24.5.2013

Kulosaaren Casino & Iloinen Pikku Sateenvarjo

Kulosaaren Casino on upea paikka. Tilat ovat tyylikkäät, ja kaunis luonnonympäristökin avautuu hienosti illallispöydästä käsin. Merinäköalassa on tunnelmaa! Casinolla ilahdutti myös se, että hulppeiden puitteiden lisäksi sama taso toteutui ruoassa ja palvelussa. Ammattitaidolla ja ajatuksen kanssa, reseptihän toimii!


Seurueemme starttasi illallisen parsateemaisesta noutopöydästä. Siitä saa muuten nautiskella valintansa mukaan joko alku- tai pääruokana. Ja valikoima oli sen verran laaja ja tasokas, että allekirjoittanut olisi ollut tosi tyytyväinen siihen jälkimmäisenäkin vaihtoehtona. Parsaa oli sen seitsemässä muodossa, ja erilaisia kaloja ja äyriäisiä oli paaaljon niitäkin. Omat suosikit olivat katkarapurillette ja klassinen vihreä parsa hollandaisekastikkeella. (Oli muuten täydellinen kypsyys, todisteena upea väri räpsylautasella.)


Parsapöytä (itsetarjoilu noutopöydästä).

Pääruokana söin sitten mehevää kuhaa fenkolikastikkeella. Kokki lienee lukenut ajatukseni, vai miten on mahdollista, että lautasella julistettiin samaa ilosanomaa, jota olen tässä saarnannut ystävästämme fenkolista. Sitä oli siis paitsi kastikkeessa, myös tuoreina kuutioina ja kasvin ylimpien lehtien tillimäisinä osina. Kuutioitu, kurkkuun (?) yhdistetty fenkoli oli muuten räjäyttävä kombo. Tämä oli niiiin mun makuun sovitettu annos. No okei, oli siinä joku juureslastu ja korvasieniäkin. Mutta nuo hifistelyt jäivät seinäruusuiksi näissä bileissä.


Grillattua kuhaa, ruohosipuli-perunapyreetä ja fenkolikastiketta.


Vihreät pikkukuutiot... \o/

Jälkkärinä vielä pistaasivanukasta ja raparperiä semmoisenaan ja sorbettina. Raparperi oli suussasulavaa. Noin minäkin haluan sen oppia valmistamaan! Turha happo oli taitettu pois, mutta maustemarinointiliemi ei kuitenkaan tehnyt siitä imelän makeaa. Hieno balanssi. Sorbetti maistui myös, mutta vanukas jäi hieman vaatimattomaksi. Voimakas raparperi ja vadelma sammuttivat sen miedommat maut.


Pistaasivanukas, vadelmaa ja raparperia.

Niin... Palvelusta vielä sen verran, että saapuessamme sää oli hieman sateinen. Vinkkasin sitten narikassa, että olisi mukavaa, jos märkää sateenvarjoani ei pistettäisi roikkumaan takin kylkeen. No, kun tuli poistumisen aika, sain takin tyylikkäästi (ja kuivana) päälleni. Ja todellakin erikseen säilytettyä sontsaakaan ei tarvinnut pyydellä ja etsiä erikseen, mutta se kyllä näytti jotenkin omituiselta... Narikan herra ilmoittikin iloisesti varjon ehtineen kuivua mainiosti, kun hän oli avannut sen. Ja oli näemmä myös taitellut sen kauniisti kiinni! Noin siistiltä se varjo olikin viimeksi näyttänyt kaupan hyllyllä. :D Sitä tulee niin iloiseksi törmätessään hyväntuuliseen ja avuliaaseen palveluhenkeen! Kiitos. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti