19.11.2012

Tarjoilija, hapanleivässäni on ruista ja karpaloita!


Vaikka omat leiväntekotiedot ja -taidot ovat edelleen vahvasti työn alla, edistysaskeleita ja rohkeutta uusiin kokeiluihin on kyllä kertynyt. Hapanjuuren käyttäminen on ehdottomasti se, mikä kiinnostaa. Tai pitäisikö sanoa hapanjuuren käytös! Sillä kun tuntuu välillä olevan ihan oma luonteensa ja mielipiteensä asioista. ;)

Oma hapanjuureni on jo yli vuoden vanhaa. Synttärien vietto kyllä unohtui. Tosin herra Hapanjuuri on kyllä yhteisen polkumme aikana uudistunut jatkuvasti. Säännöllinen ruokkimisrytmi on herran makuun, tosin leivontasessioiden laihduttamana tarjoillaan sitten vähän juhlavammat ateriat. Ohjeen ruishapanjuureen nappasin alun perin Jauhot suussa -blogista.

Omiaan touhuava hapanjuuritaikina näyttää jotakuinkin tältä.
Huomaa hyvin pikkuruiset reiät eli ilmakuplat.

Kuvakulman litistämä, pyöreässä lasiastiassa paistettu karpalohapanlimppu.

Mitä sitten viimeisimpiin leipäkokeiluihin kuuluu? Leipaisin pelkällä hapanjuurella (lue ilman hiivaa) kohottaen rukiisen kerpaloleivän. Tein sen rukkileib-ohjeen rohkaisemana ihan mutufiiliksellä. Ja rytmillä, joka sopii normityötä tekevän arkeen: eka iltana taikina aluille, aamulla loput ainesosat sekaan ja töiden jälkeen paistopuuhiin. Määrät ja tarkat nostatusajat mäkeen! Leivän paistamisen toteutin tämän klassikon neuvoin.

Leivästä tulikin täydellistä. Melkein! Väri oli ihanan tumma, ja kanelitujaus karpaloiden kera oli juuri se, mitä tarvittiin. Rakenne oli sopivan kuplainen ja todella mehevä, erityinen kiitos tästä taikinan sekaan heitetylle sokerijuurikaskuidulle. Mutta... ensipuraisu paljasti pienen fiban, josta voin vain syyttää omaa spontaaniuttani. Suola oli sitten päässyt unohtumaan! Koska leivässä oli muutoin makuja, ei tilanne ollut maksimaalisen paha, ja paikkasin sitä ripottelemalla ja hieromalla ihan pienesti suolaa leipäviipaleille ennen voitelua. Hätä keinot keksii, mutta jatkossa sitten viisaammin. :)


Karpalo-ruishapanleipä

3 dl vettä
1 dl ruishapanjuurta
1 dl Fibrex-sokerijuurikaskuitua
ruisjauhoja

150 g (1.5 dl) kuivattuja karpaloita
0.5-1 tl suolaa
siirappia
kanelia
vehnäjauhoja

Illalla: Sekoita kulhossa vesi, ruishapanjuuri, sokerijuurikaskuitu ja hieman ruisjauhoja. Tässä ja kaikissa loppuvaiheissakin sopiva sekoitustyökalu on ihan tavallinen, iso ruokalusikka. Anna imeytyä hetken aikaa. Lisää sitten ruisjauhoja vielä sen verran, että taikinanalku saa puuromaisen rakenteen. Hämmentele hetki, ja peitä kulho sitten vaikkapa hedelmäpussilla. Jätä huoneenlämpöön yön ylitse.

Aamulla: Lisää taikinanalkuun karpalot, suola, sopiva loraus siirappia ja mielesi mukaan myös kanelia. Sekoita joukkoon sitten niin paljon vehnäjauhoja, että taikina on varsin kiinteää, mutta voit edelleen työstää sitä ruokalusikalla. Peitä sitten samalla hedelmäpussilla, ja jätä taikina taas huoneenlämpöön.

Illalla: Kuumenna paistoastiaa (kannellinen uuninkestävä astia tai kattila, pyrex-lasi käy loistavasti) 250 asteeseen lämpiävässä uunissa. Kumoa sitten taikina varovasti kuumaan paistoastiaan, sulje kansi ja paista 30 minuuttia. Poista kansi ja paista vielä 20 minuuttia. Jäähdytä ritilän päällä.

1 kommentti:

  1. Näyttääpä sen verran hyvältä, että taidanpa pistää itsekkin tämän kokeiluun. :)

    VastaaPoista