29.11.2013

Täydellinen pari ja suhde

Eräät vannovat toisiaan täydentävien vastakohtien olevan avain win-win-tilanteeseen. Kontekstissa jos toisessakin. Ja tästä on eittämättä kyse, kun blenderöit tai sauvasekoittelet smoothieesi karpaloa ja banaania. Hapannaama ja makeilija tasapainottavat toisiaan, ja lopputulos hivelee makuhermoja. Kombo toimii aamupalajuoman lisäksi myös leivonnaisissa tai muissa jälkkäreissä.

Ohra-karpalo-banaaniraffit.

Viimeisin smoothieni onnistui löytämään myös oikean annostelusuhteen pakastekarpaloille ja (yli)kypsille banskuille. Soseutettuna, tilavuusmitoissa ilmoitettuna ideaali banaani-karpalo-suhde on 2:1. Ennen soseuttelua suhde on jotakuinkin 2 kpl banaania per 1.5 dl kokonaisia karpaloita. Tällä sekoitussuhteella et tarvitse juomaan mitään muuta. Et makeutustakaan.

Meitsin smoothiesatsin (yhteensä neljä banskua) se puolikas, joka säästyi seuraavan päivän aamupalalle, sai silti niskaansa vielä ohrahiutaleita. Koostumuksesta tulee tällöin lusikoitava ja ruokaisampi. Smoothiesta tulee siis roughie tai ihan vaan raffi.

27.11.2013

Kaikki äitini sienisaaliit

Oravat, ketut ja kauriit näkevät varmaan nälkää. Sen verran ahkerasti meidän porukat poimivat marjaa ja sientä mökkimetsistä. Itse toimin muun muassa tämän aterian päärooliin päässeiden tattien kuivausoperaation projektipäällikkönä. Eli on osallistuttu kyllä!


Kuivuriin viipaloidut sienet säilyvätkin kivasti lasipurkissa, ja makua riittää! Yhdistin tatit nokkoseen, ja tuloksena syntyikin todella intensiivisen makuinen pastakastike. Jääkaappiin oli säilötty parmesanin kannikka ruokaa maustamaan, mutta tuo pääsi unohtumaan kokonaan. Ja hyvä niin, koska kastike ei sitä jäänyt lainkaan kaipailemaan. No... jäännösannoksen, eli kuvausmössön päälle sitä piti kuitenkin hieman raastaa. Ja joku roseepippurikin kiusaksi. ;)

Ja jos mulla ois ravintola, annoksen nimi ois joko kliinisesti Tatti ja Nokkonen tai salaperäisemmin Nokitaanko nokkosta?

Huomatkaa myös koko talveksi takuulla riittävä varasto tähtianista.

Nokkosen kanssa ei kannata riehaantua ylilyönteihin.
Kuivattu, jauhettu nokkonen on nimittäin aikamoinen makujytky.


Tatti-nokkospasta (neljälle)

50 g kuivattuja tatteja
3 rkl kuivattua nokkosta
100 g sipulia
2 rkl vasikanfondia tms.
valkopippuria
2 dl ruokakermaa
vettä

+ pastaa

Laita sienet ja nokkoset etukäteen likoamaan. Ehkä eri astioihin. (Säästä ja käytä sienten liotusliemi joko kastikkeeseen tai johonkin tulevaan ruokaan, älä missään nimessä kaada viemäriin!)

Pilko sipuli, ja kuullota se paistinpannulla. Lisää liotetut sienet, ja mausta seos valkopippurilla ja fondilla. Tavan liemikuutiokin käy. Lisää nokkoset, ruokakerma ja sopivasti vettä. Kuumenna ja tarjoile pastan kera.

25.11.2013

Rachel Khoon vuohenjuustokakku eli -leipä

TV:n ruokaohjelmat... Sieltä opitaan tekniikkaa ja saadaan inspiraatiota. Ehdoton suosikkini on Anthony Bourdain: No Reservations (Anthony Bourdain maailmalla)! Kaveri on kerrassaan mainio, ja matkailu + kulttuuri + ruoka on kombo, joka sopii mulle kuin nyrkki silmään.

Tämän postauksen leivonnaista ei kuitenkaan inspiroinut viileä jätkämme Tony, vaan söpisbritti Rachel Khoo, joka esitteli ranskahtavia reseptejä Ylellä sarjassa nimeltä The Little Paris Kitchen (Pieni keittiö Pariisissa). Resepti, jota lähdin toisintamaan on cheese, pistachio and prune cake, eli juusto-pistaasi-luumukakku.


Tarkoituksena oli taas seurata reseptiä. Niinkuin aina ennenkin... Mutta jotenkin pistaasit vaihtuivat manteleiksi ja hasselpähkinöiksi. Ja öljyn määrän pienensin kolmannekseen. Ja suolan puoleen. Joo, tulisi varmaan mehevää tuolla alkuperäisen puolellatoista öljydesillä, eikä varmaan tarvitsisi liiemmin huulirasvaa lisäillä. :D Vaan mehevää tuli jo puolella desillä, en pysty ymmärtämään, mitä extradesi toisi lisää... paitsi ravintosisältöä.

Ja kyllä... kaakkusesta tuli juuri niin hyvää kuin arvata saattoi. Luumu ja vuohenjuusto ovat loistava makupari. Ja rouske, joka nyt pistaasien sijaan tuli niistä manteleista ja hasselpähkinöistä, kruunasi kokonaisuuden. Vastaisen varalle siirtäisin 50 gramman verran juusto-osuutta luumun puolelle. Ainakin itse jäin nimittäin kaipamaan hieman lisää luumun makeutta aika dominoivan vuohenjuuston rinnalle.

Tätä voisi ehdottomasti tarjoilla vieraille hiukopalaksi. Tai kuskata illanistujaisiin. Tarjoilunikseillä tämän saa maistumaan ja näyttämään joko kotoisan arkiselta tai hienostuneen juhlavalta. Tilanteen mukaan!


Sisällä ja ulkona. Valo ei kelvannut taas missään.
Tämmöisistä harkoista tulee aina roiseja kuvia.


Vuohenjuusto-luumuleipä
(Reseptimukaelman pohjalla Rachel Khoon
cheese, pistachio and prune cake
)

250 g jauhoja (hiivaleipävehnäjauhoilla noin 4 dl)
1 rkl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa
mustapippuria
150 g vuohenjuustoa
80 g pähkinöitä (pistaasi muuttui manteliksi ja hasseliksi)
100 g kuivattuja luumuja

4 munaa
1 dl maitoa
0.5 dl öljyä
0.5 dl jugurttia (partaäijää tietysti)

Mittaa jauhot, leivinjauhe ja mausteet kulhoon. Sekoita huolella. Pilko vuohenjuusto, pähkinät, mantelit ja luumut reilun kokoisiksi sattumiksi. Yhdistä ne kuiva-ainesten joukkoon.

Vatkaa munat vaahdoksi, ja vispaa joukkoon hissukseen myös maito, öljy ja jugu. Kaada munavaahto sitten kuiva-aineskulhoon, ja kääntele taikina rauhallisesti sekaisin. Kaavi tasaisen koostumuksen saavuttanut taikina leivinpaperoituun leipävuokaan, ja paista 180-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Testaa kypsyys tikulla! Anna leivän jäähtyä ensialkuun vuoassa.


22.11.2013

Sontsan alla Barcelonassa

Barcelona on aika erilainen kaupunki syyssateiden aikaan. Siis jos se vertailukohta on kesälomahelle muutaman vuoden takaa... Tuolloin kiemurtelin kadun reunasta toiseen etsien varjon suojaa tappavan kuumalta auringolta. Vaan tällä kertaa sik-sak-askeleet johtuivat vesilammikoiden ja sateenvarjokolarien välttelystä.


Mutta meikäläinen pitää uusista näkökulmista, ja vähitellen joulutunnelmia virittelevä Barcelona oli omalla tavallaan ilahduttava. Ja kävinpä ensimmäistä kertaa ikinä vegaaniravintolassa! Tämä yksityiskohta tosin selvisi vasta lähestulkoon jälkikäteen.

Tein työmatkalaisen itsenäisen illallispäätökseni nimittäin ravintolan mainoskyltin esittelemien päivän menu -vaihtoehtojen perusteella, jotka kuulostivat älyttömän herkullista. Enkä tuossa vaiheessa ylipäänsä edes noteerannut kaikkien olevan kasvisruokia! Vaikuttivat vain monipuolisilta, oivaltavilta ja herkullisilta. Näin sen pitääkin olla, vege- tai vegaanisafkan ei tarvitse olla julistamista tai itsetarkoitus. Jos se makumaailman puolesta puhuttelee myös Neiti Omnivorea, on jotain tehty oikein!

Täydellinen "sopivan kotoisa" ravintolaillallinen.

Pienet typot kuuluu asiaan.

Veggie Garden tarjoilee siis monen muun edukkaan ruokapaikan tapaan päivän menua, joka käsittää alku-, pää- ja jälkiruoat. Turistiansoissa näitä saa kymmenen euron molemmin puolin, ja annokset voivat olla mitä sattuu (viimeistelemätöntä kopiokamaa). Mutta tämä vegaanipaikka oli ihan huippulöytö. 8 euroa ja risat, ja sain kolmen osion priima-aterian leivän ja viinilasillisen kera. Mun valinnat: gazpachoa, kasvispaistosta (koverretun kesäkurpitsan päällä sieniä, paprikaa, sipulia yms.) ja quinoaa tjsp. sekä porkkanakaakkua. Kaikki ihan älyttömän hyvää, taidolla maustettua ja ykköslaadun raaka-aineista. Ja kaikki maistui raikkaalla tavalla terveelliselle. Saivat hyvän tipin! :D

Ja sitten on yhtenä päivänä haettu iltapalaa leipomosta. Namikänttyleipää, josta suklaapapanoiden lisäksi löytyi appelsiininkuoripaloja. Nappisuoritus sokkovalinnaksi!

Välillä tietysti niitä työjuttujakin...

My kind of business model!

17.11.2013

Myslileipää ja keksipolitiikkaa

Myslileipä on HYVÄÄ. Ei petä koskaan. Parasta iltapala- tai aamupalapöydässä, ihan vain voideltuna. Tai ehkä juustosiivun kera!

Myslisämpylät tai -leivät syntyvät ilman sen tarkempia ohjeita, muistivinkkejä leipomiseen voi aina tsekata jauhopussin kyljestä. Omat leipäni leivoin viiden vesidesin taikinaan (1 pussi kuivahiivaa), johon upotin noin 4 desiä mysliä. Ja vähän extrarusinoita tietysti! Jauhoina pääasiassa rouheisia sämpyläjauhoja (sekä jonkun epämääräisen jauhopaketin jämät).



Loppukevennykseksi huvittava screenshotti cakeyboi-blogista. Hyvännäköisiä caipiroska-keksejä kyylätessä sivun alalaitaan ilmestyi infolappu evästeistä (engl. cookies). Hah. Olisi muuten älyttömän hyvä nimi blogille tuo Cookie Policy!

Screenshotti otettu cakeyboin sivuilta.

13.11.2013

Maustepippurikakku. Somasti.

Maustepippurikakku... Ai, että mitä ihmettä?

Tämä on talvinen maustekakku uudella tapaa. Ei kanelia, ja siten ei ylimääräisiä joulukonnotaatioita. Ei ole sen enempää kuivakas kuivakakku kuin tiiviin rasvainen perinteinen kahvikakkukaan. Tämä on Maustekakku isolla M:llä, ja tässä todellakin maistuu maustepippuri sukulaiskasvinsa neilikan kera! (Jep, maustepippuri ei ole pippurikasvi.)

On sitten ostettu nätit jouluvalotkin. Käy kivasti somisteestakin. Ja sopii niin talveen kuin kesäänkin. (Eipä tarvitse stressata loppiaisena siivoamisesta.)

Hauska maustepippurikakku löytyi Kuukausiliitteen keittokirjasta (Peppi Aralehto, Ari Ruoho ja Jouni K. Kemppainen, HS Kirjat 2013), jonka sain uunituoreena analysoitavakseni. Kirjassa löytyy tutun kokkipariskunnan valitut reseptit vuodenaikojen ja tiettyjen raaka-aineiden ympärille koottuina. Ja lisukkeena faktaa muun muassa ystävästämme maustepippurista. Reseptit ovat fiinejä, mutta sekä raaka-aineiden että valmistustekniikoiden puolesta kotikeittiössäkin onnistuvia. Tykkään!

Valkkasin maustepippurikakkuohjeen (tietysti Pepin resepti), koska se kuulosti jännittävältä, vähän erilaiselta. Toisaalta reseptin tarjoiluehdotukseen kuului paistaa pieneksi kuutioitu kakku vielä pannullakin ja serveerata se parin muun erikseen valmistettavan komponentin kanssa. Vähän turhan työlästä pienempään juhlahetkeen, joten tein vain kakun ja kuorrutin sen tuorejuustolla. Ja tarjolle pieninä ruutuina. (Päälle vielä makeita kuivattuja ananasbiittejä. Menin typeryyksissäni ostamaan ei-vakkari-inkivääri-toimittajaltani pienen pussin pienempiä inkivääripaloja... Kyllä... Ne olivat tietenkin noita käryisiä ananaksia...)

Maustepippurin ja neilikan antelias annostus tekee kakusta hyvin intensiivisen makuisen. Makea tuorejuustokuorrutus tasapainottaa.

Muuten... Kuten joku on saattanut huomata, rakastan ruokien poikkileikkauskuvia. Ja annosten valmistumisen vaihekuvia. Ja ennen ja jälkeen -kuvia. No, rakastan myös Kauppalehden Option reseptitestiosiota, jossa on aina kuva keittokirjan ohjeesta sekä toimittajan kotona tehdystä toisinnosta. Tuli nyt vähän sama fiilis. Ja toi ois kyllä yks niistä monista unelma-ammateista.

Siinä kirjan mallisuoritus ja kansi. Ja alavasemmalla oma tulkintani.


Maustepippurikakku
(Kakkupohja Kuukausiliitteen keittokirjasta / Peppi Aralehto, Ari Ruoho ja Jouni K. Kemppainen, HS Kirjat 2013)

40 g margariinia
1 dl sokeria
1 rkl siirappia
1 muna

2.5 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
2 tl maustepippureita jauhettuna
0.5 tl neilikoita jauhettuna
0.5 tl jauhettua inkivääriä
ripaus suolaa

1 dl maitoa

200 g tuorejuustoa
tomusokeria
(kuivattuja ananaspaloja)

(Kaikki ainekset saisivat olla huoneenlämpöisiä.) Vaahdota margariini, sokeri ja siirappi. Vatkaa sekaan myös muna. Sekoita toisessa kulhossa kaikki kuivat ainekset. Maksaa vaivan työstää maustepippurit ja neilikat kokonaisista mausteista morttelissa! Sekoita kuiva-aineet ja sitten myös maito siihen ensimmäiseen kulhoon.

Kaavi taikina leivinpaperoituun tai voideltuun vuokaan, ja kuumenna uuni 225-asteiseksi. Työnnä vuoka uuniin, ja laske lämpötila samalla 175 asteeseen. Kypsyminen kestää 15-20 minuuttia vuoan muodosta riippuen.

Kuorruta jäähtynyt kakku makeutetulla tuorejuustolla. Ripottele pintaan vielä hieman jauhettua maustepippuri-neilikka-seosta (jos tajusit säästää sitä) ja vaikkapa kuivattuja ananasbiittejä.


Vaihekuvia. Alavasurissa huolestuttava näky? "Tää on vaan jauhettua neilikkaa, säilön näitä jämiä tässä paperin päällä." :D

10.11.2013

Marjoja ja makeita makaroooneja

Nyt puretaan taas kuva-arkiston kätköjä. Ja isketään kehään nimenomaan menneen kauden marjaisia kuvia, lähinnä aamupalojen rakennuspalikoita. Tällaisten räpsyjen ottaminen pitäisi lopettaa. Marjaherkkuihin ei liity sen ihmeempiä reseptejä, ja joka aamulle löytyy uusi variaatio... Eilisen annos ei kiinnosta ketään. Mutta homma vaan on niin, että marjat on niin nättejä ja herkullisia, että ne vaan pakottavat tarttumaan kameraan. Eli koettakaa kestää. ;)

Inspiroitukaa ja muistakaa alkaa pakastimeen säilöttyjen aarteiden purkutyö! :D Ja hei, lopussa parissa kuvassa macarons. Eivät ole itse tehtyjä, en ole moiseen hommaan erehtynyt. Eivät nimittäin yllä suosikkileivonnaisten listalle, mutta kelpaavat kyllä.

Turkkilaista jugua, mustikkahilloa ja kohmeisia metsämarjoja.

Kohmeista marjarahkaa. Alla luumua ja nektariinia vaniljajugun kanssa, unikolla höystäen. Oikealla jugurtti-mysli-marja FIGHT. :D

Aloe veraa suoraan pussista (Japanin tuliainen). Maistui metsämarjain kera. Erittäin jännä maku!

Turkkilaista jugua, mansikkaa, hunajaa ja kaakaonibsejä. SAIRAAN hyvää.

Banaani-karpalososetta, mysliä ja karpaloita.

Metsämarjamysliä!

Macarons. GoodPie. Mustikka-kardemumma ihan paras!

Macarons by en-enää-muista.

8.11.2013

Ravintola Tres Bones tekee sen très bien

Ravintelikerhon syöminkikohde viiksikuulle oli Tres Bones. Hyvänkokoisessa raflassa oli arki-iltanakin kaikki pöydät täynnä (syystäkin), ja ravintolasalin lisäksi olisi täältäkin löytynyt myös baaripuoli. Paikan konsepti on kaikin puolin ajan hermolla mitä tulee ruokalistaan, juomiin, ystävälliseen ja asiantuntevaan palveluun, sisustukseen jne. Samanaikaisesti rentoa ja ajatuksen kanssa viimeisteltyä.

Ennen ja jälkeen. Alku ja loppu. Menu ja laskukippo.
(Ja söpis-kanssaruokailijan lahjoittama jälkkäri!)

Alkuun otin raakaa naudan sisäfilettä, quinoaa, appelsiinia ja minttua. Huippukaunis ja värikäs annos, jonka makukombot olivat kuin juuri minua varten räätälöidyt. Granaattiomena sai niin iloiseksi! Vielä iloisempi olisin kyllä ollut, jos olisi ollut hieman enemmän valoa annoksesta ihailemiseen. (Syötiin varmaan tarkoituksella pimeässä, ettei viitsittäisi ottaa valokuvia... Mutta tämän pöytäseurueen pikaräpsyjä ei voinut tämäkään estää. Blogiympyröistä kaikille tutut Soppa-Hanna ja Ciabatta-Aleksi pitivät myös tästä huolta.) Valkea ilmava koristemassa, jota oli ripoteltu annoksen päälle, toi kyllä värikontrastia, mutta sen olisi kenties voinut jättää poiskin. (Pikkaisen kaipasin myös suolaa! Ehkä. Vähän fifty-sixty.)

Päämuonaksi tilasin miehekkäästi 12 tuntia haudutettua porsaan niskaa, maa-artisokkaa, kampasimpukkaa ja fenkolia. Possun ja kampasimpukan kombo puhututti pöydässä, mutta pyh ja pah... Surf and turf on kyllä aikakin vakiinnuttaa suomalaiseenkin ruokaskeneen. Mä oon niin surf and turf -aallon puolesta (eli yhdistetään kalaa tai mereneläviä liharuokaan). Varsinkin kun kyse kampasimpukasta, josta pidän todella paljon, mutta en vain pysty syömään niitä kovin montaa kerrallaan. Oikeastaan jo toinen tai viimeistään kolmas kampasimpukka alkaa maistua ällölle.

Alku & Pää.
Pää & Alku.

Ja jos alkuruoka ilahdutti, niin pääruoka oli aika napakymppi. Kampasimpukka nam nam nam. Ja hissukseen kypsynyt possunniska oli juuri niin maukasta kuin uskalsi odottaakin. Ja hienot paistoristikkokuviot myös. Entä annoksen lisuke? Fenkoli on mun lemppari, ja se oli ympäröity uudenlaisilla oivaltavilla mauilla. Lisukkeessa oli myös merilevää (hieno surf and turf -teeman alleviivaus), mikä oli piste iin päälle. Wakame-leväksi tulkitsimme. Om nom nom. Aamen.

Jälkkäriä en täyden vatsan sekä hienosti onnistuneiden alkupala- ja pääruokavalintojen vuoksi halunnut ottaa. Ähky tai jälkiruoka-annoksen tasonotkahdus olivat riskejä, jotka jätin muiden otettavaksi. Pöytäseurueemme jälkiruoattomille jäsenille tarjottiin kuitenkin erään ruokailijan toimesta myös makiaa, tsekkaa ihan eka kuva! :D


Leivät oli hassussa peltikipossa. Levitettä ja seesamia kannella.
Niin, ja peltikipoissa tuli laskukin! :D

Yhteenveto: Todella mainiota ruokaa ja hyvin tätä päivää ilmentävä ravintolakonsepti. Suosittelen! Ja on söpöt eripari tuolit, ja laskutkin tulee kivoissa pikku purkeissa. Ainiin... ruokalistat olivat puhtaita! Kiitos! (Vihaan klähmäisiä, edellisen asiakkaan annos- ja viinivalinnoilla koristeltuja paperilappusia. Muutkin raflat voisi opetella tulostamaan menunsa useammin tai laminoimaan ja pyyhkimään ne puhtaaksi. Pliiz!)

Eikä edes mennyt ruokahalu, vaikka yhdellä jampalla toisessa pöydässä oli typerä lippa päässä koko ajan. Argh. :D

6.11.2013

Hävikin välttelijän suklaa-banaanikakku

Meikäläinen on juhlistanut hävikkiviikkoa herkullisen arkikakun merkeissä. Jätehierarkian oppeja selkäytimestä toteuttaen tämän herkun leipominen [1] esti uuden hävikin syntymistä (en mennyt kauppaan ostamaan kananmunia, sillä tiedän niille olevan kovin vähän käyttöä, vaan tuunasin reseptin munattomaksi), [2] otti uudelleen käyttöön aiempiin kokkailuihin hankittuja vermeitä (sain vihdoin tyhjennettyä kaurahiutalepaketin ja muutenkin käytin jo avattuja jauhopussukoita) ja [3] kierrätti kamaa, joka olisi monen mielestä ollut jo hävikkimatskua (otin kuoreltaan täysin tummuneet banskut käyttöön kohteessa, johon ne tuollaisina edelleen sopivat).



Summa summarum: Olin suuressa viisaudessani ostanut ison tertun banskuja. Mikä on aina hyvä idea, jos olet juuri lähdössä useamman päivän ulkomaankomennukselle! Kotiin palattuani kehittelin ja tuunailin banaaneille reseptiä siten, ettei kaupasta tarvinnut ostaa mitään uutta, vaan pystyin kokoamaan kaiken keittiökaappien sisuksista.

Älyttömän hyvää banskukakkua! Kardemummaista ja täynnä anteliaita suklaayllätyksia. Varsinkaan kun kakku on saanut tekeytyä foliossa seuraavaan päivään, ei voisi uskoa, ettei kakkuun ole käytetty lainkaan rasvaa tai sokeria (poislukien vaniljasokeri ja suklaan sisältämät ainekset). Taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ja kestävyyden puolesta! Herkullista hävikitöntä viikkoa!




Suklaa-banaanikakku

3-4 ylikypsää banaania (noin 4.5 dl soseena)
0.5 dl vettä

2 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 tl inkivääriä
1 tl kardemummaa
0.5 tl suolaa

50 g tummaa suklaata

Soseuta banaanit sauvasekoittimella ja lisää joukkoon vesi (yhteensä noin 5 dl nestemäistä sosetta).

Mittaa toiseen kulhoon kuivat ainekset ja sekoita huolella. Kaada kulhoon myös banaanisose ja rouhitut suklaapalat. Kääntele taikina sekaisin ja kaada uunivuokaan. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia.

Kääri kakku jäähdyttyään folioon. Leivonnainen paranee päivän tai parin muhiessaan.


4.11.2013

Blogimiitti... vielä yhdestä kuvakulmasta

(... ja tämä kuvakulma on alla olevista räpsyistä päätellen yleensä vinoutunut! Mitä viistompi kuvakulma sitä tunnelmallisempi otos?)

Julkaisukelpoiset kuvat keskittyvät rankasti ensimmäisen kattauksen valmistelupuolelle! Miksihän... :D

Lataamista, dataamista, päivityksiä, kuvaamista, raportointia, kuvankäsittelyä... Ruokablogin pito ei suinkaan ole pelkkää kokkaamista. Ei edes pelkkää kokkaamista, kuvaamista ja alkeisnörtteilyä. Ruokablogien ympärille rakentuu myös hurjasti yhteisöllisyyttä, joka konkretisoituu kaikkein mukavimmassa muodossaan blogimiiteissä. Ihania, hauskoja, iloisia persoonia tuvan täydeltä. Ja tarjoiluista ei ole pulaa...

Tämän postauksen kuvat on otettu Marjan (Soppaa ja silmukoita) luona, ja Marjan postauksesta löytyy linkkivinkit osallistujien resepteihin, jos jollekin jää jotain hampaankoloon (pun intended). Marja ja talon isäntä houstasivat illan mutkattoman lämpimästi ja tyylillä. Kiitokset vielä kerran!

Omana viemisenäni illanviettoon oli luumu-päärynästruudeli.

Vasurissa myös oikeaoppinen mallisuoritus ensimmäisen (niistä monista) kierroksen ensimmäisestä maistelulautasesta. Kestävyysurheilu vaatii malttia!

Aiempia blogi-iltamia on muuten vietetty esimerkiksi (chez) Jasun sekä Nannan (Kaikki äitini reseptit) luona. Kukahan mahtaa uskaltautua avaamaan kotinsa ruokablogiperheelle seuraavaksi...?

Ensimmäisen kattauksen valmistelua. Marjan etiopialaisia herkkuja. Keittiösöpöilyä.

Marjan illanistujaisissa virisi muuten termistökeskusteluakin. Olemme kaikki tästä lähtien blogaaneja. :) Aiemmin olen olen ollut bloggaaja, ja ärsyyntynyt suuresti kaikista muista nimikkeistä kuten blogaaja (pokaaja?), blogisti (nisti?), bloggari (raggari?), jne. Meitsi on bloggaaja, joka bloggaa. Ja sillä sipuli (pun not intended). Marjan jälkikasvun lanseeraama blogaani kuitenkin hymyilyttää siinä määrin, että liputan ehdottomasti sen puolesta! :D

Kattaus- ja drinksuvalmisteluja.

2.11.2013

Rosmariinileipä

En ole vieläkään saanut aikaiseksi uuden hapanjuuren valmistelua. Mikä on aika huono juttu sen asian kannalta, että omaa leipää tulee leivottua yhä useammin ja nimenomaan juureen tehty limppu maistuisi.

Tuunailuaddiktin tämänkertainen leivänmaustaja oli kuivattu rosmariini. Nappivalinta! Tuoksu on huumaava, ja rosmariini antaa leivälle todella aromaattisen maun.



Leipäreseptin pohjana käytin taasen tuttua vaivaamattoman limpun ohjetta, joka nousi aikanaan New York Timesissa julkaistuna isoksi hitiksi. Eikä tarvitse kysyä miksi. Helppo rapeakuorinen leipä, jonka voisit kuvitella tupsahtaneen ammattileipomosta, puhuttelee kotikokkeja ympäri maailman.

Kuvien leivän Hayley's Twist ei kuitenkaan jäänyt rosmariinitestiin. Leivontanesteenä kokeilin lanttujen keitinvettä, jossa siis oli runsaasti makeaa lantun makua. Kotitekoista kasvislientä! Ja epäilemättä tämä lisäsi leivän makuaromeja (kuitenkin ilman lanttumaisuutta). Hyvä esimerkki marttailusta: älä ihmeessä hukkaa juuresten keitinliemiä, jos tuollaisiin puuhiin on kotona ryhdytty.


Niin, ja leivän päällä olevat seesaminsiemenet eivät suinkaan ole palaneita, vaan kyseessä tumma variantti! Aluksi tuntui hassulta, kun siementen väri sai ajattelemaan unikkoa mutta koko oli väärä ja maku seesaminen. :D Tumma seesam antaakin paahtuneen maun lisäksi hyvää kontrastiväriä leivän pintaan. Ja ilman hampurilaissämpyläkonnotaatioita!!!


Rosmariinileipä
Muunnelman alkuperäinen versio:
No-Knead Bread, Jim Lahey, New York Times

5 dl vehnäjauhoja
3 dl grahamjauhoja
1 rkl kuivattua rosmariinia
1.5 tl suolaa
0.25 tl kuivahiivaa
4 dl kylmää vettä (lanttujen keitinvettä)
(pinnalle tummia seesaminsiemeniä)

Yhdistä kuivat ainekseet kulhossa keskenään, ja sekoita sitten joukkoon kylmä vesi. Peitä kulho kelmulla, ja anna taikinan kohota huoneenlämpötilassa 12-18 tuntia.

Jauhota leivinpaperi, ja kumoa taikina sen päälle. Taittele taikinan ylä- ja alareuna kohti keskustaa. Taittele samoin myös taikinan vasen ja oikea reuna. (Ikäänkuin taittelisit nenäliinan tms.) Käännä taikina ympäri, ja kokoa leivinpaperi löyhästi rypistellen sen ympärille. Anna levätä 2 tuntia.

Kuumenna paistoastiaa (kannellinen uuninkestävä astia tai kattila, pyrex-lasi käy loistavasti) 225 asteeseen lämpiävässä uunissa. Kumoa sitten taikina varovasti kuumaan paistoastiaan, sulje kansi ja paista 30 minuuttia. Poista kansi ja paista vielä 20 minuuttia. Jäähdytä ritilän päällä.