23.2.2014

Nokkosspiraalit

Tämänhetkisiin kotkotuksiini kuuluu kahden erivärisen taikinan kanssa hifistely. Siis yhdessä ja samassa (suolaisessa) leivonnaisessa. Ystävänpäivän paahtoleivät somistin tiikerikakun henkeen vaalealla ja tummalla ruskealla. Ja nyt kokeilin kuinka tehokasta viherrystä saataisiin aikaan kuivatulla nokkosella. Juustosarvitaikinassa!


Näissä sarvissa juustona erittäin vanhaa goudaa.


Juustosarvet ovat (skonssien ohella) viikonloppuaamiaisen kruunu. Riittävän nopea valmistaa aamiaispöytään, mutta reiluin mitoin luksusfiilistä. Onnistumisen avain on valita hyvä juusto, ja käyttää sitä anteliaasti. Sekä taikinassa, sarvien sisällä että leivonnaisten pinnassa saa olla rohkeat kouralliset vahvaa, juuri raastettua juustoa. Nam!

Tämänkertainen resepti on oliiviöljyyn vaihtanut mukaelma aiemmasta juustosarviohjeesta. Nokkosen tai vaikka pinaatin kanssa testailun jätän kunkin omalle vastuulle. Nokkosesta tuli hieno maku, joka komppasi juustoa kivasti. Väriäkin saatiin spiraalisarviin, vaikkei kontrasti silmää liiemmin rasittanutkaan.



Nokkos-juustosarvet

(16 kpl pikkusarvia, 1 pellillinen)

Huom! Tee allaolevan reseptin taikinaa kaksi kappaletta! Toinen maustetaan nokkosella, toinen juustolla.

1.5 dl hiivaleipäjauhoja (tai vehnäjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
1 mm suolaa
1 dl jugurttia (maustamaton)
1 rkl oliiviöljyä

1 rkl kuivattua nokkosta / juustoraastetta

+ maitoa voiteluun
+ siemeniä ja juustoraastetta koristeluun

Yhdistä kulhossa kuivat aineet: jauhot, leivinjauhe ja suola. Mittaa ja kaada kulhon keskelle jugurtti, öljy ja nokkosjauhe. (Nokkosta voi liottaa jugurtissa jo etukäteen, ja joukkoon voi lisätä ruokalusikallisen maitoa.) Tee toinen vastaava taikina, ja mausta se juustoraasteella.

Kumoa taikinat jauhotetulle pöytätasolle ja painele ne palloiksi. Litistä eriväriset taikinapallot, aseta ne päällekäin ja kaulitse yhdeksi suureksi ympyräksi. Leikkaa taikina 16 kapeaksi sektoriksi. Laita kunkin sektorin leveään päähän juustoa, ja rullaa kohti ympyrän keskustaa. Siirrä sarvet leivinpaperoidulle pellille, voitele ne maidolla ja ripottele päälle loput juustoraasteet ja siemeniä. Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia, kunnes sarvet ovat saaneet kauniin värin.

20.2.2014

Haukikvenellit (selkosuomeksi kalapullat)

Henkilökohtainen kalahaasteeni on kyllä alkanut varsin tehokkaasti. Tietoinen päätös kiinnittää asiaan vähän lisää huomiota on auttanut skarppaamaan kauppaostoksilla kalaosaston kohdalla! Haukijauheliha on juttu, jota olen halunnut kokeilla jo kauan, ja lähikaupassa jauhettua haukea on tarjolla aina silloin tällöin. Mökkihauet sen sijaan on aina popsittu kokonaisena, yleensä uunissa paistaen. (Niin, ja lihamyllyä tai muuta jauhamisvehjettä ei omista kaapeista löydy. Tilaratkaisut kiittää!)


Haukikvenellit kuulostavat fiineiltä. Mutta loppupeleissä kyse on rehellisistä kalapullista, jotka vain muotoillaan ja kypsennetään vähän herkemmillä metodeilla. Kalamassa siis pyöritellään kahden lusikan avulla pitkulaiseen munamuotoon, ja kypsennys tapahtuu juuri ja juuri kiehuvassa liemessä. Apuja kvenellöinnin valmistusmetodiikkaan löytyi taas netistä.

Maustin haukipullat rakuunalla. Vaaleat kvenellit saavatkin hienon ulkoasun, kun joukkoon pistää jotakin vihreää. Tai vaikka punaista. Rakuunan ja hauen makukombo oli hyvä, mutta jatkan kyllä edelleen hauelle parhaiten sopivan makuparin etsimistä. Kertokaa millä te maustatte tai höystätte hauen? Uunilohi piparjuuri-ruohosipulikastikkeen kera oli ihan kiva, mutta sekään ei minua vakuuttanut. Liemessä haudutettu hauki on ehkä onnistunein maustamisyritys, ja tuo valmistusmenetelmäkin on loistava. Mutta mökkihauki uunissa paistaen ja vain suolalla maustaen... Se vie kai edelleen ykkössijan. Mutta haluan löytää jotain uusia makuja hauelle, kaupan isot haukifileet tai haukijauheliha kun kaipaavat muutakin kuin suolaa.



Mutta vielä takaisin haukikvenelleihin. Näiden kiehuttaminen oli ihan helppoa, eivät tosiaankaan uhanneet hajota liemessä tai muuta ikävää. Lopputulos on tiivis ja mehevä kalapulla. Joka muuten sopii täydellisesti eväsleivän väliin, jos kvenellejä jää aterialta ylitse! Tummaa leipää, majoneesia, harissaa, haukikvenelliä ja seesaminsiemeniä. Tajunta menee!


Haukekivenellit / haukipullat


350 g jauhettua haukea
1 tl suolaa
1 muna
1 rkl perunajauhoja
1 dl maitoa
2 tl rakuunaa
puolikkaan limen (tai sitruunan) mehu

+ kuumaa vettä ja kalafondia (tai suolaa)
(+ paahdettuja seesaminsiemeniä kattaukseen)

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi. Muotoile kahden lusikan avulla soikeita kvenellejä öljytyn, korkeareunaisen paistinpannun pohjalle. Tai pyörittele ihan normimuotoiset kalapullat.

Kiehauta reilu määrä vettä vedenkeittimellä. Kaada vettä varovasti paistinpannulle niin paljon, että kvenellit peittyvät juuri ja juuri. Heitä joukkoon kalaliemiaines tai suolaa. Laita pannu heti kuumalle levylle, ja kypsennä kalapullia hissukseen kiehuvassa liemessä noin 10 minuuttia. Kieräytä pullat ympäri puolivälissä kypsennystä.




Ei niin inspiroivia kuvakulmia.

17.2.2014

Kakkua ja olutta? Sallittua vain Saksassa...

Sadan onnenmurusen poiminta jatkuu iloisesti. Ja näihin postauksiin löytyy kuvamatskua lähinnä puhelimella napsaisten, juuri sieltä arjen tosielämästä. Tosin enpä ole perehtynyt noiden reseptikuvienkaan kanssa ihmeempiin lavastuskattauksiin. Mutta jos niissä järkkäri pysyy aloillaan ja astiat löytävät soman asennon, ollaan jo vähän kehittyneemmällä tasolla. ;)

"Talvisesta" Stuttgartista löytyi herkkua unikko-juusto-rahkakakkua!
Huuhdeltiin alas olutlasien äärellä. Uskomatonta mutta totta!

Stuttgart. All things are not as they seem. Marsipaanimakkaroita? :D

Tuoksuvat saippuat on siis ihan ok, ihan kivoja. Mutta tämä suklaa-appelsiinisaippua on ihan omassa luokassaan. OIKEASTI suklaan ja appelsiinin tuoksuinen. Siis aivankuin suklaakonvehdissa, kakussa, vanukkaassa tms. Heaven!
(Raaka-aineina tosin tuskin on Cointreauta ja kaakaojauhetta. Tai ehkäpä on?)

Teurastamolla bongattua. Mäkin haluun tällasen julisteen!


Sata syytä olla onnellinen


#10 Saksa ja makuparit. Juusto-rahkakakkua oluen kyljessä.

#9 Integroituvat harrastukset, ja oivallukset yli rajojen: kulinarismi, matkailu, koti, musiikki... Appelsiinin ja suklaan tuoksuinen saippua!

#8 Huumori. Ei ole niin vakavaa paikkaa, etteikö pieni sanaleikki tai hienovarainen huvittelu sopisi tunnelmaa keventämään. Radical budget cuts seem inevitable, but let's have a closer look at the positive submessage of the pie charts... ;)


#7 Loma! Ja jo sen suunnittelu! Se fiilis, kun on juuri saanut lomapäivät ja matkaliput varattuna ja on mahdotonta pidätellä sitä hölmöä hymyä. :)

#6 Perinteet ja perintö. Runebergintorttuja suvun "talonpoikaisastiastolla" tarjoiltuna.

#5 Kasvun ihme. Jännittävää seurata, mitä eksoottisen limen kivestä lähteekään itämään!

#4 Matkustaminen. Se vaan avartaa aina. Uuden näkeminen ja kokeminen virkistää. Ja toisaalta kaukaiseenkin paikkaan uudestaan palatessa tuntuu ihanan kotoiselta (köpisköpisköpis).

#3 Hetket, jolloin näet jossain arkisessa jotain äärettömän kaunista. Kahvirengas mukin pohjasta.

#2 Itse leivotun rapean leivän jäähyväissuukko: aitoa korppujauhoa suoraan leikkuulaudalla. Resurssitehokas kotitalous!

#1 Joululahjat, joista riittää iloa koko seuraavalle vuodelle. Myös sille, jolla menee puurot ja vellit... tai omenat ja päärynät sekaisin!

15.2.2014

Paistetut Thaimaan muikut

Lupaukseni (sanan miedossa merkityksessä) alkaneelle vuodelle 2014 on kattaa pöytään entistä useammin kalaa, äyriäisiä ja muita meren antimia. Tämä teema mielessä halusinkin ideoida edukkaista muikuista jotain erilaista. Leivitetyt, voissa paistetut muikut eivät innosta, ja näyttävä muikkukukko on jo kokattu aika monta kertaa. (Porukat tykästyivät kovasti!) Lopputulos oli nyt sitten se, että opastin Puruveden muikut kirkkaista järvivesistä Thaimaan lämpöön.


Jännitys kuuluu myös keittiöön! Ja sitä oli ilmassa näitä muikkuja kokkaillessa. Mitä muikut tuumaisivat chilistä ja kalakastikkeesta? Tai limen kirpeydestä? En luultavasti ole syönyt tätä kalalajia koskaan muutoin, kuin perinteisessä suomalaisessa makumaailmassa. Mutta muikku pitää hyvin pintansa näiden voimakkaampienkin mausteiden kera. Ja thaikkutyylinen limen vivahdus sopii sille erinomaisesti. Raikastaa kalan hienosti.

En uskaltanut odottaa ruoan onnistuvan näin mukavasti... Joten sen sijaan, että olisin valinnut lisäkkeeksi thai-teemaa tukevan riisin (jolloin kalaan kannattaa tuoda kastikkeenomaisuutta kookoskermalla), käytin viikonlopun kaappisiistinnässä ärsytyshermoon osunutta polentapussin jämää. Heitin kuitenkin polentan keitinveteen isosti sitruunaruohoa ja limetinkuorta, jotta makumaailma siirtyisi vähän sinne oikean mantereen suuntaan. :D


Mutta mulla nyt onkin sellainen periaate thaimaalaisen ruoan kokkaamisen kanssa, että autenttisuuden tavoite voidaan rennoilla mielin lykätä sitten kun olen Thaimaassa joskus käynyt -jälkeiseen aikakauteen. Mikä ei liene muuten ihan lähitulevaisuudessa, sillä Thaimaa ei poikkeuksena oikeastaan esiinny mun muutoin hyvin ei-rajoittuneissa matkailuhaaveissani.


Thaimaan muikut

(neljälle)

500 g perattuja muikkuja
4 kaffilimetinlehteä
1 tl korianterin siemeniä
puolikkaan limen mehu
0.5 rkl tummaa sokeria
1 tuore chili
1 rkl soijakastiketta
1-2 rkl kalakastiketta
(1 prk kookoskermaa, mikäli tarjoilet ruoan riisin kera)

Kuumenna hieman öljyä pannulla, ja heitä sekaan kaffirlimetinlehdet ja korianterin siemenet. Töki niitä lastalla hetken verran, ja lisää sitten pannulle myös muikut. Kypsennä kaloja hetkinen, kääntele ja lisää sitten loput ainekset: limen mehu, hieman sokeria, pilkottu chili sekä soija- ja kalakastike. Peitä pannu kannella, ja anna kalojen hautua rauhassa kypsiksi. Voit välillä käännellä niitä varovasti. Jos muikut nautitaan riisin kera, lisää kalapannuun lopuksi vielä kookoskerma kastikemaisen koostumuksen aikaansaamiseksi. Kuvien muikut popsittiin sitruunaruohon ja limetinkuoren avulla thaimaalaistetun polentan kera.

14.2.2014

Sydämellinen paahtoleipä

Itse leivotun leivän leikkaaminen on aina seikkailu. Koskaan ei voi olla varma siitä, mitä leipäveitsen armoton saha paljastaa. Lisää yllätysmomenttia saa, kun yrittää askarrella kahdenvärisestä leipätaikinasta jonkinlaista muotoa. Pyörre on tietysti aika helppo homma, mutta sydän on jo monta astetta haastavampi. Pehmeän taikinan muotoileminen on vaikeaa, ja kohoamisprosessin ennakointi melkeinpä mahdotonta. Mission impossible? No, aina voi yrittää.


Ystävänpäivän paahtoleipä on maukkaaksi todetun kanelisen grahampaahdon pikkusisko. Tumma taikina syntyy maustamalla ja värjäämällä puolet kanelin, kaakon ja pikakahvin avulla. (Ihana tuoksu!) Tämän paahtoleivän paras kaveri on ehkä appelsiinimarmeladi.

Mitä mieltä sydänkuviosta? Toivoin parasta ja odotin pahinta, ja lopputulos osui sinne keskimaastoon. Ja koska muut seikat onnistuivat, (MAKU!) jäätiin ehdottomasti plussan puolelle. Ja eikö tuon nyt sydämeksi tunnista, jos edes vähän pistää mielikuvitusta ja hyvää tahtoa peliin! :) Kyllä tällä kelpaa ystävänpäivän aamu aloittaa!

Suloista ystävänpäivää!




Paahtoleipä

(1 kpl)

25 g margariinisulaa
1 tl sokeria
2.5 dl kylmää maitoa tai vettä
0.5 ps kuivahiivaa
2.5 dl grahamjauhoja
0.75 tl suolaa
2 tl kanelia
1 rkl kaakaojauhetta
(2 tl pikakahvia, joka on kyllä vähän turha juttu)
2-3 dl vehnäjauhoja
(leivän pintaan muna + seesaminsiemeniä)

Sulata margariini mikrossa, ja sekoita joukkoon sokeri, maito ja kuivahiiva. Vispilöi hiivan ja sokerin liuettua sekaan vielä grahamjauhot ja suola. Jaa puolet taikinasta toiseen kulhoon, ja värjää toinen puolikas kanelilla, kaakaolla ja halutessasi vielä pikakahvillakin. Työstä molemmat taikinat loppuun vehnäjauhoilla alustaen. Peitä kulhot liinalla, ja kohota taikinat kaksinkertaisiksi.

Leivo taikinat haluamaasi hassuttelumuotoon, ja asettele öljyttyyn leipävuokaan. Kohota leipää liinan alla vielä puolisen tuntia. (Voitele kananmunalla ja ripottele päälle siemeniä.) Paista 225-asteisen uunin alatasolla noin puoli tuntia. Jäähdytä ritilän päällä, leivinliinalla peitettynä. Leikkaa vasta täysin jäähtyneenä.



Paahdettuna. Hillon kera. Tai oikeastaan kahdenkin.
Sekaisin mustaherukka- ja appelsiinihillllluja. Mahtava kombo.

11.2.2014

Skonssien sietämätön keveys (ROK-skonssit)

Mitä ruokabloggaajat lukevat? Siis ruokablogien ja keittokirjojen ohella? Verkkohesaria, tietellisiä journaaliartsuja ja muropaketin kylkeä. Ja tietysti romaaneja iltapalaksi.

Ja katsokaapa, minkälaisella otsikolla ja kannella parhaillaan lukemani kirja on varustettu! :D Nimi on enne, vakka kantensa valitsee ja niin pois päin. Mutta uskokaa tai älkää, minä en valinnut kirjaa nimen perusteella. Kyseessä on nimittäin Alexander McCall Smithin 44 Scotland Street -sarjan viides osa, ja olin näitä kirjoja lähtenyt lukemaan jo ihan muista syistä.


Ja lukuvinkkinäkin 44 Scotland Street -sarja on varsin veikeä. Kirjojen luvut on julkaistu kymmenisen vuotta takaperin päivittäin etenevänä jatkokertomuksena The Scotsman -sanomalehdessä. Siis vanhan ajan malliin! Ja koska sarja niitti hämmentävän suurta suosiota Skotlannissa, paisui jatkokertomus kirjaksi, kirjasarjaksi ja käännöskirjallisuudeksi.

Lähikirjastostani olen lainaillut alkuperäiskielellä kirjoitettuja opuksia. Tosin yksi osa puuttui tai oli lainassa kriittisellä hetkellä, ja jouduin turvautumaan ruotsinkieliseen versioon. Siitä, onko teokset suomennettu, en ole varma. Nämä sopisivat muuten lyhytjänteisellekin lukijalle. Jokainen luku on saman pituinen ja kompakti, sellainen viiden minuutin pyräys. Lukee vaikka yhden per ilta. Tai kymmenen peräkkäin, jos istuu lentokoneessa aikaa tappamassa.


Mutta sitten itse asiaan. Skonsseihin, joiden leipomiseen ei kyllä tässä taloudessa ole tarvinnut hakea ulkoista lisäinspiraatiota... On ollut rusinoilla somistettuja, sitruunalla ja karpaloilla maustettuja, inkivääripalastelua ja marjaisia versioita kuten mustaviinimarjaskonsseja.

Mutta mitä ovat ROK-skonssit? Rusina, Omena ja Kaneli. Klassinen kolmen kopla, vähän niin kuin BLT (Bacon, Lettuce and Tomato). Omena ei muuten sitten tällä kertaa tarkoita omenan paloja, vaan vihreää omenalikööriä (luojan kiitos tuo määrä ei silti värjää skonsseja vihreiksi). Tämä siksi, että minusta tuollainen likööri on tehokkain tapa saada juuri sellainen terävän vihreä omppuaromi koko leivonnaiseen. Ja tietysti myös liotin rusinat siinä etukäteen...

Ja olivat kyllä lähestulkoon sietämättömän keveitä ja herkullisia nämä skonssit. Pitää olla kovan luokan tuohisuu, jos ei näiden taivaallisuutta ymmärrä uunituoreina tarjoiltuna.


Rusina-omena-kaneliskonssit (ROK)

noin 8 kpl

2 dl hiivaleipäjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
0.5 tl suolaa

50 g margariinia
1 dl kylmää maitoa
0.5 dl omenalikööriä (Viron laivalta!)
1 dl rusinoita

(Jos muistat, mittaa rusinat edellisiltana vaikka mukiin, ja peitä ne juuri ja juuri omppuliköörillä. Leipoessa sitten valutat rusinat, ja hyödynnät mahdollisesti liotuksesta jäljenne jääneen liköörin.)

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita keskenään. Lisää margariini joukkoon nokareina, ja nypi se kuivien aineiden kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää maito, likööri ja rusinat. Sekoita jotakuinkin tasaiseksi möykyksi (kuivahko), ja painele taikina levyksi (2-3 cm). Painele skonssit pyöreällä muotilla, ja asettele leivinpaperoidulle pellille. Voitele vain päällipinta maidolla, ja paista skonsseja 225-asteisessa uunissa 10-12 minuuttia.


9.2.2014

Murustelua ja palojen yhteensovittelua

Klassinen Runebergintorttu itse leivottuna... Ehdittiin tottakai näitäkin, vaikka tänä vuonna pistettiin poskeen myös modernimpaa Runeberginkakkua.

Maailmanvalloitus etenee... pala palalta. Ja kyllä, reissukohde näkyy kuin näkyykin kartalla. Mutta se ei ole arvauksenne numero yksi, kaksi eikä edes kolmonenkaan. Raportoin epäilemättä matkasta jotakin, kunhan nyt sinne asti ehditään elää. :)


Sata syytä olla onnellinen


#7 Loma! Ja jo sen suunnittelu! Se fiilis, kun on juuri saanut lomapäivät ja matkaliput varattuna ja on mahdotonta pidätellä sitä hölmöä hymyä.

#6 Perinteet ja perintökalleudet. Runebergintorttuja suvun "talonpoikaisastiastolla" tarjoiltuna.


#5 Kasvun ihme. Jännittävää seurata, mitä eksoottisen limen kivestä lähteekään itämään!

#4 Matkustaminen. Se vaan avartaa aina. Uuden näkeminen ja kokeminen virkistää. Ja toisaalta kaukaiseenkin paikkaan uudestaan palatessa tuntuu ihanan kotoiselta (köpisköpisköpis).

#3 Hetket, jolloin näet jossain arkisessa jotain äärettömän kaunista. Kahvirengas mukin pohjasta.

#2 Itse leivotun rapean leivän jäähyväissuukko: aitoa korppujauhoa suoraan leikkuulaudalla. Resurssitehokas kotitalous!

#1 Joululahjat, joista riittää iloa koko seuraavalle vuodelle. Myös sille, jolla menee puurot ja vellit... tai omenat ja päärynät sekaisin!


7.2.2014

Ruusukaalipiirakka (quiche) + lanttusosepohja

Bongasin syksyllä Lunni leipoo -blogissa ihastuttavan ruusukaaliquichen. Ja paitsi että pikkuruiset ruusukaalit tekevät piiraasta suloisen näköisen, hoksasin brysselinkaalin myös täydelliseksi täyteainekseksi. Jo ennen maistamista intuitio kertoi, että nuo vihreät pallerot toisivat juuri suolaisen piiraan kaipaamaa pientä raikkautta, olematta kuitenkaan eräiden muiden kasvisten tapaan tylsiä, vetisiä tai muuta ikävää. Kaikki raaka-aineet kun eivät esiinny edukseen kermaisen munamaidon saartamina.


"Eka" suolainen piirakka piiitkäään aikaaan... :)

Meikäläisen ruusukaaliquiche tai brysselinkaalipiirakka lepäili lanttusoseesta pykätyllä piiraspohjalla. Sosepiirakkapohja onkin kevyempi vaihtoehto, ja voidaan toden totta alkaa puhua kasvispiirakasta. Lantun ohella tähän käy mainiosti myös porkkana- tai perunasose, mutta minulla nyt sattui olemaan joulun tienoolta säästynyttä pakastettua lanttunamia, joten sillä mentiin. Ja quichetäytteeseen makua toi Valion kolme juustoa -ruokakerma, josta sain tuotemaistiaisen. Ihan harmitti käyttää koko pakkaus kerralla, kun siinä on noin kätevä kierrekorkki! :D

Jos siis maukas, erilainen ja kevyt piirakkapohjaohje kiinnostaa, kokeile juuressoseella! Tai jos sinulla on hakusessa klassinen piirakkapohja, ohje siihen löytyy kirsikkatomaattiquichereseptistäni. Tuo piiras on muuten ainakin yhtä söpö kuin ruusukaaliserkkunsa!


Kauneimmillaan piiras oli ehdottomasti uunissa (ylävasemmalla). Harmi vain, että kauniisti pullistunut täyte tietysti rauhoittui piirakan jäähtyessä tasaiseksi pinnaksi.


Ruusukaalipiirakka


Pohja
2 dl lanttusosetta
2 rkl oliiviöljyä
0.5 tl suolaa
0.5 tl leivinjauhetta
1.5 dl grahamjauhoja

Sekoita öljy ja suola lanttusoseeseen. Yhdistä leivinjauhe ja grahamjauho, ja kippaa kuiva-aineet soseen sekaan. Painele tasaiseksi sekoitettu piirastaikina vuoan pohjalle ja reunoille. Laita vuoka taikinoineen jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Täyte
4 munaa
2.5 dl kolme juustoa -ruokakermaa
0.5 dl maitoa
muskottipähkinää
400 g ruusukaalia
(seesaminsiemeniä)

Vatkaa munien rakenne rikki, ja sekoita joukkoon kerma, maito ja ripaus muskottipähkinää. Asettele ruusukaalit piiraspohjan päälle, ja kaada koko komeuden päälle vielä muna-kermaseos. Ripottele pintaan halutessasi myös seesaminsiemeniä. Kypsennä piirasta 200-asteisen uunin alatasolla 30-40 minuuttia. Valmista on, kun pinta alkaa saamaan väriä. Anna jäähtyä rauhassa ennen leikkaamista.

5.2.2014

Jotain uutta, jotain vanhaa: Bircher-mysli

Saksassa olen monesti törmännyt Bircher-mysliin. Silmämääräisesti arvioiden homman tunnistaa jugurtin ja viljan sekoitukseksi. Ja sitähän se juuri onkin! Bircher-mysliä löytyy siis sekä kahviloista ja kioskeista ns. talon annoksina että ihan sieltä kaupan jugurttihyllystä muiden normijugujen joukosta.


Rusinoita, ohrasuurimoita ja jugurttia. Pikkuisen kaneliakin.
Yön ylitse kahvisuodattimessa valutettuna ja imeytettynä.

Mysliä ja jugurttia... Ihan vanha juttu? No niinhän se onkin, mutta Bircher on ennemmin jugurttia myslin kera, kuin toisin päin. Ja Keski-Euroopan matkailukokemukset saivat nyt vihdoin minut ja Googlen ottamaan yhteistuumin selvää mistä nimi tulee. Ja olenpa tyytyväinen, että rupesin taas salapoliisitöihin. Nyt on sivistytty sen verran, että tiedän sveitsiläisen Maximilian Bircher-Bennerin keksineen koko myslikonseptin! Ja tohtorismies kehitteli 1800-1900-lukujen vaihteessa nimenomaan tämän päivän Bircher-mysliä muistuttavan annoksen potilaidensa aamupalaksi. Terveyttä ja hyvää oloa edistämään.

Herra Bircher-Benner pisti kaurahiutaleet likoamaan yön yli vesitilkkaan, ja yhdisti joukkoon aamusella hieman sitruunamehua ja kermaa sekä runsaasti raastettua omppua. Ja päälle vielä mantelia tai hasselpähkinää. Simppeliä ja terveellistä... ja luvattoman herkullista! Varsinkin jos lisäät sinne vielä rusinoita, jotka ovat kyllä aivan ehdoton ainesosa kaikissa mysleissä, muroissa yms. Ja hei... viime vuosina pinnalle noussut tuorepuuro on kyllä niin pyörän uudelleen keksimistä... :)


Omena-rusina-kaura-Bircher!

Huippumaukas Bircher-viritys syntyy myös käyttämällä myslin, kaura- tai muiden puurohiutaleiden sijaan ohrasuurimoita. Ne vaativat ehdottomasti vähintään yön yli liotuksen, eikä pidemmästäkään ajasta ole haittaa. Maku on erinomainen ja purutuntumaa on kivemmin kuin hiutaleissa.


Bircher-mysli kahdelle


1 omena/päärynä
3 rkl kaurahiutaleita
3 rkl rusinoita
2-4 dl jugurttia
(kanelia)
(paahdettuja manteleita rouhittuna)
(vadelmia)

Raasta omena tai päärynä, ja sekoita kaikki ainekset sekaisin jo edellisiltana. Laita annokset tekeytymään jääkaappiin yön ylitse. Mausteeksi voi ripsaista hieman kanelia, jos siltä tuntuu. Mantelitkin voi laittaa muun massan sekaan pehmenemään tai rouhaista annoksen päälle rapsakoina vasta aamulla. Molemmilla tavoilla tulee nannaa! Ja aamulla voi vielä annoksen päälle heittää kourallisen pakastemarjoja!

2.2.2014

Runebergintorttu tai -kakku

Olen vahvasti sitä mieltä, että jos jokin on perinteistä ja hyvää, ei sitä pidä mennä muuttamaan. Siispä kaikki kunniakorvapuustille, karjalanpaistille... ja Runebergintortuille. (Runebergin tai Fredrikan... Hauskaa muuten, että jotkin ruuat nimetään tekijän ja toiset syöjän mukaan.)

Ja kuitenkin on kiva mennä ronkkimaan näitä klassikkoreseptejä. Eihän kokeileva kotikokki voi vastustaa kiusausta toisintaa vakiintuneita ja siis erinomaisen hyvin toimivia makukomboja uusissa konteksteissa.


Runebergintorttu leipoutui tänä vuonna yhdeksi isommaksi tortuksi. Pohja on klassikkoleivoksen tapaan mantelinen, ja paahdettuja manteleita on rouhittu myös kakun pintaan. Vadelmahillon sijaan vadelmat ovat kokonaisina, suoraan pakastimesta kaivettuina. Ja sokerikuorruterenkaan tilalle laitoin reilusti rahkaa. Samoja värejä ja makuja, mutta ihan erilainen leivonnainen! Älyttömän herkullinen!

Vanhempien luona kyläillessä tulemme luultavasti leipomaan myös tavan ruuneperejä. Ja oikea Runebergintorttuohje löytyy viime vuodelta, tuolla reseptillä on meillä leivottu aika monta satsia viime vuosina. Joskus on myös hassuteltu pinkillä sokerikuorrutteella Fredrikan herkkutorttuja askarrellessa. :D


Pohjaohjeen hyödyntäminen vain omalla vastuulla! Älyttömän hyvän makuinen, sitkeän tahmea, mutta hieman hankalasti käyttäytyvä!



Runebergintorttu / Runeberginkakku

(neljälle)

Pohja
1 muna
0.5 dl siirappia
1 dl jauhettuja manteleita (kuorettomia)
2 mm leivinjauhetta

Vatkaa muna vaahdoksi. Lisää siirappi, ja vatkaa edelleen hurjasti. Lisää jauhettu manteli, johon olet sekoitellut leivinjauheen. Kääntele taikina varovasti sekaisin ja kypsennä leivinpaperoidussa JA voidellussa leipävuoassa noin 30 minuuttia. Uunin lämpötila siis 150 astetta.

Täyte
1 prk rahkaa
tomusokeria
manteleita (kuorettomia tai kuorellisia)
vadelmia

Paahda manteleita kuivalla pannulla, keskilämmöllä. Kun ovat saaneet hieman väriä ja tuoksuvat hyvälle, lopeta kikkailu ja jäähdytä ja rouhi mantelit. Mausta rahka sokerilla, ja levitä reilu puolet jäähtyneen kakun päälle. Ripottele ja painele rahkan sisälle paljon manteleita ja vadelmia. Levitä loppu rahka ja koristele mantelirouheella ja vatuilla.


1.2.2014

Nestemäinen kardemumma & Banaanikakku

Kardemummaan ei kyllästy ikinä. Pullat, kahvit ja intialaiset ruoat... Niistä sitä löytyy, ja allekirjoittanut tykkää. Kannattaa muuten testata myös kardemummajugurttia! Kaupoista sitä on turha etsiä, mutta osaat varmaan itsekin ropsauttaa tuota ihkumaustetta sinne jugukippoon!


Näillä syntyy kahden kardemumman kakku: uutetta ja kokonaisia siemeniä.

Minulle uusi juttu oli kuitenkin se, että kardemummaa löytyy myös nestemäisessä muodossa. Itämaisesta ruokakaupasta nimittäin löytyi pikkuruisia kardemummauutepurkkeja! En näe mitään ongelmaa tavan kardemummassa, mutta pakkohan tätä ihme-eliksiiriä oli ostaa. Ihan pakko. Ja nythän voin maustaa salaa kardemummalla vaikka mitä ruokia, kun uute ei jätä jälkinä mitään mustia pisteitä... Ruokavieraille sitten vaan pyöritellään silmiä, että ei tässä mitään kardemummaa ole, kärsitte varmaan makuhallusinaatioista.

Vastakorkattu kardemummauute pääsi sitten maustamaan banaanileipää. Tai banaanikakkua. En vieläkään osaa päättää, kumpi määre sopii tälle paremmin... Ja sama itkuhan jatkuu jo kolmatta vuotta, eka banskuleipä näemmä syntyi joskus 2011. Ja eri versioita on tullut tehtyä sen seitsemää sorttia, muun muassa taateleilla viritellen. Nyt kuitenkin maustin kakun vain kardemummalla ja vaniljasokerilla. Ja heitinpä joukkoon myöd desin jugurttia. Mehevä, aromaattinen kaakku.


Minulle uusi, second hand -leipävuoka pääsi eka kertaa uuniin.
Pyrexiä voi mainiosti ostaa käytettynäkin. Se kestää kuin Panu.


Kardemummakakku (banaanikakku)


3 banaania
2 munaa
1 dl jugurttia

2 dl täysjyväjauhoa (vehnä)
1 dl vehnäjauhoa
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
0.5 tl kardemummaa (tai 1-2 tl uutetta)
0.5 tl suolaa

+ lisää kardemummaa pintaan

Muusaa banaanit haarukalla, ja sekoita sitten joukkoon munat ja jugurtti. Sekoita toisessa kulhossa kaikki kuiva-ainekset. Yhdistä kosteat ja kuivat ainesosat, ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada voideltuun leipä- tai kakkuvuokaan, ja ripottele päälle halutessasi ekstra-annos kardemummaa. Parhaiten sopivat kokonaiset kardemummansiemenet (toki ei enää siinä palossa). 175-asteisessa uunissa kakku viihtyy noin 40-45 minuuttia.



Poikkileikkaukset: veitsellä leikaten ja käsin murrettuna.