keventämään. Radical budget cuts seem inevitable, but let's have a closer look at the positive submessage of the pie charts... ;)

#7 Loma! Ja jo sen suunnittelu! Se fiilis, kun on juuri saanut lomapäivät ja matkaliput varattuna ja on mahdotonta pidätellä sitä hölmöä hymyä. :)

#6 Perinteet ja perintö. Runebergintorttuja suvun "talonpoikaisastiastolla" tarjoiltuna.

#5 Kasvun ihme. Jännittävää seurata, mitä eksoottisen limen kivestä lähteekään itämään!

#4 Matkustaminen. Se vaan avartaa aina. Uuden näkeminen ja kokeminen virkistää. Ja toisaalta kaukaiseenkin paikkaan uudestaan palatessa tuntuu ihanan kotoiselta (köpisköpisköpis).

#3 Hetket, jolloin näet jossain arkisessa jotain äärettömän kaunista. Kahvirengas mukin pohjasta.

#2 Itse leivotun rapean leivän jäähyväissuukko: aitoa korppujauhoa suoraan leikkuulaudalla. Resurssitehokas kotitalous!

#1 Joululahjat, joista riittää iloa koko seuraavalle vuodelle. Myös sille, jolla menee puurot ja vellit... tai omenat ja päärynät sekaisin!

3.7.2014

Jenkkijuhlaa: Shrimp boil - Rapukiehu

Jenkkivaikutteet on nyt kovassa huudossa mitä tulee ruokaskeneen. Tämä johtunee siitä, että ollaan vihdoin hogattu, että Jenkeissä on ketjupurilaisten lisäksi paitsi loistoideoita gurmeepurilaisiin myös paljon laajempaan ja oikeasti rikkaaseen ja kiinnostavaan kulinarismiin. Mahtava esimerkki tästä on seafood boil, joka on nimenomaan kesään liittyvä klassikko. Sen variaatioita tunnetaan muun muassa nimillä shrimp, crab tai low country boil, raaka-aineisiin tai alkuperään liittyen.


Mutta mitä se siis on? Seafood boil on perunaa, maissintähkiä, makkaraa, mausteita ja tietysti niitä mereneläviä. Keitetään isossa kattilassa isolle porukalle, mielellään ulkoilmassa. Nautiskellaan kyläyhteisön, perheen ja ystävien kanssa isommissa tai pienemmissä kesäjuhlissa. Oikeaoppinen tarjoilu tapahtuu kaatamalla liemi pois ja kippaamalla appeet sanomalehdellä suojatulle puutarhapöydälle. Lisukkeeksi mausteseosta, tulista kastiketta tai muuta sellaista kivaa. Olut, auringonpaiste ja riehakas metakka kuuluvat myös asiaan. Grillibilemeininkiä ilman grilliä!

Meitsi kokkaili shrimp boilia, eli pääroolissa ovat ISOT katkaravut. Inspiraatiota ja tunnelmaa kohotti entisestään ruoan seurana nautittu Brooklyn American Ale, joka on yksi Sinebrychoffin ja Blogiringin kampanjassa ruokaideoita keräilevä kesäolut. Tämä maistiaiseksi saatu raikas ja vähän sitruksinen ale-juoma komppaa kuulemma hyvin äyriäisruokia ja miedosti tulisia ruokia, joten cajun-makuihin perustuvan shrimp boilin pitäisi olla ihan sen paras kaveri. Mannerkin on oikea! Ja jälkeenpäin todettakoon, että empiiriset kokeet tukevat makuhypoteesia. Lisää oluen ja ruoan yhdistelyvinkkejä löytyy Sinebrychoffin olut ja ruoka -sivuilta.


Vähän kuin grilliruokaa, muttei grillauksesta tietoakaan.
Kesäruokaa? Piharuokaa? Hyvää ruokaa! :)


Ja mitä sitten tulee rapukiehun maustamiseen, niin Jenkkilässä turvaudutaan yleensä valmiisiin maustesekoituksiin, kuten Old Bay Seasoning. Ja maustesekoitukset, omat tai arvostettujen valmistajien lanseeraamaat valmispussukat ja -tahnat, ovatkin yksi hifistelyn mahdollisuus. Meillä käytettiin Chicagosta matkalaukutettua maustesekoitusta, mutta kannustaisin lähes minkä tahansa kalamausteseoksen käyttöön, mikä nyt kenenkin makuun sopii. Pieni tulisuus vaikkapa cayennepippurista on toivottavaa! Tosin koko konseptista innostuneena sain juuri vision suomalaisesta äyriäiskiehutteesta… Rapuja, uusia perunoita, sitruunaa, kesäporkkanaa, fenkolimukulaa… Ja maustamiseen suolaa tai kalalientä ja tuoretta tilliä ja fenkolin lehtiä! Woah, mikä kesäruoka!


Shrimp boil, Rapukiehu

(neljälle syöjälle)

500 g perunaa (punakuorista, pientä)
2 keskikoon sipulia
1 sitruuna
cayennepippuria tai chiliä
1 rkl mausteseosta*

250 g makkaraa (savun ja paprikan makua)
2 maissintähkää (esikeitetty)
500 g jättikatkarapuja (häntineen)

+ sitruunalohkoja, suolaa tai mausteseosta ja olutta tarjoiluun

Varaa isoin mahdollinen kattila. Huuhdo perunat huolella, ja lohko ne kuorineen isoiksi suupaloiksi. Pienet potut voi jättää kokonaisiksi tai puolikkaiksi. Heitä potut kattilaan ja viskaa joukkoon myös ronskisti lohkottu sitruuna ja sipulit. Lisää vielä mausteet ja reilusti vettä, ja kuumenna padan ainekset kiuhuvaksi. Anna kiehua noin 10 minuuttia.

Lisää pätkitty makkara, ja anna kiehua 3 minuuttia. Seuraavaksi lisätään maissintähkät, ja pata saa porista jälleen 3 minuuttia. Tarkkaile perunoiden kypsyyttä, ja ajoita homma niin, että viimeisenä lisättävien katkarapujen jälkeen keittelyä ei tarvitse jatkaa kolmatta 3 minuutin settiä pidempään.

Kaada keitinvesi pois (tai talteen jos olet martta), ja kumoa padan ainekset suurelle tarjoiluvadille. Vati keskelle pöytää, suola ja maustepurkki esille, ja oluet lasiin. Jokainen kauhoo omalle lautaselleen tai haarukoi suoraan yhteisölliseltä tarjottimelta.



* Mausteseos tarkoittaa kalalle ja äyriäisille sopivaa sekoitusta, joka sisältää myös suolaa. Minulla Boston Bay, ja toinen tuotenimi on Old Bay. Tähän voi hyvin käyttää mitä tahansa muuta mausteseosta, esim. hieman tulista tai savuista. Liemikuutiot ja vastaavat sopivat myös!



Kiehu ja kuohu ne yhteen soppii...



Yhteistyössä Sinebrychoff.

1.7.2014

Minttusuklaaruudut eli tölkkipapupiiras

Kananmunia ja tölkkipapuja. English breakfast? No, näitä syötiin kyllä myös aamupalalla, mutta muoto oli vähän eri kuin pekonia, papuja ja munia.


Eli meikäläinenkin vahvalla perässähiihtäjämeiningillä testasi vihdoin itse näitä jauhottomia, säilykepavuista loihdittavia (kikherneetkin käyvät) brownie-leivonnaisia. Suomeksi suklaapiirakka tai oikeammin kaakaotorttu. Oman reseptini kehittelin reilusti kananmunia käyttäväksi ja täysin (vehnä)jauhottomaksi. Massaa ja rakennetta leivonnaiseen tuovat siis munat, kaakaojauhe ja tietysti ne ruskeat pavut!

Verrokkiohjeita papupiiraalle selaillessa jauhottomaan versioon suositeltiin paikoittain leivinjauhetta, ja mittasinpa sitäkin blenderin uumeniin. Leivonnaisen rakenne olikin positiivinen yllätys. Ei ollenkaan pannukakkumaisen tai vanukasmaisen tiivis (vaikka tykkään kyllä sellaisestakin) vaan nimenomaan leivosmaisen kuohkea.


Ja hei, se maku. Laitoin kaakaon kaveriksi runsaasti tuoretta minttua, pitää ottaa nyt kaikki ilo irti parvekkeen antimista. :) Minttusuklaa ei yhdistelmänä petä tässäkään, maistuu luksukselta. Mutta tunnistaako pavut joukosta? Uunilämpöisenä maistettaessa olin erottavinani jotain, mutta jääkaappiviileänä, mikä on optimitarjoilulämpötila, ei pavuista kyllä ole tietoakaan. Siis maun suhteen.

Vaan miksi ylipäänsä papuja brownietaikinaan? Lapsien ja miesten jekuttamiseksi? Terveysintoilijoiden ilonaiheeksi? Ehkä vehnättömään leivontaan. Tai muutoinkin hieman erilaisen ja mielenkiintoisen rakenteen aikaansaamiseksi. Tai ihan vaan koska keittiön kaapissa oli ärsyttävän kauan siellä majaillut papupurkki, eikä se englantilainen aamiainen houkutellut... Niin tai näin, nämä minttusuklaaruudut olivat parempia kuin monet maistamani mokkapalat, ja luvattoman helpotkin kaiken kukkuraksi. Teen takuulla papuleivonnaisia toistekin! Kahvi-papubrownies! (Ei siis kahvipapu!)


Koostumus, maku ja idea on pavuista valmistetussa minttu-kaakaoleivonnaisessa jokseenkin sama kuin tässä ikisuosikissani: minttu-suklaakakku. Yhdessä vaan on käytössä pavut ja toisessa maitotuotteet ja vehnä!


Minttu-suklaaruudut / Papubrownies

(1 c = 237 ml)

1.5 c = 400 g purkki ruskeita papuja (suolaliemessä, ihan totta)
4 munaa
reilusti tuoreita mintunlehtiä
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1/2 c kaakaojauhetta
1/2 c tummaa (ruoko)sokeria
1/4 c (kookos)öljyä

Valuta (ja huuhtele) pavut. Blenderöi kaikki ainekset rohkeasti sekaisin, ja kaada taikina öljyttyyn paistovuokaan (jotakuinkin 22 x 20 cm). Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Tarjoile jääkaappikylmänä.