20.1.2013

Matkakertomuksia: lentokonesafkaa

Rakastan matkustamista... Matkan suunnittelua, kohteeseen matkustamista ja eniten tietysti perillä olemista. Uudet kokemukset ja elämykset tuovat virtaa, ja maisemanvaihdos saa minut ihan älyttömän hyvälle mielelle. Ja toisaalta kotiin palatessa tuttuja juttuja katsoo hieman eri silmällä, eli oivallukset jatkuvat matkan päätyttyäkin!

Maailman väsyneimmät jalat odottelevat
paluumatkan koneeseen käpöttelyä.

Tunnista kohde, johon ollaan tässä pian laskeutumassa!?

Monet sanovat inhoavansa lentokoneruokaa, mutta minä olen aina iloinnut siitäkin. Kai se on se positiivinen konteksti... Matkalle pääseminen on niin kiva homma, että karumpikin ruoka rupeaa maistumaan hyvälle. Vähän niinkuin eväiden syöminen retkellä, normireissumies juustolla maistuu korvessa gurmeelle. Jostain olen kuullut, että ilmanpaineet ja -kosteudet lentokoneessa haittaisivat maku- ja hajuaistin toimintoja, mutta en kyllä ole tuollaista rekisteröinyt. Mutta, mutta... Tässä muutamia kuvia kivoilta lentokoneaterioilta viime tai tältä vuodelta. Nämä olivatkin kaikki työmatkoilta.

Muuten, ainoa mitä inhoan koneessa on lyhyillä lennoilla tarjottavat limaiset kolmioleivät ja valkaistut sämpylät... Niitä tarjoiltaessa menee kyllä naama näkkärille, ja tilanteen pelastaa vain tomaattimehu! :D Tai hyvä valkkari.





idkon
Air Berlin tai Lufthansa (?) tarjosi Euroopan lennolla ei-lima-kolmioleipää.
Söötit, erittäin saksalaiset lihapallerot olivat maukkaita ja yrttisiä, tykkäsin.
Weisssswust! Vasurissa olevasta taikinamöykystä en muista mitään, se ei
ilmeisesti ollut yhtä vaikuttava. Mutta tomaattimehu (saksalaisoperaattorilla
tietysti suolan ja pippurin kera tarjoiltuna) ei pettänyt täälläkään.





Air Francen matka Atlantin yli oli ruokamielessä ehkä paras lentokombo,
molempiin suuntiin hyvät safkat. Tässä menu, jolta valkkasin Duck Parmentierin.
Ateria seuraavassa kuvassa.


Duck Parmentier... Ehkä paras lentokoneruoka-annos ikinä.
Ihanan pehmeää ankkaa yrttisen perunamuusin alla. Päällä vielä
juustokuorrutus. Simppeliä, mutta ah niin maukasta!

Air Francen paluulennon safka. Menulta valkkasin Cod brandaden.
Ateria seuraavassa kuvassa.

Cod brandade oli aikas jännää. Papu-pastrami-salaatti oli herkullista.

Perusaamupala, vähemmän limainen ja enemmän kuituinen minikolmioleipä.





Tässäkin matkattiin Atlantin ylitse, nyt British Airwaysin siivillä. Menomatkan käryinen kanafile perunalohkoilla ei vakuuttanut, eikä ansainnut tulla kuvatuksi lainkaan.

Paluumatkalla BA paransi kuin sika juoksuaan, kikherne-broilericurry oli oikein maukas.

Syntinen porkkanakakku oli myös herkullinen. Päällä oli tuorejuuston
sijaan ihan voi-sokerikuorrute, ja valkkarin sijaan päätä "kevensi" tämän
aterian jälkeen pikemminkin sokerihumala. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti