29.9.2013

Talonleipä: rusinaa ja omenaa

Kaikkihan haluaa poimia rusinat pullasta. Ja maksalaatikosta. Ja porkkanaraasteesta. Mutta se, poimitaanko ne ihastuneena vai vihastuneena, jakaakin ihmiset aika kivasti kahtia. Kenellekään on tuskin epäselvää se, että ruudun tällä puolella rusinat kelpaavat (understatement) kaikissa muodoissa, ja esimerkiksi itse leivotussa leivässä ne ovat yksi suosikkisattumista.


Syysauringon inspiroimana leipaisinkin sitten maltaisen leivän, johon noita sattumia ja luonnollista makeutta tuovat paitsi rusinat myös kuutioitu kotimainen omppu. Lepäainekset tarjosi Helsingin Mylly, jonka Myllärin Luomu -tuotemerkillä on viljaiset välipalat hakusessa. Testasin kuituista talonleipäainesta, jossa on maltaisen maun lisäksi ohrataikinajuurta. Täsmätuote kaltaiselleni tollolle, joka ei ole saanut edesmenneen Herra Hapanjuuren (ja sen jalanjäljissä epäonnistuneesti seurannen Harjoittelija-oppipoika Hapanjuuren) vapauttamaa virkaa edelleenkään täytettyä.

Rusinainen ja omenainen leipä oli huippumaukasta. Leipäaines myös teki leivontasuorituksesta arkiviikollakin onnistuvan operaation, kun aikaa ei kulu yhtä paljon eräisiin työläämpiin leipiin verrattuna. Loistouutinen taikinajuureen leivotun leivän ystävälle! Ja jauhopussejakaan ei tarvitse tämän kanssa pölistellä kuin yhden kappaleen kanssa. Piece of cake... Tai... Slice of bread.

Kun päästiin siivuttamisen makuun, riitti pakastettavaakin.

Rusina-omppulimppu 1 kipale

3.5 dl kädenlämpöistä vettä
1 tl kuivahiivaa
2 rkl siirappia
1 tl suolaa
puolisen pussia (500 g) Myllärin kuituista talonleipäainesta
1 dl rusinoita
reilu 1 dl omenakuutioita

Liuota hiiva ja siirappi lämpöiseen veteen, ja aloita jauhojen lisääminen. Mittaa sitten joukkoon myös suola, ja jatka leipäaineksen kanssa kunnes saat mukavan taikinan aikaiseksi. Loppuvaiheen vaivailuissa sekaan heitetään myös rusinat ja omppupalat, älä ylijauhota, sillä rusinatkin imevät taikinasta nestettä.

Kohota taikina kaksinkertaiseksi (30-60 min), ja leipaise sitten leipäpötköksi. Leikkaa koristeviillot ja kohota vielä reilut puoli tuntia. Paista 225 asteisessa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä täysin ennen leikkaamista (odota seuraavaan aamuun).

Maku kehittyy leivän levätessä. Toisen ja kolmannen päivän slaissit kenties parhaimpia. Omput mieluusti suomalaisia, kuorineen. Ja happamuus on plussaa.

4 kommenttia:

  1. on kyllä hyvännäköinen rakenne - tuon on täytynyt olla hyvää :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Andalusiana: Hyvin arvattu! ;) Ja omenan hyvä käytös leivässä oli kiva ylläri. Palat olivat juuri sopivan kokoisia, jotta tuovat mehevyyttä ja makua, mutteivät esimerkiksi muhjuunnuta ympäröivää leivänosaa.

      Poista
  2. Onpa hyvän näköistä leipää! Tuollaisia on kiva tehdä itse, koska tietää saavansa murtohinnalla siitä, mitä tuontyyppiset leivät kaupassa/leipomossa maksavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Pipsa, tulee paljon edukkaammaksi. Ja se uunista tuleva tuoksu, sitä ei voi kotiin leipomosta ostaa. :)

      Poista