19.9.2012

Ruokakuvaamisesta... ja sen opettelusta

Jo aikapäiviä ennen oman blogin aloittamista olin innostunut valokuvaamisesta. Myös ruoan. Tosin aikasemmin otin kuvia lähinnä erityisen onnistuneista jälkiruuista, kun taas nyt linssin läpi ikuistetaan lähestulkoon jokainen kokattu ateria ja myös ulkoruokinta-annokset, jos vaan on kamera mukana. Ja ekan oman pikkujärkkärin käyttöä opetellaan vähitellen lisää ja lisää... askel kerrallaan.

Mustikan poikkileikkaus! Lautasella juustokakkupalan viimeinen suupala.

Yksi tai kaksi kevyesti ärsyttävää juttua muutoin palkitsevassa ja kiinnostavassa kotikokkausten kuvausharrastuksessa kuitenkin on. Ruoan kuvauskelvolliseksi asettelu, siirtely ja itse kuvien räpsiminen vie aikaa. Ja siis lämmin ruoka jäähtyy! Olen kyllä mainostanut usein tykkääväni kylmästä dagen efter -ruoasta... mutta... JOS annoksen on tarkoitus olla kuumaa, haluan sen nimenomaan kuumana enkä haaleana.

No, ratkaisu ei kuitenkaan ole korkeinta rakettitiedettä. Aika usein safkasta jää vielä jämiä seuraavana päivänä syötäväksi, vaikkapa töihin lounaseväänä vietäväksi. Silloin valokuvauksen voi jättää suosiolla ruokailuhetken jälkeiseen aikaan. Kuva napataan vasta jämäannoksesta, joka sitten kuvaussession jälkeen kelmutetaan jääkaappiin seuraavaa päivää odottelemaan.

Jämäruokakuvausta aakkospastan äärellä
(+ fetaa, yrttejä, tomaattia sekä itsekasvatettua salaattia).

Ruokakuvaaminen saattaa myös raastaa kanssaruokailijoiden hermoja, mille onkin hyvä suoda ajatus tai pari! Itse koen olevani kohtuu huomaavainen, koska olen saanut kärsiä oman annokseni yli-innokkaista valokuvaajista muissa ympyröissä. (Ärsyttävää!) Sosiaalisissa tilanteissa siis nopeat kuvat, tai kamera kotiin, jos se ei tilaisuuteen sovi. Kotonakin on hyvä välttää turhaa kitkaa sen tyyppisillä opastuksilla kuin: "Piirakasta ei leikata palaakaan, ennen kuin suora auringonpaiste partsille väistyy [parin tunnin päästä], ja saan kuvat otettua!" ;)

Tarkennusharjoituksia alkukesältä: ensin kuvataan orvokkeja.

Sitten tarkennetaan ruusuvedellä maustettuun
ja punajuurimehulla värjättyyn rahkaan.

Lopuksi haetaan terävyyttä molempiin kohteisiin,
muista ominaisuuksista hieman tinkien.

11 kommenttia:

  1. Tuttua:) Välillä kyllä tulee aikamoisia räpsäyksiä, kun ei aika riitä. Meillä tosin on jälkikasvukin oppinut jo odottamaan, saako lusikkaa upottaa soppaan, onko kuvat jo varmasti otettu:D

    Sinulla on tosi hienoja kuvia, katselen niitä aina pitkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, se on kyllä niin totta, että välillä vaikka tietää ettei aikaa (tai malttia) kuvaamiseen ole, niin silti on pakko vaan tempaista vauhdissa joku pikaräpsy. Ja kuviin saattaa silloin jäädä jotain huvittavaa, kuten valtoimenaan heiluvat kuvaajan hiukset tai varpaita!

      Ja aina on ihana kuulla jos ja kun joku muukin saa kuvistani iloa. :)

      Poista
  2. Kuvaaminen on tosiaan toisinaan vaikeaa, muu perhe, kissat, ympäristön sotkut häiriköivät...ja nyt pimentyvät päivät tekevät suorastaan mahdottomaksi hyvien kuvien saamisen! Aloin jo harkitsemaan jonkinlaisen valonlähteen hankintaa kun epätoivoistuin eilen ottamistani kuvista. Niitä ei kertakaikkiaan viitsi blogiin laittaa, niin valottomia ja ilottomia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta Paula, pimenevät illat saavat kyllä pienen ruokakuvaajan harmistumaan, kun antelias ja armollinen luonnonvalo vähenee. Tervetuloa värivääristyneet raekuvat! ;)

      Itsekin olen miettinyt asiaa helpottavan valaisimen ja lampun hankkimista, mutta ainakin viime talven taistelin vielä ilman. Saas nähdä... Ammattilaisvehkeistä en toki edes haaveile, mutta tarpeeksi tehokas, oikean värinen ja järkevästi suunnattu valaisin+lamppu-kombo muuhunkin käyttöön voisi olla se juttu.

      Poista
  3. Jep, täysin samaa mieltä. Välillä on ihana ottaa kuvia eri suunnista ja sommitella ajan kanssa, mutta sitten on myös niitä että on hirveä kiire ja pitäisi muka saada edes yksi onnistunut kuva. Hienoja kuvia olet kyllä ottanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos inga! Ja onpa sinulla suloinen blogi, äskettäin bloggaamasi struudeli sai jo veden kielelle! :) Pitääpä tulla tutustumaan paremmin!

      Poista
  4. Heh. Kerran eräs ulkomaalainen vieras tokaisi "Don't play with your food." viitaten valokuvaamiseen. En sitten kehdannut räpsiä enempää kun se jotenkin osui ja upposi. ;D Ei siitä sitten tullut postaustakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula: Voih! :D Itse olen muuten ulkoruokintakuvailuista saanut joskus hauskoja kommentteja. Taste of Helsingissä otin todella pikaisesti ja hyvien käytöstapojen mukaisesti kuvan annoksestani, ja joku kundi tuli siihen juttelemaan (pienessä maistissa). "Mäkin oon joskus kuvaillut ruokia, mutta mulla on paljon hienompi kamera kuin sun." Voitte arvata, ettei keskustelu tuommoisen avauksen jälkeen paljoa lämmennyt. :D

      Toisella kertaa puolituttu tuli raflassa (nähdessään minun ottavan pikaotosta omasta lautasestani) koputtamaan olkapäätäni. Luulin saavani moitteita, mutta hänpä toivoi, että ottaisin hänenkin annoksestaan kuvan, joka sitten piti lähettää myöhemmin. :D

      Poista
  5. On tuo ruokien kuvaaminen ihan oma alansa.:D Ja lähes aina joko ruoat jäähtyy tai sitten jäätelöt, jäät ynnä muut vastaavat sulaa. Talviaika tuo taas valon puutteen vuoksi omat haasteensa. Kaikki kuvattava pitää pyrkiä tekemään valoisaan aikaan, että saisi edes jotenkin kelvollisen kuvan. Itse en ole ollenkaan oppinut sähkövaloissa kuvaamaan kunnolla, enkä tykkää myöskään salamalla otetuista kuvista. Talvisin jääkin sitten paljon postauksia tekemättä, kun valoisaan aikaan ei aina kaikkea millään saa tehtyä.;)

    VastaaPoista
  6. Ravintolassa kuvaamisesta piti vielä mainita, että itse en kehtaa ollenkaan kuvata, jos jossain ulkona käydään syömässä. Ei minua mitenkään haittaa, jos joku annoksiaan ravintolassa kuvailee, ja itsekin vähän mieli tekisi, mutta luonne on sen verran ujo ja arka...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maistuis varmaan sullekin: Juu-u, pimeän vuodenajan ruokakuvaukset on haaste... Salaman kanssa on tosiaan vähän niin ja näin, mutta salaman toiminnan parempi ymmärrys on jokatapauksessa seuraavana vuorossa henkilökohtaisissa kamera(teoria)opinnoissani. ;)

      Ravintolassa kuvaaminen vaatii kyllä tilannetajua, mutta myös uskallusta. :D Kaiken A ja O on tietysti miettiä jo etukäteen, onko kuvaaminen paikallaan vai ei. (Tai haluatko ylipäänsä raahata kameraa mukana vai pärjätä söpösti pienellä iltalaukulla!) Itsekään en mikään suurin rohkelikko ole, ja mooonta kertaa on käynyt niinkin, että vaikka tilanne olisi ollut ihan ok ja arkinenkin, niin en ole kehdannut kameraa laukusta kaivaa, vaikka se mukana olisi ollutkin... :P Tarjoilija voi pahastua!

      Poista