29.4.2014

Pariisin kevät

Onko onnistelu luontevampaa ulkomailla kuin kotimaisemissa? Ehkä, koska tutusta arjesta irtautuessa voi olla helpompaa noteerata kivoja juttuja. Varsinkin jos olisi lomalla... Muista tuoda ne pinkkilinssiset lasit himaankin!


Matkan jälkeen ihmettelin, miten tulikin istuttua niin vähän kahviloissa tai ravintoloissa. No mietitäänpä kaksi kertaa, että oli takuulla järkevämpää ottaa kaffeantimet tässäkin tapauksessa take-awayna. Ja sitten nautiskella ne auringonpaisteessa ja -lämmössä, samalla jotain tornia töllistellen. Kuvassa maailman paras aprikoosipiiras.


Äidin pikku hortonomi taas kameran takana..



Työlounas voi joskus olla tällainenkin! Oma kokemukseni on, että duunilounas on nollasummapeli seuraavien suhteen: paikka, seura ja sisältö. Päätelkää itse, mitkä tekijät kuvan tapauksessa plussalla, mitkä miinuksella. :D


Sata syytä olla onnellinen


#28 Pariisin kevät. Puitteet, jossa olisi kohtuuttoman hankalaa olla naama nutturalla! :D


#27 Työlounas. Tämä on asennekysymys, ja suosittelen lähestymään aihetta aina mahdollisimman pienillä odotuksilla. Näin vältymme pettymyksiltä, ja ainoa mahdollisuus on olla semityytyväinen TAI jopa yllättyä positiivisesti. "No such thing as free lunch!"

#26 Kukat, kasvit, luonto. Tämä aihe toistuu, mutta niin se vaan on, että jos viitsit vilkaista ulos, siellä on aina uusi vaihe menossa. Hennot nuput ja kukinnot herkistävät takuulla karskimmankin sielun?!

#25 Keittiöhuumori. Rakastan. On hauska leikkiä ajatuksella: "Mun raflassa/kahvilassa olis kyllä just tällanen kyltti esillä." (Toistaiseksi kuvan papru löytyy vain jääkaapinovesta.)




#24 Pääsiäinen. (Suklaamunat, varsinkin vähän paremmat sellaiset.)

#23 Minttusuklaa. Myös housuilla. Siis vaatteissa. Siis värisävyissä!!!

#22 Retkikohteet lähellä ja kaukana. Koiramäen pajutalli!

#21 Yrtit. Ikkunalaudalla ja sittemmin lautasella. Mitä uutta tänä vuonna? Oliiviyrtti!

#20 Kädentaidot ja kehittyminen. Pajunpunontaa!!!

#19 Pyöräilykauden avaus.

#18 Retkieväät. Onko ne joskus maistuneet pahalta?

#17 Kaaaahvi. Varsinkin nuotiolla hifisteltynä.

#16 Ulkoilu. Se nostaa aina mieltä. Suomessa on aina lyhyt matka metikköön luontoilemaan!

#15 Kevätkukat. Nauti jo sisällä, ja kohta bongaat niitä myös ulkona.#14 Kevään merkit! Auringonpaiste ja lintujen laulu. Hiekasta lakaistut, kuivat jalkakäytävät. Jee, tennarit esiin!

#13 Se video, missä ne toisilleen tuntemattomat laitetaan suuteloimaan. Jossei se saa sunkin poskilihaksia hymyilystä kramppiin, kipaise ihmeessä optikolle!

#12 Joukkoliikenne. Aikaa ja tilaa olla yksin tai seurassa. Siis ihan vaan olla. Juuri junassa tai lentokoneessa ehdit rentoutua. Keskustella ihan höpöjä. Lukea kirjaa...

#11 Reseptit maailmalta. Carrefeurin mainoslehtisestä. Kahvilan seinästä. Paikalliselta isännältäsi.

#10 Saksa ja makuparit. Juusto-rahkakakkua oluen kyljessä.

#9 Integroituvat harrastukset, ja oivallukset yli rajojen: kulinarismi, matkailu, koti, musiikki... Appelsiinin ja suklaan tuoksuinen saippua!

#8 Huumori. Ei ole niin vakavaa paikkaa, etteikö pieni sanaleikki tai hienovarainen huvittelu sopisi tunnelmaa keventämään. Radical budget cuts seem inevitable, but let's have a closer look at the positive submessage of the pie charts... ;)

#7 Loma! Ja jo sen suunnittelu! Se fiilis, kun on juuri saanut lomapäivät ja matkaliput varattuna ja on mahdotonta pidätellä sitä hölmöä hymyä. :)

#6 Perinteet ja perintö. Runebergintorttuja suvun "talonpoikaisastiastolla" tarjoiltuna.

#5 Kasvun ihme. Jännittävää seurata, mitä eksoottisen limen kivestä lähteekään itämään!

#4 Matkustaminen. Se vaan avartaa aina. Uuden näkeminen ja kokeminen virkistää. Ja toisaalta kaukaiseenkin paikkaan uudestaan palatessa tuntuu ihanan kotoiselta (köpisköpisköpis).

#3 Hetket, jolloin näet jossain arkisessa jotain äärettömän kaunista. Kahvirengas mukin pohjasta.

#2 Itse leivotun rapean leivän jäähyväissuukko: aitoa korppujauhoa suoraan leikkuulaudalla. Resurssitehokas kotitalous!

#1 Joululahjat, joista riittää iloa koko seuraavalle vuodelle. Myös sille, jolla menee puurot ja vellit... tai omenat ja päärynät sekaisin!


26.4.2014

Kaakaoleipä appelsiinin aromeissa

Halusin tehdä pääsiäispullaa. Tai leipää. Siis jotain känttyä, jossa olisi hirveästi sitä säilöttyä appelsiininkuorimokkulaa ja rusinoita. Ja kaakaota.


No, leivoin sitten ennemmin leiväksi luokiteltavan teoksen, jossa on kyllä makeutta noista sisuksen aarteista johtuen. Ja aivan hieman on kuulkaa lisättyä sokeriakin. Leipä on kaltaisilleni henkilöille, joille pienesti makeat jutut maistuvat myös aamu- ja välipaloilla. Ja appelsiininkukka ja kaakao tuovat ihanan aromin tähän leipään!

Pääsiäisenä tai muulloin... Tämä on hyvää!

P.S. Paistomittarin käyttö unohtui taas. Höh.


Moraalittomia "tuliaisia". If you know what I mean...


Leipäslaissi, jossa ennätysmäärä sattumia!


Kaakaoleipä


3 dl kylmää vettä
1 ps kuivahiivaa
3 rkl appelsiininkukkavettä
3 rkl kaakaojauhetta
3 rkl sokeria
3 rkl kookosöljyä
4 dl täysjyvävehnäjauhoja
0.5 tl suolaa
100 g appelsiininkuoripaloja
1.5 dl (keltaisia) rusinoita
noin 2 dl vehnäjauhoja

Mittaa ja sekoittele lusikalla kaikki ainekset, poislukien viimeisen rivin vehnäjauhot. Peitä kulho hetkeksi, ja anna ainesten imutella nestettä itseensä ainakin 10-15 minuuttia. Alusta, vaivaa ja työstä taikinaa sitten osaamisesi mukaan, ja lisää samalla sopivasti vehnäjauhoja. Kohota taikina peitettynä kulhossa kaksinkertaiseksi.

Taittele taikina, ja muotoile se leiviksi tai leipäsiksi. Paista 200-asteisessa uunissa 10-40 min riippuen siitä teitkö pullia, sämppäreitä vai isompia leipiä.


23.4.2014

Marinoitu kukkakaalipaisti

Sunnuntaipaisti kattaa käsitteenä enemmän kuin pyhäpäivän ateriaksi uunissa valmistettavan lihajärkäleen. Tärkeää on, että sunnuntaipaisti on herkullista ja hissukseen valmistuvaa ruokaa, jonka äärelle keräännytään nautiskelemaan yhdessä. Ajan kanssa. Ja se, että se on jotain isoa ja leikattavaa, on jollain tapaa myös hyvin olennaista. :)


Mutta entä lihaton sunnuntaipaisti? Uskaltaisitko pääsiäislampaan jälkeen ja tavan possun tai naudan sijaan kiepauttaa uuniin kukkakaalipaistin? Muutos on radikaali, mutta maistuva. Ja älyttömän näyttävä! Vahvan mausteinen jugurttimarinadi kukkiksen pintaan, ja koko komeus uuniin.

Marinoitu kukkakaali on tullut minulle tutuksi monesta ulkomaisesta blogista, ja nimenomaan intialaistyyppinen jugurttikuorrute on ollut suosittu. Vahva mausteisuus ja kauniin värinen pinta ovat todella houkuttelevia, ja kokonaisena paistettu kukkakaali jää kuitenkin aivan sisuksestaan vielä maustamattomaksi. Tämä kontrasti on tärkeä juttu suupalojen maun vaihtelevuuden kannalta! Suosittelen paistamaan mielummin useita pienempiä kukkiksia kuin yhtä jumalattoman suurta (jälkimmäisen valitessasi saatat haluta esikeittää sen, jotta keskuskin kypsyy varmasti). Ja hei, vinkit värikkääseen salaattipetiin pienen keittiöpropagandan kera löytyy linkatusta aiemmasta postauksesta.




Kukkakaalipaisti eli intialaisittain marinoitu kukkakaali


2 kpl à 500 g kukkakaalia

2 dl (soija)jugurttia
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
1 tl currya
1 tl chilihiutaleita
0.5 tl suolaa
0.5 tl mustapippuria
1 tl kurkumaa
0.5 limen mehu + kuori raastettuna

Poista kukkakaalien lehdet (ne voi syödä salaattina), ja leikkaa kannat suoriksi niin, että kaalit pysyvät nätisti pystyssä omin voimin. Sekoita jugurtin joukkoon kaikki mausteet sekä limen mehu ja raastettu kuori. Levitä reilu kerros jugurttia kukkakaalien pintaan. Säästä ylimääräinen jugu kylmänä lisukkeena tarjoiltavaksi.

Anna kukkakaalipaistien marinoitua tunnin verran (tai jääkaapissa pitempäänkin). Kypsennä 200-asteisessa uunissa 45-60 minuuttia. Tarkoitus on pehmittää kukkakaalit kypsiksi, mutta välttyä pinnan palamiselta. Tarkkaile siis väriä, ja kypsyyttäkin voi testailla terävällä veitsellä tms. Anna uunista saapuneen kypsän kaalin jäähtyä ainakin kymmenen minuuttia ennen leikkaamista.


21.4.2014

Salaatti vain yksinänsä mökötti?

... no ei kyllä mökötä kauaa!

Kevät on jo pitkällä, ja kaltaiseni hätähousut valmistautuvat jo kesäfiiliksiinkin... Kesäkauden satoa saadaan kuitenkin odottaa vielä hyvän aikaa, mutta vehreyttä voi onneksi tuoda lautaselle milloin vain. Kotimaisia kasvihuonevihanneksia kun on saatavilla kaupan hyllyltä ympäri vuoden.


Termit selviksi. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.


Tämä postaus liittyy Kauppapuutarhaliiton kampanjaan, jossa Vihannes.net-sivustolla ja Facebookissa inspiroidutaan kotimaisista (toistaiseksi vielä kasvihuone-) vihanneksista. Ja muistutuksena muuten se, että sirkkalehtimerkki on logona takuu siitä, että tuote on sataprosenttisesti Suomessa viljelty.

Oma kasvishaasteeni oli kuitenkin paha. SALAATTI! Niin paljon kuin kasviksia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä ja marjoja mielelläni popsinkin, perussalaatti saa naaman näkkärille. Tarkemmin mietittynä tunnistin jutussa selkeän asenneongelman, mikä ei muuten kasviksiin liittyen ole kauhean harvinaista... Ja tästä kaikesta pohdinnasta tuimistuneena päätinkin valita nimenomaan sen klassisen lehtisalaatin, ja tehdä siitä jotakin ilahduttavaa.

Vihreää lehtisalaattia löytyy pienimmästäkin marketista ympäri vuoden, ja on vain sinusta (minusta) kiinni, miten ja minkä kanssa se tarjoillaan. Pelkkä lehtisalaatti ei ole ateria, mutta esittelepä se osana kiinnostavaa kokonaisuutta, ja nassut venyvät pöydän ympärillä hymyyn. Vieläkö Vihanneslaulu on muistissa?


Iiks.


Lehtisalaattilounaalla tavattiin myös kotimaisia ituja, raitajuurta, minttua ja sitruunamelissaa. Raikasaromiset yrtit ovatkin ihan paras juttu lehtimäisen salaatin jokkoon revittynä!

Salaatin kruunasi järjettömän herkullinen, intialaisittain jugurttimarinoitu kukkakaali. Soijapohjaisen jugun tiimoilta ateria oli täysin kasvipohjainen, ja ylimääräinen marinadi toimi myös salaattikastikkeena. Marinoitu kukkakaali on aika tiukka haastaja tavan sunnuntaipaistille. :D Resepti tulossa ylihuomenna keskiviikkona, odottakaa ja hämmentykää. Upea näky ja hieno makuelämys!



Salaattipeti


lehtisalaattia
minttua
sitruunamelissaa
mungpavun ituja
raitajuurta

Revi lehtisalaatti haarukointikokoon ja asettele kauniiksi pohjaksi tarjoiluastiaan. Revi salaatinlehtien lomaan myös tuoreita yrttejä. Käyttämieni mintun ja sitruunamelissan tapaan tähän käyvät kaikki raikkaat, lehtevät yrtit kuten vaikka basilika, persilja ja rakuuna. Ropistele päälle reilusti mungpavun ituja, ja vuole joukkoon juustohöylää tai kuorimaveistä käyttäen ohutta siivua raitajuuresta. Juureksen voi ohuena viipaleena tai raasteena käyttää tuoreeltaan, mutta makua voi halutessaan miedontaa kypsentämällä ne keittäen.



Yhteistyössä Kauppapuutarhaliitto ry.

18.4.2014

Onnistelua: Koiramäen pajutalli, oliiviyrtti, minttusklaata housuilla...

Kivaa pääsiäistä! Vapaapäivät on erittäin jees, aurinkokin paistaa ja suklaamunat sulaa suuhun. Etenkin Milkan erikoisemmat maut, jotka kannettiin Belgiasta.

Pääsiäsisenä tai muulloinkin mahtava kohde pääkaupunkiseudulla on Koiramäen pajutalli. Nähtävää, koettavaa, puuhattavaa ja ostosteltavaakin. Ja siis auki myös pääsiäisen tienoon!

Onnistutaan lisää!




Sata syytä olla onnellinen


#24 Pääsiäinen. (Suklaamunat, varsinkin vähän paremmat sellaiset.)


#23 Minttusuklaa. Myös housuilla. Siis vaatteissa. Siis värisävyissä!!!


Kun on nämä päällä, ja katsoo peiliin...
Minttusuklaa! :D

#22 Retkikohteet lähellä ja kaukana. Koiramäen pajutalli!



#21 Yrtit. Ikkunalaudalla ja sittemmin lautasella. Mitä uutta tänä vuonna? Oliiviyrtti! (Ensikokeilu munakkaassa.)



#20 Kädentaidot ja kehittyminen. Pajunpunontaa!!! (Koiramäen pajutallin opeissa tuotettu.)


#19 Pyöräilykauden avaus. (Kuva on kyllä viime kesältä.)




#18 Retkieväät. Onko ne joskus maistuneet pahalta?

#17 Kaaaahvi. Varsinkin nuotiolla hifisteltynä.

#16 Ulkoilu. Se nostaa aina mieltä. Suomessa on aina lyhyt matka metikköön luontoilemaan!

#15 Kevätkukat. Nauti jo sisällä, ja kohta bongaat niitä myös ulkona.#14 Kevään merkit! Auringonpaiste ja lintujen laulu. Hiekasta lakaistut, kuivat jalkakäytävät. Jee, tennarit esiin!

#13 Se video, missä ne toisilleen tuntemattomat laitetaan suuteloimaan. Jossei se saa sunkin poskilihaksia hymyilystä kramppiin, kipaise ihmeessä optikolle!

#12 Joukkoliikenne. Aikaa ja tilaa olla yksin tai seurassa. Siis ihan vaan olla. Juuri junassa tai lentokoneessa ehdit rentoutua. Keskustella ihan höpöjä. Lukea kirjaa...

#11 Reseptit maailmalta. Carrefeurin mainoslehtisestä. Kahvilan seinästä. Paikalliselta isännältäsi.

#10 Saksa ja makuparit. Juusto-rahkakakkua oluen kyljessä.

#9 Integroituvat harrastukset, ja oivallukset yli rajojen: kulinarismi, matkailu, koti, musiikki... Appelsiinin ja suklaan tuoksuinen saippua!

#8 Huumori. Ei ole niin vakavaa paikkaa, etteikö pieni sanaleikki tai hienovarainen huvittelu sopisi tunnelmaa keventämään. Radical budget cuts seem inevitable, but let's have a closer look at the positive submessage of the pie charts... ;)

#7 Loma! Ja jo sen suunnittelu! Se fiilis, kun on juuri saanut lomapäivät ja matkaliput varattuna ja on mahdotonta pidätellä sitä hölmöä hymyä. :)

#6 Perinteet ja perintö. Runebergintorttuja suvun "talonpoikaisastiastolla" tarjoiltuna.

#5 Kasvun ihme. Jännittävää seurata, mitä eksoottisen limen kivestä lähteekään itämään!

#4 Matkustaminen. Se vaan avartaa aina. Uuden näkeminen ja kokeminen virkistää. Ja toisaalta kaukaiseenkin paikkaan uudestaan palatessa tuntuu ihanan kotoiselta (köpisköpisköpis).

#3 Hetket, jolloin näet jossain arkisessa jotain äärettömän kaunista. Kahvirengas mukin pohjasta.

#2 Itse leivotun rapean leivän jäähyväissuukko: aitoa korppujauhoa suoraan leikkuulaudalla. Resurssitehokas kotitalous!

#1 Joululahjat, joista riittää iloa koko seuraavalle vuodelle. Myös sille, jolla menee puurot ja vellit... tai omenat ja päärynät sekaisin!

15.4.2014

Löytyy itua ja munaa! Komeakin vielä!

Ja nyt ei puhuta mistään ihannemiehen kriteereistä. Joku roti! Ei… Puhutaan kevyestä, helposta lounaasta. Joka nykytavan mukaisella tavisraflan listalla kulkisi itsestään selvästi nimellä itua ja munaa. Ja ei siinä paljon muuta tarvitakaan. Roima määrä Worcester-kastiketta vain. Ja kun jääkaapissa semmoinen oli, puristinpa sekaan yhden limelohkon mehunkin. Ja juustoraastetta. Lopputuloksena munakas.


Itumunakas.


Mitä itua? Mungpapua. Olen ihan keltanokka itujen ostamisen suhteen, mutta ehkäpä hippiydyn tästä kokemuksesta taas hieman lisää. Idut rouskuvat mukavasti suussa, ja sopivat siis kivasti salaattiin. Munakasta varten kuitenkin kieräytin ituja pannulla jo etukäteen, ja ne saivat kypsemmän oloisen maun. Lihaisamman ja pähkinäisen! Ihan totta. Eli idut pannuun ja siihen päälle muutama vatkattu muna (ja Worcesteria ja juustua). Töki lastalla, ja käännä loppuvaiheessa munamassa puolikuuksi. Mitä pienempi pannu, sen komeampi munakas!

12.4.2014

Punaviinipiirakka

Tiedättehän tunteen, kun vastaan tulee resepti, jota on aivan pakko kokeilla. Ja ohje jää kuitenkin vain sinne muiden kirjanmerkkien joukkoon keittokirjan väliin tai internetselaimen arkistoihin. Tämä punkkupiirakan resepti kuuluu juuri tuohon kategoriaan, mutta sen onnistui kuitenkin pyristellä pinnalle hyvinkin pitkän säilönnän jälkeen. (Ja ei niin, ettäkö olisin sen unohtanut. Ei omituinen punaviinipiiras noin helposti liukene muistista. Lähes säännöllisin väliajoin se muistui mieleen. Tekemättömyyden yhtenä tekosyynä mainittakoon, ettei hyvää pinot noiria vaan jää tähteeksi reilua kahta desiä ihan joka päivä.)


Ja kyllä... Kyseessä on punaviinipiirakka. Makeana jälkiruokana. Bongasin sen aikoja sitten Uuden-Seelannin kotileipurikisasta. Ja sen jälkeen salapoliisietsin reseptin onnistuneesti netistä: Red Wine Tart (LifeStyle FOOD / New Zealand's Hottest Home Baker). Ja Herran (Rouvan?) vuonna 2014 vihdoin sain piiraan leipaistua.

Wow! Punaviinipiiras oli oikea succès [lue: suksee]. Tämän makua oli vaikea kuvitella etukäteen, vaan olipa kaiken jännityksen väärti. Täytteessä on siis punaviinia kaksi desiä ja risat, ja punkku kyllä maistuu tunnistettavasti. Makeutta on, ja samoin kanelia, joka on selkeästi tästä lähtien punaviinin BFF. :) Mutta varoituksen sanana sellainen sivuhuomio, että tämä ei ole sitten lastenkutsujen piirakka.


Uu-uu-uunissa. Näytti vähän erilaiselta.


Reseptin noudattamisesta muuten sen verran, että vaikka tein täytteen tunnollisesti (poislukien maissitärkkelyksen korvaaminen perunajauhoilla), niin piirastaikinan kanssa piti sooloilla. Tulkitsin, että normipohjan voi ihan hyvin säveltää näppituntumalla. Eli käyttämällä siihen ne jauhopussien pohjat. Varsinkin, kun alkuperäinen ohje kiukutteli kolmen munankeltuaisen voimin (paheksun suuresti näitä keltuais-valkuais-epätasapainoilijoita).

Eli jos saan yllytettyä sinutkin testaamaan punkkupiirasta, tee ihmeessä oma pohjavalintasi. Tässä antamani ohje ei ole optimaalinen, vaikkakin antoi kivan rapean pohjan. Siinä vaniljan maun lisäksi luonnetta toivat unikonsiemenet.


Punaviinipiirakka

(max 20 cm vuoka)

Pohja
1 dl vehnäjauhoja
1 dl täysjyväjauhoja
1 rkl sokeria
0.5 tl vaniljaa
1 mm suolaa
1 rkl unikonsiemeniä
50-75 g voita/margariinia
noin 3 rkl kylmää vettä.

Sekoita jauhot, mausteet ja siemenet. Kuutioi rasva ja nypi se kuiva-aineiden kanssa murumaiseksi seokseksi. Mittaa joukkoon vesi, ja pyöräytä massa ripeästi taikinapalloksi (ja kiroile, jos on hankalaa). Kelmuta ja laita jääkaappiin. Kaulitse taikina voidellun irtopohjavuoan uumeniin, ja esipaista sitä "sokkona" 190-asteisessa uunissa noin vartin verran.

Täyte
2 munaa
1 dl sokeria
2 tl perunajauhoja
2 tl kanelia
2.25 dl punaviiniä, pinot noir

Sekoita kaikki täyteaineet huolella, mutta vältä vaahdonmuodostusta (en vaan tiedä miten se onnistuisi). Kaada (siivilöi) täyte esipaistetun pohjan päälle, ja paista 180-asteisessa uunissa noin 20-30 minuuttia eli kunnes massa on hyytynyt. Anna jäähtyä rauhassa. (Parasta jääkaappiviileänä.)

9.4.2014

Uunituore uunijuusto

Uunijuusto kuulostaa herkulliselta ja perinteiseltä, mutta omassa historiassani se on kyllä ihan vieras juttu. Wikipedia auttoi taas: ”Uunijuusto on suomalainen perinneruoka, jossa ternimaito hyydytetään kuumentamalla se uunissa.

Ja maitojauheboksi taas tiesi kertoa uunijuuston valmistuvan ternimaidon sijaan myös pulverimaidosta, ja minähän lähdin testaamaan tätä oikopolkua.


Tässä taas myös tämä maailman suloisin silikoniastia.
Japaniin asti piti mennä, että löytyi. Kyllä kannatti.

Jos tykkäät ruska- ja leipäjuustosta, makunystyräsi innostuvat mitä luultavimmin myös uunijuustosta. Ovat toki ihan eri asioita, mutta kaikki ovat tällaisia paistettuja juustokavereita. Ja ihan parasta välipalaa suolaisilla tai makeilla kondimenteilla. Juhlavammat lisukkeet ja esillepano korottavat nämä juustot myös jälkiruoaksi!

Maitojauhepaketti neuvoi nautiskelemaan uunijuustoa haalean lämpöisenä ja esimerkiksi kanelisokerin kera. Maistelu suoritettiinkin ohjeen mukaan, mutta paitsi lämpöisenä myös myöhemmin jääkaappikylmänä. Kylmä juusto oli mielestäni vielä paaaljon parempaa, ja greipinkuorella tuunattu kanelin ja sokerin seos yllätti iloisesti. Jo pieni ripaus teki muutoinkin maukkaasta juustosta erikoisen ylellisen!


Kohdista katseesi juuustuuun. Vadelmat on vain taustaruusuja!

Resepti on hieman muokattu versio Valion maitojauhepaketin ohjeesta, joka löytyy myös netistä: Uunijuusto maitojauheesta.


Uunijuusto


6 dl vettä
4 dl maitojauhetta
2 munaa
2 mm suolaa

sokeria
kanelia
(kuivattua greipin kuoriraastetta)

Vispaa maitojauhe veteen, ja vatkuta joukkoon myös munat. Mausta seos suolalla. Kaada juustoaines voideltuun uunivuokaan tai annoskuppeihin (4-6 kpl). Paista 175-asteisessa uunissa kunnes juusto on hyytynyt ja pinta on saanut kullankeltaista väriä.

Nauti lämpimänä tai kylmänä, ja ripottele päälle pikkuriikkisen verran (sitruskuorella maustettua) kaneli-sokeriseosta.

5.4.2014

Pinoleipä - pull apart bread

Punkku ja piffi? Äh, ei jaksa nyt innostaa. Pihvinpaistoharjoitukset jääkööt ihan toiseen kertaan. Jauhopeukalointi sen sijaan kiinnostaa aina vaan enemmän, mutta kuinka yhdistää leivonta ja pinot noir? Helposti! Katsokaa ja hämmästykää!


Aloitetaan nyt kuitenkin tarina aivan alusta… Tämänkertaiseen reseptiin haettiin inspiraatiota Castillo de Molina Pinot Noir -punaviinistä, jota sain maisteltavakseni Pernod Ricard Finlandin järkkäämän OivaPari-reseptikisailun tiimoilta. Vuoden 2014 viiniksi valittu varsin vaalea punkku maistatti minun kielelläni vadelmaa, ja suuntasi ajatuksia kohti tomaattipyrettä ja vahvempia yrttejä. Viini sopisikin esimerkiksi hienostuneen pasta-annoksen kaveriksi, mutta minäpä leipaisinkin sen pariksi hieman pasta puttanescan makuja mukailevan limpun!

Ja eipä syntynytkään ihan mikä tahansa leipä. Vaan tomaattipyreellä, salvianlehdillä ja anjoviksella täytetty pull apart bread. Tämän pinoleivän ideana on taikinan kaulitseminen levyksi, joka täytetään ja suikaloidaan. Ja suikaleet kootaan päällekäin ja leikataan edelleen neliöiksi. Lopuksi pinotut leipäneliöt paistetaan leipävuoassa hauskaksi limpuksi, josta on helppo nyhtää meheviä siivuja.


Artesaanileipää & artesaanikattaus. Ihan itsetehty pajukori leivälle tai kukkaistutukselle. Äiti kato, kato, kato mitä mä osasin!

Tsekkaa pullapartti-pinoleivän vaihekuvat ihan postauksen lopusta! Menetelmä sopii paitsi suolaisille myös makeille leivonnaisille. Kuvittelepa mielessäsi iso suorakulmainen kanelipulla, jossa jokainen siipale on kuin se korvapuustin keskimmäinen huippumaukas tahmarengas. Nam!

Lopputulos: älyttömän mehevä ja silti ilmava nyhtöleipä. Salvia-tomaatti-anjoviskombo osoittautui todella luonteikkaaksi, ja se pärjäsi hienosti punaviinin seuralaisena. Aivan mahtava iltapala rentoon lauantaihin! Pinoleipä on tullut jäädäkseen!


Henkilökohtainen suosikkini tomaattisäilykkeistä on jo vuosikausia ollut Lidlin tomaattipyre. Intensiivinen, voimakas ja makea. Täydellinen pakkauskoko, ja törppö aukeaa ilman purkinavaajaa. Eikä mitään Muttia! (Eikä sponsoreita.)


Pinoleipä / pull apart bread


2.5 dl vettä
2 tl kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
(sämpylä)jauhoja

140 g tomaattipyrettä
4 anjovisfilettä
reilusti salvianlehtiä

Valmista sämpylä- tai leipätaikina normaaliin tapaan, ja kohota se kaksinkertaiseksi. Valmista sillä aikaa täyte sekoittamalla tomaattipyreeseen pieneksi silputtua salviaa ja anjovista (puhtailla keittiösaksilla leikkaat molemmat pieneksi kaikkein näppärimmin).

Kaulitse taikina levyksi (noin 35 x 35 cm) ja levitä päälle täyte. Öljyä leipävuoka, ja tsekkaa sen mitat. Leikkaa taikinalevy noin
8 cm suikaleiksi, ja nostele ne kahdeksi pinoksi. Leikkaa suikaleet edelleen (noin 8 x 8 cm) neliöiksi, ja nostele taikinaneliöpinot leipävuokaan. Asettelu saa olla väljä ja summittainen!

Peitä leipävuoka, ja anna taikinan kohota rauhassa. Mahdolliset taikinan jämäpalat voit taiteilla vaikka muffinivuoissa paistettaviksi sämpyläsolmuiksi. Kuumenna uuni 225 asteeseen, ja kypsennä leipää keski- tai alatasolla 20-30 minuuttia. Madalla tarvittaessa lämpöä loppupuolella (tomaattinen pinta ottaa herkästi väriä).


Vaihekuvat leipurin avuksi. Oikeassa ylänurkassa myös vinkki kuinka rentouttaa työskentelyä, missä myös mittanauhaa ja tarkkuutta vaaditaan. ;) Huomaa jämäpaloista kiepautetut kierresämpylät muffinivuoissa! Ja tiedoksi, että kohonneena ja paistettuna leipä täytti kuvan vuoan täsmällisesti.


Puttanescan pinoleipä? Pull apart bread. Tai nyhtöleipä.
Minä säästäisin ihanan nyhtötermin possulle (ja kanalle).
Nyhtöpossuilmaisunhan kehitti meidän pikku Campa
! :)

1.4.2014

Bannupannu (banaanipannukakku)

Kaikkien rakastamat banaaniletut maistuvat minullekin, mutta se pannulla paistaminen on vähän tylsää. [Lue: riskaabelia, jos minä olen pannun vartijana.]

Mutta sama yksinkertainen banaanien ja munien seos paistuu aivan yhtä maukkaaksi uunissakin. Banskupannari on idioottivarma herkku, etenkin jos uunissasi on ajastin ja muistat vielä pistää sen päälle. Bannupannu on nam!


Banaanipannukakku oli kuitenkin oudohkon värinen. Jostain syystä kypsä luomus oli aiempiin lettuihin verrattuna paitsi tummempi, myös vihreämpi. Outoa... Mutta maukasta!


Banaanipannukakku


3 ylikypsää banaania
2 munaa
1 tl vaniljauutetta tai -sokeria
1 mm suolaa

Sauvasekoittele tai blenderöi banskut, munat ja mausteet. Kaada seos voideltuun uunivuokaan (iso pellillinen pannaria vaatii taikinan tuplaamisen) ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes pannari näyttää valmiilta.