29.6.2013

Porkkanatsatsiki - Kertaus on opintojen äiti?

Sain mielestäni aivan loistavan lisukeidean: tsatsikia, jossa kurkun tilalle porkkanaa. Ja siis sitähän tehtiin ja sitähän syötiin. Ja jälkeenpäin googletettiin, onko muuallakin keksitty kokeilla. Vaan mitä hittoa, sieltähän pölähti oma viimevuotinen porkkanatsatsikini! En todellakaan muistanut tehneeni saati sitten postanneeni tätä jo aiemminkin! :D Vanhuus ei tule yksin? Tai ehkä vaan löysin itseni uudestaan?!


Tämän vuoden porkkanatsatsiki on kuitenkin nätimpi. Ja maukkaampikin, kun nyt sain viime vuodenkin tsatsikit palautettua mieleen. 2012 raastoin porkkanat, kun taas nyt vuolin niistä kuorimaveitsellä ohuita suikaleita. Idea babyface Jamielta tietysti. Ja tekstuuri on paljon kivempi, kunnollista purtavaa!

Reseptiä en silti taaskaan kirjoittele. Ei tässä tarvitse mitään mittailla. Jugu oli nyt turkkilaista, ja siihen sekaan sitten tsatsikimaustearsenaalit: valkosipulia, suolaa, minttua, tilliä, sitruunaa, mustapippuria... Paranee jääkaappimuhituksessa.

Porkkanatsatsiki. Vai ehkä tsatsikiporkkanat?

27.6.2013

Jauheliharibsit (BBQ-mureke)

Barbecuekastiketta (BBQ) ja sika-nautajauhelihaa uunin lämmössä!
Sadepäivän grillibileet tai köyhän miehen BBQ-ribsit ovat täällä! ;)


Harmaan sateisena kesäpäivänä pöytään nostettiin toden totta jauhelihamureketta, joka kuitenkin esiintyi aivan uudenlaisissa mauissa. Neutraalin murekemassan pintaan siveltiin nimittäin makeaa BBQ-kastiketta. Litteä mureke leikattiin vielä ribsimäisiksi viipaleiksi, huumorimielellä. Testasin muuten mureketaikinaan pikakaurahiutaleita. Ja vähän sokerijuurikaskuituakin, kun taikinamassa tuolla nestemäärällä näytti ensialkuun hieman turhan vetelältä. Tuloksena olikin oikein maukas ja mehevä mureke. Salaviljaisa!

BBQ-murekkeen lisukkeena tarjottiin uunissa lihan vierellä grillattua ananasta. Todella hyvää! Tuoretta ananasta kannattaa kyllä ostaa noilla euron alehinnoilla. Siitäkin huolimatta, että hedelmän kuoriminen on ärsyttävää, sottaista ja suurihävikkistä. Leikkasin ananaksesta siis neljän hengen aterialle neljä isoa ananaspihviä, jotka maustettiin ihan vain mustapippurilla ja suolalla. Osan päälle laitettiin uunikypsänä vielä sitruunamelissapestoa.


Muu osa ananaksesta päätyi sitten kesäsalaattiin. Jossa siis lohkottua ananasta, hapankaalia ja säilykemandariinia. Suurinpiirtein yhtä paljon kutakin, ja lisäksi puoli teelusikallista chilihiutaleita. Pientä vaihtelua tomaatti-kurkku-vihersalaatin aiheuttamaan tympääntymiseen!

BBQ-kastikkeeni oli Blogiringin kesäjuhlien kotiintuomisista löytynyt Sweet Baby Ray's -jenkkibrändin makusoosi. Soveltuu kylmäksi kastikkeeksi, dipiksi ja ennen kaikkea grilliruoan sivelyyn. Lisätietoa löytyy suomeksi myös maahantuoja Haugen-Gruppenin sivuilta.



BBQ-lihamureke / jauheliharibsit

400 g jauhelihaa (sika-nauta)
1.5 dl vettä
0.75 dl (pika)kaurahiutaleita
2 rkl sokerijuurikaskuitua (Fibrex, Reformi)
2 rkl sipulisilppua
1 tl suolaa
1 mm mustapippuria
1 muna

BBQ-kastiketta (esim. Sweet Baby Ray’s Sweet Vidalia Onion)

Mittaa kulhoon vesi, kaurahiutaleet ja sokerijuurikaskuitu (jos skippaat kuitulisän, vähennä nesteen määrää). Anna muhjuuntua 10 minuuttia. Yhdistä sitten kulhossa myös jauheliha, mausteaineet ja muna, ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Jos jauheliha oli vielä jääkaappikylmää, anna taikinan turvota ja odotella tässä vaiheessa hetkinen.

Muotoile litteähkö mureke leivinpaperoidulle uunipellille tai -vuokaan. Sivele pintaan runsaalla kädellä BBQ-kastiketta. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Sivele murekkeen pintaan vielä hieman lisää kastiketta, tai nosta purkki pöytään ruokalijoiden annosteltavaksi.

24.6.2013

Mansikkaskonssit + haukkukuva

Mansikka on ilman muuta kesämarja numero yksi. Joten jos kesälläkin popsitaan skonsseja, pitää nämä aamiaisleivonnaiset tietysti testata mansikkaisina! Kiinteä ja silti makea mansikkalajike (Belgiasta) käyttäytyi yllättävän kiltisti skonsseissa. Nätin kesäistä!

Söötti keittiötekstiili on kannettu työmatkalta aina Puolasta asti.
Pinkki-polkka-neitiväritys saa blogin taustakuvankin haalistumaan! :D
Odottakaas kunhan näette kuvissa myös kääntöpuolen kangaskuvion...

Arvasin mansikkaskonssien kaipaavan miedon mansikka-aromin rinnalle jotain täydentävää settiä. Siispä silppusin parvekkeelta sekaan reilusti sitruunamelissaa. Mutta en ilmeisesti tarpeeksi, vai liekö yrtti jotenkin laimentunut parvekekasvatuksessaan? Sitruunainen maku jäi nimittäin aika hennoksi, parempaan tulokseen olisi kyllä päästy käyttämällä ihan kunnon sitruunankuoriraastetta.

Tulipa nyt silti nämäkin skonssit nähtyä ja maistettua. Ulkonäöltään skonssit olivat yhdet suloisimmista, mutta maun puolesta liputan ennemmin rusinoiden tai kirpakoiden marjojen puolesta.

Haukkukuva ylävasurissa. Onko kukaan muu koukussa näihin?


Mansikkaskonssit (8 tai 12 kpl)

4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa
1 rkl sokeria
50 g margariinia
(iso nippu sitruunamelissaa)
1.5 dl mansikoita
1.5 dl maitoa
1 tl vanilja-aromia

Mittaa kuivat aineet (jauhot, leivinjauhe, suola ja sokeri) kulhoon ja sekoita keskenään. Lisää margariini joukkoon nokareina, ja nypi se kuivien aineiden kanssa murumaiseksi seokseksi. Silppua jauhoseokseen myös sitruunamelissan lehtiä. Kuutioi mansikat ja sekoita nekin varovasti jauhoseokseen.

Kaada toiseen kulhoon kylmä maito ja vanilja-aromi. Sekoita nopeasti ja vaivaamatta, mutta varo muusaamasta mansikoita. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja taputtele jauhotetuin käsin kaksi paksuhkoa ympyriäistä levyä. Leikkaa taikinalevyt sektoreiksi: neljään osaan isommiksi skonsseiksi tai kuuteen osaan, jos haluat pienempiä skonssislaisseja. Voitele jauhoiset pinnat maidolla, ja paista skonsseja 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

21.6.2013

Juhannustaikoja & maastopyöräilyä

Ehkä perinteisin juhannustaika on kerätä kukkia kedolta ja piilottaa ne tyynyn alle. Yöllä sitten uneksitaan tulevista puolisoista ja niin pois päin. Jos ei siipan etsintä ole ajankohtaista tai jos haluaa vaikkapa välttää heinänuhat ja muut juhannusyön painajaiset, voi tyytyä räpsimään kesäkukkasista kuvia! Tulevaisuusselonteot tilataan tarvittaessa alan tutkijoilta...!

Muuten, minun oppimani mukaan kukkia riittää bongata seitsemän erilaista. Perinne kuitenkin vaihtelee, ja jotkut jopa kolmeatoista väittävät tarvittavan. No, epäilemättä vara ei tätä venettä kaada... :D Ja vielä muuten yksi juttu! LuontoPortti tarjoaa mainion kasvihaun ja kasvintunnistussovelluksen, mikäli mökkimaaston kasvustoista on epäselvyyttä. Tai jos innostutte villisalaateista! ;)

Aurinkoista ja Iloista Juhannusta! Nyt kokka kohti kokkoa!

1. Harakankello, 2. apila, 3. vuohenputki ja 4. päivänkakkara.

5. Aholeinikki, 6. hiirenvirna ja 7. lupiini. Ja lippu kera pilvien.
Mistä ihmeestä ne pilvet sinne taustalle löysinkin???

Ekstrana tässä vielä ei-luonnonvaraista kukkivaa pensasta.
Herkän kauniit kukinnot, ihan minun makuuni (visuaaliseen lähinnä).

Pyöräkaupassa en vakuuttunut sinertävän violetista rungosta. Räikeä ja luonnoton. Vaan mitä vielä, fillarihan maastoutuu täydellisesti lupiinipuskiin! Kaunotar...

I want to ride my bicycle/
I want to ride my bike/
I want to ride my bicycle/
I want to ride it where I like...

19.6.2013

Toukkapullat (sämpylät unikko-taatelitäytteellä)

Tuossa hieman aikaisemmin lupailin ja uhkailin lähestyä teitä jauhelihatäytteisten sämpyläruusukkeiden lisäksi myös makealla sämpyläidealla. Ja paitsi maun, myös visuaalisen näkemyksen suhteen ihan uudenlaisilla! Ja tässä ne nyt sitten tulevat, unikko-taatelitäytteiset kukka- ja toukkasämpylät.



Leivonnaisten muovailuideoita ei kuitenkaan ole ravistettu omasta hihasta, vaan nämä on näitä vuosien varrella netissä bongattuja juttuja. Sovelluskohde ja konteksti vaan on eri. Toukkaversion taitteluohje, joka kävisi mainiosti myös vaikka voisarviin tai pasteijoihin, löytyy esimerkiksi täältä. Kukkasille en nyt tietenkään tähän hätään löydä ohjelinkkiä, mutta homma on aika simppeli. Verbaalinen ohje löytyy allaolevan otoksen kuvatekstistä. (Joo, vaihekuvat ois kivat... mutta en vaan malttanut.)

Kukkasämpylä: Kaulitse pieni pala taikinaa ympyrämuotoon. Lusikoi keskelle täytettä, ja kokoa taikinan reunat yhteen siten, että täyte jää taikinapallon sisukseksi. Litistä pallo (mahdolliset saumat alaspäin) ja leikkaa veitsellä tahi saksilla reilut viillot keskustaa kohti (katso kuvan vasen yläkulma). Käännä sitten kukin "terälehti" 90 astetta oikealle tai vasemmalle, ja litistä hieman. Näin täyte "kurkistaa" terälehdistä.


Kukkapullat tai -sämpylät on muuten syöntimielessäkin todella hyvä muoto. Täyte jakautuu tasaisesti ja tasapainoisesti leivonnaiseen, ei synny paksuja pelkkää-taikinaa tai pelkkää-täytettä -osioita. Ja kukan terälehtiä on myös hauska irroitta ja napsia suuhunsa (eikä sormet silti tahmaannu täytteeseen). Paistopinta-alaa on leivonnaisen kokoon suhteutettuna paljon, ja kypsyminenkin on varsin tasaista. Tällä tekniikalla voisi varmaan tehdä myös ison jaettavan pullan tai sämpylän. Ainoa kriteeri onkin, että täyte on unikko-taatelimassan tapaan riittävän kiinteätä.



Taateli-unikkotäyte (pulliin, sämpylöihin, piirakkaan tms.)

0.5 dl unikonsiemeniä
1 pkt (250 g) kuivattuja taateleita (prässipaketti!)
noin 1.5 dl vettä

Ota pieni korkeareunainen pannu, kasari tms., ja lämmitä sitä kohtuudella. Mittaa unikonsiemenet kuivalle pannulle, ja paahda niitä hetkinen. Älä siis polta mustiksi, vaan paahda siemeniin pieni väri ja ihana tuoksu, pannua välillä ravistellen. Lisää sitten pannulle taatelit ja sopivasti vettä, ja kiehauta seos muhjuksi. Jäähdytä.

Leipaise pulla- tai sämpylätaikina (minulla käytössä tämä sämpyläresepti), täytteen valmistus sopii ajoitukseltaan hienosti kohotusvaiheen odotteluajalle. Jäähtyneen täytteen käyttämisideoissa ainoa rajoitus on mielikuvitus. Tee vaikka korvapuustimaisia pullia, täytettyjä matosia tai kukkasämpylöitä! Omiin makeisiin sämpylöihini käytin täytettä runsaasti, jolloin sitä riitti (ainoastaan) yhdeksään kappaleeseen.

17.6.2013

Mantelisilmän aprikoosi-piimälimppu

Meidän keittokirja (Tammi, 2010) teki sen taas... Tuo opus vaan on täynnä mitä inspiroivimpia reseptejä ja kuvia! On totisesti lunastanut otsikkonsa mukaisen roolin tässä kodissa. :) Täytyy vain toivoa, että kirjan sidonta kestää... Sivut ovat vielä yllättävän vähäklöhnäiset kiiltävän paperilaadun ansiosta.

Täsmäisku mantelisuoneen! Ihan tasaisesti sattumien ei tarvitsekaan
sijoittua, mutta tässä oli syntynyt varsinainen mantelipolku! :D


Mitäkö tällä kertaa? Meidän keittokirjan leivonta-osiossa on paljon herkullisen kuuloisia leipäohjeita, ja nyt pistin testiin soodalla kohotettavan vuokaleivän. Alkuperäinen ohje löytyy kirjasta nimellä manteli-aprikoosipiimälimppu. Muokkasin reseptin omanlaisekseni tuplaamalla mantelit ja jättämällä erilaiset siemenet taikinasta pois. Suolan, siirapin ja jauhojen määriä on myös sovitettu. Niin, ja resepti muuten neuvoo hakkaamaan mantelit ja aprikoosit pieneksi... But why? Itse jätin mantelit kokonaisiksi, ja kuivatut (pehmeät) aprikoositkin ainoastaan puolitin. Makuasiahan tämäkin, mutta tykkään isoista sattumista sekä leivän leikkauspinnan että suutuntuman vuoksi.

Ja voi Viljami, että tuli herkullista leipää. Leivoin limpun illalla, ja kääräisin sen yöksi ohjeen neuvojen mukaisesti leivinliinaan. Ja aamupalalla oltiin kyllä haltioissaan. Mantelit eivät ole koskaan maistuneet näin hyviltä, ja Lidlin aleaprikoositkin yllättivät maukkaalla makeudellaan. Leipä on pehmeää, täynnä makua, ja kuoressa taas säilyy pieni rapsakkuus.

Esimerkkisuoritus pikkuisen kapaloitsemisesta. Mammablogimatskua! ;)


(Toim. huom. Olen tosi huono leipomaan juttuja, joita ei saa maistaa heti uunissa paiston jälkeen. Tai siis leivon hyvin, mutta maistan vaikkei saisi... Miten siis selvisin nyt rikkomatta leivän kuorta jo illalla, mikä siis aikuisten oikeasti vaikuttaa siihen, kuinka leipä jäähtyy ja hengittää? No, paistoin pienen osion taikinasta pienessä annoskulhossa. Ja tämä puolessa tunnissa kypsynyt minilimppu maisteltiin jo iltapalaksi. :D)


Piimälimppu aprikooseilla ja manteleilla
(Reseptimuunnelma, jonka inspiraationa Tammen (2010) Meidän keittokirja)

2 dl ruisjauhoja
2 dl grahamjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
5 dl piimää
1 tl soodaa
0.5 dl tummaa siirappia
1 dl manteleita
1 dl kuivattuja aprikooseja

Yhdistä jauhot ja suola isossa kulhossa. Mittaa ja sekoita toiseen astiaan piimä ja sooda. Kaada piimä jauhoseoksen joukkoon, ja tee sama juttu myös siirapille. Sekoita taikina huolella, mutta vaivaamatta, ja lisää loppuvaiheessa myös mantelit ja puolitetut aprikoosit. Kaavi taikina voideltuun leipävuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa 1.5 tuntia. Laske lämpö 150 asteeseen, ja jatka vielä 30 minuuttia. Poista leipä vuoasta kunhan se on jäähtynyt hetkisen. Kääri leipä sitten puhtaaseen leivinliinaan vähintään 8 tunniksi, esimerkiksi yön yli aamupalaa odottelemaan.

15.6.2013

Sweet Taste of Helsinki 2013 & 2012

Taste of Helsinki -raflafestari on täällä taas! Kävin itse korkkaamassa tapahtuman jo torstaina, vaikkei sää ihan paras tuolloin ollutkaan. Makupalat sen sijaan olivat aika priimaa, ja yllättävän moni tuttukin tuli vastaan avajaispäivänä. Me malttamattomat! :D

Kello yhdestä myötäpäivään: (1) Ask: Luomukaritsaa, emmeriä (vehnälajike) ja Ahlbergin yrttejä. Törkeän hyvää lihaa, törkeän hyvät soosit, törkeän hyvät maut! Myös rapsakkaa elementtiä! Kymppisuoritus. (2) Tartar Tammisen rotukarjasta, näytöskeittiömaistiainen. (3) GoodPien huippuhyvät macaronit: minttu ja appelsiini. (4) Ravintola C: Hevostartar ja suola-aroniaa. Aikas ok, ehkä odotin vähän liikoja.

Näytöskeittiön parsamaistiainen (Smör).

Ihana pikkusacher (Kakku & Leipä Keisari).

Tapahtuman henki oli sama kuin Suomi-version lanseerausvuonna 2012. Jolloin muuten kirjoitin hienon blogipostauksen, jota en kuitenkaan koskaan julkaissut, kun kesälomakiireet ja -matkat puskivat päälle... Homma vaan unohtui ja postausrunkofaili jäi pölyttymään. Vaan saattepa nyt pikkukoosteen viime vuoden kuvistakin, hyvä että olin kirjoittanut annokset muistiin. :P Vasta jälkeenpäin muuten huomasin, että molempina vuosina kävin ravintola C:n hevosapajilla! Varsinainen hevoslihaskandaali! (Olen edelläkävijä!) ;) C:n pollet on muuten kotimaista tuotantoa...

Tänä vuonna Taste of Helsinki päästää innokkaimmat vierailijat kokkailemaan itsekin. Tapahtumaan houkuttelemani kaveri innostuikin tästä tilaisuudesta, ja kokkaili Suomen kokkimaajoukkueen opeissa lohta ja kampasimpukoita. Hauska idea!

Ravintola C (2012): Hevosen fileetä raparperin kera. Heppa oli tuolloin törkeän hyvää, ihana suutuntuma! Carelia (2012): Paistettuja kampasimpukoita ja hasselpähkinävoita. Tykkäsin! Ja Akseli Herlevi on muuten hääräillyt tapahtuman ytimessä iloisena molempina vuosina.

Näytöskeittiömaistiaisia ja -tuotoksia 2012. Teemana villivihannekset ja -yrtit.

12.6.2013

Jauhelihatäytteiset sämpyläruusukkeet

Sämpylöiden ja pasteijoiden leipominen on pyörinyt mielessä jo hyvän aikaa. Kunnon leipomissessio erityisesti hiivataikinan kanssa vaan on niin mukava juttu. Aikaahan se vie ja sitoo keittiöön lähettyville pitkäksi aikaa (tosin esim. lähikaupassa ehtii kyllä välissä käydä, taikinan kohotessa). Viime viikonloppuna löytyi vihdoin tuollainen leivonnalle vapaa aamupäivä. Ja jonkinmoista sämpylän ja pasteijan hybridiähän sieltä uunista lounaalle saatiin!

Nämä Arabian Polaris-sarjan perintölautaset sopivat täydellisesti
sämppärien väreihin. Pikkuisia salvianlehtiä näytillä!


Sanon luomuksiani täytetyksi sämpylöiksi. Eli sämpylätaikinan keskelle piilotetaan tuoreilla yrteillä maustettua jauhelihaa. (Oli tarkoitus punastuttaa se paprikajauheellakin, mutta unohdin...) En kuitenkaan tehnyt sämpylöistä ihan suljettuja, enkä tosin ihan avoimia piirakoitakaan. Sen sijaan pääsin viimeinkin testaamaan eräässä ihkussa ei-suomalaisessa blogissa bongaamaani taittelumallia. Todella vaivattomasti linkin vinkeillä syntyy siis ruusumaisen söpöjä pullia, sämpylöitä tai mitä nyt ikinä keksitkään leipaista.

Olen muuten noin niinkuin ylipäänsä heikkona erilaisiin leivonnaismalleihin. Siis niihin lukemattomiin tapoihin muotoilla leipiä, pyöritellä sämpylöitä, askarrella pullia ja rypytellä piiraita. Eri maat ja mantereet ovat kehitelleet omia tapojaan. Erilaiset kulttuuriperinteet ovat tuoneet vaikutuksensa. Ja emännät nyt vaan ovat kautta aikain olleet kekseliäitä! ;)

Mutta niin se vaan on, että näyttävä ruoka myös ilahduttaa. Ja nämä täytesämpyläiset olivat kyllä huippumaukkaitakin. Ja äiti, äiti... oon nyt jo niin iso, että osaan tykätä jo kapriksistakin. :D

Ja jos nämä Rinsessa Ruususen täytepullat miellyttävät silmäänne,
niin odottakaahan vaan mitä muuta pian on tulossa. Lähipostauksessa
tullaan nimittäin näkemään vieläkin vitsikkäämmän näköisiä,
makeatäytteisiä sämpylöitä... Teitä on varoitettu! ;)



Täytetyt sämpylät (2 pellillistä, eli noin 2 x 9 kpl)

Sämpylät

3 dl maitoa
30 g hiivaa
1 rkl hunajaa
2 dl grahamjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
noin 3.5 dl sämpyläjauhoja

Liuota hiiva lämpimään maitoon. Lisää hunaja, ja vispilöi joukkoon graham- ja vehnäjauhot. Heitä liina kulhon päälle, ja anna taikinanalun hengailla vartin verran (jauhot turpoavat). Mausta taikina suolalla, ja lisäile sämpyläjauhoja vähitellen. Lorauta alustuksen lomassa taikinaan vielä öljyä, ja muista, että jauhojen määrässä kannattaa nuukailla, vaivaamisen kanssa ei. Kohota taikina kaksinkertaiseksi, minkä jälkeen sopii aloittaa leipomispuuhat.

Jauhelihatäyte

400 g naudan jauhelihaa
50 g (?) sipulia
2-3 rkl kapriksia
timjamia
salviaa
mustapippuria
suolaa

Ruskista jauheliha, ja heitä sitten sipulikuutiot sekaan kuullottumaan. Lisää myös kaprikset ja reilusti timjamia ja silputtua salviaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä ennen sämpylöiden täyttämistä.

Kaulitse sämpylätaikinasta pieniä pyörylöitä, ja täytä ne jauhelihaseoksella. Taittele, painele, rypytä ja taiteile mielesi mukaan, ja anna sämppärien vielä nousta hetki pellillä, leivinliinalla peitettyinä. Voitele taikinapinnat ennen paistamista maidolla. Täytetyt sämpylät kypsyvät nopeasti, 225-asteisessa uunissa jo 10 minuuttia voi riittää! Tarkkaile väriä.

10.6.2013

Lusikoitava siideriä!

Raikas, kesäinen ja kevyt jälkkäri? Jotain mikä sopii tuhdimmankin grilliaterian päätteeksi? Viilennyksen tarvetta kesäkuumalla? No, voit korkata sidukan ja poimia suuhun torireissulta haalittuja kesämarjoja. Tai yhdistää nämä lusikoitavaan, juhlalliseen jälkkärimuotoon! Vain täysi-ikäisille!


Tässä versiossa omppua, mansikkaa, vadelmaa, mustaherukkaa... ja sidukkaa.
Niin, ja tietystikin sitruunamelissaa, joka kruunaa makuelämyksen.



Lusikoitava siiderihyytelö tykkää mistä vain marjoista ja hedelmistä, ja jos vielä löydät sekaan sitruunamelissaa, minttua, basilikaa tai muuta jälkkäriyrttiä, on tulos entistä komeampi ja maistuvampi. Ja jos pakkasessa on vielä viime kesän marjoja, käytä ne nyt tähän. Kohmeiset marjat nopeuttavat liivatteen hyytymistä, ja annokset valmistuvat jääkaapissa lusikoitavaan muotoon pääruoan syömisen aikana! (Marjat sulavat ja hyytelö viilenee ja jähmettyy hallitusti.) Annosmaljojen, -kulhojen tai -lasien valinnassa kannattaa muuten huomioida, että valtaosa marjoista, hedelmistä ja yrteistä pyrkii pintaan kellumaan...

Sidukkana käytin tässä Golden Capin omppuklassikkoa, josta siitäkin sain maistiaisen parin uutuuden joukossa (tsekkaa Lemon Soda -fiiliksiä täältä).


Maistiaiset.


Siiderihyytelöä pakkasmarjoilla herkuteltiin jo parin
päivän päästä uudestaankin. Kun oli nuo hellesäät! ;)



Lusikoitava siideri(hyytelö)

X dl siideriä (1-2 dl per nenä)
X kpl liivatelehtiä (eli sama määrä kuin siideridesejä)
marjoja ja/tai hedelmäviipaleita (myös pakasteiset käyvät)
sitruunamelissaa, minttua tai basilikaa (ja sulkuhuomautus :P)

Laita liivatelehdet likoamaan veteen noin viideksi minuutiksi. Kokoa sillä aikaa annoskulhoihin tai laseihin marjoja, hedelmäpaloja ja yrttejä. Kaada kylmä siideri kulhoon (tai esim. kannuun), mutta kuumenna puolisen desiä siideriä mikrossa kiehumispisteen tienoille. Purista liivatelehdet ylimäärävedestä, ja sulata ne kuumaan siideritilkkaan. Kaada sitten kuuma liivateseos muun siiderin joukkoon, sitä samalla sekoittaen. Kaada sitten siideriliemi annosastioihin, marjojen yms. päälle. Jäähdytä jääkaapissa, kunnes liivate on hyytynyt. (Jos käytät pakastemarjoja, prosessi on nopeampi!)

8.6.2013

Banaanikakkuruudut Tetriksen hengessä

Saanko leipoa taas banaanileipää, jos paistan sen ihan eri vuoassa kuin koskaan aiemmin? Jos maustan sen eri tavalla kuin viimeksi? Laitan eri jauhojakin, se on nyt aivan eri leivonnainen? No, jos myös leikkaan sen ruuduiksi mokkapalojen tapaan?


Palikkaleikit on kattauksen ydin. Huomaa myös mehevä banskusattuma.


Kahta samanlaista banskuleipää tuskin koskaan nähdään (tässä keittiössä), mutta kakkumainen arkileivonnainen ei edelleenkään irrota koukkujaan minusta. Nyt palasin melkein ihan, ihan, ihan ekan banaanileipäohjeeni ainesosiin grahamjauhoja ja kaurahiutaleita myöten. Vuokana nyt laakeampi pelti, ja piiraan(?) pinnalla ja vuoan pohjalla anteliaalla kädellä ropisteltuja kaakaopapuja rouhittuina (kauppanimi kaakaonibs). Viljaisaa banskunannaa parhaimmillaan.


Kuvia koneelle siirtäessä ja siellä käsitellessä alkoi jostakin syystä soida vanhan kunnon Tetriksen tunnusmusiikki päässä. Pitäisköhän etsiä GameBoy porukoiden kaappien kätköistä. Sen pitäisi toimia edelleen, kunhan vain patterivirtaa riittää.


Banaanikakkuruudut (noin 20 x 25 cm vuokaan)

3 banaania
2 munaa

1 dl vehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
0.5 tl suolaa
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta

(kaakaopapurouhetta = kaakaonibs)

Muusaa banaanit, mutta jätä silti joukkoon meheviä pikku sattumia. Sekoita banaanisoseen joukkoon munat. Yhdistä sitten toisessa astiassa keskenään kuivat aineet, ja kääntele ne banaani-munaseokseen. Kaada öljyttyyn vuokaan, jonka pohjalle ja pinnalle voi heitellä kaakaopapurouhetta, ja paista 175 asteessa noin 40 minuuttia. Varmista kypsyys hammastikun avulla. Leikkaa ruuduiksi. Konsultoi pikkulasta tai muuta leikki-ikäisen mentaliteetin yhä omistavaa henkilöä kattausapuna.



5.6.2013

Tuunaa mun Magnum!

Olisko niin, että kesäkuun helteet tilattiin Magnum Pleasure Storen kunniaksi? Vanhalle ylioppilastalolle on nimittäin vain ja ainoastaan kesäkuun ajaksi avattu jäätelöbaari, jossa tuunautat vaniljaisen Magnumpuikon haluamillasi lisukkeilla. Ensin jätski dipataan valintasi mukaan maito- tai valkosuklaassa, ja jähmettyvän kuorrutteen niskaan ropsautetaan mielitekojasi vastaavat härpäkkeet. Valikoimassa on pähkinäisiä, marjaisia, suklaisia ja vaikka mitä vaihtoehtoja.


Tarkkaan sekä maun, rakenteen että visuaalisen ilmeen ja värien
puolesta mietitty komboni: inkivääri, pistaasi ja ruusunlehti.




Tekemisen meininkiä tuunaus- ja kokoonpanolinjastossa.

Pääsin Vanhalle Magnumin putiikin avajaisiin, ja oma makukomboni oli kandeerattu inkivääri, pistaasipähkinärouhe ja sokeroidut ruusunlehdet. Hayleyn persialainen Magnumpuikko siis. :D Jonotin tuunausjäätelöäni (siis ekalla kierroksella...) viimeisten joukossa, ja olin kuulemma ensimmäinen inkiväärin pyytelijä. Vaan sehän oli paras päällinen! Ylipäänsä inkivääri-pistaasi-ruusu oli mainio yhdistelmä, vaikka ruusu aika miedoksi jäikin. Mutta mitä hittoa, tilaisuudessa vaikuttanut ammattikokki julisti vieraille myöhemmässä vaiheessa aikovansa ottaa juuri tuota samaa yhdistelmää. Matkija!? ;) Tai ehkä minulla vaan on huippuhienostunut maku, kun lukemattomista komboista poju päätyi juuri samaan.

Mutta menkää ihmeessä testaamaan hyvän sään aikana! Helteet eivät ole ikuisia, kuten ei kesäkuun lopussa hyvästit heittävä jätskibaarikaan...


Vaatimattomampi ulkokuori: chili, inkivääri ja kaakaonibs.


Pientä suolapalaakin tarjottiin, tämmöisiä lusikoita ostaisin kotiin, jos ei jo kaapit pursuilisi tavarasta. Ehkä voin lohduttautua sillä, että nämä on pian jo aika passé.