7.12.2013

Eläköön Suomi, eläköön ciabatta!

Itsenäisyyspäivä on meillä perheen kesken rauhoittumisen hetki. Tai no, olisiko kuvaavampaa sanoa, että yhdessä olemisen hetki, ja illan edetessä tunnelma sentään yleensä rauhoittuu. Ja sohvalta käsin katsellaan sitten parin muun suomalaisen tapaan itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Liiempää hartautta tai pönötystä ei meillä päin harrasteta... :D

Ensi kerralla lähemmäksi pakkauksen mallin kraaterimaisemaa?

Itsenäisyyspäivän iltaan sopivat hyvin pienet naposteltavat. Minivoileivät ovat klassikko. Tänä vuonna meillä oli graavilohi- ja mätitäytteisiä ruisleipiä ja paahtopaistitäytteisiä ciabattasiivuja. Jälkimmäinen leipä syntyi Myllärin ciabatta-leipäaineksesta, joka koostuu vehnäjauhosta ja ohrajuuresta. Jauhot kokeiltavakseni tarjosi Helsingin Mylly, jonka innostamia leivontatekstejä löytyy Föböstä.

En ole muuten koskaan aiemmin leiponut ciabattaa! Tämä leipä oli mielestäni todella hyvän makuinen! Leivoin täsmälleen pussin ohjeiden mukaisesti, mutta puolitin suolan määrän. Suosittelen samaa malttia myös muille. Lopputulos ei rakenteen puolesta kyllä ollut riittävän isokuplainen ciabattaksi, joten seuraavalla kerralla kohotan taikinaa kauemmin.

Napostelupöytämme poimittua.

2 kommenttia:

  1. Hiiva tarttee suolaa, joten kuplat tulee just siitä suolasta! ;) Ja kun käyttää ruususuolaa/vuorisuolaa, niin ei tule perusteollisuussuolan haittoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kuplat tulee suolasta." Onkohan näin, mä kun olen ennemminkin kuullut suolan jopa haittaavan hiivan toimintaa, minkä vuoksi se kannattaakin lisätä taikinaan vasta ensimmäisten jauhodesien jälkeen (eikä heti nesteen ja hiivan sekaan).

      Kyllä neljän nestedesin taikinassa 1 tl suolaa pitäisi riittää maun ja muidenkin syiden puolesta?! Tämä siis mun "puolitettu" annostus.

      Poista