29.9.2013

Talonleipä: rusinaa ja omenaa

Kaikkihan haluaa poimia rusinat pullasta. Ja maksalaatikosta. Ja porkkanaraasteesta. Mutta se, poimitaanko ne ihastuneena vai vihastuneena, jakaakin ihmiset aika kivasti kahtia. Kenellekään on tuskin epäselvää se, että ruudun tällä puolella rusinat kelpaavat (understatement) kaikissa muodoissa, ja esimerkiksi itse leivotussa leivässä ne ovat yksi suosikkisattumista.


Syysauringon inspiroimana leipaisinkin sitten maltaisen leivän, johon noita sattumia ja luonnollista makeutta tuovat paitsi rusinat myös kuutioitu kotimainen omppu. Lepäainekset tarjosi Helsingin Mylly, jonka Myllärin Luomu -tuotemerkillä on viljaiset välipalat hakusessa. Testasin kuituista talonleipäainesta, jossa on maltaisen maun lisäksi ohrataikinajuurta. Täsmätuote kaltaiselleni tollolle, joka ei ole saanut edesmenneen Herra Hapanjuuren (ja sen jalanjäljissä epäonnistuneesti seurannen Harjoittelija-oppipoika Hapanjuuren) vapauttamaa virkaa edelleenkään täytettyä.

Rusinainen ja omenainen leipä oli huippumaukasta. Leipäaines myös teki leivontasuorituksesta arkiviikollakin onnistuvan operaation, kun aikaa ei kulu yhtä paljon eräisiin työläämpiin leipiin verrattuna. Loistouutinen taikinajuureen leivotun leivän ystävälle! Ja jauhopussejakaan ei tarvitse tämän kanssa pölistellä kuin yhden kappaleen kanssa. Piece of cake... Tai... Slice of bread.

Kun päästiin siivuttamisen makuun, riitti pakastettavaakin.

Rusina-omppulimppu 1 kipale

3.5 dl kädenlämpöistä vettä
1 tl kuivahiivaa
2 rkl siirappia
1 tl suolaa
puolisen pussia (500 g) Myllärin kuituista talonleipäainesta
1 dl rusinoita
reilu 1 dl omenakuutioita

Liuota hiiva ja siirappi lämpöiseen veteen, ja aloita jauhojen lisääminen. Mittaa sitten joukkoon myös suola, ja jatka leipäaineksen kanssa kunnes saat mukavan taikinan aikaiseksi. Loppuvaiheen vaivailuissa sekaan heitetään myös rusinat ja omppupalat, älä ylijauhota, sillä rusinatkin imevät taikinasta nestettä.

Kohota taikina kaksinkertaiseksi (30-60 min), ja leipaise sitten leipäpötköksi. Leikkaa koristeviillot ja kohota vielä reilut puoli tuntia. Paista 225 asteisessa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä täysin ennen leikkaamista (odota seuraavaan aamuun).

Maku kehittyy leivän levätessä. Toisen ja kolmannen päivän slaissit kenties parhaimpia. Omput mieluusti suomalaisia, kuorineen. Ja happamuus on plussaa.

27.9.2013

Kaurakeksi ---> leivos

Mustikkametsän tuliaisia nautsikeltiin useampi viikko takaperin myös kaurakeksimäisissä leivoksissa. Tämä on hyvä esimerkki leivonnaistyypistä, joka tarjoilee sesonkimarjan (tai -hedelmän) raikkaasti tuoreeltaan. Onhan tuoreista mustikoista paistettu mustikkapiirakka aivan mainio klassikko, mutta sen hopeareunuksen pilvi on mun pikku päässä se, että marjat muhjuuntuvat uunissa. Monenlaisiin mustikkapiirakoihin voikin ihan hyvin turvautua pakastemustikka-asein, kun tuoresesonki on ohitse...

Makea mustikka-tuorejuustotäyte kookos-kaurakeksin niskassa.


Ohjenuorana hyödynnetty resepti on Pirkan rapea marja-kinuskiunelma, josta näin jossain blogissa annosmaisen keksimuunnelman. Tätä blogia, jossa kinuskikastike oli keksipohjassa korvattu kananmunalla, en kyllä sittemmin enää valitettavasti löytänyt... Ja oma toteutus sovelsi alkuperäisestä vielä pidemmälle, kookosta pohjaan ja täytteessäkin oli kerman ja rahkan sijaan tuorejuustoa. Muistiinpanoja ei tietenkään tullut tehtyä, eli reseptiä ei ole tässä tarjoiltavaksi. Mutta eipä sitä tarvitakaan, Pirkan ohje on hyvä pohja, josta soveltaa oman jauho- ja jääkaapin sisälmysten ohjaamana. Se ei pelaa joka pelkää!

Tällaiset leivonnaiset ovat luvattoman helppoja tehdä, ja maku on mainio + varioitavissa. Kaurakeksileivonnaiset kuuluvat myös taas kerran luokkaan "kiva tarjottava, anna vieraiden koristella ja tuunata omat leivoksensa makunsa mukaan".

24.9.2013

Luumumuffinit

Voisin varmaan julistaa syksyn suosikkisesongikseni. Noin niinkuin foodiemeiningeissä. Okei, kaikki rakastaa kesän ekoja mansikoita, uusia pottuja ja jouluruokia, mutta syksyssä on enemmän luonnetta! Mustikat, puolukat karpalot... Sienet. Ja pataruoat! Ja sitten on ne kotimaiset luumut ja omenat. Syksyssä on myös se hieno juttu, ettei tarvitse enää selitellä kanelin käyttöä... ;)


Nämä muffinit ovat myös sopivalla tavalla syksyisiä. Niissä maistuu makea mutta juuri kivasti kirpsakka luumu. Ja seassa rapsahtelevat unikonsiemenet! Luumu ja unikko sopivat tämän testin validoimana aika kivasti yhteen paitsi värimaailman myös makujensa puolesta! Niin, ja kuten tuli epäsuorasti vihjattua, löytyy näistä muffareista ripaus kaneliakin. Eli uunista pöllähtävä tuoksu on taas sellainen, jotta vesi herahtaa kielelle naapurissakin.

Tämän reseptin löysin eat. live. travel. write -blogin kautta, alkuperäislähteen äärelle en löytänyt. Vaan onpa muuten loisto-ohje. Pikkumuutoksin toteutettuna se tarjosi kyllä yhdet onnistuneimmista muffineistani. E-VER. Ja aikas nättejäkin ovat nämä pilkulliset kaverit! Ja samalla riittävän terveellisiä arkiherkuiksi. :)

Perinteiset murustelukuvat. ;) Luumut niitä keltamaltoisia.

Luumumuffinit 12 kpl (1 c = 237 ml)
(Mukaelma reseptistä, jonka jäljille pääsin täältä: eat. live. travel. write)

1 c vehnäjauhoja
1 c grahamjauhoja
1/2 c tummaa ruokosokeria
1 rkl leivinjauhetta
2 rkl unikonsiemeniä
1/2 tl kanelia
1/2 tl suolaa

3/4 c maitoa
1/4 c margariinia
1 muna
1/2 c kuutioitua luumua

Sekoita yhdessä kulhossa kuivat aineet, ja sekoittele toisessa maito, margariinisula ja muna. Yhdistä edellä mainitut ja kippaa tasaiseksi pyöräytettyyn taikinaan vielä luumukuutiot. Lusikoi seos muffinivuokiin tai -pellille, ja paista leivonnaisia 220-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

22.9.2013

Sormisafkaa - Kuningatar Saba

Ravintolapossut... Eikun ravintolaposse suuntasi syyskauden alkuun etiopialaiseen ravintolaan nimeltä Kuningatar Saba. Eli siis siihen "afrikkalaiseen paikkaan, missä syödään lättyjä sormilla". Ja kyllä, indsera, eli hapatetusta taikinasta valmistettu leipä (lettu) on tässä paikassa se juttu.


Ennen... ja jälkeen.

Me tilasimme Sabassa koko seurueelle yhteisesti sen seitsemää (tarkemmin viittä) eri ruokalajia, jotta päästiin maistamaan mahdollisimman montaa eri makua. Kanaa, lammasta, kasvissettiä, munaa, juustoa ja vaikka mitä. Myös raakaa lihaa! Ja aterioiminen sujui oikein tehokkaasti sormin. Repäistään vaan pala indseraa, ja kaapaistaan sopiva kombo kastikkeita ja lisukkeita matkaan. Bonuksena pikantti tuoksu sormissa vielä seuraavanakin päivänä! :D

Parasta Sabassa olivat minun kokemukseni mukaan juurikin indsera ja sormisyöntikulttuuri. Letun maku oli uudenlainen ja jännä, tykkäsin! Ja askarteleva syöminen on hauskaa! (Niin, ja jos jostain kumman syystä haarukka-veitsi-kombo puhuttelee sinua, ne on kyllä katettu pöytään. Tarjoilija tiedustelee sitten asiallisesti ennen ruokailua tarvitsetko niitä, ja vie ylkkyaterimet pois.) Kastikkeet ja soosit maistuivat, ja monipuolinen kombo oli kiva. Annosten mietous ja makukombojen tuttuus vähän yllättivät, mutta oli joukossa jokunen tulisempikin elementti! Kokonaisuutena hauska ja rento kokemus.

Ruokien esittelyt ja ateriointitapojen vinkit olivat tervetulleita.
(Ruokajuomaksi perin etiopialaista olutta...)

Etiopialainen kaffe kuului tietysti asiaan, popcornin kera tarjoiltuna!
Ja mitkä kahvilusikat! Ketutti, kun jouduin itse skippaamaan
sumpit myöhäisen kellonajan vuoksi. :(

20.9.2013

Kolmen kookoksen pannukakut

Pienissä pannukakuissa on jotain äärimmäisen hellyyttävää. Erityisesti tykkään sellaisista pannareista, joissa on sopivasti korkeutta. Ja maistuvat tietysti sitä paremmilta mitä korkeamman keon niistä saat paistaessa koottua.


Unelmareseptiä minipannareille ei kuitenkaan ole tahtonut löytyä, vaikka rahkapannarit pääsevätkin aika lähelle. Vaan nyt ne saivat rinnalleen vahvan kilpailijan, kun kehittelin Nourishing Days -blogin innoittamana kolmen kookoksen pannukakkuni. Jauhoina käytetään ainoastaan kookosjauhoja, makeuttamisesta vastaa kookossokeri ja paistamisen saa minultakin sujumaan kookosöljy. (Kuten mainittu aiemminkin, olen aika toivoton paistinpannulla paistelija...) Nuo kaikki kolme kookostuotetta ovat peräisin CocoVin tuotevalikoimasta, joista sain kokeilumaistiaisia syksyn reseptikisaan.

Minikokoiset kookospannarini olivat maultaan nimensä veroisia. Kookosjauhot imevät itseensä runsaasti nestettä (huomaat tämän taikinaa turvottaessa), joten lettusten suutuntuma on samalla mehevä mutta myös hieman kookoksisen rakeinen. Eli huippuherkullinen. Ihan erilaista verrattuna tavan lettuihin!


Kookospannukakut

2 munaa
1 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria
0.5 rkl kookossokeria
4 rkl kookosjauhoja
0.5 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
(+ kookosöljyä paistamiseen)

(+ tarjoiluun: maustamatonta jugurttia, kookossokeria ja kookosjauhoa)

Vatkaa munat, ja lisää joukkoon maito sekä sokerit. Mittaa kookosjauhot, ja sekoita niihin sooda ja suola. Yhdistä kuivat ja kosteat ainekset, ja jätä taikina turpoamaan 3-5 minuutiksi. Paista pannukakut miedolla lämmöllä kypsiksi. Pieniä lättyjä paistuu isolla pannulla monta kerrallaan!

Pannareiden kanssa maistuu kookosjauhoilla pönäköitetty ja kookossokerilla makeutettu jugurtti! Sekoita omaan makuusi sopiva sekoitus.

18.9.2013

Siiderileipä - cider quick bread loaf

Meikäläisen uusi ruishapanjuuri ei jostain syystä suostu käyttäytymään kunnolla. Alussa kaikki vaikutti sujuvan, mutta jääkaapissa edelleen sitkeästi säilössä oleva ruokittu juurimömmö on koostumukseltaan epäilyttävää. Kunnon leivän leipomisen sijaan turvauduin siis pikaleipään (quick bread), eli leivinjauheella kohotettavaan korvikkeeseen.

Mieleen muistuikin sitten monessa ulkomaisessa blogissa vilahtanut olutleipä. Olutta ei kuitenkaan ollut maisemissa, mutta mitenkäs olisi sidukkapullo? No, löytyi maailmalta muitakin siideriversiota testanneita, ja innostuinpa itsekin kokeilemaan. Joku kirjoitti leivän sopineen mainiosti myös paahdettavaksi. Että bensaa liekkeihin vaan (paahtoleipäfiksaatio on mulla edelleen ajankohtainen).

Ylimpänä paahdetut siipaleet appelsiinituorejuuston kera. Ei hullumpaa.

Tämä sidukkaleipä (jonka voi mainiosti tehdä olutversionakin) on kyllä simppeliäkin simppelimpi. Ja ohje on tyyppiä perus, eli ei tälle taida linkitettävää alkuperää löytyä. Oma nesteytysvalintani oli kaapin kätköistä löytynyt päärynäsiideri. Ja yllätyksekseni päärynäinen maku oli valmiissa leivonnaisessa oikein intensiivinen. Todella maukasta sellaisenaan ja paahdettuna! Kuori mahtavan rapea, mutta sisus melko tiivis. Pitää joskus testata siideriä oikeassakin leivässä.

Niin, ja tämä leipä ei säilyttämällä parane. Kaksi päivää säilyi maukkaana, kolmantena päivänä alkoi olla kuivakasta ja siiderin makukin tuntui kadonneen kuin tuhka tuuleen? Eli syö ripeästi ja pakasta ylimääräiset siipaleet. (Mehukastahan tämä leipä ei ole alunperinkään.)


Siiderileipä (1 cup = 237 ml)

3 c jauhoja (minulla puolet normi-, puolet graham)
3 tl leivinjauhetta
max 1 tl suolaa
0.25 c sokeria
1.5 c siideriä
(voisulaa tai kuumuudenkestävää öljyä voiteluun)

Mittaa jauhot, leivinjauhe, suola ja sokeri kulhoon. Sekoittele huolella. Kaada päälle sidukka ja sekoita taikinaksi (aikas jämäkkää oli). Sijoita taikina voideltuun leipävuokaan ja voitele myös leivän pinta! Paista 200-asteisessa uunissa noin tunti. Anna jäähtyä hetki ennen vuoasta poistamista (mun leipä olisi paistunut hyvin ilman vuokaakin). Anna leivän myös jäähtyä edes jonkin verran ennen leikkaamista.

16.9.2013

Tortillakipot

Tortillakupit ovat näyttävä annos, ja muffinipellillä paistaen tumpelokin taikoo hienot pikkukupposet vaikka illanistujaisiin. Tortillalätyt vaan paloiksi ja muffinivuokaan. Ja täytteitä päälle ja uuniin. Toinen vaihtoehto on rapeuttaa tortillakipot vuoassa ihan yksinään, ja tarjota ne vasta jäähtyneinä täytettyinä. Testatkaa ja etsikää omat tekniikkanne ja makuvarianttinne!



Meillä tortillakupposet kypsennettiin uunissa täytteineen päivineen, ja kokeilin sekä jugu-munaseoksella varustettuja piirasmaisia versioita, että ihan pelkästään kana-paprikatäytteellä lastattuja kuppeja. Molemmat maistuivat! Tortillan reunat rapeutuvat ihanasti uunissa, ja tortillakipot ovat kieltämättä mukava vaihtelu perinteisiin pehmeisiin lättyihin, joiden täyte valuu sormille. Vaikka hauskaahan niidenkin kanssa on ollut!

Minulla oli muuten pinaattisia tortillalevyjä. Ajattelin pakkauksen kuvan perusteella saavani ainakin vihreää väriä, jos nyt pinaatin maku jäisikin huomaamatta (niinkuin tällaisissa viherlätyissä tai -makaroneissa yleensä käy). Mutta, mutta... Itseasiassa vihreä väri oli paketista löytyneessä tuotteessa aika hento. Ja uunin ruskettamista lätyistä vihreää oli ihan turha etsiä. Sen sijaan maku yllätti positiivisesti. Se pinaatti nimittäin löytyi sieltä ihan oikeasti. Nam! :)


Tortillakipot (12 kpl)

4 tortillalättyä
broileria (esim. fajitas-maustettuja sisäfileitä)
mausteita (esim. chiliä, korianteria)
1 iso paprika
2 dl maustamatonta jugurttia
1 muna

Ruskista broileri ja mausta haluamallasi tavalla. Pilko paprika ja heitä se pannulle kypsymään broiskun kanssa. Kuutioi kypsät fileet.

Pehmeytä tortillat nopeasti mikrossa (roiskaise sormenpäillä sekaan pari vesitippaa). Leikkaa kolme tortillaa neljäsosiksi, ja painele ne muffinivuoan kuppeihin. Käytä viimeinen tortilla paikkailuun ja extrakulmiin. Lusikoi sitten kuppeihin broileri-paprikatäytettä.

Vatkaa pienessä kulhossa jugurtti ja muna sekaisin. Kaada jokaiseen tortillakupposeen oma osuutensa jugurtista. (Kupit irtoavat leikiten voitelemattomasta vuoasta mikäli et roiski jugutäytettä vuoan ja tortillan väliin!) Työnnä muffinipelti 175-asteiseen uuniin, ja kypsennä kupposia kunnes jugu-munaseos on hyytynyt ja tortillalättyjen kulmat ovat ruskettuneen rapeita. Ottaa noin 20 minuuttia.

14.9.2013

Legoinsinöörin smoothie

Innovaatiot syntyvät siitä, kun asioita syystä tai toisesta rohkaistuu katsomaan uudesta näkökulmasta. Freesi tulokulma tuo oivalluksen mukanaan, kun yhdistelet asiat uudella tavalla. Jos skarppaat, löydät vastauksen jo kysymyksenasettelusta. Siis hiffaat ratkaisun ongelmakuvauksesta.

Ylimpänä: puolukkaa ja banaania. Keskellä: mangoa ja nektariinia.
Alimpana: kiiviä ja banskua.


No, oivalluksia on isompia ja pienempiä. Arkielämässä yleensä niitä jälkimmäisiä, joten kannattaa opetella nauttimaan niistäkin. Ajattele nyt vaikka sellaista tilannetta, että tulet pitkän päivän väsyttämänä kotiin, ja haaveilet piristävästä smoothiesta. Jääkaapista noukit sitten puolukkaa, banskua, kiiviä, mangoa ja nektariinia. Ja irvistät, kun hoksaat näistä muodostuvan järkyttävän väriyhdistelmän soseutettaessa. Ruskeaa smoothieta? Kiva juttu. Kuulostaapa raikkaalta.

Sitten otat pienen aikalisän, ja hiffaat, ettei kaikkia jämähedelmiä suinkaan tarvitse samanaikaisesti suristella. Laitetaan väri kerrallaan ja kootaan kerrossmoothiet. Rakettitiedettä parhaimmillaan... I know...

Vinkki lasten ja lapsellisten huvittamiseen: Pillillä imaisten
voit nauttia ensimmäiseksi vaikka alimman kerroksen!

11.9.2013

Suklaa-puolukkakakku... ja hoppua vuodenaikoihin

Mökkiläisten mustikkatulijaiset ovat vaihtuneet tatteihin ja puolukoihin, joita onkin tullut nautiskeltua ennen kaikkea aamupalajugurtissa myslin kera. Siis lähinnä niitä puolukoita... Sienet on säästetty illalliselle. Mutta puolukkaa on riittänyt leivonnaisiinkin, ja klassisten marjapiirakoiden sijaan mieli teki kokeilla jotain ihan uuttakin.

Tiedän, että syksykään on tuskin alkanut... mutta... joko sen yhden sanan saa
jo silti sanoa? Nämä värit ja tomusokeri vaan saavat jo haaveilemaan siitä...


DanSukkerin sivuilta löysin suklaisen ohjeen, jota sitten lähdin testaamaan. Mutta oliko virhe jatkaa kakun paistamista ohjeen neuvoman 20 minuutin jälkeen? Resepti ei nimittäin kertonut tulisiko kakun olla läpikypsää, ja koska tikulla pistäessä kakku oli kovasti taikinaista, jatkoin kypsentämistä vielä melkein 10 minuuttia. Ja sitten kakku oli läpikypsä. Okei, alkuperäisestä reseptikuvasta olisin voinut ehkä päätellä, että kakku tulisikin jättää raa'aksi, koska sen keskusta on mutakakkutyyliin vajonnut. Omani sen sijaan on läpikypsän kakun tapaan keskeltä koholla myös jäähdyttyän. Tavallaan siis ihan eri kakku.

Entä sitten maku? Desi (kukkuraisenakin) oli liian vähän, mitä tulee puolukoiden annostukseen. Puolitoista, ehkä jopa kaksikin, voisi mielestäni laittaa syksyn kunniaksi. Muutoinkin maku jäi hieman vaisuksi ennakko-odotuksiini nähden. Ehkä jokin mauste toisi kakkuun kipinää? Tai olisiko ollut parempi raa'an mehevänä? Täysin kypsäksi paistettu kakku ei ollut kuiva, muttei erikoisesti meheväkään. [Jälkihuomautus: Kakkua jäi yksi pala pakkaseen, joskaan se ei siellä kauaa ehtinyt vanheta. Haukkasin kokeilunhaluisena tätä palaa jo jäisenä, sillä kakku on tyyppiä pehmeähkö-myös-suoraan-pakastimesta. Ja kuulkaa oli ehdottomasti parhaimmillaan ns. jäisenä. Parempaa kuin lämpöisenä, huoneenlämpöisenä tai jääkaappikylmänä.]



Ohjeena siis DanSukkerin Puolukka-suklaakakku, jota noudatin varsin tarkasti. Tumman suklaani kaakaopitoisuus oli tosin hieman matalampi. Ja sesonkia kun eletään, oli käytettävissäni ihan tuoreita puolukoita pakastemarjojen sijaan. Niin... ja luulin käyttäneeni hieman erilaista sokeria, kun muscovadon sijaan minun tumma sokerini oli ruokosokeria. Vaan ruokosokeria se on muscovadokin, ilmeisesti vaan hieman kosteammassa muodossa tjsp. Summa summarum, en siis esitä reseptiä tässä, koska noudatin kerrankin kiltihkösti linkin takaa löytyvää alkuperäisohjetta.

7.9.2013

Mac & Cheese - Fiinisti

Viikonloppu ja vaihde vapaalle? Aurinkoinen lauantai? Leppoisa illallinen kotona? Lasilliset valkoviiniä? Rentoutumista? - Kyllä!

Kolmen metrin ostoslista? Kolmen tunnin kokkaushässäkkä? Kolmenkympin ruokalasku? Kolmensadan gramman lihat puokkiin? Kolmen tunnin ähky? - Ei välttämättä! :D


Pernod Ricard Finland on esitellyt Suomen markkinoille juuri Jacob's Creek -brändin luomuvalkkarin Jacob´s Creek Earth.Vine.Grape Chardonnay. Viinille etsitään kaveriksi maistuvia kasvisruokia, ja lähdin reseptikehittelykisaan mieluusti mukaan. Voitaisiinkin sanoa, että Jacob and I go way, way back... joten oli kiva maistaa uutta Chardonnayta, joka osoittautuikin minun makuuni mainioksi.

Viiniosaamisen suhteen olen innokas aloittelija. Tavoitteena on vähitellen oppia enemmän makupariyhdistelyn klassisista säännöistä, mutta mustavalkoisia oikeita ja vääriä vastauksia ei tässäkään ole. (Analogia: banaani+maapähkinävoi-kombo saa yhden kehräämään ja toisen kakomaan.) Vaan mitä ihmettä kokkaisin viinin inspiroimana ja sen kaveriksi? Pitkällisen pohdinnan kautta halusin kyseenalaistaa viini-illallisen juhlavuuden. Mitä jos ruoka olisikin vikkelästi valmistuva ja simppeli annos? Mutta kuitenkin irtiotto arjesta hienoisella hemmottelufiiliksellä?

Mac & cheese. Mac'n'cheese. Macaroni and cheese. Makruja juustolla.
Ja ehkä maailman söpöin kahden hengen annokselle sopiva tarjoiluastia.


Lopputuloksena päädyin macaroni & cheese -ateriaan, jossa juusto on Chardonnay'ta kivasti komppaavaa (ihanan makuista) Provolonea. Hienostunutta efektiä tuovat myös kotiparvekkeella kasvatetun sitruunabasilikan lehdet. Yrtin maussa on todellakin sitrusta, mutta vähemmän basilikaa, joten se sopii tähän täydellisesti (ei siis ala maistumaan pestolta). Makaronit olivat täysjyvää, mistä tulee hyvä pähkinäinen maku ja purutuntuma. Ja hei, koristeeksi pääsi vielä muutama makea kirsikkatomaatti. Parvekepuutarhan viimeisiä sadonkorjuuhetkiä. Aikas fiinin näköinen annos tuli tästä jenkkien arkipäiväistämästä ruoasta. Kelpasi tätä maistellessa viinilasillisia maiskutella.


Mac'n'cheese fiinisti kahdelle

3 dl kuvioitua pastaa (cappellini)
0.5 tl suolaa keitinveteen

25 g voita
1 rkl jauhoja
2.5 dl maitoa
100 g Provolone-juustoa (piccante!)
valkopippuria
suolaa
muutama oksa sitruunabasilikaa
(kirsikkatomaatteja koristeeksi)

Keitä pasta kypsäksi samalla kun valmistat juustokastikkeen. Jätä makaronit mielummin hieman raaoiksi kuin ylikypsiksi, koska lämmin kastike jatkaa kypsytystä.

Sulata rasva pannulla/kattilassa, ja ripottele päälle jauhot. Sekoittele jauhoseosta noin minuutin verran keskilämmöllä, minkä jälkeen voit aloittaa maidon lisäämisen hissukseen. Sekoita koko ajan. Anna kastikkeen porista pari minuuttia, ja nosta se sitten pois levyltä. Lisää raastettu juusto, mausteet ja yrtit ja sekoita huolella. Kippaa juustokastike kypsien, valutettujen makaronien sekaan, ja tarjoile annokset välittömästi.

Alavasemmalla parvekkeella kypsyneiden keltaisten
kirsikkatomaattien mallikappale ja sitruunabasilikan kukintoja.

4.9.2013

Mustikka-seljankukka-jugurtti-liivakko

Yhtenä sunnuntai-iltana kävi niin, että kun hain iltapalaa jääkabesta, silmään osuivat mökkimustikat ja seljankukkamehutiivisteen jämät. Ja vieressä silmiään siristeli se turkkilaisen jugurtin partaäijä. Yöunien menettämisenkin uhalla tempaisin nämä kolme ainesosaa matkaan ja väänsin pikapikaa liivatelehtien avulla juustokakkutyyppisen hyydykeviritelmän. Tai pannacottatyyppisen. (Mutta ei ole juustokakku, kun ei ole tuorejuustoa, eikä ole pannacotta, kun ei kermaa tai muutakaan maitotuotetta kuumennettu.)

Niin pieni kaakku, että villimustikatkin näyttää pensasversioilta.

Nimi väittää mustaksi, pinta on sininen, ja sisus silti punainen.

Aamulla oli kyllä voittajaolo, kun pääsi aloittamaan maanantain näin ylellisen tuntuisella ja herkullisella aamiaisosiolla! Seljankukka ja mustikka olivat tajuttoman hyvä kombo (Ikean mehutiivisteestä löytyy tosin myös sitruunaa, se on loistotuote jälkiruokiin). Ei tässä enempiä jorinoita tarvita. Joskus vaan leikkaa! :D (Mustikoista muuten hauskat poikkileikkauskuvat.)


Liivakkokakku mustikoista, jugurtista ja seljankukasta n kpl annoksia
(wannabe jugurttipannacotta / wannabe mustikkajuustokakku)

n rkl seljankukkamehutiivistettä (Ikea)
n kpl liivatelehtiä
n dl partaäijäjugurttia

n=3,4,5... (minulla n=3, jolloin käytössä 12 cm minivuoka)

+ reilusti mustikoita

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen ohjeen mukaisesti. Mittaa mehutiiviste kahvikuppiin, ja kuumenna se mikrossa höyryäväksi. Heitä liivatteet mehuun sulamaan. Sekoittele ja anna jäähtyä hetki. Kaada liivateseos ohuena norona jugurtin sekaan, samalla sekoittaen. Ropsauta jugurtin sekaan myös mustikoita, ja kaaviloi massa (ehkä öljyttyyn) irtopohjavuokaan. Paina muutama mustikka myös herkun pintaan. Anna jähmettyä jääkaapissa vaikka seuraavaan päivään.

2.9.2013

Hype-banaaniletut & linkki parempiin pannareihin

Kaikki muut paistoivat banaanilettuja. Ja kehuivat. Meikäläinen ehti aina syödä banaaninsa sellaisinaan taikka leipaista ylikypsät kaverit banskuleiväksi. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vai kuinka? Resepti: munia ja banskuja yhtä monta. Tai munia tuplat banskuihin verrattuna. Tai jotain siitä väliltä. Aivan sama. Ei ne standardikokoa ole kumminkaan, eikä sillä tässä ole niin väliäkään. :)

Lettujen paistaminen on minusta aina ollut vaivalloista, eikä kärsivällisyyttäkään riitä. Siksi minua ei koskaan olla nähty lettukesteissä paistinpannun (tai muurikan) äärellä muutoin kuin kuolaamassa ja kyselemässä joko on valmista. Mutta jos on yksin kotona, ei auta muu kuin tarttua härkää sarvista. Lettukauhaa varresta. Ja paistinpannua kahvasta.

Päällä omaa mustikkahilloa ja myös ihan tuoreita mustikoita.

Heitin banaanilettutaikinaa ihan pienelle pannulle, ja pakolliset kardemummat ripottelin jokaisen letun pintaan vasta pannullahyytymisvaiheessa. Tämän vinkin kardemumman tasaiseen jakautumiseen lettutaikinassa (tai pannukakussa) sain joskus blogikommentista, ja niksihän toimii kuin junan vessa. Suurin osa letuista paistui letun muotoon ja kypsiksi, vaikka muutamia riekaleitakin nähtiin (riekaleina ekan letun kanssa olivat myös ne hermot). Ja minipannuilla tein paistelun loppuvaiheessa kenties ensimmäiset onnistuneet heitto-kääntöni. :D Woah!

Maku? No banaanille, kananmunalle ja kardemummalle maistui. :D Hyviä, mutta tässä kategoriassa rahkaletut ovat ykkösiä. Ja siis, kyllähän näissä banaani-rahkapannukakuissakin aikoja sitten on banskua kokeiltu. Ei siis mikään uusi juttu. Mutta parhaat lätyt allekirjoittaneen mielestä tulee appelsiininkuorella maustetuista rahkapannareista. Niissä on kaikki kohdallaan.


Banaaniletut

n banaania, n=1,2,3...
an munaa, a=[1,2]

+ paljon kardemummaa
+ öljyä paistamiseen
+ silikonisuti öljyn levittämiseen
+ hilllllua ja marjoja lättyjen päälle

Soseuta banskut ja munat sauvasekoittimella. Nakita joku paistamaan ne sun puolesta pannulla. Syö.