29.5.2013

Mikrotettu couscous featuring sitruunamelissa

Couscous on siitä mukava lisuke, ettei se välttämättä vaadi tilaa liedellä. Veden voi toki halutessaan kuumentaa kattilassa, ja haudutella couscousin siinä kypsäksi, mutta myös pelkkä kulho ja vedenkeitin tai mikro riittävät nekin. Couscous myös innostaa kokeilemaan vähän iloisempia lisäkekomboja, ei siis välttämättä pelkkää couscousia sellaisenaan. Toki samaa ideapäätä voisi hyödyntää perusriisin tai -ohrankin keittelyssä...


Tämänkertaisen couscoussetin nestettä en normista poiketen kiehauttanut vedenkeittimessä. Tomaattimurska kun ei sinne oikein sovi... Siispä mikroaaltouunin kimppuun. Nesteet sinne, ja sitten couscous ja muut rippeet sekaan. Hauduttelua, ja muutama lisälämmityskierros. Samalla broiskut pannulle, ja luvattoman nopeasti oli kokonainen ateria valmiina pöytään katettavaksi. Maukkaan ja raikkaan couscousin juju on sitruunamelissa, joka on suorastaan riehaantunut kesäparvekkeellani. (Kyllä se välillä jo kesältä tuntuu, eikö!) Inspiroitukaa, ja kokeilkaa omia kombojanne!


Värikkäämpi couscous-lisäke

500 g tomaattimurskaa
1.5 dl vettä
1.5 dl couscousia
200 g (pakaste)maissia
2 rkl punaviinietikkaa
suolaa ja mustapippuria
iso tukko sitruunamelissaa

(broilerin fileitä esim. worcestershirekastikkeella maustaen)

Valmista couscous joko pannulla tai mikrossa:
Holauta tomaattimurska ja vesi kattilaan (kulhoon) ja kuumenna pannulla (mikrossa). Sekoita joukkoon sitten couscous, maissi ja etikka. Anna muhia kannen (mikrokuvun) alla, ja tarjoile sopivasti lisälämpöä, erityisesti jos maissi oli jäistä. Muista myös sekoitella. Paista tällä välin couscous-lisukkeen seuraksi vaikkapa broiskufileitä tai halloumibiffejä. Kun couscous on kypsää, mausta seos suolalla ja pippurilla, ja hienonna sekaan myös reilusti sitruunamelissaa. Sekoita ilmavasti esim. haarukalla.

26.5.2013

Juusto-fenkolipiirakka

Fenkoli-ilottelu, jota on harrastettu sekä kotosalla kokkaillen että ravintelissa possutellen, saa vielä jatkoa yhden postauksen verran. Tämän jälkeen lupaan kuitenkin pitää pienen tauon. Ehkä. Mutta tässä vielä fenkolista paistettu piiras.


Mikä siinä onkin, että monesti se viimeinen, jääkaapissa
muhinut ja nuhjaantunut slaissi on se kaikkein maukkain...


Fenkolihan sopii erityisen hyvin kalan ja äyriäisten kanssa, mutta sen yhdistäminen voimakasmakuiseen juustoon on myös tehokas idea. Murustelinkin piirastäytteeseen reippaalla kädellä Allerum Svecia -nimistä juustoa, joka oli tarttunut kaupasta mukaan heräteostoksena. Aikas hyvänmakuinen uutuus.

Piirakasta tulikin vähän ruotsalaishenkinen, kun sekä juusto että täytteen sitova partaäijäjugu tulivat länsinaapuristamme. Ja sattumoisin samalta Lindahls Skånemejerier -firmalta. Jännää. Ja maistuvaa.


Huomaa ruotsalainen huumorintaju: Avaa tästä. Tai tästä. GILLAR!

Hieno pikaräpsy pohjan oranssehtavasta väristä. Ja puremajäljistä...

Piiraan pohja on tyyppiä mutu. Tavoitteena oli esipaistaa ohut, keksimäisen rapsakka pohja, johon makua ja väriä tulisi paprikajauheesta (unkarilaista, savustettua ja tulista tyyppiä, ei sellaista tavan mautonta paprikajauhoa, josta saat ainoastaan väriefektin). Suorituksen arvosanaksi antaisin 9/10. Eri terveellinenkin! Pohja oli tiivis, rapea ja maukas, mutta tuoreeltaan sen rakenne oli niin ryhdikäs, ettei ihan haarukalla painaen saanut helposti palasteltua. (Seuraavina päivinä jääkaappisäilytyksen myötä pohja tasaantuu, muttei silti pehmene ja vety!) Mutta jos ei tarvitse hienostella, piiraspalat maistuvatkin parhaimmalta ihan kädestä pidellen, haukkaamalla. Tämä pohja siis mahdollistaa hienosti sormisyötävyyden.


Fenkolipiirakka (juustopiirakka) max 20 x 25 cm vuoka

Pohja
2 dl sämpyläjauhoja
2 mm suolaa
2 tl paprikajauhetta (savustettua, mieluusti ns. tulista tyyppiä)
1 dl turkkilaista jugurttia

Mittaa ja yhdistä kulhossa sämpyläjauhot, suola ja paprikajauhe. Sekoita joukkoon myös turkkilainen jugurtti. (Anna taikinapallon levätä jääkaapissa puolisen tuntia.) Painele pohjataikina voideltuun vuokaan, ja esipaista 200-asteisessa uunissa 5-10 minuuttia.

Fenkoli-juustotäyte

300 g fenkolia (1 mukula)
mustapippuria ja suolaa
3 dl turkkilaista jugurttia
2 munaa
50-100 g voimakasta juustoa
(kirsikkatomaatteja)
(unikonsiemeniä)

Siipaloi fenkoli, ja kuullota sitä paistinpannulla kunnes se alkaa pehmetä. Mausta pippurilla ja suolalla. Vispilöi jugurtti ja kananmunat sekaisin, ja kippaa seokseen sitten kuullotettu fenkoli ja raastettu tai murusteltu juusto. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Mikäli kaipaat piiraalle väriä, koristele pinta vielä vaikkapa kirsikkatomaateilla ja unikonsiemenillä. Piiras kypsyy 200-asteisessa uunissa noin 30 minuutissa. Voit antaa piirakan tekeytyä uunissa ylimääräiset viitisen minuuttia lämmön pois kytkemisen jälkeen.

24.5.2013

Kulosaaren Casino & Iloinen Pikku Sateenvarjo

Kulosaaren Casino on upea paikka. Tilat ovat tyylikkäät, ja kaunis luonnonympäristökin avautuu hienosti illallispöydästä käsin. Merinäköalassa on tunnelmaa! Casinolla ilahdutti myös se, että hulppeiden puitteiden lisäksi sama taso toteutui ruoassa ja palvelussa. Ammattitaidolla ja ajatuksen kanssa, reseptihän toimii!


Seurueemme starttasi illallisen parsateemaisesta noutopöydästä. Siitä saa muuten nautiskella valintansa mukaan joko alku- tai pääruokana. Ja valikoima oli sen verran laaja ja tasokas, että allekirjoittanut olisi ollut tosi tyytyväinen siihen jälkimmäisenäkin vaihtoehtona. Parsaa oli sen seitsemässä muodossa, ja erilaisia kaloja ja äyriäisiä oli paaaljon niitäkin. Omat suosikit olivat katkarapurillette ja klassinen vihreä parsa hollandaisekastikkeella. (Oli muuten täydellinen kypsyys, todisteena upea väri räpsylautasella.)


Parsapöytä (itsetarjoilu noutopöydästä).

Pääruokana söin sitten mehevää kuhaa fenkolikastikkeella. Kokki lienee lukenut ajatukseni, vai miten on mahdollista, että lautasella julistettiin samaa ilosanomaa, jota olen tässä saarnannut ystävästämme fenkolista. Sitä oli siis paitsi kastikkeessa, myös tuoreina kuutioina ja kasvin ylimpien lehtien tillimäisinä osina. Kuutioitu, kurkkuun (?) yhdistetty fenkoli oli muuten räjäyttävä kombo. Tämä oli niiiin mun makuun sovitettu annos. No okei, oli siinä joku juureslastu ja korvasieniäkin. Mutta nuo hifistelyt jäivät seinäruusuiksi näissä bileissä.


Grillattua kuhaa, ruohosipuli-perunapyreetä ja fenkolikastiketta.


Vihreät pikkukuutiot... \o/

Jälkkärinä vielä pistaasivanukasta ja raparperiä semmoisenaan ja sorbettina. Raparperi oli suussasulavaa. Noin minäkin haluan sen oppia valmistamaan! Turha happo oli taitettu pois, mutta maustemarinointiliemi ei kuitenkaan tehnyt siitä imelän makeaa. Hieno balanssi. Sorbetti maistui myös, mutta vanukas jäi hieman vaatimattomaksi. Voimakas raparperi ja vadelma sammuttivat sen miedommat maut.


Pistaasivanukas, vadelmaa ja raparperia.

Niin... Palvelusta vielä sen verran, että saapuessamme sää oli hieman sateinen. Vinkkasin sitten narikassa, että olisi mukavaa, jos märkää sateenvarjoani ei pistettäisi roikkumaan takin kylkeen. No, kun tuli poistumisen aika, sain takin tyylikkäästi (ja kuivana) päälleni. Ja todellakin erikseen säilytettyä sontsaakaan ei tarvinnut pyydellä ja etsiä erikseen, mutta se kyllä näytti jotenkin omituiselta... Narikan herra ilmoittikin iloisesti varjon ehtineen kuivua mainiosti, kun hän oli avannut sen. Ja oli näemmä myös taitellut sen kauniisti kiinni! Noin siistiltä se varjo olikin viimeksi näyttänyt kaupan hyllyllä. :D Sitä tulee niin iloiseksi törmätessään hyväntuuliseen ja avuliaaseen palveluhenkeen! Kiitos. :)

22.5.2013

Seljankukkakakku ja omppuhyökkäys

Onko seljankukka teille tuttu aines? Wikipedia osaa kertoa mustaseljasta sen verran, että Euroopassa kukkia on käytetty parantavina rohtoina aikapäiviä, ja marjojakin voitaisiin pienin varauksin hyödyntää. Minulla on sellainen käsitys, että ruotsalaiset naapurimme ovat hoganneet meitä paremmin seljankukkien ilot. Muistan maistelleeni ihastuneena joskus Ruotsissa valmistettua seljankukka-alkomahoolijuomaa. Siitä asti olen passiivisesti seljankukkaa etsiskellyt, ja Ikeassa vihdoin onnisti. Mööpelivarastosta saa myös edukasta seljankukkamehutiivistettä! Hyvää mehua! Ja sopii erinomaisesti jälkkäreihin ja leivonnaisiin. (Kyllä, myös esim. Stokkalta löytyy ainakin valmista seljanmarjamehua, mutta hinta-määräsuhde on minusta ollut vinksallaan.)


Myös resepti-ideoita mehutiivisteen hyödyntämiseen (muuten kuin mehuna ja juomasekoituksissa) olen hakenut Ruotsista päin. Hemma hos mig -blogista löytyikin kiva kahvikakkuidea, jonka toteutin parin oikopolun ja parin kiertotien kautta soveltaen. ;)

Kakku oli todella maukas. Seljankukka tuo ihanan vivahteen vaniljaiseen taikinaan. Ja omppupalat tekevät kakusta todella mehevän. Niitä olikin niin runsaasti, että meinasivat kaapata päärolin seljankukalta. Erittäin priima lopputuotos, ja vähän erilainen! Ainiin, rengasvuoan kumoamisen kanssa meinasi tulla hiostava olo. Kakku ei halunnut ensialkuun oikein irrota, en tiedä johtuiko se taikinasta vai vuoastani. Lisäjäähdyttelyn ja epätoivoisen kopistelun avulla kakku irtosi kuitenkin loppupeleissä nätisti. Huh!


Ikeasta löydettyä.


Seljankukkakakku

2 munaa
1 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 mm suolaa
1 dl (manteli)maitoa
0.5 dl seljankukkamehutiivistettä (Ikeasta!)
1 iso omena

Vatkaa munat ja sokeri. Mittaa jauhot eri kulhoon, ja sekoita niihin leivinjauhe, vaniljasokeri ja suola. Kuori ja kuutioi omppu.

Mittaa maito ja mehutiiviste muna-sokerivaahtoon. Sekoita, ja lisää sitten kuivat ainekset. Sekoita taikina tasaiseksi, ja lisää lopussa vielä omenakuutiot. Kaavi taikina hyvin voideltuun (rengas)vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa 40-50 minuuttia.

20.5.2013

Kukkahattutätikakku (?) äitikullalle

Mitäs se äitienpäivä olisikaan ollut ilman kakkua? Itse asiassa se olisi ollut iloinen, aurinkoinen ja puuhakas päivä silloinkin, mutta kyllä makea kaakku kahvipöydässä ilman muuta kuului asiaan.

Koristekukkasen lajike lienee peukaloliisa. Terälehtien muotoilutyökaluun viitaten.


Ilahdutimme äitiä täytekakulla, jonka alempaan kerrokseen tuli mustikkasosetta ja samalla soseella maustettua kermaa. Ylempään kerrokseen taas sitruunamelissa-vadelmasosetta sekä tällä soseella maustettua kermaa. Marjat äidin (ja isänkin) keräämiä ja pakastamia! :D Sitruunamelissa allekirjoittaneen parvekepuutarhasta. ;) Kakkupohjana aivan normaali neljän munan kakkupohja, jonka jauhosatsista kolmannes vehnää, kolmannes perunaa ja kolmannes kaakaojauhetta. Kostutus maidolla. Päällipinnat vielä siveltiin loppukermalla, ja kakun niskaan kaulitsin blogiarvonnasta syssymmällä voittamani sokerimassakuorrutteen.

En ole kaulittaviin kuorrutehässäköihin aiemmin sotkeutunut, mutta sokerimassan työstäminen oli tomusokerin avulla lastenleikkiä (pun intendend). Ja lopputuloskin oli siisti. Kakun yli menevät (eli pois leikatut) reunaliepeet sotkeutuivat vähän mustikkaan, ja kun mustikkasosetta jäi muutenkin yli, värjäsin jämämassan kunnolla sinertäväksi. Tuli sitten kakkua kiertävä koristepunos ja päällistä koristava kukkanen kuin kaupan päälle! Siskosisilisko askarteli vielä kissimirrinkin.


Kaivoin tarjoiluastiaksi perintöastiaston ison lautasen/vadin. Sopi täydellisesti väriin ja fiilikseen. Jopa niin hyvin, että kuvassa kokonaisuus näyttää ihan tätimäiseltä kesähatulta? :D:D:D.


Kakun leikkauspinta oli tyylikäs. Kotimaisten marjojen aito väri tekee aina vaikutuksen. Sokerimassaa pelkäsin vaikeaksi ja pahanmakuiseksi, mutta molemmissa huoli osoittautui onneksi vääräksi. Mutta ei se silti ollut minun juttuni, tykkään paljon enemmän siitä, kun kakusta näkee mitä se pitää sisällään. Ei nyt siis tarvitse olla kaikkien ainesosien tyrkyllä, mutta nämä kauttaaltaan kuorrutetut hässäkät, marsipaanit ja muut venkulat ovat jotenkin peitenaamioita minun silmääni. Ja tulee keinotekoinen ja muovinen fiilis. Pitää näyttää syötävältä!


Aika hätäinen räpsy. Kerrankin kun nätimmin leikatusta palasta olisi pienellä keskittymisellä saanut upean poikkileikkauskuvan. :P

18.5.2013

Nokkossoppa, työtapaturmia nolla!

Tuossa viikko tai pari takaperin Aleksi lahjoitti omin kätösin keräämiään vuohenputkilehdyköitä, mikä sai allekirjoittaneenkin intoutumaan keväisestä kasvinkeruuretkestä. Sama kaveri neuvoi katsastamaan joko vuohenputkea tai nokkosta, jotka kuulemma ovat tässä olleet ajankohtaisimpia sadontuottajia. Luonnollisestikin nuoret kevätkesän lehdet maistuvat maukkaimmilta!


Tämmöisiä tuli poimittua. Tai pikemminkin saksittua (näpit turvaan).


Ohessa hedelmä-myslileipää. Tjsp.

Helatorstaina potkaisinkin pyöräretken tiimoilta itseni myös pienelle metsästyskierrokselle. Ja bongasin kuulkaa välittömästi ehkä suurimman koskaan Suomessa näkemäni perhosen. Hullun kirkkaan värinenkin, varmaan oli juuri kuoriutunut. Ja, ja, ja... sehän oli nokkosperhonen! Aika suorasukainen vinkki luontoäidiltä. :P :D Ihan muutaman askeleen päästä löytyikin hyviä pieniä nokkoskasvustoja. Kerääminenkin oli helppoa kuin heinänteko: saksilla varsi poikki ja kevyellä saksiotteella versopätkä kangaskassiin. Ei yhden yhtä nokkosenpistoa!

Nokkoset kokkailin keitoksi, vaikka olisin oikeastaan halunnut leipoa ne leipään. Ehkäpä sitten ensi kerralla, jos saisi tässä pakastimen leipävalikoimaa ensin hieman purettua. Nokkoskeittoa pitää muuten ilmeisesti aina verrata pinaattikeittoon. Tyyliin "niinku pinaattikeitto, mutta ei kuitenkaan". No okei, tyypillisimmillään sekä pinaatista että nokkosesta tehdään samaan valmistustapaan ja samaan maustamiseen perustuvaa vihreää soppaa. Voi siis näyttää samalta. Freesit nokkoset antavat kuitenkin tuoreen ja selkeän oman makunsa. Kyllä tätä kelpasi ryystää. Om nom nom!


Nokkoskeitto kahdelle

1 litra nokkosenlehtiä (keväällä, nuoria!)
1 litra vettä
1 tl suolaa

1 rkl rasvaa
1 rkl vehnäjauhoja
6 dl vettä
0.5-1 kanaliemikuutiota
timjamia
meiramia
1 dl (Emmental)ruokakermaa
suolaa ja mustapippuria

Huuhdo nokkoset useassa vedessä, ja nypi sitten lehdet ainakin paksummista varsista. (Itse jätin kyllästyttyäni notkeammat varret ihan sellaisiksi vaan.) Kiehauta litra vettä, ja lisää sinne sitten teelusikallinen suolaa ja tietysti ne nokkoset. Ryöppää nokkosia kiehuvassa vedessä 5-10 minuuttia, ja kaada sitten vesi pois. Huuhdo nokkoset kylmällä vedellä. Silppua tai erottele lehtiä tässä vaiheessa jollain konstilla (ettet kohta heitä niitä pataan ihan könttänä vaan).

Kuumenna rasva padassa, ja heitä nokkoset joukkoon. Töki niitä jokunen minuutti, ja lisää sitten jauhot. Töki lisää, ja kaada joukkoon sitten vesi, liemikuutio(pala) ja yrtit. Näytä sopalle tässä vaiheessa sauvasekoitinta, mikäli tarvis. Keittele sitä sitten vielä viitisen minuuttia ja lisää lopuksi ruokakerma. Tarkista ihmeessä myös suola ja pippuri, ja nauti keitto hyvän leivän kera.

16.5.2013

Katkarapu-fenkolikastike sitruunasoodasidukalla


Pidän suurena mysteerinä sitä, ettei tuore fenkoli (siis se mukula-mokkula) ole suositumpi, käytetympi ja muutenkin tutumpi kasvis. Sehän on ihan hiton hyvän makuinen! Ihanat aniksen aromit ja raikkaus. Ehkä sen sellerimäinen ulkomuoto hämää ja karkoittaa tavan tallaajan? Vai eikö normaali ihminen (köh köh) ole yhtä ihastunut makuun kuin meikäläinen?

Ja nyt muuten kun tuli selleristä puhe, täytyy sanoa, että kaiken maailman sellerit ja purjot ovat minulle lapsuuden traumojen vuoksi punainen vaate. En ole koskaan noita ostanut. Ehkä pitäisi? No nyt kun se on tähän kirjoitettu, taidankin ottaa tehtäväkseni haastaa itseni asian suhteen. Kenties nuo kaverit maistuvat nykyiselle minälle oikein valmistettuina? :)


Mutta nyt jorinat seis. Kaupassa oli hyvännäköisiä seller.. eikun fenkoleita sopuhintaan, ja paritin ne pakastekatkarapujen kanssa herkulliseksi muhennosmaiseksi kastikkeeksi. (Nyt muuten vasta tajusin miksi annoskuva näyttää niin raikkaalta. Koska se kastike ei peitä ainesosia vaan on pikemminkin piilossa lautasen pohjalla. Ihana maukas kastikeosa näkyy kuitenkin todistettavasti alemmasta pannukuvasta!) Sairaan hyvää! Kastikkeeseen toi pienen erikoissäväyksen sitruksisen makuinen siideri. Sain nimittäin Sinebrychoffilta pienet keväiset sidukkamaistiaiset, ja paitsi naukkailuun, siideri sopii mainiosti myös ruoanlaittoon ja leivontaan.

Tässä käyttämäni Golden Cap Lemon Soda Cider on siis maustettu sitruunaruoholla. Kastikkeeseen maltoin laittaa sitä desin verran. Loput 3.5 dl tuli nautittua klassisempaan tapaan. Lasista juoden siis. Ja täytyy sanoa, että oli hyvää. Makusiiderit eivät ole yleensä minun juttuni... Lähinnä koska tyypilliset makutarjokkaat, kuten esanssinen mansikka tai ananas, ovat parin kulauksen päästä inhoittavia. Tämä taas on raikas ja maukas, mahtava kesäjuoma!


Tässä poristaan vielä pannulla.



Katkarapu-fenkolikastike

1 kpl (300 g) fenkoli
1 iso porkkana
1 tl oreganoa
0.5 tl anista

1 dl lemon soda -siideriä (Golden Cap)
1 dl (Emmental)ruokakermaa
200 g pakasteherneitä
100 g kirsikkatomaatteja
200 g katkarapuja
mustapippuria

Pilko ja siivuta fenkoli ja porkkana. Kippaa ne kuumalle pannulle öljytilkan kanssa, ja ripottele päälle myös oregano ja anis. Töki fenkoli- ja porkkanapaloja lastan avulla käännellen siten, että ne saavat kuullottua semikypsiksi. Tämä vie ehkä viidestä kymmeneen minuuttia.

Lisää pannulle sitten sitruksinen siideri. Hetken kuumennuksen jälkeen voit jo lisätä ruokakerman, pakasteherneet ja kirsikkatomaatit. Anna ainesten nyt kuumeta ja hautua hetki kannen alla. Viimeisenä lisätään ne katkaravut, joiden ei tarvitse kuin lämmetä ja homma on valmis. Mausta vielä mustapippurilla (suolaa tuskin tarvitset, mikäli sitä oli katkaravuissa ja maustetussa ruokakermassa). Tarjoile ohran tai riisin kera.

14.5.2013

Japanilainen appelsiini-inkiväärilohi

Kävin huhtikuussa lomailemassa Japanissa, ja tämä ensivierailu teki niin suuren vaikutuksen, että ei tule takuulla jäämään viimeiseksi. Osaka oli mitä vieraanvaraisin ja viehättävin kohde! Upeita juttuja tuli nähtyä ja koettua. Ja maistettua!


Matkan myötä uskallan nimittää tässä esittelemäni annoksen japanilaiseksi, vaikken siihen mitään japanilaista reseptiä suoraan käyttänytkään. Mutta annoksen koostamistapa, ainesosat, makumaailma ja fiilis ovat niin japanilaisia kuin nyt Suomessa kotikokkailevalta pohjoismaiselta juntilta irtoaa! :) Ja mielestäni onnistuin tavoittamaan sen mitä lähdin hakemaan.

Vakuumipakattuna ostettu lohi oli siis pakko kypsentää. Mutta maustin sen erään Japanissa maistamani kala-annoksen tapaan appelsiinilla, inkiväärillä ja soijalla. Hullun hyvä makukombo! Riisin keitin ja maustin sushiriisin tapaan. Ja kyllä kotikyökissä puuroriisi, normietikka ja sokeri riittävät mainiosti. (Riisiviinietikalla, sushiriisillä yms. hifistelyt säästän niihin vanhuudenpäiviin, kun tiedän enemmän ja tienaan enemmän.)


Tämä söpö kulho kulki matkalaukussa Japanista aina kotiin asti.
Toisella reunalla kisu, jonka epäilemättä tulette näkemään myöhemmin.

Annoksen kruunasivat Japanista tuomani wakame-leväslaissit, joita oli nousevan auringon maassa lähes joka aterialla jossain muodossa. Kuivattu wakame tuoreutuu nopeasti kuumassa vedessä, ja tuloksena on vihreää herkkua. Nam nam nam. Luulin pihiydessäni ostaneeni jotain huippupieniksi murustettua halpisversiota, mutta nämä pikkukikkareet muuttuivat vettä imaistuaan juuri sen kokoisiksi, mitä ne rafla-annoksissakin paikan päällä olivat. Tsekkasin muuten juuri netistä, että kyllä wakamea Suomestakin saa, vaikkei tietenkään Japanin hinnoilla.

Tuli kyllä niin hyvä mieli kuin söin tätä safkaa. Maut ovat tosi primaa, ja Japanin matkan hyvät fiilikset täyttivät taas pään. Ja arvatkaas miten muuten keksin kypsentää pienen kahden hengen kala-annoksemme...


Alakulmassa wakame-pussukka, ja epäilyistäni huolimatta mustanpuhuvat
muruset muuttuivat kuvan lupaamiksi leveiksi vihreiksi suikaleiksi!
Japani, nousevan auringon ja lunastettujen lupausten maa... :)



Japanilainen appelsiini-inkiväärilohi (kahdelle)

200-300 g lohta
soijakastiketta (reilu loraus)
appelsiinin kuoriraastetta
inkivääriä raastettuna

2 hengen annos puuroriisiä
vettä (riisin ja veden suhde noin 2:3)
1 rkl etikkaa
3 rkl vettä
2 tl sokeria
1 mm suolaa

Kuutioi lohi suupalakokoon, ja heitä kuumuutta kestävään muovipussiin. (Tarkista pakastepussin merkintä, useimmiten kestävät noin 110 asteen lämmön, eli saa keittää huoletta.) Lorauta pussiin myös soijakastiketta, ja raasta sinne rohkeasti appelsiinin kuorta ja inkivääriä. Appelsiinin kuoresta noin neljännes riittää hyvin, ja inkiväärinloputkin heität pakkaseen odottelemaan seuraavaa käyttökertaa. Purista pussista turha ilma pois ja solmi suu. Hiero mausteaineet tasaisesti jokaiseen kalapalaan ja levitä palaset tasaisesti pussin pohjalle.

Pese riisiä kylmän veden alla. Sitten vesi ja riisi kattilaan kiehumaan. Ja siihen se lohipussi kevyesti päälle. Anna riisin ja kalan kiehua, hautua ja kypsyä keskenään kannen alla 15 minuuttia. Älä sohi tai hämmennä. Nosta sitten kala pois ja tarkista riisin kypsyys. Tarjoile sopivien lisukkeiden kanssa (tuoreutettua wakamelevää tai makisusheista tuttua palasteltua noriarkkia, raasta pieni etikkainen juuresraaste ja/tai ripottele riisin päälle vaikka paahdettuja seesaminsiemeniä). Popsi puikoilla!

12.5.2013

Äitienpäiväbrunssi parvekkeella

Kevät on kenties parasta brunssiaikaa. Keväinen aamuaurinko ja vihdoinkin lämmenneet säät kun houkuttelevat ainakin minua ottamaan ilon irti heti päivän alkaessa. Ja vapaapäivän rentona aamuna brunssikattaus parvekkeella tai takapihan terassilla on ilon irti ottamista tehokkaimmillaan! Tällaisen alun jälkeen ei loppupäivällekään jää muita vaihtoehtoja kuin olla I-LOI-NEN!


Äitienpäivän kunniaksi brunssiaamiaisemme sai juhlavuutta tiramisun innoittamasta vihreällä teellä maustetusta misukasta. Eli keksejä ja kerma-jugurttivaahtoa kerroksittain, hienoisesti appelsiinilla mausten. Suussasulava sunnuntaiherkku! Suolapalana taas maisteltiin uusinta maissileipäviritelmääni, joka onkin tähän mennessä onnistunein. Maustamisessa hieman chiliä ja kevätsipulia. Täysosuma!

Edellisten lisäksi aamusella maistui vihreä tee, joka misukan tapaan valmistettiin aina Japanista asti tuodusta jauhemaisesta vihreästä teestä. Mansikat, viinirypäleet ja kirsikkatomaatit tekivät myös kauppansa, ja maisteltiinpa hieman Alpron mansikka-raparperi- ja vaniljajugurtteja erikoisemman muromyslinkin kanssa. (Murot toin Japanin sijaan vain Puolasta asti. Viljaiset murut ovat karpaloilla maustettuja ja niissä on hurja ravintokuitupitoisuus: 31 g / 100 g. Merkki on Sante, tuokaa mulle näitä laukullinen, jos olette menossa Puolaan! Anyone?)




Niin, ja jos ei muutoinkin olisi tuhat syytä muistaa ja kiittää äitiä, kiittelen omaani myös maissileivän paistovuoasta. Koko, muoto ja käyttäytyminen sopivat täydellisesti tämän kokoiselle maissileipätaikinalle. Siinä missä maissileivän vuoka oli uunissa neitsytmatkallaan, punainen leipävuoka on pinnoitteen kärsimien vaurioiden vuoksi eläköitynyt ja siirtynyt uudelle uralle. Kuten kuvista huomaatte! Elämän kiertokulku koskettaa myös keittiötarvikkeita!


Pöytä on katettu (parvekkeelle)! Vaan missä lautaset? :D


Löytyiväthän nekin. Ja vielä pikaräpsy ennen kuin päästiin maistelemaan.

Tämä brunssipostaus on Blogiringin ja Alpron kanssa yhteistyössä toteutettu, ja pääsin testaamaan Alpron jugurttihapatettuja tuotteita. Kasvipohjaisina nämä sopivat moniin erikoisruokavalioihin, ja tuotannon vaiheetkin vaativat vähemmän resursseja esimerkiksi maitotuotteisiin verrattuna. Tekevät siis hyvää sekä massulle että ympäristölle. Paitsi sellaisenaan, ne toimivat myös ruoanlaitossa, kuten aamiais- ja brunssirintamallakin on todistettu. Viime viikolla Lauran tähden brunssilla herkuteltiin rosmariini-juustotangoilla, mustikkalätyillä ja raikkailla smoothieilla. Rosmariini on yksi suosikkiyrteistäni, (kaikkihan ne on) joten Lauran houkutteleva resepti saattaa päästä hyvinkin pian testiajolle. Ensi viikon kattausta taas jäädään odottelemaan Soul Kitchenin Annalta. Kutsunkin teidät kaikki kuokkimaan kanssani paitsi Annan, myös muiden brunssiviestiin osallistuvien Blogirinkiläisten aamupalapöytiin! ;)



Maissileipä

2.5 dl polentajauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
3 tl leivinjauhetta
1 tl chilihiutaleita
0.5 tl suolaa
2 rkl kevätsipulia (minulla kuivattua)

2 dl Alpro Mild & Creamy maustamatonta jugurttia
1 dl vettä
2 munaa
3 rkl öljyä
(kuivattuja kirsikkatomaatteja tms.)

Sekoita kuivat ainekset keskenään sekaisin. Mittaa toiseen kulhoon jugurtti ja vesi, ja sekoita joukkoon myös munat ja öljy. Yhdistä sitten kuivat ja kosteat ainekset keskenään. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, ja kaavi se voideltuun vuokaan (noin 20 x 25 cm). Painele leivän pinnalle halutessasi kuivattuja kirsikkatomaatteja. Myös tuoreet pikkutomaatit tai aurinkokuivattu tomaatti käyvät loistavasti. Paista leipää 220-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Leikkaa ruuduiksi.






Vihreä tee -misu

(jauhemaista) vihreää teetä
2.5 dl Alpro Airy & Creamy kermaa
2 dl Alpro Mild & Creamy vaniljajugurttia
appelsiinin kuorta raastettuna
12 kpl savoiardi-keksejä

Valmista vahvanmakuinen vihreä tee etukäteen, jotta se ehtii jäähtyä. Vaahdota kerma ja sekoita siihen vanijajugurtti. Raasta joukkoon makua tuomaan appelsiinin kuorta, noin neljännes hedelmästä riittää.

Kasta keksit vihreässä teessä, ja lado niitä kuusin kappalein sopivankokoisen astian pohjalle. Levitä keksien päälle reilu kerros kerma-jugurttivaahtoa. Asettele sitten vaahtokerroksen päälle loput keksit, vihreän teen kautta taaskin dipaten. Levitä uusi kerma-jugurttikerros, ja herkku on viittä vaille valmis. Anna misun lepäillä jääkaapissa yön yli, ja koristele se juuri ennen tarjoilua ripottelemalla päälle jauhemaista vihreätä teetä.

(Huom! Kerma-jugurttitäytettä riittää koko "täysimittaisen" misukan tekemiseen, eli 24 kpl:een keksipaketille. Meillä tehtiin kuitenkin vain "puolikas" misu, ja täytettä jäi myslin kera iltapalalla maisteltavaksi! Peliliike!)


Yhteistyössä Alpro.

Voi tuota meidän pikku äitiä...

Täältä se taas tuli: äitienpäivä. Nyt sinne valkovuokkopusikkoon kimppua kokoamaan! ;) Ja ehkä äitiä hemmotellaan herkkuaamiaisella tai vaikkapa keväisellä kahvipöydällä!

Kaunista Äitienpäivää!


Tällaisen avattavan 3D-kortin askartelin omalle äidilleni. Taustasomisteena juuri korkattu Memoirs of a Geisha (jos niin voidaan sanoa elämää nähneestä kierrätyskirjasta). Kirja onkin upottanut koukkunsa heti alkusivuilta!


Tänään kiitetään ja hemmotellaan äitejä... :)

10.5.2013

Muun maan mansikkaa


Ylävasurista vastapäivään: Minijälkkärinä mansikoita basilika-balsamicokastikkeessa dipattavaksi. Sitruunamelissapuska ja napostelulautanen mansikoista ja jugurtticashewpähkinöistä. Vihreätee-jugurttia ja mansikoita. Ja yläoikealla ihan vain mansikoita ja sitruunamelissaa.

Kesän ensimmäiset mansikat on sitten korkattu. Tosin kyse on vielä toistaiseksi ulkolaisista mansikoista, joita on tullut ostettua useampikin ropponen edukkaiden hintojen innoittamana. Mutta kevätkesän perinteisiin kuuluu suvivirren tapaan veisata ja päivitellä sitä vanhaa totuutta, ettei kotimaisille mansikoille mikään vedä vertoja. Kuvien espanjalaiset mansikat ovat todellakin maultaan vaatimattomia, vaikka näössä löytyykin. Mutta nämä nyt kannattaakin ottaa silmänruokana. Jälkkäreiden koristeena tai salaattien väripilkkuna. Tai napostelupalojen kruununa, esimerkiksi vaniljajugurttiin dipaten. Mansikan kanssa sopii muuten yrteistä esimerkiksi basilika tai sitruunamelissa. Ja tietysti minttu. Mansikkaa voi dippailla myös balsamicokastikkeessa, koikeilkaa ja ihastukaa!


Tässä myös mansikoihin liittymätön, vanhempi kuva karpalo-banaanisoseesta, joka maistui hedelmiä ja pähkinöitä runsaasti sisältävän herkkumyslin kanssa. Seassa myös kokonaisia karpaloisia. Om nom nom. Tässä on makeaa, hapanta, pehmeää, tahmaista ja rapsakkaa elementtiä. Mums!

7.5.2013

Lihapuheita ravintola Haraldissa

Aleksin ravintolakerho suuntasi vaihteeksi ronskimman ruoan äärelle, Viikinkiravintola Haraldiin. Erityisesti Millan hartaasta toiveesta!

Alkuun otin kalakiven (mustaherukoilla marinoitua kylmäsavulohta, savusärkeä, tervasilakkaa, metsäsienimoussea, yrteillä marinoituja jokirapuja, salaattia, marinoitua tomaattia, juureslastuja, mustikoilla höystettyä sipulihilloketta ja saaristolaisleipää). Olin rakennellut tälle alkupalakokoelmalle etukäteen suuret odotukset, koska tykkään ja innostun jotakuinkin kaikesta kalasta missä tahansa muodossa. Herkun kuuloinen kalakivi ei kuitenkaan lunastanut lupauksiaan. Muutamasta elementistä tykkäsin kovastikin, mutta esimerkiksi lohessa ja ravuissa oli molemmissa jotakin outoa... Ja juureslastuja (ruokalistalla monikossa) oli vain yksi pikkurillin kynnen kokoinen punajuurisipsi. Kuvassa tomaatin päällä. Taisivat olla keittiössä kortilla. :D


Onneksi Haraldin omalla etiketillä koristettu Stallhagenin panema olut maistui mainiolle. Ja viikinkiteemainen tarjoilijatarkin oli varsin hellyyttävä ja muutenkin symppis, vaikkemme voineetkaan kaikista alkupaloista tyytyväisiä kommentteja tai kehuja antaa. Kala-, liha- muttei kai sentään vihapuheiden kautta annetiin tottakai tilaisuus pääruoille!


Viikinkien Voimaolut valmistetaan kuulemma Stallhagenilla, Ahvenanmaalla. Tällä kertaa hauska etiketti kulkee käsikkäin hyvän maun kanssa. Tykkäsin!

Nappasin listalta Eldefellan härkäpadan (muhitettua häränlihapataa tuhkajuustomoussella kuorrutettuna, sinappista perunavoita, hunajaisia juureksia, tervatiinun puolukoita ja savustajan valkosipulia). Ja nyt osui annos minun makuuni. Ei ehkä kovin keväinen valinta, mutta mehevän mureaksi hautunut liha oli erinomaista. Ja maut juuri kohdallaan. Puolukat olivat kivoja, ja myös perunalisuke oli kerrankin herkullista. Erittäin onnistunut annos! Moitteenpuolikkaana esitän vain huvittuneisuuteni siitä, että pöytäseurueessamme melkein jokainen tilasi eri ruoan, mutta silti lähes joka lautaselta löytyivät samat juurekset. :D Ainakin harjoitus oli tehnyt mestarin siinä mielessä, ettei juureksia oltu viikinkikyökin puolella esimerkiksi ylikypsennetty. ;)

Summa summarum... Hauska ravintolakokemus, kyllä tämmöiselläkin konseptilla on paikkansa. Viikinkiteema oli juuri sopivan hauska, edes tällaisen seminipottajan mielestä ei mennyt överiksi! Alkuruoka jätti vielä viileäksi, mutta pääruoka lämmitti jo ihan eri tavalla. Jälkkäriä en jaksanut ottaa, mutta Jaanan tyrnisorbettimaistiainen oli viileä nimenomaan sanan kahdessa positiivisessa merkityksessä. :D


Edestä ja takaa...?


Liha hajoaa tökätessä, niin sitä pitää!