8.11.2012

Raparperi-manna-rahkavuoka,
aamupalojen ruma ankanpoikanen

Ulkomailla yksi vaihtoehtoinen ja hauska tapa tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin on marssia markettiin ja etsiä tuoreita valmisruokia. Siis en nyt puhu paikallisista roiskeläpistä tai maksalaatikoista, (vaikka niitäkin toki sopii maistella jos huvittaa) vaan vähemmän teollisesti valmistetuista ja pakatuista aterioista ja niiden osista. Esimerkiksi siis kaupan omassa keittiössä samana päivänä valmistetut ruuat ja jälkkärit. Tämä voi nimittäin olla the next best thing, jos et tunne paikallisia, etkä pääse maistamaan sikäläisiä kotiruokia.

Kenties yksi rumimmista... Mehevääkin, vaikka näyttää kuivalta! :D
Mutta se mikä tällä kertaa ulkonäössä hävitään, se maussa voitetaan.

Viimeksi markettiruokaa tuli testattua Tallinnassa, kun oli aika etsiä sopiva välipala maissa vierailun aikana. Erilaisten kakkupalojen, rahkojen ja tiramisujen joukosta iskin silmäni kaikkein vaatimattomimman näköiseen (lue rumaan) ilmestykseen muovirasiassa. Sisältö näytti suurinpiirtein huippupaksulta ja valkean kalpealta pannarilta. Ja vielä mustia möykkyjä seassa. En nyt enää edes muista millä nimellä sitä myytiin, mutta koska haukansilmäni tunnistivat jo mustat sattumat rusinoiksi (joita siis rakastan), oli kiinnostukseni taattu. :D Rasian päällä oli jonkun paikallisen leipomon osoitetiedot ja lista ainesosista, joita ei ollut montaa: rahkaa (kohupiimaa, yksi lempisanojani vironkielessä), munia, sokeria, rusinoita, mannaa... No se rasia lähti sitten mukaani.

Välipala oli kaikessa simppeliydessään herkullinen. Jonkinlainen rusina-manna-rahkapaistos. Njamnjamnjam... Ja tuliaisena kotiin toin sitten innostuksen tehdä vastaavaa herkkua kotona. Reseptiä lähdettiin tietysti metsästämään etelänaapurimme puolelta. Nami-Nami reseptikogu (reseptikokoelma) tarjoilikin sitten sopivan kuuloisen reseptin otsikolla Manna-kohupiimavorm, eli manna-rahkavuoka. Google kääntäjällä piti taas varmistella ohjeen ymmärrys omalla äidinkielellä, mutta aika hyvin ymmärtää ilmankin! Nami-Namin Pille Petersoo kirjoittelee muuten myös englanninkielistä blogia, josta hänen juttunsa alunperin löysinkin. Aivan ihastuttava tuttavuus!


Rusinaversio tästä rahkasetistä jää kuitenkin seuraavaa kertaa odottelemaan, niiden sijaan käytin pakkasesta poimimiani raparperipaloja. Ja mausteeksi kanelia. Raparperi on mainio kaveri tällaisessa maitotuotepohjaisessa annoksessa, tulee ne tarpeelliset kalsiumit ihan väkisin. Ja puolustukseksi raparperivarioinnilleni löysin myös tästä virolaisesta blogista aika samanlaisen raparperipaistoksen! Eli en mennyt reseptiä pahoinpitelemään raparperi-ideallani! :D

Ja oli muuten pirun hyvää tämä oma rahkapaistoksenikin. Ei tosin yhtä kosteaa ollut kuin Tallinnassa maistettu. Ja pakkasessa muhinut raparperi sopi hommaan täydellisesti. Yksinkertainen ei nyt ollut kaunista, mutta hurjan hyvää kyllä. :D Maistui myös aamupalalla kylmänä. En tiedä edes tykkäsinkö enemmän kuumana vai kylmänä kun molemmat maistuivat niin kivasti.



Manna-rahkavuoka
Raparperoitu käännösversio Nami-Namin ohjeesta

3 munaa
1 dl sokeria
500 g maitorahkaa
0.5 dl maitoa
0.5 dl mannaryynejä (tummia)
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
150 g raparperipaloja

Riko kananmunat ja erottele keltuaiset ja valkuaiset omiin kulhoihinsa. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa sekaisin, ja sekoita niiden joukkoon myös kaikki loput ainekset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää valkuaisvaahto muuhun taikinaseokseen kahdessa tai kolmessa erässä, rauhallisesti käännellen. Kaada (voideltuun) uunivuokaan (itse en lasivuokaani jaksa suotta voidella). Paista alemmalla keskitasolla 200 asteessa 40 minuuttia. Nautiskele haaleana tai jääkaappikylmänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti