29.1.2013

Muffins aux graines de pavot et citron chez Jasu
(Unikonsiemen-sitruunamuffinit)


Viime lauantaina hyvä määrä ruokabloggaajia kokoontui illanistujaisiin, joissa nautittiin pitkän kaavan mukainen illallisilotulitus. Nyyttäriperiaatteella toteutettu juhlakattaus nautittiin määritelmän mukaisesti chez Jasu, eli kokoonkutsujana toimineen Chez Jasu -blogin kotikartanossa. Ruokakulttuurin ohella ilta oli myös tapakulttuurin riemuvoitto: isäntäpariskunta todellakin ihastutti lämpimällä vieraanvaraisuudellaan! Välittömyys ja huomaavaisuus vakuuttivat vieraan jo ensi minuutilla tervetulleisuudestaan. :)

Itse varustauduin blogimiittiin jälkkäripuolen aseilla, koska suolaisista tarjottavista tuli jo etukäteen paljon lupauksia. Tempaisinkin lauantaiaamuna uuniin unikonsiemenillä ja sitruunalla maustettuja muffineita. Paistoin ne pikkuvuoissa, sillä pienet suupalat toimivat tällaisissa tilaisuuksissa yllättäen paremmin. Muffinitaikinaan laitoin pari desiä partaäijäjugua, joka tekee leivonnaisista ihanan meheviä. Ja älynväläyksenä keksin tuoda muffareihin vielä lisäväriä kurkumalla. Pitäähän sitruunaisten muffineiden myös näyttää kauniin keltaisilta! Arviomitta, eli teelusikallinen, oli kuitenkin hieman liikaa, vastaisen varalle hillitsisin homman puolikkaaseen.

Bree Van de Kamp -hetki.


Unikonsiemen-sitruunamuffinit
(35 minimuffinia, ehkä 12 isoa?)

2 munaa
2 dl sokeria
2 dl turkkilaista jugurttia
puolikkaan sitruunaan mehu ja kuori
0.5 dl (kookos)öljyä

4 dl vehnäjauhoja
0.25 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3 rkl unikonsiemeniä
(0.5 tl kurkumaa värin vuoksi)

Vatkaa munat ja sokeri sekaisin. Lisää joukkoon jugurtti, sitruunamehu ja -kuoriraaste sekä öljy. Sekoita toisessa kulhossa kaikki kuivat ainekset huolellisesti. Yhdistä sitten kosteat ja kuivat ainekset, ja hämmentele tasaiseksi taikinaksi. Lusikoi taikina vuokiin, ja paista muffineita 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Jos et saa leivonnaisia paistettua yhdellä kertaa, laita taikinakulho odotteluajaksi jääkaappiin.

Unikko on muuten ranskaksi myös coquelicot! :D



Mitä muuta Jasulassa tarjottiin? Keitä muita oli mukana? Tsekkaa isäntämme Jasun kirjoitus, jonka kautta löydät myös muiden illan herkkujen reseptilähteille. Ohessa muutamia kuvia illan tarjonnasta... Suosikkien nimeäminen on käytännössä mahdotonta. Kaikki oli niin hyvää! :D Erikoismaininta ehkä Siskot kokkaa -blogin Nellelle, jonka kielipatee ja neuvot naudan kielen käsittelystä saivat minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että vuonna 2013 meitsi lähtee opiskelemaan elinkokkausta. Ja Soppaa ja silmukoita -blogin Marja tarjoili aivan älyttömän herkullista vietnamilaista kanasalaattia... Ja, ja, ja...

Siskot kokkaa kielipateeta.

Alkupalamaistiaisia.

Kaunis kattaus pitkässä pöydässä.

Kaikki äitini reseptit ja vähän muutkin
(elämän)ohjeet johdattelivat lohipastramin äärelle.

Possun ribsejä nyt vaan on ajan hengen
mukaisesti pakko saada, Sillä sipuli!

Monenlaista suolaista palaa.

Törkeän hyvää lammasta Chez Jasun tapaan.

Suolaisia maistiaisia.

Pikaräpsy santsilusikallisesta vietnamilaista kanasalaattia,
asialla Soppaa ja silmukoita

Jälkkärimaistiaisia.

27.1.2013

Neilikkamuffinit (banskuleipä uusissa saappaissa)

Leivontajumalien päälleni langettama banaanileivän kirous ei suinkaan ole rauennut, mutta sen verran se hellitti otettaan, että lusikoin tämänkertaisen banskutaikinan muffinipellille (leipävuoan sijaan). Hyväähän näinkin tulee, mutta pitkulavuoassa vaan tulee parempaa. Pidempi paistoaika ja isomman leivonnaisen geometria vaan toimivat tämän kanssa parhaiten (imho).

Play it again, Sam! Jenkkifiilistelevä retroradio pirisee taustalla.

Ja muuten nyt kun paistoin leivonnaisia sekä suoraan muffinipellillä että muffinipapereissa, niin kyllä paperittomat olivat parempia. Ensinnäkin niitä voi syödä jo heti kuumana, kun taas ne toiset hölmöt tarttuvat lämpöisinä papereihinsa. Ja toisekseen ne säilyvätkin mehevämpinä, koska niiden ympärillä ei ole paperia imemässä kosteutta. Kolmas etu on laajempi paistopinta. Tottakai peltiä vasten paistunut (ja voideltu) pinta maistuu paperiin nojannutta paremmalle! Ulkonäköpuolella tykkään molemmista, tiskausaspekti lieneekin ainoa paperivuokien käyttöä sataprosenttisesti puoltava ominaisuus. Mitä mieltä muut on, papereilla vai ilman?

Vaan eipä liene nähty kahta täysin samanlaista banskutaikinaa tässä keittiössä. Nyt maustepuolelta viskattiin sekaan neilikkaa ja kanelia. Neilikan sopivaa määrää oli vaikea arvioida, mutu-päätöksellä jauhoin niitä morttelissa kymmenen. Määrä oli hyvä, mutta enemmänkin olisi voinut olla, kun kerran nimenomaan neilikkaa halusin maistaa. Laitoin taikinaan myös 2 tl pikakahvia, koska jostain syystä halusin välttämättä mahdollisimman tummasävyiset muffarit. Kahvin makua noin pienellä määrällä ei silti eksy joukkoon kuin hieman. Pintaa söpöstetään kaurahiutaleilla, idea, jonka kopioin viimeisimmän työmatkan hotelliaamiaisella tarjoilluista herkkumuffineista. :P Työnteko kannattaa!

Ainiin, puolet muffinitaikinasta tuunasin kaakaonibseillä. Nam! Ja pintaan ropsaistut kaakaopapurapsut ne vasta hyviä olivatkin. Paahtaminen tekee niistä taivaallisia... kuten muistakin pavuista, pähkinöistä, siemenistä yms.

Rouhea kaakaonibs-versio.


Neilikkaiset banaanimuffinit (12 kpl)

3 (yli)kypsää banaania
2 munaa

1 dl kaurahiutaleita
1.5 dl sämpyläjauhoja
1.5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
(2 tl pikakahvia)
0.5 tl suolaa
10 neilikkaa (jauha morttelissa)

Muusaa banaanit, ja sekoita munat joukkoon haarukalla. Sekoita toisessa kulhossa kaurahiutaleet ja jauhot. Lisää jauhoseokseen myös mausteaineet, eli kaikki loput ainekset. Yhdistä kuivat ja kosteat ainekset, ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Lusikoi seos voidellulle muffinipellille, ja ripottele päälle kaurahiutaleita. Paista muffineita 180-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. (Rouhean muunnelman saa lisäämällä taikinaan vielä 0.5 dl kaakaonibsejä! Ripsauta tällöin kaakaopapurouhetta myös muffinien pintaan kaurahiutaleiden sijaan.)

"Paperiversioita."

24.1.2013

Kanelijäätelö (persialainen sellainen... juu-u)

Jäätelön syönnille ei ole mitään estettä talvellakaan. Päinvastoin, jätskihän ilmentää talvisesonkia jo olomuodollaankin! Eihän sitä tarvitse ulkona syödä. ;)


Tämä siis introksi talviselle kanelijäätelölle. Jääkaapista löytyi nimittäin myyntipäivää kolkutteleva vaniljavaahtotölkki, ja jäätelö oli houkuttelevin idea, jota tuohon hätään keksin. Kanelijädeidea on alunperin jostain kaupan pakastealtaasta ainakin vielä viime vuonna löytyneestä jäätelömausta, josta tykkäsin kovasti. Cinnamon-caramel tai jotain sinne päin. Ei vaan ole näkynyt viime aikoina?

No, minä paritin kanelin kuitenkin jäätelömassassa appelsiininkukkaveden kanssa, mikä tottakai minun kirjoissani teki jäätelöstäni persialaista. Caramel- tai kinuskikastikkeita ei ole eikä tule, mutta siirappi toimi paremmin kuin hyvin annoksen kruununa. (Ja karpalot vielä tuossa kuvan annoksessa ihan vain koska niitä oli pakkasessa jäätelökoneen vieressä ja mun teki mieli ottaa kourallinen. Persiassahan karpaloita on yhtä paljon kuin Persioita nykykartalla.)

Tässä vaiheessa se on parhaimmillaan...

Kanelijäätelö

1 prk (2.5 dl) vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1 prk (250 g) maitorahkaa
1 tl kanelia
(1 tl appelsiininkukkavettä)
(siirappia tai kinuskikastiketta)

Vaahdota vaniljakastike. Sekoita vaahtoon maitorahka, kaneli ja valinnainen appelsiininkukkavesi. Hurauta jäätelöksi jäätelökoneella. Lorauta jäätelöannoksiin hieman siirappia tai kinuskikastiketta. (Jos pakastat tätä jäätelöä, ota se sulamaan hieman ennen syöntiä. Tai pyöräytä nopeasti mikron kautta. Massa nimittäin jäätyy todella kovaksi, mutta pieni lämmitys palauttaa sen ihanaiseksi.)

22.1.2013

One-pot-wonder: Unkarinpata

Lasagnea? Lihapullia ja spagettia? Täytettyä mureketta? Ihan vain kastiketta? Mitä pirua sitä loihtisi jauhelihasta tällä kertaa? Arjen aikasuureet ja -määreet tiputtivat lasagnetyyppiset monivaiheiset ehdokkaat nopeasti laskuista, ja ylipäänsä en nyt halunnut ruveta värkkäilemään mitään uuniruokia. Ihanat unkarilaiset paprikajauheet, joita maustekaapista edelleen löytyy, ovat tulleet jo melkein uniinkin, joten jotakin punaista piti aterialle saada. :)

One-pot-wonder. Siis yhden-padan-juttu? :P Hyvää pataa (joka tapauksessa)!

Tulinen ei ole kyllä paras käännös tämän sortin paprikajauheelle.
Mutta jotenkin se pitää makeammasta kaveristaan erottaa.
Mausteinenkin on huono sana. Suoraan vaan pikantti?

Päädyin sitten improvisoiden makumaailmaltaan unkarilaiseen gulassikeittoon viittaavaan jauheliha-makaronipataan. Joka siis valmistuu nopeasti ja vain yhtä ainoata paistoastiaa käyttäen! Tätä ruokaa kokkaillessa tulikin kummasteltua ihan tosissaan, että miksi ihmeessä pastaa ei ikinä kypsennetä kastikkeessaan? Siihenhän se kuitenkin monesti sekoitetaan... Ja makua tai rakennetta tämä minun simppelimpi valmistusmenetelmäni ei suinkaan pilaa (päinvastoin!), ainakaan jos on kyse jauhelihasta ja kohtuu nopeasti kypsyvästä pastasta.

Gulassin tapaan pataruokani punasteli reilun paprikajauheannoksen ja tomaattimurskan ansiosta. Maustamisen kulmakivenä on myös kumina, jota ennakkoon vähän arastelin, mutta tykkäsin kuitenkin valmiissa ruoassa. Koska sitä ei tullut liikaa! Erinomainen ruoka tulikin, mistä pääansio huippuhyvälle aitounkarilaiselle paprikajauheelle ja myös maukkaalle laatujauhelihalle. Käytin nimittäin täällä mainitulla tuotekokeilulahjakortilla ostettua Atrian Kulinaari-tuoteperheen pihvinaudan jauhelihaa. Tämä jauheliha on muuten jauhettu pienemmäksi spagetiksi kuin tavan jauheliha. Miten tuollainenkin pikkuyksityiskohta voi viehättää kotikokkia! :D



Tämä on taas tällainen täysin itsekritiikitön postaus, mutta helppoahan se on hymyillen kirjoitella, kun on vatsa täynnä ilahduttavaa + hyvää + terveellistäkin ruokaa. ;) Jopa pastavalintani oli ihan nappisuoritus, käytin sellaista hyvin pientä pennepastaa, jossa on 25% vihannessosetta. Pinaattia ja kesäkurpitsaa, jotka värjäävät sen aavistuksen vihertäväksi. Mausta noita nyt ei kauheasti huomaa, mutta jos tieto lisää yleensä tuskaa niin lisää se toisinaan (itse)tyytyväisyyttäkin... tämä pasta vaan oli olevinaan niiiiiin paljon parempaa ja terveellisempää. :D



Unkarinpata Hayleyn tapaan
(lue: gulassivaikutteinen punainen jauheliha-makaronipata)

350 g (pihvi)naudan jauhelihaa
5 maustepippuria
2 laakerinlehteä
puolikas kasvisliemikuutio
3 tl (tulista unkarilaista) paprikajauhetta
0.5 tl kuminaa (kokonaisia)
1 pkt (390 g) tomaattimurskaa
vettä
200 g nopeasti kypsyvää pastaa (esim. 6 min)
100 g paprikaa

Anna jauhelihan lämmetä huoneenlämpöiseksi, ja ruskista se sitten korkeareunaisella pannulla. Jauheliha saa mieluusti jäädä osin isommiksikin lihapulliksi, mutta toki voit tökkiä sen puulastalla ihan pieneksikin muruksi. Lisää jauhelihan joukkoon kaikki mausteet, ja kippaa sekaan myös tomaattimurska. Mittaa pannuun tomaattimurskapurkilla saman verran myös vettä. Kuumenna kastikeseos kiehuvaksi, ja lisää siihen sitten se pastakin. Anna padan kypsyä pastan vaatiman ajan. Siivuta sillä aikaa paprika. Paprikarenkaat lisätään ihan viimeiseksi, niiden tarvitsee vain lämmetä. Tarjoile ranskankerman, smetanan, majoneesipohjaisen pippurikastikkeen tms. tuhdimman lisukkeen kera (annoksen päälle reilu lusikallinen, jonka voi sitten halutessaan sekoittaa ruokaan). N-A-M!


Näkö ruualla on arkinen, varsinkin kun ehdin saada kuvat vain pannulta. Lautasannokset pippurikastikelisukkeilla (nimellä Eriks Pepparsås),
jotka muuten oli ihan must jäivät harmittavasti saamatta.

20.1.2013

Matkakertomuksia: lentokonesafkaa

Rakastan matkustamista... Matkan suunnittelua, kohteeseen matkustamista ja eniten tietysti perillä olemista. Uudet kokemukset ja elämykset tuovat virtaa, ja maisemanvaihdos saa minut ihan älyttömän hyvälle mielelle. Ja toisaalta kotiin palatessa tuttuja juttuja katsoo hieman eri silmällä, eli oivallukset jatkuvat matkan päätyttyäkin!

Maailman väsyneimmät jalat odottelevat
paluumatkan koneeseen käpöttelyä.

Tunnista kohde, johon ollaan tässä pian laskeutumassa!?

Monet sanovat inhoavansa lentokoneruokaa, mutta minä olen aina iloinnut siitäkin. Kai se on se positiivinen konteksti... Matkalle pääseminen on niin kiva homma, että karumpikin ruoka rupeaa maistumaan hyvälle. Vähän niinkuin eväiden syöminen retkellä, normireissumies juustolla maistuu korvessa gurmeelle. Jostain olen kuullut, että ilmanpaineet ja -kosteudet lentokoneessa haittaisivat maku- ja hajuaistin toimintoja, mutta en kyllä ole tuollaista rekisteröinyt. Mutta, mutta... Tässä muutamia kuvia kivoilta lentokoneaterioilta viime tai tältä vuodelta. Nämä olivatkin kaikki työmatkoilta.

Muuten, ainoa mitä inhoan koneessa on lyhyillä lennoilla tarjottavat limaiset kolmioleivät ja valkaistut sämpylät... Niitä tarjoiltaessa menee kyllä naama näkkärille, ja tilanteen pelastaa vain tomaattimehu! :D Tai hyvä valkkari.





idkon
Air Berlin tai Lufthansa (?) tarjosi Euroopan lennolla ei-lima-kolmioleipää.
Söötit, erittäin saksalaiset lihapallerot olivat maukkaita ja yrttisiä, tykkäsin.
Weisssswust! Vasurissa olevasta taikinamöykystä en muista mitään, se ei
ilmeisesti ollut yhtä vaikuttava. Mutta tomaattimehu (saksalaisoperaattorilla
tietysti suolan ja pippurin kera tarjoiltuna) ei pettänyt täälläkään.





Air Francen matka Atlantin yli oli ruokamielessä ehkä paras lentokombo,
molempiin suuntiin hyvät safkat. Tässä menu, jolta valkkasin Duck Parmentierin.
Ateria seuraavassa kuvassa.


Duck Parmentier... Ehkä paras lentokoneruoka-annos ikinä.
Ihanan pehmeää ankkaa yrttisen perunamuusin alla. Päällä vielä
juustokuorrutus. Simppeliä, mutta ah niin maukasta!

Air Francen paluulennon safka. Menulta valkkasin Cod brandaden.
Ateria seuraavassa kuvassa.

Cod brandade oli aikas jännää. Papu-pastrami-salaatti oli herkullista.

Perusaamupala, vähemmän limainen ja enemmän kuituinen minikolmioleipä.





Tässäkin matkattiin Atlantin ylitse, nyt British Airwaysin siivillä. Menomatkan käryinen kanafile perunalohkoilla ei vakuuttanut, eikä ansainnut tulla kuvatuksi lainkaan.

Paluumatkalla BA paransi kuin sika juoksuaan, kikherne-broilericurry oli oikein maukas.

Syntinen porkkanakakku oli myös herkullinen. Päällä oli tuorejuuston
sijaan ihan voi-sokerikuorrute, ja valkkarin sijaan päätä "kevensi" tämän
aterian jälkeen pikemminkin sokerihumala. :D

11.1.2013

Pulla-täytekakku & loistoidea laskiaisrientoihin

Toisinaan saan päähäni mitä ihmeellisempiä kokkailu- ja leivontaideoita. Onneksi edes pieni osa näistä neronleimauksista on toteuttamiskelpoisia, ja yksi tällaisista hillitymmistä keksinnöistä oli kanelipullakakku. Ei siis bostonkakku, vaan kanelipullan makuinen täytekakku! Kantavana ajatuksena nimenomaan kardemumman makuinen täytekakkupohja, jossa olisi pullataikinan tuntua.

Olettekos tällaista täytekakkua ennen nähneet?


Mitä sitten kanelipullakakun täytteeksi? Reilusti kanelilla maustettua omenahilloketta tietysti, jota syksyllä säilöttiin. Omat osuuteni olin kyllä jo omena-kanelisoseesta tuhonnut aikapäiviä sitten, mutta kävin nyt lokkeilemassa sitä porukoiden pakkasesta... ;) Ja niin, jos puhutaan kermakakkutyyppisestä täytekakusta, pitää pikkukokin määritelmän mukaisesti myös kermaa vispaaman...

Tämä kakku oli muuten suloisen pieni, vain kahdesta munasta! Paistettu pikkuruisessa 16 sentin irtopohjavuoassa. Pieni vuoka on kyllä todettu hiton käteväksi, voi herkutella kahden keskenkin (ilman, että tarvitsisi sitten koko loppuviikkoa syödä vaikka nyt täytekakkua... liika on liikaa). Mutta hei! Vaikka kakusta tuli todella herkullista, ja kardemummalla maustettu kakkupohja todellakin toi mitä parhaan pullaefektin, ei kakku kuitenkaan herättänyt makunystyröissä korvapuustiviboja. Sen sijaan se muistutti kovasti laskiaispullaa! Tietenkin! Kardemummaista pullamaisuutta, hilloa ja kermaa... Sitähän ne laskiaispullat juuri ovat. Rakenne ja muoto vaan ovat kakussa eri. :D Tässä siis mitä mainioin idea lähestyviin laskiaisrientoihin: kardemummalla maustettu kakkupohja ja täytteeksi vadelmahilloa sekä kermaa. Njam!

Leikkauskuvatta ei pärjättäisi. Hillokerros näyttää vain kumman ohuelta tässä.

Näin pienen kakun (16 cm halkaisija) takia ei viitsinyt liata pursotinta,
joten kerma muotoiltiin vain pikkulusikan alapuolella viistellen.
Samaan tapaan kuin rahka-annos edellisessä postauksessa! :D



Omena-kaneli-täytekakku eli pullanmakuinen kermakakku

kardemummalla (0.5-1 tl) maustettu kakkupohja
maitoa kostuttamiseen
kanelilla maustettua omenasosetta tai -hilloa
kermavaahtoa

Paista kakkupohja normaaliin tapaan haluamassasi koossa. Idioottivarma ohje on mitata saman verran kananmunia, sokeria ja jauhoja. Ja lisäksi hieman leivinjauhetta. Leikkaa jäähtynyt pohja 2-3 osaan ja kostuta maidolla. Täytä kerrosvälit omena-kanelisoseella ja vispatulla kermalla. Koristele kakun pinta sirottelemalla päälle kanelia.

9.1.2013

Ladylike limerahka

Noniin, tässä olisi välipala- tai jälkkäri-idea, joka esillepanon suhteen sopii täydellisesti blogin uudistuneeseen habitukseen. Kyseessä siis raikas limerahka, jota korostavat pinkit ja lilat pikkusydämet. Ja tässä käytetään ihan oikeaa limeä eli limettiä, ei valmiiksi maustettuja rahkoja. Ei niin, ettäkö niissä olisi jotain erityistä vikaa, mutta aito hedelmä antaa tiukemman aromin, ja ainakin minun makuuni maustetut rahkat ovat yleensä liian makeita. Ja siis jos joutuu kompensoimaan ylimakeutusta lisäämällä joukkoon maustamatonta maitorahkaa, makurahkan maustavat aromit laimenevat... Miksi siis tehdä turhia kompromisseja ja kettuuntua tyhjästä, kun voi maustaa ja makeuttaa rahkansa ihan itsekin. Ei tarvitse sitten kritisoida, kun saa itse tehdä. ;)


Limerahka

maitorahkaa
(kermaa)
limen kuorta ja mehua
sokeria

Sekoita maitorahka (ja vatkattu kerma). Raasta joukkoon limen kuori ja purista sekaan myös mehut. Sekoita ja mausta sokerilla. Pieniin prinsessahetkiin voit harkita myös koristelua strösseleillä tms.

Rahka-annoksen pinnan muotoilu pikkulusikan pohjalla spiraaliksi...
Ja siihen vielä hieman limen kuorta ja jokunen sokerisydän.
Rahkamassa pynttäytyy sekunneissa salonkikelpoiseksi annokseksi!

7.1.2013

Bloggajan uudet vaatteet

Uusi vuosi ja uudet kujeet? Kyllä vain, ja näin uuden vuoden kunniaksi ajattelin pienen vaihtelun virkistävän myös blogin ulkoasussa. Rakenne ja tyyli saavat säilyä ennallaan, mutta värimaailma koki uudistuksen, kuten näkyy. Mintun vihreä vaihtui hempeään vaaleanpunaiseen. Kyse lienee jonkinlaisesta taantumasta tyttöilyn puolelle... Mutta niin pitää toimia mikä oikealle tuntuu, ei siinä ole mitään anteeksipyydeltävää, että pastellisävyt ilahduttavat tänään enemmän kuin goottivärit ja pääkallot. ;)

Tässä blogin söpistelyvärit vuodelle 2013. Logo säilyy!

Mutta juu, katsellaan kuinka kauan vaaleanpunainen jaksaa innostaa, vai kyllästynkö... Ja muuten uuden vuoden kunniaksi saa toki esittää ideoita ja ehdotuksia. Blogin ulkoasuun, sisältöön tai muuhunkin liittyen. Uudenvuodenlupauksia ei tullut vannottua, mutta muutamia tavoitteita tuli kyllä mietittyä. Helpompi saavuttaa uutta kun tiedostat minne pyrit! Kokkailuharrastuksen puolella voisi vuonna 2013 opiskella taas yrtin tai pari. Ja opetella valmistamaan sisäelimiä! Viime vuonnahan muun muassa rohkaistuin linssikokkailuun ja tein tuttavuutta rakuunan ja laventelin kanssa. :)

Iloista alkanutta uutta vuotta! Vuoden 2013 täytyy olla onnenvuosi! :D

Lime-valkosuklaa-brownies

Eri kokoonpanoilla kokoontuvat kaveriporukoiden koti-illat ovat sitä parasta arjen juhlaa. Rento tunnelma on taattu, ja edes isännän tahi emännän ei tarvitse stressata liiemmin järjestelyistä, jos tarjottavat (ja ohjelmanumerot) järjestetään nyyttäriperiaatteella. Kotileipurit ja -kokit pääsevät hommiin, mutta kiireisempi tai kiinnostumattomampi voi osallistua hommaamalla viinit tai kyhäämällä tietovisan!

Huomaa joulupukilta saadut upouudet uunikintaat! :)


Erään poppoon voimin aloitimmekin uuden vuoden juuri edellä kuvatun kaltaisella reseptillä. Allekirjoittanut luonnollisesti kantoi kortensa kekoon jauhopeukaloinnilla. Sain makean nakin, ja leivoin rankan ajatusiteraation tuloksena limellä ja valkosuklaalla höystettyjä brownieita. Reseptin tausta-apuna käytin Dansukkerin brownies-reseptiä, jonka puolitin ja tuunasin oman mielen mukaiseksi. Leikkasin leivokset piparimuotilla, ja istutin ne yksittäin paperisiin muffinivuokiin. Kuljetus ja tarjoilu helpottuu!

Maku? Browniet voivat mennä vikaan vain olemalla kuivakkaita. Ja nämä eivät sitä todellakaan ole. Mehevän makeita, piparimuottileivos on juuri sopivan kokoinen annos. Ja lime on tässä se elementti, joka raikastaa kokonaisuuden. Jos jätät sen pois, tarjoa browniepalat vaikka kirpeän marjapyreen tai vaniljajäätelön kanssa.

Olo oli näiden brownieiden teossa kuin Baker Cat -misulla! Minä en yleensä hauskan komedian ääressä naura ääneen tai edes hymyile, mutta jostain syystä tun hölmön videon ja biisin kanssa naama ei vaan pysy näkkärillä. :D Plus että on tosi hyvä tietää tarkasti kauanko sitä jaksaa kerralla katsoa. (Aika kauan!)

Muffinipapereihin ja kertsilautaselle - enää ei tarvittu kuin ujutus hedelmäpussiin,
ja kahdeksan pikku brownieta olivat lähtökunnossa meidän kahdeksan juhlijan luo.


Samaisissa illanistujaisissa tarjoiltiin muuten erään herravieraan valmistamaa piirakkaa, joka tipautti kyllä pari leidiä tuoleiltaan. Ylipäänsä piirakat oli tehty ajattelevaisesti siten, että eri osissa oli hieman eri täytteitä. Siis tyyliin jos sulle ei maistu paprika, niin otat slaissin vasemmasta reunasta, koska siellä se on korvattu tomaatilla!

No, ei tuossa vielä mitään, mutta yhdessä osiossa kinkkupiirakan päällä oli jänniä keltaisia renkuloita... Banaania! Siis kinkku-banskupiirakkaa. :D Aivan mahtava innovaatio, ja sehän muuten toimi. Tosi hyvä balanssi, tällä kombolla tulisi aivan hävytön pizzakin. (Vertaa vanha tylsä kinkku-ananas.) Leipurimestari kertoi ideoineensa yhdistelmän katsomalla tarjolla olevia aineksia ja pohtien suurin piirtein näin: "Tossa on kinkkua, kinkku on hyvää. Katopas tuossa on banaani, banaanit on hyviä. Laitetaan molempia." You've earned my respect! :D

Tältä se näytti salaatin vierellä: slaissi bansku-kinkkupiirakkaa.



Lime-valkosuklaa-brownies
(noin 10 kpl, paistettu pyöreässä 20 cm vuoassa)

75 g voita
1.5 dl ruokokidesokeria
2 munaa
1 lime (kuori raastettuna)
1.25 dl vehnäjauhoja
0.5 dl kaakaojauhetta
0.25 tl leivinjauhetta
0.5 tl vaniljasokeria
50 g valkosuklaata (40 + 10 g)

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri sekaisin. Lisää munat joukkoon yksitellen, huolella vatkaten (käsivispilöinti riittää hyvin). Raasta joukkoon vielä puolet tai jopa kaikki yhden limen kuoresta.

Sekoita keskenään kuivat ainekset: jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Rouhi sekaan myös 40 grammaa valkosuklaasta. Yhdistä sitten kuivat ja kosteat ainekset, ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaavi brownieseos voideltuun tai leivinpaperoituun vuokaan.

Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä hetki, ja poista kakku vuoastaan. Jäähdytä ja säilytä kuvun alla, leikkaa ruuduiksi tai ota paloja piparimuotilla. Sulata loput valkosuklaasta pienessä pakastemuovipussissa mikrossa, ja pursota leivosten päälle pienet koristelut.

Yksi sydämen muotoinenkin tuli.