5.1.2013

Maukasta naudan kieltä à la ravintola Kuurna

Ravintolaelämyksille nälkäinen seurueemme suuntasi tammikuun reissunsa kohti Krunikkaa, ravintola Kuurnaan. Ja oli muuten hyvä juttu, että nälkä oli myös aidosti fyysinen. Kuurnan kolmen ruokalajin menu osoittautui nimittäin todella maukkaaksi ja täyttäväksi.


Alkuun otin hanhenjalkapelmenejä herkkutattikermalla. Kuulosti hyvältä, ja odotukset olivat kovat. Ennen kuin olin vielä iskenyt kiinni omaan annokseeni, pojat (!) kommentoivat pelmenitaikinaa tuhdiksi. Ja ei muuten ollut mitään turhaa kursailua, ei tarvinnut kuin haukata ensimmäinen suullinen, ja tiesin mistä oli kyse. Pelmenit olivat nimittäin varsin tiivistä tavaraa, ja oikein tunsi miten näläntunne alkoi tyydyttyä. :D Jos pelmenikuori olisi ollut yhtään tiukempaa tai jos kappalemäärä olisi ollut yhdenkin suurempi, olisi menty riskin puolelle. Mutta nyt määrä suhteessa tuhtiuteen oli juuri passeli. Ja täyte? Se oli aivan parasta. Todella mureaa, maukasta lintua. Nam. Sienet ja kastike täydensivät homman annokseksi, vaikka suolan kanssa olisi voitu pitää pientä kontrollia.

Hanhenjalkapelmenit & herkkutattikerma.


Pääruoka-annokseksi otin naudan kieltä. Jos et ole koskaan maistanut, niin suosittelen kokeilemaan viimeistään nyt. Kuurnan kielet oli haudutettu liemessä yön yli, ja lihaisa kieli oli huippupehmeää. Siis kerrassaan suussa sulavaa. Mutta olisittepa nähneet sen möhkäleen koon luonnossa. Huh huh! Rekkamieskoon annos oli vähän turha yllätys. Kielen kanssa tarjottiin perusperunapyrettä ja kasviksia, ei mitään turhia kikkailuja pääraaka-aineen dominanssia rikkomaan. Karamellisoitu sipulikastike toi sopivan makean lisä.

Alku- ja pääruoan kanssa join kerner-rypäleistä valmistettua valkkaria (Praepositus). Hyvä suositus tarjoilijalta. Tykkäsin, ja sopi minusta ruokien kanssa. Jos viinien makua haluaa ajatella väripaletissa, tämä oli minusta alkukesän kukkea, vaalea keltainen. ;)

Naudan kieli karamellisoidulla sipulikastikkeella, perunapyreellä
ja kasviksilla. Viini: Praepositus Kerner -valkkari.

Tsekkaa mehevän pehmeä leikkauspinta!

Jälkkäriksi olin etukäteen haaveillut sahramipullavanukkaasta. Vaan jälkkärilistapa oli päässyt muuttumaan, mikä varmaan oli ihan hyvä. Täyteläisen pullavanukkaan sijaan paikan päällä alku- ja pääruopan jälkeen teki ennemmin mieli jotain raikasta.

Kyselin sitten sorbeteista, ja päädyinkin testaamaan tarjolla olevaa trioa: mustikka, kiivi ja ananas. Positiivinen yllätys! Raikkaita ja aidon makuisia sorbetteja. Erityisesti kiivi nappasi, kiva kirpeys, jota ei oltu tapettu liialla sokerilla. Ainoa miinus siitä, ettei sorbettikvenellien seurana ollut mitään. Joku pieni kastike- tai siirappiroiskaus, keksimuru tai vaikka kookoshiutaleet olisivat tehneet lautasesta annoksen.

Sorbetteja: mustikka, kiivi & ananas.

Yhteenveto: Tasaisen laadukas menu ja maukkaat maut. Juuri sopivan rento ja lämmin tunnelma, jota myös välittömällä asenteella toimineet tarjoilijattaret pitivät yllä. Annoksia ei esitelty, mutta kysyessä tietoja kyllä saatiin ja juttua syntyi. Tietotaitoa ja keittiön kokkailuosaamista ei täällä tarvitse epäillä. Perussiistiä kattausta piristivät valkoisten astioiden lomassa sini-ja punasävyiset maisemaposliinilautaset (esimerkiksi leipälautasina). Ainakin minusta ne toivat hellyyttävän ja persoonallisen lisän muuten hillttyyn sisustukseen ja kattaukseen. Lämpöisinä pöytään tuodut sämpylät ilahduttivat juuri lämpöisyydellään, ja epänorminäkkäriä pitää maistaa totta kai. ;) Mukava, onnistunut ravintolailta, loistokäynnistys vuodelle 2013!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti