21.5.2014

Seepia kippuralla

Vähän aikaa sitten muistin unohtaneeni uudenvuodenlupaukseni. Tai jos se ei ihan lupauksesta käy, niin uudenvuodentavoite kuitenkin. Pointtina oli joka tapauksessa vuonna 2014 kokkailla ja syödä kalaa sekä äyriäisiä. Uusia valmistustapoja, uusia elukoita ja useammin.

No, vaikka lupaus oli päässyt hetkeksi unohtumaan, olen kyllä oikein kiitettävästi syönyt järvi- ja merieliöitä. Ihan rutinoituneita elkeitä teeskennellen paistelin tänään seepiaa. Joka siis on blogini taustavärin ruskean sävyn lisäksi mustekala.



En muuten aiemmin ollut noteerannut, että (isossa) marketissa on seepiaa ja muuta oudompaa merenelävää pakastealtaassa aivan polkuhintaan. Olivat piilottaneet tämän pakasteosion ihan hassuun paikkaan. Internet opasti, että seepia kokataan monen muun kaverinsa tapaan joko todella ripeästi kuumalla pannulla tai sitten miedossa lämmössä pitkään haudutellen. Tilausta oli nopeasti valmistuvalle, kevyelle ja jaettavalle aterialle, joten eikun paistinpannu tulille.

Seepiakokkailua innoitti, ilahdutti ja myös aterian kanssa maistui puolimakea Gato Negro. Valkkarimaistiainen on saatu Pernod Ricard Finlandin OivaPari-reseptikisailun tiimoilta. Samoissa puitteissahan syntyi aiemmin pull apart- eli pinoleipä. Ja hei, kala-äyriäislinjalla oltiin sielläkin! Enemmän tai vähemmän.


Yksi viinin ja ruoan yhdistämisen periaatteita on että makea ruoka vaatii makean viinin. Ja päinvastoin. Viinin tulisi vieläpä olla se makeampi osapuoli. Tämä puolimakea valkkari menisi kuulemma ei-liian-makeiden jälkiruokienkin kanssa, mutta sopii myös vaikkapa aasialaisiin makuihin. Seepiat kastautuivat osterikastikkeeseen. Missä muuten sitä makeutta löytyy. Ja Aasiaa. Asiaa! Ruoka-viinikokemus oli onnistunut ja nautinnollinen. Asiantuntijalausunnoista en mene takuuseen. :D

Minä maistoin sokkona raikkaassa kisuvalkkarissa hunajaa ja greippiä. Näitä omia tunnelmia on aina hauska verrata etiketin tai netin kuvauksiin. Ja hitto vie, siellä on kuulemma sitrusta, limeä ja appelsiinia. Ja häivähdys hunajaa. (Miten muuten keksinkin sen ainoan sitrushedelmän, jota ei mainita.)


Seepiawok


seepiaa (pakaste)
osterikastiketta (minulla osteri-kevätsipuli)
vihreitä neulapapuja
kirsikkatomaatteja
(seesaminsiemeniä)

Sulata seepiat, ja huuhtele niitä hetki juoksevassa vedessä, jos ne "vaahtoavat". Ison marketin pakasteseepiat on valmiiksi käsitelty ja jopa sik-sak-viillelty (ja halpojakin ovat). Jos palat ovat isoja, ja ne halutaan sydä coktailhaarukoilla tökkien, leikkaa ne kukin kahteen osaan (kuten minä tein). Kuumenna pannu kunnolla, ja paista seepiat kippuralle.

Sitten vielä pannulle ripeästi se kastike, neulapavut ja neljäsosiin lohkotut kirsikkatomaatit. Kääntele ainekset kastikkeen kanssa ilmavasti sekaisin, ja tarjoile ruoka heti kun kasvikset ovat kuumenneet. Korista ja mausta annokset seesaminsiemenillä (jotka oli tarkoitus muistaa paahtaa pannulla ennen seepiawokkausta).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti