30.3.2013

Teriyakinuudelit, viiden pussin aineksista

Valmisruokaa, eineksiä, puolivalmisteita vai kotiruokaa... Käsiteltyjä, jalostettuja vai puhtaita raaka-aineita? Onko kyse ajasta, rahasta, mausta, helppoudesta vai terveellisyydestä? Noita asioita on ihan hyvä miettiä ajoittain. Mutta vaikka pakkaset vielä paukkuvat, keittiössä pipon ei tarvitse aina kiristää. Vähän tuli kuitenkin outo olo, kun rupesin kokkailemaan tämän postauksen wokinomaista ateriaa.


Kummituskasvis! Kulkee kauppanimellä lootuksenjuuri.

Homman pihvinä oli tyhjentää kaappeihin kertyneitä ruokatarvikkeita sen sijaan, että kävisin taas hakemasta kaupasta uusia. Ja ihan hyvän kokonaisuuden sain kaavittua kokoon. Pakastimesta quornia ja lootuswokvihanneksia. Kuiva-ainekaapista täysjyvänuudelin jämät. Ja maustekaapista hot teriyaki -mausteseos, jonka peräänkuuluttama soijakastikekin löytyi pusseina (takeaway-sushin muistoja). Epätodellinen olo tuli kun katselin noita pusseja... Nuudelipaketti oli ylipäänsä ainoa, jonka lävitse itse tuote näkyi... :D

Tämä kuva riittää reseptiksi. Paistele quorn ja kasvikset maustavien juttujen
kera pannussa. Liota nuudelit kuumassa vedessä. Yhdistä ja popsi naamaan.

Mutta eihän näissä raaka-aineissa mitään vikaa ollut. Vaikkei niissä paljon raakuutta ollutkaan. Mausteseos oli kaikin puolin positiivinen ylläri, ja sai muutoin vaatimattoman quorninkin herkulliseksi (se todella kannattaa maustaa voimakkaasti). Ja lootuswokvihannekset olivat todella herkullisia: ihan erilainen kasviskombo kivasti leikattuna.

Hyvä ja nopea ruoka. Pannulle ja sekaisin, semmoista se on. Tuli suorastaan vähän pettynyt fiilis, tässäkö se nyt jo valmistui, enks mä saa äiti tehdä mitään muuta? Kiirepäivänä olisin tietysti ollut vain iloinen, mutta nyt jäi kokkailun elämyksellisyys kokematta...

29.3.2013

Pääsiäistervehdys höyhensarjalaisilta

Mämmiä. Pajunkissoja, rairuohoa ja tipuja. Suklaamunia. Kananmunia. Rahkapiirakkaa ja mustia kissoja. Sen puntarointia, että enhän minä vielä ole liian vanha virpomaan...

Pääsiäinen on minulle ennen kaikkea kevään merkki, jolloin pitäisi päästä viskaamaan pipo hattuhyllylle ja kiskomaan jalkaan kevyet tennarit. Tänä vuonna talvipipoista tai -popoista ei kuitenkaan vielä viitsi oikein luopua. Höh! :)


Näin hellyyttävän munasen löysin kennosta. Tuli heti paljon
henkilökohtaisempi suhde munan lahjoittaneisiin höyhensarjalaisiin.

Pääsiäiskukko on muuten tainnut munia tosi oveliin paikkoihin tänä vuonna. Ensimmäistäkään suklaamunaa kun en ole päässyt maistamaan, mitä ihmettä!

Iloista pääsiäistä!


Feta-pinaattipiirakka toimii. Pajunkissoilla tai...


...mustilla kissoilla (taustahämärässä 1 kpl).


Challah olikin juutalaisten pääsiäisjuhlan aikana no-no, mutta kerettiläisemmässä kotikeittiössä se taipuu maukkaaksi pääsiäispullaksi tai -leiväksi.


26.3.2013

Kiss-kiss-pajunkissuja ja feta-pinaattipiirakkaa


Pinaatti ja pääsiäinen. Se on semmoinen keväinen paita ja peppu -ilmentymä. Ja eikös kaikki vihreä ylipäänsä kuulu kevääseen. :) Nämä lehtivihreät piti kuitenkin korkata säilykepurkista. Tavan kaupoista löytyy ainakin pieneksi muhjutettua pakastepinaattia, mutta aasialaisesta ruokakaupasta nappasin purkin suolaveteen säilöttyjä kokonaisia pinaatinlehtiä. Tämä on täyttä tavaraa Kippari-Kallen malliin!

Pääsiäishengessä leipaistiin siis sisko(sisilisko)n kanssa fetalla (salaattijuustolla) ja iloisilla kirsikkatomaateilla piristetty pinaattipiiras. Pohjaksi käytettiin pari levyä pakkasessa kummittelleesta taikinapaketista... Joulutorttujäämistöstä kyse siis. :D Tällainen voi-, lehti- tai torttutaikina sopisi kyllä piirakkapohjaa paremmin piirakan kanneksi. Silloin saataisiin enemmän rapsakkuutta, mutta toisaalta menetettäisiin kauniin värikäs avopiiraan pinta. Kompromisseja ikä kaikki! Om nom nom joka tapauksessa.

Herkkupiiraan makukingi on vahva pinaatti. Suolaiset fetapalat ja uunin
lämmössä makeutuneet kirsikkatomaatit komppaavat sitä kivasti.

Feta-pinaattipiirakka

2 levyä lehti-, voi- tai torttutaikinaa
1 prk salaattijuustokuutioita (tai aitoa fetaa)
2 kananmunaa
1 prk kermaviiliä
1 säilykepurkki pinaatinlehtiä (suolaliemessä)
2 tl valkosipulista yrttimausteseosta (esim. Meira)
ripaus muskottipähkinää
loraus sitruunamehua
kourallinen kirsikkatomaatteja
kurpitsansiemeniä

Sulata taikinalevyt ja kaulitse ne normipiirasvuoan kokoiseksi yhtenäiseksi pohjaksi. Vuoraa vuoka leivinpaperilla ja asettele pohjataikina paikoilleen. Heittele reilu puolet juustokuutioista pohjan päälle.

Sekoita kulhossa munat, kermaviili ja pinaatti. Lisää yrttimausteet, muskottipähkinä ja sitruunamehu. (Tarkista suolan tarve. Meillä pinaatti oli suolaliemeen säilöttyä, ja suolaisuutta tulee myös fetasta. Emme siis lisänneet lainkaan suolaa.) Kippaa pinaattitäyte piirakkavuokaan. Halkaise kirsikkatomaatit, ja asettele nätisti piiraan pintaan, leikkauspinta ylöspäin. Ripottele pinnalle myös loput juustokuutiot, ja nakkaa joukkoon vielä rouskuvia kurpitsansiemeniä. Seesaminsiemenet kävisivät nekin mainiosti!

Paista 225-asteisessa uunissa alatasolla 30-40 minuuttia. Anna jäähtyä ja asettua ainakin hetki ennen tarjoilua. Parhaalta maistuu kyllä ihan viileänä, mutta toki myös lämpöisenä. Kannattaa muuten nostaa piiras hetken päästä leivinpaperia hyödyntäen pois vuoasta, esim. ritilän päälle. Näin turha kosteus pääsee pois pohjan suunnalta.


Työnnän piiraan uunihin...


Vedän valmiin takaisin...

22.3.2013

Basilika-mustikkasmoothie ja origamitaidetta

Pääsin jokin aika sitten maistelemaan aamiaisjuomaa, josta tunnistin ainakin mustikan ja basilikan. Siinä missä mansikka-basilika on jo tuttu ja toimiva kombo, oli kotoinen mustikka minulle uudempi juttu yrttiin yhdistettynä. Mutta toimiva sekin! Eli enkös sitten hetikohta apinoinut tuota juomaa kotiköökissäkin. :)

Haastan kaikki väärällä jalalla sängystä
nousseet tämmöisellä keittiön tervehdyksellä!

Omasta basilika-mustikkasmoothiestani tuli yhtä hyvää kuin esikuvastaan. Tosin paaaljon tummempaa ja mustikkaisempaa. Ulkonäön puolesta oikeastaan harmitti, alkuperäisessä juomassa oli vienomman vaalea väri, ja oikein tarkasti silmäillen basilikapalasiakin pystyi siitä havainnoimaan. Toisaalta tämä väriasia pisti miettimään, että kuinka älyttömän vähän vaikkapa kaupan mustikkajugurtissa oikein on mustikkaa... Nehän kun ovat monesti jopa hennon vaaleanpunaisia. Onni on mustikkametsässä viihtyvät vanhemmat? ;)

Ja hei, onko vähän söpöjä nuo askartelemani paperikukkaset? Taitteluohjeeseen törmäsin Pinterestin kautta, löydät sen Folding Trees -sivustolta. Japanissa noista askarrellaan tyypillisesti tuoksupallo. Minusta kukkamalli on täydellinen pääsiäisnarsissi! Keltaista paperia vaan taittelemaan. Aika vänkä tuli tuosta monivärisestäkin kukkasesta, repäisin vain jostakin lehdestä värikkään kuvasivun!


Basilika-mustikkasmoothiet kahdelle

2.5 dl mustikoita (mielellään vaikka suoraan pakkasesta)
2 dl vaniljajugurttia
2 dl maitoa
tukku tuoretta basilikaa

(2 tl sokerijuurikaskuitua, liotettuna)
(2 rkl pellavansiemeniä, liotettuna)

Surauta mustikat jugu, maito ja basilika sauvasekoittimella, blenderillä, tms. tasaiseksi mömmöksi. Jos aamupalarutiineihisi kuuluu vesitilkassa yön yli liotettuja siemeniä tahi muuta hömppää, kippaa nekin smoothien joukkoon. Kaada annokset korkeisiin laseihin ja slurpsauttakaa itsellenne mustikkaviikset.


In da ofis...

20.3.2013

Challah - pääsiäisleipä mallia 2013

Challah on juutalaiseen perinteeseen kuuluva leivonnainen, joka tyypillisesti letitetään kauniisti. Käsittääkseni sitä syödään sapattina ja juhlapyhinä muutenkin, mutta etenkin pääsiäisenä. [Korjaus paremman tiedon valossa: Nimenomaan juutalaisen pääsiäisajan vietossa challah ei ruokavalioon kuulukaan, kuten eivät muutkaan hiivalla kohotetut leivät!] Challah-leivän juttu on runsas kananmunien käyttö, ja yleensä veteen leivottava taikina on myös kohtuu makeaa. Sokerin sijaan makeus tulee monissa resepteissä hunajasta, ja voipa leivässä olla rusinoitakin. Letitetyt pitkot koristellaan unikon- tai seesaminsiemenillä.





Challah eroaa normipullasta etenkin kananmunien määrän suhteen. Jenkeissä se kulkee myös nimellä egg bread, munaleipä. Challah leivotaan tarkoituksellisesti maitotuotteita käyttämättä, eikä öljyäkään tarvita paljoa. Ja sitä kuulemma syödään kuumana ja kylmänä, ihan sellaisenaan tai päällisten kera. Challahia palastellaan perinteitä kunnioittaen repimällä, mutta nykyään siivuttaminenkin on täysin ok. Palalle tai siivulle sipaistaan voita, hunajaa tai hilloa. Tai sitten tehdään voileipiä vaikka oikein lihaisilla täytteillä! Tulkitsen siis challahia voitavan syödä ihan miten vain parhaiten maistuu. :)

Ja kannatti kyllä laajentaa omaa leivontarepertuaaria challahilla. Jo ihan sen takia, että onnistunut kuuden letitys tuotti niin paljon iloa. :D Reseptinä käytin Daring Bakersin challah-kisailun Honey White -lisänimellä kulkevaa hunajaista ohjetta, joka on alunperin Tammy’s Recipes -blogista. Itse vaivasin jauhoja taikinaan minimimäärän (5 cups), ja lisäsin niitä sitten leivontavaiheen alussa sen mukaan mitä tarvittiin. Tuli hyvä, kimmoisa taikina!

Challah... Hunajalla makeutettua, keveämpää pullaa?
Kananmunalla ravinteikkaaksi tehtyä paahtoleipää?


Elintärkeä räpsy poikkileikkausrakenteesta. Kera taustatipusen!
Kuplien orientaatio indikoi jännittävästi letitysosioiden suuntia.

Challah oli pullaan verrattuna kimmoisampaa. Samalla pehmeä, mutta ryhdikkään pikkukuplainen rakenne. Kiitämme munaa? Varsinkin lämpöisenä challah maistui ihan sellaisenaan. Myös voitelu ja makeat päälliset tuli testattua toimiviksi. Parasta (uunilämpimän au naturel -leivonnaisen ohella) tuli kuitenkin veistelemällä päälle vuohenmaitogoudaa (Chevrette) ja pyöräyttämällä leipänen mikrossa... Heaven!

Ja ainiin, kolmanneksen taikinasta leivoin kardemummakierteiksi... Sikahyviä! Ja miksi vasta nyt tajusin, että kardemummaa voi myös ripsottaa valmiiden voideltujen pullien päälle ennen paistamista. Täsmäosuma!


Näin challah taipui kardemummarinkuloiksi.

Challah (Honey White) (2 isoa pitkoa)
Alkuperäinen resepti: Daring Bakers, Challah (Honey White) & Tammy’s Recipes

1.5 cups (360 ml) lämmintä vettä
1 rkl sokeria
2 pussia kuivahiivaa
0.5 cup (120 ml) hunajaa
1 rkl (15 ml) öljyä (minulla kookos!)
4 isoa munaa
1.5 tl suolaa
5 cups (1200 ml) vehnäjauhoja + lisää tarpeen mukaan
1 muna + loraus vettä voitelua varten
(unikonsiemeniä pinnalle)

Mittaa kolmasosa lämpimästä vedestä, ja lisää siihen sokeri ja kuivahiiva. Odottele 5 minuuttia, jonka aikana kulhossa alkaa näkyä vaahdottumista. Lisää loppu vesi, hunaja, öljy, munat ja suola (vispilä on kiva apu). Sekoita joukkoon myös jauhot, ja tunnustele sopivaa jauhomäärää pullataikinan leipomisen tapaan. Vaivaamiseen kannattaa käyttää ainakin 10 minuuttia, jonka jälkeen taikina saa kohota peitetyssä kulhossa kaksinkertaiseksi (1-1.5 tuntia). Leivo taikina sitten pullataikinan tapaan letitellen. Tee tämän ohjeen avulla vaikutus kuuden letityksellä!

Peitä letitetyt pitkot ja kohota leivinpaperin päällä 30 minuuttia. Voitele munalla ja ripottele halutessasi päälle unikonsiemeniä. Paista 175 asteessa 30-40 minuuttia.

Ennen ja jälkeen paistamisen.

18.3.2013

Etnisesti hämmentynyt kiivisalsa



Noniin, kun kiivin makuun päästiin ihan uudella tavalla makuhermoja hemmottelevan kiivikakun merkeissä, innosti tuo kaukomaiden hedelmä muihinkin kokeiluihin. Aterian kylkeen pilkottiin nimittäin raikas mutta tulinen kiivisalsa. Vähän kärsii kyllä inflaatiosta tuo salsasana tässä kontekstissa, mutta ohjaa se paremmille jäljille kuin kiivisalaatti (selkeästi makeaa jälkiruokamatskua).

Mutta joo, homma on yksinkertainen. Pilkotaan kiiviä ja vaikka ananasta (tuore olisi ollut kiwa). Ja maustetaan chilillä, (se taas oli kerrankin tuoretta tässä taloudessa) limen mehulla, tuoreella korianterilla, mustapippurilla ja suolalla. Ennen tarjoilua haudotaan hetki tai kaksi jääkaapissa. Ja se on siinä!




Kyljessä turkkilaista jugurttia. Muutoinkin etnisestä hämmennyksestä
kärsivä salsani ei tuosta järin hätkähtänyt, vaikka Kunnon Salsan
kanssa kelpaisi varmastikin vain crème fraîche tai sour cream.

16.3.2013

Välipalaleipiä ja majoneesimanian ensioireita

Kaupalliset kolmioleivät... Parhaimmillaan hyvä ja toimiva konsepti, mutta liian usein kyse on vaan karmeasta kurasta. Omat kolmioleivät ovat edelleen haave vain, mutta itse leivottu leipä on viime aikoina maistunut erilaisina voikkareina. Kerrossandwicheja, lämmintä leipää ja majoneesitäyteviritelmiä.


Haukkaa! Tai itke ja haukkaa! ;)
Ulkonäkö ei ehkä houkuttele, mutta maukkaita ovat!



Majoneesi on muuten kumma tuote. Ennen jo pelkkä ajatus etoi, enkä olisi koskaan uskonut omasta jääkaapistani löytyvän majoneesituubia! Mutta erityisesti yrtteihin yhdistäen siitä saa kivaa makua vaikka mihin. Ja voileivälle saa ihan loistavia täytteitä kun siivoa pyttäriminingillä kaikki jääkaapin jämät, (juustot, lihatuotteet, salaatit, kasvikset...) pilkkoo ne pieneksi ja sitoo ne pienellä majoneesiturauksella.

Ja nyt on pakko mainita tuotemerkki... (Ei mitään yhteyksiä kyseiseen firmaan. Mutta muiden valmistajien vastaavat tuotteet ovat tuottaneet pettymyksiä.) Nimittäin olen löytänyt ehdottomaksi suosikikseni Felixin ultrakepeän majoneesin. Miksi ihmeessä? Onko se edes majoneesia, kun öljy ja munankeltuainen eivät tule ainesosalistassa ensimmäisinä? Minä sanoisin, että ei tämä oikeaa majoneesia ole, mutta minun käyttötarkoitukseeni (leivän päällä) tämä on täydellinen täsmätuote. Makua löytyy ilman liian rasvaista ja raskasta tunkkaisuutta. Ja ainesosalistallakaan ei ole mitään epäilyttävää. E-koodeja on vain muutama, ja ne ovat mielestäni tässä kaikki tarkoituksenmukaisia (eivätkä kuulu ns. huonolle E-koodilistalle). Tässä light on ennemminkin eri versio alkuperäisestä tuotteesta, kuin maussa ja laadussa tinkivä laihdutustuote tai jopa potentiaalisesti haitallisilla tavoin käsitelty (kuten eräät keinotekoiset makeutusaineet) korvike. Mutta saa nähdä josko vielä jonain kauniina päivänä kokeilisin oman majoneesin tekemistä. Sitä en tosin tuhlaisi spydärileipiin vaan ehkäpä kalan dipiksi...?

Joo, mitäs postauksen kuvissa? Ruman näköisiä, mutta hurrrjan hyvän makuisia jääkaapinsiivousvoileipäsiä. Alustana pakkasesta sulateltua hapanleipää ja täyttessä majoneesilla yhteen naitettuna seuraavia juttuja pieniksi kuutioituna, erilaisina komboina: kirsikkatomaatteja, vahvaa cheddarjuustoa, kinkkua, kalkkunaa, basilikaa, vihersalaattia ja ohranoraita.


Ohraleipää!!! :D Päällä nimittäin itse kasvatettua ohranorasta.

13.3.2013

Kiva, kivempi, kiivikakku

Ruokablogistelu (paitsi bloggaaminen, eli blogin pito, myös erityisesti blogien seuraaminen) voi olla mitä suuremmissa määrin globaali harrastus. Jos nostaisin esille vain yhden kv-osoitteen, se olisi ehdottomasti TasteSpotting. Ihan loputon ideavarasto ja portti mitä upeampiin blogeihin ja resepteihin.


Tässä mainio kokkailualusta. Kuivempaa
lehteä saa nimittäin hakea ihan tosissaan!

Kiivimittailua, raakaa taikinaa, kypsää kaakkua ja reseptimuistilappua.

Valtaosa TasteSpottingin kiinnostavista ohjeista viittaa rapakon taakse, ja erityisesti leivonnaisten kanssa kiusallista ovat jenkkien cup-mitat. Ausseissahan cup on meille kätevä muunnos 2.5 desiä, mutta amerikkalainen cup on ikävämpi 2.3658824 desiä. Monesti tietysti voi pyöristellä huoletta, mutta pitempää reseptiä sinne ja tänne rukatessa voi tulla leivonnaisten kanssa ikävämpiäkin ylläreitä... Ja onhan se työlästäkin muunnella edestakaisin. No, tähän asti olen kattavilla matikanopinnoillani pärjäillyt, mutta nyt ostin sitten (Clas Ohlsonilta :D) söpön värisen jenkkimittasarjan. Ei tarvitse enää vältellä jenkkireseptejä mitta-apatian vuoksi. ;)

Ja mitä uusilla ihkuilla kupposilla sitten ensimmäiseksi leivottiin? Kiivikakkua! Oli nimittäin puoli kiloa kiivejä, joista en halunnut kaikkia syödä sellaisenaan. Ja pitkään piti etsiä, että löytyi mieleinen resepti. Kiivistä eli kivihedelmästä kun tahtoi löytyä vain smoothieohjeita. Kakku- tai piirakkaresepteissä kiiviä käytetään lähinnä ihan vain koristeena, tuoreeltaan. East of Eden Cooking -blogista kuitenkin löytyi mieleinen ohje, jossa kiiviä on kakkutaikinassa palasina. Kumman näköiset päällisviritykset jätin kuitenkin pois.

Ja voi veljet millainen kakku tuli! Tämä resepti liimataan myös paperiseen reseptikirjaani. :) Kiivi on tässä todellakin pääosassa, ja se on ihan mahtava ylläri kakun sisällä. Raikas ja mehevä. Ja siemenet rapsahtavat pienesti, vähän kuin unikonsiemenet. Ja limen kuori korostaa hienosti kiivin pientä kirpeyttä. Halutessaan tässä voisi vielä käyttää kookoshiutaleita tai -lastuja, joita itse ripottelin vain kakun pintaan. Kakku muuten otti aika nopeasti väriä, ja suojasin sitä foliolla. [Ja haloo! Tätä kirjoittaessani menin takaisin alkuperäisen reseptin sivulle, ja jos oikein tulkitsen, uunin olisikin pitänyt olla 200 Celsius-asteen sijaan siinä 150 tienoilla. Hups! Mutta ehkäpä juuri tämä toilailu tekikin kakustani niin mahtavan herkullisen. Rapsakka reuna on ihan parasta, mutta kakku on myös kohtuu murustuvaa! :D] KOKEILKAA ja ihastukaa!



Kiivikakku
(20 cm irtopohjavuokaan)
(1 cup = 237 ml)

1.5 cup jauhoja
1 tl leivinjauhetta
0.5 tl ruokasoodaa
0.5 tl suolaa

0.25 cup kookosöljyä
0.5 cup sokeria
1 muna
0.5 tl vaniljaa
1 limen kuoriraaste
1 cup kiiviä kuutioina (2-3 kpl)
(kookoslastuja)

Sekoita jauhoihin leivinjauhe, sooda ja suola. Vatkaa toisessa kulhossa öljy ja sokeri sekaisin. Vispaa joukkoon sitten myös muna, vanilja ja limen kuori. Yhdistä sitten kuivat ja kosteat ainekset huolellisesti. Taikina on tässä vaiheessa edelleen hyvin kuivakkaa, mutta se kuuluu asiaan. Kippaa lopuksi joukkoon vielä kiivit, ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaavi ja levitä taikina (kookos)öljyllä voideltuun uunivuokaan, ja ripottele päälle halutessasi kookoslastuja. Paista 200-asteisessa (175 voisi olla parempi) uunissa 30-45 minuuttia. Testaa kypsyys tikulla, ja peitä kakku lopussa foliolla mikäli pinta alkaa saada liikaa väriä.


Jos nyt ei muutenkin olisi matkakuumetta, eksoottiset kiivi,
lime ja kookos saattavat harhauttaa takatalven keskellä lomahaaveiluun.

10.3.2013

Vietnamilainen broilerisalaatti +
konsti takuumehukkaisiin kanafileisiin

Salaatti ruoka-annoksena? Talvella? Yep, tämä vietnamilaisia makuja ilmentävä salaatti on oiva esimerkki viileilläkin ilmoilla toimivasta ja ruokaisasta ateriasta. On protskua, on makua ja on lämpöäkin (inkivääriä ja chiliä).



Ensimmäinen innoste tälle salaatille koettiin Chez Jasulan blogimiitissä, kun maistoin Soppaa ja silmukoita -blogin Marjan tuomaa vietnamilaista kanasalaattia (goi ga). Ihana makuyhdistelmä yrteillä ja kalakastikkeella marinoiduissa kasviksissa ja broiskussa. Äskettäin satuin myös näkemään jakson itselleni aiemmin tuntemattomasta tv-sarjasta Spis Vietnam, jossa kokattiin hyvin samanlaista kalasalaattia nimellä Phu Quoc -fiskesalat.

Yhdistin sitten edellä mainittujen reseptien parhaat palat, ja toki piti nyt ruokakaupan realiteetitkin ottaa huomioon. Huippuhyvä salaatti tulikin, oli se kaiken sen pilkkomisen väärti! (Note to self: Ison porkkanan julienne-tyyppinen teurastus on aika haastavaa, luulin hallitsevani homman paremmin.) Salaatti on tarkoitus nauttia tuoreeltaan, toki noin 5 minuutin makujen imeyttelyn verran odotellen. Mutta täytyy sanoa, että seuraavalle päivälle jäänyt annos maistui minusta vieläkin paremmalle. Maut kun luonnollisesti olivat tekeytyneet jääkaapissa aivan uudelle tasolle, ja porkkanatkin olivat vetreytyneet taipuisiksi. Mutta tarjoilunäkökulmasta kiinankaali ja erityisesti yrtit osoittavat tietysti säilytyksen jälkeen vakavia nuupahtamisen merkkejä. Eli ulkonäkö ei enää niin priima. Pieni määrä uutta tuoretta yrttiä pintaan parantaa tietysti tätäkin seikkaa merkittävästi. Tämän postauksen kuvat on luonnollisesti ehditty ottaa vasta toisen päivän jämäateriasta. ;)


Tästä kulhosta on jotenkin älyttömän mukava syödä,
vaikka kooltaan se onkin vähän turhan iso.


Pöh, vaaleat kanapalat "paloivat" kuvissa. Isot kontrastierot
ainesten väreissä ja sävyissä ovat kyllä haaste kuvaamiselle!

Kanafileiden kypsentämisessä kokeilin tässä aivan uutta menetelmää: muovipussissa keittämistä. Mukailee siis sous vide -tekniikkaa, mutta vähän kotikokkailuun soveltuvammalla ja turvallisemmalla ohjeistuksella. Uskomattoman mehevää broiskua tuli. Tällainen sopii täydellisesti vaikkapa salaattiin, kunhan se on sitten jäähdytetty! Muistathan, että jos fileisiin haluaa väriä, pitää pussukoihin lorauttaa vaikkapa soijaa tai muuta väriä antavaa elementtiä.



Reseptin inspiraationa ja apuna:
Phu Quoc -fiskesalat (Spis Vietnam -tv-ohjelmasta)
Vietnamilainen kanasalaatti, Goi Ga (Soppaa ja silmukoita -blogin Marja)

Vietnamilainen broilerisalaatti

puolikas kiinankaali
1 porkkana
1 salottisipuli
pätkä inkivääriä
1-2 mietoa punaista chiliä
tuoretta minttua
tuoretta korianteria

1 mandariinin tai pienen appelsiinin mehu
1 limen mehu
0.5 dl kalakastiketta
2 rkl sokeria
2 mehevää, kypsää broilerin filettä

Suikaloi kiinankaali isoon salaattikulhoon. Pilko joukkoon myös porkkana (julienne-tulitikkuja), salottisipuli (ohuita renkaita) ja inkivääri (erittäin pieniä suikaleita). Lisää kulhoon vielä renkaiksi siivutettu chili sekä ronskisti hienonnetut tuoreyrtit.

Purista sitrushedelmien mehu pienempään kulhoon, johon voit myös mitata kalakastikkeen. Sekoita liemeen myös sokeri. Siivuta tai revi broilerinfileet ja kääntele ne marinadiliemessä. Kippaa sitten broisku liemineen päivineen isoon salaattikulhoon. Nostele kaikki salaattiainekset huolella mutta ilmavasti sekaisin. Anna imeytyä viitisen minuuttia ennen tarjoilua.



Mehevät, keitetyt broilerinfileet

2 broilerinfilettä
kalakastiketta
2 muovipussia (tarkista lämmönkesto, esim. 110 C)

Kuumenna iso kattilallinen vettä kiehuvaksi. Laita broilerinfileet omiin pieniin pakastuspusseihinsa, ja lorauta pusseihin myös hieman kalakastiketta. Solmi pussit kiinni ilmatiiviisti. Laita sitten pussitetut kanafileet kiehuvaan veteen. Anna levyn olla täydellä lämmöllä vielä sen hetken, että näet veden kiehuvan (broiskujen lisääminen kun laskee hieman lämpötilaa). Laita sitten levy nollaan, ja anna kannella peitetyn kattilan olla lämpöisellä levyllä 15 minuuttia. Poista sitten kanat kattilasta ja pusseistaan. (Tarkista paksuimmasta kohdasta filettä kypsyys, mikäili epäilyttää.)

8.3.2013

"Tää on niin mua!" -jugurttikakku


Tadaa, tässä postauksessa esitteltävä jälkkäriviritys on niin mua. :D Siis kertakaikkiaan kaikin puolin täydellinen esimerkki mun kokkailuista. Miksi? No, yhteenlyödyt maut ovat tietysti henkilökohtaisia suosikkejani. Kardemummaa ja inkivääriä... Ja vaikka kyseessä on juustokakkumainen makea luomus, se pohjautuu arkiterveellisinä perusteltuihin, muttei yhtään vähemmän herkullisiin ainesosiin. Kreikkalaista jugurttia ja makeutuksena hunajaa... Leipomuksessa on myös kukkuramitoin kokeilevaa keittiökulttuuria. Kakun pohjan kun keksin tekeyttää jugutaikinan alle ripoteltavista kaurahiutaleista...

Ja hommahan toimii. Lähi-itään kurkottelevan makumaailman kruunaavat tuoreet luumulohkot ja mantelirouhe. Kakussa on erilaisia makuja ja rakenteita, ja ne kaikki tuovat panoksensa kokonaisuuteen tasapainoisesti. Samalla raikasta, makeaa ja täyteläistä. Ja tuo pohjakokeiluni oli aika vänkä idea. Tosin holautin aluksi taikinaa sen verran rennolla otteella vuokaan (irtonaisen kaurahiutalekerroksen päälle), että pohjaeineet kyllä asettuivat loppupeleissä vähemmän tasaisesti. Pientä kehittelyä homma siis vaatii, mutta pääasia on, että hyvää tuli, ja hauskaa oli. ;)

Vielä pikkuisessa vuoassaan.


Jugurttikakku luumuilla ja inkiväärillä

2 munaa
2 dl kreikkalaista jugurttia
2 mm suolaa
3 rkl hunajaa
2 rkl perunajauhoja
1 dl kuivattuja inkivääripaloja

0.5 dl kaurahiutaleita
0.25 tl kardemummaa

2 luumua
muutama manteli

Vispaa munien rakenne rikki, ja vatkaile rauhassa sekaan myös jugurtti, suola, hunaja ja perunajauhot. Pilko inkivääripaloja vielä pienemmiksi ja sekoita nekin kakkutaikinaan.

Voitele tai öljyä pieni kakkuvuoka (meikäläisellä kookosöljytty 16 cm irtopohjavuoka). Ripottele kaurahiutaleet ja kardemumma vuoan pohjalle. Lusikoi tai kaada kakkutaikina varovasti kaurahiutalekerroksen päälle. Siivuta luumut ja asettele ne kakun pintaan. Rouhaise kakun päälle myös muutama manteli. Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Kytke lämpö pois ja anna kakun vielä lepäillä uunissa 10 minuuttia. Kakkuun voi iskeä kiinni jo haaleana, mutta parasta se on jääkaappikylmäksi jäähtyneenä.

5.3.2013

Siansaksan kielikylpy (keitetty kieli)

Lupailin ja uhkailin itselleni vuodenvaihteen tienoilla, että 2013 opettelisin kokkailemaan sisäelimiä. Siipi- ja lihakarjasta kun tulee muutakin syötävää kuin filettä ja paistia. Ja mitä nyt on ravintoloissa tullut maisteltua, löytyy monissa eksoottisemmissa ruhonosissa myös uskomattomia makumahdollisuuksia! Ravitsemuksellisessa mielessäkin ne tuovat monipuolisuutta ruokavalioon. Eri vitskuja ja kivennäisaineita, ja muuta mukavaa. Eli kaikin puolin kivaa vaihtelua ja uusia näkökulmia ruuanlaittoon ja ruokailuun. :)

Paketissa, kattilassa, kuorittavana ja leikeltävänä.

Suunnitelmanani oli aloitella naudan kielellä (tai jollakin veriruoalla, mutta se ikuisuusprojekti vain lykkääntyy ja lykkääntyy). Valtavan kokoiset kielenmötikät kuitenkin vähän kauhistuttivat, ja kun kaupassa oli tarjolla myös possun kieliä, päädyin röhkivään kaveriimme. Porsaan kieli on paljon pienempi, yksi kipale painaa noin vajaat 300 grammaa. Ne myös kypsyvät julmetun kokoista naudan kieltä nopeammin. Enkä ollut varma mahtuisiko noin kilon painoinen naudan kieli edes kattilaani kokonaisena... :D

Kielikylpy on se normimenetelmä kielen valmistamiseksi syöntikuntoon. Possulle riittää jopa vain tunnin keittely, lehmille vaaditaan taas vähintään pari-kolme tuntia. Pitkä hauduttelu palkitaan, itse maltoin käyttää viikonloppuna haudutteluun kaksi tuntia. Helppoa kuin heinän teko, alkuvalmistelut ovat minimaaliset ja kieli myös kypsyy vahtimatta. Kielen ulkopinnan nylkeminenkin sujui ongelmitta.

Kylmien kieliviipaleiden vaihtelevainen suutuntuma
muistuttaa ehkä hieman oikein mehevää joulukinkkua.

Kahdesta kielestä riitti maisteltavaa sekä vastakeitetyn lämpimänä että kylminä siivuina. Herkullista ja mureaa. Kielen eri osien rakenteet tuovat aterialle jännitystä. HYVÄÄ! Ja kielestä saa todella erilaisia aterioita, vain mielikuvitus on rajana. Perinteiseen tapaan sen voi tarjota kuumana, perunamuusin kanssa. Talvisen ruuan saa myös unkarilaisittain, maustamalla keitetyn kielen savustetulla paprikajauheella, tomaattimurskalla, punkulla jne. Eksoottisempia makuja saadaan inkiväärin ja aasialaisten makujen komboilla. Ja kylmät kielisiivut sopivat loistavasti myös raikkaan salaatin ruokauttamiseen. Keitettyjä kieliviipaleita voi myös paistaa pannulla tai niille voi loihtia mitä ihmeellisempiä herkkukastikkeita. Mutta pelkkä mausteliemessä keittäminenkin riittää, ja tällä ensikokkauksella keskityttiinkin kielen omaan makuun ja sen oppimiseen.

Kieliviipaleita ja taustalla näytteillä kielen kärkikin! :D
Kaverina erilaisia salaatteja, kirsikkatomaatteja ja luumuja.

Keitetty kieli

2 kpl porsaan kieliä (500 g)
reilu litra vettä
2 tl suolaa

5 neilikkaa
5 maustepippuria
2 laakerinlehteä
1 sipuli
1 porkkana

Huuhtele kielet juoksevan veden alla. Laita kielet kattilaan ja peitä vedellä. Mausta keitinvesi suolalla (2 tl per vesilitra) ja kuumenna kiehuvaksi. Poista kielestä keitinveden pintaan mahdollisesti muodostunut vaahto.

Lisää pataan sitten neilikat, maustepippurit ja laakerinlehdet. Kippaa sekaan myös sipuli ja porkkana muutamaan lohkoon leikattuina. Anna kielten kypsyä hissukseen kiehuvassa liemessä 1-2 tuntia. (Meitsi malttoi tasan kaksi mureuden maksimoimiseksi.) Nylje heti kuumana kielen uloin nahkakerros, joka lähteekin helposti kuoriutumaan. Kielen voi tarjoilla joko heti lämpimänä aterian osana tai myöhemmin kylmänä palana. Jälkimmäisessä tapauksessa anna kielen jäähtyä omassa keitinliemessään.

Onko sekin nyt kuitenkin pakko lopuksi huomauttaa, että jos
näet kuvissa jotain härskiä, niin se rivous on katsojan silmässä!.

3.3.2013

Skonssit punaisilla viinimarjoilla

Punaherukat ovat ehdottomasti viinimarjoja, kun taas valkoiset ja mustat versiot ovat herukoita. Ainakin minun puheessani... Yleensä. :) Lapsuudessa nämä taisivat olla inhokkimarjojani. Happamina viinimarjat eivät ole tyypillisesti lasten suosikkeja, ja sadonkorjuupuuhat kotipihan marjapensaiden parissa eivät nekään aina innostaneet. Varsinkaan kun takana pisteli pahanilkinen karviaispuska! :D Ja sitten sitä viinimarjamehua piti juoda koko pitkä talvi...


Punaisia viinimarjoja (punaherukoita) siis joka tapauksessa päätyi tämänkertaisiin skonsseihini. Erityistä näissä oli myös sokerin korvaaminen appelsiinimarmeladilla, joka toi myös kivan sitruksisen lisän. Ehkä hieman yllättäenkin appelsiini ja herukan happo toimivat hienosti yhteen, etenkin, kun marmeladi oli hyvin makeaa ja kokonaisuutta pyöristi vielä vanilja.

Marmeladin lisääminen muutoinkin kosteahkoon taikinaan aiheutti kuitenkin sellaisen jutun, etteivät skonssit kohonneet lieriöinä. Näin tulkitsisin sen tosiasian, että uunista tullessaan skonssit olivat pyöristyneet muodoiltaan. (Vertaa esim. näihin mustaherukkaskonsseihin.) Taisivat myös olla pehmeämpiäkin kuin normaalisti. Vaan hyviä olivat nämäkin, ja oli kiva viettää taas skonssilauantaita!

Skonsseja ei siis paistettu muffinivuoissa.
Paperivuoat kuitenkin soveltuvat hienosti tarjoiluun.


Viinimarjaskonssit
(1 pellillinen, noin 12 kpl)

3.5 dl vehnäjauhoja (kannattaisi olla 4-4.5 dl)
2 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa

50 g margariinia
100 g appelsiinimarmeladia
1.5 dl maitoa
1 tl vanilja-aromia
1 dl punaisia viinimarjoja

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita keskenään. Lisää margariini joukkoon nokareina, ja nypi se kuivien aineiden kanssa murumaiseksi seokseksi. Sekoittele tai nypi samaan tapaan joukkoon myös marmeladi. Lisää kylmä maito, vanilja-aromi ja marjat. Sekoita nopeasti (älä vaivaa). Kumoa taikina reilusti jauhotetulle alustalle ja taputtele jauhotetuin käsin paksuhkoksi levyksi. Leikkaa skonssit haluttuun muotoon veitsellä, muotilla tai vaikka lasin avulla. Voitele maidolla, ja paista 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

1.3.2013

Kapinalliset karpalopullat

Laskiaista ennen vietimme pitkän kaavan mukaisia pullatalkoita. Ja vaikka laskiaispullat olivat sesongin sanelemina se ykkösjuttu, ei meillä kaiketi koskaan ole sellaista pullanleivontapäivää ollut, etteikö uuniin olisi työnnetty vanhoja kunnon korvapuustejakin! Niihin ei vaan kyllästy koskaan. :) Mutta pitäähän sitä aina kokeilla myös jotakin uutta, ja pakkasessa oli kuulemma muun muassa karpaloita...


Kuten oheisista kuvista näkyy, metkoja kierrepullia voi mainiosti taikoa karpaloistakin. Peruspullataikina, paljon kardemummaa ja reilusti rusinoita. Kaulitaan levyksi, ja lirutellaan tuubista päälle juoksevaa hunajaa. Sitten peitetään levyn hunajainen pinta vähintään puolikohmeisiksi sulaneilla karpaloilla. Taikina vielä rullalle, ja rulla pätkiksi. Pullat voidellaan ja paistetaan kuten muutoinkin.


Hunajaiset karpalopullat olivatkin herkullisia. Pullatäytteissä on harvemmin happamia makuja, mutta kyllä karpalolle löytyy ihan tarpeeksi tasapainottavaa makeutta pullataikinasta ja rusinoista. Ja hunajan tuoma lisä sinetöi homman viimeisen päälle.

Mutta... eräs ikävämpi homma näissä pullissa ilmeni. Kuten karpalokiisseliä keitelleinä hieman pelkäsimmekin, osa karpaloista poksahteli myös pullia paistaessa. Pienet mehuvanat pullien pinnassa tai leivinpaperilla eivät tietenkään haittaa, mutta myös uunin seinämät saivat osansa karpalokapinasta. Ei niin kiva juttu, ellet sitten tykkää uunin siivoamisesta ja rätin kanssa touhuamisesta... :P