28.6.2014

Murot maidolla vai jugulla?

Murot ja myslit kiinnostaa aina. Olen ikuinen murokuppipentu, jotenkin vain aamu alkaa iloisesti, jos siihen kuuluu herkullisen kulhoannoksen kauhominen. Muroaamiaiset kulkevat minulla kuitenkin jollain tapaa kausittain, ja välillä ne unohtuvat kokonaan. Muromyslit, riisimurot, myslit, raksut… kaikkea on kokeiltu niistä sokeripommeista terveellisiin kaarnanpaloihin asti.


Outoa on kuitenkin se, että lapsena söin aina muroni maidon kanssa. Ja aamupalalla lueskelin aina hämmentyneenä tarjoiluehdotuksia: maidon, jugurtin tai viilin kera. Jugurtin tai viilin! Kuka voisi olla niin typerä. Ja kyllä, kyllä vaan. Nyt pari vuotta myöhemmin syön raksut poikkeuksetta jugun (joskus jopa viilin) kanssa. Löysässä maidossa lilluvat mömmöt eivät kiinnosta pätkääkään. Että sellaista evoluutiota. Mites teillä?

Kuvissa seikkailevat Hopottajien kampanjassa maistellut Nestlen Shredded Wheat -aamiaisnaksut. Rapeita viljaisia tyynyjä, joissa on hillomainen marjasisus. Vähän erilainen murokonsepti! Tykkäsin siitä, että rapean kuoren sisällä on tahmea ja karpalosta kipakkuuttakin hieman saava täyte. Sitä saisi olla enemmänkin. Toimii jugurtin kanssa! Ja parhaiten, jos päälle ropsauttaa vielä paahdettuja seesaminsiemeniä ja vadelmia! Jälkimmäiset menevät siis paahtamattominakin...


Tuolla takana pilkottaa mallipuraisu sisuksesta!

24.6.2014

Acceptable cookies: Juustokakkukauralastut

Tuossa jonnin aikaa sitten tuli tehtyä kaurakeksejä. Siis kauralastuja. Ne on ehkä paras näistä itse leivottavista kekseistä, pikkuleivistä yms. turhakkeista. (Liputan yleensä kunnon kakun tai pullan puolesta jälkkärinä.) Vaikka on toisaalta Hanna-täditkin aika maukkaita.



Mutta kauralastut… Ne tekevät kauppansa tietysti ihan omana itsenään siellä kahvipöydässä, mutta tuo rapean makea kauralehti toimii älyttömän hyvin myös juustokakun (tai vastaavan leivosviritelmän) alustana. Eli tuorejuustoa ja ehkä vähän rahkaa, kermaa tai vaikka vaniljajugua sekaisin, ja mauksi marjoja, hilloa tai muuta kesäistä. Massa sekaisin ja pursotetaan söpöt juustokakkuruusukkeet keksien päälle. Ja jos ne kauralastut vielä muotoilee uunikuumina kupeiksi, niin aina parempi.

Meillä valmiiksi pursotettuja keksejäkin suositummiksi nousivat DIY-kauralastu-juustokakut. Eli keksipino pöytään, ja sama temppu parille kulholle erimakuisia tuorejuustotäytteitä. Jokainen saa sitten kuopaista haluamaansa täytettä sopivan verran täydellisen rapeana säilyvällä keksillään! Minä ideoin makeaksi juustokakkumassaksi banaani-karpalon ja toiseksi mauksi maapähkinävoin. Ja miten arvasinkin, että levoton yhdistelmä makeaa kaurakeksiä ja suolaiseen vivahtavaa tuorejuusto-maapähkinävoiseosta toimisi niin hyvin! Om nom nom!


Yksi keksierä laitettiin hetkeksi takaisin uuniin kuprumuotoa hakemaan.
Taipuvat siinä ylösalaisin käännettyjen silikonimuffinivuokien päällä.

18.6.2014

Kesän paras raparperikakku

Alkukesän ja juhannuksen itsestäänselviä juttuja ovat mansikat ja uudet perunat. Mutta eipä tule kovin kaukana perässä raparperikaan! Ja raparperissa on makua ja luonnetta. Sen hapokkuuden valjastamiseen on lukematon määrä vaihtoehtoja, vain mielikuvitus on rajana. Makeiden ihanuuksien ohella se toimii sitäpaitsi myös suolaisen kanssa, kuten raparperipossu talvemmalla todisti.


Äskettäin luin tai kuulin jostakin raparperin olevan itseasiassa sukua tattarille. Ja kasvin nimen alkuperästä minua viisastutti juuri Wikipedia: Uralin rinteiltä Volgaa pitkin kuljetettu raparperi tarkoittaa barbaarien jokea, Rha Barbarum. Mahtavaa!

Juhannuksen (etkojen) raparperikakusta on barbaarimeininki kyllä kaukana. Päinvastoin, kakku hempeilee vaaleanpunaisilla raparperisävyillä ja vieläpä makeilee sokerisella kuorrutteella. Ja kesän kunniaksi koristelussa on luonnonorvokkeja, jotka ovat myös täysin turvallisesti syötäviä, mikäli joku haluaa nekin pistää poskeensa.

Kaunis ja todella erinomaiseksi todettu resepti on bongattu kanadalaisen mediabrändi Chatelainen sivuilta: Rhubarb-buttermilk tea cake. Lähdin leivoskelemaan ohjetta luullen reseptiä jenkkiläiseksi (linkin .com-pääte hämäsi), ja käytin siis jenkkimittoja. Niissä cup on 237 ml. Vaan ohjehan oli kanadalainen, ja siellä britti- ja aussiohjeiden tapaan kuppimitta on 250 ml. Nooh, ero ei ole suuri, eikä sillä tässä ohjeessa ole juuri väliäkään, kun lähes kaikki aineet pienenivät siinä samassa suhteessa.


Kerrankin tosiaan tein kuorrutteen. Kesäjuhlan kunniaksi.
Loistoreseptiä aion käyttää toistekin, mutta kuorrute jää
kyllä turhakkeena pois. Vaikka onhan se kaunis.


Ja kakku itse? Älyttömän hyvää. Pehmeän vaniljainen sisus, jossa pehmeäksi muhjuuntunutta raparperia. Makean ja happaman täydellinen kombo. Alkuperäisessä oli pekaanipähkinääkin, mutta itse jätin tästä rouskeen pois.


Muunnelma reseptistä: Rhubarb-buttermilk tea cake (Chatelaine)



Raparperikakku

(1 c = 237 ml)

1 c vehnäjauhoja
1/2 c täysjyvävehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
1/4 tl suolaa

1 muna
2/3 c tummaa (ruoko)sokeria
1/2 c piimää
1/4 c kasviöljyä

2 c raparperia pilkottuna
1-2 tl vaniljasokeria

kuorrute: tomusokeria + vettä

Sekoita kuiva-aineet keskenään (jauhot, sooda ja suola). Vatkaa toisessa kulhossa sekaisin muna, sokerit, piimä ja öljy. Kolmantena hommana pilkot vielä raparperin, mutta kuori varret vain, jos ne ovat vanhan ja puisen tuntuisia. Mausta raparperislaissit vaniljasokerilla.

Yhdistä kuivat ja kosteat ainekset, ja sekoita loppuvaiheessa joukkoon myös raparperi. Muista rento, kääntelevä tyyli. Paista kakkua leivinpaperoidussa tai voidellussa leipävuoassa noin 60-75 minuuttia. Uunin lämmöksi sopii 175. Valmis, jäähtynyt kakku kruunataan juhlavaksi tomusokeri-vesi-kuorrutteella, mutta se maistuisi erinomaisesti ilmankin.


Iloista Juhannusta!

16.6.2014

Uudempi kesäjuoma: raparperipiimä

Pitkästä aikaa jotakin juoma-smoothie-linjan postattavaa. Ei niin, etteikö täällä olisi nautiskeltu ties mitä nestemäisiä tai muhjuisia juomia ja lusikoitavia herkkuja... Mutta jos uutuusarvo on vaatimaton ja ulkonäkökin kehno, ei niistä sen suurempaa muisteltavaa jää.

Mutta tässä ainakin omasta mielestäni astetta kiinnostavampi idea. Raparperi-inkivääri-(unikko-)piimä! Om-nom-nom! Tällaisen loihdin itselleni välipalaksi samalla kun ahkeroin raparperia paloiksi, pusseihin ja pakkaseen. Voiko se muuten olla smoothie, vaikka raparperi muhjutetaan ilman väkivaltaa ja teräaseita (eli mikrossa)? Hmmm...


Helppoa kuin heinän teko (kuvan vaiheet lukemisjärjestyksessä):
  1. Raparperi paloiksi ja mukiin. Joukkoon kandeerattua inkivääriä palasteltuna (tai maustehyllystä jauhettua inkivääriä ja hieman sokeria).
  2. Muki pikaisesti mikroon.
  3. Sekoita ja lisää vaikka hieman unikonsiemeniä (söpööööö).
  4. Kaada piiiiimääää.
  5. Sekoita. Siinä se on, raparperipiimä.
  6. Sekoita vielä pikkaisen lisää ja juo. Ja huomaa hymyileväsi.

On muuten piimä hyvää. Unohdan sen olemassaolon aina noin puoleksi vuodeksi tai vuodeksikin. Sitten hoksaan taas ostaa kaupassa. Ja ihmetellä taas puolen vuoden päästä että aa, juu, nammm... :)

14.6.2014

Myslipatukkaleipä (energiaeväs)

Joskus homma pelaa, vaikka keittiöhommia huiskisi ihan vain vasurilla. Ja juuri näin kävi tämän energialimpun kanssa.


Sama taikina ja kaksi eri kokoa. Paistoaika korreloi todistetusti värin kanssa!
Ison tumman pötkön ominaisuudet voittivat.

Tarkoituksena oli leipaista perusaineista kokoon huoleton myslileipä. Lyhyellä kaavalla, siispä quick bread -tyyliin banaanileivän menetelmiä mukaillen. Oli nimittäin pakottava tarve saada jotain ravitsevaa ja helposti kuljetettavaa treenievästä pitkälle päivälle. Jotain parempaa kuin paketillinen sokerisia myslipatukoita, energiapatukoita tms.

Leipäpötkö onnistui maun puolesta aivan älyttömän hyvin. Käyttämäni taateli-kookos-spelttimysli toi mainion purutuntuman! Ja koska taatelipalat mehevöityivät taikinan seassa, niiden maku ja makeus tulivat framille paljon paremmin kuin mysliä jugurtin kanssa nauttiessa.

Tämän energiaharkon koostumus on juuri sopivan tiivis, mutta pehmeän kuohkea. Pötkö vaan reiluiksi paloiksi, ja palat folioon. Todella näppärä eväs. Ja kyllä jaksaa!


Leivän sisällä pienet kuivatut (mustat) taatelipalat mehustuivat sisukseltaan takaisin vaaleanruskeiksi ja kuoreltaan viininpunaisiksi.



Myslileipä


4 banaania
3 munaa
3 tl vaniljasokeria
0.5 tl suolaa
2 dl (hiivaleipä)vehnäjauhoja
2 tl etikkaa
2 tl soodaa
5 dl mysliä (mulla taateli-kookos-speltti, Urtekramin vehnätön sekoitus)

Soseuta banaanit ja munat (muusaa, blendaa, vatkaa tjsp). Lisää seokseen vaniljasokeri, suola ja jauhot. Mittaa lasiin etikka ja sooda, ja sekoita kupliva keitos taikinaan. Mittaa ja pyöräytä sekaan lopuksi vielä mysli. Paistele leipävuoassa 175-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia.

Ja hei... Repertuaaristahan löytyy myös hullun hyvä taateli-banskuleipä!

11.6.2014

Menuja maistelemassa: Boulevard Social & Gaijin

Sain äskettäin kutsun tulla tsekkaamaan millaisilla menuilla ravintolat Boulevard Social ja Gaijin ovat valmistautuneet kesäsesonkiin. No, paikat tarjoavat makuvariaatioita monista kohteista, jotka itseäni kovasti inspiroivat, joten meitsi oli välittömästi ideassa mukana.

Tarkempia esittelyjä noista ravintoloista ei tarvitsekaan antaa. Herrojen Tomi Björck ja Matti Wikberg raflat kun lienevät ainakin nimeltä tuttuja kaikille. Farangin pikkusisaruksia. Ja sitten on vielä se Tukholman haarakonttori ja uusin tulokas Bronda (johon olisi ihan pakko päästä pian tutustumaan muuten).

Aloitetaanpa sitten Social Boulevardin kokemuksilla...


Alkuun päästiin nestemäisellä tsatsikilla (täydellinen kesädrinksu)
ja raikkaalla katkarapucocktaililla.


Boulevard Socialin menulta maisteltiin lammaskebabia
sekä "kanapizzaa". Broisku oli herkkua!


Jälkkäripuoli aloiteltiin softiksella. Ja mä tykkäsin erityisesti paikan kattauksesta, nimikkoastioista ja muusta esillepanosta. Selkeät puhtaat linjat astioissa nappaa mun tapauksessani, ja jostain syystä toi nimikointi iskee myös!


"Sitruunapiiras" ennen ja jälkeen. Tämä oli kaikkea mitä jälkkäriltä voi toivoa!
Maut ja suutuntumat, intensiivinen ja kokonaisuutena erinomaisesti toimiva setti.
Tarjoillaan ja nautitaan suoraan yhteiseltä lautaselta. Kaikki tykkäs!

Tämä raflakopla kulkee muuten nimen BW-Restaurants Oy alla. Olen näitä makuja aiemminkin maistellut, mutten koskaan jälkkäreitä. Ja se muuten yllättikin, että jälkiruoat olivat aika mahtavia. Niiden muoto, idea ja konsepti on kylläkin aika samanlainen, mutta makujensa puolesta ovat todellakin aivan erilaisia yksilöitä, ja hurjan kiinnostavia sellaisia. Tieto siitä, että rafloissa on mahdollisuus myös kokomakeaan menuun, herätti kyllä allekirjoittaneen kiinnostuksen...

Ja otetaan sitten Gaijinin tunnelmaräpsyt. Ravisuttavasta visuaalisesta kokemuksesta vastaa tässä postauksessa kameran sijaan Lumia...


Sakea ja Rieslingiä. Gaijinin puolella juomavalinnat osuivat mun makuun.
Paras maistamani sake!


Suussasulava possusämpylä! Ja japanilaisen keittiön ainoa inhokkini (kana)yakitorivarras. En pitänyt siitä erityisemmin täälläkään, konsepti ei sovi mun suuhun.



Sake-mustikkajälkkäri oli sitten hauska Suomi-Japani-kädenpuristus.
Ja sitten vielä todella herkku "juustokakku", jonka kaverina raparperiakin.

7.6.2014

Vanhat kunnon kauralastut

Kauralastut ovat klassikko. Ja herkullinen sellainen myös. Nämä on niitä juttuja, mitä kaikki ovat varmaan tehneet köksäntunnilla... Ja aika monella lienee myös kokemusta siitä, mitä tapahtuu, jos taikinanokareet ovat liian isoja tai lähekkäin. Tai molempia...


Keksi, keksi, kaurakeksi.


Taka-alalla kuprut, joista lisää myöhemmin.

Nämä kauralastut tehtiin kaurahiutaleista, joiden puuroksi keittely kestäisi vain viisi minuuttia. Eli aika höttöä. Minulla on kuitenkin sellainen käsitys, että vielä parempaa tulisi vähemmän pikaisilla hiutaleilla tai ryyni-suurimo-akselilla. Rapeampaa? Pitsisempää? Jotenkin noita ei tahdo edes kaupasta löytää?

Sokerina käytin tummaa ruokosokeria. Vaahtoutuminen on sen kanssa vähän heikompaa, mutta maku on kivan karamellinen. Mukaan mahtui myös ripaus inkivääriä. Kauralastu on kesäkeksi! Tavallaan olen kaurakekseistä bloggaillut aiemminkin, mutta kunnon resepti lastuille puuttui.


Kauralastut

(noin 36 kpl eli 4 pellillistä)

1 muna
1.5 dl (tummaa ruoko)sokeria
100 g margariinia
3 dl kaurahiutaleita
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
(1 tl jauhettua inkivääriä)

Vatkaa muna ja sokeri kuohkeaksi. Sulata margariini, ja lisää siihen kaurahiutaleet. Mittaa ja sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe (ja inkivääri).

Yhdistä sitten kaikki ainekset, ja kääntele ne huolella sekaisin. Nostele pellille 9 taikinanokaretta. (Loppu taikina jääkabeen, ja toista sama rumba neljä kertaa.) Muista jättää leviämisvaraa! Paista 175-asteisessa uunissa noin 6 minuuttia.

4.6.2014

Fluoresoiva tomaattileipä


Grilli-illassa joku pelästyi ensin: "Ai sä oot leiponut porkkanaleipää..." ;)

Leivän leipominen. Siinä ollaan niin perusasioiden äärellä, että ei voi tulla kuin hyvä mieli. Aikaahan se tietysti TAAS ottaa, ja vaikka sitä näin jaloon puuhaan mielellään käyttääkin, sopivaa hetkeä voi olla todella vaikea löytää.

Yhtä suurta löytöretkeä ja seikkailua on myös matka uuden hapanjuuren kanssa… (Karttaa, koordinaatteja ja neuvoja Jauhot suussa -blogista.)


Joskus mietin, että osaisinkohan tehdä IHAN tavallista vehnäleipää.

Hurmaavasti punasteleva tomaattileipä maistuu hennosti basilikalle ja tomaatille. Sekä leivän että mielen kohottaa hapanjuuri. Jauhoina käytin puolet täysjyvää ja puolet leivontakarkeaa vehnää. Tomaattipyreen ohella voisi tietysti myös pilkkoa joukkoon aurinkokuivattua tomaattia, mutta halusin nyt nimenomaan tarkkailla leivän kohoamista hapanjuurella ilman että mitkään sattumat taikinan joukossa vaikuttaisivat asiaan.

Mutta tuo väri… Punajuuri ja moni muu ovat tehneet värioharit uunissa paistamisen aikana, mutta tomaatti hoiti homman kunnialla kotiin. Upea, oranssiin vivahtava punainen. Vein toisen limpuista grillibileisiin, ja todella rapsakkakuorista leipää nautiskeltiin sitten yhden jos toisen herkun ohella. Erinomaiselta maistuivat myös myöhemmin askarrellut tonnikala-tuorejuusto-meirami-kerrosvoileivät!


Kerrrrosvoileipiä. Ja tuore meirami parvekkeelta!
Mitä mainioin yrtti, joka vielä odottelee omaa hypetysvuoroaan.


Korissa ja vapaasti kohonnutta leipää.


Tomaattileipä

(2 maltillisen kokoista limppua)

1. päivä
0.5 dl (ruis)hapanjuurta (ohje)
1 dl vettä
1 dl ruis-/täysjyvävehnäjauhoa

2. päivä
2.5 dl vettä
140 g tomaattipyrettä
1 rkl kuivattua basilikaa
4 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
noin 4 dl leivontakarkeita vehnäjauhoja

Ekana päivänä lyhyen listan kamat kulhoon ja sekaisin. Peitä rennosti muovilla, ja jätä muhimaan huoneenlämpöön.

Tokana päivänä sekaan loputkin ainekset. Vaivaa taikinaan kunnon sitko, ja palauta se sitten kulhoon. Muovi päälle ja kohotus kaksinkertaiseksi. (Vie aikaa!) Taittele tai kääntele taikinapallo, ja kohota samaan tapaan vielä toinen kerta. Leivo sitten leiviksi pellille, vuokaan tai koriin, ja kohota vielä viimeisen kerran.

Paista leipiä 250-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Jatka sitten 225 asteessa 20-30 minuuttia. Roiski alussa ja välissä uunin pohjalle hieman vettä jos viitsit. Jäähdytä leivät ritilällä.



Ehkä oma suosikkikuva. (On niin orgaaninen meininki. Kaarnaa!)

1.6.2014

Raakalaisten suklaakonvehdit
(minttu, karpalo ja mysli)

En ymmärrä mistä kaappiini oli ilmestynyt raakasuklaan kotivalmistuspaketti, mutta nyt sille annettiin vihdoin kyytiä. Ja helpompaa tuskin voisi olla, paketin ainekset sekoitetaan, ja seos kaadetaan muotteihin. Vaikeampaa on odotella mokkuloiden jähmettymistä jääkaapissa. (Kaikkein vaikeinta siis jos itsekin koetat sinne kömpiä.)

Tosiasiassa raakasuklaapaketin ohjeissa haasteltiin jotakin kuumasta vesihauteesta. Itse heitin nestemäisiä aineksia sisältävät purkit hetkeksi kraanakuumalla vedellä täytettyyn kahvikuppiin. Ja kun kaikki aineet olivat isossa kulhossa, pyöräytin helahoidon pari kertaa pikaisesti mikrossa, jotta viimeisimmätkin möykyt sulivat. Kukin tyylillään.


No, itse sekoitettu raakasuklaa maistui täsmälleen samalta kuin aiemmin maistamani valmisraakasuklaat. Paketissa oli gojimarjoja, joilla en kuitenkaan halunnut suklaata pilata. Sen sijaan syntyi maustamatonta suklaata, minttusuklaata (minttuaromilla), karpalosuklaata (kuivatuilla karpaloilla) ja myslikonvehteja. Omat viritelmäni olivat kaikki törkeän hyviä. Tottakai, kun valitsin omaan makuuni iskevät tuunausainekset. Mysli-suklaasotkusta tulee muuten todella kivoja kökkyröitä. Ja ne menivät kaupaksi niin nopeasti, ettei edes kuvaa saanut.

Muotteina käytin pakkauksen yskänlääkekippojen tapaisten juttujen sijaan silikonimuotteja (simpukka ja sydän) sekä joulukalenterista säästettyä muottia! Ihan tosi, aika martta olen kun näin kauan olin säästellyt. Simpukankuorimuotilla tuli ihan kaupan konvehtien näköisiä luomuksia, kun puolikkaat liimasi toisiinsa. Wau.


Mutta siis... Miksi tehdä konvehteja itse? Minulla ei ole raakasuklaaseen asennemotiiveja, ja pidän kyllä enemmän normisuklaasta. (Ja minulla on kasapäin kaupallisia lempikonvehtejakin... :P) Mutta askartelu on kyllä aika kivaa, ja itse tehden voi kokeilla ihan uudenlaisia makuvariantteja. Odottelu on näiden kanssa pirullista, joten valmistamispuuhissa kannattaa olla suunnitelmallisuutta. Tai sitten kannattaa sovinnolla jättää tekijöille kohtuulliset määrät suklaamyslimassaa jo tuoreeltaan herkuteltavaksi... Öhöm... O:)