30.5.2014

Perulainen ravintola La Morena

Kukapa olisi tiennyt, että Helsingistä löytyy perulainen ravintola! Ainakaan minä en tiennyt, mutta nyt ollaan jo paljon viisaampia. Otettiin siis suunta Munkkiniemeen, ja löydettiin iloinen ravintola La Morena.


Kuhaceviche + tamales. Äyriäisiä talon tapaan (chili+ kookosmaito).
Ruokalista että henkilökunta tarjoavat oikeasti niin Etelä-Amerikkalaisen
kokemuksen kuin nyt Helsingissä on mahdollista. Tykkään!

Minusta on muuten ärsyttävää tilata ravintolassa samoja annoksia seuralaisen tai seuralaisten kanssa. Siis jopa silloin, kun ruokien jakaminen tai edes ristiinmaistelu ei tulisi kyseeseen. Joku vaan tökkii, jos ei pääse edes näkemään keittiöstä kannettavan erilaisia annoksia. Outoa, mutta tällainen minä olen.

Seuralainen sitten valitsi listalta minun suunnittelemani kuhacevivhen ja lammaspadan. Joten meitsi teki pääruoan osalta äkkikäännöksen kohti äyriäisiä (talon tapaan). ;) Cevichestä en ollut valmis tinkimään, mikä olikin fiksu myönnytys, mutta ylipuhuin jaettavaksi alkupalaksi vielä tamalesin (joka oli muuten muodoltaan ihan erilainen kuin oletin, tsekkaa ekan kuvan vasen yläkulma).


Lammas. Kuha. Leipä, salsa ja maissi.

La Morenan ilmapiiri on todella vieraanvarainen ja välitön, ja pidimme ruoasta paaaljon. Tämän tyypin makuja kun on aiemmin voinut maistella vain ulkomailla tai koettaa tapailla omassa kotikeittiössä. La Morenassa ei hienostella, vaan viihdytään. Ja jäi nälkää tulla kokeilemaan uudemman kerran muitakin annoksia! (Ja jälkkäreitä!!!)

27.5.2014

Kalapullat eli -piffit turskasta

Järjen ääni on taas kerran vaiennettu, sillä kämppään muutti kauan haaveiltu monitoimikone-blenderi-kombo. Vaikka oli kuinka hyvässä alessa laatutuote, ja vaikka kyseessä on kompakti tilaihme... Niin mikään ei pehmennä sitä tosiseikkaa, että keittiön kaapit (ja pöytätila) olivat jo tätä ostosta ennen ylikuormitettuja. Sopu sijaa antaa?


Yksi monitoimikoneunelmistani liittyi kalaan. (Toim. huom. kalahaaste 2014!) Kalapihvit, -pullat, -mousset ja -pateet... Kalafileen tai ruotoisempienkin biittien jauhaminen onnistuu nyt vihdoin kotona! Jes! Ja testiajot ovat osoittaneet, että maltti ja tekniikka mahdollistavat sekä karkeamman jauhelihan että silkkisen massan.

Ensimmäinen monitoimikoneeseen sukeltanut kala oli ruotsalainen turska. Kalapihvitaikina syntyi leikiten, ja ruohosipulituorejuusto (maistiaisen tarjosi Philadelphia) korosti massan kermaista makua ja koostumusta. Pannulla paistamisessa sai olla varovainen, mutta kyllä nämä pikkuiset pihvit kääntyivät kahdella pikkulusikalla kuopaisten aika nätisti. Pihvipyörykät ovat lämpiminä vielä aika pehmeitä, mutta viilennettyinä ne jähmettyvät varsin kiinteiksi. Itse tykkäsin jopa enemmän jääkaappikylmistä pihveistä, joita nautiskeltiin paistamista seuranneena kesähelteisenä päivänä.



Pikkuruiset kalapihvit


400 g turskaa (tai muuta kalaa fileenä tai valmiiksi jauhettuna)
200 g ruohosipulituorejuustoa
2 rkl perunajauhoja
0.5 tl kuivattuja roseepippureita
0.5 tl suolaa
puolikas sitruuna
noin 0.5 dl vettä
noin 1 dl pikakaurahiutaleita

Leikkaa kalat monitoimikoneelle kelpaaviksi kimpaleiksi. Laita kalan kaveriksi mixerin kulhoon myös tuorejuusto, perunajauho ja mausteet. Purista joukkoon neljännessitruunan mehut. Ohenna tarvittaessa vedellä. Tunnustele sekaisin myllytetyn seoksen koostumusta, ja lisää kaurahiutaleet.

Kuumenna reilun kokoinen paistinpannu, ja paista hyvin öljytyllä pinnalla pienehköjä kalapullia tai -pihvejä. Kääntele ne varovasti kahden pikkulusikan avulla, ja hauduta kypsiksi kannen alla. Purista loppu sitruunamehu valmiiden kalabiffien päälle. Voilà!



Tarjoiluehdotus kuumalle kesäpäivälle: sitruunamehulla raikastettuja, viilennettyjä kalapihvejä, kirsikkatomaatteja ja ruusukaalia.
Kasvisten pintaan seesaminsiemeniä ja oliiviyrttiä.

24.5.2014

Cinnamon chip scones - Kanelihippuskonssit

Maailman paras skonssi (ja jos ei otokseni ole ihan 100% kattava, niin aika lähelle päästään kuitenkin) on cinnamon chip -skonssi. Näitä olen syönyt sekä Euroopassa että Jenkeissä, missä ne ovat erityisen kova juttu. Suomessa näitä ei varmaankaan leivota missään, koska meillä ei kanelihippuja kaupoissa näy. Cinnamon chip on siis suklaahipun kaneliversio, joskin tuote ei sisällä lainkaan kaakaota. Eli rinnasteinen oikeastaan enemmänkin valkosuklaaseen.


Tehtiin kolmikulmaisia...


Sekä pyörylöitä...
En osaa päättää suosikkia.
Ehkä pylpyrät kuitenkin?

Olikohan mun kanelihippuskonssit ensimmäiset laatuaan, jotka on leivottu Suomen maaperällä? Näitä nimittäin väänsin Chicagon tuliaisista. Ja tuli kyllä syntisimmät skonssit ikinä. Skonssinirvanaa parhaimmillaan. Jenkeissä muuten skonssit on monesti kuorrutettu sokerisiirapilla, ja erään ketjun cinnamon crunch -skonssi, jossa oli tuollainen kanelin maustama sokeripäällinen, nostatti kyllä allekirjoittaneelle järjettömän sokerihumalan. Sokerikrapulaltahan sitten suojelee kahvi. ;)

Kotiskonssit toteutetaan vähän kohtuullisemmalla linjalla. Eihän nyt ollakaan Jenkeissä, saati sitten lomalla. Kanelihiput ja puoli desiä inkiväärisiirappia makeuttavat skonsseja aivan tarpeeksi, ja ravintosisältöä parantavat myös kaurahiutaleet. Lopputulos maistuu täydellisen jälkkärihemmottelulta, mutta sopii viikonloppuna aamupalaksi. Nam. Maahantuojat hoi, saisko cinnamon chippejä lähimarkettiin?


Tein skonssitaikinan ensi kertaa monitoimikoneella. Helppoa!


Tästä alkaa muuten skonssien ABC-urakka, jossa haastan itseni leipomaan skonssivariaatiot A:sta Ö:hön. (Ikäänkuin mulla olisi tässä ollut skonssitarjonta aiemmin heikoilla...) Tosin aloitan nyt kettumaisesti C:llä. Cinnamon chip scones eli kanelihippuskonssit.


Cinnamon chip scones - Kanelihippuskonssit


3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa
50 g margariinia
1 dl kaurahiutaleita
1 dl maitoa
0.5 dl inkiväärisiirappia
1.5 dl kanelihippuja (cinnamon chips)

(Kanelihippujen tilalla voit käyttää palasteltua normi- tai valkosuklaata + skonssitaikinaan 1 tl kanelia. Inkiväärisiirapin korvaa tarvittaessa maito + 2 rkl sokeria ja 1 tl jauhettua inkivääriä.)

Mittaa vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola kulhoon ja sekoita keskenään. Lisää margariini joukkoon nokareina ja nypi se kuivien aineiden kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää ensin kaurahiutaleet ja sitten kylmä maito, inkiväärisiirappi ja kanelihiput. Sekoita nopeasti (älä vaivaa). Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja kaulitse noin 2 cm paksuksi levyksi. Leikkaa skonssit muotilla tai terävällä veitsellä. Paista 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

TAI: Hoida homma monitoimikoneessa! Jauhot, leivinjauhe ja suola pyörimään. Sekaan margariini. Surrr. Vielä kaurahiutaleet, maidot ja siirappi. Pikasurrr. Kanelihiput painellaan taikinan uumeniin parilla huolettomalla kääntelyllä työpöydällä.

21.5.2014

Seepia kippuralla

Vähän aikaa sitten muistin unohtaneeni uudenvuodenlupaukseni. Tai jos se ei ihan lupauksesta käy, niin uudenvuodentavoite kuitenkin. Pointtina oli joka tapauksessa vuonna 2014 kokkailla ja syödä kalaa sekä äyriäisiä. Uusia valmistustapoja, uusia elukoita ja useammin.

No, vaikka lupaus oli päässyt hetkeksi unohtumaan, olen kyllä oikein kiitettävästi syönyt järvi- ja merieliöitä. Ihan rutinoituneita elkeitä teeskennellen paistelin tänään seepiaa. Joka siis on blogini taustavärin ruskean sävyn lisäksi mustekala.



En muuten aiemmin ollut noteerannut, että (isossa) marketissa on seepiaa ja muuta oudompaa merenelävää pakastealtaassa aivan polkuhintaan. Olivat piilottaneet tämän pakasteosion ihan hassuun paikkaan. Internet opasti, että seepia kokataan monen muun kaverinsa tapaan joko todella ripeästi kuumalla pannulla tai sitten miedossa lämmössä pitkään haudutellen. Tilausta oli nopeasti valmistuvalle, kevyelle ja jaettavalle aterialle, joten eikun paistinpannu tulille.

Seepiakokkailua innoitti, ilahdutti ja myös aterian kanssa maistui puolimakea Gato Negro. Valkkarimaistiainen on saatu Pernod Ricard Finlandin OivaPari-reseptikisailun tiimoilta. Samoissa puitteissahan syntyi aiemmin pull apart- eli pinoleipä. Ja hei, kala-äyriäislinjalla oltiin sielläkin! Enemmän tai vähemmän.


Yksi viinin ja ruoan yhdistämisen periaatteita on että makea ruoka vaatii makean viinin. Ja päinvastoin. Viinin tulisi vieläpä olla se makeampi osapuoli. Tämä puolimakea valkkari menisi kuulemma ei-liian-makeiden jälkiruokienkin kanssa, mutta sopii myös vaikkapa aasialaisiin makuihin. Seepiat kastautuivat osterikastikkeeseen. Missä muuten sitä makeutta löytyy. Ja Aasiaa. Asiaa! Ruoka-viinikokemus oli onnistunut ja nautinnollinen. Asiantuntijalausunnoista en mene takuuseen. :D

Minä maistoin sokkona raikkaassa kisuvalkkarissa hunajaa ja greippiä. Näitä omia tunnelmia on aina hauska verrata etiketin tai netin kuvauksiin. Ja hitto vie, siellä on kuulemma sitrusta, limeä ja appelsiinia. Ja häivähdys hunajaa. (Miten muuten keksinkin sen ainoan sitrushedelmän, jota ei mainita.)


Seepiawok


seepiaa (pakaste)
osterikastiketta (minulla osteri-kevätsipuli)
vihreitä neulapapuja
kirsikkatomaatteja
(seesaminsiemeniä)

Sulata seepiat, ja huuhtele niitä hetki juoksevassa vedessä, jos ne "vaahtoavat". Ison marketin pakasteseepiat on valmiiksi käsitelty ja jopa sik-sak-viillelty (ja halpojakin ovat). Jos palat ovat isoja, ja ne halutaan sydä coktailhaarukoilla tökkien, leikkaa ne kukin kahteen osaan (kuten minä tein). Kuumenna pannu kunnolla, ja paista seepiat kippuralle.

Sitten vielä pannulle ripeästi se kastike, neulapavut ja neljäsosiin lohkotut kirsikkatomaatit. Kääntele ainekset kastikkeen kanssa ilmavasti sekaisin, ja tarjoile ruoka heti kun kasvikset ovat kuumenneet. Korista ja mausta annokset seesaminsiemenillä (jotka oli tarkoitus muistaa paahtaa pannulla ennen seepiawokkausta).

17.5.2014

Kolmen kerroksen taikatorttu

Nyt sain vaihteen vuoksi lyhennettyä "tuota on niiiin pakko kokeilla" -listaani. Jälkkäriksi viriteltiin nimittäin maaginen vanukaskakku. Tai taikatorttu. Vai ehkä ihmevanukas?


Yhdestä juoksevasta taikinasta taianomaisesti
kolmikerroksiseksi rakenteeksi? Puijaustako?

Magic custard cake löytyi minun linkkeihini täältä, ja reseptin alkuperää etsiessä päästään tänne. Mittojen ja ainesosien tarkistelussa käytin myös muutamaa muuta blogia, joissa taikatorttua oli leivoskeltu. Periaatteessa en tehnyt lainkaan muutoksia, mitä nyt käytin ihan itse vaniljatangosta raavittuja vaniljansiemeniä!

Mutta mikä tämä maaginen vanukaskakku oikein on? Vanukkaanomainen taikina maustetaan vaniljaiseksi ja hyydytetään uunissa. Mutta valmistusmenetelmän pienten kikkojen avulla yhdestä kulhosta uunivuokaan kaadettavasta vanukasmassasta syntyy kolmen eri kerroksen muodostama kakku tai piirakka. Alimpana tiivis pohja, keskellä maukasta hytkyntää ja pinnalla kuohkea päällinen. Pannaria, vanukasta ja vaahtokarkkia!


Pannaria paistovuoassa?


Todella hauska jälkkäri, ja kaupanpäällisiksi voittajafiilis, kun kolmen kerroksen väkeä todellakin kurkkaa paistoksen poikkileikkauksesta. Reseptin luonnontieteellisten ja kemiantekniikan kommervenkkien vuoksi en ensi yrittämällä uskaltanut lähteä sooloilemaan. Mutta kun ohjetta on itse kokeillut, tajuaa kyllä mistä kerrosten muodostumisessa on kyse. Mikä taas tarkoittaa sitä, että seuraavilla kerroilla olen valmis varioimaan ja maustamaan vanukasta ihan uusilla ideoilla.

Ja se perinteinen vaniljakiisseli (tai onko se nyt sitten vanukas?) voisi lähiaikoina maistua myös? Kesämarjojen kaverina vaikka.


Maaginen vanukaskakku eli taikatorttu

(Alkuperäisen reseptiversio jäljitetty tänne)

4 munaa
muutama tippa etikkaa
1 vaniljatangon siemenet (tai 1 tl vaniljaa)
1.75 dl sokeria
1 rkl vettä
100 g margariinia
1.75 dl jauhoja
5 dl maitoa

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset etikan avustamana kovaksi vaahdoksi. Vaahdota toisessa kulhossa keltuaiset, vanilja ja sokeri. Lisää joukkoon margariinisula ja vesi, ja vatkaa vielä 2 minuuttia. Sekoita taikinaan jauhot ja sitten vielä maito vähitellen.

Viimeinen nakki on käännellä valkuaiset muiden ainesosien joukkoon kolmessa erässä. Älä tuhoa ilmakuplia villillä vatkaamisella, vaan anna taikinan pintaan jäädä pieni kuoha.

Voitele 20 x 20 cm vuoka, kaada taikina siihen. Kypsennä ihmevanukasta 165-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Valmista on kun pinta on kullankeltainen mutta sisus edelleen höllyvä. Jäähdytä ja viilennä ennen tarjoilua (leikkaa ruuduiksi terävällä veitsellä).

13.5.2014

Makaronilaatikko (mut ei normi-)

Joskus yksinkertainen on parempaa. Makaronilaatikko ilman jauhelihaa! Tätä suunniteltiin alunperin lisukkeeksi, mutta broilerit jäivät kokonaan paistamatta... Hassua. :D


Makaronilaatikko on maustettu muskottipähkinällä, joka on ihan must. Munamaidon korkkasin yrttimaustetusta ruokakermasta. Omat parveketimjamit, -oreganot ja -meiramit ovat vielä sen verran hentoja, että niistä riittää vain koristeeksi. Makaronipaistoksen maku on taivaallinen. Ihanan kotoisa ja lempeä mutta monivivahteinen.

Vaan mitä yhteistä on retrosuosikki rakettispagetin runsaskuituisella versiolla ja meikäläisen unikonsiemen-sitruunamuffineilla? Tolkuton kurkuman kanssa pelleily. :D Ja molemmissa keltaiseksi värjäily on oikeastaan aika turhaa, vaikka eipä siitä vahinkoakaan ole... Kurkumallahan on kuulemma paljon terveydelle suotuisia ominaisuuksia.


Tämä on lihaton makaronilaatikko. (Se toinen on sitten vissiin lihava?)


Makaronilaatikko

(lasiseen leipävuokaan TAI tuplattuna lasagnevuokaan)

200 g (keltaista) rakettispagettia
2.5 dl ruokakermaa "kolme yrttiä"
0.25 tl muskottipähkinää
1 muna
noin 16 kirsikkatomaattia

Keitä spagetti suolavedessä, vähennä suositellusta keittoajasta minuutti tai kaksi. Vatkaa muskottipähkinä ja muna ruokakerman joukkoon, ja holauta seos sitten spagettikattilaan (kunhan olet ensin valuttanut keitinveden pois). Sekoita, ja kaada koko komeus voideltuun uunivuokaan. Painele pintaan vielä halkaistuja kirsikkatomaatteja. Kypsennä 160-asteisen uunin alaosassa noin tunnin verran.


10.5.2014

Mansikkakimppu äidille (strawberry bouquet)

Huomenna, huomenna, huomenna... Ja tänään on jo tietysti monessa kodissa täysin huomaamattomat salavalmistelut käynnissä. ;)


Kimppu valkovuokkoja on klassikko, johon äiti ei kyllästy koskaan. Vaikka tänä vuonnakin aikaisten valkovuokkojen selviäminen äitienpäivään asti on vähän jännittänyt. Mutta mitähän mamma tuumaisi myös toisenlaisesta kimpusta. Sellaisesta, josta voi nauttia kaikilla aisteilla...

Arvostavaa ja ilahduttavaa Äitienpäivää!




Mansikkakimppu


kori tai kulho
puolikas omena, kaali tms. alustaksi
cocktailtikkuja kiinnittämistä varten
mansikoita ja mustikoita
mintun lehtiä



Alunperin varasin cocktailtikkujen kiinnitysalustaksi pesusienen. Se vaan ei kestänyt mansikoiden painoa... Onneksi isoäiti Smith (kelmutettu) pelasti tilanteen!

8.5.2014

Hevostelijan tortillat

Suomessa taannoinen hevosenlihakohu kääntyi nopeasti uteliaisuudeksi ja kiinnostukseksi hepan asianmukaiseen hyödyntämiseen ravintona. Eli jos lihan tuotanto perustuu järkitoimintaan (alkuperä, turvallisuus, yms.) ja jos liha myös kaupataan oikealla nimellä, ei ole mitään estettä kokeilla konin kokkailua vaikka kotikeittiössäkin.


Vähän jotain muuta kuin tavan jauheliha-tomaattisalsalättyjä.
Tuli hännän alla -tortillassa hepan potkii liikkeelle chipotle!


Omat kokemukseni hevosenlihasta on aiemmin kerätty ravintoloista, mutta nytpä lähimarketti oli tuonut tiskiin erän hepan paisteja. Edukas kilohinta ja suomalainen toimittaja kannustivat ex tempore -ostokseen. Kotona piti sitten tehdä vähän valmistukseen liittyvää taustatutkimusta, mutta neuvot osoittautuivatkin helposti sulatettaviksi. Hevosen eri osien kypsentämisessä (ja maustamisessakin) voi soveltaa täysin samoja periaatteita kuin naudanlihan kanssa. Sillä lisäyksellä, että hevosen liha on yleensä mureampaa ja helpompaa, eikä välttämättä vaadi esim. yhtä pitkiä haudutuksia.

Ostamani hevosen kulmapaisti päätyi kuutioiksi, joita keitin ruskistamisen jälkeen laakeroidussa lihaliemessä muutaman tunnin. Valmista lihaa nyhdettiin muun muassa tortillatäytteeksi! Vain lihaliemen ja laakerinlehtien maustama liha antoi tilaisuuden tutustua hepan omaan makuun, ja toisaalta se tykkäsi kovasti savuisten chipotle-chilien lisäpotkusta tortilloissa. Meksikolainen teema sopiikin hyvin tällaiselle aterialle, koska Meksiko on yksi niitä paikkoja, missä hevosenlihan käyttöä ei perinteisestikään ole arasteltu. Ja kuten tiedätte, tortillojen syöminen on myös sopivan sotkuista hevostelua.


Huomatkaa muuten hienot, varsin keltaiset tortillat, jotka on raahattu matkalaukussa Jenkeistä asti. 39 paikallista senttiä, eli 28 eurosenttiä per paketti. Ja aidosta maissista, ilman säilöntäaineita tms. Aivan eri makuisia kuin tavan tortillat.


Tallitytön tortillat


maissitortilloja
ruskistettua ja tuntikausia haudutettua hevosenlihaa (kulmapaisti)
chipotle-chilejä (savustettuja, säilykepurkissa)
raejuustoa
kirsikkatomaatteja
rapeaa salaattia (romaine)


Loppukaneettina vielä maailmaaparantava sana tai kaksi kunnioituksesta. Jonkun katsomukseen hevosenlihan syöminen ei ehkä sovi. Samoin kuin tietyissä kulttuureissa sianliha tai nauta eivät kuulu ruokalistalle. Kunnioitetaan kaikkia valintoja, ja yritetään ulottaa kunnioittava kohtelu myös tuotantopuolelle!

3.5.2014

Maassa maan tavalla - Red Velvet Cake

Terveisiä Ameriiikan yhdysvalloista! Tulipahan valloitettua uusi osavaltio, joskin jäljelläolevien lista on vielä varsin pitkä. Ja juu, oli hauskaa. Kiinnostavaa. Maukasta. Ihmiset niin ystävällisiä. Meno helpon huoletonta ja turvallista.


Ensimmäisen kerran ehtaa amerikkalaista red velvet cakea. Vaatii muuten ehdottomasti mustaa kahvia. Ja paljon! Taivaallinen sokerihumala-kofeiininirvana.


Saman konditorian sisarleivos, banaanikakku, oli myös uskomaton.



Vaan kaikki makea päättyy aikanaan. Viimeisenä iltana bongattua.

Ja hei, red velvet cake on ihan helppo tehdä itsekin. Olenhan minäkin samettikakkua leivoskellut. Tosin en tuolloin turvautunut elintarvikeväreihin, mutta aidon alkuperäisen kuvista näette, ettei Amerikoissa väripurkkien kanssa juuri arastella.