11.2.2014

Skonssien sietämätön keveys (ROK-skonssit)

Mitä ruokabloggaajat lukevat? Siis ruokablogien ja keittokirjojen ohella? Verkkohesaria, tietellisiä journaaliartsuja ja muropaketin kylkeä. Ja tietysti romaaneja iltapalaksi.

Ja katsokaapa, minkälaisella otsikolla ja kannella parhaillaan lukemani kirja on varustettu! :D Nimi on enne, vakka kantensa valitsee ja niin pois päin. Mutta uskokaa tai älkää, minä en valinnut kirjaa nimen perusteella. Kyseessä on nimittäin Alexander McCall Smithin 44 Scotland Street -sarjan viides osa, ja olin näitä kirjoja lähtenyt lukemaan jo ihan muista syistä.


Ja lukuvinkkinäkin 44 Scotland Street -sarja on varsin veikeä. Kirjojen luvut on julkaistu kymmenisen vuotta takaperin päivittäin etenevänä jatkokertomuksena The Scotsman -sanomalehdessä. Siis vanhan ajan malliin! Ja koska sarja niitti hämmentävän suurta suosiota Skotlannissa, paisui jatkokertomus kirjaksi, kirjasarjaksi ja käännöskirjallisuudeksi.

Lähikirjastostani olen lainaillut alkuperäiskielellä kirjoitettuja opuksia. Tosin yksi osa puuttui tai oli lainassa kriittisellä hetkellä, ja jouduin turvautumaan ruotsinkieliseen versioon. Siitä, onko teokset suomennettu, en ole varma. Nämä sopisivat muuten lyhytjänteisellekin lukijalle. Jokainen luku on saman pituinen ja kompakti, sellainen viiden minuutin pyräys. Lukee vaikka yhden per ilta. Tai kymmenen peräkkäin, jos istuu lentokoneessa aikaa tappamassa.


Mutta sitten itse asiaan. Skonsseihin, joiden leipomiseen ei kyllä tässä taloudessa ole tarvinnut hakea ulkoista lisäinspiraatiota... On ollut rusinoilla somistettuja, sitruunalla ja karpaloilla maustettuja, inkivääripalastelua ja marjaisia versioita kuten mustaviinimarjaskonsseja.

Mutta mitä ovat ROK-skonssit? Rusina, Omena ja Kaneli. Klassinen kolmen kopla, vähän niin kuin BLT (Bacon, Lettuce and Tomato). Omena ei muuten sitten tällä kertaa tarkoita omenan paloja, vaan vihreää omenalikööriä (luojan kiitos tuo määrä ei silti värjää skonsseja vihreiksi). Tämä siksi, että minusta tuollainen likööri on tehokkain tapa saada juuri sellainen terävän vihreä omppuaromi koko leivonnaiseen. Ja tietysti myös liotin rusinat siinä etukäteen...

Ja olivat kyllä lähestulkoon sietämättömän keveitä ja herkullisia nämä skonssit. Pitää olla kovan luokan tuohisuu, jos ei näiden taivaallisuutta ymmärrä uunituoreina tarjoiltuna.


Rusina-omena-kaneliskonssit (ROK)

noin 8 kpl

2 dl hiivaleipäjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
0.5 tl suolaa

50 g margariinia
1 dl kylmää maitoa
0.5 dl omenalikööriä (Viron laivalta!)
1 dl rusinoita

(Jos muistat, mittaa rusinat edellisiltana vaikka mukiin, ja peitä ne juuri ja juuri omppuliköörillä. Leipoessa sitten valutat rusinat, ja hyödynnät mahdollisesti liotuksesta jäljenne jääneen liköörin.)

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita keskenään. Lisää margariini joukkoon nokareina, ja nypi se kuivien aineiden kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää maito, likööri ja rusinat. Sekoita jotakuinkin tasaiseksi möykyksi (kuivahko), ja painele taikina levyksi (2-3 cm). Painele skonssit pyöreällä muotilla, ja asettele leivinpaperoidulle pellille. Voitele vain päällipinta maidolla, ja paista skonsseja 225-asteisessa uunissa 10-12 minuuttia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti