27.1.2014

Litsin kasvatus käynnistyy

Meilläpäs syödään tulevana kesänä omia litsejä! No, ehkäpä ei, mutta kasvun ihmeitä saadaan silti seurata näilläkin leveyksillä. Tää litsi ei oo vitsi. :)

Matkamaisemia Köpiksen hotskusta. Harmaa lähtöaamu.


Sata syytä olla onnellinen

#5 Kasvun ihme. Jännittävää seurata, mitä eksoottisen litsin kivestä lähteekään itämään!

#4 Matkustaminen. Se vaan avartaa aina. Uuden näkeminen ja kokeminen virkistää. Ja toisaalta kaukaiseenkin paikkaan uudestaan palatessa tuntuu tavallaan kotoiselta (köpisköpisköpis).


#3 Hetket, jolloin näet jossain arkisessa jotain äärettömän kaunista. Kahvirengas mukin pohjasta.

#2 Itse leivotun rapean leivän jäähyväissuukko: aitoa korppujauhoa suoraan leikkuulaudalla. Resurssitehokas kotitalous!

#1 Joululahjat, joista riittää iloa koko seuraavalle vuodelle. Myös sille, jolla menee puurot ja vellit... tai omenat ja päärynät sekaisin!

25.1.2014

Ruispatukka kahdella tapaa: kaupasta ja itse

Kööpenhaminan reissu ei jättänyt nälkäiseksi, kun paluuta edeltävänä iltana oli tankattu Gammel Mønt -ravintolassa. Mutta Köpiksen lentokentältä ostin vielä matkaevääksi ja kotiintuomisiksi ison pussillisen maailman parasta leipää. Ja sen paikanhan minun listallani ottaa Lagkagehuset-leipomon rugbar, eli ruispatukka. Pienesti, mutta vain pienesti liioitellen voin sanoa, että nämä ruispalat ovat paitsi (1) parasta missään koskaan maistamaani leipää myös (2) ainoa leipä, jota kannattaa ostaa (mikä ei poissulje sitä, että näitäkin pitää yrittää leipoa itse).


Vähän hävettääkin myöntää, että Köpiksen vierailulta odotin melkein eniten kotiinpaluuta. Siis koska jännäsin, että löytyykö lentokentän leipomosta edelleen näitä ruisunelmia. Ja onnistunut matka sai sinetin, kun iloinen tanskalainen poju pakkasi niitä meitsille koko paperipussin täydeltä. Haisteltiin niiden ihanaa tuoksua sitten lentokoneessa koko oman ja naapuripenkkirivien voimalla... :P

Vaan mitäs kotona, nyt kun tuliaisleivätkin ovat enää kaunis muisto? Lähdin taas replikoimaan rusinaisia ja seesaminsiemenillä päällystettyjä ruisleipiä kotikeittiössä. Aiemmat leivontakokeilut ovat jo tuottaneet melko hyviä tuloksia, mutta viimeisin yritys pääsi vielä pidemmälle. Eikä vähiten siksi, että ankara Googlen käyttö opasti samaisen tanskalaisleipomon ruisleipäreseptin äärelle! Olin löydöksestä aivan liekeissä. Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ole ihan täsmälleen niiden myytävien leipien resepti, mutta tämän lähempiä paljastuksia kaupallinen toimija tuskin voikaan tehdä.

Vasemmalla ostopatukat, oikealla omaleipomat. Et vaan osaa!
No, ulkonäkö pettää, sillä makukopio on onnistunut.

Sovelsin sitten tuota löytöreseptiä kotikeittiöön ja suomalaisiin raaka-aineisiin. Herkullisin tuloksin! Maku on todella lähellä alkuperäistä. Lähemmäs ei edes tarvitse pyrkiä. Sen sijaan menin vähän pelleilemään ainesosamäärien kanssa, ja taikina jäi liian veteläksi. Leipien tai patukoiden sijaan meinasi tulla peltileipää, kun viimeinen kohotus pellillä rentoutti leivät ohuiksi rieskoiksi. Ulkonäkö siis täysi katastrofi. Mutta seuraavalla kerralla korjaan vielä tämän jutun, ja luvassa lienee täydellinen suoritus? Jäämme odottelemaan... Ja sitten julkaisen myös suomennetun mukaelmani tuosta loistoreseptistä!

Luonnonvalossa?

18.1.2014

Reissunälkä & Matkamessut 2014

Matkamessut ovat jo hyvässä sykkeessä, mutta huomenna ehtii vielä paikan päälle. Ja messutarjouksiahan voi kalastella kätevästi netistäkin, vaikkei Pasilan joukkokokoontumiseen osallistuisikaan. Toisaalta messut ovat ainutlaatuinen tilaisuus päästä kyselemään vinkkejä eri kohteiden parhailta asiantuntijoilta, ja käyhän tuo hallien mittailu keskihaastavasta kävelylenkistäkin...

Meitsin tämän vuoden haaveet: Jenkit ja Aasia (Japani, Vietnam...).
Ja freesit Keski-Euroopan kohteet. Kaupunkikohteet innostaa,
mutta myös rauhalliset kylät ja pyöräilyretkeilykulttuuri.

Vaikka Hayley's Cuisine ei ole matkablogi, matkustaminen ja kulttuurit ovat minulle ja siten blogillekin iso juttu. Maut ja ruokakulttuuri ovat yksi keskeinen osa ympäröivään maailmaan tutustumisessa. Tämä on tiedostettu myös järjestävän tahon toimesta, koska tarjosivat tällaisellekin blogille mahdollisuuden tulla tutustumaan messutarjontaan.

Tässä vielä kokeneen messukävijän vinkit tehokkaaseen vierailuun:
  • Ota vain sinua oikeasti kiinnostavat esitteet.
  • Käy hallien käytävät lävitse järjestelmällisesti. (Siis älä poukkoile sattumanvaraisesti, tai missaat juuri sen parhaan ständin.)
  • Älä epäröi piinata ständien väkeä, nyt on se mahdollisuus saada vastauksia!
  • Mieti tarkkaan kenen muovi- tai kangaskassissa messumatskujasi kannat. Profiloituminen kannattaa tehdä tietoisesti. :D
  • Käy välissä kaffella tai muuten hengähtämässä. Maraton ei kannata.
  • Ollaan aikuisia, ja otetaan karkki vain niiltä ständeiltä, joista otit sen (oikeasti sua kiinnostavan) esitteen tai jopa keskustelit tyyppien kanssa! :D Käytöstavat!

Messukeskus oli kyllä tupaten täynnä.
Ja ruokamessumeininkiäkin oli sopivasti! :D
Karamelliomppua tjsp vaniljajäden kera. Ei paha!

Gammel Mønt:
Kahden Michelin-aterinmerkin rafla Köpiksessä

Kööpenhamina on aina ihan älyttömän mukava matkakohde. Eikä pelkästään lentoasemankin leipomosta löytyvien ihanien ruisleipästen takia (joita ostin taas kotiintuomisiksi, mistä lisää myöhemmin). Tanskassa kaikki asiat toimii, ja ihmiset ovat iloisempia ja ystävällisempiä kuin missään muualla. Kesät ja talvet. Missään muualla maailmassa en joudu jatkuvasti ihmettelemään minulle iloisesti hymyileviä ihmisiä. (Ei mulla joka Köpiksenreissulla ole voinut roikkua ketsupit paidanrinnuksilla tai muuta hassua?)

Muuten anonymisoidussa kuvassa taustalla kokkailee omistaja! :D.

Myös Tanskassa tarjoillaan ruokaa, ja paikallisedustus johdatti Gammel Mønt -nimiseen, kuulemma oikein suosittuun, paikkaan. Luvattiin hyvää ruokaa ja annoskokoa, joka ei jättäisi nälkäiseksi. Molemmat osiot lunastettiin, joskin henkilökohtaisesti jälkimmäinen kriteeri ei ole raflan valinnassa muut näkökohdat jyräävä ykkösjuttu. Varsinkaan, kun se tällaisissa tapauksissa johtaa aina siihen, ettei kenenkään vatsaan mahdu enää jälkiruokaa. :(

Meitsin valinnat:
Alkuruoka: raakaa sekä kylmäsavustettua lohta maukkain lisukkein. Ja jonkun mätiä. Pääruoka: piikkikampelaa, pinaattia (om nom nom) ja voitaikinaveistos (tosi outo osio minusta... maukkain puff pastry ikinä, mutta todella oudossa paikassa).


Parasta ruoan hyvän maun lisäksi raflassa oli se, että pääsimme istumaan kellaritasoon, jossa oli pieni keittiöosio, jossa toinen paikan omistajista kokkaili. Hienoa nähdä oman annoksen valmistuminen omin silmin muuallakin kuin snägärillä. Pääosa ravintolan appeista valmistui tietysti varsinaisessa piilokeittiössä.

Ruokailumme loppupuolella saimme vielä ihailla sitä, kun kokkikaarti nosti järjettömän määrän tanskalaisia jouluaterioita jollekin isolle nuorten miesten joukolle. Woah! Paikallisvahvistuksemme kertoi, että jos firmalla tai porukalla jää pikkujoulut juhlimatta etukäteen, voi homman korjata näin tammikuussakin. :D

16.1.2014

Kahvia kolmella tapaa & ciabatta nro 2

Kahvia mukissa, kalenterissa ja pöydässä.
Näin hienoa kahvirengasta en malta edes pyyhkiä pois!
Katsotaan kuinka kauan siivooja on samaa mieltä...!

Ensimmäinen ciabatta-ristiretki ei vielä tyydyttänyt, joten harjoitukset jatkuvat. Tämän postauksen kuvissa on yritelmä numero kaksi, jota maustettiin kuivatulla rosmariinilla. Fragrant! Vaan edelleenkään ei ollut sitä suurta kuplaa, vaikka vähän paremmalta alkoi jo pidemmällä kohotuksella näyttää. Vaan ehkä kolmas kerta toden sanoo.

Ja tiedostava onnellisuus... Homma jatkuu! Vaan vielä ei listalla nähdä kuplaisan ilmavan sitkoista tsapattaa... Mutta onhan tässä koko loppuvuosi aikaa.

Mustavalkoista. Joskus se nappaa enemmän.



Sata syytä olla onnellinen

#3 Hetket, jolloin näet jossain arkisessa jotain äärettömän kaunista. Kahvirengas mukin pohjasta.

#2 Itse leivotun rapean leivän jäähyväissuukko: aitoa korppujauhoa suoraan leikkuulaudalla. Resurssitehokas kotitalous!


#1 Joululahjat, joista riittää iloa koko seuraavalle vuodelle. Myös sille, jolla menee puurot ja vellit... tai omenat ja päärynät sekaisin!


14.1.2014

Brunssin jälkeinen ravintola Sandro

Ravintola Sandro on kerännyt mainetta erityisesti viikonloppubrunsseillaan, mutta nyt piti käydä tsekkaamassa josko ne tarjoavat myös iltasyömistä. Ja kuulkaapas kalaonni olikin ollut sen verran kehno, ettei päivän kalaa listan lupauksista huolimatta ollut lainkaan tarjolla. No, meren kasviksia lautasille kuitenkin saatiin, kun pöytään tilattiin Sandron tapaan tarjoiltu simpukka-annos.

Ja royal feast -kuvauksella tyypitelty ateria olikin aika kuninkaallinen kattaus. Simpukkavadin rinnalla tarjottimella oli komean värinen maistelulautanen, jossa salaatin ja pienen bulgurripauksen ohessa oli kolmea eri makuista tahnaa. Ja isot repäisyt talon leipää, joilla noita tahnoja suuhun dippailla.

Royal feast / Saffron lemon cream mussels: simpukoita kermaisessa
sahrami-sitruunaliemessä, salaattia, hummusta, harissapestoa,
munakoisotahnaa, minttujugurttia, säilöttyä sitruunaa...

Simpukoiden liemi oli kerrassaan herkullinen, todella uudenlainen makukombo makeaa ja mausteisuutta. Peukutan täysillä! Ateriakokonaisuus saikin tosi hyvälle mielelle. Pieniä parannusehdotuksia jos jäi mieleen, niin harissapesto oli kyllä aivan mietoa, ja salaatti olisi voinut olla nahkean sijaan raikkaamman rapsakkaa. Mutta jösses... se säilötty sitruunalohko oli taas semmonen erittäin mun juttu! Illastusseura ei niin lämmennyt, mutta minä olisin helposti voinut syödä noita lohkoja vaikka kokonaisen sitruunan verran. :P

Ja joo, että oli taas pimiää... Viitsin ottaa tasan kaksi valokuvaa, jotta jäi edes joku muisto pääruoasta, joka oli todella komea ja värikäs ilmestys. Ylemmät versiot alkuperäisiä, alla hieman värien ja valon puolesta tuunatut. Jos on lusikalla annettu...

Keittiö, johon tämmöinen makumaailma maantieteellisesti sijoittuu,
on se mun suosikki! Oispa tämän tyylin rafloja Suomessa lissää.






12.1.2014

Sata syytä olla onnellinen. Ja enemmänkin!

Pahinta hölmöilyä on kulkea elämässään laput silmillä. Siis noteeraamatta kuinka paljon kaikkea hienoa tähän maailmaan mahtuu. Sen verran täytyy aina löytyä aikaa, että ehtii iloita niistä kuuluisista pienistä asioista. Siksi meitsi lähtee peesaamaan Perjantaikokkia, ja aion siis tämän vuoden aikana listailla omia oivalluksiani otsikolla sata syytä olla onnellinen. Mitä luultavimmin vähän ryhmiteltynä, eli koontipostauksissa. Ja kuva ois tässäkin kiva. Katsotaan, mitä vuosi tuo tullessaan! :)




Sata syytä olla onnellinen

#1 Joululahjat, joista riittää iloa koko seuraavalle vuodelle. Myös sille, jolla menee puurot ja vellit... tai omenat ja päärynät sekaisin!

11.1.2014

Aura-kanapasta (avokadopastan maalaisserkku)

Aurakana on näitä miesten minulle opettamia reseptejä. Ja myös peräisin aikaudelta, jota kuvaa parhaiten se, että maustehyllyssäni oli vain ja ainoastaan suolaa ja sitruunapippuria. Kulinarististen kokkauskokemusten jano ei vielä tuolloin manisefestoinut itseään, mutta siitä huolimatta olo oli aina surkea, kun avasin tuon lieden yllä olevan maustekaapin. Niin monta hyllyä purkeille ja törpöille, ja vain kaksi orpoa maustetta! Nykyään tilanne onkin vähän eri... (Ainoa mikä sieltä nyt puuttuu on tuo samainen sitruunapippuri. Yuck...)

Äärimmäisen kuvauksellinen dagen efter -jämäannos.
Ja perunan näköiset jutut on päärynöitä. Kuorineen

Mutta takaisin aurakanaan. En tuolloin tykännyt sinihomejuustosta, ja kanaruokien kanssa söin poikkeuksetta riisiä. Mutta kun mulle tätä homeista kanapastaa tarjoiltiin, olin valmis taipumaan molempien väittämien osalta avoimempaan suuntaan. Olisko tää sitten ollut meidän avokadopasta...? :D Vähän vaan rahvaanomaisempi meininki, kun mentiin vaatimattomammilla taidoilla ja opiskelijabudjetilla. Ja juttukin kesti vain oman aikansa.

Mutta, mutta... Aurabroilerin äärelle on kiva palata aika ajoin. Ja nykyään se todella pitää sisällään nimensä mukaisesti Aura-juustoa! Alkuperäinen opiskelijaversio fuskasi marketin halvimmalla sinihomejuustolla. ;) Ja siinä missä originelli luottaa purkkiananakseen, josta sekaan kuuluu kipata myös mehu, päivitetty aurakana herkuttelee päärynöillä. Nam! Tällä kertaa juustona oli erikoisen juhlava Aura Gold, jota on kypsytetty normiversiota pidempään. Sain tästä maistiaisen Valiolta, ja lopputulos oli kyllä maukas!


Aura-päärynäbroileri

300 g broilerin filettä suikaloituna
currya
valkopippuria
paprikajauhetta
kurkumaa
50 g sinihomejuustoa
2 keskikoon päärynää
2 dl ruokakermaa

(+ pastaa, joka kiehuu kypsäksi samanaikaisesti)

Ruskista kana pannulla. Lisää mausteet ja sinihomejuusto, ja lorauta pannulle myös hieman pastan keitinvettä tai muuta nestettä. Kun juusto on sulanut, lisää myös pilkotut päärynät ja ruokakerma. Kuumenna pannun ainekset, ja anna hautua kannen alla pieni hetki. Kippaa pannulle lopuksi myös kypsä, valutettu pasta, ja sekoittele koko setti ihan tosi sekaisin.

9.1.2014

Hämmentävän herkullinen hapankaalikeitto

Onkohan kovin yleistä, että ihmiselle iskee yhtäkkiä pakottava tarve tankata lounaaksi hapankaalikeittoa? Ei mitään kirkasta litkua, vaan sellaista vaaleaa, esimerkiksi smetanalla kesytettyä, kermaisen lempeää soppaa. Ainakin minä löysin itseni tästä hapankaalihaaveilutilanteesta ihan yksinäni, mutta koska myös lounastustilanne oli kotona, yksin ja lomapäivänä, ei mieliteon toteuttamiselle ollut minkäänlaisia esteitä!


En kuitenkaan viitsinyt liata kattilaa yhden keittoannoksen väsäämiseen, vaan ladoin sopivia aineksia kylmästi suoraan puolen litran kahvikuppiini, joka on edelleen yksi suosikkiastioitani keitoille. Hapankaalia, mausteita, maustamatonta jugurttia ja hieman vettä. Plus reilusti mikrotusta.

Lopputulos hämmensi. Kirjaimellisesti. Pikaisesta mikrovirityksestä tuli yksi parhaista hapankaalisopistani. Ja tämä vaikka smetanan puutetta paikattiin jugulla. (Ja valkosipulimajoneesilla.) Tai ehkä juuri siksi? Tämä lounaspelastus tulee käyttöön jatkossakin!

Litsin kuorethan ne siinä edelleen somisteena...


Solistin hapankaalikeitto (siis yhdelle)

100-200 g hapankaalia
1-2 dl maustamatonta jugurttia (tai smetanaa + maitoa)
ripaus valkopippuria
ripaus valkosipulijauhetta (+ hieman valkosipulimajoneesia)
anista (tai kuminaa tai fenkolia)
pala laakerinlehteä
vettä

Haarukoi iso kasa hapankaalia keittokulhoon. Lisää mausteet, jugu ja muut mahdolliset maitotuotteet. Hypistele se laakerinlehden puolikas joukkoon pienenä muruna. Sekoita huolella. Lisää sitten sopivasti vettä, sekoita uudelleen, ja työnnä kulho mikroon. Kuumenna parissa erässä, välillä sekoitellen.

6.1.2014

Litsit tulee, litit säilyy, latit meni

Jokunen viikko sitten heviosastolla oli suoranaista kisailua, kun Lidlin litsit olivat tarjouksessa. Noita pieniä pinkkejä marjoja (litsi, kiinanluumu, lychee, litchi) oli vain vähän pienessä laatikossa, ja aluksi useampi asiakas vain vilkuili niitä ihmeissään. Meitsi muiden mukana mulkoilemassa. Mutta vasta kun takavasemmalta reippaasti astellut aasialainen nuorimies alkoi lapata hedelmiä pussiin, saatiin muillekin vipinää kinttuun. :D Nuorena ja hyväkuntoisena sain aikas hyvän saaliin!

Tältä se näyttää. Litsi. Kiinanluumu. Litsiluumu.

Litsejä ei ole tullut monesti syötyä, ja kuorineen en ole niitä käsitellyt koskaan. Mahdollisesti aiemmat maistelut ovat myös olleet säilykeversioita, ei tuoreita. Hauskan näköinen kuori lähtee hyvin irti puristamalla, kunhan ensin leikkaa sen halki hedelmän ympäri. Ja ensimmäistä litsiä lähdin siitä sitten puraisemaan. Ei hyvä idea. Kuten wikioraakkelikin jälkeenopäin kertoo, on kivi rikkoutuessaan todella häijyn makuinen. Eli halkaise myös hedelmä, ja poista kivi. Tai syö kokonaisena, mutta sylkäise kivi pois pureskelematta sitä. :P

Meillä litseillä herkuteltiin ihan sellaisenaan, mutta niistä saisi hienoja jälkkäreitä. Tuoksu on hyvin makea, ja vaikka hedelmä myös maistuu makealle, on se samalla hieman hapan. Nam. Vähän kuin makean greipin, viinirypäleen ja ruusuveden välimaastossa liikuttaisiin.

Kauneimmin leikatut litsinkuoret (jotka kuivavat huoneenlämmössä
päivässä) taitavat säästyä koriste-esineenä. Ainakin hetken.

4.1.2014

Kesärullat talven keskelle

Joululaulut on jo laulettu, mutta lämpötilojen puolesta voisi hyvin veisailla no, onkos tullut kesä nyt talven keskelle, ja vastauskin olisi aika yksioikoisen myöntävä. Ehkä juuri siksi olikin erityisen oikeutettua juhlistaa uuden vuoden korkkausta kesärullien kera. Kesärullat, tai tuoreet kevätrullat, ovat freesejä riisipaperikääröjä, jotka kätkevät sisälleen oikean makuparatiisin (ainakin jos täytteet valittu fiksusti). Tosin riisipaperin läpikuultavuuden takia täyteainekset kyllä vilauttelevat itseään, koska rullia ei friteerata, höyrytetä tms. Vaikka sekin on mahdollista, silloin ruokalaji vain vaihtaa nimeä ja tyyppiä.

Kesärullat sopisivat myös illanistujaisten aktiviteetiksi, jokainen rullaa omansa!
Tai ehkä emäntä/isäntä valmistaa rullat juuri ennen vieraiden saapumista,
mutta jättää yhdet testirullat kunkin pyöritettäväksi. :D


Kevät- tai kesärulliin viitataan usein vietnamilaisina, koska mitä ilmeisemmin niitä kääritään erikoisesti sielläpäin. Pitääkin mennä tsekkaamaan. Raaka-ainevalinnoissakin Aasia tietysti näkyy enemmän tai vähemmän. Avokado ja katkarapu ovat ehkä yleisimpiä täytteitä, mutta minä ponkaisin matkaan rakkaudella peratuilla broilerin koipireisillä ja mango-omena-porkkana-kasviskomboon nojaten. Tämä on vakava NAM! Rousketta, makeutta, suolaisuutta, pehmeyttä, hapanta, kirpeää, pehmeää, rapsakkaa... Näissä kannattaa olla mahdollisimman erilaisia mutta yhteensopivia ainesosia dippikastiketta myöten.

Rullat siis nautiskellaan pikanttiin kastikkeeseen dippaillen. Tosin meillä tehtiin niin, että kolmasosa dippikastikkeesta käytettiin muutoin maustamattoman broilerin marinoimiseen (reisikoipien paistamisen ja perkaamisen jälkeen). Hyvä ratkaisu! Ja tuoreissa yrteissä ei kannata pihistellä, kun on kyse tällaisesta tuoreen freesistä ruoasta. Taputin itseäni kyllä selkään sekä mintun että korianterin hommaamisesta, vaikka periaatteessa vain yhdelläkin pärjää.




Kevätrullat / Kesärullat
Ainesosaehdotuksia, suluissa ne, joita ei käytetty tällä kertaa

riisipaperia
broileria
(possua)
(katkarapuja)
(tofua)
mangoa
omenaa
porkkanaa
(avokadoa)
(kurkkua)
romainesalaattia tms.
tuoretta korianteria
tuoretta minttua
tummia seesamin siemeniä
(ituja)
(riisinuudelia)

Valmista yksi rulla kerrallaan, aloita kastamalla riisipaperiarkki kuumassa vedessä (10-15 sekuntia, eli kunnes se on pehmennyt). Levitä riisipaperi leikkuulaudalle, ja asettele ainekset nätisti sen keskelle. Protskut ja nuudelit ovat tietysti valmiiksi kypsiä ja jäähdytettyjä. Ja kasvikset tulitikkumaisiksi suikaleiksi tai hyvin ohuiksi siivuiksi leikattuja. Kun täytteiden asettelu on valmista, leikkuulaudalla homma näyttää kielletty ajosuunta -liikennemerkiltä. Taita riisipaperin vasen ja oikea reuna täytteen päälle, ja rullaa sitten koko komeus alhaalta ylöspäin. Voilà!



Dippikastike
Suuntaa antava

puolikkaan sitruunan mehu
2 rkl soijakastiketta
1 rkl kalakastiketta
2 tl ruokosokeria
4 rkl vettä
2 tl kuivattuja chilihiutaleita
ripaus valkosipulijauhetta

Sekoita ainekset ja anna muhia jääkaapissa reilun aikaa ennen tarjoilua. Tuoreet chilit ja valkosipulit ovat tietysti priimampi ratkaisu.

1.1.2014

Uusi vuosi, uudet (blogi)kuteet!

Vuosi 2014 ei tullut varkain. Olen saanut tuota vuosilukua kirjoitella jo niin moneen paikkaan, että nyt vuodelle 2014 kirjatut päiväykset saavat minut jo epäilemään itseäni... Eikö 2014 ollutkaan se jo päättynyt vuosi, ja nyt startattiin vuodelle 2015? No, tapahtuupa tämä fiilis kerran näinkin päin. Onhan se hienompaa olla edelläkävijä kuin perässähiihtäjä. ;)

Vuodelle 2014 kelpais sitten nämä jutut taas myös!

Uusi vuosi ja uudet kujeet? No, vanhoissakin kuvioissa riittää takuulla haastetta ja huvia, mutta tottakai pitää vähän uudistuakin. Blogille uudet kuteet myös! Ja mitäs ensi vuoden blogilupaukseksi tai ennemminkin -tavoitteeksi? Kala! (Ja äyriäiset!) Enemmän, uusia lajikkeita, uusilla valmistustavoilla ja erilaisilla makukomboilla. Eli kaupassa ensin kala- ja vasta sitten muille protskutiskeille!

Mainiota Uutta Vuotta 2014!

Vuonna 2014 aion myös leipoa. Ihan hulluna.

Ehkä myös 2014 vois jossakin ravintolassa käydä. Hoku oli aikas kiva.