14.10.2013

Syyssesongin iloja: ravintola Juuri

Olen aina vain vakuuttuneempi siitä, että syksy on Suomessa ruokasesongeista monipuolisuutensa vuoksi anteliain. Siksi olikin hyvä hetki pistäytyä ravintola Juuressa, jonka toimintaidea on nimenomaan tarjota kotimaisia makuja parhaimmillaan.

Juuren erikoisuuksiin kuuluu hyvän mittainen lista sapaksia, eli pieniä tapas-koon maisteluannoksia. Niistä kootaan alkupalat, mutta pikkuannosten ystävä voi tilata niitä pidemmän kaavan mukaan pääruoaksikin. Kanssasyöjä ja minä olimmekin päätyneet jälkimmäiseen ratkaisuun, joten eikun listan kimppuun! Itse valitsin kevyen neljän sapaksen kombon, ja annokset saapuivat kivasti kahdessa erässä.

Pientä hankaluutta sapasteluun (ärsyttävä sana) tuo juomien valitseminen. Siis jos et meinaa ottaa omaa juomaa joka annokselle... Selvisin kuitenkin hienosti Rieslingillä, jonka ajattelin pärjäävän ensimmäisten ruokien seurana.

Päivän paras: munajuustoa tyrnin ja porkkanan kanssa.



Erä I:
Paistettua graavikuhaa ja mustikkamajoneesia &
Savustettua munajuustoa raakamaidosta, tyrniä ja porkkanaa


Alkuun siis startti erittäin jännittävällä kuha-mustikka-makukombolla. Ylipäänsä paistettu graavi oli uudenlainen kokemus, paketin koostumus muistutti erehdyttävästi kampasimpukkaa. Annos yllätti ja maistui. Juuston, tyrnin ja porkkanan yhdistelmä räjäytti potin täysin. Aivan mainio makuyhdistelmä, ja kaikki komponentit olivat viimeisen päälle priimaa jo itsessään. Suosikkini!

Ja joo, Juuressa tarjotaan yllättäen juureen leivottua leipää. Vaaleaa ja ruisleipää. Ja pakko-vakio-omaa-näkkäriä.

Juusto- ja kalasapakset + leipätarjotin.



Erä II:
Riimisuolattua Wanhantuvan ankanrintaa ja karpaloa &
Savustettua Sallan poronkieltä ja omena-pihlajahilloketta


Ankan rinta jatkoi edelleen tää on sairaaaaaan hyvää -linjaa. Ei paremmasta väliä. Annokseen liittyvät sipsit ja karpalosoosi jäivät minun makuuni turhiksi lisukkeiksi täydellisen ankan kavereina, mutta ymmärrän kyllä, että joka lautaseen pitää saada minimissään kolme (näkyvästikin) eri komponenttia. Hyvää oli myös poronkieli, pihlaja olisi saanut tuoda enemmänkin happoa.

Lopuksi:
Pienet makeat, eli tummaa suklaata, toffeeta, tyrnimarmeladia ja rosmariinivalkosuklaata (tai ainakin suurinpiirtein näin). Kaikki osaset älyttömän hyviä ja itsetehdyn sekä tuoreen makuisia (siis ei niinkuin kotona lattian kautta kieriteltyjä, vaan ammattityypin äskettäin loihtimia eikä vaan takahuoneessa marketin vakuumipakkauksesta avattuja konvehteja :D). Rosmariinipallo vei kyllä sydämen.

Ankka oli niin hyvää.

Ei-mun-sapaksia, kielisapas ja pikkuhyvät.

Summa summarum... Todella mietityt ja herkulliset maisteluannokset, joista jokainen on oma kokonaisuutensa. Erinomaiset raaka-aineet, ja oman tekemisen jälki näkyy. Koristelussa pärjäisi ehkä vähemmilläkin mikroyrteillä, vai miksi ihmeeksi niitä koristelulehtiä sanotaan, joilla on yleensä vähemmän makua kuin näköä (tarkoituskin näin). Palvelu iloista ja mutkatonta. Fiilis viihtyisä!

2 kommenttia:

  1. Elokuussa Juuressa käydessämme tykkäsin sapaksista ja jälkkäreistä valtavasti, pääruoat olisivat olleet hyviä jos niissä ei olisi ollut niin paljoa suolaa, leivässä suolaa oli aivan järjettömästi.

    VastaaPoista
  2. Luimupupu: Meilläkin kokemukseen oltiin tosi tyytyväisiä! :) Multa jäi itseasiassa ruisleipä maistamatta. Näkkärin kohdalla kiinnitin myös huomiota runsaaseen suolaan, mutta näkkileivässähän tuo kuuluu yleensä asiaan. Olen itse muuten aika herkkä suolankäytölle, kun lapsuudenkodista asti on oppinut vähäsuolaiseen ruuanlaittoon. Sapaksissa ei mitään suolaongelmia ollut, poislukien sipsit, joiden taas näkkärin tapaan kuuluukin olla suolaisia...

    VastaaPoista