8.3.2014

Ravintola Toca

Helsingin ravintoloiden läpimaistelu jatkui taas niin kutsutun ravintolakerhon toimesta, kun maaliskuu mahdollisti vihdoinkin visiitin ravintola Tocaan. Olikin kiva päästä kurkkaamaan millaisia appeita tämä miedosti italialaisten ja suomalaisten makujen suuntaan kallistuva paikka tarjoaa.

Ja siis mukavaa odottavaista fiilistä iltaan toi myös se, että Tocan maistelumenun annokset esitellään vasta pöytään tarjoiltaessa. Siis ei etukäteislistaa tai henkilökohtaisia valintoja (poislukien tietysti ruokavaliorajoitukset). Ja niin paljon kuin rakastankin ruokalistojen etukäteen studeerausta ja omien valintojen kanssa spekulointia... niin oikeastaan on aika kiva antaa henkilökunnan rakentaa se koko aterian lävitse kantava kokonaisuus. Ja odotella vaan innokkaana mitä tulee, ja nauttia siitä. :)


Alku - - - Pää
Loppu

Popsimme Tocassa kolmen ruokalajin maistelumenun (45e), joskin ensi alkuun maistuivat pienet alkudrinksut. Hain jo keväisiä fiiliksiä Hugon johdattelemana, eli seljankukan, mintun ja limen makuisesta kuohuvasta. Keittiön tervehdyksenä tuotiin perunakroketti, ja alkuruoaksi possuterriiniä. Possu olikin todella maukasta, ja lisukkeita alkulautaselta löytyi lähes ennätysmäärä. Sitä tosin jäimme hetkeksi ruotimaan, että oliko protsku tuollaisenaan tosiaankin terriiniksi luokiteltava, mutta tyhmiä ei pidä kysellä, varsinkaan jos maku tässä muodossa oli epäilemättä tavan terriiniä mukavampi.


Tervehdys: Perunakroketti sitruunaisella creme fraichella.
Aperitiivi Hugo: minttu, seljankukka ja lime.


Alkuun: Possuterriiniä, aprikoosia, sinappia, leipää, omppua, punasipulia...

Pääruoaksi oli kokattu isot kimpaleet lehtevää turskaa. Ja ohessa hauskasti valmistetut kukkakaalin ja parsakaalin kukinnot. Ja tietenkin fenkolia, sitähän kaikkien kala-annosten kyljessä nykyään tarjotaan! Todella herkullinen annos, vaikkakin yllätyksetön. Loppuhuipennus olikin sitten makea banana split. Jotain mitä en koskaan itse tulisi tilanneeksi. Mutta eteen tuotunahan se maistui paremmin kuin hyvin, varsinkin jäätelö ja kirpeänä elementtinä sisällytetty soosi ilahduttivat.

Niin, ja entäs ruokajuoma? Tarjoilijan ehdotuksesta testasimme kuplivaa punaviiniä (lambrusco). Ihan uusi konsepti minulle, ja sen verran hämmentävä, etten oikein osannut sanoa ihastuinko vaiko enkö. Jännä! :D


Pää: Turskaa, fenkolia, lakritsaa, parsakaalia, kukkakaalia...


Lopuksi: Banaania, suklaata, litsiä, karamellia, jädeä, vadelmaa?, pistaasia...

Yhteenveto: Herkullista ruokaa ja iloinen henkilökunta. Tasapainoiset annokset ja puhtaat maut, joskin paaaljon elementtejä. Kauniit värit ja asettelut, ja luojan kiitos annosten päälle ei täällä heitelty väkinäisiä koristeyrttejä. Tunnelmallinen, viihtyisä ja kotoisa. Mutta mikä erikoispiirre voisi nostaa paikan muiden vastaavien ravintoloiden joukosta persoonallisesti esiin?

Viimeksi tällä vaihtelevalla kokoonpanolla, johon toki aina ehtii päämies Aleksi, kävin Tres Bones -raflassa. Mutta tästä tuoreesta Tocan retkestä luettaneen pian seikkaperäisempi ja parempimuistinen tulkinta Hannan sopasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti