30.12.2012

Naudanlihakääryleet aprikoosi- ja luumutäyttein

Omassa keittiössäni naudanlihaa tulee kokkailtua todella harvoin. Ja jos jauheliha pudotetaan laskuista pois, niin sitten vieläkin harvemmin. Siksipä olikin hauska päästä ostoksille 15 euron lahjakortin kanssa, jonka sain pikkujoulujen merkeissä Atrian Kulinaari-tuotesarjan kokeilemiseksi.

Kulinaari-merkin lihatuotteet ovat vapaana kasvanutta pihvirotuista suomalaista nautaa, jonka sopimustuottajat ovat sitoutuneet normaalia kattavampiin vaatimuksiin mitä tulee esimerkiksi eläinten eettiseen kasvattamiseen ja tuotannon ympäristövaikutuksiin. Kasvisten osuuden kasvattaminen ruokavaliossa on minusta hyvä juttu, mutta koska en kuitenkaan halua missään tapauksessa jättää lihaa kokonaan pois, ovat tällaiset vastuullisempien valintojen mahdollisuudet ruokakaupoissa tervetulleita!

Naudanlihakääröjä ja sieni-paprikalisuketta punkkukastikkeella...
Tarjoiluvatiräpsyt apupöydällä ennen pöytiintarjoilua.


Kulinaari-tuotevalikoimassa oli yksi ylitse muiden, siispä ohuita sisäpaistiviipaleita vaan sinne kauppakassiin! Ja kotona sitten askarteluhommiin: Joka viipaleelle muutama kuivattu luumu tai aprikoosi, lihat kääröiksi, ja lopuksi kääröt hautumaan ihanaan punaviiniliemeen. Tässä on talviruoka parhaimmillaan, ja poskille pakkasessa ulkoiltaessa hankittu punakin saadaan säilymään pidempään, kun ruuan kanssa nautiskellaan lihan kunniaksi korkattua punkkua! ;)

Kyllä klassiset poikkileikkauskuvatkin pitää olla!
Täytteinä luumu & timjami sekä aprikoosi & rosmariini.



Hedelmätäytteiset lihakääryleet

naudan sisäpaistia ohuina viipaleina (esim. Atria)
suolaa
mustapippuria
luumuja ja/tai aprikooseja
timjamia ja/tai rosmariinia
(cocktailtikkuja)

1.5 dl vettä
1.5 dl punaviiniä
puolikas kasvisliemikuutio
1 prk herkkusieniä
1 ISO punainen (suippo)paprika
(jauhoja kastikkeen suurustamiseen)

Levitä sisäpaistiviipaleet leikkuulaudalle, nuiji tarvittaessa ohuemmiksi. Mausta viipaleet suolalla ja pippurilla. Aseta kunkin viipaleen etureunaan 2-3 luumua tai aprikoosia, ja ripottele päälle timjamia tai rosmariinia. Kääri sitten viipaleet rulliksi ja kiinnitä cocktailtikulla. Jos teet kääröjä useammalla eri täytteellä, kiinnitä tikut eri tavalla, jotta tunnistat eri maut kypsinäkin.

Ruskista kääryleet kaikilta pinnoilta kuumalla pannulla, ja lisää sitten pannuun vesi, punaviini, kasvisliemikuutio ja herkkusienet. Anna lihojen kypsyä kannen alla miedosti poreilevassa kastikkeessaan 30-60 minuuttia. Lisää renkaiksi pilkottu paprika pannuun viimeisten 10-15 minuutin ajaksi.

Nosta kypsiksi hautuneet lihakääryleet ja kasvikset pannusta (peitä foliolla, jotteivät jäähdy), ja suurusta pannuun jäänyt liemi sopivaksi kastikkeeksi. Siivilöi se vielä ennen tarjoilua.

Rullailun valmisteluvaiheet. (Huomaa "jumbochilit", eli makeat suippopaprikat.

28.12.2012

Mausteinen karpalokakku

Kahvikakut, joiden taikinoihin laitetaan runsaalla kädellä hedelmäsoseita ja -hilloja, ovat rakenteeltaan todella meheviä. Aikaisemmin tällaisia herkkuja on tullut mutusteltua muun muassa raparperi- ja omena-kanelikakun muodossa. Joulun alla löysin Kotivinkin sivuilta samantyyppisen, talvisen ohjeen, jossa käytettiinkin karpaloita. Mahtavaa! Karpaloita kun vielä löytyy pakastimesta!


Kotivinkin karpalokakkuohje oli loppupeleissä hyvin samanlainen, kuin aiemmissakin kahvikakuissa. Ja eipä kai peruskahvikakun pohjareseptin pitäisi kauhean erilaiselta näyttääkään... :D Resepti taipui taas omien ruokakaappien sisältöjen mukaiseksi. Sokeria laitoin alkuperäisen kolmen desin sijaan vain kaksi, mikä riitti aivan mainiosti (vaikka karpalot happamia ovatkin).

Kakun maku oli mitä mainioin. Piparkakkumaisen jouluinen, eikä karpalo ollut lainkaan niin hallitseva, kuin olisin luullut. Rakenne oli varsin mehevä, kakkua olisi ehkä voinut paistaa hieman pidempäänkin. Tämä kakku myös kohosi tasaisesti soodalla isossa rengasvuoassaan. Ulkopinnasta karpaloiden läsnäoloa ei huomaa, mutta leikkauspinnassa tarkkasilmäinen havaitsee pientä punerrusta, ja kenties punaisia sattumiakin.


Karpalokahvikakku

4 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 dl sokeria
1 dl ruokosokeria
2 tl kanelia
4 kpl kokonaisia neilikoita morttelissa jauhettuna
1.5 tl ruokasoodaa

1.5 dl karpalosurvosta (noin 3 dl pakastemarjoja)
3 dl kermaviiliä
1 kananmuna
100 g sulatettua voita

Sekoita kuivat ainekset keskenään sekaisin kulhossa. Soseuta karpalot, ja halutessasi voit surauttaa sauvasekoittimella niiden kanssa sekaisin myös kermaviilin, munan ja voin. Yhdistä kosteat ainekset kuivien aineiden kulhoon, ja sekoita hela hoito tasaiseksi taikinaksi. Kaavi taikina voideltuun vuokaan, ja paista kakkua 175-asteisen uunin alatasolla (reilun) tunnin verran.

Reseptin ärsyttävä puoli on se, että kermaviiliä tarvitaan kolme desiä,
eli puolitoista purkkia. Pitäisi siis tuunata tasamittaiseksi...
No, jäipähän ainekset pieneen dippiin porkkanatikuille. :D

24.12.2012

Jouluntoivotukset

Joulukorttiaskartelua: lumihiutaleballeriinat.

"Sydämessä pienessäkin asuu joulun taika.
Pysähdy siis sinäkin, nyt on juhlan aika."

Iloista Joulua!
Nautitaan talvisista tunnelmista ja yhdessäolosta! :)

23.12.2012

Piparkakkutalo ja muita pipariviritelmiä

Tämänvuotinen piparkakkutalo näyttää siis tältä:


Mökki otti paikkansa lasiovisessa kaapistossa, Iittala-hyllyllä (kokkauskirjojen yläkerrassa). Kuten näette suhteesta astioihin, piparitalo on varsin pikkuruinen. Sen leipomiseen riitti 250 grammaa taikinaa, eli normipaketin puolikas. Ja siis hieman taikinaa jäi ylikin, pikkupipareiksi. Osien leikkaaminen kävi kätevästi Prismasta ostetulla muotilla (joo-o, ihan totta).

Koristelussa ollaan yksinkertaisella söpöstelylinjalla: valkeaa ja karpaloilla pinkiksi värjättyä tomusokerikuorrutetta pakastepussin kulmasta pursotellen. Ja kakkuströsseleitä sydämien ja helmien muodoissa.



Alla myös kuvia marraskuussa järjestetystä Myllyn Parhaan pipari-illasta. Tapahtumassa saatiin vinkkejä piparitaikinan monipuoliseen hyödyntämiseen, maisteltiin esimerkkiherkkuja ja leivottiiin tietenkin myös itse pipareita. Mukana oli sekä itsetehdyn piparitaikinan nimeen vannovia ruokabloggaajia että sellaisia, jotka eivät olleet sekaantuneet piparileivontaan sitten lapsuusvuosien. :D

Testasimme käytännössä perinteisen voilla valmistetun piparitaikinan sekä Myllyn Parhaan uuden laktoosittoman, kasvirasvapohjaisen version erot. Sekä raakana että kypsänä. ;) Täytyy sanoa, että olivat ihan tasavahvoja! Raakana kasvisversio maistui jopa paremmalle! Tosin jälkeenpäin kotona sitä käyttäessä huomasin, ettei uunista tullutkaan se ihan perinteinen piparintuoksu. (Tapahtumaillassa tuota ei voinut huomata, koska molempia pipareita paisteltiin samanaikaisesti ja tuoksut sekottuivat.)

Luojan kiitos, ilta alkoi (minulla suoraan työpäivän jälkeen) suolapalalla.
Loppuaika kun oli makean piparin ilotulitusta tuhannella tapaa...

Joulumenu kirjoitettuna piparilevylle! Loistoidea, katsotaan,
josko ehdimme toteuttaa tämän kotonakin vielä tänä jouluna! :D

Piparkakkumysli oli kyllä namia.
Tuota ja hyvää partaäijäjugurttia...
Siinäpä mainio jouluaamiainen.

Maistiaisia, monenlaisia... Piparia, mysliä, leivos, juustokakkua...

Ja päästiin itsekin harjoittelemaan!

Eläinmuotit olivat kovassa suosiossa, etenkin porot ja ketut.
Elukoiden asentojakin tuunailtiin vitsikkäästi. Pus pus!
(Koska mistelinoksaperinne jalkautuu Suomeen? Ensi joulun hitti?)

21.12.2012

Ba-na-na-ka-na

Ennen joulupöytien äärelle siirtymistä halusin kokkailla jotain ei-lainkaan-jouluista. Korkkasin siis currytahnapurkin, ja pistin hautumaan thai-tyyppisiä makuja henkivän broisku-nuudelipannun. Sekaan pääsivät myös kaksi kappaletta hyvin kypsiä banskuja (samalla onnittelin itseäni, kun pystyin vastustamaan kiusauksen valmistaa niistä taas banskuleipää).

Ateriasta tulee banaanien ansiosta varsin makea, ja oikeaa tasapainoa banskujen makeuden, thai-currytahnan mausteisuuden ja chilihiutaleiden tulisuuden kanssa pitää etsiä maistellen. Mutta kun se löytyy, lopputuloksena saadan mitä parhain kombo eksootiikkaa ja lämpöä. Eli juuri sitä, mitä näillä pakkasilla kaipaa (ennen jouluruokia). Jos epäilet pärjääväsi vähemmällä makeudella, älä kypsytä banskuja liikaa, tai tyydy vain yhteen kappaleeseen.

Wokit ja Thaimaat ovat tästä kaukana. Ja vaikka aineksissa on
thaihenkeä, kuvaisin tätä silti pikemminkin Afrikan makuiseksi!
Vaan pirun hyvää, yksinkertaista ja nopeasti valmistuvaa.



Banaanikana (4 annosta)

500 g broilerinfilettä, maustamattomana, suikaloituna
noin 2 rkl punaista thai-currytahnaa (Spice Up!)
2 banaania
1 tl (pakastekuivattua) sitruunaruohoa
chilihiutaleita

(täysjyvä)nuudeleita
vettä

Ruskista broileri, ja lisää joukkoon currytahna. Kippaa pannulle myös haarukalla muusatut banaanit, sitruunaruoho ja chilihiutaleet. Anna kypsyä ja hautua kannen alla. Valmista sillä aikaa nuudelit. Kiehauta vettä vedenkeittimellä, ja kaada se kulhoon aseteltujen nuudelien päälle. Anna kypsyä ne vaaditut 2-5 minuuttia välillä sekoittaen. Valuta nuudelit, mutta kaada osa nesteestä broiskupannulle, jotta saat kastikemaisen koostumuksen. Kippaa ja sekoita lopuksi myös nuudelit kanan ja banskun seuraksi pannulle, sekoita ja anna ruoan vielä lämmetä ja maustua kannen alla. Tarjoile jonkin punaisen tai vihreän piristämänä, muutama kevätsipulin varsirinkula tekee ihmeitä muutoin monotonisen väriselle ruoalle.

Nuudeleista tulee ihan mahtavan makuisia, kun ne saavat
rauhassa imaista ja kietoutua kastikkeeseen jo pannulla.

19.12.2012

Stollen on pulla

Viime vuonna löysin saksalaisesta jouluperinteestä omaan makuuni täydellisen herkun nimeltä Stollen. Ensitapaaminen otti paikkansa kaupan leipäosastolla, mutta lähempää tuttavuutta tehtiin reseptigooglailun jälkeen myös kotikeittiön leivontahommissa. Koti-Stollen oli vähintäänkin yhtä hyvää, joten luonnollisestikin tätä joulupötköä piti päästä pyörittelemään myös tänä vuonna. Oma jouluperinteeni on siis jo toista vuotta käynnissä! ;)

Siis onhan kuohkea peruspulla hyvää, mutta tämä värikkäitä
sattumia täynnä oleva tiivis mokkula on nannaa tämäkin.


Viime vuotiset Stollenini leivoin erityisellä Stollen-reseptillä, mutta nyt halusin kokeilla hommaa ihan normipullataikinalla. Kokeilu jäi ennakoidusti aika yllätyksettömäksi, koska eipä Stollenin pohjataikina käytännössä eroa mitenkään tuosta normista. Sen sijaan ero tulee siitä, että taikinan joukkoon veivataan aimo kasa rusinaa, kandeerattua sitruskuoripalaa ja muuta kivaa, mikä tekee siitä raskaan ja vähemmän kohoavan. Ja nimenomaan tämä tuo Stollenille ominaisen tiiviin ja maukkaan rakenteen. Summa summarum: peruspullaohjeella liikkeelle vaan! Ja älyttömästi niitä sattumia sinne sekaan! :D

Ja muuten, kuivatut goji-marjat halusivat välttämättä osallistua Stollen-talkoisiin. Ajattelin niiden tuovan kivan lisän punaista väriä, kun en Stolleneihini halunnut säilykekirsikoita makua pilaamaan. Kyllähän ne väriä toivatkin. Ja hieman makuakin, joka ei tosin ehkä ihan priimasti sopinut Stolleniin. Eli en suosittele miksaamaan. (Sen sijaan esim. goji-pullaa tai -sämpylää kannattaa harkita ihan eri vakavuudella!)

Salamavaloa ja murustellusta kantapalasta aukisahattu poikkileikkaus (lue: palan syöminen oli siis epähuomiossa jo aloitettu ennen kuin muistui mieleen, että oli tarkoitus sahata pala kahtia ja ottaa se pirun halki-poikki-ja-pinoon -räpsy. :D).



(Normi)Pullataikina

3 dl maitoa
1 ps kuivahiivaa
1 dl sokeria
1 muna
0.5 tl suolaa
100 g voita tai margariinia
noin 8 dl vehnäjauhoja
(lisäksi esim. kardemummaa, rusinoita, mantelirouhetta, tms.)

Tee taikina ja kohota. Leivo pulliksi, pitkoiksi, piirakoiksi tai mitä vaan. Kohota ja paista 200-asteisessa uunissa.

Stollenin erikoisohjeet: Vaivaa taikinan joukkoon yhteensä noin 400 grammaa rusinoita, appelsiininkuoripaloja, sukaatteja, yms. Nämä sattumat tekevät taikinasta sen verran normaalia raskaamman, ettei se kohoa normipullan takaan (eli älä huolestu). Kolmen desin taikinasta kannattaa leipoa kolme pienehköä Stollenia. Paistolämpötila on tiiviille pötköille normaalia matalampi: ensimmäiset 10 minuuttia kypsytellään 180-asteisessa uunissa, jonka jälkeen uuni ruuvataan 150 asteeseen. Miedolla lämmöllä paistaminen jatkuu 30-40 minuuttia. Perinteiseen tapaan tarjottuna Stollenin pintaan sihdataan lumipeite tomusokerilla (tänä vuonna skippasin suosiolla, koska pöllyävä sokeri vain ärsyttää).

Tämä on se muoto, mitä haetaan.

17.12.2012

Lohivoileipäkakku itsenäisesti yhdessä

Itsenäisyyspäivä sujui tänäkin vuonna perheen parissa, varsin perinteiseen tapaan. Ja Linnan juhliahan on aina ihan pakko katsella sivusilmällä... Poikkeuksen tähän teeveerutiiniin voisi aiheuttaa varmaankin vain kutsu itse pirskeisiin. ;) Itsenäisyyspäivän iltana syödään tietysti hyvin, ja jos suomalaisuus näkyy ruoassa jollain tapaa, ei siitä ainakaan haittaa ole.

Itsenäisyyspäivän lohivoileipäkakku ja marjaisa täytekakku
(Suomen kesästä säilöttyjä mansikoita, vadelmia ja mustikoita).

Me päätimme sitten pistää elämän risaiseksi tekemällä voileipäkakkua. Ja nimenomaan lohesta. Meillä ei siis koskaan aiemmin ole tehty voileipäkakkua itse! Vaikka juhlapöydän tarjoilut on isommissakin omissa juhlissa tehty pääasiassa itse, on voileipäkakku kuitenkin tilattu ja ostettu alan ammattilaisilta. No, tämän suorituksen jälkeen ei enää voi vedota kokemattomuuteen tai tekemisen vaivalloisuuteen! Mutta sinällään kyllä ymmärrän paremmin kuin hyvin, että juhlajärjestelyjen vilskeissä osa valmisteluista on todellakin fiksua ulkoistaa. ;)

Mutta siis tämä nyt tekemämme voileipäkakku... Erityistä reseptiä en lähde tässä tarjoilemaan, koska emme sellaista käyttäneetkään (saati sitten kirjanneet ylös). Apuja ja vinkkejä tekemiseen haettiin kuitenkin esimerkiksi Kinuskikissalta. Meidän kaakussa oli kolme kerrosta, joista kaksi perustui savuloheen ja ruohosipulituorejuustoon. Keskikerroksessa taas komeili munavoityyppinen täyte keitetyistä munista. Tummat leipäviipaleet kostutettiin kasvisliemellä, ja sitruunaa ja ruohosipulia ripoteltiin sinne ja tänne. Täytteiden ja kuorrutuksen liimana siis erilaisia komboja tuorejuustoa ja kermaviiliä. Ja koristelun näette itsekin. :D


Hullun hyvää! Eikä missään määrin vaikeaa tai vaivalloistakaan. Tosin aamupäivällä pitää tehdä, jos illalla aikoo popsia, jotta luomus ehtii tekeytyä rauhassa. Kyllä yhdessä itse(näisesti) tehty on hyvää!

15.12.2012

Viljaisan vaniljainen puuropiirakka: bansku-karpalo

Loppuvuosi on ollut varsin tapahtumarikasta aikaa. Ja nimenomaan hyvässä mielessä, kun on ollut kaikenlaisia menoja ja tapaamisia ja pirskeitä. Mutta kokkailun ystävänä on vähän harmittanut se, että (pää)ruokien valmistaminen on jäänyt tosi vähälle. On tullut syötyä ulkona ja vierailla niin usein. Ja silloin harvoin, kun ruokaa on syöty kotosalla, on sitten ollut jotain tosi arkista tai ei-valmistusta-vaativaa ruokaa (tyyliin peruslasagnettea tai valmista savukalaa). Ei siis bloggausmatskua.

Puuroa vai piirakkaa? Aamupalasementtiä vai jälkiruokaherkkua?

Viime aikoina blogissa onkin ollut lähinnä aamupaloja, välipaloja ja pikkuherkkuja. No joo, myös isompia herkkuja. kun tuntuu koko ajan olevan aihetta johonkin juhlaan. :D Ja kuten aiemminkin olen julistanut, myös arkiaamiaiseen saa juhlan tuntua pienillä ideoilla. Esimerkiksi tämä puuropaistos on huipputerveellinen aamupala: sama kuin vetelisit kaurapuuroa, maitoa ja marjoja. Mutta pistetäänpäs ainekset kivasti kerroksittain uunivuokaan paistumaan. Ja maustetaan ministi vaniljalla ja sokerilla. Uunista tulee mainio herkku, ikäänkuin makea piirakka! Njam!

Olen varioinut puuropaistosta monilla marjoilla ja hedelmillä, tsekkaa esimerkiksi tämä versio. Karpalot ja makeaksi kypsytetyt banskut ovat yksi parhaista vaihtoehdoista. Kirpeys ja makeus yhdistettynä viljaisan vaniljaiseen paistokseen... Kokeilkaa ihmeessä!

Kerrokset alhaalta ylös: Neljän viljan hiutaleita, ruisleseitä (tumma) ja neljän viljan hiutaleita. Sitten banskusiivuja ja karpaloita. Päällimmäisenä kaurahiutaleita.



Puuropaistos eli puuropiirakka (reipas setti, lasagnevuokaan)

5 dl puurohiutaleita
5 dl maitoa
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
0.5 tl suolaa

1-2 banaania
reilusti karpaloita (pakasteiset käy)

(Sekoita ja yhdistä puuropakettien pohjat, tai pitäydy ihan vaan kaurahiutaleissa. Puolikkaan hiutaledesin voi myös korvata desillä ruisleseitä, jos niitä on hollilla!) Mittaa puolet puurohiutaleista uunivuokaan tasaiseksi pohjakerrokseksi. Pilko ja siivuta päälle banskua, ja heitä päälle niin monta kourallista karpaloita kuin mieli tekee. Mittaa ja ripottele päälle loput puurohiutaleet.

Sekoita maidon joukkoon sokerit ja suola. Ropsauta halutessasi myös vaikka kanelia tai kardemummaa. Sekoittaminen käy Niksi-Niilolta maitotölkissä, jos saat sinne sopivasti puoli litraa kikkailtua. (Mä sain!) Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Hyvää lämpimänä iltapalana sekä jääkaappikylmänä aamupalana!

Kuvia tekovaiheesta. Sokerit ja suolat ravistettiin maidon kanssa sekaisin maitotölkissä. Siitä siis vaahto, joka tietysti uunissa rauhoittui ja katosi. :)

11.12.2012

Paloja aamuun, päivään tahi iltaan

Hiphei, nyt taas tiedossa pieni potpuri aamu- ja välipaloista. Enemmän tai vähemmän innovatiivisia, mutta mistä sitä tietää mikä ketäkin inspiroi! :)

Kreikkalaista jugurttia hunajan kera. Yksinkertainen on maukasta!

Kuka tykkää kreikkalaisesta jugusta? \o_ Kuka tykkää hunajasta? \o/
Luonnollista onkin mennä reippaasti kauppaan ja yhdistää nuo kaksi herkkua, jolloin saat myös tuuditettua itsesi kivasti kreikkalaishenkiseen aamu- tai välipalahetkeen. Kuvan kreikkalainen jugurtti oli poikkeuksellisesti partaäijätyyppisen saavikaman sijaan yksittäispakkauksessa myytävää tuotetta, (mikä lie kreikkalainen merkki) jonka kumosin näyttävästi matalalle lautaselle.

Kreikkalainen/turkkilainen jugurtti siinä kilon ämpärissä lienee muuten harvoja bulkkituotteita, jotka eivät tuota minkään valtakunnan ongelmia tässä pienessä taloudessa. Siis vaikka pääsääntöisesti jääkaapilla asioi vain yours truly. Menekki vaan on hyvä.



Syssymmällä käväisin työperäisillä asioilla Jenkkilässä, ja hämmentävän paljon ehdin pikavisiitillä nauttia myös paikallisesta ruokakulttuurista. (Ja ei, isommissa Ameriikan kaupungeissa varsinkaan ei tarvitse turvautua mättöburgereihin, tms.) Kuvaamiselle ei tosin oikein ollut suotuisia olosuhteita, kismitti kovasti kun en kehdannut ottaa kuvaa kokoustarjoilujen huipentumasta, upeasti koristelluista cup cake -leivonnaisista. :D No, sen sijaan saatte tyytyä hotellilla aamupalaksi popsimiini leipäsiin.

Kyseessä siis oivaltavasti nimetyt Morning rounds -herkut leipomofirmasta Ozery bakery. Ne minulle onnistuneesti markkinoi Whole Foods Market, joka on loistopaikka ruokaostoksille Yhdysvalloissa: terveellisyyteen ja muutoinkin laatuun panostava ketju. Paikan päällä ihastuin noihin omena-kaneliversioihin niin paljon, että ostin kotiin tuomisiksi vielä pussillisen karpalolla ja appelsiinilla maustettuja kavereita. Yksinkertainen, mutta herkullinen konsepti. Ja inspiraationlähde myös omiin tuleviin leivontahetkiin.

Tämä kuva siis jenkkihotskun aamupalahetkeltäni. Kaffet keitin ihan itse huoneessa olleella keittimellä. IhQ! Leipäsiä voisi luulla kuiviksi tuollaisenaan, mutta sitähän ne eivät juurikaan ole, kiitos mehevien hedelmäpalojen. Tässä makuna omena-kaneli.

Ja tässä ollaan jo kotona, missä testasin leipiä (karpalo-appelsiini) paahdettuina. Meni vähän yli, kun vertaa väriä pussin normiyksilöihin... Onneksi en ihan polttanut.(Huomaa myös Ameriikan fiiliksiä lämmittelevä Starbucksin muki.)



Seuraava kuva onkin hyvä esimerkki arjen kiireissä askarrellusta jälkkäristä. Makeannälän yllättäessä pistettiin omput lohkoiksi annoskuppeihin, sekaan sokeria, kanelia ja rusinoita... ja sitten vain kupposet mikroon pyörimään... A vot!

Omppua, rusinaa, sokeria ja kanelia.



Hedelmiä, hedelmiä, hedelmiä... Rakastan niitä, ja ne ovatkin paras välipala. Sesongin ja mielitekojen mukaan milloin mitäkin. Tässä persimonia ihan itsekseen (omenat vain hengailevat kaverina), ja omintakeisesti mozzarellajuuston kanssa. :D Sanokaa mitä sanotte, mutta tuo persimon-mozzarella-lautanen oli mainio välipala työpäivän ja treenien välissä.

Persimonit vaan on makeita ja maukkaita!

Persimontsiipaleita ja rosmariinilla ryöpytettyä mozzarellaa.



Lopuksi vielä mysteerivispipuuro... Tai jotakin sinnepäin. Pinnalla kyllä muistan olevan kanelia mintunlehden kera. Mutta lasin sisältö muuten on jännästi unohtunut. :D Vaan kyllähän kesäkuusta on aikaakin...

Ja kuvako muka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa? No, tässä olennainen viesti jää kuitenkin välittymättä, eikä kokintörppökään muista mitä tässä tarjoili. :D

8.12.2012

Herkuttelijan herkkusieni-sipulikeitto

Joskus kokkailuideani kypsyvät perse edellä puuhun -menetelmällä iteroiden.
Kuten nyt esimerkiksi tämän keiton kanssa tapahtui...

Ei tarvinnut edes tyhjentää apupöytää lehdistä ja tiskeistä kuvailua varten... Sähköyhtiön lehdessä kun oli näin suloinen kansi. Joulutunnelmaa. :)

Kaikki lähti kauppareissusta, jolla oli sitten ihan pakko ostaa rasia herkkusieniä. Olivat hyvässä tarjouksessa, ja näyttivät niin puhtailta, tuoreilta ja herkullisilta. Kooltaan pieniä ja vieläpä kotimaisia. Näillä meriiteillä kauppakoriin. Kyllä niistä huomiselle jotain keksii.

Ja hyvin keksittiinkin. Kunhan oli jää- ja keittiökaappien sisältöjä nuuskittu ja ideoita seuraavan päivän duuniaherruksen lomassa pohdiskeltu. ;) Keittoa piti saada! Ja herkkarien kaveriksi reippaasti sipulia. Ja keksinpä laittaa sekaan vielä pienen kotimaisen ompunkin, oikein pieneksi pilkottuna (kyllähän uudella Hulluilta Päiviltä ostetulla veitsellä kelpasikin). Omena toikin kivan hienostunutta makeutta ja happoa ilman että keittoa maistaessa tajuaisi omppukomponenttia lainkaan. Maustamiseen parvekepuutarhan pakastettuja antimia: timjamia ja persiljaa. Ja keittoliemeen makua vielä kanakuutiosta.

Erittäin herkullista! Mitenkäs muutenkaan, kun pääraaka-aineena herkkusienet... Omppu-kanaliemi-timjami -yhdistelmä toimii. Ja pieneksi pilkotut ainekset ovat juuri sopivaa soppapurtavaa. Njam njam... :)

Lopussa lisättävä maitodesi paitsi antaa keitolle kermaista väriä, myös jäähdyttää soppaa sopivasti. Kerman makulisää tämä maukas keitto ei kuitenkaan kaipaa.



Herkkusieni-sipulikeitto

200 g herkkusieniä
100 g sipulia
1 pieni omena (isommasta riittää puolikas)
1 kanaliemikuutio
5 dl vettä
timjamia
persiljaa
Maizena vaaleaa suurustetta
mustapippuria
1 dl maitoa

Pilko herkkusienet, sipuli ja omena pieniksi kuutioiksi. Osan pienimmistä herkkusienistä voit jättää isommiksi paloiksi, esim. kuudesosiin pystysuunnassa leikatuiksi sektoreiksi. Heitä sieni-, sipuli- ja omppupalat kattilaan, ja kuullota kohtuullisella lämmöllä viitisen minuuttia. Lisää puolessa välissä joukkoon myös kanaliemikuutio.

Mittaa kattilaan puolisen litraa vettä, ja kuumenna keitto kiehuvaksi. Anna porista jokunen hetki, ja lisää sitten anteliaasti yrttejä. Annostele kiehuvaan keittoon sopivasti suurusainetta. Parin minuutin kuluttua voitkin maustaa keiton pippurilla ja lisätä maidon. Tarkista maku, ja tarjoile soppa hyvän leivän kanssa.

5.12.2012

Tummapaahteinen (?!) taateli-banaanileipä

Joo, joo, joo, joo, TAAS! Banaanileipää... Mutta nyt homma meni oikeasti niin, että banaanit, jotka aioin syödä muussa muodossa, pääsivät ylikypsymään. Ja toisaalta kananmunakennon puolikas muistutteli samanaikaisesti parasta ennen -päiväyksestään. Mitä muutakaan olisin voinut tässä hirveässä hädässä? Vähän omaatuntoa rauhoittaa se, että lisäilin leivonnaiseen reippaasti uusiakin elementtejä.

Ensiksi keksin laittaa kuivien aineiden joukkoon kaakaonibsejä (olen niiin koukussa niihin). Mutta mitä sitten tapahtui? Pohdiskelin taikinan vaativan kasvattelua, koska munia oli kolme, vaikka normibanskuleipä vaatii vain kaksi. Tein sitten sen, mistä olin työpäivän aikana jo vähän haaveillutkin, eli ongin kuivakaapin uumenista taatelipaketin. Nyt poka naitetaan taatelikakku banskukakun kanssa! Ja tässä on sitten tulos. Kunnon sekametelisoppaleipäkakku. Bon appétit!

Nyt on taikinan määrä, vuoan koko ja kohoilu kohdillaan.
Juuri tälla tavalla pitää leivonnaisen kurkkia paistoastiastaan! :D

Tuloksena onkin sitten ehkä paras banskuleipävariaationi. Tahmataatelien ja hyvin kypsyneiden banaanien luonnollinen makeus yhdistettynä kaakaonibsien tummaan makuun ja purutuntumaan... Tässä kakkuleivässä yhdistyy muutenkin ihan täydellisesti viljojen ja kaakaopapujen tuoma rouheisuus ja hedelmien tuoma pehmeä tahmaisuus. Suutuntumanapakymppi! Ja raaka-aineyhdistelmä saa uunissa jotenkin hienostuneen, tummapaahteisen ja pähkinäisen maun... (Vaikka minkään valtakunnan pähkinäähän tässä ei ole.) Meikäläisestä tulisi kyllä mainio ruokakriitikko. Tosin banskuleipien kanssa objektiivisuus voisi olla ongelma. :D

Pakollinen poikkileikkauskuva, rakastan näitä. Juuri leikatun tuoreen leivän sahauspinnassa kaurahiutaleet tosin näyttävät ylivaaleilta. No, niiden lisäksi rakenteesta erottuu jokunen pieni banskumöykky ja taateliaarre. Myös muutamia tummia kaakaonibsejä on löydettävissä. Jopa yksi kaakaonibsin poikkileikkaus! Kulje leivän keskustasta kello viiden suunnassa puoleen väliin, se on siinä! :D

Tämä leipävuoka on kyllä lunastanut paikkansa. Koko ja muoto ovat natsaavat, ja leivonnaiset irtoavatkin hyvin. Tällä kertaa vuoka voideltiin kookosöljyllä.



Taateli-banaanileipä (paremmasta ei väliä)

3 dl kaurahiutaleita
2 dl sämpyläjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2.5 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
0.5 tl suolaa
0.5 dl kaakaonibsejä (rouhittuja kaakaopapuja)

250 g taateleita (kuivattuja, prässättyjä)
1.5 dl vettä
2 hyvin kypsää banaania

3 munaa
1.5 tl vanilja-aromia

Sekoita kaikki kuivat ainekset keskenään kulhossa sekaisin. Mittaa pieneen kattilaan vesi, ja lisää joukkoon paloitellut taatelit. Kuumenna kattilan sisältö, ja anna taateliseoksen kiehutella hissukseen tasaiseksi massaksi (noin 5 minuuttia). Ota kattila pois levyltä, ja lisää sinne haarukalla ronskisti muusatut banaanit. Varmista, että seos on jäähtynyt, (jottei tuloksena ole munakokkelia) ja sekoita taateli-banskumassaan myös kananmunat sekä vanilja-aromi. Yhdistä lopuksi tahmaseos kuivien aineiden kanssa, sekoita taikina tasaiseksi ja kaavi se voideltuun leipävuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

3.12.2012

Lohikäärmeromantiikkaa & Kokinyllätys-lohipasta

Lohi on ehdottomasti useimmin kokkaamani kalalajike. Pidän kyllä muutenkin kaloista ja äyriäisistä, mutta lohen saatavuus ja helppous vievät usein voiton. Ja maistuuhan se monessa muodossa: uunissa tai pannussa paistaen, graavattuna, savustettuna tai raakana... keitossa, pastan kanssa, pihvinä...

PUS PUS! Lohikäärmeromantiikkaa lohiruusun alla!

Uunilohen kanssa kikkailua on harrastettu useamminkin, ja kuvassa onkin yhdet söpöt lohikäärmeversiot. :D (Ihan vaan leikkaat lohifileen haluttuun muotoon, esimerkiksi suikaleeksi. Ja sitten suikale leivinpaperille kiemurtelemaan tai muuten vaan hassusti sykkyrälle. Uunitetaan normisti.) Myös erilaisista siemenkuorrutuksista (kuten unikko ja sesam) olen tykännyt, tulee hyvää ja iloisen näköistä ruokaa. Pieni dippaus tai sively kalakastikkeella tai soijalla, ja päälle siemeniä. Ja lohet uuniin!



Alempana seuraavan kuvan lohipasta-annos taas oli hieman jännempi tapaus. Kyseessä oli erään kiireisen arki-illan pikakokkaus. Lohi pannulle, ja makrut nopeasti kiehumaan. Ja lohen sekaan suolaa, ruohosipulia ja tuorejuustoa. Lopuksi kipataan vaan pasta ja kala sekaisin, ja annostellaan pikaherkku lautasille.

Vaan tuona iltana lautasilla oli myös hienoinen ylläri... Nappasin nimittäin jääkaapista appelsiininmakuisen tuorejuuston, eli tuotteen, jota en ollut koskaan ennen kokeillut. Luulin, että tuorejuusto oli siis vain ja ainoastaan appelsiinilla maustettu, ja appelsiinilohi oli se makukombo, jota hain. MUTTA kyseessähän on siis ilmeisesti vain jälkiruokiin suunnattu tuote, joka olikin kovin makeaa. Ja tämä tajuttiin vasta kun ruoka oli lautasella. :D Aika eksoottinen, makea pastaelämys! Ei pahaa, mutta enpä nyt tarkoituksella noin toiste tekisi. (Lue: ei mennyt roskiin, jopa jämäannos käytettiin seuraavan päivän työlounaana. Silloin oudohkoon makuun olikin ehkä jo paremmin sopeutunut.) Siinä muuten teille taas pientä blogi-realitya. Aina ei mene niinkuin Strömsössä.

Lohikuutioita ottaa pannuun. Ehkä siis oli syytäkin keventää tunnelmaa makeilulla.

"Kokin yllätys" voi joskus yllättää paitsi aterijoitsijat, myös kokin...
Kokin yllätysmenu -> kokinyllätysmenu.

1.12.2012

Joulukalenterin ja Limoncello-konvehtien kimpussa...

Joulukuu! Ja kyllä vain, eka luukku joulukalenterista on jo avattu! :D Joistakin perinteistä on vaan kiva pitää kiinni, en usko kasvavani koskaan ulos tämmöisistä jutuista. Ja ihan tosissaan, jos elämässä saa edes hieman iloa tällaisista pienistä asioista, niin antaa palaa!

Tämän vuoden suklaakalenteri piti raahata Prahasta asti! Myyrä-veikko se
vaan puhutteli minua tsekkiläisellä charmilla ja nostalgisella fiiliksellä...
Noo, suklaa ja muotti olivat (yllätys yllätys) sitä samaa kamaa kuin noissa
kaikissa halvoissa kalentereissa, mutta se ei olekaan tässä se pointti!

Jouh, ja koska suklaakalenterin suklaafiguurit ovat mitä ovat, pistetään tähän postaukseen myös mainintaa kunnollisesta herkusta. Nimittäin saksalaisista Halloren-kuulista. Näitä pikkuisia suklaakonvehtipakkauksia on tullut ostettua useamman kerran työmatkoilta. Hinta-laatusuhde on näissä erinomainen. Ja kompakti, mutta nätti paketti kulkee kätsysti pienessäkin matkalaukussa. Näitä myös löytyy uskomattoman montaa eri laatua, näissä kuvissa minun makuuni huippuherkullinen Limoncello. Kannattaa kokeilla, jos tulee vastaan. (Ja myös minulle tuliaisena!!!)

Haukkaustesti todistaa sisuksen värin paikkansapitävyyden! ;)