26.7.2013

Kanelinen grahampaahtoleipä

Hotellielämä intoutti kaivamaan leivänpaahtimen esiin. Vaihtelu virkistää, ja paahdettu leipä maistuu taas kivalle! Päällisten kanssa on myös kiva pelata. Annetaanko ihan vain margariinin tai voin sulaa kuumalle paahtikselle, vai sipaistaanko pintaan klassiset marmeladit? Juustosiivu on myös erinomainen idea, mutta kokeilkaapas myös Tyrniä ja tyrskyjä -blogin ideaa: tuorejuustoa ja marjoja jäähtyneelle paahtoleivälle! Nam! Tämä tuli hyvänä jatkona makeiden aamupalaleipien villitykseeni, josta saamme syyttää erityisesti Speculoos-herkuttelua... :D



Mutta ensikokeilu sesonkiherkusta (paahdettua leipää, tuorejuustoa ja mustikoita) toi esiin pienen epäkohdan. Leipä! Iteroinkin sitten juuri mustikkapaahtikisia mielessä pitäen leipäreseptin, jonka lopputulos sopisi nimenomaan paahdettavaksi. (Tuon täydellisen tarjoiluehdotuksen postaan myös piakkoin.) Jauhokomboksi laitoin puolet grahamia ja puolet vehnää, ja leipä paistettiin leipävuoassa. Kokeilin nyt myös ensimmäisen kerran maitojauhetta leivonnassa, sen kun pitäisi lisätä kuohkeutta, mikä paahtikselle sopii paremmin kuin hyvin. Ja paahtoleivälle sopii myös jäähtyä leivinliinan alla, nyt ohut ja pehmeähkö kuori on paikallaan.

Ujutin leipäreseptiini vielä yhden jujun, joka tuo leivän paahto-ominaisuuksiin mainion lisän. Eli taikinan sekaan ripsautetaan hieman kanelia! Lähempänä talvea voi määrän nostaa kahteen teelusikalliseen, mutta kesäisille mustikkapaahtoleiville riittää yksikin. Jo tämä tuo pienen kanelinvivahteen, joka ilahduttaa paahtamis- ja syömisvaiheita! (Tosin jos aiot syödä paahtiksesi juusto- ja kinkkutäytteillä, ei kaneli tällöin ole paras ratkaisu!)

Sämpylöihin verrattuna pitkä paistoaika tuo leivälle ihan erilaisen pintavärin. Pelkäsin kaverin palavan, mutta näin asia ei suinkaan ollut, tumma puku kuuluu asiaan!

Skonssimuotilla teollisen säännölliset ja helposti halkaistavat sämppärit!
Vikan palan leikkaamisesta jäi tähteeksi BEIGELI (bagel). :D

Paahtoleipä oli todella onnistunut. Samoin sämpylät, joihin käytin puolet taikinasta (koska minulla raukalla on vain yksi leipävuoka). Munalla voitelu tuntui toimivan paljon paremmin kuin vesi tai maito, joita olen leipiin yleensä käyttänyt. Ja munavoitelu myös kiinnittää siemenet paljon paremmin. Tietenkin! Ja sehän on sanomattakin selvää, että siemenet leivän pinnalla ovat se piste iin päällä! Ne saavat leivänpaahtimessa vielä toisen annoksen kuumaa, ja maku on mitä mainioin.

Tämän syömisen jälkeen sormet tuoksuu aavistuksen kanelille...


Grahampaahtoleipä (2 kpl)

50 g margariinisulaa
1 rkl hunajaa
5 dl vettä (kraanakylmää)
1 dl maitojauhetta
1 ps (11 g) kuivahiivaa
5 dl grahamjauhoja
1.5 tl suolaa
1 tl kanelia (talvella 2 tl)
(valinnainen: 2 dl rusinoita)
noin 5 dl vehnäjauhoja
1 muna voitelua varten
(valinnainen: siemeniä)

Sulata margariini mikrossa, ja sekoita joukkoon hunaja. Perusvispilä on tässä vaiheessa hyvä työkalua, ja lisää sillä rennosti sekoitellen myös vesi, maitojauhe ja kuivahiiva. Vispilöi sekaan vielä grahamjauhot, suola ja kaneli, ja jos maltat, jätä taikinakulho vaikka kymmeneksi minuutiksi omiin oloihinsa, jotta jauhot saavat hieman turvota.

Jatka taikinan työstämistä lisäämällä mahdolliset rusinat (itse laitoin vain yhden desin keltaisia rusinoita, mikä oli ihan liian vähän). Lisää vähitellen myös vehnäjauhot, ja vaihda vispilä muihin työvälineisiin. Älä ylijauhota taikinaa, vaan luota vaivaamisen aikana tapahtuvaan kehitykseen. Käsin työstäen sopiva vaivausaika on kymmenisen minuuttia. Peitä sitten taikinakulho liinalla, ja kohota se kaksinkertaiseksi vedottomassa paikassa.

Leivo taikinasta 2 kpl vuokaleipiä, jos mielit paahtoleipää. Hyvän tuloksen saat painelemalla taikinaa suorakulmioksi, ja rullaamalla sen ilmavaksi pötköksi. Sitten vain pötkö voideltuun leipävuokaan. (Taikina soveltuu ihan yhtä hyvin myös vuoattomaksi leiväksi tai sämpylöiksi.) Kohota leivonnaisia liinan alla vielä puolisen tuntia. Voitele leivät kananmunalla ja ripottele halutessasi niiden päälle siemeniä (unikko, seesam, tms.). Leivät paistuvat 225-asteisen uunin alatasolla noin puolessa tunnissa. Sämpylöille riittää 10-15 minuuttia. Jäähdytä leivonnaiset ritilän päällä, leivinliinalla peitettynä. Älä leikkaa leipää ennen kuin se todellakin on täysin jäähtynyt, mieluusti vasta seuraavan päivän aamuna.

5 kommenttia:

  1. Kaneli on mielenkiintoinen mauste - se sopii yllättävän moneen ruokaan, ja pääsee usein yllättämään positiivisesti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Maija. Kaneli on tosi monipuolinen, se toimii todella erilaisissa makuymäristöissä: makeissa jälkkäreissä, leivonnaisissa, kuumissa juomissa ja myös esim. liharuoissa (tagine!!!) tai kalan maustajana (kylmän kalapöydän antimissa).

      Tämä onkin se mauste, jonka kulutusta pidän vähän silmällä. Voisin nimittäin helposti käyttää runsaastikin kanelia päivittäin, eri yhteyksissä. Mutta kumariinin takiahan kanelia ei tulisi käyttää jatkuvasti ylenmäärin. Kiinnostuneet saavat lisätietoa Eviran sivuilta. Ei siis aihetta huoleen, mutta esim. päivittäinen kanelituunaus kahvikupposille voisi helposti ylittää tuon teelusikallisen suositusrajan.

      Poista
  2. Hip hei, meistähän tulisi hyvä tiimi :) aivan ihana leipä, kokeiluun menee ehdottomasti ja päälle tietysti mustikkatuorejuustoa tai jotain muuta vastaavaa :) käytän kyllä kanelia jonkin verran, en kuitenkaan jatkuvasti, sopii varsin hyvin moniin piirakkapohjiinkin. Kahvia en juo, joten siihen ei tule laitettua.

    VastaaPoista
  3. Hotellissa tulee juurikin syötyä paahtoleipää margariinilla ja marmeladilla ja ai, kun se onkin ihanaa. Kuohkean näköisen koostumuksen sait tuohon paahtikseen. Voisinpa itsekin kokeilla, kunhan ilmat vain jäähtyvät. Ceylon-kaneli on vastaus tuohon kumariinin välttelyyn. Alkuun vierastin sen hieman erilaista aromia, mutta nykyisin totuttuani siihen, se onkin herkullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula: Kiitos erinomaisesta vinkistä, enpä tiennytkään tuosta Ceylon-kanelin paremmuudesta kumariiniasian suhteen. Pitää ehdottomasti kokeilla, tuo voisi varsinkin joulunaikaan olla hyvä idea, kun silloin kanelia tekee mieli käyttää erityisen paljon! :)

      Ja hyvää leivontameininkiä sekä Sarpulle että Paulalle. Hellepäivä ja uuni eivät todellakaan ole paras yhdistelmä! Itsekin leivoin vähän viileämpänä kesäpäivänä, ja ilmankosteus, -lämpö ja muut ympäristötekijät tuntuivat olevan puolellani, sillä leivonnaiset käyttäytyivät ja kohosivat mallikelpoisesti.

      Poista