21.10.2013

Keittiömoka & muuttolintuja

Blogimaailman heterogeenisyys on kyllä hieno ja ihmeellinen asia. Jo ruokablogigenren sisällä on älyttömästi varianssia. On muistikirjatyyppisiä keittokirjoja, henkilökohtaisia päiväkirjoja, valokuva-arkistoja ja kiiltokuva-albumeita. Yksi niiaa kaupallisempaan suuntaan, toinen paasaa terveysväittämiä ja kolmas analysoi rivien välissä muuten vaan syvällisiä.

Muuttolinnut. Varma syksyn merkki.

Näissä loppusyksyn merkeissä ajattelin ilahduttaa teitä oman sovinnaisen päiväkirja-tyyppisen blogini tyyliin istuvalla "Ei menny niinko Strömsössä" -sattumuksella. Viimeisin säätö oli nimittäin hieno innovaatio leivinpaperin kiinnitykseen. Halusin siis leivinpaperoida irtopohjavuoan, jotta kakku takuulla irtoaisi nätisti (eli en vaan viitsinyt voidella sitä). Pohjalle paperi menee kivasti pingottaen, mutta sitä suikaletta, jonka haluat pysyvän renkaan sisäreunalla... Sitähän ei pitele mikään, ja taikina menee minne vain. Ratkaisu: otetaan ne lentokoneaterioilta hamstratut minipyykkipojat käyttöön.

Hieno idea. Mutta vielä hienompi idea olisi sitten ollut poistaa pyykkipojuset ennen uuniin laittamista.

Rekonstruoitu demo pyykkipoikien hyödyntämisestä leivinpaperikikkailuissa.
Mukana myös varoittavat esimerkit.

No, ehdittiin silti estää suurempi skandaali ja myrkkykaasupäästö. Mutta pyykkipojat ehtivät kyllä sulaa ei-enää-käyttökelpoiseen muotoon, ja myös uunikintaan peukalo piti mennä uittamaan raakaan kakkutaikinaan pelastustoimien yhteydessä. (Kakkuun ei ihme kyllä jäänyt loppupeleissä näkyvää harmia.)

Joo, mulla siis ei tämän isompia katastrofeja ole elämässä. Koskaan. Ja vahingoistakin syntyy priimaa, kaikki ovat nimittäin luulleet, että olen tarkoituksella muotoillut-askarrellut-paskarrellut nämä kolme vääntynyttä pyykkäriä. Lokeiksi, kyyhkyiksi tai muiksi taivaan linnuiksi. Juu-juu. Just näin. ;)

11 kommenttia:

  1. Kauniita nuo sulahtaneet pyykkipojat :D Minä käytän paperiliittimiä tuossa touhussa, ei haittaa vaikka unohtaakin ne uuniin ja minähän unohdan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Campasimpukka: Klemmarit ovat tosiaan paljon turvallisempi vaihtoehto... Varsinkin kaltaiselleni harvapäälle. :D Pitää varmaan siirtää klemmaripurkki keittiöön (paperiliittimille ei muuten olekaan kotona ollut juuri käyttöä vuosikausiin).

      Poista
    2. Ei meilläkään muuten niille olisi käyttöä, samoin kun teen kalaa paperikäärössä, suljen käärön varalta klemmareilla, jos en saa reunaa taiteltua niin nätisti kuin Gary ja George Masterchef Australiassa :D

      Poista
    3. Hehee...Hyviä vinkkejä. Masterchef Australia on muuten ihan paras! Eikä vähiten noiden kahden kaveruksen takia. :D:D:D

      Poista
    4. Paperikäärö pysyy parhaiten kasassa, kun pistää ihan ronskisti nitojalla :)

      Poista
    5. Ansku: Totta, nitoja on myös kätevä vaihtoehto, se on ollut itselläkin joskus käytössä näissä paperointipuuhissa. Tosin olisi silti kivempi, ettei uuniin menisi ylimääräisiä asioita, ja niittejä ei niin nopsaan poistetakaan. (Myös väärin asemoidut niitit ovat aiheuttaneet kurmootusta... ) :D

      Mutta hei... Kaikki toimistotarvikkeetkin vaan keittiön suuntaan ja uusiin käyttökohteisiin. Ens vuoden kuumin trendi kokkailurintamalla. Epäilemättä. ;)

      Poista
  2. LOL! Täälä nauretaan ihan kippurassa! Ihana Heidi olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nanna: Joo, nää siipiveikot tarinoineen jaksaa huvituttaa. Vaikka omasta ensireaktiosta tilanteen ollessa päällä taisikin puuttua tuo eka tavu...

      Poista
  3. Haha, voi ei, kuulostaa just siltä mitä minäkin voisin suuressa älykkyydessäni tehdä! Ei tuollaisia asioita tule ajatelleeksi. Ja hei, hienoja pyykkipoikia sait ainakin aikaiseksi, joten ei se nyt ihan turha moka ollut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Martina: Joo-o. Ja jos olisin ihan tarkoituksella yrittänyt muotoilla pyykkipoikia, niin ei takuulla olisi tullut näin ilmeikkäitä! Miten onkin mahdollista, että kukin kolmesta pehmenneestä pyykkipojasta suli noin järjestelmällisellä tavalla erilaisiin ja yhteensopiviin muotoihin???

      Ja oli hauska tavata lauantaina! Minkä jälkeen kävin kuolaamassa överi-Snickerskakkuasi muuten. Näytti ja kuulosti juuri siltä, mitä kakun pitää olla silloin, kun on aihetta pistää vähän overiksi! :D

      Poista
    2. Heh, joo ei siitä sitten tulisi mitään jos oikein yrittämällä yrittäisi muotoilla pyykkipojista jotakin hienoa. :)

      Niin olikin kiva tavata lauantaina! Toivottavasti törmäillään taas Blogiringin tilaisuuksissa tai muissa blogitapahtumissa. Snickerskakku oli kyllä todella överi, mutta ehkä juuri siksi niin ihana. :)

      Poista