25.1.2014

Ruispatukka kahdella tapaa: kaupasta ja itse

Kööpenhaminan reissu ei jättänyt nälkäiseksi, kun paluuta edeltävänä iltana oli tankattu Gammel Mønt -ravintolassa. Mutta Köpiksen lentokentältä ostin vielä matkaevääksi ja kotiintuomisiksi ison pussillisen maailman parasta leipää. Ja sen paikanhan minun listallani ottaa Lagkagehuset-leipomon rugbar, eli ruispatukka. Pienesti, mutta vain pienesti liioitellen voin sanoa, että nämä ruispalat ovat paitsi (1) parasta missään koskaan maistamaani leipää myös (2) ainoa leipä, jota kannattaa ostaa (mikä ei poissulje sitä, että näitäkin pitää yrittää leipoa itse).


Vähän hävettääkin myöntää, että Köpiksen vierailulta odotin melkein eniten kotiinpaluuta. Siis koska jännäsin, että löytyykö lentokentän leipomosta edelleen näitä ruisunelmia. Ja onnistunut matka sai sinetin, kun iloinen tanskalainen poju pakkasi niitä meitsille koko paperipussin täydeltä. Haisteltiin niiden ihanaa tuoksua sitten lentokoneessa koko oman ja naapuripenkkirivien voimalla... :P

Vaan mitäs kotona, nyt kun tuliaisleivätkin ovat enää kaunis muisto? Lähdin taas replikoimaan rusinaisia ja seesaminsiemenillä päällystettyjä ruisleipiä kotikeittiössä. Aiemmat leivontakokeilut ovat jo tuottaneet melko hyviä tuloksia, mutta viimeisin yritys pääsi vielä pidemmälle. Eikä vähiten siksi, että ankara Googlen käyttö opasti samaisen tanskalaisleipomon ruisleipäreseptin äärelle! Olin löydöksestä aivan liekeissä. Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ole ihan täsmälleen niiden myytävien leipien resepti, mutta tämän lähempiä paljastuksia kaupallinen toimija tuskin voikaan tehdä.

Vasemmalla ostopatukat, oikealla omaleipomat. Et vaan osaa!
No, ulkonäkö pettää, sillä makukopio on onnistunut.

Sovelsin sitten tuota löytöreseptiä kotikeittiöön ja suomalaisiin raaka-aineisiin. Herkullisin tuloksin! Maku on todella lähellä alkuperäistä. Lähemmäs ei edes tarvitse pyrkiä. Sen sijaan menin vähän pelleilemään ainesosamäärien kanssa, ja taikina jäi liian veteläksi. Leipien tai patukoiden sijaan meinasi tulla peltileipää, kun viimeinen kohotus pellillä rentoutti leivät ohuiksi rieskoiksi. Ulkonäkö siis täysi katastrofi. Mutta seuraavalla kerralla korjaan vielä tämän jutun, ja luvassa lienee täydellinen suoritus? Jäämme odottelemaan... Ja sitten julkaisen myös suomennetun mukaelmani tuosta loistoreseptistä!

Luonnonvalossa?

2 kommenttia:

  1. Jahas, sait ylipuhuttua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nanna: Haha. Kävin muuten juuri äsken sun blogissa, ja meinasin kirjoittaa sun barbikakusta, että nuo on kamalia, enkä yhtään ymmärrä mikä vitsi on laittaa kakkuun ihmisfiguuri (siis sehän on anatomialtaan ihan realistinen ihminen juu...). :D Mutta en uskaltanut kommentoida, ettei joku tulkitse vihapuheeksi ja pahastu. Kysehän on vaan siitä, että minä en osaa arvostaa.

      Mutta... Pelästyin, että olit jotenkin lukenut telepaattisesti mun kritiikin, kun reaaliajassa tuli sulta tänne joku kommenttiheitto. :D

      Poista