29.9.2012

Bataattignocchi

Unkarissa syttynyt gnocchi-innostus ei ota laantuakseen. Mikä on sinällään hauskaa, koska olen yleensä todella laiska syömään perunoita missään muodossa, ja ostankin niitä todella harvoin. Kyllähän peruna ihan hyvää on, mutta tavalliset keitetyt perunat tai perunamuusi eivät vaan kiinnosta. (Uudet perunat tai yrttiperunasoosi ovat eri juttu!)

Ja rautaa pitää takoa kun se on kuumaa! Joten vaikka homma haiskahti kohtuullisen työläältä, lähdin näpertelemään bataattignoccheja. Edelleen voimakkaasti paheksun sitä, että suomalaisessa ruokakaupassa gnocchipaketti maksaa 3-4 euroa... siis jos semmoisen jostain löydät. Ja vaikkapa Saksassa sen saa alle eurolla! Arvaapa mitä toin äskettäin pikkuruisessa matkalaukussani Saksan työmatkalta... :D Puoli kiloa perunaa, gnocchimuodossa. Useampaa pakettia en olisi saanut runnottua. :(


Gnocchi-leipuroinnissa on vähintään kolme, ja mieluummin neljä, vaihetta. Ensin pehmennetään peruna (tai bataatti) keittämällä tai vaikka uunissa paahtaen, ja soseutetaan se. Sitten valmistetaan gnocchitaikina, ja kolmannessa vaiheessa gnocchisöpöläiset keitetään kiehuvassa vedessä. Neljäs vaihe, joka parantaa makuelämystä edelleen, vaikkei olekaan välttämätön, on köllyköiden paistaminen pannulla. Paistopinta tuo sekä näköä että makua. Om nom nom...

Erityisesti bataateista valmistettaviin gnoccheihin sopii mausteeksi muskottipähkinä ja parmesanjuusto. Gnocchien ohella tarjottavaksi riittää vähimmillään extraraapaisut parmesanraastetta ja kourallinen salvianlehtiä. Salvia muuten mätsäsi bataattipulleroiden kanssa aivan älyttömän hyvin! Myös erilaiset tomaattikastikkeet muillakin yrteillä höystäen toimivat. Gnocchi toimii reiluna määränä ihan omana aterianaankin, mutta toki myös vaikkapa broiskufileen lisukkeena.

Gnocchi on monikko sanasta gnocco, mutta gnoccojen sijaan puhun kyllä gnoccheista. Mutta jos niitä tekeekin oikein monta kappaletta,
lienee tuplamonikon käyttö oikeutettua?



Bataattignocchi

400 g bataattia (soseutettuna)
1 muna
0.5 tl muskottipähkinää (tai vähemmän)
0.5 tl suolaa
2.5 dl vehnäjauhoja (tai durumia, ja enemmänkin sopii laittaa)
1 dl parmesanraastetta (itse juuri raastettua)

Keitä ja soseuta bataatti, tai paahda se uunissa ja muusaa hienoksi (itse toimin jälkimmäiseen tapaan). Sekoita bataattisoseeseen muut ainekset, ja muokkaa tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele taikinasta jauhojen avulla pötköjä tai muuta kivaa, ja taistele se noin peukalonpään kokoisiksi palloiksi. Rullaa pallosiin haarukan piikkien avulla urat.

Keitä gnocchiköllykät (tarvittaessa erissä) kiehuvassa, suolatussa vedessä. Noin 3-5 minuuttia riittää: kun pallukat nousevat pintaan, alkaa olla valmista. Jos vaan viitsit, paista bataattipallurat vielä pannulla reippaalla lämmöllä niin että pinta saa väriä ja hieman rapsakkuutta. Heitä loppuvaiheessa pannulle myös salvianlehtiä ja raasta joukkoon reippaasti parmesaania. Vaihtoehtoisesti tarjoile esimerkiksi tomaattipohjaisen kastikkeen kanssa.

Tässä otos gnocchilaumasta kypsäksi keitettyinä, salvianlehtien kanssa
(kuten tarjoiltiin aterian #1 lisäkkeenä).

Tässä ateria #2 Dagen Efter, jolloin (kypsiksi keitetyt) bataattipötköt paistettiin rapsakoiksi pannulla parmesaanilla höystäen. Ja syötiin ihan vain sellaisenaan.

27.9.2012

Rouhea raejuustokakku

Tammen Meidän keittokirjassa on hauska ohje raejuustosta valmistettavalle juustokakulle. Sitä piti tottakai testata, jotta pääsisi jyvälle siitä, miten raejuusto ylipäänsä käyttäytyisi uunissa! Raejuustokakkuun kuului myös kipata aimo määrä rouhittuja manteleita, mutta karvasmantelilisän korvasin vanilja-aromilla.

Kakusta ei tule äärimmäisen kiinteää, vaan se on kypsennyksenkin jälkeen vielä hieman höllyvä ja murustuva. Rouhean murumainen on myös purutuntuma, jota tuovat sekä muotonsa pääosin säilyttävä raejuusto että hienonnettu manteli. Aika jännä makukokemus, mutta ainakin minä tykkäsin. :D Vaniljan maku oli mielestäni tässä enemmän kuin hyvä idea, suosittelen käyttämään sitä, jos joku uskaltautuu reseptiä kokeilemaan!


Mikään kaunotar ei tämä jälkkäri ole, leipävuoassa paistetusta kaakusta leikatut siipaleet kaipasivat tosiaan lautasella seurakseen pientä piristystä. Sitä ne saivatkin aprikoosisiivuista, joista osa popsittiin tuoreena ja osa oli saanut lämmetä ja pehmetä uunissa kakun kanssa. Muutama mintunlehti ja roiskaus balsamicosiirappia, ja heti ollaan salonkikelpoisia!

Kuten näkyy, raejuusto keskittyi hengailemaan pohjalla, kun taas yläpintaan muodostui samettinen maitokerros. Leikatessa olin hieman tyrmistynyt, mutta itseasiassa tämä kontrasti toi kakulle kivaa luonnetta!



Raejuustokakku
Lähde: Meidän keittokirja (Tammi, 2009).

1 dl manteleita
(1 pieni karvasmanteli - skippasin tämän)
2 munaa
5 rkl sokeria
0.5 dl vehnäjauhoja
3 dl maitoa
500 g raejuustoa
(1 tl vanilja-aromia - lisäsin tämän)

Rouhi mantelit (tai käytä valmista mantelirouhetta kuten minä, jolloin vajaa desi riittää). Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, ja sekoita sitten joukkoon huolellisesti kaikki ainekset. Kaada voideltuun vuokaan, ja paista 175-asteisessa uunissa noin tunnin verran. Tarjoile haaleana tai jääkaappikylmänä. Varaa lisukkeeksi marjoja, hedelmiä tai hilloa.

25.9.2012

Juomamaisteri esittää: frappé, mustikkapore ja minttumaito

Ruoanvalmistuksen ohella myös erilaisten juomasekoitusten teko on alkanut kiinnostaa ihan uudella tavalla. Kahvi piristää normaaliakin enemmän, jos sitä maustaa hieman kardemummalla, kanelilla tai vaniljasokerilla, tai jos maitotilkan sijasta joukkoon heittääkin appelsiinimehua! Syksyn kulkiessa kohti talvea juomat ovat luonnollisesti kuumia, ja erilaiset yrttiteet parvekkeella kasvaneesta salviasta ja mintusta, tai kreikasta tuoduista laventelinkukista lämmittävät ihanasti. Monen yrtin, kuten mintun ja laventelin, kanssa sopii muuten myös maito, jota voi hyvin olla jopa yli puolet nesteestä. Tai miksei kaikkikin.

Kesällä taas tuli kikkailtua erilaisilla viileillä juomilla. Pakastemarjathan ovat tunnetusti mitä parhaita jääpaloja, ja ne yhdistyvät kivasti vaikkapa poreileviin kivennäisvesiin. Viime kesänä intoilin myös monta kertaa kreikkalaisten keksimällä frappé-jääkahvilla, joka syntyy ravistelemalla pienessä vesitilkassa pikakahvia! Tosi nopea ja hauskasti vaahtoava juoma, jonka valmistusvälineeksi tarvitset ainoastaan pilttipurkin! Frappé-kimmokkeen sain viime kevään Ateenankomennukselta, jolloin tarjottuja juomavariantteja tuli litkittyä päivittäin useita... huh huh... :D Onkohan muuten juomakokille olemassa jokin erityinen nimike? Siis vaikkei olisikaan erikoistunut esimerkiksi kahveihin tai drinkkeihin?

Alla siis sekalainen juomapotpuri pikaräpsykuvilla. Kippis! ;)



Tummempi frappé vain pienellä maitotilkalla.

Vaaleampi maitofrappé miedompaan kahvihampaan kolotukseen.

Frappé - kreikkalainen jääkahvi

3 rkl kylmää vettä
1-2 tl pikakahvimuruja
sokeria
kylmää vettä, maitoa ja/tai jääpaloja

Mittaa kannelliseen purkkiin kylmän vesitilkan joukkoon pikakahvia ja (vanilja)sokeria maun mukaan. Sulje kansi tiiviisti ja ravistele rytmikkäästi kunnes pikakahvi on liuennut ja seos vaahtoaa komeasti. Kaada kupliva kahviseos korkeaan lasiin, ja kaada päälle oman maun mukaan vettä ja maitoa. Varsinkin kesällä juoma kannattaa vielä viilentää jääpaloilla. Sekoita varovasti, ja nautiskele mieluiten pillillä juoden.



Mustikkaporejuoma

kivennäisvettä (maustamatonta tai maustettua, minulla omenaa!)
pakastemustikoita

Murskaa lasissa mustikka tai pari (värin vuoksi). Ropista sitten lasiin pieni kourallinen jäisiä mustikoita. Täytä lasi kivennäisvedellä, sekoita ja nauti.




Vilukisun minttumaito

5-10 mintunlehteä
maitoa ja vettä (suhteessa 2:1)

Revi tai silppua mintunlehtiä hieman, ja heitä ne mukin pohjalle. Täytä mukista noin kaksi kolmannesta maidolla ja loput vedellä. Pistä mikroon kuumenemaan. Minttuisimman tuloksen saat jos maltat kuumennuksen jälkeen sekoitella juomaa, jäähdyttää ihan pienen hetken ja kuumentaa vielä hieman lisää. Nouki lehdet pois juomasta (ne voi kyllä hyvin lapata suoraan suuhunkin jos tykkää mintusta) ja nautiskele juoma vilttiin kääriytyneenä.

Voisin kuvitella, että joku saattaa kovastikin ällöttyä tästä mintunmakuisesta lämpöisestä maidosta. :D Mutta minulle tämä on todellista kissanminttua.

22.9.2012

Lumoava laventelikakku

Matkustaessa on ihanaa tutustua paikallisten ruokakauppojen valikoimiin. Yhtä lailla herkkumyymälät kuin arkimarketitkin ovat eksoottisessa kohteessa nähtävyys siinä missä muutkin turisti- ja kulttuurikohteet... Ainakin jos minulta kysytään! :) No, tässä vaiheessa syksyä lomamatkoista ja luppoajasta voi vain haaveilla, mutta kun työ lennättää ulkomaille, on otettava irti se minkä voi! Ja lyhyillä työreissuilla aikaa ei kyllä turistihommiin monestikaan jää, mutta ruokakaupassa ehtii yleensä vähintäänkin pyörähtämään. Ja tällä kertaa kävi juurikin näin, kun ahkeroin pari päivää Helleenien tasavallassa.

Kreikassa ei tosiaan jäänyt montaa tuntia vapaata aikaa, ja siitä mikä jäi, puolet taisin viettää hotellin vastapäisissä deleissä. Ihastuttavia paikallisia (ja hämmentävän paljon myös tuonti-) tuotteita. Matkalaukussa oli kuitenkin kovin vähän tilaa, ja nestemäiset tuliaiset olivat ehdottomasti no-no. Investoin sitten hyvän kokoiseen, mutta keveään yrttipussukkaan: kuivattuja laventelinkukkia!

Säilöin laventelinkukkaset hyvään talteen lasipurkkiin.
Kakkupalan ympärillä söpön sinertäviä näytekappaleita!

Laventeli oli minulle aiemmin tuttu lähinnä teesekoituksista ja saippuoista. Tuliaisistakin olen nyt keitellyt teetä, mutta muutamia laventelisia jälkiruokiakin on suunnitteilla. Ensimmäiseksi tein Helsingin Sanomien laventelikakkuohjeella kolmasosaan pienennetyn, hieman sovelletun leivonnaisen. (Jääkaapissa kun oli vain yksi kananmuna!) Yummies! Tuoksu oli aivan ihana, kuten myös maku. Meikäläinen on kyllä aika myyty laventelin suhteen. Sopii täydellisesti kahvikakun maustajaksi! :)

Jauhoin muuten kukat morttelissa hienommiksi, vaikkei alkuperäisessä reseptissä moista kehotettukaan. Epäilin muutoin kohtaavani ei-toivotun suutuntuman. Mutta tiedä häntä... Ehkä kukat pehmenisivät huomaamattomiksi, tai ainakin maku olisi niin hyvä, että risutkaan eivät haittaisi? Alkuperäisessä reseptissä oli myös kummallisen pieni määrä maitoa, kaksi teelusikallista! Ei se voinut desilitrojakaan tarkoittaa... No, minitaikinaani (kolmasosa) jätin sen sitten huomioimatta.

Pilven reunalla! Työreissussa maisemat näyttävät
monesti lähinnä tämänsuuntaisilta...

Laventelikakku
(Mukautettu ja pienennetty versio Helsingin Sanomista)

0.5 dl juoksevaa margariinia
0.5 dl sokeria
1 muna
1 dl vehnäjauhoja
0.5 tl leivinjauhetta
0.5 tl kuivattuja laventelin kukkia
0.5 tl vaniljasokeria

Vatkaa margariini ja sokeri sekaisin vispilällä. Vispaa joukkoon myös muna. Sekoita kuivat ainekset keskenään, laventelinkukat kannattaa hienontaa ensin morttelissa. Yhdistä ja sekoita kuivat ja kosteat ainekset tasaiseksi taikinaksi. Kumoa hyvin pieneen, voideltuun kakkuvuokaan tai muutamaan muffinivuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

19.9.2012

Ruokakuvaamisesta... ja sen opettelusta

Jo aikapäiviä ennen oman blogin aloittamista olin innostunut valokuvaamisesta. Myös ruoan. Tosin aikasemmin otin kuvia lähinnä erityisen onnistuneista jälkiruuista, kun taas nyt linssin läpi ikuistetaan lähestulkoon jokainen kokattu ateria ja myös ulkoruokinta-annokset, jos vaan on kamera mukana. Ja ekan oman pikkujärkkärin käyttöä opetellaan vähitellen lisää ja lisää... askel kerrallaan.

Mustikan poikkileikkaus! Lautasella juustokakkupalan viimeinen suupala.

Yksi tai kaksi kevyesti ärsyttävää juttua muutoin palkitsevassa ja kiinnostavassa kotikokkausten kuvausharrastuksessa kuitenkin on. Ruoan kuvauskelvolliseksi asettelu, siirtely ja itse kuvien räpsiminen vie aikaa. Ja siis lämmin ruoka jäähtyy! Olen kyllä mainostanut usein tykkääväni kylmästä dagen efter -ruoasta... mutta... JOS annoksen on tarkoitus olla kuumaa, haluan sen nimenomaan kuumana enkä haaleana.

No, ratkaisu ei kuitenkaan ole korkeinta rakettitiedettä. Aika usein safkasta jää vielä jämiä seuraavana päivänä syötäväksi, vaikkapa töihin lounaseväänä vietäväksi. Silloin valokuvauksen voi jättää suosiolla ruokailuhetken jälkeiseen aikaan. Kuva napataan vasta jämäannoksesta, joka sitten kuvaussession jälkeen kelmutetaan jääkaappiin seuraavaa päivää odottelemaan.

Jämäruokakuvausta aakkospastan äärellä
(+ fetaa, yrttejä, tomaattia sekä itsekasvatettua salaattia).

Ruokakuvaaminen saattaa myös raastaa kanssaruokailijoiden hermoja, mille onkin hyvä suoda ajatus tai pari! Itse koen olevani kohtuu huomaavainen, koska olen saanut kärsiä oman annokseni yli-innokkaista valokuvaajista muissa ympyröissä. (Ärsyttävää!) Sosiaalisissa tilanteissa siis nopeat kuvat, tai kamera kotiin, jos se ei tilaisuuteen sovi. Kotonakin on hyvä välttää turhaa kitkaa sen tyyppisillä opastuksilla kuin: "Piirakasta ei leikata palaakaan, ennen kuin suora auringonpaiste partsille väistyy [parin tunnin päästä], ja saan kuvat otettua!" ;)

Tarkennusharjoituksia alkukesältä: ensin kuvataan orvokkeja.

Sitten tarkennetaan ruusuvedellä maustettuun
ja punajuurimehulla värjättyyn rahkaan.

Lopuksi haetaan terävyyttä molempiin kohteisiin,
muista ominaisuuksista hieman tinkien.

17.9.2012

Pumpernikkelileipä tyyppiä kuivakka käntty

Aina leipäkokeilut eivät mene ihan nappiin. Tällä kertaa testiajossa oli taste.com.au-sivustolla bongattu pumpernickel bread (alkuperäinen lähde: Notebook, September 2010, Sarah Hobbs). Aussisivustolla reseptien mitat on muuten yleensä suomalaisittain helpossa muodossa, tai jos cup-mittoja esiintyy, on niiden muuntaminen helppoakin helpompaa. Yksi kuppi kun on sielläpäin täsmälleen 2.5 dl.

Leivän positiivisin juttu oli päälle siroteltu polentajauho. Se toi kuoreen todella kivan ja maistuvan rapsakan lisän. Polentajauhoja voisi sirotella vaikkapa vaaleiden sämpylöiden päälle!


Mutta takaisin leivän äärelle. Kyseessä on rukiinen, vähän saksalaistyyppinen leipä, johon tulee kivaa rakennetta muun muassa bulgurista. Tummaa väriä tuovat pienet määrät kaakao- ja pikakahvijauhetta, ja makua saadaan kuminasta. Ensimmäinen virhe oli reseptin turhan orjallinen seuraaminen... Ohitin sisäisen ääneni, joka neuvoi skippaamaan kuminan, mutta laitoin sitä kuitenkin. Ei niin, ettenkö pitäisi kuminan mausta, mutta se oli valmiissa leivässä liian dominoiva, olisin paljon mielummin maistellut kaakaon, kahvin tai polentan mahdollisia vivahteita leivässä. Ainakaan nyt en niitä löytänyt.

Toinen moite on se, että leipä on varsin kuivaa. Tätäkin epäilin jo tekovaiheessa, koska taikina oli todella kiinteän kuivakka. Olisiko bulgur pitänyt keittää ensin? No, ei se toki niin kuivaa ollut, etteikö olisi tullut syötyä, mutta tällaisenaan en kyllä leipää toiste tekisi, enkä siksi suomentele reseptiäkään tähän. Tosin täytyy lisätä tähän perään, että pakkaseen päätyneet, ja sieltä sittemmin syötäväksi sulatetut leipäsiivut maistuivat paljon paremmin. Eivät ne prosessissa meheviksi olleet muuttuneet, mutta pahin kuivakkuus oli kyllä kadonnut.


Ja jos joku vielä miettii, pumpernickel bread on hieman eri juttu kuin se mitä saat Suomessa, jos pyydät pumpernikkeliä. :D Epäilemättä näillä kyllä on jonkinlainen side keskenään. Wikipedian mukaan sana pumpernickel mahdollinen käännös on devil's fart, eli pirunpieru! :D Aika houkutteleva nimi leivonnaiselle!

15.9.2012

Kookos-suklaakakku vaihekuvilla

Huomio! Kuvan 0.5 litran kaffekuppi on sama, jossa kuvan leivonnaisen kakkupohja paistettiin! :) Ympäri mennään, yhteen tullaan!

Tuoreet kookoshiutaleet ja kookosmaito maustivat myös rahkatäytettä, joka päätyi pikkuruiseen kookos-suklaakakkuun. (Eli ruskeaksi jääneeseen, punaiseksi aiottuun red velvet -kakkuun.) Kookosrahkaa riitti myös kakun kuorrutukseen, jonka lopuksi koristelin vielä kookoshiutaleilla ja rouheammilla palasilla. Mukavan eksoottinen jälkkäri!

Un...

...deux...

...trois!

Ja sitten tositoimiin! Jookosta kookosta!


Kuinka saisin rikki kookospähkinän?

Supparin (K-supermarket) Superpäiviltä oli pakko ostaa kookospähkinä, kun näitä tuoreita kavereita myytiin edukkaaseen euron kilohintaan. Tuoreella kookoksella olen toki herkutellut aiemmin ulkoruokinnassa, mutta entäs kotikeittiössä? It's a first! Kaupassa ei ollut vielä ajatustakaan siitä mihin kovapäisen kaverin käyttäisin, lähinnä tyydyin vakuuttelemaan itselleni, ettei vahinko olisi kovin suuri, vaikken saisi edes aukaistua tuota 40 sentin arvoista pähkinää.

Voi pikkuista marsua!

Halkesihan se... Ja kupissa herkullinen kookosvesi.

Kuoresta irroittaminenkin sujui. Huomaa työväline!

Lohkoja, siipaleita ja hiutaleita.

Kookos ei itse asiassa ollut ollenkaan liian kova pähkinä purtavaksi. Maailma on valmis, ja Outi Rinteen Kameleontti-blogin kookospähkinänkesytysohjeilla sain upeasti talteen sekä kookosveden (NAM!) että valkean kookoslihan. Suoritin hommat varmuuden vuoksi parvekkeella, joten kookoksen pöllyävät karvat ja pari kimmonnutta kuorenpalaa jäivät sinne. Kuoren päiväntasaajan ympäri naputtelua sain kyllä jatkaa aika monta kierrosta, sen verran varovaisesti lähdin liikkeelle. Mutta kun kuorenpuolikkaat sitten lähtivät irtoamaan täydellisen tasaisesti puolesta välistä, oli tunnelma vähintäänkin maaginen!

Kookoksen irroitin kuorenpuolikkaista muuten rapuveitsellä! Kätevä työväline. Valkean osan ulkopintaan jäi ohut tumma kuori, jonka suhteen olin epävarma. Koska se oli kuitenkin ohut ja pehmeä, en ruvennut sitä raapimaan mihinkään. Kookosta tuli sitten syötyä ihan sellaisenaan, ja osan surautin hiutaleiksi. Tuoreet kookoshiutaleet ja kookosmaito maustivat myös rahkatäytettä, joka päätyi pikkuruiseen kookos-suklaakakkuun. (Eli ruskeaksi jääneeseen, punaiseksi aiottuun red velvet -kakkuun.) Kookosrahkaa riitti myös kakun kuorrutukseen, jonka lopuksi koristelin vielä kookoshiutaleilla ja rouheammilla palasilla. Mukavan eksoottinen jälkkäri!

Red velvet -kakkupohjalla leivottu pikkuruinen kookos-suklaakakku.

11.9.2012

Red velvet cake goes brown - Samettikakku

Red velvet cake... Olette varmasti kaikki ihastelleet (tai kauhistelleet) netissä noita vinkeän punaisia kakkuja, joissa on usein välissä ja päällä vaalea tuorejuustokuorrute. Ja männä keväänä New Yorkissa viihtyessäni sain myös ihan livenä tutustua noihin punasamettivirityksiin, jotka ovat myös yksi suosituimmista cup cake -laaduista. Yleensä väri tulee nykyään ihan purkista, punaista elintarvikeväriä käyttäen, mutta etikan ja tietynlaisen kaakaojauheen tai punajuuren osuudesta puhutaan myös... Tosin tiedot ovat niin ristiriitaisia, ettei aidosta alkuperäisestä metodista saa mitään tolkkua, jos sellaista nyt ylipäänsä on edes olemassa. Mutta kun minä ryhdyin omaa sammarikakkuani puuhaamaan, halusin käyttää värilähteenä punajuurimehua, jota oli pakkasessa sopivasti parin ruokalusikallisen verran.

Koristelussa hempeitä keto-orvokkeja. Eli syötäviä rikkaruohoja!

Red velvet cake on myös siitä jännittävä resepti, että sen kohotusaineena on etikkatilkkaan sekoitettava ruokasooda. Tuloksena on jännittävää kuplintaa, ja kotikokkikemistit hyppivät takuulla innostuksissaan kattoon! :D Itse noudattelin jotakuinkin Healthy and Gourmet -blogista napattua muffinireseptiä, mutta paistoin taikinan kahdessa pikkuruisessa kakkuvuoassa (16 cm ja vieläkin pienempi). Taikina kohoaa hienosti, mutta kaikkein parasta siinä on rakenne. Kakuista (tai muffineista) tulee todella suussasulavan meheviä! Onko selityksenä sitten etikka-sooda-kohotus, ainesosien täydelliset suhteet vai mikä... en tiedä... mutta olen aivan myyty tälle reseptille!

Se mikä sen sijaan ei onnistunut, oli kakun väri. Kaksi ruokalusikallista tummaa kaakojauhetta riitti nimittäin kakun paistuessa tehokkaasti kumoamaan kahden punajuurimehulusikallisen tuoman purppuravärin. Vähän harmitti, mutta tämä olikin sitten brown velvet cake. Maku kai kuitenkin tärkeintä on, ja se oli kohdallaan! (Myöhemmin tulossa onkin muuten samaa pohjareseptiä hyödyntävä ihan eri mukaelma, jossa unohdan nuo värjäilypuuhat sikseen... Beware!)


Red velvet cake - Punasamettikakku
(12 muffinia tai kakku irtopohjavuokaan)
Muunnelma Healthy and Gourmetin reseptistä

3.6 dl vehnäjauhoja
0.5 tl suolaa
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 dl sokeria
50 g margariinia
1 muna
1 tl vanilja-aromia
(punaista väriainetta: punajuurimehua tai elintarvikeväriä)
2 dl maitoa
1 tl etikkaa
1 tl ruokasoodaa

Sekoita kuivat ainekset keskenään: jauhot, suola ja kaakaojauhe. Vatkaa toisessa kulhossa sokeri ja margariini, ja jatka vatkaamista lisäämällä joukkoon myös muna ja vanilja-aromi (ja väriaine). Sekoita sitten taikinan joukkoon vuorotellen, muutamassa erässä maito ja jauhoseos. Mittaa etikka ja sooda lasiin, ja kaada kupliva seos taikinan joukkoon. Kääntele taikina huolellisesti sekaisin, ja kaada se voideltuun kakkuvuokaan tai muffinipellille. Paista 175-asteisessa kakkua noin 40-50 min tai muffineita noin 20 minuuttia. Testaa kypsyys hammastikulla. Kuorruta jäähtyneenä esimerkiksi appelsiinin makuisella makealla tuorejuustokuorrutuksella.


8.9.2012

Puolukka-salmiakkimuffinit

Apteekin salmiakki on minusta salmiakkinautinto parhaimmillaan. Siis ne pienet, ohuet karkit, joiden maku on ihanan voimakas. Nyt Haganolilta saa samat kiksit myös nestemäisessä muodossa, salmiakkikimixerinä. Siis täydellinen tuote salmiakin ystävän leivonta- tai jopa ruoanlaittopuuhiin!


Ja koska minusta salmiakki on melkein parhaimmillaan kun sen makua korostaa hedelmäinen makupari, tuli ihan ensimmäisenä testattua sitruuna-salmiakkitiikerikakkua. Se tosin leivottiin ja nautittiin yhteistuumin vieraskeittiössä, joten reseptit ja kuvat jäävät nyt bloggailematta. Vaan hyvää oli! :D Toinen salmiakkileivonnainen syntyikin sitten salmiakin ja puolukan tapaamisesta. Ja nyt muffinimuodossa. Tämä yhdistelmä olikin ihan mahtava, kirpakka puolukka pärjää todella hyvin vahvan ja makean salmiakin rinnalla. Suosittelen kokeilemaan, jos vaan seikkailunhalua riittää!

Tumma salmiakkisiirappi tuo myös aika tavalla erilaisen ulkonäön normileivonnaisiin verraten. Tiikerikakun tumma osio ei minusta ollut vaaleahkon harmaana kovinkaan houkuttelevan näköinen (kanssaruokailijoita se ei häirinnyt yhtä paljon), joten muffineihin käytin sokerin sijasta tummaa siirappia. Ajattelin sen auttavan, ja muffinien väri olikin jo tummempi ja parempi (imho). Muffinit eivät ole noilla siirapin ja salmiakkimixerin määrillä vielä ällömakeita, joten värinkin puolesta voisi ehkä lisätä jomman kumman määrää vielä puolen desin verran (ilman että tarvinnee edes jauhojen määrää muutella).


Puolukka-salmiakkimuffinit (10 kpl)

2 munaa
0.5 dl tummaa siirappia
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
50 g (0.5 dl) juoksevaa margariinia
0.5 dl Haganolin salmiakkimixeriä
2 dl puolukoita

Vatkaa munat ja siirappi vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Lisäile vaahdon joukkoon vuorotellen jauhoseosta ja nestemäisiä aineksia (margariini ja mixer), parissa erässä. Kääntele tasaiseksi sekoitetun taikinan joukkoon lopuksi vielä puolukat. Lusikoi voidellun muffinipellin koloihin, ja paista 200-asteessa noin 15 minuuttia.

Yksi kuva tuli otettua jo leivontailtana, jolloin poikkileikkaus valaistiin salamalla!
Illat alkavat muuten oikeasti taas pimenemään vähitellen... Syksyä pukkaa!

6.9.2012

Quornimpi "kanakori" & bataattipölkyt

Quorn? Never heard? No, uusi juttu se oli minullekin, joten kun sain muutamien muiden ruokabloggaajien ohella kutsun tulla tutustumaan lihattomaan proteiinivalmisteeseen nimeltä Quorn, olin kysymysmerkkinä. Kotoisan ravintola Silvopleen miljöössä sitten opittiin, että kyseessä on myko- eli sieniproteiinista johdettu lihankaltainen valmiste, jolla kertoivat olevan paljon positiivisia ominaisuuksia: tasapainoinen, kevyt ja terveellinen ravintosisältö, lihantuotantoon verrattuna pieni hiilijalanjälki, helppo kokkailtavuus, jne. Suomessa tuote on juuri tulossa kauppoihin, mutta muualla sillä on jo pitkät perinteet (markkinoille Briteissä 85). Quornin terveellisyyttä ja turvallisuutta on myös tutkittu laajasti, ja sille on näytetty EU:ssakin vihreää valoa.


Quorn-tuotteet ovat pakasteita, ja niitä saa eri muodoissa. Aina valmiista nuggeteista jauhelihamaiseen rouheeseen asti. Kaikki tuotteet jäljittelevät olemukseltaan lihaa tai kanaa, joten ne haluavat mitä ilmeisimmin puhutella lihansyöjiä. Ja kyllä nämä ainakin minun suuhuni tuntuvat (ja maustettuna myös maistuvat) eniten lihalle muihin lihajäljenteisiin verrattuna. Tuotteet sopivatkin melkeinpä minkä vain ruokalajin raaka-aineeksi, lihaa korvaamaan. Silvopleen keittiössä olikin sitten valmistettu useampaa sorttia Quorn-ruokia, ja saimme myös tuotteita kotiin testattavaksi. Ensimmäiseksi minulla kokeiluun päätyivät nuggetit, jotka kieltämättä maistuivat enemmän kanalle kuin ne autenttiset broiskunuggetit.

Toimiviksi todetut nuggetit herkuteltiin bataatista askarreltujen uunipölkkyjen kanssa, jotka maustin savupaprikajauheella ja valkosipulilla. Ateria oli kovasti mieleeni, oli sellainen sikailumeininki tyyliin syntinen kanakori, syödään sormin ja dippaillaan menemään, mutta kaikki ravitsemukselliset osaset olivat täysin kohdallaan!

Jee ja omnomnom... Kanakori ranskalaisilla!
Paitsi ettei ole kanaa, vaan korniketta (Quorn nuggetit).
Eikä ole muuten ranskalaisiakaan, vaan bataattipölkkyjä.
Kori sen sijaan löytyy, mutta sitä ei jaksettu syödä.


Bataattipölkyt

500 g (1 kpl) bataattia
1 tl savupaprikajauhetta
0.5 tl valkosipulijauhetta
oliiviöljyä
suolaa

Huuhtele bataatti, pilko se pikkusormen paksuisiksi pölkyiksi ja siirrä leivinpaperoidulle uunipellille. Ripottele päälle paprika- ja valkosipulijauhe, ja pirskottele sitten päälle oliiviöljyä. Työnnä sormet bataattipölkkykekoon, ja möyhi kunnes mausteet ja öljy ovat jakautuneet tasaisesti kaikkiin pintoihin. Työnnä 250-asteiseen uuniin 15 minuutiksi. Ota sitten pelti uunista, käännä bataattipölkyt (jos jaksat), ja lisää joukkoon nugetit, kalapuikot, lihapullat tai mitä nyt ikinä haluatkaan pölkkypäidesi kanssa nauttia. Paista vielä toiset 15 minuuttia, nyt 225-asteessa. Tarjoile esimerkiksi chilikastikedipin kera.

4.9.2012

Pikkelöidyt punasipulit, suriseva kuokkavieras & viininpunainen mozzarellasalaatti

Marinoitu, hillottu, pikkelöity... Niin tai näin, tämänsorttiset etikkaisesti pehmennetyt (puna)sipulit ovat taas yksi om nom nom -juttu. Ne sopivat lisäkkeiksi melkein minkä tahansa ruuan kylkeen. Tänä kesänä keittelin satsin pikkelöityä punasipulia David Lebovitzin tapaan, ja kuvissa näkyy yksi tarjoiluehdotus ja käyttökohde: mozzarellasalaatti. Vastaavanlaisina resepteinä olen aiemmin esitellyt normisipulista haudutettavan sipulihillokkeen sekä keittämättä valmistuvat marinoidut punasipulirenkaat.

Tarjoilija, salaatissani on koppakuoriainen! :D
Kutsumaton vieras salaattilounaalla parvekepuutarhassa.


Viininpunainen salaatti

vihreätä salaattia
herneenversoja
pikkelöityä punasipulia (ohje alempana)
nektariineja
kirsikoita
mozzarellaa
suolaa
mustapippuria
balsamicokastiketta (minulla viikunalla maustettua)
timjaminoksia

Yhdistele erilaisia vihreitä salaatinlehtiä ja herneenversoja. Höystä pikkelöidyllä punasipulilla ja revi päälle laadukasta pehmeää mozzarellajuustoa. Makeutta salaattiin tuovat nektariinit ja kirsikat, ja juuston päälle kiepautetaan myllystä hieman mustapippuria ja suolaa. Roiskauta vielä päälle pari tippaa balsamicokastiketta ja nuoria timjaminoksia.


Pikkelöity punasipuli (à la David Lebovitz + tuunaukset)

2 punasipulia
1.75 dl etikkaa (puna- tai valkoviini, minulla pullopohjat molemmista, noin 50-50)
3 rkl sokeria
ripaus suolaa
1 laakerinlehti
5 neilikkaa
5 maustepippuria
1 kuivattu chili- tai cayennepippuri

Kuori punasipulit, ja pilko ne ohuiksi neljäsosarenkaiksi. Kuumenna etikkaliemi mausteineen: sokeri, suola, laakerinlehti, neilikka, maustepippuri ja chili. Lisää sipulit mausteliemeen, ja anna kiehua hiljakseen 3 minuuttia. Nosta sitten kattila pois liedeltä, ja anna jäähtyä rauhassa, jolloin myös sipulien väri tasaantuu. Pikkelöity sipuli säilyy hyvin jääkaapissa, ja keittoliemikin kannattaa säästää ja käyttää esimerkiksi salaattikastikkeena tai pastakasikkeen maustajana.

2.9.2012

Aamufiilistelijän juustosarvet

Croissanteissa on sellaista hemmotteluaamun nautiskelevaa fiilistä. Omissa kokemuksissani ne liittyvät pääasiassa joko Etelä-Euroopan reissujen aamiaispöytiin tai lapsuudenkodin kiireettömiin viikonloppuaamuihin. Jos oli nimittäin juhlapäivä tiedossa, saatettiin aamu tuolloin aloittaa poksauttamalla voisarvitaikinapurkki auki. :)


Olen jo kauan halunnut soveltaa noiden kahden erilaisen muistelofiiliksen tuntua oman kodin viikonloppuaamiaisella. Maistuis varmaan sullekin! -blogin herkkusuun johdattamana olinkin päätynyt tallentamaan Aamulehden juustosarvireseptin kirjanmerkkeihini. Tosin täytyy sanoa, että sovittelin reseptiä taas aika tavalla omien mieltymysten ja jääkaapista löytyvien ainesten vuoksi. Mutta apuja tuosta reseptistä oli tietysti ainesosien määrien ja valmistusmenetelmän suhteen.

Nämä juustosarvet eivät siis ole työläämmästä hiivalla kohotettavasta voitaikinasta leivottavia croissantteja, vaan ne valmistuvat nopeasti leivinjauheella nostattaen. Eli ne malttaa todellakin tehdä heräämisen jälkeen suoraan aamupala-tai brunssipöytään ilman nälkäkuolemaa tai turhautumista! :D Ja voi että olivatkin herkullisia, jo uunista kantautuva parmesaaninsävyinen tuoksu lupaili hyvää. Näitä kun on uunilämpöisinä aamupalalautasella ja vieressä höyryää vielä kuppi maitokahvia... Ei jätä paljon toivomisen varaa! :) Onnellinen sunnuntai!

Juustosarvia kolmella tapaa: unikonsiemenillä,
parmesaaniraasteella ja seesaminsiemenillä koristellen.


Juustosarvet (16 kpl, 1 pellillinen)

2.5 dl vehnäjauhoja
1 dl ohrajauhoja (tai muita jauhoja)
2.5 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa
2 dl jugurttia (maustamaton, rasvaton)
0.5 dl juoksevaa margariinia
1+1 dl parmesaania

+ maitoa voiteluun
+ siemeniä koristeluun

Yhdistä kulhossa kuivat aineet: jauhot, leivinjauhe ja suola. Mittaa ja kaada kulhon keskelle jugurtti, margariini ja 1 dl vastaraastettua parmesaanijuustoa. Sekoita tasaiseksi ja kumoa jauhotetulle pöytätasolle. Kaulitse yhdeksi suureksi ympyräksi, ja leikkaa se 16 kapeaksi sektoriksi. (Vaihtoehtoisesti jaa taikina kahteen osaan, ja leikkaa vain 8 sektoriksi. Tällöin sarvista ei kuitenkaan tule yhtä kierteisiä.) Laita kunkin sektorin leveään päähän nokare parmesaania ja rullaa kohti ympyrän keskustaa. Siirrä sarvet leivinpaperoidulle pellille, voitele ne maidolla ja ripottele päälle loput juustoraasteet tai siemeniä. Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia, kunnes sarvet ovat saaneet kauniin värin.

Juustosarvet ottavat paikkansa
Lilyn ruokahaasteen brunssipöydässä. :)