23.12.2014

DIY joulukoristeet: Paperinarupallot

Olen aina vähän kummastellut mitä sellaisella paperinarulla voi tehdä. Kääräistä rustiikkisempi solmuke lahjapaketin ympärille paketointinauhan sijaan?

No, talven korvilla sähköyhtiöni asikaslehti Kymppi esitteli kuinka paperinaru taipuu koristepalloiksi. Vau, noinko helppoa se on? Tarvitaan vain paperinarua, Erikeeperiä (tai muuta vastaavaa liimaa), vettä, ilmapalloja ja ehkä muovikelmua. Tee-se-itse joulukuusenkoristeet tai led-valosarjan kehikot valmistuvat taidokkaasti! Lopputuotteen ideoinnissa on vain mielikuvitus rajana. Miten olisi paperinarupalloista koottu lumilyhty, jossa kunkin pallon sisällä on led-tuikku! Uuuh... Kaunista!


Iloista Joulua!

Kaiken sottaisen askartelun ystävänä tartuin haasteeseen. (Vähän kyllä petyin, kun ei silti saatu tästä edes kunnon sotkua aikaiseksi.) Tarkempiin ohjeisiin voi tutustua Kympin sivuilla, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan homma menee näin:
  1. Puhalla haluttu määrä ilmapalloja (esim. pieniä vesi-ilmapalloja). Jos pallojen muoto ei ole halutun pyöreä, voit korjata asian muovikelmuttamalla.
  2. Sekoita kulhossa liimaa ja vettä suurinpiirtein suhteessa 1:3.
  3. Harjoittele kuivalla paperinarulla ilmapallon ympärille kieritellen, eli suunnittele siis mitä aiot tehdä. Leikkaa sitten sopiva pätkä paperinarua liimaseoksessa kastettavaksi. Rutista vettyneestä narusta ylimääräinen neste pois ja ala pyöritellä ilmapallon ympärille. Narun päät jätetään muiden kierrosten alle piiloon.
  4. Jätä paperinarulla paketoidut ilmapallot kuivumaan sanomalehden päälle vaikkapa yön ylitse.
  5. Kun naruviritelmä on täysin kuivunut, painele varovaisesti kelmutettua ilmapalloa sisäänpäin, jotta se irtoaa narusta. Puhkaise sitten ilmapallo, ja vedä palloriekaleet ja kelmu jostakin sopivasta kolosta pois. Valmista!
Kas näin se käy, käy, käy... Vaihe 5 työn alla.

20.12.2014

Kaalikeitto, eli se syksyisempi soppa

Ohimenneenä syksynä sesonkiin kuuluvat kaaliruoat pääsivät unohtumaan, mistä kaiketi johtuu se, että nyt yhtäkkiä alkoi tehdä mieli lämpöistä kaalipataa. Ja onhan tuo säätyyppikin ollut talvisen sijaan vielä aivan syksyn oloinen. (Silti jaksan vielä toivoa pientä lunta jouluksi...)


Kaalikääryleet, kaalilaatikko ja kaalikeitto ovat kaikki mukavan lämmittäviä kotiruokia. Suosikkini lienee ehkä jauhelihalla ja rusinoilla höystetty patamainen kaaliruoka! Nyt kaali silppuutui kuitenkin suikaleiksi simppeliin keittoon, jossa pientä punerrusta tuo tomaattipyre.

Monen kaaliruoan kaveri on monestakin syystä kumina, jonka tiedän jakavan mielipiteitä. Itse olen kohtuullisen kuminankäytön kanssa ok (varsinkin hyvässä leivässä se on erinomainen lisä), mutta toisinaan se ei minullekaan oikein maistu. Kaalisoppaan kumina sopii mainiosti, mutta sen voi huoletta jättää poiskin, ja itselläni tuli mieleen, joskosen korvaisi seuraavalla kertaa fenkolinsiemenillä.



Kaalikeitto eli syyssoppa


750 g keräkaalia
1 l vettä
1 lihaliemikuutio
5 maustepippuria
5 viherpippuria
1 tl kuminaa
1 rkl soijaa
2-3 rkl tomaattipyrettä

Pilko kaali ohuiksi suikaleiksi, mikä käy helpoiten monitoimikoneella. Kuullota sitten kaalisuikaleita padassa pehmitellen. Lisää vesi, liemikuutio, pippurit ja kumina, ja anna keitoksen porista pienesti noin 25 minuuttia. Valmista on kun kaali on kypsän pehmeää. Lisää lopuksi vielä soija ja tomaattipyre, ja tarkista suolan määrä.

14.12.2014

Arvonnan tulokset: jouluisin marja on karpalo

Puolukka-valkosuklaatryffelikakku on jo popsittu ja siihen liittyvä arvonta suljettu. Myös onnekas voittaja on nyt arvottu Microsoft Excelin huipputomeraa SATUNNAISLUKU.VÄLILTÄ-funktiota hyödyntäen. Suomen Sokerin glukoosisiirappia ja muita Dansukkerin tuotteita sisältävän makean tuotepaketin on voittanut itselleen numero 40, eli nimimerkki Athena. Onnittelut!


Jugua, lakkaa, mustikkaa, kaurahiutaletta ja kaakaonibsiä aamupalalle.

Mutta entä marjastussaalis? Jouluisimmaksi marjaksi nimettiin (myös arvonnan voittajan toimesta) kirpakka karpalo! Kahden kamppailu käytiin puolukan ja karpalon välillä, jouluisen värisiähän nuo molemmat ovat. Hyvän määrän ääniä sai omaksi yllätyksekseni myös lakka! Sen sijaan viinimarjojen puolesta ei liputtanut kuin ihanainen Nanna sivulauseessa, vaikka herukkamehuthan ovat esimerkiksi loistava glögipohja. Makeat suosikkimarjat, vadelma ja mustikka, saivat joitakin hajaääniä, mutta mansikka ei yltänyt lainkaan joululistalle. Liian vahvoja kesäkonnotaatioita! :)

Marjaiset ideani ja reseptini (muun muassa sille karpalolel ja puolukalle) löydät täältä. Ja pakkasmarjojahan ripotellaan aamupuuroon lähes päivittäin!


Rukiista puuroa ja karpaloita. Reipasta pirteyttä aamupalaksi!


Puolukka, joulumarjojen vahva kakkonen valkosuklaisessa joulukakussa.


Nämä kaverit taas jätämme suosiolla keäsisempiin fiiliksiin. ;)

13.12.2014

Klaus K:n joulumenu & ARVONNAN loppukiri

Tänään on viimeinen päivä ehtiä mukaan arvontaan. Klikkaa ja kommentoi mikä on sinusta jouluisin marja, ja pukki saattaa pistää postiin makeita ylläreitä!


Lumoava jälkiruokabuffet Klaus K:n malliin.

Hotelliravintola Klaus K on juuri nyt Santa Claus -meiningeissä, sillä joulukuussa pöytään on katettu amerikkalaishenkinen joulubuffet American Christmas Grill. Ja kyllä, jenkkiteeman ja joulun voi todellakin niputtaa yhteen, ja tarjoilla silti laatumakuja hienostuneesti. Onnistuneen konseptin avain onkin juuri se, että sen enempää amerikkalaisuuden kuin jouluisuudenkaan suhteen ei olla vedetty övereiksi, vaan kokonaisuus on suunniteltu monipuolisen tasapainoiseksi.

Kokit pistivät tämänvuotisen menun ruokablogaanien ennakkomaistettavaksi jo marraskuun puolella. Monipuolisen alkupalabuffetin peesissä tulevat tässä menussa pöytiin tarjoiltavat pääruoat lisukkeineen. Ja jälkiruoan puitteissa pääsee sitten taas sämpläämään upeasta buffetpöydästä. On tässä turha ruveta taivastelemaan kokonaisuuteen sisältyviä eri herkkuja, koska lista on piiitkä. Mutta pistäisin kyllä erikoismaininnan kardemumman ja mustikan mauilla loistaneelle juustokakulle. Taivaallista! Ja tuota makuideaa tullaan takuulla soveltamaan myös omassa keittiössäni.


Diagonaali: otteita alkupalapöydästä, pääruokavaihtoehdoista ja niiden lisukkeista. Kulmissa jälkkärilumoa ja pöytäkoristeita.


Pöytä- ja tunnelmakoristeet ihastuttivat!

Lounaalle, brunssille vai illalliselle? American Christmas Grill joulumenu on saatavilla kaikilla kolmella kattauksella, joten nyt löytyy pikkujoulusettiä joka tarpeeseen. Eikä ole vaaraa, ettäkö täyttyisi lanttulaatikkokiintiö jo ennen jouluaattoa. ;)

10.12.2014

Takuuvarma ja taivaallinen taatelikakku

Joulun suosikkeihin kuuluu ehdottomasti taatelikakku. Hakkaa mennen tullen jotkut hölmöt joulutortut, joihin minulla on pitkä viha-rakkaussuhde. Tähtitorttujen leivonta kyllä on mitä perinteisin joulusesongin puuha, johon on kiva ryhtyä vuosi vuoden jälkeen. Mutta se maku... Se ei vaan iske omaan makupalettiini. Vaikka luumumarmeladiin kohdistuvat antipatiat ovat iän myötä hälvenneet, ei torttutaikinan ja luumun kombo kertakaikkiaan jaksa innostaa. Mutta taatelikakku, se onkin ihan eri juttu.

Teema-mukissa paistettu minitaatelikakku. Astiasarjahan on uuninkestävä!

Ja sellaisille tiedoksi, jotka eivät taatelikakkua ole leiponeet: tämä taikina on ehkä jopa piparitaikinaa parempaa! (Eli kannattaa kaapia taikina vuokaan rennolla kädellä, jotta jää hieman raakaa maisteltavaakin.) Se on se tahmataatelien taivaallinen siirappisuus! Yummies! Älä silti antaudu ihan pelkästään raakakakun lumoihin, sillä eipä maistu hullummalle se uunista tupsahtava tuotekaan! Termin kuivakakku käyttö tämän leivonnaisen yhteydessä osoittaa erinomaisen kehittynyttä huumorintajua ja käänteispsykologista lähestymistapaa.

Taatelikakun enemmän tai vähemmän tuunattuna reseptinä (versiot mallia 2010 ja 2012 ovat nekin tallessa) hyödynnän tänä vuonnakin Dansukkerin ohjetta. Ja myös tänä vuonna jaksan epäillä, että vaniljasokerin mitta on tee- eikä ruokalusikallisia... Pojat, korjatkaa jo se ohje siellä! :D Tämän vuoden erikoisuuksia olivat kai tuunaamattomuus sekä voin käyttö (aiemmin margariinilla). No, kyllä sen eron huomaa voin eduksi tällaisessa leivonnaisessa, vaikka tosi-hyvän ja tosi-tosi-hyvän välinen vertailu on melkein turhaa, kun tyytyväinen olet joka tapauksessa. Eli pistä sitä mitä jääkaapista löytyy tai mille on myöhemminkin käyttöä.


Jostain syystä se oli pakko puolitta... Siis kolmasosittaa...

Jouduin käymään taateliostoksilla kahdesti. Ensimmäiset taatelit haisivat bensalle (hyi helv...), ja öljyvaltiosta kai ne olivatkin peräisin. No, minulla meni taatelimerkki kertaheitolla vaihtoon... Vähemmän taateleihin koukkuun jäänyt olisi ehkä pistänyt taatelit kokonaan boikottiin.


Taatelikakku

Dansukkerin resepti lähes tuunaamatta

1 pkt (250 g) prässättyjä taateleita
1.5 dl vettä
1.75 dl sokeria
150 g voita
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
3.5 dl vehnäjauhoja
1.5 tl leivinjauhetta

Paloittele taatelit kattilaan, ja tarkista ettei joukossa ole kivenpalasia. Mittaa kattilaan vesi ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi, ja anna porista hissukseen viitisen minuuttia. Nosta kattila liedeltä, lisää kuutioitu voi, ja anna seoksen jäähtyä haaleaksi. Lisää vaniljasokeri ja munat puuhaarukalla sekoittaen. Lisää sitten myös keskenään sekoitetut kuivat aineet kattilaan, ja kaada taikina voideltuun vuokaan. Paista 170 asteessa noin tunti. Odota vartti ennen vuoasta kumoamista. (Myös muffineiksi paistaminen toimii, jolloin paistoajan voi puolittaa.)

8.12.2014

Puolukka-valkosuklaatryffelikakku ja ARVONTA

Lumi... Missä se viipyy? Joulufiiliksiä on kyllä ruokittu joulukalenterin, kynttilöiden, pikkujoulujen ja glögin merkeissä, mutta valkea lumipeite vasta olisi poikaa. Joulun juhlatunnelmaa viritti myös tämä puolukkapiirakka, ja jos ei muualle niin ainakin lautaselle saatiin lumisadetta. Eikun tomusokeri pölisemään!


Jouluisen herkun reseptiä innosti ideoimaan Blogiringin ja Dansukker-tuotemerkistä vastaavan Suomen Sokerin yhteistyökampanja. Jutun juonena oli testailla mihin kaikkeen (vehnätärkkelyksestä valmistettava) glukoosisiirappi soveltuisi. No, ilman muuta makeisten tekoon, josta valmistajalla onkin hyviä vinkkejä. Mutta ehkä johonkin muuhun myös...?

Äkkimakean ja huippuhapokkaan yhdistelmä on jälkiruoissa aina hyvä idea. Yksi tällaisista yhdistelmistä on puolukka-valkosuklaa, ja nimenomaan tätä makuparia lähdin virittelemään jouluisesti maustetun kakkupohjan kruunuksi. Leivospohjaa kehittelin jossain määrin ihanaista ontbijtkoek-reseptiä mukaillen, ja kakun päälle valmistin glukoosisiirapin avulla valkosuklaatryffeliä. Glukoosi aikaansaa kiinteälle tryffelille pehmeän muovautuvan rakenteen, ja seoksesta voi yhtä hyvin askarrella vaikkapa toffeemaisia karamelleja. Leivonnaisessa se kuitenkin kuorrutti piirasmaisen pohjan sekä toimi kiinnitysalustana puolukoille.


Puolukka-valkosuklaatryffelikakku osoittautui menestykseksi. Tämä kuuluu siihen herkkukategoriaan, jossa jo pieni annos riittää tyydyttämään makeannälän. Puolukan happo ja kakkupohjan hillitty makeus varmistavat, ettei leivonnainen silti sorru liialliseen makeuteen. Meilläpäin kokeiltiin samaa settiä myös karpaloilla, mutta karpalo-valkosuklaakomboa uskaltaisin suositella vain kaltaisilleni hapannaamoille. :D Raa'at kokonaiset karpalot eivät edes makeuden ympäröiminä sovi kaikkien suuhun.

Niin, Suomen Sokeri tarjoaa glukoosisiirappia ja muita Dansukkerin tuotteita sisältävän makean tuotepaketin myös yhdelle teistä, hyvät lukijat! Arvonta on käynnissä 8.-13.12.2014, ja pääset osallistumaan jättämällä kommentin tähän postaukseen. Kerro siis kommenttiboksiin lauantaihin mennessä mikä on sinun mielestäsi jouluisin marja, ja muista myös ympätä yhteystietosi mukaan tavalla tai toisella. Arvonnan voittajan julkistan sunnuntaina 14.12. blogissani. Onnea matkaan!


Puolukka-valkosuklaatryffelikakku

(18-20 cm pyöreään vuokaan)

Kakkupohja
1 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl piparkakkumaustetta
0.5 dl fariinisokeria tai siirappia
1.25 dl maitoa

Valmista kakkupohja mieluiten edellisenä päivänä. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja mausteet. Lisää sokeri (tai siirappi) sekä maito, ja sekoita taikina tasaiseksi. Voitele vuoka, ja levitä taikina siihen tasaiseksi pohjaksi. Paista 150-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia (testaa kypsyys tikulla).

Valkosuklaatryffeli
100 g valkosuklaata
1.5 rkl kuohukermaa
1.5 rkl glukoosisiirappia
(pakaste)puolukoita

Pilko suklaa kulhoon, ja kaada sekaan myös kerma. Sulata hissukseen mikrossa (tai vesihauteessa). Lisää sitten glukoosisiirappi, ja sekoita tasaiseksi seokseksi. Kaada ja kaavi valkosuklaatryffeli jäähtyneen kakkupohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Jätä kuitenkin reunat rauhaan. Ropistele valkosuklaan päälle heti (pakasteisia) puolukoita, ja painele niitä hieman, jotta ne kiinnittyvät tryffeliin. Kohmeiset marjat jäähdyttävät ja kiinteyttävät tryffeliä sopivasti, joten kakku on valmis vaikka heti syötäväksi. Mutta pieni tekeytys jääkaapissa tekee myös hyvää, ja siellä kakkua tulee myös säilyttääkin.


Ruokakuvauksen uusi innovaatio: jääkaappi-snapshot!
Ei jätä varaa aikailuun tai turhanpäiväiseen hifistelyyn!



Yhteistyössä Suomen Sokeri (tuotemerkki Dansukker).

6.12.2014

Puuroparaati esittää: Persimonpuuro

En oikein tiedä miksi, mutta persimonille omistamani ylistyslaulu on kaikkien aikojen toiseksi suosituin postaukseni. Hillui jopa pitkään ykkösenä. Ehkä syynä on pöpi otsikko ja hedelmän menestyksekäs jalkautuminen suomalaisille hevi-osastoille. Erilaisen näköinen persimon, sharon eli kaki kiinnostaa ihmisiä, ja taivaallinen maku yllättää ja valloittaa! Persimon jos mikä on makea paratiisihedelmä!


Puuroromppeet ja uuden puurokulhon koristelu sävy sävyyn!
Tälle taiteellisuuden tasolle yltää vain vahingossa.

Käsittämätön seikka persimoniin liittyen on kuitenkin se, että yleensä se kehotetaan kuorimaan. Yhtä järjetöntä kuin mansikan, persikan tai tomaatin kuoriminen... Eli älä vaivaudu. Pese, kuivaa, leikkaa lohkoiksi ja nauti. Siinä kelpo resepti.

Mutta kelpo resepti löytyi myös rapakon takaa, missä the Oatmeal Artist -blogin Lauren pilkkoi persimonit puuroon! (Postauksessa myös söpö kuvaus jenkkiblogaanin ensiaskeleista persimonhedelmään tutustuessa.) Ja ainahan puurourpo toisensa tunnistaa, kuten myös toimivat puuroideat. Niinpä päädyin minäkin keittelemään kaurapuurooni paitsi persimonin myös kookoksen makuja.


Persimonpuuro on älyttömän herkullista, ja kookos sopii sen kaveriksi hienosti. Kookosmaidon puutteessa käytin kookoshiutaleita, jotka tekevät puuron keitinvedestä kookosmaitomaista mutta tuovat myös kivaa purutuntumaa. Kookos-persimonkaurapuuro tykkää myös kanelista tai inkivääristä, joista molempia on tullut kokeiltua. Kokeilkaa ja ihastukaa!


Persimonpuuro


1 l vettä
1 dl kookoshiutaleita
1 tl vaniljasokeria
1 reipas persimon
4 dl isoja kaurahiutaleita
ripaus suolaa

Mittaa vesi ja kookoshiutaleet kattilaan, ja kuumenna seos kiehuvaksi. Lisää kaurahiutaleet, vaniljasokeri ja mahdollisimman pieneksi kuutioitu persimon. Keittele puuro hissukseen kypsäksi välillä sekoitellen. Mausta pienellä suolalla. Valmista on 10-15 minuutin kuluttua.



Vähän aurinkoa aamupalalautaselle.

30.11.2014

Jamaikalainen maissipuuro

Puurobongari ilmoittautuu ja julistaa löydetyksi taas aivan uuden ja erilaisen puuronautinnon. Makumaailma on ihan jotain muuta, mutta kuitenkin jotenkin kotoista. Vai miltä kuulostaa kolmen kombona maissin, kookoksen ja kanelin yhdistelmä?


Maissipuuro, joka saa lempeää kermaisuutta kookosmaidosta, on tyypillinen aamiainen Jamaikalla. (On kuulkaa tehty vähän taustaselvitystä.) Makua puuroon tuodaan yleensä myös kanelilla ja kenties vaniljalla, muskottipähkinällä tai jopa laakerinlehdellä! Kanelia ei tässä hölvätä yhtä anteliaasti kuin kotoisassa riisipuurossamme, mutta hento kanelin aromi antaa kuitenkin suomalaiselle maissipuuron makustelijalle pientä tuttuuden tunnetta. Itse käytin keittelyyn karkeita maissijauhoja, jolloin rakenne oli puuromaailmassa ehkä lähinnä mannapuuroa. Myös hienommat maissijauhot soveltuvat puuronkeittoon, kunhan et sekoile maissitärkkelyksen puolelle!

Jamaikalainen maissipuuro oli hyvää lämpimänä, mutta tämä puurourpo tykkäsi vielä enemmän kylmistä jämistä. Vilpoisa puuro kun tuntui ennemminkin jälkiruoalta, ja suoraan sanoen herkuttelisin tällä paljon mieluummin kuin vaikka creme caramel
-vanukashömpötyksillä. Kivaa askartelua, kun pistää jämäpuurot sellaisiin pikku lasivuokiin, joihin creme caramel tai creme brulee yleensä valmistetaan. Saat seuraavan päivän aamiaiselle hienon lisän!



Maissipuuro Jamaicalta


2 dl maissijauhoja (karkeita tai vähemmän karkeita)
2 dl kookosmaitoa
8 dl vettä
0.5 tl suolaa
0.5 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
ripaus muskottipähkinää

Sekoita maissijauhot kookosmaitoon, ja jätä seos imeytymään vähintään veden keittelyn ajaksi, mutta mieluusti pidempäänkin. Kiehauta vesi, ja lisää joukkoon kaikki mausteet. Lisää kuumaan kattilaan nyt varovasti myös kookosmaidolla herkutellut maissitahna. Keittele puuroa hissukseen 20 minuutin ajan, silloin tällöin sekoitellen. Maistuu hurmaavan lämmittävältä höyryävän kuumana ja toisaalta kermaisen ylelliseltä kylmänä!


22.11.2014

Piparipullat... eikun joulusämpylät

Jos uusi vuosi on lupausten aikaa, onko loppuvuosi armollinen töpsähdysten, repsahdusten ja muun löysäilyn suhteen? Oli miten oli, jääkaapissa kiltisti asustavalle hapanjuurelleni on käynyt juuri noin. Siellä se notkuu lasipurkissaan edelleen, mutta en muista milloin olisin sitä viimeksi ruokkinut... Päinvastoin olen vältellyt koko asian ajattelemista, koska harmittaa sen laiminlyönti ja käyttämättömyys. Kauppareissulta palatessa purkin eteen on helppo nakata jotakin peittävää... Poissa silmistä, poissa mielestä. Ehkäpä olisi hankkiutua tuosta raukasta eroon. :(


Leivän leipominen onnistui siis tällä kertaa tuorehiivalla kohottaen, ja hämmentävän hyvin onnistuikin. Marraskuu on jo niin pitkällä, että pikkujoulukausi ja glögikarkelot innostavat suuntaamaan kohti talvisia ja jouluisia makuja. Siispä piparkakkumaustetta leipätaikinaan! Ja reilusti taatelia! Tuloksena upeasti piparintuoksuinen tupa ja sopivasti makeat joulusämpylät.

Käytin jauhoina Töllin Myllyn sämpyläjauhoja, jotka koostuvat täysjyvävehnästä. Kyseessä on pikkuinen myllyosuuskunta Pusulasta, ja mylly sijaitsee idyllisessä kulttuurimaisemassa. Ihan mahtava vierailukohde varsinkin kesällä mutta myös talvella. Etenkin myyjäisten tai muiden tapahtumien aikaan siellä riittää ihmeteltävää ja ihasteltavaa sekä lapsille että aikuisille. Kannattaa ehdottomasti poiketa, jos liikkuu lähiseudulla.


Piparkakkusämpylät ovat kauniin tummanruskeita, ja niiden koostumuksesta tuli poikkeuksellisen hyvä. Kuori on nimittäin paahteisen rapsakka, ja sisus hyvän kohotuksen ansiosta ilmava suuresta taatelilastista huolimatta. Mainiota vaihtelua aamupalapöytään puuron tilalle. Päällä maistuu ihan vain levite tai lisäksi juustosiivu. Illalla näillä voi herkutella vaikkapa herkullisen homejuuston kanssa. Ja ehkä lasi punkkua, glögiä tai vaikka punaviiniglögiä...


Piparisämpylät / joululeipä


5 dl maitoa*
50 g tuorehiivaa
250 g kuivattuja taateleita (se prässätty tiiliskivi)
2-3 tl piparkakkumaustetta
1 tl suolaa
sämpyläjauhoja**

Lämmitä neste, ja lisää hiiva. Kuutioi taateliharkko pieniksi palasiksi ja nakkaa sekaan. Aloittele jauhojen lisääminen, mutta ota aikalisä kun seoksen koostumus on tyyppiä "paksu puuro". Lisää nyt suola, ja jätä taikina oleilemaan hetkeksi liinan alle (eli anna jauhojen ja taatelien imaista itseensä nestettä). Palaa sitten taikinan pariin, ja lisää jauhoja ja etene vaivaten kunnes tuntuu hyvältä. Työnnä sitten liinalla peitetty kulho uuniin, jota olit äsken lämmittänyt pienimmällä teholla ihan pikkupikku hetkisen (nyt tietysti virta pois päältä).

Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, on aika ryhtyä leipomaan. Pyörittele sämpylöitä tai pieniä leipäsiä, ja asettele ne leivinpaperoidulle pellille tai kahdelle. Peitä taas liinalla, ja palauta taikinalapsoset haaleaan uuniin kohoamaan.

Paista leivonnaiset 200-asteisessa uunissa, reilut sämpylät ottavat noin 20 minuuttia. Tarkista kypsyys koputtamalla sormella sämpylän pohjaa. Rapsakan napakka kumina vakuuttaa kypsyydestä.



* Niksi-Martta muistuttaa: Jos jääkaapissa on männäviikon kokkailusta ylijäänyt reilu vispikermadesi, muttei yhtään maitoa, et tietenkään ammu kauppaan maito-ostoksille. Vaan käytät sen kerman ja jatkat vedellä. Ei hävikkiä!

** Meitsin sämpyläjauhot olivat täysjyvävehnää, mutta sä käytät just sitä omaa suosikkilaatuasi ja esim. marketin sämpyläjauhoseokset tai grahamjauho toimivat.



Piparisämpylät on tämän vuoden joululeipä!

15.11.2014

Suolaiset muffinit: se mehevin ja nopein reseptipohja

Tämä muffiniohje on variaatio monen blogin kautta kiertäneistä ja matkalla myös kivasti tuunautuneista Saara Törmän aamiaismuffineista. Alkuperäistä reseptiä en ole nähnyt, mutta olennaista on leivonnaisten huippunopea valmistaminen (vaikka sinne aamiaispöytään). Näitä tehdessä uuni pitää todellakin laittaa kuumenemaan jo ennen kuin alat kaivelemaan taikinakulhoa sieltä kaapista!


Muffwich (muffin + sandwich). Eli voileipämäisesti täytetty muffini.
Vaativa viimeistely tarvinnee kuvallisen vaiheohjeen.

Meitsin muffinit valmistuivat kuitenkin iltapalalle. Jauhoina käytettiin ohraa ja nesteenä jugua. Juustoraastetta ei valitettavasti ollut, mutta makua ja lisäluonnetta mehevät muffarit saivat auringonkukansiemenistä ja kaakonibseistä. Niin, siis ei kuitenkaan molempia samaan muffiniin, vaikka ei kai sekään synti olisi!

Näiden muffinien rakenne on mainion mehevä, mistä kiitän soodaa. Oman kokemukseni mukaan kaikki leivonnaiset, joiden kohotus on hoidettu soodalla, onnistuvat tässä suhteessa! No, siellä missä on soodaa, on usein myös jugurttia, kermaviiliä tai muuta hapanmaitotuotetta. Ja nehän myös tuovat kosteutta. Eli meniskö pointsit sinne? Vai onko se nimenomaan hapanmaitotuotteen ja soodan yhteisvaikutus, joka mehevöittää? Niin paljon kysymyksiä...


Paperivuoista parhaita ovat nämä ryhdikkäät. Ja tämä kuosi on muuten tismalleen sama kuin takissa, jossa meikäläinen ulkoili noin viisivuotiaana!

Ilman juustoraastetta tms. muffinit jäävät maustamattomiksi, ja siinä missä ensimmäisen nappaa uunilämpöisenä sellaisenaan mutusteltavaksi, toisen kanssa saatat kaivata jotain ekstraa. Meillä muffinit sahattiinkin puoliksi, ja väliin pistettiin maun mukaista levitettä. Voi ja maustetut tuorejuustot ainakin todettu toimiviksi!


Mehevät suolaiset muffinit

(Ei enää muista montako tuli...)

3 dl ohrajauhoja (tai mitä jauhoja tykkäät pölistellä)
1.5 dl isoja kaurahiutaleita
1.5 tl soodaa
1 mm suolaa
3 dl maustamatonta jugurttia
3 rkl oliiviöljyä
+ siemeniä, kaurahiutaleita tai vaikka kaakaonibsejä

Mittaa kuiva-aineet kulhoon, ja sekoita ne keskenään. Lisää vielä jugu ja öljy, ja sekoittamisen jälkeen voitkin jo lusikoida taikinan muffinivuokiin. Ripottele päälle siemeniä, kaurahiutaleita tai kaakaonibsejä, eli mitä nyt keittiöstäsi löytyy ja mieli tekee. Muffinit kysyvät 200-asteisessa uunissa 15-20 minuutissa.



Tältä se sitten näyttäis, jos leivottais sarjakuvissa.
Komiikkaa ja satumaisia käänteitä keittiössä monesti riittääkin...

12.11.2014

Tuunaamaton tiikerikakku (isukille)

Isänpäivänähän pitäisi kuulostella isän toiveita? Ja lahjan tarkoitus olisi olla ennemminkin päivänsankarin kuin lahjanantajan näköinen? Toisen tossuihin astuminen ei kuitenkaan ole aina ihan helppoa, ja ajattelevainenkin saattaa olla pulassa. Isänpäivä on tyyppiesimerkki näistä, mutta onni onnettomuudessa, että isät tuppaavat olemaan kovin ilahtuneita myös niistä villasukista ja hörhelökuppikakuista, vaikkeivät ne olisikaan olleet faijan ykköstoiveita!


Meillä isää muistetaan vuosittain korteilla ja kakulla, yleensä juhlavalla täytekakulla. Ja enpä muista, että leipuriväkemme olisi koskaan pyyhkeitä saanut, päinvastoin. Mutta tällä kertaa isälle paistettiin tiikerikakku. Arkista ja tavanomaista? Tylsää ja vanhanaikaista? Juttu meni kuitenkin niin, että joskus kuluvan vuoden alkupuolella isä tuli sivulauseessa viitanneeksi tiikerikakkuun. Ja rivien välistä saattoi lukea, että isää kurmootti, ettei hänen herkkuaan oltu aikoihin nähty kahvipöydässä.

Näppärä tytär tietysti pisti isän lausahduksen korvan taakse, ja keikautti tiikerikakun isänpäiväkahveille. Ja reseptinä toimi jo aika montaa sukupolvea palvellut ohje. Melko nostalgiset fiilikset… Tätä meillä syötiin usein lapsuusaikojeni juhlanvietossa… Ja vaikka ainakaan meidän faija ei takuulla koskaan ole oudommallekaan leivonnaisviritelmälle irvistellyt, oli tämänkertainen isänpäivätiikeri kyllä täsmätuote.


Meidän suvun resepti. Idioottivarma, huippuherkullinen ja iso kakku. Paljon jauhoja ja vähän leivinjauhetta, rakenteeltaan melko tiivis. Kohoaa vuoassa komeasti, ja paistaessa yläosaan tulee kauneusvirheenä ja tavaramerkkinä aina railo.


Tiikerikakku

(Isoin, paras ja perinteisin)

250 g margariinia
3.5 dl sokeria
4 munaa
5.7 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0.5 dl maitoa
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria

Sekoita pehmeä margariini ja sokeri vispilällä. Vatkuta joukkoon sitten munat yksi kerrallaan. Sekoita leivinjauhe jauhoihin, ja kääntele koko homma tasaiseksi taikinaksi. (Kaltaiseni laiskajaakko mittaa jauhokeon suoraan sinne samaan leivontakulhoon. Ja leivinjauhe päälle, jota sitten voi lusikalla sohia sekaisin jauhojen kanssa ennen koko taikinan sekoittamista.) Lisää lopussa vielä maito.

Jaa taikina 50-60 ja sekoita toiseen osaan kaakaojauhe ja siihen hieman isompaan vaniljasokeri. (Kaakaopuolikkaaseen voi lorauttaa vielä maitotilkan, jotta koostumus on vaalean kanssa yhtä notkea.) Voitele ja jauhota rengasvuoka, ja lusikoi taikina siihen kerroksittain: vaalea, tumma, vaalea, tumma ja vaalea. Paista 175-asteisessa uunissa tunnin verran, ja varmista kypsyys puutikulla.

Anna kakun olla vuoassa 10 minuuttia, ja kumoa se vasta sitten. Näin kakku irtoaa huolettomasti. Anna jäähtyä, ja tarjoile mieluusti vasta seuraavana päivänä. Pakasta osa pahan päivän varalle!


6.11.2014

Hayley Karjalasta: minikarjalanpiirakat

Karjalanpiirakat ovat itse tehtyinä aina menestys. Hommaan liittyy niin monta positiivista arvoa, että alta pois... Lapsuuden muistot, suomalaisuus, perinteet, sukulaisuus, itsetekeminen, terveellisyys, viitseliäisyys, välittäminen, juhlahetket, arkiaamut, jne.


Meillä karjalanpiirakat tulevat ajankohtaiseksi leivontatoiveeksi usein talven lähestyessä. Ja onhan se kätevää, kun voi samantein kiehauttaa ison satsin riisipuuroa, josta riittää paitsi piirakkatäytteeksi, myös aamu- tai iltapalaksi kanelin ja sokerin kanssa. Tällä kertaa tosin puuro paistui uunissa eikä liedellä.

Karjalanpiirakoiden leipominen ei oikeastaan ole erityisen vaikeaa, lähinnä kannattaa pitää silmällä paistoaikaa, sillä kuuma paistolämpötila kärväyttää piirakat tai leivinpaperit nopeasti, jos jäät haaveilemaan. Rypyttäminen on tietysti taitolaji, mutta persoonallisuus ei liene useinkaan haitta tai hidaste. ;)

Aiempi karjalanpiirakkaresepti pitikin jo sisällään avautumisen rypytyksen tiimoilta, ja täytyypä sanoa, että tuolloin ideoimani pyöreä rypytystekniikka on nykyään oma suosikkini. Tasainen ja nätti tulos, vaikkei ihan perinteinen.


Tällä kertaa oli muuten sen verran kovat piipussa, että kaulitsin kuoritaikinaa isompina levyinä, joista leikkasin muotilla symmetriset pyörylät. Puolet pikkuruisista piirakoista nimittäin vein kaveriporukan illanistujaisiin, mikä motivoi panostamaan ilmiasuun normia enemmän. Hieman turhaa hifistelyä! :D


Karjalanpiirakat

(2 pellillistä, eli 20+20 minipiirakkaa)

Riisipuuro
1 l maitoa
2 dl puuroriisiä
1 tl suolaa

Kuoritaikina
2 dl kylmää vettä
2 tl suolaa (vähempikin riittäis)
5 dl ruisjauhoja

+ voiteluun maitoa ja voita

Mittaa puuroainekset uunivuokaan, ja kypsennä 175 asteessa noin 2 h välillä sekoittaen. Anna puuron jäähtyä.

Sekoita kuoritaikinan ainekset keskenään. Kaulitse vehnäjauhoja apuna käyttäen pulikalla muutama piirakkakuori kerrallaan, ja säilytä lopputaikinaa sillä aikaa kelmutettuna kuivumisen välttämiseksi.

Levitä kaulittujen taikinakuorten päälle riisipuuroa, ja käännä ja rypytä reunat. Paista 250-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Kastele piirakat paistamisen jälkeen maito-voisula-seoksessa, ja kääri ne voi- tai leivinpaperiin ja sitten vielä keittiöliinan sisään. Malta odotella hetki ennen maistelua!



Hei Karjalasta Hayleyn minä löysin!

2.11.2014

Arjen raatajan puolukkalimppu

Leivän leipominen on viime aikoina jäänyt vähälle. Syitä on paljon, ja niihin kuuluu sekä hyviä että huonoja verukkeita. Näissä olosuhteissa Tuoppi Mallasmestarin yhteistyöehdotus kokeilla uutta mallaslimppu-jauhoseosta osui maaliin. Tämän jaksaa tehdä myöhäisenä arki-iltanakin, jolloin sen seitsemän jauhopussin pöllyttäminen, taikinan vaivaaminen ja tuntikausien monivaiheiset nostatusoperaatiot tiskivuorineen ovat one humongous no-no.


Kenellä voi olla näin söötti (paahto)leipäsiivuteline?
Ja huomatkaa keskellä kurkistava puolukka!

Viime vuonna tuotetestauksessa ilahduttanut saaristolaisleipä on siis saanut kaverin: Tuoppi Mallasmestarin Puolukkainen Mallaslimppu. Tuotteen sain vastikkeetta testattavaksi, ja kuten ennenkin, menen sillä mentaliteetilla, että (1) lähden mukaan vain aidosti minua kiinnostavien tuotteiden testaamiseen ja (2) blogimainintaa tulee vain, jos siihen on aihetta, eli jos meitsi tykkää. Ja tässä täyttyivät molemmat kriteerit. :)

Leivän teko on tosiaankin niin simppeli juttu, että se luonnistuu arki-illan pikkupuhteena. Ja aamulla on sitten mehevää ja maukasta leipää. Maut ovat tässä tuotteessa todella kohdallaan, ja kuivatut puolukat tekeytyvät leivässä herkkuylläreiksi. Mukava yllätys oli muuten myös valmiin leivän matala suolapitoisuus. Mausta tinkimättä suolaa on merkittävästi vähemmän verrattuna marketin valmisleipään.


Jauhoseosta voisi muuten käyttää myös vaikkapa maltaisten brownie-leivosten tekemiseen. Valmistajan sivuilta löytyy monta kokeilemisen arvoista ideaa!

30.10.2014

Ainoastaan keskinkertaiset pinaattipannarit

Kaikki mitä keittiössä tehdään, se onnistuu ihanasti? Ja samoin kuin voittajan on helppo hymyillä, niin keittiötaituri se voi aina kevyin mielin raportoida kaikki huippusuorituksensa blogiin? -Ei välttämättä.


Ohraiset pinaattimunakkaat. Tai -pannarit.

Muffinipellillä paistettavat pannarit on kiva ja testattu idea. Helppo ja muunneltavakin kaiken lisäksi. Rehellisyyden nimissä sanottakoon silti, että tämänkertainen suoritus jätti hieman toivomisen varaa, ja hommasta jäi käteen kaksi kehityskohtaa. (Ja kuitenkin olivat ihan kohtuullisesti onnistuneita ja jopa syömisen arvoisia pannukakkuja... Valju keskinkertaisuus vaan harmittaa hieman, kun tietää, että pienellä tsemppaamisella tulos olisi merkittävästi tyydyttävämpi.)

Ensinnäkin... Jos laitat johonkin pinaattia, älä unohda juustoa. Pinaatti ja mieto munakaspannarimassa kerrassaan huutavat kaverikseen luonteikasta juustoa. Fetaa, vuohenjuustoa tai ihan mitä vaan edes hieman vahvanmakuista juuuuuustoa.

Toiseksi... Munakkaiden tai pikkupannareiden paistaminen muffinipellillä on tosi-tosi-tosi paljon kivempaa, mutta ne silikonimuffinivuoat, joita siellä vetolaatikossa on tuhansittain, sopivat tähän paljon paremmin. Jääräpäisesti kuitenkin öljysin muffinipellin, josta pannareiden irroittelu oli semihelppoa, mutta silti todella ärsyttävää. Silikonivuoissa paistuneet ylkkytaikinapannarit (koska kaikkihan ei tietenkään mahdu 12-koloiseen peltiin) taas hyppäsivät muoteistaan ihan itsekseen... Ilman eri voitelua vieläpä.


Vähemmän viehkon ulkonäkönsä perusteella näissä olisi voinut arvella olevan sinihomejuustoa. Mutta valitettavasti väriä tuo vain yksinäinen pinaatti.

Ja jos jäi epäselväksi, niin kirjaan ohjeen ylös tähän sen vuoksi, ettei siinä ollut mitään vikaa. Ei varsinkaan nyt, kun korjaan siihen omat typeryyteni. ;) Tekemällä oppii, sanoi äitikin!


Pinaattipannarit

(12-20 kpl)

0.5 l maitoa
2.5 dl ohrajauhoja
4 munaa
0.5 tl suolaa
ripaus valkopippuria, muskottipähkinää ja kurkumaa
puoli purkkia säilykepinaattia
juustoa palasina (fetaa, vuohenjuustoa tms.)

Vispilöi sekaisin maito, jauhot ja munat. Lisää vielä mausteet, ja anna munakaspannariseoksen tekeytyä hetkinen (jätä ihmeessä vaikka pidemmäksikin aikaa jääkaappiin muhisemaan).

Valuta säilykepinaatti suolavedestä, ja lusikoi sitä nokareina silikonimuffinivuokiin. Kolme pienehköä pinaattinokaretta per kuppi on hyvä! Ripottele vuokiin myös rohkeasti juustoa, ja kaada lopuksi päälle pannarimassa. Muista jättää sellainen sentti tyhjää tilaa kohoamisvaraksi. Paista 225-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.


25.10.2014

Skonssi joka halusi olla beigeli

Puurot ja muut urpoilut ovat jättäneet skonssien leipomisen vähemmälle, mistä olen ollut kovasti surullinen. Mutta nyt asia on korjattu, ja skonssihampaan kolotus on hetkeksi saatu lääkittyä.


Mun blogi on kyllä kanssa yks vino show...

Klassikkoasemaan keittiössäni kohotetut rusinaskonssit tai muilla sattumilla varustetut makeat skonssit jäivät kuitenkin odottelemaan vuoroaan, sillä nyt paisteltiin ihan perusskonsseja. PAITSI että jauhoina kokeilin pelkkää ohraa. Joka muuten toimii loistavasti.

Siinä missä skonssit paistetaan meilläpäin yleensä aamulla, nämä valmistuivat iltapalaksi. Eikä ihan tavan iltapala ollutkaan, vaan nyt korkattiin samppanjat kyytipojaksi! Ja skonssit täytettiin inkivääri-tuorejuustoseoksella ja graavilohella, aikas juhlavaa.


Fast food gourmet: scones meet bagels and hamburgers?

Lohi-tuorejuustotäytteisten skonssien inspiraatioesikuva oli tietenkin jenkkien tuorejuusto-lohi-bagel. Tämä skonssi-beigeli sai niskaansa vielä unikonsiemeniä, ja taputtelin kyllä itseäni olkapäälle omasta mielestäni kovinkin hauskasta ideasta.

Toimii! Varsinkin sen samppanjan kera, joka oli maistiainen inspiroimaan reseptiä OivaPari gourmet fast food -kisailuun. Vastikkeettomana tuotemaistiaisena siis G.H. Mumm Cordon Rouge Brut, jonka speksit ja ruokaanyhdistämisvinkit löydät maahantuoja Pernod Ricard Finlandin Juomavinkki-sivustolta.


Ohraskonssit


4 dl ohrajauhoja
2 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa
50 g voita
1.5 dl maitoa
(+ 1 muna ja unikonsiemeniä)

Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja suola. Nypi joukkoon voi (tai anna tehosekoittimen laulaa). Lisää maito, ja sekoita taikina rivakasti jämäkäksi massaksi. [Mikäli haluat skonssien pintaan väriä ja kiinnipysyvät unikonsiemenet, toimi seuraavasti: Riko muna ja säästä noin puolet valkuaisesta voitelua varten. Loppumunan voit viskata maidon lisäämisen hetkellä skonssitaikinaan.]

Painele taikina palloksi ja kaulitse paksuksi levyksi. Ota muotilla halutunkokoisia skonsseja, ja nosta ne leivinpaperoidulle pellille. [Voitele valkuaisella ja ripottele päälle unikonsiemeniä.] Paista 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

"Nykin beigeli" -täyte


tuorejuustoa
inkivääritahnaa
mustapippuria
(suolaa)
kylmäsavu- tai graavilohta

Sekoita tuorejuuston sekaan inkivääritahnaa ja mausta pippurilla. Mikäli inkivääritahnassa on suolaa, ei sitä tarvitse erikseen seokseen lisätä. Puolita skonssit ja voitele tuorejuustoseoksella. Rypytä päälle sopiva lohisiivu ja kansita koko komeus. Voilà!



Kielitoimisto lirkkii samppanjaa, mutta mä haluaisin kirjoittaa shampanja. :(
Ja sitten tuo bagel, bageli, beigeli, vesirinkeli... Don't get me started!
Skonssien ja muffinssien tuplamonikon voi hyväksyä, koska enempi on parempi?

22.10.2014

Onnenmurustelua... sadan listan keräily jatkuu

Sadan onnenaiheen keräily on jatkunut, vaikka edellinen dokumentaatio on niinkin kaukana menneisyydessä kuin juhannuksen jälkimainingeissa. Nyt on siis selkeästi päivityksen aika!


Geneven ihailua. Oli hieno kesä, mutta myös syksy on alkanut varsin onnekkaasti.

Lista jatkuu näin:


Sata syytä olla onnellinen


#60 Joulunodotus. (Saako siitä jo/vielä puhua?)

#59 Businessluokassa lentäminen. (Vaikken kyllä omasta pussista maksaisi lyhyillä lennoilla.)


#58 Lintsin valokarnevaali. Kuka kehtaa väittää syksyä tylsäksi?

#57 Syksy + ooppera. Syksy + teatteri. Parasta kulttuurisesonkia!

#56 Uusi imuri. Helpottaa siivousvihaajan arkea kummasti, kun kone myös vetää kamaa sisäänpäin... :P

#55 Käsityöt ja askartelut. Oman työn tulos ilahduttaa.


#54 Höppänät eläimet tempauksineen.


#53 Synttärit. Ja varsinkin kun sulle kokataan upea kolmen lajin menu. (Ja vielä viritetään oma nimikkodrinksukin. Woah!)


#52 Ruska. Runollista.

#51 Loppukesän sienet ja marjat. Tänä vuonna sienestyshulluus on iskenyt ihan uusiin ihmistyyppeihin.

#50 Lomamatkailu & huvipuistolaitehulluttelu. Uskalsin ja kannatti. Makia elämys!


#49 Lomamatkailu & kulttuuri. Eli kulinaristiseen museonäyttelyyn! :D


#48 Lomamatkailu & pyörän vuokraaminen. Kannattaa aina!


#47 Lomamatkailu & makukokemukset.


#46 Sidukkajääpalat. Ei kuulkaa juoma laimene, ja kylmennys toimii!


#45 Kesäloman muistelu.

#44 Kesäloman eläminen.

#43 Kesäloman alkaminen!

#42 Kesäloman suunnittelu.

#41 Kesälomasta haaveilu.

#40 Keinuminen. Koskaan ei ole liian vanha kuormittamaan leikkipuiston keinuja!

#39 Sukuloiminen. Ihan totta, ainakin jos olet yltiöylpeä huippukiltin ja -söpön pikku marakatin täti!


#38 Kesähelteet (niitä todella oli Suomessakin tänä vuonna) ja niiden sallima kevytkenkäisyys (lue ja ymmärrä: iloiset paljaat varpaat sandaaleissa tai ilman).

#37 Mustikkapiirakka! Sesongin ekaa ei voita mikään.


#36 Mustikat, etenkin ne hullun isot ja maukkaat, joita mökiltä saa.


#35 Mökkeily. Sopivissa erissä ja määrissä. Kohta pääsevät marjametsäänkin!

#34 Bilbaossa ilahduin enemmänkin. Guggenheim tosin ilahdutti enemmän ulko- kuin sisäpuolen tarjonnallaan. Mutta helteisessäkin säässä ilakoivat lapset ja muut ihmiset nurtsilla vasta naurattivatkin. (Ja paikallisten rasittavuus ei enää ärsyttänyt.)

#33 Vihdoin mä löysin sen (Bilbaosta). Onnenkissua (oikean hintasta ja näköstä ja laatusta ja kokosta) on etsitty kissain ja koirain kanssa. Aasian, Euroopan ja Amerikan mantereilta. Ja Espanjasta löytyi! :) Ja siis ainahan ne on made in China...

#32 Grillibileet kavereiden kanssa. Jälkkäriksi raparperi-murupaistosta. Mansikoilla, vaniljajädellä ja mintulla. Ja tuoreesta mintusta teekin!

#31 Hauska löytö ruokakaupassa Jenkeissä: Sun Maidin English muffin -leipiä. Rusinoilla ja kanelilla tietysti. Aika hyviä, mutta muilla merkeillä on paljon parempia.

#30 viherpeukalo odottelee myös omaa kirsikkatomaattisatoa. Harvennuksessa siirtoa odotellut kaveri piipahti kookospähkinän kuorenpuolikkaassa keimailemassa.

#29 Kesäkukat. Vaik ois kuinka tomppeli, kauniisti kukkii amppeli!"

#28 Pariisin kevät. Puitteet, jossa olisi kohtuuttoman hankalaa olla naama nutturalla! :D

#27 Työlounas. Tämä on asennekysymys, ja suosittelen lähestymään aihetta aina mahdollisimman pienillä odotuksilla. Näin vältymme pettymyksiltä, ja ainoa mahdollisuus on olla semityytyväinen TAI jopa yllättyä positiivisesti. "No such thing as free lunch!"

#26 Kukat, kasvit, luonto. Tämä aihe toistuu, mutta niin se vaan on, että jos viitsit vilkaista ulos, siellä on aina uusi vaihe menossa. Hennot nuput ja kukinnot herkistävät takuulla karskimmankin sielun?!

#25 Keittiöhuumori. Rakastan. On hauska leikkiä ajatuksella: "Mun raflassa/kahvilassa olis kyllä just tällanen kyltti esillä."

#24 Pääsiäinen. (Suklaamunat, varsinkin vähän paremmat sellaiset.)

#23 Minttusuklaa. Myös housuilla. Siis vaatteissa. Siis värisävyissä!!!

#22 Retkikohteet lähellä ja kaukana. Koiramäen pajutalli!

#21 Yrtit. Ikkunalaudalla ja sittemmin lautasella. Mitä uutta tänä vuonna? Oliiviyrtti!

#20 Kädentaidot ja kehittyminen. Pajunpunontaa!!!

#19 Pyöräilykauden avaus.

#18 Retkieväät. Onko ne joskus maistuneet pahalta?

#17 Kaaaahvi. Varsinkin nuotiolla hifisteltynä.

#16 Ulkoilu. Se nostaa aina mieltä. Suomessa on aina lyhyt matka metikköön luontoilemaan!

#15 Kevätkukat. Nauti jo sisällä, ja kohta bongaat niitä myös ulkona.

#14 Kevään merkit! Auringonpaiste ja lintujen laulu. Hiekasta lakaistut, kuivat jalkakäytävät. Jee, tennarit esiin!

#13 Se video, missä ne toisilleen tuntemattomat laitetaan suuteloimaan. Jossei se saa sunkin poskilihaksia hymyilystä kramppiin, kipaise ihmeessä optikolle!

#12 Joukkoliikenne. Aikaa ja tilaa olla yksin tai seurassa. Siis ihan vaan olla. Juuri junassa tai lentokoneessa ehdit rentoutua. Keskustella ihan höpöjä. Lukea kirjaa...

#11 Reseptit maailmalta. Carrefeurin mainoslehtisestä. Kahvilan seinästä. Paikalliselta isännältäsi.

#10 Saksa ja makuparit. Juusto-rahkakakkua oluen kyljessä.

#9 Integroituvat harrastukset, ja oivallukset yli rajojen: kulinarismi, matkailu, koti, musiikki... Appelsiinin ja suklaan tuoksuinen saippua!

#8 Huumori. Ei ole niin vakavaa paikkaa, etteikö pieni sanaleikki tai hienovarainen huvittelu sopisi tunnelmaa keventämään. Radical budget cuts seem inevitable, but let's have a closer look at the positive submessage of the pie charts... ;)

#7 Loma! Ja jo sen suunnittelu! Se fiilis, kun on juuri saanut lomapäivät ja matkaliput varattuna ja on mahdotonta pidätellä sitä hölmöä hymyä. :)

#6 Perinteet ja perintö. Runebergintorttuja suvun "talonpoikaisastiastolla" tarjoiltuna.

#5 Kasvun ihme. Jännittävää seurata, mitä eksoottisen limen kivestä lähteekään itämään!

#4 Matkustaminen. Se vaan avartaa aina. Uuden näkeminen ja kokeminen virkistää. Ja toisaalta kaukaiseenkin paikkaan uudestaan palatessa tuntuu ihanan kotoiselta (köpisköpisköpis).

#3 Hetket, jolloin näet jossain arkisessa jotain äärettömän kaunista. Kahvirengas mukin pohjasta.

#2 Itse leivotun rapean leivän jäähyväissuukko: aitoa korppujauhoa suoraan leikkuulaudalla. Resurssitehokas kotitalous!

#1 Joululahjat, joista riittää iloa koko seuraavalle vuodelle. Myös sille, jolla menee puurot ja vellit... tai omenat ja päärynät sekaisin!