29.11.2012

Omppujälkkärit Liiteristä

Lidl on kyllä hauska paikka tehdä ostoksia. Tai ainakin minusta siellä on mukava käydä silloin tällöin: tiettyjä keittiön perustuotteita täydentämässä ja toisaalta sesonkituotteita ihmettelemässä. Monesti löytyy jotakin uutuutta tai jännää teematuotetta, ja mikäpä sen mukavampaa kuin nähdä pientä vaihtelua jääkapissa ja myöhemmin lautasella.

Eipä näiden tekeminen nyt itsekään vaikeaa olisi!
Ja nyt on nämä söpöt lasikupposetkin valmiina!

Aiemmin syksyllä Lidl-ruokaostoksilla (ja tämä ei muuten ole mikään mainosbloggaus, vaan täysin itsenäinen kirjoitus :D) jugurttihyllyn tienoilta mukaan tarttui omenamurupaistos. Siis pakkaus, jossa oli kaksi annosta jälkkäriä, joissa oli omenahilloketta (you know, the chunky kind) ja erikseen pakatut murupussukat päälle ripotettavaksi. Sai kuulemma lämmittää mikrossa tai uunissa. Ja kun pakkauksen hinta oli alle 3 euroa, ja hoksasin lisäksi saavani setissä kaupan päälle kätsyt lasiset jälkiruokakulhot myöhempääkin käyttöä varten, oli heräteostos kassarutiineja vaille sinetöity. Muistelen, ettei ainesosalistakaan ollut paha, ei tainnut olla mitään lisä- tai turhakeaineita.

Annokset lämmitettiin meillä sitten uunissa, jotta murupaistos pääsisi oikein rapeilemaan. No okei, uuni lämpisi muutenkin pääruoan takia. Ja oli muutes pirun hyvää. Olisi mennyt aivan täydestä kotitekoisena jälkkärinä, ei siis minkään valtakunnan teollista sävyä. Ainoa mikä harmitti, oli se, että tämä kaiketi oli sellainen vain hetken saatavilla oleva sesonkituote? Mistä muuten tulikin mieleen, että pitää varmaan mennä vaikka lauantaina tsekkaamaan mitä Lidlistä näin joulun alla löytyy...

Tämmöisillä siis lähdettiin liikkeelle.

Ennen lämmittelyä...

... ja uunittelun jälkeen. (Joo-o, valtava ero!) Mutta mikä tuoksu! :)

27.11.2012

Nibsin nabsin kaakaohippumuffinit

CocoVilla on parhaillaan käynnissä kilpailu, jossa tarkoituksena on ideoida "maukas mutta terveellinen välipala tai jälkiruoka". No tuohan on... jos ei nyt ihan leipätyöni niin pitkäaikainen harrastukseni! Tosin minä muotoilisin omaksi tavoitteekseni "maukkaan JA terveellisen", oli sitten kyse välipalasta, jälkkäristä tai mistä tahansa muusta ateriasta tai sen osasta. ;)

Kaakaonibsmuffinit, cocoa nibs muffins!

Kisareseptissä on tarkoituksena käyttää vähintään kahta CocoVin (maahantuomaa) tuotetta. Osallistujat saivat neljän raaka-aineen tuotepaketin, (ihan MasterChefin yllätysboksikamaa, jeejee) josta valinnat sitten sai tehdä. Kisaideani ei kuitenkaan syntynyt ihan välittömästi tuotteet nähdessäni, mutta pienet pohdinnat johdattivat sitten kaakaonibsien ja kookosöljyn käyttämiseen. Molemmat ovat minulle uusia tuotteita, ja maistelin, haistelin ja testailin niitä ennenkuin ryhdyin oikeisiin hommiin. Ja molempiin tuotteisiin ihastuin muuten välittömästi!

Kaakonibsit ovat todellakin tuote, johon-tutustumista-vasta-nyt harmittelen. Kysehän on ihan aidosti vain kaakaopapurouheesta. Ihanan intensiivinen kaakaon (lue: suklaan) tuoksu ja maku ilman mitään muuta sotkua. Niitä voi nipsiä ja napsia ihan sellaisenaankin, mutta ne myös avaavat ihan uudet mahdollisuudet sekä makean että suolaisen leivonnan ja kokkailun parissa! Ja siis 29 grammaa ravintokuitua (per 100 grammaa tuotetta)! Kookosöljy on myös kätevä tuote. Sopii kuulemma vaikka minkä rasvan korvaamiseen, kestää kuumennustakin. Ja siis tämä on nimenomaan hyvää, terveellistä rasvaa. Pitäisi ehkä testata noita kauneuden- ja terveydenhoidon käyttömahiksia myös. :D

idmufff

Edellisten lisäksi tuotepaketti sisälsi myös goji-marjoja ja Kalaharin suolaa, joita näemme varmasti blogissakin myöhemmin. Saa nähdä miten gojin kanssa käy, toistaiseksi olen sitä nautiskellut vain juguissa ja smoothieissa, ilman ihmeempää innostusta. Kotikeittiööni kuivatut goji-marjat löysivät siis nyt ensimmäisen kerran.

Mutta sitten itse kisaherkkuun. Päätin leipoa viikonloppuaamiaiselle muffineita, joissa kaakaonibsit ovat kimpassa appelsiinin kanssa. Nesteenä käytin appelsiinimehua, ja sitruksen makua tehostavat vielä appelsiininkuoripalat. Näissä muffineissa kaakaonibsit, appelsiininkuoripalat sekä rouheinen sämpyläjauho tuovat kaikki hyvää purutuntumaa, kyse ei siis ole mistään höttöpullamuffineista! Vaniljasokeri ja sokeroidut kuoripalat tuovat pientä makeutta, mutta muuta sokeria ei tarvittu lainkaan. Nämä ovat nimenomaan aamiais- tai välipalaruokaa, mutta kyllä nämä jälkiruoastakin käyvät! Njam!

Kaakaonibs? Vähän kuin suklaahippuja, mutta parempaa!

Viikonloppuaamun auringonpaiste on jotakin mistä valittaminen pitäisi kieltää lailla. Mutta syystalven punainen aamunkajaste suoraan parvekkeelle ei kyllä luonut amatöörikuvaajalle otollisia valo-olosuhteita. Mutta kun oli niin hienot "lavasteet", saatte kärsiä näistä aamukuvistakin minikollaasina! (Muut kuvat otettu myöhemmin.)



Nibsin nabsin kaakaohippumuffinit 12 kpl isohkoja

2 dl vehnäjauhoja
3 dl sämpyläjauhoja
0.5 tl suolaa
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl kaakaonibsejä
1 pkt (100 g) appelsiininkuoripaloja

1 muna
0.5 dl kookosöljyä
3.5 dl appelsiinimehua

Sekoita kuivat ainekset keskenään sekaisin. Riko toiseen kulhoon muna ja sekoita joukkoon kookosöljy ja appelsiinimehu. (Jos kookosöljy meinaa kiinteytyä kylmien ainesosien joukossa, käytä kulhoa varovaisesti mikrossa. Lämmitä vain sen verran, että kookosöljy nesteytyy!) Yhdistä sitten kuivat ja kosteat ainekset huolella tasaiseksi taikinaksi ja lusikoi kookosöljyllä voideltuun tai paperoituun muffinivuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

Pakollinen poikkileikkauskuva (lue: poikkihaukkauskuva) kaakaonibskakkuslaissista.

[Loppuhuomautus: Taikinastaa saa 12 reipasta muffinia tai 12 pienempää + vaikka pikkuisen extrakakun. Itse mamoilin enkä uskaltanut täyttää muffinikoloja riittävän täyteen, jolloin taikinaa jäi yli. Kaadoin loput 16 cm pikkuiseen irtopohjavuokaan, joka ei kuitenkaan mahtunut samaan aikaan uuniin. Eipä tietenkään! :D Jos käy näin, pistä vuoka taikinoineen jääkaappiin odottamaan, jottei leivinjauhe rupea suotta pelleilemään.]

25.11.2012

Selkeälinjaista varmuutta - Ravintola Aito

Ravintola Aito, jep, sinne piti päästä. Ja sinne sitten suuntasimmekin. Keittiömestarin menun perässä. Olimme liikkeellä aika myöhäiseen ajankohtaan arkena, ja vaikka tunnelma ravintolassa oli aluksi kovin meluinen, saimmekin sitten loppuillan ajaksi koko paikan ihan omaksemme! :) Ilta olikin oikein onnistunut: viiden annoksen ja kahden ekstran menu oli monipuolinen ja kiinnostava, ja vuodenaika näkyi annoksissa monella tapaa. Annokset olivat hurjan kauniita ja luonnollisilla väreillään pirteitä. Ne myös esiteltiin hyvin ja kysymyksistäkin keskusteltiin iloisesti ja asiantuntemuksella. Omistautuminen asialle näkyi ja maistui.

Parasta? Henkilökunta, aitous, ammattitaito, makukombot, selkeys (maut, kattaus, sisustus), savunieriä+vanilja!!! Tsempattavaa? Paikan meluisuus.

Aito sai meidät tuntemaan itsemme tervetulleiksi, ja tunnelman puitteissa
pystyin luontevasti ottamaan annoksista myös pikaräpsyt (poislukien keittiön
alkutervehdys, olin varmaan liian innoissani muistaakseni kameraa vielä tuolloin).
Juomana lipitettiin punkkua, jonka pullosta tietysti unohdin ottaa kuvan.



AITO: Keittiömestarin menu, 5 annosta + 2 ekstraa
(Muistinvaraiset kuvaukset, suhtaudu pienellä varauksella!)

Keittiön tervehdys: Kurpitsa-porkkanakeitto + leipää
Herkullisen kermainen aloitus, mutta täytyy sanoa, että tänä vuonna kurpitsakeittoa on tullut vastaan jo liian monessa paikassa. Lämmin aloitus viimaiseen syysiltaan.

Alkuruoka 1: Lohipastramia, tillikastiketta, punajuurisiirappia, eri salaatteja, leipäkrispi
Uskomattoman pehmeää lohta kauniin värikkäässä annoksessa. Varma nakki alkupalana, ei yllätyksiä. Lohelle olisin kyllä kaivannut suolahipun tai pari. Punajuuren pinkki oli hurjan söpö kastiketäpliä sohiessa.


Alkuruoka 2: Possunpotkaterriini, kapriksia, kapriskastiketta
Vähiten suosikkini, aika raskas alkupalaksi. Mutta olihan possu hyvää, jotenkin tuli mieleen erilainen joulukinkku: possuterriiniä ja kaprista sikakinkun ja sinapin sijaan. Virkistävää! :D


Välitervehdys: Villivadelma-boysenmarjasorbetti
Mukava raikastus ennen pääruokia. :) Todella intensiivinen maku ja väri.


Pääruoka 1: Savustettua nieriää, vaniljakastiketta, fenkolia(?) ja peruna"mutteri"
Illan kohokohta! Itse savustettu nieriä oli taivaallista ja vaniljakastike (jonka maistamista suolaisessa pääruoassa olen odottanut jo kauan) oli herkullista. Ja kun näitä kahta maistoi yhdessä... En ole toistaiseksi keksinyt tai muistanut maistaneeni parempaa (pääruoka)makukomboa! Ihan mahtavaa. Myös perunalisuke oli hyvä, mutta se, joka muistini mukaan esiteltiin fenkolina, oli minusta kyllä jotakin muuta. Vaan se nieriä ja vaniljakastike...


Pääruoka 2: Deer (hirvi vai peura???), lanttu(?)pyreetä, porkkanaa, sienikastiketta ja oudonmakuinen perunajuttu(?)
Täydelliseen kypsyyteen valmistettu liha oli mehevän maukasta, ja suola minun makuuni juuri passeli. Nautin kovasti. Juurespyre tai joku muistutti liikaa sitä ei-hyvää lanttulaatikkoa, mutta se mikä mausti perunajuttua (tai mitä se ikinä olikaan, en jaksanut syödä enkä esittelyäkään muista...) jäi arvoitukseksi. Harmittaa kun en kysynyt jälkeenpäin. Ja ainiin, todella hyvä ja tiivismakuinen sienikastike. Tämä annos oli seuralaisen suosikki. Minä olisin karsinut lautasta, ja tarjonnut annoksena vain lihan, kastikkeen ja porkkanat. Ja yhden oksan timjamia lisää. (Olen timjamisyöppö! Ja muutenkin syön annoksista aina nuo tuoreet koristeyrtit, myös silloin kun kyseessä voimakkaampi yrtti, joka normihenkilön makuun on kypsentämättömänä liian tuju.)


Jälkiruoka: Kuusenkerkkä- creme brulee ja keksi
Hullun makea lopetus, njam! Olisipa oltu liikkeellä aiemmin, jotta olisin uskaltanut vielä ottaa kahvin tämän kanssa.

23.11.2012

Tahmatassun taatelikakku

Perinteisistä joululeivonnaisista oman suosikkini täytyy olla taatelikakku. Mehevää ja makeaa... Ihan ehdottomasti kahvikakkujen parhaimmistoa. Ja koska kakun maku vain paranee ajan kanssa, sen voi leipoa pikkujoulubileisiin tai joulupöytään hyvissä ajoin etukäteen. Eikä se vie tilaa jääkaapissakaan (lue: säilytetään huoneenlämmössä), mikä on arvokas juttu joulupyhien tohinoissa!

Tahmean makeista taateleista tulee niiiin nannaa kakkua...
Ja aina vielä hiukan parempaa kuin mitä muistit viime vuodesta!


Leivoin tämän taatelikakun kaveripoppoomme pikkujouluihin. Joukossa oli vannoutuneita taatelikakkufaneja, mutta myös sitä aivan ensi kertaa maistavia! Kuljetusoperaatiota ja myös kakun leikkaamisen helppoutta ajatellen paistoin kakun leipävuoassa. Kuvioitu rengasvuoka olisi muutoin hieman nätimpi vaihtoehto.

Ohjenuorana käytin toissajouluisen taatelikakkupostauksen tapaan Dansukkerin perusvarmaa reseptiä. Lisäjouluisuutta toin ohjeeseen käyttämällä nesteenä glögiä ja korvaamalla osan sokerista tummemmalla ruokosokerilla. Ja hei, käytin poikkeuksellisesti leivonnassa ihan oikeaa voita!

Pikkujoulujemme jälkkärikakut. Vasurissa näkyvän juustokakun kiille ei
muuten suinkaan ole glögiä... Eikä edes karpaloa, puolukkaa tai vadelmaa...
Vaan Gambinaa! Tarvitseeko lisätä, että asialla oli herraleipuri. :D



Taatelikakku
Muunnelma Dansukkerin reseptistä

1 pkt (250 g) prässättyjä taateleita
1 dl vettä
0.5 dl glögitiivistettä
1 dl sokeria
0.75 dl tummaa ruokosokeria
150 g voita
1.5 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
3.5 dl vehnäjauhoja
1.5 tl leivinjauhetta

Voitele kakkuvuoka (leipävuoka tai rengasvuoka). Paloittele taatelit, ja tarkista ettei joukossa ole kivenpalasia. Mittaa kattilaan vesi, glögitiiviste ja sokerit. Kiehauta taatelit sokeri-glögiseoksessa, ja anna porista hissukseen viitisen minuuttia. Nosta kattila liedeltä, lisää kuutioitu voi ja anna seoksen jäähtyä haaleaksi. Lisää vaniljasokeri ja munat puuhaarukalla sekoittaen. Lisää sitten myös keskenään sekoitetut kuivat aineet kattilaan, ja kaada taikina vuokaan. Paista 170 asteessa noin tunti. Odota vartti ennen vuoasta kumoamista.

21.11.2012

Joulubanskuleipää, vain tonttulakki puuttuu

Banskuleipää on sitten taasen kerran leipaistu. Koettakaapa pysäyttää tai estää mua! Ja tällä kertaa toimittiin mitä jouluisimmin maustein ja glögitujauksella tuunaillen. Jauhoiksi pölistelin ohra- ja ruisjauhopussien pohjia ja vain desin verran normijauhoja. Näiden ohella laitoin sekaan vielä sokerijuurikaskuitua, joka nyt viimeistäänkin varmisti tämän kakun aamupalakelpoisuuden. Noin niinkuin kuituisuuden terveysnäkökulmasta.

Käyttämäni banaanit eivät tällä kertaa olleet normista poiketen ehtineet kypsyä riittävästi. Banaanileipähän kannattaa aina tehdä mahdollisimman ylikypsiksi ruskettuneista hedelmistä, jolloin mehevä makeus on maksimissaan. Ja ruskeat banskuthan myös muusautuvat melkein itsestään. No, nyt käyttämäni hedelmät tosiaan jäivät ainoastaan syöntikypsälle tasolle, minkä sitten kyllä huomasi normaalia pienempänä makeutena. Kärsivällisyys palkitaan, ensi kerralla viitsin taas odotella... Vaan eipä tämäkään pahaa ollut. :D


Ainiin! Jo leipomiseen ryhdyttyäni huomasin, ettei leivinjauhetta ollut purkin pohjalla enää riittävästi. D'oh! Onneksi oli ruokasoodaa, ja tein sitten tuon etikka-ruokasooda-kuplittelun. Oikein nätisti kohosi.



Joulubanskuleipä

3 banaania
3 munaa
0.5 dl glögitiivistettä

0.5 dl Fibrex-sokerijuurikaskuitua
1.5 dl ohrajauhoja
0.5 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
0.5 tl suolaa
0.5 tl kardemummaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
2 tl inkivääriä

1 rkl etikkaa
2 tl ruokasoodaa

Muusaa banaanit ja sekoita joukkoon kananmunat ja glögitiiviste. Sekoita kuivat ainekset keskenään kulhossa. Yhdistä taikinakulhoon banaaniseos, ja sekoita huolella. Mittaa juomalasiin etikka ja ruokasooda. Kaada kupliva seos taikinan joukkoon, ja sekoita tasaiseksi. Kaavi taikina voideltuun leipävuokaan ja paista 175-asteisassa uunissa noin 40 minuuttia.

19.11.2012

Tarjoilija, hapanleivässäni on ruista ja karpaloita!


Vaikka omat leiväntekotiedot ja -taidot ovat edelleen vahvasti työn alla, edistysaskeleita ja rohkeutta uusiin kokeiluihin on kyllä kertynyt. Hapanjuuren käyttäminen on ehdottomasti se, mikä kiinnostaa. Tai pitäisikö sanoa hapanjuuren käytös! Sillä kun tuntuu välillä olevan ihan oma luonteensa ja mielipiteensä asioista. ;)

Oma hapanjuureni on jo yli vuoden vanhaa. Synttärien vietto kyllä unohtui. Tosin herra Hapanjuuri on kyllä yhteisen polkumme aikana uudistunut jatkuvasti. Säännöllinen ruokkimisrytmi on herran makuun, tosin leivontasessioiden laihduttamana tarjoillaan sitten vähän juhlavammat ateriat. Ohjeen ruishapanjuureen nappasin alun perin Jauhot suussa -blogista.

Omiaan touhuava hapanjuuritaikina näyttää jotakuinkin tältä.
Huomaa hyvin pikkuruiset reiät eli ilmakuplat.

Kuvakulman litistämä, pyöreässä lasiastiassa paistettu karpalohapanlimppu.

Mitä sitten viimeisimpiin leipäkokeiluihin kuuluu? Leipaisin pelkällä hapanjuurella (lue ilman hiivaa) kohottaen rukiisen kerpaloleivän. Tein sen rukkileib-ohjeen rohkaisemana ihan mutufiiliksellä. Ja rytmillä, joka sopii normityötä tekevän arkeen: eka iltana taikina aluille, aamulla loput ainesosat sekaan ja töiden jälkeen paistopuuhiin. Määrät ja tarkat nostatusajat mäkeen! Leivän paistamisen toteutin tämän klassikon neuvoin.

Leivästä tulikin täydellistä. Melkein! Väri oli ihanan tumma, ja kanelitujaus karpaloiden kera oli juuri se, mitä tarvittiin. Rakenne oli sopivan kuplainen ja todella mehevä, erityinen kiitos tästä taikinan sekaan heitetylle sokerijuurikaskuidulle. Mutta... ensipuraisu paljasti pienen fiban, josta voin vain syyttää omaa spontaaniuttani. Suola oli sitten päässyt unohtumaan! Koska leivässä oli muutoin makuja, ei tilanne ollut maksimaalisen paha, ja paikkasin sitä ripottelemalla ja hieromalla ihan pienesti suolaa leipäviipaleille ennen voitelua. Hätä keinot keksii, mutta jatkossa sitten viisaammin. :)


Karpalo-ruishapanleipä

3 dl vettä
1 dl ruishapanjuurta
1 dl Fibrex-sokerijuurikaskuitua
ruisjauhoja

150 g (1.5 dl) kuivattuja karpaloita
0.5-1 tl suolaa
siirappia
kanelia
vehnäjauhoja

Illalla: Sekoita kulhossa vesi, ruishapanjuuri, sokerijuurikaskuitu ja hieman ruisjauhoja. Tässä ja kaikissa loppuvaiheissakin sopiva sekoitustyökalu on ihan tavallinen, iso ruokalusikka. Anna imeytyä hetken aikaa. Lisää sitten ruisjauhoja vielä sen verran, että taikinanalku saa puuromaisen rakenteen. Hämmentele hetki, ja peitä kulho sitten vaikkapa hedelmäpussilla. Jätä huoneenlämpöön yön ylitse.

Aamulla: Lisää taikinanalkuun karpalot, suola, sopiva loraus siirappia ja mielesi mukaan myös kanelia. Sekoita joukkoon sitten niin paljon vehnäjauhoja, että taikina on varsin kiinteää, mutta voit edelleen työstää sitä ruokalusikalla. Peitä sitten samalla hedelmäpussilla, ja jätä taikina taas huoneenlämpöön.

Illalla: Kuumenna paistoastiaa (kannellinen uuninkestävä astia tai kattila, pyrex-lasi käy loistavasti) 250 asteeseen lämpiävässä uunissa. Kumoa sitten taikina varovasti kuumaan paistoastiaan, sulje kansi ja paista 30 minuuttia. Poista kansi ja paista vielä 20 minuuttia. Jäähdytä ritilän päällä.

17.11.2012

Hellästi Somaliasta: pinaattikastike & mannapuuro

Pinaattia, tomaattia, sipulia ja mannaa.
(Muutama unikonsiemen väritäplänä.)

Tässäpä mieto somalialainen ateria, jonka olen raapustellut muistiin Sieltä missä pippuri kasvaa -keittokirjasta. Opus oli minulla lainassa, ja muistiinpanot ovat vajavaiset, mutta ruoasta tuli siitä huolimatta hyvää. Annos on vatsaa hellivä mannapuuron kanssa tarjoiltava pinaattimuhennos (tai -kastike), jossa on varsin hillityt maut. Pehmeää, maukasta ja hellää. Voisin kuvitella tämän olevan aidossa ympäristössään sellaista perusarkiruokaa. Juuri sellainen kiva makumatka, joita mieluusti teen kotikeittiöstäni. :)

Kippari-Kallen pinaattipurkki, valkosipulinkynsi ja maustepippurit.

Pinaattikastike ja mannapuuro (Somalialainen resepti)
Pienennetty resepti pohjautuu epämääräisiin muistiinpanoihin keittokirjasta Sieltä missä pippuri kasvaa

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
öljyä paistamiseen
2 tomaattia
0.5-1 tl kokonaisia maustepippureita*, morttelissa murskattuna
400 g säilykepurkki hienonnettua pinaattia
(suolaa)

*ohjeessa puhuttiin yleismausteesta, mutta tulkitsin kyseessä olevan allspice, joka siis suomeksi on maustepippuri.

2 dl mannaryynejä (tummia)
vajaa 0.5 tl suolaa
4-5 dl vettä

Pilko sipuli ja hienonna valkosipuli. Kypsennä niitä pannulla öljyssä 3 minuuttia. Heitä sitten sekaan pilkotut tomaatit ja maustepippurit, ja kypsennä toiset 3 minuuttia. Lisää sitten (huuhdeltu) pinaatti, ja hauduta kastiketta ensin 20 minuuttia kannen alla ja sitten 10 minuuttia ilman. Maista lopuksi suola, minun käyttämässäni pinaattisäilykepurkissa oli itse pinaatin lisäksi suolaa, joten paljoa ei tarvinnut lisäillä.

Keitä kastikkeen oheen paksu mannapuuro. Eli muutoin normaaliin tapaan, mutta hieman vähäisemmässä vedessä.

15.11.2012

Mokkariisi eli kahvi-riisipuuro-vanukas

Tässä keittiössä ei ole ainakaan ideoista pulaa, mikä näkyy sitten vähintäänkin kiitettävästi esimerkiksi tässä aamupalapuurossa (joka siis keitetään jo edellisenä iltana, jotta se ehtii jäähtyä). Tämä on minun versioni riisifruteista, riisivanukkaista, viktoriankiisseleistä, jne... Monia nimiä ja variaatioita, tykkään aina! Paitsi ehkä silloin, jos joukossa on säilykehedelmiä.

Ja on houkutteleva kuva joo. Olisi pitänyt tarjoilla viinilasista! ;)

No, Hayleyn kylmän riisipuuron jujuna on kahvi. Capuccinojauheen menekki oli heikohko, joten viimeinen desi upotettiin tämän puuron keittoveteen. Ja nimenomaan veteen, koska jauheseoksessa oli maitoelementti valmiina. (Hyvä uutinen paitsi siksi, ettei minulla ollut tuolloin maitoa jääkaapissa, mutta myös koska maitopohjaiset puurot keittävät minulla aina yli.) Puuron sekaan saksittiin myös kuivattuja aprikooseja. Mistähän johtuu, että minusta aprikoosi ja kahvi sopivat makuina erikoisen hyvin yhteen...? No, se siitä.

Riisiaamupalan, joka myös jälkkäristä minusta menisi, yhteensitovana elementtinä käytin paksua kreikkalaista jugurttia. Rakenne oli ihanan kermainen! Ja mokkaisen aprikoosinen maku oli ainakin minulle mieleen. Ihana aamupala, viitsisinpä tehdä tällaisia useamminkin!

Mokkasiinit jalkaan ja mokkariisit aamupalan pikku lisukkeeksi.



Mokkariisi

6 dl vettä
1 dl puuroriisiä
1 dl capuccinojauhetta
50 g kuivattuja aprikooseja
1 dl vettä
1 tl vaniljauutetta
(sokeria)
3 dl (kreikkalaista) jugurttia

Kiehauta vesi kattilassa, ja lisää joukkoon riisi sekä capuccinojauhe. Anna kiehua miedolla lämmöllä 30 minuuttia, välillä sekoittaen. Lisää sitten neljään osaan pilkotut aprikoosit, vesidesi ja vaniljauute. Mikäli capucccinojauhe on sokeroimatonta, voit halutessasi makeuttaa puuroa hieman sokerilla. Anna puuron kypsyä vielä noin 20 minuuttia. Jäähdytä ja sekoita joukkoon lopuksi jugurtti.

10.11.2012

Skonssit on monet...

... sanoi Hayley, kun taas vaihteen vuoksi niitä paisteli.


Yep, parantumaton skonstailija kun olen, leivoin taas lyhyestä aikaa pellillisen skonsseja viikonloppuaamupalalle. Uutuuselementtinä näissä skonsseissa oli pakastemarjojen käyttö. Nehän kannattaa lisätä tällaiseen leivonnaiseen suoraan jäisinä, jotta ne säilyvät kokonaisina ja mehustumattomina. Paistoaikaa kylmyys voi lisätä minuutin tai pari. Mustikat ovat ehkä tyypillisin skonssimarja, joten minä tietysti kapinoin valitsemalla mustaherukat. Olisinpa tajunnut hamsteroida niitä kesällä enemmänkin, mustaherukassa on makua! (Kai se on se orastava vanhuus tullut, kun puolukat, karpalot ja herukat maistuvat nykyään paremmin kuin mansikat ja mustikat...)

Vaikka taas nojasin vakioskonssiohjeeseeni, tein siihen nyt pienen tuunauksen. Lisäsin taikinaan desin partaäijäjugurttia ja vähensin maidon määrää puolella desillä. Jauhoja lisäsin myös hieman. Varmuuden vuoksi. Skonsseista tuli kenties sisukseltaan hieman pehmeämpiä, tosin tätä on vähän hankala analysoida johtuvaksi pelkästään jugurtista. Mustaherukoillakin saattoi olla osuutensa... [Myöhemmin dokumentoitu kommentti: Jugurtti taisi todellakin tehdä skonsseista pehmeämpiä, ja myös paremmin säilyviä. Nimittäin aika tavalla myöhemminkin nautittu skonssi, jossa oli paljon marjatonta osaa oli säilynyt oikein pehmeänä.]

Näissä skonsseissa on vain hieman makeutta. Eli juuri sopivasti aamupalalle.

Ja hei, mikäs bloggaaja minä olisin, jos en somistaisi kuvia kukkasin,
kun sellaisilla minua viileän syksyn keskellä on ilahdutettu! :)
Ovat tässä jo tosin parhaat päivänsä nähneet, joskin minusta ruusut
kuihtuvat kauniisti, jos vain antaa niiden tehdä se arvokkaasti.



Mustaherukkaskonssit
1 pellillinen, 9 kpl

4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

50 g margariinia
1 dl maitoa
1 dl kreikkalaista jugurttia
1 dl mustaherukoita (suoraan pakkasesta)

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita keskenään. Lisää margariini joukkoon nokareina, ja nypi se kuivien aineiden kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä maito, jugurtti ja marjat (älä sulata niitä jos käytät pakastettuja). Sekoita nopeasti (älä vaivaa). Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja taputtele noin 2 cm paksuksi levyksi. Irroita lasilla tai pyöreällä muotilla haluamasi kokoisia pyörylöitä. Paista skonsseja 225-asteisessa uunissa 13-15 minuuttia.

Tässä etualalla ns. painokelpoisimman näköinen skonssi, jossa vähiten pintaan osuneita marjoja. Mutta siistiyden ohella se on törkyisempiin kavereihinsa verrattuna ehkä vähän tylsä. Vaan puolustan silti tätäkin kiltti-tyttö-syndrooma-skonssiani.

8.11.2012

Raparperi-manna-rahkavuoka,
aamupalojen ruma ankanpoikanen

Ulkomailla yksi vaihtoehtoinen ja hauska tapa tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin on marssia markettiin ja etsiä tuoreita valmisruokia. Siis en nyt puhu paikallisista roiskeläpistä tai maksalaatikoista, (vaikka niitäkin toki sopii maistella jos huvittaa) vaan vähemmän teollisesti valmistetuista ja pakatuista aterioista ja niiden osista. Esimerkiksi siis kaupan omassa keittiössä samana päivänä valmistetut ruuat ja jälkkärit. Tämä voi nimittäin olla the next best thing, jos et tunne paikallisia, etkä pääse maistamaan sikäläisiä kotiruokia.

Kenties yksi rumimmista... Mehevääkin, vaikka näyttää kuivalta! :D
Mutta se mikä tällä kertaa ulkonäössä hävitään, se maussa voitetaan.

Viimeksi markettiruokaa tuli testattua Tallinnassa, kun oli aika etsiä sopiva välipala maissa vierailun aikana. Erilaisten kakkupalojen, rahkojen ja tiramisujen joukosta iskin silmäni kaikkein vaatimattomimman näköiseen (lue rumaan) ilmestykseen muovirasiassa. Sisältö näytti suurinpiirtein huippupaksulta ja valkean kalpealta pannarilta. Ja vielä mustia möykkyjä seassa. En nyt enää edes muista millä nimellä sitä myytiin, mutta koska haukansilmäni tunnistivat jo mustat sattumat rusinoiksi (joita siis rakastan), oli kiinnostukseni taattu. :D Rasian päällä oli jonkun paikallisen leipomon osoitetiedot ja lista ainesosista, joita ei ollut montaa: rahkaa (kohupiimaa, yksi lempisanojani vironkielessä), munia, sokeria, rusinoita, mannaa... No se rasia lähti sitten mukaani.

Välipala oli kaikessa simppeliydessään herkullinen. Jonkinlainen rusina-manna-rahkapaistos. Njamnjamnjam... Ja tuliaisena kotiin toin sitten innostuksen tehdä vastaavaa herkkua kotona. Reseptiä lähdettiin tietysti metsästämään etelänaapurimme puolelta. Nami-Nami reseptikogu (reseptikokoelma) tarjoilikin sitten sopivan kuuloisen reseptin otsikolla Manna-kohupiimavorm, eli manna-rahkavuoka. Google kääntäjällä piti taas varmistella ohjeen ymmärrys omalla äidinkielellä, mutta aika hyvin ymmärtää ilmankin! Nami-Namin Pille Petersoo kirjoittelee muuten myös englanninkielistä blogia, josta hänen juttunsa alunperin löysinkin. Aivan ihastuttava tuttavuus!


Rusinaversio tästä rahkasetistä jää kuitenkin seuraavaa kertaa odottelemaan, niiden sijaan käytin pakkasesta poimimiani raparperipaloja. Ja mausteeksi kanelia. Raparperi on mainio kaveri tällaisessa maitotuotepohjaisessa annoksessa, tulee ne tarpeelliset kalsiumit ihan väkisin. Ja puolustukseksi raparperivarioinnilleni löysin myös tästä virolaisesta blogista aika samanlaisen raparperipaistoksen! Eli en mennyt reseptiä pahoinpitelemään raparperi-ideallani! :D

Ja oli muuten pirun hyvää tämä oma rahkapaistoksenikin. Ei tosin yhtä kosteaa ollut kuin Tallinnassa maistettu. Ja pakkasessa muhinut raparperi sopi hommaan täydellisesti. Yksinkertainen ei nyt ollut kaunista, mutta hurjan hyvää kyllä. :D Maistui myös aamupalalla kylmänä. En tiedä edes tykkäsinkö enemmän kuumana vai kylmänä kun molemmat maistuivat niin kivasti.



Manna-rahkavuoka
Raparperoitu käännösversio Nami-Namin ohjeesta

3 munaa
1 dl sokeria
500 g maitorahkaa
0.5 dl maitoa
0.5 dl mannaryynejä (tummia)
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
150 g raparperipaloja

Riko kananmunat ja erottele keltuaiset ja valkuaiset omiin kulhoihinsa. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa sekaisin, ja sekoita niiden joukkoon myös kaikki loput ainekset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää valkuaisvaahto muuhun taikinaseokseen kahdessa tai kolmessa erässä, rauhallisesti käännellen. Kaada (voideltuun) uunivuokaan (itse en lasivuokaani jaksa suotta voidella). Paista alemmalla keskitasolla 200 asteessa 40 minuuttia. Nautiskele haaleana tai jääkaappikylmänä.

6.11.2012

Cointreau-kisun Tiramisu

Minulla on vähän outo suhde tiramisun kanssa. Sanon pitäväni siitä, mutta 90 % syöntikerroista se on minusta ollut pettymys tai suorastaan pahaa. Tämä siksi, että tiramisua niin kovin usein varioidaan liikaa tai epäonnistuneesti? Väitetään jotain kuivia kakkuja tiramisuiksi, tai käytetään pahanmakuisia viinoja asiallisen liköörin sijaan? Jaa-a, mutta kun se on kunnollista, tiramisu nimensä mukaan nostaa tunnelmat! Siinä on myös joku paheellinen vivahde, joka kiehtoo. Onhan siinä sekä kahvia että alkoholia, jotka on molemmat aikuisten juttuja!


Amaretton tai Marsalan sijaan käytin Cointreuta, joka ei ole ihan klassisin vaihtoehto, muttei ollenkaan ennenkuulumatonkaan. Ymmärrän kyllä, että se on Ranskasta ja tiramisu Italiasta, mutta näillä mentiin. Appelsiini vaan sattui inspiroimaan... Ja sitruksinen pieni tsing kyllä toimii näin täyteläisessä jälkkärissä!

Takitan tämän postauksen nyt myös luokkaan juustokakut, koska tuorejuustohan tuo mascarponekin on. Ja kyllähän tämä kaikki juustokakun piirteet muutoinkin täyttää, ei tässä mitään selityksiä tarvita! :) Ja ainiin, tiramisua nautittiin syndebileissä, tämä onkin mainio juhlatarjottava, kun sen voi ja se pitääkin valmistaa hyvissä ajoin etukäteen. Ei tule loppuhetken paniikkeja!

Kahvikostuke värjäsi keksit hauskasti vain alareunan puoleen väliin asti tummiksi! Koko keksithän olivat kyllä todellakin ihanasti pehmenneitä (10 tunnin muhinat).




Tiramisu (iso setti lasagnevuokaan)

24 kpl (200 g paketti) Savoiardi-keksejä
3 dl vettä
2 rkl pikakahvijauhetta (Nescafe kulta)
2+2 rkl Cointreau-appelsiinilikööriä
4 munaa
2 prk (500 g) mascarponetuorejuustoa
1.2 dl sokeria
kaakojauhetta

Erottele valkuaiset ja keltuaiset omiin kulhoihinsa. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaahdoksi. Sekoita joukkoon muutamissa erissä myös mascarpone ja myös 2 rkl Cointreauta. Vatkaa valkuaiset yksinään kovaksi vaahdoksi, ja kääntele vaahto sitten maltilla mascarponemassaan.

Sekoita pikakahvi veteen (ei tarvitse olla kuumaa). Lisää joukkoon myös 2 rkl Cointreauta. Kasta puolet kekseistä kahvissa, ja lado vuokaan pohjakerrokseksi. Levitä keksien niskaan reilu puolet mascarponesta. Kostuta myös loput keksit, mutta lado ne nyt eri suuntaisesti. Levitä vielä loput mascarponeseoksesta, ja laita herkku jääkaappiin useaksi tunniksi. Mieluusti vaikkapa yön yli. Sihtaa komeuden päälle ennen tarjoilua kaakaojauhetta. Syödessä kuuluu sitten hymistä tyytyväisenä... Mmm...

Kuvassa linssiludena mini-Cointreau.
Jälkkärikostuke tosin virtasi litraisesta isoveikasta.

Ronskisti vaan lasagnevuokaan!

3.11.2012

Kolmen juuston kurpitsapitsa

Syksyn kurpitsahypetys jatkuu edelleen, nyt oranssi ystävämme pilkottiin pizzan täytteeksi. Googletin termejä squash ja pizza, ja makukomboksi iteroin hakutuloksistani myskikurpitsan, rosmariinin ja vuohenjuuston. Pizzapohjan päälle ei tietenkään voideltu tomaattikastiketta, vaan maustamatonta tuorejuustoa. Yrteistä löytyi myös tuoretta timjamia, ja koska sekin sopi tuohon hyvin, ripottelin sitäkin mukaan reippaasti. Viimeistelyyn sitten vielä kevyesti parmesania, jota siis pitää laittaa nimenomaan pizzapohjan reunojenkin päälle. Silloin tulee ihanan makuiset, hieman juustoiset ja rapeat reunat!

Ennen paistamista...

idpic
... ja paistamisen jälkeen.

Ylipäänsä nyt opin myös vihdoin panostamaan oikealla tavalla pizzapohjaan. Tein sen huolellisesti vaivaten, ja tuloksena oli tahmeasta taikinamöykystä kehittynyt kiinteän kimmoisa ja tarttumaton taikinapallo (ilman jauhojen lisäämistä vaivausvaiheessa). Sitkeys palkitaan (pun intended). Käytin pohjaan myös aavistuksen valkosipulijauhetta, ja öljynäkin käytin hyvänmakuista seesaminsiemenöljyä. Tavoitteena oli nimittäin saada hyvänmakuinen pohja, jota on ilo syödä (siksi myös parmesaania noille paljaaksi jätetyille reunoille). Ja kun en nyt pelleillyt, vaan tein nuo kaikki jutut edes puoliksi oikein, pizzan reunat olivat mitä parhainta herkkua.

Herkkua oli kyllä myös pizzan keskuskin. Kurpitsan maku on aika makea, mutta suolainen vuohenjuusto ja yrtit pitävät maut silti hyvässä tasapainossa. Erilaista, huippuhyvää pizzaa!

Hyvää pyhäinpäivää!


Pizza on pizza, ja pitsa on einesroiskeläppä.
Mutta kurpitsapitsankanssa tehdään poikkeus termistöön. ;)




Kurpitsapitsa

Pizzapohja (pellillinen pizzaa, tai kaksi pienempää pyörylää)
2 dl vettä
0.5 pss kuivahiivaa
2 dl ohrajauhoja
3 dl vehnäjauhoja
4 rkl (seesam)öljyä
(1 mm valkosipulijauhetta)
1 tl suolaa

Sekoita, vaivaa, kohota ja leivo pizzoiksi. Itse tein pidemmän kaavan mukaan huoneenlämpöistä vettä käyttäen.

Pizzatäytteet
kypsää kurpitsaa kuutioituna + suolaa (kypsennä uunissa tai pannulla)
rosmariinia
timjamia
maustamatonta tuorejuustoa
vuohenjuustoa (valkohomejuustoa)
parmesania
mustapippuria

Voitele pizzapohja tuorejuustolla, ja levitä loput täytteet ja mausteet. Raasta parmesania erityisesti pizzan paljaille reunoille. Kuumenna uuni ja uunipelti 250-asteisiksi. Nosta pizza sitten leivinpaperilla kuumalle pellille, ja paista toisiksi alimmalla tasolla rapean kypsäksi. Valmista on kun juusto ja pizzan reunat ovat saaneet kullanruskeaa väriä.

Uunia vaille valmis pitkulapizza... [Pikkujärkkäristäni oli rapujuhlien jäljiltä akku tyhjillään... Tuskin enää muistin, kuinka kuvata digipokkarilla, jota sitten
ennen-uunia-kuviini käytin. :D Luonnonvalo kuitenkin auttoi mukavasti.]

...ja sitten uunista ulos. Minusta on aina hauska nähdä "ennen ja jälkeen" -kuvat,
ja pyrin niitä itsekin räpsimään aina vaan kun muistaa ja ehtii. :)

1.11.2012

Hayleyn juustokakkumakeiset

Kotitekoiset makeiset tuntuvat olevan varsin suosittuja, mutta itse en näitä juurikaan harrasta. Vähän sama juttu kuin keksien ja pikkuleipien kanssa... mielummin kuin mitään edellisistä, teen jonkin kunnollisen jälkiruoan tai leivonnaisen. :D Siis jotain mistä voi leikata palan tai jotain mistä voi haukata enemmäin kuin kaksi suupalaa. Mutta vannomatta paras, nyt tein jonkinlaisia makeisia keittiöön kertyneistä sekalaisista aineksista.


Minun makeisteni ajatus lähti vähän cake pops -ajatuksesta liikkeelle, tosin siinä missä kakkutikkarit mukailevat täyte- ja sokerikakkua, minun versioni mukailee juustokakkua. Sekaan tulee nimittäin murustettua Digestive-keksiä ja appelsiinituorejuustoa. Joukkoon laitoin myös pussin pohjalta jokusen kuivatun aprikoosin pieneksi pilkottuna. En halunnut tökkiä makeisiani puutikkuihin, vaan pyörittelin ne suklaatryffelien tapaan kaakaojauheessa, jonka seassa oli reippaasti kanelia. Minusta kaneli sopii ihanasti appelsiinin ja aprikoosinkin kanssa, ja sainpahan herkkuihin aavistuksen verran joulua enteilevää fiilistä (kuitenkin ilman liioittelua, joka olisi saattanut närkästyttää kanssaherkuttelijoita!).

Aikas kivoja pikkuherkkuja kahvin kanssa nautittavaksi. Kuivatut karpalot olisivat räjäyttäneet potin! Mutta näissä nyt oli mitä kaapeista raavin esiin, ja jossain muualla tämä menisi kategoriaan hävikistä herkuksi. Itselläni vaan menee otsa ryppyyn koko termistä. Ei niin, ettenkö kannattaisia ajatusta... päinvastoin! Mutta minusta nyt vaan on itsestään selvää, että jos jääkaapissa on avattu jugurttitölkki, niin syöt sitä huomenna aamupalaksi, etkä avaa sitä viereistä viilipurkkia. Tai jos sulla on avattu paketti kuivattuja luumuja, voit kenties korvata niillä reseptin ehdottamat aprikoosit. Tai jos aterialta jää puoli kattilallista perunamuusia yli, voit ehkä miettiä huomiseksi jonkun ruuan, mihin se sopii lisäkkeeksi. Tai jos ruokaa jää vähän monipuolisemmin yli, osaat varmaan pakata sen pakastusrasiaan ja ottaa seuraavana päivänä töihin evääksi tai ihan vaan heittää sen pakkaseen odottelemaan sopivaa hetkeä. Ja hei, on ihan normaalia välillä avata jääkaapin ja muidenkin keittiökaappien ovia ja inspiroitua siellä jo olevista aineksista, erityisesti päivämäärämerkinnät huomioiden. Ei siitä mitaleja tarvitse luovuttaa, jos joku tajuaa pakastaa puolet leivästä heti tuoreeltaan, koska osaa hieman ennakoida menekkiä... Mäkä mäkä... :D


Hayleyn makeiset (pieni satsi kahden kahvitteluhetkeen)

1 Digestive-keksi
noin 50 g appelsiininmakuista tuorejuustoa
muutamia kuivattuja aprikooseja pieneksi saksittuna
kanelia
kaakojauhetta

Laita Digestive-keksi pieneen pakastepussiin, ja murskaa se siellä murusiksi. Kuopaise sitten pussiin myös tuorejuusto. Samaan pussukkaan saksitaan vielä pieni kourallinen kuivattuja aprikooseja, minkä jälkeen muovipussin sisältö puristellaan tasaiseksi seokseksi. Pyörittele massasta hieman kostutetuin käsin pieniä palloja syvälle lautaselle. Sihtaa ja sirottele pallojen päälle runsaasti kanelia ja kaakaojauhetta. Ravistele ja pyörittele lautasta vielä niin, että kaikki pallurat saavat varmasti tasaisen ruskean pinnan. Tarjoile herkut heti, tai anna makujen ja rakenteen tekeytyä jääkaapissa.