20.5.2013

Kukkahattutätikakku (?) äitikullalle

Mitäs se äitienpäivä olisikaan ollut ilman kakkua? Itse asiassa se olisi ollut iloinen, aurinkoinen ja puuhakas päivä silloinkin, mutta kyllä makea kaakku kahvipöydässä ilman muuta kuului asiaan.

Koristekukkasen lajike lienee peukaloliisa. Terälehtien muotoilutyökaluun viitaten.


Ilahdutimme äitiä täytekakulla, jonka alempaan kerrokseen tuli mustikkasosetta ja samalla soseella maustettua kermaa. Ylempään kerrokseen taas sitruunamelissa-vadelmasosetta sekä tällä soseella maustettua kermaa. Marjat äidin (ja isänkin) keräämiä ja pakastamia! :D Sitruunamelissa allekirjoittaneen parvekepuutarhasta. ;) Kakkupohjana aivan normaali neljän munan kakkupohja, jonka jauhosatsista kolmannes vehnää, kolmannes perunaa ja kolmannes kaakaojauhetta. Kostutus maidolla. Päällipinnat vielä siveltiin loppukermalla, ja kakun niskaan kaulitsin blogiarvonnasta syssymmällä voittamani sokerimassakuorrutteen.

En ole kaulittaviin kuorrutehässäköihin aiemmin sotkeutunut, mutta sokerimassan työstäminen oli tomusokerin avulla lastenleikkiä (pun intendend). Ja lopputuloskin oli siisti. Kakun yli menevät (eli pois leikatut) reunaliepeet sotkeutuivat vähän mustikkaan, ja kun mustikkasosetta jäi muutenkin yli, värjäsin jämämassan kunnolla sinertäväksi. Tuli sitten kakkua kiertävä koristepunos ja päällistä koristava kukkanen kuin kaupan päälle! Siskosisilisko askarteli vielä kissimirrinkin.


Kaivoin tarjoiluastiaksi perintöastiaston ison lautasen/vadin. Sopi täydellisesti väriin ja fiilikseen. Jopa niin hyvin, että kuvassa kokonaisuus näyttää ihan tätimäiseltä kesähatulta? :D:D:D.


Kakun leikkauspinta oli tyylikäs. Kotimaisten marjojen aito väri tekee aina vaikutuksen. Sokerimassaa pelkäsin vaikeaksi ja pahanmakuiseksi, mutta molemmissa huoli osoittautui onneksi vääräksi. Mutta ei se silti ollut minun juttuni, tykkään paljon enemmän siitä, kun kakusta näkee mitä se pitää sisällään. Ei nyt siis tarvitse olla kaikkien ainesosien tyrkyllä, mutta nämä kauttaaltaan kuorrutetut hässäkät, marsipaanit ja muut venkulat ovat jotenkin peitenaamioita minun silmääni. Ja tulee keinotekoinen ja muovinen fiilis. Pitää näyttää syötävältä!


Aika hätäinen räpsy. Kerrankin kun nätimmin leikatusta palasta olisi pienellä keskittymisellä saanut upean poikkileikkauskuvan. :P

2 kommenttia:

  1. Mullakin on tiedossa ensimmäinen sokerimassaväkertely tänään tai huomenna. Jännittävää! Kainalokanan 1v kakkuun teen sokerimassapäällysteen ja kuvion, ja reunoille tulee kermaa. Kiva kuulla että sokerimassan kanssa pelaaminen ei ole kovin hankalaa (vaikka siltä se kyllä kuulostaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis mä luulin, että saan kaulita sen useamman kerran. Etten saisi siitä tasaisen paksua pyörylää. Tai että se tarttuisi pöytään. Tai halkeilisi ja repeilisi. Etten saisi nostettua sitä kakun päälle. Tai etten saisi sitä laskeutumaan kakun ympärille... Ja niin edelleen.

      Mutta mitä vielä, sujui ihan nätisti ensi yrityksellä kun vaan noudatti paketin yksinkertaista ohjetta (lämmitä hetki käsissä puristellen ja ota avuksi tomusokeria). Luotan että sullakin onnistuu hienosti, Luumukka! :)

      Poista