31.10.2012

Arvontavoiton antimia

Minulla on koko elämäni ajan ollut kenties keskimäräistä parempi onni erilaisissa arpajaisissa. Tosin aina arpajaisvoitto ei ole itseä niin paljon naurattanut, kuten kävi kerran lapsuudessa. Joillakin markkinoilla voitin nimittäin yhden pääpalkinnoista, joka oli hieno työkalusarja pakkeineen päivineen. No, isä kyllä oli tuona päivänä hyvin tyytyväinen! :D Mutta asiaan, viimeisin arpajaisvoittoni oli enemmän kuin mieluinen, ja sen voitin onnekkaasti ihastuttavan HerkkuHovi-blogin 5-vuotisjuhla-arvonnasta.

Saako tähän mielivaltaisesti laittaa myös kuvan suloisista (villi)orvokeista?
Olen halunnut ympätä tämän otoksen jonnekin jo toukokuusta lähtien... :D
Pala alkukesää syksyn tunnelmiin? Niin, ja orvokithan ovat syötäviä kukkia.

No, voittajan postipaketti olikin sitten varsinainen runsaudensarvi. Ja se ajoittui kivasti omien synttärieni peesiin. :) Lahjapussukasta paljastui yllätys toisen perään niin, että meinasin ihan hämmentyä. Herkkuja, käyttötavaroita, leivontamatskuja ja keittiötarvikkeita. Kaikkea pientä, mitä himoitset, muttet ole raaskinut ostaa. Kuten nyt esimerkiksi sitrusraastin, jollaista olen halunnut jo kauan, mutta olen tähän mennessä joutunut tyytymään normiraastimeen. (Ja tuo veitsimäinen uusi pikkuraastin menee nyt tiskikoneeseenkin!) Ja pussinsulkijat! Nyt pyykkipojat pääsivät palaamaan keittiöstä kylppärin puolelle, kun kätsyt muoviset pussinsulkijat korvasivat ne. :D Kiitokset vielä kerran HerkkuHovin Essuliinille!


Paketista löytyi siis:
  • pikkuisia (leivonta)vaahtokarkkeja
  • pakkaus sokerimassaa
  • valkoista leivontasuklaata
  • kaakaoruusuja ja -lehtiä kakun päälle
  • kaakotikkari (dipataan kuumaan maitoon kaakojuomaksi)
  • pippuri-yrttimausteseos
  • keittiöajastin
  • sitrusraastin
  • pussinsulkijoita (konepestäviä, pakkasenkestäviä!)
  • isoja, kauniita muffinivuokia
  • strösselivalikoima
  • palasaippua
  • syksyinen kortti. :)

29.10.2012

Marjaisia aamupalapoimintoja

Tässä ois sitten taas vähän sitä Blogi Realitya. Edelleenkin päiväkirjamainen aterioiden tallentaminen yhden kokonaisen arkipäivän yli on säilynyt saavuttamattomana haasteena, mutta otetaanpa poikkisektoraalinen katsaus aamupaloihin ja niiden rakennusosiin. ;) Eli tässä olis taas tätä aamupalakimaraa... Aamupala onkin muuten aika hyvin edustettu kategoria blogissani! :D Täällä kun ei päivää aloiteta tyhjin vatsoin taikka otsa rypyssä!

Pohjalla maustamatonta jugurttia, ja päällä hunajanmakuisia kauramokkuloita
(puffed oats) ja mustaherukoita. Pintaan ripoteltu tomusokeri suli jo pois. :P

Tässäkin on joku hämmentävän näköinen (lusikoitava) puolukkajuoma.
Muista ainesosista ei ole hajuakaan. Muusattua banaania
kanelilla maustettuna ainakin... ehkä...




Minttumansikat (muisto kauniista kesäloma-aamusta)

tuoreita mansikoita
tuoretta minttua
punaviini- tai balsamiviinietikkaa

Siivuta mansikat (minulla on söpö lahjaksi saatu mansikansiivutin, vähän kuin munaleikkuri) ja hienonna minttu kulhoon. Lorauta sekaan sopivasti punaviinietikkaa, ja kääntele mansikat siinä huolellisesti. Tarkoitus ei ole siis uittaa mansikoita, vaan marinoida ne. Laita kulho jääkaappiin maustumaan vähintään tunniksi tai pariksi, yön ylikään ei tapahdu vahinkoa, kunhan vain etikan määrä on kohtuullinen. Jos suinkin ehdit, välisekoittamisesta ei ole haittaa.



Banaani-kahvismoothie (2 annosta, pieniin laseihin)

2 banaania
1 dl maitoa
(4 rkl ruisleseitä)
2 tl pikakahvia
ripaus kardemummaa

Aja ainekset tasaiseksi smuuthiksi sauvasekoittimella tms. Jos aamupalaan ei sisälly leipää tai puuroa, sopii sekaan lisätä myös leseitä!




Puolukka-banaani-kuitupommi (2 annosta, isoihin laseihin)

2 dl puolukoita
1 banaani
2 rkl pellavarouhetta [katso huomautus]
4 rkl ruisleseitä
2 dl maustamatonta jugurttia
1 dl maitoa

Soseuta ainekset sauvasekoittmella, blenderissä tms. illalla. Laita jääkaappiin ja nautiskele aamupalalla.

[Muista pellansiementen enimmäissuositukset, esim. käyttämälläni rouheella 1 rkl ja kokonaisilla siemenillä 2 rkl päivässä.
  




Pellavainen, lämmin mustikkamaito (1 annos)

iso kourallinen mustikoita (tuoreita tai pakkasesta)
2 rkl pellavansiemeniä
2-3 dl maitoa

Kippaa mustikat ja pellavansiemenet reilunkokoisen mukin pohjalle, ja täytä se sitten maidolla. Kuumenna mikrossa höyryäväksi. Sekoita, ja anna jäähtyä ja tekeytyä hetki ennen nauttimista aamupalan osana.

27.10.2012

Täydellinen täytekakku: minttu-mansikka-mango

Täytekakun suunnittelu on aina yhtä hauskaa. Nyt kun oli omat synttäribileet kyseessä, (tosin nämä olivat taas kaksoissynttärit, joissa muistettiin kahta syksyn lasta) sain kuunnella täysin korvin omia toiveitani ja täytteet valikoituivatkin sen mukaisesti. Klassikkoaines mansikkaa piti tietysti olla, ja sen pariksi toiseen täytekerrokseen tuoretta mangoa. No, ei siinä vielä kaikki, nuo molemmat sopivat todella hyvin yhteen mintun kanssa, joten parvekepuutarhassa vielä sinnittelevää minttupuskaa odotti harvennusurakka!

Suurella sydämellä leivottaessa mukaan mahtuu kolme ämmää.
--- Minttu --- Mansikka --- Mango ---

Koska täytteet olivat raikkaan hedelmäisiä ja marjaisia, tein normisokerikakkupohjasta kaakaoversion. Tumman värin rinnalla täytteet ja pursotuksetkin erottuvat kauniimmin. Mutta se, minkä osalta mopo karkasi käsistä, oli suklaa... Olen nimittäin pitkään halunnut tehdä jotain suklaasulalla, ja vaikken nyt sacherkakkua tehnytkään (en kokenut sitä tarpeeksi synttäritäytekakkumaiseksi), piti hieman päästä testailemaan suklaakuorrutuksella.

Ensinnäkin tein sööttejä suklaakuvioita kakun päälle tökittäväksi ja sitten valtaisan reunakehikon kakkuun valuttelemalla suklaasulaa vapaalla kädellä. Rakastan juuri sellaista kakun reunaa, jossa suklaa on jähmettynyt valuvan näköiseksi. :D Visuaalinen houkuttelevuus täysi kymppi! Ja yllättävän hyvin onnistui tämä ensikokeilunikin. Kermapursottelujen kanssa koristelun loppu sujui ilman suunnitelmia, enemmän käden kuin ajatuksen johdattelemana. Ja pitää sanoa, että tosiaan mopo ehkä vähän karkasi. Hieman levottoman näköinen kaakku tuli. Vaan levoton oli iltakin, joten sopi hyvin teemaan!

Ja siis joo, tämä kakku oli mauiltaan tosi onnistunut. Se on vaan nyt rohkeasti myönnettävä. Vieraatkin pitivät, vain emännän toivoma (lue kynsin ja hampain suojelema) pikkuriikkinen dagen efter -aamupalaslaissi jäi illalta jäljelle.

Leivontasuklaan sijaan käytin Royalin tuotemaistiaisena saatua uutuussuklaalevyä, jota en netistä kyllä vielä löytänyt. Kyseessä on maitosuklaa, jonka alareunassa on kerros tummaa suklaata. Hyväähän se oli, mutta koska en kuluta suklaata levynä, upotin sen nyt leivontaan. Ja toimihan se siellä! :)

Nyyttärihenkisille illanistujaisillemme väänsin myös tiramisua (eka kerta). Siitä reseptiä ja kuvatodisteita myös piakkoin... Että olikin hauska ilta! Ja monipuolisen maukas myös kun meillä on useampi kätevä kotikokki poppoossa mukana. Vähän kyllä naurattaa se, että viimevuotinen kissanminttukakku oli tavallaan aika samanlainen - mintun makua, kaakaopohjaa ja mansikkaakin - mutta silti ihan erilainen. :)

Kakku ylhäältä päin kuvaten. Psykedeelihkö. Ja näyttää muuten siltä kuin kakun keskellä olisi reikä, kun kaakaokeskus on melkein pöydän värinen. :D

Dagen efter -kakkutsiipaleen leikkauspinta, sekunti ennen "viimeistä hetkeä"...



Täytekakku: minttu-mansikka-mango (3M)

Kaakaokakkupohja
(20 cm vuoka, 3 kerrosta)

(2 dl) 4 munaa
(2 dl) sokeria
(2 dl) vehnäjauhoja, perunajauhoja ja kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Riko kanamunat (4 kpl) lasiin ja ota vielä kaksi samanlaista lasia, joista toiseen mittaat kananmunien tilavuuden verran sokeria ja toiseen kuivia aineita. Viimeiseen lasiin siis vehnäjauhoja, perunajauhoja ja tummaa kaakaojauhetta, minä laitoin suhteessa 2:1:1. Sekoita kuivien ainesten joukkoon myös leivinjauhe. Vatkaa huoneenlämpöiset munat sokerin kanssa vaahdoksi, ja siivilöi ja sekoita taikinaan sitten kuivat aineet. Kaada voideltuun irtopohjavuokaan ja paista 175-asteisen uunin alaosassa 30-40 minuuttia, varmista kypsyys tikulla. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan.

Minttuiset mansikka- ja mangotäytteet

mansikoita (1 rasia, minulla pakkasesta)
mango (vajaa 1 kpl riitti)
reipas nippu tuoreen mintun lehtiä
1 prk (2.5 dl) vispiä
1 prk (250 g) maustamatonta rahkaa
sokeria + 1 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa kakkupohjan kostuttamiseen
(+ 100 g suklaata)

Vispaa kerma ja kääntele sen joukkoon sitten myös rahka. Mausta seos vaniljasokerilla ja sokerilla. Pilko mango ja mansikat pieniksi kuutioiksi omiin astioihinsa. Ota sauvasekoitin tms. esiin, ja surauta pieni osa mangopaloista sekaisin mintunlehtien kanssa. Palauta mango-minttusurvos mangopalojen sekaan. Surauta samaan tapaan myös mansikka-minttusurvosta mansikkapalojen siteeksi. Sekoita sitten noin yksi kolmannes vispi-rahkaseoksesta mansikan joukkoon, ja toinen kolmannes mangon joukkoon. Viimeinen (reilu) kolmannes käytetään sellaisenaan loppupursotuksiin.

Kakun kokoaminen: Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan, ja kostuta kokoamisen etenemisen myötä niistä kukin maidolla. Täytä ensimmäinen kakkuväli mangotäytteellä ja toinen mansikkatäytteellä. Käytä loput rahka-vispiseoksesta kakun päälliseen, pursotuksiin tai reunoihin.

Koristelussa voi käyttää myös suklaata: sulata vesihauteessa tai mikrossa, ja kaada kakun päälle sen hieman jäähdyttyä. (Tai jäähdyttele hölmöyksissäsi sitä niin kauan, että suklaa on taas jönkköä, ja sulata se taas uudestaan... Jep jep jep...) Suklaasulasta voi myös taiteilla söpöjä kuvioita leivinpaperin päälle. Kuviot kovettuvat jääkaapissa, kuten kakun suklaapäällinenkin. Huoimioi, että paksua ja yhtenäistä suklaapintaa on hankala leikata! Minun kakkuni reunat onneksi rouskuivat kohtuu kivasti viipaleiksi leikatessa, hyvä etten kuorruttanut koko päällistä! :D

23.10.2012

Rukkileib - virolainen ruisvuokaleipä

Suomalaisten tapaan myös virolaiset leipovat leipänsä rukiista. Yhden tyypin rukkileib (ruisleipä) tai must leib (musta leipä) paistetaan siellä leipävuoassa, mikä siis tekee siitä vormileibää (vuokaleipää). Paitsi hauskoja ja helposti ymmärrettäviä sukulaiskielemme sanoja, nuo ovat myös todella herkullisia leivonnaisia. Hyvin tummapintaisissa vuokaleivissä on usein joukossa myös siemeniä, pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä, ja rakenteeltaan ne ovat pehmeän meheviä. Asiaan kuuluu usein myös makea vivahde. Muistuttaa hieman saaristolaislimppua, mutta ei sitten kuitenkaan. Virolainen leipä on ilmavampaa ja kevyempää. Fazerkin kehitti muuten erityisesti Viron markkinoille omat versionsa, ja Must Leib -nimellä myytävä perusmaku löytyy nykyään myös suomalaisten markettien hyllyiltä.


Kokeilin sitten kotitoisintoa tuommoisesta leivästä, luonnollisestikin virolaisreseptejä Google-kääntäjän tukemana konsultoiden. Leipä leivotaan juureen, ja sen valmistaminen vaatii suunnitelmallisuutta ja aikaa. Aktiivinen valmistusaika sen sijaan on lyhyt.

Leipä oli aikas hyvää, ja kippasin siihen aimo kasan pellavansiemeniä. Rakenne ei kuitenkaan ollut sellainen kuin toivoin, liekö vika juuressa, jauhoissa tai muissa ei-leipojan-liittyvissä tekijöissä. ;) Jauhoina käytin Lidlin karkeita ruisjauhoja, joihin noin muutoin olen kyllä kovasti tykästynyt. Leivän pintakaan ei ollut ohjeen neuvoista huolimatta sillä tavoin pehmeä kuin virolaisissa limpuissa. Jos jollain on vinkkiä hyvästä virolaisesta ruisleipäreseptistä, jolla syntyy pehmeän ilmavaa namia, olisin kovasti kiinnostunut...! :) Anyone?!


Musta leipä (1 vuokaleipä)
Ohjeessa tukeudutaan Kniksu kollane köök ja Aet köögis -blogien resepteihin

1. päivän ilta: taikinajuuri
4 rkl ruishapanjuurta
4 dl kädenlämpöistä vettä
ruisjauhoja

Sekoita leivontakulhossa hapanjuuri kädenlämpöiseen veteen. Lisää sekoitellen ruisjauhoja kunnes taikinan koostumus on tyyppiä jugurtti. Peitä kulho muovilla, esimerkiksi kevyesti päälle heitetyllä hedelmäpussilla. Anna taikinan hapantua vedottomassa paikassa 12-16 tuntia. Tuon ajan kuluttua taikinassa näkyy eloa pienen kuplinnan, vaahdonnan ja nesteen kertymisen muodossa.

2. päivän aamupäivä: taikina vuokaan
1.5 tl suolaa
2 rkl siirappia (tai muuta makea)
0.5 dl pellavansiemeniä (tai muuta kivaa)
ruisjauhoja

Sekoita nyt taikinaan suola ja siirappi, ja halutessasi myös leipämausteita tahi purutuntumaa antavia sattumia. Lisää ruisjauhoja niin paljon, että taikina alkaa kiinteytyä, mutta pystyt kuitenkin vielä sekoittamaan sitä lusikalla tms. Lusikoi se sitten voideltuun leipävuokaan, tasoita leivän pinta, ja peitä koko hoito taas kevyesti muovilla. Anna leivän kohota 2-4 tuntia.

2. päivän iltapäivä: leivän paistaminen
Sudi leivän pintaa vedellä (kuoresta halutaan pehmeä) ennen uuniin laittamista. Toimi sitten seuraavasti:
Paista leipää ensin 230 asteessa 15 minuuttia.
-> Sudi pinta vedellä.
Laske lämpötila 200 asteeseen ja jatka paistamista 20 minuuttia.
-> Sudi pinta vedellä.
Laske lämpötila 180 asteeseen ja jatka paistamista vielä noin tunti.
-> Sudi pinta vedellä, kääräise leipä leivinliinaan, ja anna sen jäähtyä.

21.10.2012

Omenamannaa ja bloggaamisen reality checkiä

Tummista mannaryyneistä tulee herkkupuuroa! Punainen atlas -omppu sujahtikin iltapalapuuroon, jota myös kanelilla ja tummalla siirapilla hieman maustettiin. Oli muuten parempaa kuin monet jälkiruoat, ja jälkkärinähän tätä oikeastaan syötiinkin. Kerrassaan maukas ja hyväätekevä annos!


Puuron keittelyvaiheessa hyväätekevyyksien kanssa olikin sitten vähän niin ja näin. Mannapuurohan pitäisi maitoon keitellä. No, maitoa oli vain muutama desi, joten jatkoin sitä vedellä, mikä ei tässä tapauksessa mausta tingi (koska makua tulee kyllä ompuista ja kanelista ja vaikka mistä). Mutta... Noinkin vaatimaton maitolitku pääsi minulla heti alkuvaiheessa kiehumaan yli. Meinasi kiehahtaa omien korvien välissäkin... Pata kattilaa soimaa tai jotain semmoista. :P Että tämmöistä tällä kertaa. Tulipahan pitkästä aikaa käyttöä lieden puhtaaksiraapijalle.

Pahoinpidelty liesiparka. Ei näin...

Yllä olevan kuvan aasinsillalla myös pari sanaa Liemessä-blogin Jennin Blogi reality -haasteesta. Tässä nostetaan esille tärkeitä asioita, terve vastuu ja hyvän maun rajoissa toimiminen ovat osa paitsi muuta elämää myös bloggausta. Ja toisesta vinkkelistä katsoen on hauska päästä kurkistamaan kulissien taakse, kun vaikkapa erikoisen siloitellussa ruokablogissa kerrotaankin joskus epäonnistuneesta testiajosta tai jopa kunnollisesta keittiökatastrofista. Oma suosikkini ovat keittiökatastrofikuvat tyyppiä Pisan torni -tiskivuori tai sauvasekoitin versus valkoiset keittiöpinnat. Omassa keittiössäni tuontyyppisiä kuvia saisi napsittua useamminkin, mutta huumorinkukat ei ehkä kuki parhaimmillaan tuollaisten hetkien vallitessa... eikä kameran esille kaivamista pahemmin tule ajatelleeksi.

Noo, meikäläisen blogi kyllä pyrkii siisteihin kuviin, joissa tallentuvat kokkailukokeilut omaksi iloksi ja muiden inspikseksi. Että aika realistisella otteella mennään joka tapauksessa: arkiruokia ja juhlahetkien herkkuja. Ja kantapään kautta oppimistakin on ajoittain... ;) Jennin haaste kokonaisen päivän ruokapäiväkirjasta blogi reality -mielessä on hauska, pitää ehdottomasti toteuttaa. Jos vaan muistaisi kameraa kaivella ja raahata mukana... :P



Omenamanna

tummia mannaryynejä
vettä ja maitoa suhteessa 2:1
1-2 kotimaista omenaa
kanelia
roiskaus siirappia (tai hunajaa tai sokeria)

Keitä pakkauksen ohjeen mukaisesti 4 annosta mannapuuroa. Parempaa tulee jos edes osa on maitoa, minulla riitti purkin jämistä muutama desi. Kuutioi puuron joukkoon omena tai pari kuorineen. Mausta kanelilla ja makeuta pienesti.

20.10.2012

Japanilainen tarokääretorttu

Olette bonganneet Asematunneliin avatun pienen Bubble Tea Helsinki -putiikin? Siellä myydään söpöstelevää kuplateetä, cupcakeja, sushia ja vähän muutakin. Ohi tulee kuljettua säännöllisesti, ja olin iskenyt silmäni vihreään matchakääretorttuun ikkunalasien läpi kuikuillessani. :D

Kun sitten vihdoin astuin myymälään sisään ihan ostoaikeissa, katse kääntyikin vieressä oleviin tumman violetteihin rulliin. Kyltti kertoi maun olevan taro. No, kysäisin myyjältä, ja hän kertoi kyseessä on aasialainen perunan vastine, juurikasvi. Japanissa taroa kuulemma syödään paljon, ja taipuu näemmä myös makeaksi leivonnaiseksi. Voitte arvata, ettei enempiä perusteluja tarvittu, tämä eksoottinen kaveri lähti mukaan.


Yleensä karsastan keinotekoisesti värjättyjä ruokia, koska en vaan koe niitä houkutteleviksi. Mutta Japani-teeman kanssa olen aina valmis katsomaan tätä asiaa läpi sormien. ;) Googlailun perusteella tarojälkkärit näemmä usein värjätään purppuraisiksi, mutta onpa myös mahdollista, että väri tulee tästä kaverista, joka kylläkin on eri kasvi. Tiedä häntä, purppuraista oli ja mätsäsi täydellisesti tennareihini!

Tarokääretorttu oli maultaan erilaista kuin suomalaiset rullat. Siis niinkuin pitikin! :D sisimmästä valkoisesta täytteestä en tajunnut kysyä mitä se oli... Ylipäänsä maut olivat kyllä aika mietoja, kokemuksena ulkonäkö antoi enemmän kuin maku. Vaan hyvin maistui kahvitellessa, vaikka teen kanssa se ehkä olisi pitänyt syödä? Seuraavalla kerralla nappaan joka tapauksessa matkaan sen viheriäisen matchan.

Että semmosia kuvaussomisteita...

18.10.2012

Makea puolukkaleipä... siis taas yksi versio!

Leipävuokakakkufiksaatio. Jep, semmoinen minulla on. Siksipä uunista putkahti teeman mukainen puolukkaleipä, taas yksi mainio aamu-, väli- ja iltapalaleivonnainen, joka saa noihin arkisiin hetkiin jälkkärimäistä juhlan tuntua. Ja kyllä, puolukoiden ja rukiin ravitsevilla ominaisuuksilla höystäen.


Resepti tämänkertaiseen kakkuleipään löytyi ruotsalaisen Johannan Me And My Sweets -blogista. Länsinaapurimme ymmärtävät myös hyvän päälle, ja sieltä löytyy paljon hyviä puolukkareseptejä.

Reseptin totesin oikein käyttökelpoiseksi, mutta minun vuokapötköni oli kyllä paljon vaaleampi! Joidenkin puolukoiden reunoilla taikina oli saanut aavistuksen verran soodan takia tapahtuvaa tummaa väriä, mutta ei onneksi pahasti (tai vihertävästi). Leivonnaisen rakenne oli aika mukava, tämmöisestä on ihana leikata paksuja siivuja ja mutustella niitä soffan pohjalla iltapalukaksi. :)



Puolukkaleipä / puolukkakakku
Alkuperäinen ohje: Me And My Sweets

3 dl vehnäjauhoja
1 dl puurohiutaleita
2.5 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
(1 tl leipämausteita - skippasin tämän)
1 dl puolukoita
1 dl tummaa siirappia
3 dl maustamatonta jugurttia

Yhdistä kuivat ainekset leivontakulhossa. Lisää sitten loput ainesosat, ja sekoita taikina tasaiseksi. Lusikoi taikina voideltuun leipävuokaan ja paista 150-asteisessa uunissa 50-60 minuuttia (testaa kypsyys tikulla). Anna jäähtyä ennen leikkaamista (ihan varmasti joo).

16.10.2012

Kurpitsajuhlaa arjen keskellä

Amerikkalaisperinteen mukainen Halloween-tyyppinen pyhäinpäivänjuhlinta saattaa sisältää suomalaismakuun hieman ärsyttäviä piirteitä. Teeman mukaista rekvisiittaa näkyy silti täällä enenevissä määrin, ja täytyypä sanoa, ettei ainakaan minulla ole mitään sitä vastaan, että syksyiseen puurtamiseen tuodaan hieman väriä. Mutta kohtuus kaikessa, nautitaan Halloweenista omalla tavallamme. Tai jos aihe sinua kovasti jurmii, pystyt sitä aika helposti täällä Pohjolassa edelleenkin välttelemään. :D

Se mikä minua lähenevään Halloweeniin liittyen viehättää, ovat kurpitsat! Voiko olla piristymättä, kun kesken syksyn näkee jossain odottamattomassa paikassa vinkeän muotoisia, kokoisia ja värisiä kurpitsoita? Minikurpitsakokoelma työpaikan ruokalan koristeasetelmana, kiemuraisia ja kupruisia kurpitsoita kukkakaupan näyteikkunassa tai pikkulapsen kokoisia oransseja jättiläisiä ruokakaupassa! Marketeissa onkin tänä syksynä ollut mainiot valikoimat ihan syöntikurpitsoitakin, vieläpä kohtuulliseen hintaan. Täällä onkin temmottu muun muassa butternut- eli myskikurpitsasta tehtyä bulgursettiä. Vikkelä ja teemaltaan ajankohtainen arkiruoka.

Vaikka myskikurpitsan hipiä on vaatimattoman vaalea,
kuoren alta paljastuva sisus loistaa kirkkaan oranssina.

Käyttämässäni valmiissa bulgurmixissä on bulgurvehnän lisäksi mm.
omppua, kurpitsansiemeniä, paprikaa, basilikaa ja minttua.



Kurpitsabulgur

500 g (1 kpl) myskikurpitsaa (butternut squash)
150 g (2 dl) Apple & Ginger -bulguria (Go Green)
4 dl vettä
tuoretta minttua
+ extra-annos chilihiutaleita jos kaipaat lisäpotkua... ja mehän kaivattiin ;)

Kuori ja kuutioi kurpitsa. (Ota siemenet talteen ja paahda ne uunissa tai pannulla herkkunaposteltavaksi.) Paista kurpitsakuutioita isolla, kohtuu korkeareunaisella pannulla kunnes ne alkavat pehmetä ja kypsyä, eli ainakin 10 minuuttia. Mittaa sitten pannulle myös bulgur ja vesi. Jos käytät maustamatonta normibulguria, lisää joukkoon suolaa, chiliä, inkivääriä, kanelia, jne. Anna bulgurin ja kurpitsan kypsyä poreillen kannen alla 8 minuuttia, tai kuten paketissa neuvotaan. Sekoita välillä, ja tarkista lopuksi vielä suolan (ja chilin) määrä. (Valmisseos on aika suolainen, ja kurpitsalisä saa turhan suolan laimentumaan juuri sopivasti.) Ripottele annosten päälle vielä tuoretta minttua, jos sitä on saatavilla. Tarjoile lisukkeena tai kevyenä arki-illan ateriana.

13.10.2012

Gingerbread-omenapiirakka

Omppuvalintana syyspiiraaseen on punainen atlas, joka taisi olla minulle lajikkeena uusi. Valitsin kaupasta kaikkein punaisimmat yksilöt, ja kotona maistellessa yllätyin iloisesti sopivan happamasta mausta. Tällaiset sopivat mielestäni hyvin omenapiirakkaan! Njam!

Inkivääripalat täytteessä ovat nannaa!

Visuaalisena ongelmana tällä piirakalla oli rahkatäytteen ja pohjataikinan väliin jäävä rako. Uunissa rahkatäyte kohosi yli laitojen kohokkaan tapaan ja jäähtyessään vajosi ja kutistui, jolloin tuo pieni rako muodostui. Syiksi arvelen seuraavia tekijöitä yhdessä tai erikseen, todennäköisyysjärjestyksessä: täytteen koostumus (kiinteää, mukana maitorahkaa ja kananmunaa), täytteen korkeus (pieni irtopohjavuoka, melko korke annos rahkatäytettä), pohjataikinan stabiilius (piparkakkutaikina ei kohoile ja leviä sisäänpäin, eikä siten täytä tyhjää tilaa) ja irtopohjavuoan käyttö (se, että jäähtynyttä piirasta ruvetaan painelemaan, ravistelemaan, kopistelemaan, tönimään ja työntämään pois vuoasta, pahentaa taatusti täytteen ja pohjan erkaantumista edelleen... :D).


Gingerbread-omenapiirakka (20 cm irtopohjavuokaan)

125 g piparkakkutaikinaa (puolikas levy)

1 muna
0.5 dl sokeria
1 prk maitorahkaa
1 tl vaniljasokeria
5 kpl kandeerattuja inkivääripaloja
1 omena (hapokas)

Anna piparkakkutaikinan sulaa ja kaulitse se ohueksi levyksi piirasvuoan pohjalle. Aloita täytteen valmistaminen vatkaamalla muna sokerin kanssa sekaisin. Lisää sitten maitorahka ja vaniljasokeri. Pilko inkivääripalat noin 0.5 cm kuutioiksi, ja kuutioi myös omena noin sentin paloiksi. Kippaa inkivääri- ja omenakuutiot rahkatäytteeseen, ja levitä se tasaisesti piparkakkupohjan päälle. Paista 200 asteessa puolisen tuntia.

11.10.2012

Ulkoruokinnassa: Ravintola Meche

Ruokaharrastamisen kautta voi tavata uusia kasvoja, ja minusta onkin ollut hauska huomata kuinka eritaustaisia ihmisiä muodossa tai toisessa harjoitettu ruokafriikkaus voikin yhdistää. Mielenkiintoisia persoonia! :) Erilaisissa tapahtumissa pääsee tutustumaan, ja pääsinpä äskettäin Viva ciabatta! -blogin Aleksin mielenhäiriöstä johtuen mukaan viettämään iloista ruokaharrastajien ravintolailtaa (arkena!). Täsmäisku tehtiin uuteen ja varsin tyylikkääseen ravintola Mecheen. Yllärimenumme esittelyn voi lukaista myös Kulinaarimuruja-blogista, sillä ilopilleri Jaana kuului myös tuoniltaiseen poppooseemme.

Punkkua ja pääruokaa à la Meche.

Yllätysmenu aloitettiin caprese-salaatilla. Mozzarella-tomaattisalaattiin oli keksitty yllättävän monta vinkeätä viritystä. Annoksessa oli normielementtien lisäksi basilikamajoneesia, mozzarellajäätelöä, tomaattipyrettä ja erityisen ihastuttavaa murua, ilmeiseti paahdettua mozzarellajuustoa! Oikein kaunis ja herkullinen annos, täydellisen tyytyväinen olin. Tomaattipyre jakoi vähän pöytäseurueen mielipiteitä. Joku ihmetteli sen roolia, ja sitä, oliko se suoraan tuubista/purkista. Ja toinen kehui edellisen kommenttia kuulematta mainioksi makulisäksi. :D Itse olin jälkimmäisen kanssa samaa mieltä, sitäpaitsi syönhän tomaattipyrepurkin jämätkin kotona sellaisenaan, suurena herkkuna. ;)

Salaatti caprese.

Alkuun tietysti myös lämmintä, rapeakuorista leipää ja voikuutio.

Pääruokana tarjoiltiin karitsaa, kateenkorvaa ja jaettavana lisäkkeenä lämmintä kreikkalaista salaattia. Karitsa oli todella mehevää ja maukasta, eikä vähiten rullaksi käärityn lihan välissä olevan rasvasiipaleen myötävaikutuksesta. Tuo peruspekonia tuhdimpi mehustaja jäi kyllä minulta syömättä, poislukien rapeat päällisosat. Mutta se, mitä se teki karitsalle, oli kyllä erittäin jees. Kateenkorvaa maistoin nyt muistaakseni ensimmäistä kertaa, ja tykkäsin. Ei ollenkaan liian voimakasta sisäelimen makua. Ja rakennekin oli miellyttävä. Tästä positiivisesta uudesta makukokemuksesta kiitos kuuluu varmasti mitä suuremmissa määrin Mechen loistaville kokeille.

Karitsalla oli myös kaunis multikastikepeili, ja lämmin kreikkalainen salaatti oli hauska lisäke. Tosin se jäi minusta vähän irralliseksi karitsasta. Ja ottaen huomioon alkupalalla nautitut tomaatit ja toisen välimerellisen juuston (alkupalalla mozzarellaa, pääruoassa fetaa), oli tässä pieni toiston vivahde.

Pääruoka: karitsaa ja kateenkorvaa.

Pääruoan lisuke: lämmin kreikkalainen salaatti.

Jälkkärimahaan mahtui vielä mustaherukkasorbettia ja suklaata, hauskoilla jujuilla alkupalan tyyliin höystäen (oli pehmeää, kylmää, rapeaa, täyteläistä, jne.). Hyvä, raikkaan makea lopetus, ja sorbetti oli kyllä ihanan mustaherukkainen. Kulinaarimurustelija tosin vaihtoi oman annoksensa (etukäteen tietysti) persikkapannacottaan kahvijädellä, joka oli kyllä kovasti kaunis orvokkeineen kaikkineen.

Jälkiruoka: mustaherukkasorbettia ja suklaata. Malttamattomana otin jälkiruoastani vain yhden pikaräpsykuvan... kuvakulmasta, joka saa lautasen näyttämään tyhjältä, kun puolet elementeistä jää toistensa taakse. D'oh!

Vieruskaverin hempeä jälkkäri: persikkapannacottaa ja kahvijäätelöä.

Summa summarum: tyylikäs ravintola, mielenkiintoiset ja todella maistuvat ruuat. Tarjoilu pelasi sujuvasti, ja henkilökunta myös esitteli tarjotut annokset niin, että ei jäänyt epäselväksi, että Mechessä ollaan asialleen omistautuneita. Hintaa yllätysmenulla oli 39 euroa (+juomat). Mielellään uudestaan!

9.10.2012

Koskenlaskijan savuinen linssikeitto

Linssi on edelleen minulle ruma sana johtuen puolihämärästä muistosta ala-asteen ruokalasta. Kovia (raakoja) möttöjä, jotka olivat mauttomalla tavalla pahan makuisia. Ja jotenkin tosi vihreäksi tai ruskeaksi muistan nimenomaan maun. :D Tämän vuoden alussa otin projektiksi tutustua linsseihin uudemman kerran nyt edes hieman kypsemmällä iällä, ja nimenomaan kypsiä ovat olleet tässä keittiössä valmistetut linssitkin. Nimittäin kun niitä olen käyttänyt, on ne kypsennetty viimeisen päälle pehmeiksi, tosin lähinnä keittoja olen tehnytkin.

Ja linssikeittoa on esittelyssä nytkin. Punaiset linssit saivat täyteläisyyttä lämmittävien sosekeittojen klassikosta, Koskenlaskija-sulatejuustosta (tyyppiä voimakas, mutta en kyllä tiedä miksi). Savupaprikajauhe toi myös tuhtia oloa keittoon, ja voimistipa se hieman keiton väriäkin, joka oli muuten tismalleen samaa sävyä käyttämäni oranssinkeltaisen soppakauhan kanssa! Mukava syksyruoka.

Voileipäkeksi tuo aterialle crunchia!




Koskenlaskijan linssikeitto

3 dl (250 g) punaisia linssejä
2 kpl (200g) porkkanoita
1 kasvisliemikuutio
1 tl savupaprikajauhetta
1 mm valkosipulijauhetta
50 g kevätsipulia
125 g (0.5 pkt) Koskenlaskija voimakas -sulatejuustoa
noin 1 litra vettä
(suolaa)

Mittaa linssit kattilaan ja pese ne kolmesti (kattilaan vettä, sekoita hyvin, kaada vesi pois). Pilko tai kuutioi porkkanat, ja lisää ne kattilaan maustavien ainesten kera: liemikuutio, paprikajauhe, valkosipulijauhe ja kevätsipuli. Kaada kattilaan sopivasti keitinvettä, ja anna padan porista 30 minuuttia. Kun linssit ja porkkanat ovat kypsiä, voit halutessasi soseuttaa keiton tai osan siitä (itse nostin noin puolet linsseistä pois soseuttamisen ajaksi, ja kippasin ne sitten takaisin). Lisää vielä lopuksi soppaan sulatejuusto, ja tarkista veden ja suolan määrä. Kuumenna höyryäväksi samalla sekoitellen, kunnes juusto on varmasti sulanut (varo ettei pala pohjaan).

6.10.2012

Formatoidaan korppuja: Laventeli-aprikoosibiscotti

On taas päässyt käymään sellainen iloinen vahinko, että yours truly on nuortunut vuodella. :) Ja sehän on sitten loistava syy tuikata uuni tuleen ja ilahduttaa itseä ja vähän muitakin pikku herkuilla. Töihin vietäväksi ideoin taas jotakin helppoa kuljetettavaa, vaikka pyöräilykelit nyt ovatkin jo takanapäin. Ei bussissakaan viitsi heitellä kuorrutettuja kuppikakkusia pitkin penkkirivejä.

Hyvää työpäivää! Tässä muuten taas todellinen koko hämärtyy,
rasiahan näyttää normikokoiselta litran pakastusastialta.
Mutta sitäpä se ei ole, vaan kyseessä on Ikean jättiboksi.

Se mitä sitten ehdottomasti halusin leipoa, oli laventeli-aprikoosikeksit tyyppiä biscotti. Suomenkielessä lähin sanavastine on korppu, mutta koska näillä on kovin vähän tekemistä kivikovien vehnäleipien kanssa, kieltäydyn kohteliaasti tuon termin käyttämisestä. Leivonta-apuna käytin Tammen Meidän keittokirjan biscottiohjetta, jota tosin muokkasin niin paljon omannäköisekseni, ettei voida puhua enää ihan samasta reseptistä. Ainesten suhteet ja paisto-ohjeet ovat joka tapauksessa tästä luottokeittokirjastani!

Ja nyt tähän kohtaan ylisanoja ja tyytyväisiä om nom nom -muminoita... :) Kekseistä tuli todella makoisia. Laventeli ja aprikoosi halaavat toisiaan nätisti, ja rapsakka koostumus on mainio. Synttärityttö tykkää, toivotaan että muutkin! [Jälkiterveiset: hyvin tekivät kauppansa kaffepöydässä, ja laventeli herätti kyllä paljon mielenkiintoa ja kysymyksiä! Jotakin pikkuisen erilaista ja uutta pitää aina olla.]

Siinä ne nyt on, korput pellille formatoituna. Kappalemäärän laskemista on yritetty (tässä vaiheessa ei edes oltu maisteltu kuin jokunen kantapala).

Mutta... Arghhh... Erityisesti italialainen ruokasanasto saa minut epätoivon partaalle. Biscotti on taas kerran monikkomuotoinen sana (yksikkömuoto biscotto), joka kääntyy iloisesti suomalaisittain tuplamonikolliseksi muotoon biscotit. Jos olisin yhtään herkempi, biscotit, gnocchit ja tortellinit saisivat minut menettämään yöuneni. Eikun... Biscotti, gnocchi ja tortellini saisivat minut menettämään yöuneni. ;)



Laventeli-aprikoosibiscotti (noin 60 kpl pieniä keksejä)

100 g huoneenlämpöistä margariinia
1.5 dl ruokosokeria
2 munaa
5 dl vehnäjauhoja
1.5 tl leivinjauhetta
1 rkl laventelinkukkia morttelissa hieman hierottuna
1 dl kuivattuja aprikooseja pilkottuna

Vatkaa margariini ja sokeri vispilällä sekaisin. Vispaa joukkoon myös kananmunat, yksi kerrallaan. Sekoita toisessa kulhossa sekaisin kuivat ainekset: vehnäjauhot, leivinjauhe ja laventeli. Saksi aprikoosit, yhdestä hedelmästä tulee kuusi palaa. Yhdistä jauhoseos kosteisiin aineksiin, ja sekoita esimerkiksi puulusikalla ripeästi mutta huolellisesti sekaisin. Kun taikina on jo lähellä yhtenäiseksi palloksi muodostumista, lisää joukkoon aprikoosinpalat.

Jaa taikinapallo neljään osaan, ja pyörittele ne pellin pituisiksi pötkylöiksi. Paista taikinapötköjä leivinpaperoidulla pellillä 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Leikkaa pötköt parin sentin viipaleiksi vinottain, ja käännä leikkuupinta alaspäin. Paista samassa 200-asteen lämmössä 4-5 minuuttia. Käännä sitten viipaleet toisinpäin, ja paista toiset 4-5 minuuttia. Anna keksien jäähtyä ja kuivua pellillä useampi tunti tai vaikka ihan yön yli.



4.10.2012

Kahvikakku omena-kanelihillosta

Kotikotona valmistettiin kanelilla maustettua omenasosetta kätevästi hillosokeria käyttäen. Ihanista kotimaisista ompuista tietenkin! Käyttökohteita tälle herkulle riittää, ja arkikiireiden lomassa pyöräytin omppuhillosta pikkuruisen kahvikakunkin. Ajatuksen sain muistellessani raparperisosetta sisältävää kahvikakkua, joka oli todella pehmoista ja mehevää. En kuitenkaan ehtinyt tarkistelemaan reseptiä, vaan improvisoin minikaakun ihan näppituntumalta.

Lopputulos oli jälleen ihanan pehmoinen, ja kanelinen omenahillo teki kakusta kivan syksyisen. Jälkeenpäin hoksasin, etten laittanut taikinaan lainkaan rasvaa. No, eipä kakku välttämättä sitä kaipaakaan, koska ei ole lainkaan kuivaa tai murustuvaa. Mutta kun ei ole margariinia, ei ole suolan lähdettäkään, ja pienen suolaripauksen kakku olisi tarvinnut. Lisäänkin sen siksi reseptiin!

Arkikaakussa puolet jauhoista on ohraa! Tosin en ymmärrä
miksei näin voisi toimia yhtä lailla juhlakakunkin kanssa. :D



Omenakanelikakku (pieneen 15 cm rengasvuokaan)

1 muna
1.5 dl omenahilloa (kanelilla maustettua)
0.5 dl tummaa siirappia
1 dl vehnäjauhoja
1 dl ohrajauhoja
1 tl leivinjauhetta
(+ ripaus suolaa)

Vatkaa munan rakenne rikki ja vispilöi se sitten sekaisin omenahillon ja siirapin kanssa. (Itse käytin hillosokerilla valmistettua, kanelilla maustettua omenahilloa.) Sekoita leivinjauhe vehnä- ja ohrajauhoihin, ja yhdistä jauhoseos kosteiden ainesosien kanssa. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada voideltuun kakkuvuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia (en kyllä muistanut katsoa kauanko kypsentäminen kesti... pahoittelut).

2.10.2012

Soodakokin herkullinen kuvademo

Ruokasooda on jännä juttu. Tai ainakin sillä saa aikaan jänniä juttuja, vaikkapa sekoittamalla sitä etikkatilkkaan (mm. red velvet cake). Hurjaa kuplintaa! Vähemmästäkin lähtee rummut pärisemään. Mustikkakakkuleipää puuhatessa tein myös pienen testin mustikoiden, ruokasoodan ja etikan kanssa. (Mitäs muutakaan insinööri tekisi odotellessaan kakun uunissa kypsymistä?)

Siispä herkullisia kuvia kehiin:

Oikealla mustikoita muussattuna "au naturel" Vasemmalla isompi soosi on muusattua mustikkaa ruokasoodalla höystäen -> punainen muuttui siniseksi.

Nyt ruokasoodan ja mustikan seokseen (vasemmalla) on lisätty hieman etikkaa -> kuplintaa ja väri palaa punaiseksi! Oikealla edelleen baseline-verrokkimustikat. :)