15.9.2012

Kuinka saisin rikki kookospähkinän?

Supparin (K-supermarket) Superpäiviltä oli pakko ostaa kookospähkinä, kun näitä tuoreita kavereita myytiin edukkaaseen euron kilohintaan. Tuoreella kookoksella olen toki herkutellut aiemmin ulkoruokinnassa, mutta entäs kotikeittiössä? It's a first! Kaupassa ei ollut vielä ajatustakaan siitä mihin kovapäisen kaverin käyttäisin, lähinnä tyydyin vakuuttelemaan itselleni, ettei vahinko olisi kovin suuri, vaikken saisi edes aukaistua tuota 40 sentin arvoista pähkinää.

Voi pikkuista marsua!

Halkesihan se... Ja kupissa herkullinen kookosvesi.

Kuoresta irroittaminenkin sujui. Huomaa työväline!

Lohkoja, siipaleita ja hiutaleita.

Kookos ei itse asiassa ollut ollenkaan liian kova pähkinä purtavaksi. Maailma on valmis, ja Outi Rinteen Kameleontti-blogin kookospähkinänkesytysohjeilla sain upeasti talteen sekä kookosveden (NAM!) että valkean kookoslihan. Suoritin hommat varmuuden vuoksi parvekkeella, joten kookoksen pöllyävät karvat ja pari kimmonnutta kuorenpalaa jäivät sinne. Kuoren päiväntasaajan ympäri naputtelua sain kyllä jatkaa aika monta kierrosta, sen verran varovaisesti lähdin liikkeelle. Mutta kun kuorenpuolikkaat sitten lähtivät irtoamaan täydellisen tasaisesti puolesta välistä, oli tunnelma vähintäänkin maaginen!

Kookoksen irroitin kuorenpuolikkaista muuten rapuveitsellä! Kätevä työväline. Valkean osan ulkopintaan jäi ohut tumma kuori, jonka suhteen olin epävarma. Koska se oli kuitenkin ohut ja pehmeä, en ruvennut sitä raapimaan mihinkään. Kookosta tuli sitten syötyä ihan sellaisenaan, ja osan surautin hiutaleiksi. Tuoreet kookoshiutaleet ja kookosmaito maustivat myös rahkatäytettä, joka päätyi pikkuruiseen kookos-suklaakakkuun. (Eli ruskeaksi jääneeseen, punaiseksi aiottuun red velvet -kakkuun.) Kookosrahkaa riitti myös kakun kuorrutukseen, jonka lopuksi koristelin vielä kookoshiutaleilla ja rouheammilla palasilla. Mukavan eksoottinen jälkkäri!

Red velvet -kakkupohjalla leivottu pikkuruinen kookos-suklaakakku.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti