31.10.2013

Hollantia ja Belgiaa, osa II

Jatketaanpa kesälomareissusta 2013 jälkijunassa toimitettuja kuvaterveisiä vielä parilla otoksella.

Reissussa tutustutaan myös turuihin ja toreihin: värikkäitä jumborusinoita ja torttuäijä. Pikkumansikoita ja nektariinin kokoisia jättimansikoita.

Amsterdamissa löytyy paljon ulkoeurooppalaista vaikutetta ja etnistä ruokaa. Erääseen lounasnälkään valkkautui nepalilainen ravintola, ja ei muuten ollutkaan mikään mättöpaikka. Oli sertifikaattia ja palkintoa... ja kuvat raflassa illastaneista dalai-lamasta, Brad Pittistä jne. Ja kyllä lounaaksi tilatut momot maistuivatkin herkuille. :)

Kolme kuvaa vasurissa: nepalilaista safkaa.
Yläoikealla Brysselin pakkoklassikko: moules-frites.
Alhaalla: take-away omppupiiras futismatsin katselueväänä.

Näyteikkunatiskiostoksia. "One of those, please." (Kaneliskonssiksi nimeämäni leivonnainen oli ihan SIKAhyvä. Kotikeittiöni yrittää tuota kopioida...)


Ihana-ihana-ihana majapaikka Bruggessa. Tunnelmallisesti
suloisin "hotellikokemus". Sinne kelpasi kattaa iltateet
kaupungilta ostettujen leivosten kaveriksi.

28.10.2013

Omenastruudeli - Apfelstrudel

Apfelstrudel kuuluu loppuvuoden herkkujen sesonkiklassikoihin. Parhaimmillaan struudeli on kotimaisista syysomenista valmistettuna ja runsaan kanelisena. Viini-lehdestä bongattu versio innoittikin sitten tekemään konjakilla maustetun struudelin, jota herkuttelimme kotiväen kanssa. Valmisvaniljakastikkeen kera. ;)



Struudelista valmistui myös toinen mukaelma, jossa omenan sijaan käytin luumuja ja päärynöitä. Näiden ohella erilaisia struudelivariantteja voi loihtia myös vaikkapa viikunoista, taateleista, kuivatuista luumuista tai kuivatuista aprikooseista. Luumu-päärynä-version vein blogi-iltamiin, joita emännöi ihana Marja Soppaa ja silmukoita -blogista. Tuosta illasta lisää kuvatunnelmia tuonnempana...

Päärynä-luumustruudeli bloggaajien syyspippaloissa.

Muuntelematon alkuperäisresepti: XO-apfelstrudel (Alex Nurmi, Viini-lehti)

Omenastruudeli

Kuoritaikina
25 g margariinisulaa
0.75 dl vettä
1 tl sokeria
0.5 tl suolaa
2 dl vehnäjauhoja

Sekoita ainekset kulhossa lusikan avulla. Jatka hetkinen käsin vaivaten, jotta saat taikinaan sitkoa. Peitä kulho liinalla, ja anna taikinan levätä puoli tuntia.

Omenatäyte
4 (kotimaista) omenaa
1 dl rusinoita
2 rkl tummaa sokeria
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
0.75 dl konjakkia
1 dl manteleita rouhittuna

Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Sekoita kulhossa omenakuutioiden joukkoon myös rusinat, sokeri, kaneli, kardemumma ja konjakki. Anna maustua puolen tunnin ajan.

Kaulitse taikina leivinpaperin päällä ohueksi suorakulmioksi. Levitä omenatäyte, ja ripottele päälle myös rouhitut mantelit. Kääräise koko komeus rullalle, ja voitele se margariinisulalla. Päälle voi ripsauttaa viimeiset mantelirouheet. Kypsennä struudelirullaa 225-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Tarjoile haalean lämpimänä tomusokerilla koristeltuna ja viileän vaniljakiisselin kera.


26.10.2013

Lanttu leikkaa, puree ja lumoaa: Lanttuleipä

Suurperheen emäntä tai ei, alle euron hintainen kahden kilon lanttupussi on järkiostos. Jo sen takia, että saat tehokasta jumppaa kauppakasseja kantaessa.

Minulle juurekset maistuvat raakanakin, ja niistä on mukava tehdä pientä naposteltavaa iltapalan osaksi. Mutta ihan kahta kiloa ei tuolla tapaa tule järsittyä. Valtaosa kiehautettiinkin soseeksi, josta tuli keittoa ja leipää. Ja riitti sosetta pakkaseenkin vielä. Mutta nyt esittelyyn lanttuleipä, jota maustaa kuivattu rakuuna.

Soseena, uunia odottelemassa ja lopulta syöntivalmiina.

Yllätyksekseni perus hiivaleipä tai -sämpylä -meiningillä leipaistu leipä ei lanttusoseeseen tehtynä maistunut (tunkkaiselle) lanttulaatikolle. Jonka suurin ystävä en siis vieläkään ole, vaikka olen sitä oppinut jo irvistelemättä syömään. Sen sijaan lanttu toi yllättävän paljon herkullista makeutta ja täyteläisyyttä. Ja luulen että rakuuna toi leipään hienovaraista raikkautta. (Raikkautta? Whaat?)

Maku ja kypsyys olivat siis enemmän kuin kohdallaan. Mutta pientä ihmetystä ja hiomisen aihettakin löytyi. Ihanaa viherrystä raakaan taikinaan tuonut rakuuna lähestulkoon immaterialisoitui uunissa. Sekä vihreys, että rakuunan tuoksu lähes katosivat, ja jäljelle jäi lähinnä tuo edellämainittu raikkauden tuntuma. Rouheammat palat tuoretta rakuunaa toimisivat ehkä paremmin?

No, isompi kehityskohde oli silti kohotushommat. Ensimmäinen kohotus sujui näyttävästi, mutta onnistuin litsaamaan varsinkin leiväksi muotoilemani taikinan aika tiiviiksi, enkä edes malttanut toista kohotusta viedä riittävän pitkälle. Eli leivonnaiset jäivät varsin tiiviiksi. Tyyppiä yläasteen köksäntunnin tuotokset... Tiedän, että eräät siellä pyörittelevät silmiään poikkileikkauskuvien paljastuksista... :D

Sosetta ei tarvitse ajaa täysin sileäksi. Ja blogitekstin marinasta
huolimatta kuvista löytyy lanttusattumien ohella rakuunaesiintymiä. :)

Leivontajauhoina käytin Helsingin Myllyn ystävällisesti lahjoittamia täysjyvävehnäjauhoja. Kotimaiseen luomuviljaan panostajat kehottavatkin lokakuun Föbökampanjassa lumoutumaan luomusta. Ja lantusta vasta kannattaakin lumoutua!


Lanttuleipä 2 ohutta pyöreää leipää TAI 2 pellillistä sämpylöitä

500 g lanttusosetta
2-3 tl kuivahiivaa
1 tl suolaa
4 tl kuivattua rakuunaa
2 tl siirappia
noin 9 dl graham- eli täysjyväjauhoja
3 rkl öljyä

Lämpimään soseeseen kuivahiiva ja mausteet sekä kivasti jauhoja. Öljy sekaan loppupuolella, sitten lisää jauhoja ja vaivaamista. Kohota kaksinkertaiseksi, ja leivo kahdeksi pyöreäksi lätyksi, joiden halkaisija on 27 cm. Keskelle reiät! Litteähköt sämpylätyynyt ovat myös hyvä idea. Paista leipiä 225 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

En tiennytkään puhtaan lantun soseutuvan näin kirkkaan keltaiseksi.

Lantun lumoissa.

23.10.2013

Matkailu avartaa (Nebe-nebe, osa I)

Menneen kesän lomareissu suuntautui Benelux-maihin. Paitsi että Luxemburg jäi väliin, ja jäljelle jäävien maiden järjestyskin oli eri. Tosin sahattiin siinä vähän edestakaisinkin. Siis toisin sanoen tuli koluttua Alankomaita ja Belgiaa. (Kirjoitin ensin Alankomaita ja Hollantia...) Ja kuten vaikka Speculoos-intoilusta ja Ontbitjekoek-leivästä on voitu tulkita, matka innoitti kauniiden maisemien, lämmön ja auringonpaisteen, rentoutumisen, kulttuurin, yhdessä tekemisen ja omin nokkine seikkailemisen ohella myös kulinaristisissa ulottuvuuksissa. Joten pistetäänpä tänne jakoon hieman tuohon teemaan liittyviä matkakuvia. Kokkailu- ja matkahaaveiluinspiraatioksi muillekin! :)


Aamupalojen kirjoa tuli koettua tuonkin matkan varrella laidasta laitaan. Kouluruokalahenkistä aamiaisbuffeeta... Henkilökohtaisesti katettua luksusaamiaista omavalintaiseen aikaan... Noutoaamiaista lähileipomosta ja kahviautomaatilta...

Aamupaloja. Yläoikealla unelmieni täyttymys,
maailman ihanin majoituspaikka EVER.

Damissa törmäsin muuten polentapiirakkaan. En todellakaan ole siis ollut yksin epäillyssä hulluudessani. (Tsekkaa polenta-pohjaan valmistamani vuohenputkipiirakka) :D

Välipaloja. Minttuteetä niinkuin sen olla pitää. Polentapiirasta ja kurpitsa-mantelipiirasta. Ja överimakea leivonnainen.

Kalaruokia. Fisuja ja muita mereneläviä tuli nautittua paljon. Pidän niistä, ja näillä seuduilla ne ovat priimaa! Sekafisupannu, ankeriasta yrttimuhennoksessa (!), katkarapucurry ja katukojun äyriäisvartaita.

Junailua. Tsekatkaapa tarkkasilmäiset minkä aseman ohitse viipelletään!
Ja junassa myös viestitellään söpösti...

21.10.2013

Keittiömoka & muuttolintuja

Blogimaailman heterogeenisyys on kyllä hieno ja ihmeellinen asia. Jo ruokablogigenren sisällä on älyttömästi varianssia. On muistikirjatyyppisiä keittokirjoja, henkilökohtaisia päiväkirjoja, valokuva-arkistoja ja kiiltokuva-albumeita. Yksi niiaa kaupallisempaan suuntaan, toinen paasaa terveysväittämiä ja kolmas analysoi rivien välissä muuten vaan syvällisiä.

Muuttolinnut. Varma syksyn merkki.

Näissä loppusyksyn merkeissä ajattelin ilahduttaa teitä oman sovinnaisen päiväkirja-tyyppisen blogini tyyliin istuvalla "Ei menny niinko Strömsössä" -sattumuksella. Viimeisin säätö oli nimittäin hieno innovaatio leivinpaperin kiinnitykseen. Halusin siis leivinpaperoida irtopohjavuoan, jotta kakku takuulla irtoaisi nätisti (eli en vaan viitsinyt voidella sitä). Pohjalle paperi menee kivasti pingottaen, mutta sitä suikaletta, jonka haluat pysyvän renkaan sisäreunalla... Sitähän ei pitele mikään, ja taikina menee minne vain. Ratkaisu: otetaan ne lentokoneaterioilta hamstratut minipyykkipojat käyttöön.

Hieno idea. Mutta vielä hienompi idea olisi sitten ollut poistaa pyykkipojuset ennen uuniin laittamista.

Rekonstruoitu demo pyykkipoikien hyödyntämisestä leivinpaperikikkailuissa.
Mukana myös varoittavat esimerkit.

No, ehdittiin silti estää suurempi skandaali ja myrkkykaasupäästö. Mutta pyykkipojat ehtivät kyllä sulaa ei-enää-käyttökelpoiseen muotoon, ja myös uunikintaan peukalo piti mennä uittamaan raakaan kakkutaikinaan pelastustoimien yhteydessä. (Kakkuun ei ihme kyllä jäänyt loppupeleissä näkyvää harmia.)

Joo, mulla siis ei tämän isompia katastrofeja ole elämässä. Koskaan. Ja vahingoistakin syntyy priimaa, kaikki ovat nimittäin luulleet, että olen tarkoituksella muotoillut-askarrellut-paskarrellut nämä kolme vääntynyttä pyykkäriä. Lokeiksi, kyyhkyiksi tai muiksi taivaan linnuiksi. Juu-juu. Just näin. ;)

19.10.2013

Ontbijtkoek - Pehmeä piparkakkuleipä

Hollanti-Belgia-akselilla vierailleet voivat tuskin olla törmäämättä herkkuun nimeltä ontbijtkoek. Termin suora käännös on aamiaiskakku, ja nimenomaan aamiaisella tätä makeaa leipää lähinnä nautiskellaankin. Tumman vuokaleivän näköinen mokkula, laitetaan siivuiksi, voidellaan ja pistetään poskeen. Ja viljana nimenomaan (muttei pelkästään) ruista. Mutta, mutta... kyseessä ei todellakaan ole tavan leipä, vaan hyvin makea ja mausteinen leivonnainen. Suomalaiseen makuun kuvaavin ilmaus lienee jouluinen maustekakku.

Ontbijtkoek, aamiaiskakku, piparkakkuleipä, pehmeä piparkakku...
Leivonnaista tavataan aamupalapöydissä kuitenkin ympäri vuoden.

Ontbijtkoek on siis hyvin makea, mutta kivasti rukiinen aamiaisen osa. Ja suutuntuma on tiiviihkö ja tahmainen (chewy). Kokeilin kyllä syödä paikalliseen tapaan voin kera, mutta paljon paremmin minulle maistui ihan sellaisenaan, kahvikakun tapaan. Ontbijtkoek ostetaan yleensä kaupasta, mutta löytyypä netistä reseptejäkin, tosin melkeinpä olivat suoria kopioita toisistaan. Maustemaailma luottaa vahvasti kaneliin, jota pönkittävät neilikka, inkivääri ja muskottipähkinä, sekä mahdollisesti korianteri ja kardemumma. Leivän seassa voi myös olla kandeerattuja appelsiininkuoripaloja tai mahtavan tahmeita inkivääribiittejä (mun ehdoton suosikki Amsterdamissa).

No joo, mutta miten kotikokin ontbijtkoek onnistuu? Netin reseptit lupasivat taivaallisia ja tahmaisia kaakkuja, mutta kaupan version tavoittamista monet kuvasivat vaikeaksi (ja se siis on tässä tavoiteltavaa, koska myytävä tavara on herkullista). Omaan amatöörimakuuni leivonnaisen tuoksu oli täsmälleen lomareissulla koetun toisinto. Mutta vaikka kaakku oli toivotusti tahmea ja maku oikealla tavalla mausteinen, rakenne ei ollut sama. Kotiversio oli rouheisempi ja ilmavampi. Tosin parin päivän säilytyksen myötä se jämäköityi oikeaan suuntaan ihan merkittävästi! Ja niin paljon kuin kardemummasta tykkäänkin, niin sitä en kyllä Alankomaiden leivissä muista maistaneeni, eli jättänen sen tästä ensi kerralla pois.

Mutta voi video, että oli hyvää. Mitenkä muutenkaan, kun tummaa sokeria, siirappia ja jouluisia mausteita käytetään anteliaasti... :D Sen sijaan kananmunia tai rasvaa et tarvitse reseptiin lainkaan. Kokeile ja ylläty! PIKKUJOULUIHIN!

Osa taikinasta paistui neljäksi pikku muffiniksi, kun halusin koeajaa Japanista ostetut paperiset vuoat. Ja hyvin toimivatkin, tällä tavalla taitellut vuoat eivät leviä! Ja huomasinpa vasta nyt, että vuokien reunassa on kätevät perferoinnit, joiden avulla repäistä yksi sivu pois. Mahtavaa käyttäjäystävällistä designia!


Ontbijtkoek (1 c = 237 ml)

1 c ruisjauhoja
1 c vehnäjauhoja
0.5 c tummaa (ruoko)sokeria
1 rkl leivinjauhetta
2 tl kanelia
0.5 tl kardemummaa, inkivääriä, muskottipähkinää ja neilikkaa kutakin
0.5 tl suolaa
1 c maitoa
1/3 c tummaa siirappia

Sekoita kuivat ainekset keskenään kulhossa. Mittaa joukkoon maito ja siirappi, ja sekoita huolella. Kaada voideltuun tai leivinpaperoituun leipävuokaan, ja paista 150-asteisessa uunissa noin tunti (testaa kypsyys puutikulla). Säilytä jäähdyttyään ilmatiiviisti foliossa tai muovissa.



16.10.2013

Skonssit purkissa

Ruokatuominen on mukava lahja tai muu pikku tervehdys, kun on jonkinlaista aihetta juhlaan. Avulias osallistuu tarjoilujen järkkäämiseen tai ilahduttaa myöhemmin hyödynnettävällä ruokalahjalla. Jälkimmäistä kategoriaa edustavat kotikutoiset purkkiviritelmät, joissa vaikkapa pikkuleipäainekset kootaan sööttiin lasipurkkiin. Ja lahjansaajan tarvitsee sitten lisätä vain pari ainesosaa ja lykätä keksit uuniin.


Minä en kuitenkaan halunnut koota kaverille keksipurkkia, ja ankaran googlauksen tuloksena löytyikin kiinnostavampi vaihtoehto. Skonssit! :D Yleensä skonssien valmistus aloitetaan hieromalla rasva jauhoihin, mikä nyt ei oikein sovi purkkiin laitettavaksi... mutta Creative Maman reseptissä sovelletaan muffinimaista valmistustapaa: kuivat ja kosteat ainekset erikseen sekaisin ja sitten yhdistetään.

Nooo, en uskaltanut kyllä lahjaskonsseja kertaakaan kokeilematta antaa pois, joten tein testierän (ja purkkisovituksen) kotiväen iloksi. Lidlin pikakahvipurkki oli täydellisen kokoinen, ja herkullisen kauraiset karpaloskonssit maistuivat testiväelle erinomaisesti. Joten tällä reseptillä mentiin. Pienet koristelut vielä purkkiin, ja valmistusohjeet purkin mukaan. Oheen kannattaa myös listata purkin sisältämät ainesosat mahdollisten allergiaepisodien varalle!

Sai ne kortinkin.


Kauraiset karpaloskonssit 8-12 kpl (1 c = 237 ml)
(Muunnelma Creative Mamalta)

1.5 c vehnäjauhoja
1.25 c kaurahiutaleita
0.25 c sokeria
1 rkl leivinjauhetta
0.25 tl suolaa
0.75 c kuivattuja karpaloita

1 muna
0.5 c voi- tai margariinisulaa
1/3 c maitoa

Lahjapurkki: Kokoa kuiva-aineet purkkiin kerroksittain. Alimmaksi jauhot, joihin sekoitettuna suola ja leivinjauhe. Sen päälle kaurahiutaleet, sitten sokeri. Kääräise karpalot muovikelmuun, ja sijoita päällimmäiseksi. Varusta lahjapurkki ohjeilla + kauppalistalla: muna, rasva ja maito.

Sekoita kuivat ainekset kulhossa sekaisin (jauhot, hiutaleet, sokeri, leivinjauhe ja suola). Sekoita toisessa kulhossa muna, rasva ja maito. Yhdistä kosteat ja kuivat ainekset, ja sekoita joukkoon myös karpalot. Älä vaivaa (taikina on hyvin tönkköä). Taputtele jauhoja apuna käyttäen kaksi "paksua cd-levyä", ja jaa ne kumpikin neljäksi tai kuudeksi sektoriksi. Nosta leivinpaperille, ja paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Kuva valmiista skonsseista on kuukausien takaiselta testikierrokselta. Älyttömän huonosti nättejä ja herkullisia leivonnaisia kuvaava pikaräpsy...

14.10.2013

Syyssesongin iloja: ravintola Juuri

Olen aina vain vakuuttuneempi siitä, että syksy on Suomessa ruokasesongeista monipuolisuutensa vuoksi anteliain. Siksi olikin hyvä hetki pistäytyä ravintola Juuressa, jonka toimintaidea on nimenomaan tarjota kotimaisia makuja parhaimmillaan.

Juuren erikoisuuksiin kuuluu hyvän mittainen lista sapaksia, eli pieniä tapas-koon maisteluannoksia. Niistä kootaan alkupalat, mutta pikkuannosten ystävä voi tilata niitä pidemmän kaavan mukaan pääruoaksikin. Kanssasyöjä ja minä olimmekin päätyneet jälkimmäiseen ratkaisuun, joten eikun listan kimppuun! Itse valitsin kevyen neljän sapaksen kombon, ja annokset saapuivat kivasti kahdessa erässä.

Pientä hankaluutta sapasteluun (ärsyttävä sana) tuo juomien valitseminen. Siis jos et meinaa ottaa omaa juomaa joka annokselle... Selvisin kuitenkin hienosti Rieslingillä, jonka ajattelin pärjäävän ensimmäisten ruokien seurana.

Päivän paras: munajuustoa tyrnin ja porkkanan kanssa.



Erä I:
Paistettua graavikuhaa ja mustikkamajoneesia &
Savustettua munajuustoa raakamaidosta, tyrniä ja porkkanaa


Alkuun siis startti erittäin jännittävällä kuha-mustikka-makukombolla. Ylipäänsä paistettu graavi oli uudenlainen kokemus, paketin koostumus muistutti erehdyttävästi kampasimpukkaa. Annos yllätti ja maistui. Juuston, tyrnin ja porkkanan yhdistelmä räjäytti potin täysin. Aivan mainio makuyhdistelmä, ja kaikki komponentit olivat viimeisen päälle priimaa jo itsessään. Suosikkini!

Ja joo, Juuressa tarjotaan yllättäen juureen leivottua leipää. Vaaleaa ja ruisleipää. Ja pakko-vakio-omaa-näkkäriä.

Juusto- ja kalasapakset + leipätarjotin.



Erä II:
Riimisuolattua Wanhantuvan ankanrintaa ja karpaloa &
Savustettua Sallan poronkieltä ja omena-pihlajahilloketta


Ankan rinta jatkoi edelleen tää on sairaaaaaan hyvää -linjaa. Ei paremmasta väliä. Annokseen liittyvät sipsit ja karpalosoosi jäivät minun makuuni turhiksi lisukkeiksi täydellisen ankan kavereina, mutta ymmärrän kyllä, että joka lautaseen pitää saada minimissään kolme (näkyvästikin) eri komponenttia. Hyvää oli myös poronkieli, pihlaja olisi saanut tuoda enemmänkin happoa.

Lopuksi:
Pienet makeat, eli tummaa suklaata, toffeeta, tyrnimarmeladia ja rosmariinivalkosuklaata (tai ainakin suurinpiirtein näin). Kaikki osaset älyttömän hyviä ja itsetehdyn sekä tuoreen makuisia (siis ei niinkuin kotona lattian kautta kieriteltyjä, vaan ammattityypin äskettäin loihtimia eikä vaan takahuoneessa marketin vakuumipakkauksesta avattuja konvehteja :D). Rosmariinipallo vei kyllä sydämen.

Ankka oli niin hyvää.

Ei-mun-sapaksia, kielisapas ja pikkuhyvät.

Summa summarum... Todella mietityt ja herkulliset maisteluannokset, joista jokainen on oma kokonaisuutensa. Erinomaiset raaka-aineet, ja oman tekemisen jälki näkyy. Koristelussa pärjäisi ehkä vähemmilläkin mikroyrteillä, vai miksi ihmeeksi niitä koristelulehtiä sanotaan, joilla on yleensä vähemmän makua kuin näköä (tarkoituskin näin). Palvelu iloista ja mutkatonta. Fiilis viihtyisä!

12.10.2013

Tähtianisskonssit & taatelitahna

Pelkän vaalean normijauhon käyttö on tässä keittiössä aika vähäistä. Leivät, sämpylät ja piirakat maistuvat paljon paremmin tummemmista, rouheisemmista ja kuituisemmista vaihtoehdoista, vaikka toki perusvehnääkin usein mukaan sekoittaen. Jopa makeissa leivonnaisissa ison osan voi monesti vaihtaa ainakin grahamiin tai vaikka ohraan. Mutta on silti sellaisia paikkoja, joissa normivehnän kannattaa antaa pärjätä omillaan. Pulla pullana ja skonssit skonsseina! :D

Tähtianista ja taateleita. Mä matkasin näillä kohti Lähi-itää,
vaikka perustelut jäänee hieman vaillinaisiksi.

Ja jumankekka, skonssejahan täällä vedettiin aamiaisella. Pitkästä aikaa? Niin varmaan... ;) Makuvarianttina tällä kertaa tähtianis! Ja skonssien täytteenä maistui taatelitahna, joka syntyy näppärärsti skonssien paistamisen aikana. Taatelit ja vesitilkka kattilaan, ja se onkin jo siinä. Makeaa ja herkullista! Ja edelleen homma toimii niin, että aina, kun aamulla nautiskellaan skonsseja, paistaa aurinko ja mieli ei voi olla kuin äärettömän onnellinen. And the cat goes purrrrr...

Koittakaapa muuten sanoa "anisskonssi".
Siis ilman, että yksi ässä katoaa (anis...Skonssi).


Tähtianisskonssit 6 kpl isohkoja

4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa
2 rkl tummaa sokeria
2 (tai 3) tähtianista
50 g margariinia tai voita
1.5 dl maitoa

Mittaa kuivat aineet (jauhot, leivinjauhe, suola, sokeri ja jauhettu/mortteloitu tähtianis) kulhoon ja sekoita keskenään. Lisää rasva joukkoon nokareina, ja nypi se kuivien aineiden kanssa murumaiseksi seokseksi. Kaada kulhoon myös maito, ja sekoita taikina nopeasti ja vaivaamatta. Kumoa massa jauhotetulle alustalle, ja taputtele se jauhotetuin käsin paksuksi levyksi. Leikkaa muotin avulla kuudeksi skonssiksi. Voitele vain päällipinnat maidolla, ja paista skonsseja 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Skonsseissa vihdoin koko ja muoto prikuulleen kohdallaan!


Taatelitahna (skonsseille, paahtoleivälle tms.)

kuivattuja taateleita (se 250 g harkko)
vettä
(puolukkamehutiivistettä tms.)

Kuutioi taateliharkko, mikä siis auttaa löytämään mahdolliset kivet. (Oma kokemus osoittaa, että JOKAISEEN harkkoon jää tasan yksi kivi, vaikka ne on melko huolellisesti poistettukin. Se, löydätkö sen kokkailuvaiheessa vai esim. valmiista taatelikakusta, on pitkälti omasta tarkkuudesta kiinni.) Kiehauta pienessä kattilassa hieman vettä, ja lisää sinne ne taatelit. Kiehuta ja hauduttele kunnes taatelit ovat sopivan paksua muhjua. Lisää vettä aina tarvittaessa, ja mausta halutessasi myös puolukkamehutiivisteellä tai vaikkapa ruokosokerilla, kanelilla tai neilikalla. Purkita ja tarjoile hillon tapaan.

7.10.2013

Ruskaa ja pastaa

Hedelmäsalaattia pääruoaksi keskellä viilenevää syksyä? Onko hommassa mitään tolkkua? Vai olisko pastapuhetta?

Kyyyllä! Kyseessä on syyssesongin hedelmistä innoittunut pastasalaatti. Omenaa, luumua ja päärynää. Aterian ruokaisutta vahvistavat hyvä juusto ja pähkinät. Makeiden hedelmien tasapainottajana ruskasalaatissa on myös tuoreita ja siis varsin happamia karpaloita, mutta niiden suhteen arkailevat voivat korvata ne kuivatuilla karpaloilla. Myös puolukka sopii karpalon sijaan.


Tällaiset ruoat eivät ole minulle kovinkaan tyypillisiä, mutta hyvä, että viitsin keitellä pastan. Lopputulema kun oli tosi herkullinen. Rosmariini ja rosépippuri olivat jotenkin syksyisen metsäistä mielentilaani puhutteleva makuyhdistelmä, aika ovelaa!

Rosépippuri onkin viimeisin valloitukseni ruoka-aineista, joita ennen inhosin. Ei nimittäin ole kovin kauaa siitä, kun rosépippurin vahinkopuraisu aiheutti jotakuinkin yökkörefleksin. Sitten vain yhtenä päivänä tuli jostain fiilis, joka sanoi, että mun tekis mieli tota punapippuria (joka ei siis ole sama kasvi kuin tavan pippurit mustassa, valkoisessa tahi vihreässä ilmiasussa). Ja siitä lähtien kun on tullut vaikka rosépippuroitua graavia vastaan, olen ollut ihan liekeissä. Mistä on kyse? Tahdonvoimasta? Makupaletin laajentumisesta? Aikuistumisesta? Hallusinaatioista? En tiedä, mutta nyt kun ekan kerran ostin itse punapippuria ja käytin sitä ruoassa, on olo voitokas. :D

Voisi luulla, että inspiraatio ateria-aineksiin tuli tarjoiluastiasta. Mutta päinvastoin, paiskoin kaapinovia sopivaa tarjoilukulhoa etsien, kunnes katse naulitui tähän uunikippoon, jonka kyljesssä toistuvat salaattiin jo pilkottu omppu, päärynä ja luumu!



Syksyinen pastasalaatti (kolme-neljä annosta)

3 dl pastaa (keittämättömänä, cappelli)
1 kanaliemikuutio
hieman öljyä
0.5 tl kuivattua rosmariinia
0.5 tl kokonaisia rosépippureita

1 mandariini (saa olla pieni ja hapan)
1 luumu
1 omena (pieni)
1 päärynä (pieni)
0.5-1 dl karpaloita
noin 100 g voimakasta, hyvää juustoa (allerum svecia)
kourallinen hasselpähkinöitä

Keitä pasta ohjeen mukaisesti joko kanaliemikuutiolla tai ihan vaan suolalla maustetussa vedessä. Huuhtele pasta kylmässä vedessä, ja sekoita sitten joukkoon hieman öljyä, joka pitää pastan irtonaisena. Mittaa pastan joukkoon rosmariini ja huhmareessa rouhaistut rosépippurit. Laita pasta maustumaan jääkaappiin vähintään hedelmien pilkkomisen ajaksi.

Purista mandariinin mehu, ja pilko muut hedelmät. Kippaa omenalohkot happamaan mehuun, jotteivät tummu. Kuutioi myös juusto, ja rouhi pähkinät. Sekoita kaikki ainekset pastan joukkoon, ja kauhaise annokset lautasille.

Parvekelasin lävitse erottuvat sisäpihan pensaiden kauniit ruskavärit!
Eli kuvassa ruskaa ja pastaa. Rukkasia ja pakkasia saadaan vielä odottaa hetki.

5.10.2013

Kahden tähden raparperipossu

(Haluaisin kirjoittaa, että kolmen, mutta minkäs teet kun padassa oli vain kaksi tähtianista. Kolme olis ollut liikaa…)


Tämän aterian taustana oli halu upottaa raparperia pääruokaan sekä into testata tähtianiksen makumahdollisuuksia. Pisteenä iin päälle kaupassa oli tarjouksessa hyvännäköistä possupaistia suikaleina! Ja sianlihanhan pitäisi toimia sekä raparperin että tähtianiksen kanssa, ja miksei kaikki kolme yhdessäkin. Makumaailmaa täydennettiin vielä kanelitangolla ja tuoreella inkiväärillä. Ja monella muullakin jutulla...

Lopputulema olikin TO-DEL-LA maukas possupata, jossa oli mahtava mausteisuuden, makeuden ja hapon tasapaino. Vivahteita ja ulottuvuuksia todellakin riitti tavalla, jota ei minun kotikeittiössäni ihan joka päivä saavuteta. Niin oli kuulkaa hienot maut ja upea pitkäkestoinen tuoksu kyökissä, ettei edes railakas hehkutus ja omakehun haju sitä voineet häiritä. :D Nooo... mutta nyt kun on taas rauhoituttu, voidaan rakentavalla itseanalyysillä ehkä hakea vielä joku parannusidea. Nappisuorituksesta huolimatta sanoisin nimittäin kuitenkin niin, että makuaineiden kanssa voisi kenties vetää vähän suorempia linjoja. Eli siis vähempikin voisi riittää. Esim. chilin, valkosipulin, sipulin, soijakastikkeen ja valkkarin suhteen voisi tehdä hieman fokusoivia valintoja ja karsintaa...?

Ensimmäiseksi paistinpannulle esiteltävät mausteainekset.

Raparperipossu

öljyä paistamiseen
2 tähtianista
1 kanelitanko
0.5 tl kuivattua chilirouhetta
pätkä tuoretta inkivääriä raasteena
2 valkosipulinkynttä

1 rkl ruokosokeria
450 g porsaanpaistia suikaleina
450 g raperperia
50 g sipulia
2 rkl soijakastiketta (max)
1 dl valkoviiniä

Kuumenna öljy pannulla, ja pyörittele mausteaineita (tähtianis, kaneli, chili, inkivääri ja valkosipuli) siinä hetkisen verran. Lisää pannulle ruokosokeri, ja sen perään myös porsaansuikaleet. Ruskista näteiksi, minkä jälkeen voit heittää pannuun loputkin ainesosat. Anna hautua kypsäksi, ja tarjoile riisin, ohran, tattarin tms. kanssa. Kokonaisuuden kruunaa kukkuralusikallinen turkkilaista jugurttia.

3.10.2013

Herkullisen huomisen gulassi

Unkarissa vierailu ajoittuu tavan tallaajalla yleensä kesälomakauteen, jolloin helteiset säät eivät ehkä esittele tuhteja pataruokia eniten edukseen. Pahinkaan paahde ei kyllä ole tekosyy aidon gulassin skippaamiseen, sillä mistä muuten hakisit sen referenssin, jota vasten voit irvistellä kotimaan gulassiyritelmille. Asiaan kuuluu myös käydä siellä Budapestin kauppahallissa ostamassa eri sorttisia paprikajauheita itselle ja kavereille tuliaisiksi. Ja se halli on muuten varsinainen suomalaisturistien Piccadilly Circus. Maanmiehiä kun tulee vastaan massoittain, ja voit vain yrittää olla törmäämättä tuttuihin. :D

Goulash eli gulassi.

Vaan kyllä kotonakin saa hyvät gulassit aikaiseksi. Nuotio ja noidan keittopata takapihalle olisi testaamisen arvoinen juttu, mutta nyt kuitenkin hoidettiin homma paistinpannulla. Paprikajauheeksi käy mieluusti mieto eli makea unkarilainen paprikajauhe, mutta myös vahvasta versiosta voi hakea potkua. Oma kombo oli 50-50. Gulassin lisukkeena pitää minusta olla ehdottomasti makaronia, mutta erilaiset mykyt ja perunakin ovat ihan sallittuja. Makaronina testasin Myllyn Parhaan kiharaista nauhaa, josta sain maistiaiset pastaruokakisan tiimoilta. Pian näitä kokkailuideoita pääseekin poimimaan Myllyn Parhaan Föbö-sivuilta.

Jos ja kun gulassin valmistaa kunnon lihasta, ei onneen ole oikotietä. Pitkä haudutus on onnistumisen edellytys, mutta "ollaan nälkäisiä heti työpäivän päätyttyä" -tilanteeseenkin löytyy ratkaisu. Gulassi nimittäin paranee maultaan merkittävästi kokkailua seuraavaan päivään odotellessa. Ja on enemmän kuin suositeltavaa, että pistät sen padan porisemaan maanantai-illalla, kun itse katselet uusinta Good Wife -jaksoa. Ja sitten kympin uutisten jälkeen pannu yön ylitse jäähtymään ja maustumaan (syksyllä ehkä jopa ulos, tsekkaa sääennuste). Tiistaina työpäivän jälkeen on sitten täydellisesti tekeytynyt gulassi valmiina jääkaapissa odottelemassa, ei tarvitse kuin keittää pikaisesti ne makrut! Nam!


Gulassi

400 g naudan suikaleita (sisäpaisti)
200 g makeaa sipulia
1 porkkana
2 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyrettä
1 rkl voimakasta paprikajauhetta
1 rkl mietoa paprikajauhetta
1 tlk (400 g) tomaattisäilykettä (kokonaisia tai isoa murskaa)
puolikas lihaliemikuutio
noin 1.5 dl vettä
100 g keltaista paprikaa
(tarkista suola ja pippuri)

Ruskista huoneenlämpöön totutelleet lihasuikaleet. Lisää pannuun sipuli, porkkana ja valkosipuli sopivasti pilkottuina. Hauduttele hetki, ja etsi pannulta sitten tilaa tomaattipyreelle, joka sekin kannattaa pyöräyttää aluksi hyvässä lämmössä. Mittaa paprikajauhe pannun antimien päälle, ja töki lastan kanssa menemään. Sitten voitkin lisätä säilyketomaatit, lihaliemikuution ja sopivasti vettä. Ja eikun kansi päälle ja voit jättää padan porisemaan. Puolentoista tunnin haudutus on jo kelpo suoritus, mutta mitä pidempään, sen parempaa... Suikaloitu paprika lisätään vasta haudutuksen loppupuolella, mikäli ei haluta aivan pehmenneitä kavereita. Ja ruoka tarjoillaan makaronin tai muun pastan tahi mykyjen kanssa. Perunakin käy.