31.8.2012

ABC... Back to school -feta-tomaattikeitto

Keitän tomaattikeiton useimmiten säilyketomaateista, mutta kesäsesongin punaposket innoittivat käyttämään tuoreita tomaatteja. Hedelmien tulee todellakin olla täysin kypsiä, mieluummin jo hieman ylimehustuneitakin.

Keittoa maustavat fetajuusto ja yrttiviljelmäni hidastelija, sitruunabasilika. Se muuten todellakin maistuu ihanan sitruksiselle! Jos käyttää normibasilikaa, pieni sitruunamehuloraus ei olisi pahitteeksi. Keitto on kevyesti soseutettua, seassa on vielä tomaatinsattumia ja fetarakeita. Jos keiton surauttaa aivan tasaiseksi esim. blenderissä, hienoksi jauhautuneet tomaatin siemenet saattavat tehdä maun kitkeräksi.


Keittoannoksiin kauhottiin aivan lopuksi muutama lusikallinen aiemmin keitettyä aakkospastaa (kesälomatuliaisia). Kiva lisä. Ja kiva, että vältyin kerrankin kielen polttamiselta, kun kiehuvan kuuma keittoannokseni sai jäähtyä hetkisen kirjaimia asetellessa... ;) Leikkiä ikä kaikki!

Tyylikkään patalapun designista vastaa Johanna Gullichsen.


Feta-tomaattikeitto (2 annosta)

4 reilusti kypsää tomaattia (500 g)
70 g tomaattipyrettä
0.5 rkl sokeria
1 rkl balsamiviinietikkaa
0.25 tl mustapippuria
100 g fetajuustoa
(sitruuna)basilikaa
vettä

Kuutioi tomaatit ja heitä ne kattilaan. Anna tomaattien keittyä kokoon, niin että suurin osa nesteestä haihtuu ja maut tiivistyvät. Siirrä tomaattimuhju kattilan toiseen reunaan ja kuumenna toisessa reunassa tomaattipyrettä hetken verran puulastalla tökkien. Sekoita sitten tomaattiseokseen sokeri, etikka ja pippuri, ja hauduta ainakin kymmenen minuuttia. Lisää sitten joukkoon fetajuusto, ja kun se on sulanut, lisää sopivasti vettä sekä hienonnettu (sitruuna)basilika. Nosta kattila liedeltä, ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Palauta kattila liedelle, lisää tarvittaessa vettä ja kuumenna höyryäväksi. Tarjoile annokset fetajuustokuutioilla, basilikanlehdillä tai voileipäkeksimuruilla koristeltuina. Ruokaisamman aterian saa, jos lisää lopuksi joukkoon hieman etukäteen keitettyä pienikuvioista pastaa (esim. edellisaterian hävikiltä, vink-vink).

27.8.2012

Kiireisen päivän kanapata

Työpäivä pulkassa, karmea nälkä ja jääkaappi tyhjillään. Tällaisen yhtälön seurauksena ryntäsin kotimatkalla lähikauppaan, ja nappasin mukaan alennuksessa olleen broilerin sisäfilepaketin. (Noista miedosti valmiiksi suolatuista pikkufileistä tulee todella mehukkaita ja mureita!) Tykötarpeet kanalle ajattelin raapia kuivakaappien ja pakastimen aarteista, noin niinkuin pyttäri- tai siivouspäivämeiningillä. Tuumasin myös, että tästä ateriasta tuskin tulisi blogattavaa, enkä maustakaan kovin suuria odotellut.


Mutta kuin vahingossa safkasta tulikin erinomaisen hyvää! Hyvä, että kirjoitin ainesmäärät ja käytetyt mausteet ylös. Ainoana ohjenuorana minulla oli, että sekaan laitettujen aineksien tulee soveltua Välimeren henkeen ja kypsyä nätisti yhdessä padassa. Broiskua, munakoisoa, kesäkurpitsaa ja kukkakaalia. Tomaattiseen liemeen makua rosmariinista, Provencen yrteistä ja valkosipulista sekä hieman potkua cayennepippurista. Hullun hyvää! [Ensimmäinen ajatukseni oli muuten maustaa kana punaisella thai-currytahnalla, mutta voiko noihin yhdistää kesäkurpitsaa ja munakoisoa? En kehdannut kokeilla. ;)]


Punainen broileripata

500 g broilerin sisäfileitä
200 g kesäkurpitsaa
200 g munakoisoa
450 g kukkakaalia
390 g paseerattua tomaattia
5 dl vettä
2 tl kuivattua rosmariinia
1 tl Provencen yrttisekoitusta
1 tl valkosipulijauhetta
5 pientä kuivattua cayennepippuria
puolikas kanaliemikuutio

Ruskista broileri öljytilkassa, käytä mahdollisimman suurta pataa. Lisää pilkotut kesäkurpitsat, munakoisot ja kukkakaali (minulla nämä kaikki löytyi pakkasesta, osa itse pakastettuja, osa kaupan pakasteina) sekä paseerattu tomaatti. Mittaa joukkoon myös vesi ja kaikki mausteaineet. Kuumenna pata kiehuvaksi, ja anna sen hautua viitisen minuuttia, jotta kana on varmasti kypsää.

Oma tarjoiluehdotukseni: mitataan muutama ruokalusikallinen couscoussuurimoita kulhon pohjalle, ja kauhotaan niiden päälle reilusti kanapadan lientä. Sekoitetaan, ja odotellaan viitisen minuuttia. Sitten kauhotaan couscousin päälle itse kanaa ja kasviksia ja nautiskellaan!

25.8.2012

Sitruuna-karpaloskonssit & mysteerikukkaset

Pitäisi varmaan perustaa oma blogi näille skonssikokeiluille. Siitä huolimatta, että leivontalistani on lähes loputtoman pitkä, onnistun yllättävän usein ylipuhumaan itseni palaamaan skonsseihin. Uutuusmakuna tällä kertaa sitruuna-karpalo! Erittäin herkullista. Sitruunainen maku tulee tuoreen hedelmän kuoriraasteesta, kun taas karpalot ovat Nykistä asti rahdattujen kuivattujen karpaloiden viimeiset yksilöt. Tuoreet karpalot voisivat olla myös mielenkiintoinen kokeilu. Tosin silloin pitäisi ehkä lisätä sokerin määrää reseptissä. Niin, ohjeen pohjana on jälleen vanhat kunnon rusinaskonssit.

Tarkoituksenani oli muuten tehdä vähän normia isompia skonsseja. Vaan mitä kummaa, tuloksena vapaalla kädellä leikatuista skonsseista tuli historian pienimmät... Optimikokoisina näitä tulee noin yhdeksän kappaletta, nyt silppusin niitä kokonaiset kolmetoista! Haloo, toivotussa maksikoossa olisi tullut ehkä kuusi. Mutta minkäs teet, tämä taikina ei varsinaisesti parane, jos sitä rupeaisi uudestaan edestakaisin vatkailemaan.

Tällä kertaa leikkasin skonssit ihan vain veitsellä ruuduiksi.

Sitruuna-karpaloskonssit
(1 pellillinen, noin 9 kpl)

3.5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa
1 rkl sokeria
1 (pienen) sitruunan kuori raastettuna

50 g margariinia
1.5 dl maitoa
1 dl kuivattuja karpaloita

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita keskenään. Lisää margariini joukkoon nokareina, ja nypi se kuivien aineiden kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä maito ja karpalot. Sekoita nopeasti (älä vaivaa). Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja kaulitse noin 2 cm paksuksi levyksi. Leikkaa skonssit haluttuun muotoon veitsellä, muotilla tai vaikka lasin avulla. Voitele maidolla, ja paista 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

Vaan mitkä valkoiset mysteerikukat koristavat pöytää? Ne on poimittu parvekkeelta, ja ne välittävät maljakosta hentoisen hyvän tuoksun.

23.8.2012

Marja-jugurttipaistos

No, vaikka jääkaapistani löytyi paksun kreikkalaisen jugurtin sijaan juoksevampaa luonnonjugurttia, päätin kaikesta huolimatta pyöräyttää aussisivustolta bongatun marjaisan jugurttipaistoksen. Vaikutti juuri mainiolta iltapalalta, jonka rippeet maistuisivat aamupalaksi. Ainesosaluettelo koostuukin klassisista aamiaistarpeista: munia, jugurttia ja marjoja... Mutta lopputulos on kuitenkin jotain muuta kuin munakokkelia ja marjajugurttia. :D

Paistos on periaatteessa makea jugurttimunakas. Kuulostaapa hämmentävältä. Vaan maistuu hyvälle. Kreikkalaisella jugurtilla voisi tulla vieläkin herkumpaa. Tai minun makuuni sopivalla tanakalla maitorahkalla. (Olen muuten viime aikoina ostellut kaupasta muitakin maitotuotteita kuin maitorahkaa! Ihme juttu.)

Reuna on aina parasta! ;)


Marja-jugurttipaistos
Muunnelman alkuperäislähde: taste.com.au / Delicious / Valli Little

4 munaa
250 g luonnonjugurttia
2 rkl sokeria
1 tl vanilja-aromia
1 rkl perunajauhoja
2 dl mustikoita tai muita marjoja

Sekoita vatkaten kananmunien joukkoon jugurtti, sokeri, vanilja-aromi ja perunajauhot. Kaada seos uunivuokaan, ja kaada päälle tasaisesti myös marjat. Paista 175-asteisessa uunissa, kunnes paistos on hyytynyt, noin 30 minuuttia. Tarjoile haalean lämpimänä tai viilennettynä. Sihtaa halutessasi viilennetyn jugurttipaistoksen päälle hieman tomusokeria.

20.8.2012

Iranilaista: Vihreä ravintola x 2

En meinannut uskoa silmiäni, kun luin Consummatum est -blogista juttua Vihreästä Ravintolasta. Iranilainen ravintola Lepuskissa? Aalueella, joka minun pitäisi tuntea kuin omat taskuni! Mitä enemmän niistä opin, Lähi-Idän maut ovat selkeästi mun juttu, joten tätä hassuun paikkaan piiloutunutta ravintolaa piti ehdottomasti päästä kokeilemaan.

Kesälomalla tempaisin sitten myöhäiselle lounaalle, ja valitsin listalta bamieh-nimisen pataruoan. Annoksessa oli naudanlihaa, okraa ja sipulia tomaattisessa maustetussa kastikkeessa. Lihaa ei ollut paljon, mutta palat olivat laadukkaita ja erittäin mureita. Hyviä makuja, joiden kanssa maistui erikseen tarjoiltu basmatiriisi, josta osa oli värjätty kauniisti sahramilla. Juomaksi otin
kovasti kehutun dooghin, joka on ohennettua, muun muassa mintulla maustettua jugurttijuomaa. Todella jännän, mutta herkullisen makuista. Täydentää hienosti ateriakokonaisuutta. Kaikkiin aterioihin kuuluu lisäksi perussalaatti noutopöydästä, iranilainen leipä ja tee. Leipä, barbari bread, tuli pöytään lämpimänä, ja tykkäsin siitä kuin hullu puurosta. Päälle ripotellut mustat ja vaaleat seesaminsiemenet kruunasivat makuelämyksen. Otin omasta leivästäni ylijääneet palat poikkeuksellisesti mukaan kotiin lähtiessä! :D

Bamieh: naudanlihaa, okraa, sipulia.


Että olikin mukava ravintolakokemus. Palvelu oli todella ystävällistä ja tunnelma ravintolassa oli kotoisa. Sisutus ja ulkoasu eivät ole ihan fiineimmästä päästä, muovipäällinen toki suojasi kaunista pöytäliinaa, mutta ei sitä tunnelmalliseksi voi kutsua. Tuolit olivat sen sijaan erinomaisen mukavat istua ja tyylikkäätkin, olivathan ne identtiset omien ruokapöydäntuolieni kanssa! :D Juu, mutta menen ehdottomasti uudestaan, ruoka on autenttista, kiinnostavaa ja ajatuksella valmistettu ja tarjoiltu. Listalla on muutamia juttuja, joita on pakko päästä kokeilemaan.

***

Noniin, noniin, noniin... Ylläoleva raflapohdintateksti jäi hetkeksi laatikon pohjalle julkaisuvuoroaan odottelemaan, ja kävipä niin, että ehdin Vihreään ravintolaan uudemman kerran. Ja paikan kotisivutkin olivat juuri ehtineet uudistua, lista tosin näyttää edelleen samalta. Muille maistuivat varrasruoat, mutta itse tein täsmäiskun annokseen, joka kulkee nimellä Fesenjan. Riisin kanssa tarjoiltava pataruoka pitää sisällään broiskua saksanpähkinä-granaattiomenasoosissa. Tästä tummanpuhuvasta ruoasta on eri tahoilla hieman varoiteltu, ja minultakin tilausta noutanut paikan omistaja kyseli huolestuneena, että olenko ihan varma ja haluaisinko ehkä maistaa pienen koe-erän etukäteen. Olin jo varoitukseni kuullut, joten kieltäydyin maistiaisesta ja jäin päättäväisesti odottelemaan mämmimäiseksikin kuvailtua settiä. :D Olisi siinä ollut sitten muita syötäviä tarjolla, jos ei annos maistuisi (vaikken tuohon mahdollisuuteen uskonutkaan).

Fesenjan: broileria, saksanpähkinää, granaattiomenaa.

Miten sitten kävi? Söin annokseni, ja erittäin tyytyväisenä söinkin! Maku oli kyllä aivan uudenlainen kokemus, mutta tykkäsin. En nyt ehkä uudestaan tilaisi tai rupeaisi itse kotona kokkailemaan, mutta saatiinpahan muistoksi taas ihan omanlaisensa makuelämys. :) Ja palvelu oli taas oikein ystävällistä ja nopeaakin, vaikka paikka oli tällä kertaa melkein täynnä. Suosittelen kotoisista, mutta autenttisen eksoottisista ruokailuelämyksistä kiinnostuneille.

19.8.2012

Kantarelli-zucchinifrittata eli sienimunakas

On taas se aika vuodesta, että voidaan aloittaa joulunodot... ei vaan sienestys. Meillä tämä tosin tarkoittaa sitä, että porukat sienestävät mökillä ja meikäläistä
hemmotellaan tuliaisilla. Aika helppoa elämää, priimalaatua suoraan metsästä!

Keltavahvero-kesäkurpitsa-uunimunakas
TAI kantarelli-zucchinifrittata.


Sienisoppaa ja -sooseja tulee loppukesästä ja alkusyksystä nautittua ihan riittämiin, joten tällä kertaa huvitti kokeilla, josko vajaa litra kantarelleja voisi yhdistyä jollakin tavalla kesäkurpitsaan. Kotimainen sesonkituotehan sekin, ja nettiselailun perusteella yhdistelmä ei edes ollut mitenkään ennenkuulumaton. Sitovaksi mauksi monissa resepteissä käytettiin timjamia, ja koska sitä löytyy parvekkeelta, oli homma jo aika lailla paketissa.

Kantarelli-kesäkurpitsa-timjami -setti sopisi erinomaisesti pasta-ateriaksi, mutta minä tempaisin näistä munakkaan. Ikean uuninkestävä paistinpannu oli taas hurjan kätevä: ensin sienten paistaminen liedellä ja lopuksi munakkaan hyydytys uunissa. Lisää herkullisia sieni-ideoita voi bongata Jaanan Kulinaarimurula-blogissa houstaamassa elokuun ruokahaasteessa!

Pannulla tapahtuu.

Kantarellimunakas

noin litra kantarelleja
300 g kesäkurpitsaa (puolikas)
75 g porkkanaa (1 kpl)
tuoretta timjamia
4 kananmunaa
puolikas kanaliemikuutio (tai suolaa)

Pilko sienet, ja paista niitä pannulla nesteitä haihdutellen. Raasta kesäkurpitsa ja porkkana, lisää nekin pannulle ja jatka paistamista kunnes koostumus on sopiva (kuva yllä). Riivi timjaminlehdet oksista ja ripottele sieni-kasvisseoksen joukkoon.

Vatkaa munat kulhossa, ja murenna sekaan liemikuution puolikas. Kaada seos pannulle ja töki hetken aikaa puulastalla. Heitä sitten koko (uuninkestävä) paistinpannu 200-asteiseen uuniin. Munakkaan hyytyminen kestää noin vartin (näet kyllä kun on valmista). Maistuu sekä lämpimänä ruokana että jäähtyneenä herkkuna vaikkapa aamupalalla.

17.8.2012

Aprikoosihapanleipä

Tällä kertaa en nuukaillut, vaan tempaisin kerralla kaksi reippaan kokoista hapanjuurella kohotettua leipää aika tavalla aiemman hapanleipäkaverin tapaan. Ensimmäisenä päivänä juuren kanssa pelailuun käytin ruisjauhoja, ja toisena päivänä ohra- ja vehnäjauhoja suhteessa 1:2. Toiseen taikinapuolikkaaseen leivoin lopuksi kuivattuja aprikooseja suurinpiirtein pikkurillin pään kokoisiksi pilkottuina. Tuon leivän paistoin leipävuoassa, kun taas toinen leipä sai paistua ihan omin nokkineen leivinpaperin päällä.

MAU-MAU-MAUkasta!

Aprikoosit palasteltuina ja kevyesti jauhotettuina.

Erittäin mainiota, maukasta leipää! Jos vaan hedelmäisestä leivästä tykkää, tämä on oikea makunautinto. Kahden leivän satsi syntyi samalla vaivalla, ja omaa leipää saa nyt nautiskella pakkasesta hetken aikaa. Vapaana paistetun leivän rakenteesta tuli hieman ilmavampi, kun taas pienessä leipävuoassa ollut limppu ei mahtunut kohoamaan ihan samalla tavalla. (Taikinakin oli tosin raskaampaa hedelmäpaloista johtuen.) Note to self: Seuraavalla kerralla paista taikinasta kolme leipää, joista yhden voi istuttaa leipävuokaan.



(Aprikoosi)Hapanleipä 2 kpl
Mittasuhteissa sekä leivonta- ja paisto-ohjeissa apuna on käytetty
Meidän keittokirjaa (Tammi, 2009).

1. päivä
1 dl ruishapanjuurta
1 dl + 1 dl ruisjauhoja
1 dl + 1 dl haaleaa vettä

Sekoita taikinajuuri ja desi vettä sekä ruisjauhoja. Peitä kulho kelmulla tai muovipussin avulla, mutta kuitenkin niin että jätät pienen ilma-aukon. Jätä kulho huoneenlämpöön noin 5 h ajaksi.
Lisää ja sekoita taas desi vettä ja ruisjauhoja, peitä ja anna seistä huoneenlämmössä 8-10 h, esimerkiksi yön ylitse.

2. päivä
5 dl haaleaa vettä
1 rkl suolaa
1 rkl siirappia
5 dl ohrajauhoja
noin 10 dl vehnäjauhoja
(kuivattuja aprikooseja pilkottuna)

Sekoita ensimmäisen päivän takinanalkuun loput ainekset. Alusta taikinaa 5 minuuttia koneella tai 10 minuuttia käsipelillä. Kohota leivinliinalla peitetyssä kulhossa 1 h.
Vaivaa taikinaa jauhotetulla alustalla ja kohota toinen tunti. Taittele tässä vaiheessa taikinan laskoksiin myös kuivattuja aprikoosinpaloja, jos haluat leipään lisämakua ja sattumia. Sopiva määrä on 150 g per leipä. Muotoile taikina kahdeksi leiväksi leivinpaperoidulle pellille ja kohota liinan alla vielä 45 minuuttia. Koristele halutessasi viilloilla.
Paista ensin 250 asteessa 10 minuuttia. Laske lämpötila 225 asteeseen ja jatka paistamista vielä 30-35 minuuttia. Jäähdytä leivät ritilällä peittämättä, jotta kuori säilyy rapeana.

Ihanan paahtunut, rapea kuori. Nam.

14.8.2012

Pirtsakka porkkanatsatsiki

Pirkka-tuotteissa on monesti erinomaisia reseptejä kylkiäisinä. Esimerkiksi porkkanapussiin painetaan kauden mukaan vaihtelevia ohjeita, jotka ovat sekä ajankohtaisia että kiinnostavia. Kesäporkkanapussissa oli hauska porkkanatsatsikin resepti! Hyvä lisäke vaikka grilliruualle, mutta eipä tämän käyttökelpoisuus kesään rajoitu.


Minulla oli valmista tsatsikimausteseosta, jota käytin omaan porkkanatsatsikiini (Kreikan tuliaislahja viime vuodelta). Ja käytin tietysti tuoretta minttua, kun sitä tuolla parvekkeella kasvaa. Valmismausteseoksen takia en tähän omaa muunnelmaani laita, mutta käykääpä kurkkaamassa ja inspiroitumassa Pirkan sivuilla. :)

12.8.2012

Savupaprika-lihapullat: Espanja versus Unkari

Lapsuudenkodissa lihapullat paistettiin aina pannulla, ja kokkailuoperaatio suoritettiin yhteistuumin. Tyypillinen loppulinjaston kokoonpano oli se, että äiti kauhoi taikinakulhosta sopivan kokoisia möykkyjä, joita minä sitten vedessä kostutetuilla käsillä pyörittelin palloiksi ja heittelin suoraan tirisevälle pannulle. Mahdollisesti tarvittiin vielä kolmaskin apuri kääntelemään pullia, jos meinasivat ruskettua liian vauhdikkaasti ennen pyörittelysession loppumista. Ja tässä prosessissa piti siis olla tajuttoman nopea, jotta pullat saataisiin mahdollisimman vikkelästi pannulle niin, että ne kypsyisivät samaan tahtiin. No, keittiöpuuhiin osallistuminen oli lapsena yleensä kivaa, mutta nämä lihapullanakit aiheuttivat kyllä stressiä ja tunteiden kuumenemista. Päreiden lisäksi joskus meinasi poltella sormiakin pullia pannulle heitellessä.

Omassa taloudessani olen sitten omaksunut erilaisen lähestymistavan lihapullien valmistukseen. Kypsennysmenetelmästä riippumatta teen valmistelutyöt, pyörittely mukaanlukien, rauhassa ja etukäteen. Ja yleensä paistan pullat uunissa. Se on vaan niin vaivatonta, ja maku on vähintäänkin yhtä hyvä. Ja uunin käydessä kuumana onkin sitten kätevää valmistella lisäkkeitä kun sekä liesi että kädet ovat vapaana.


Tämänkertaisten lihapullien teemana oli savuaromisten paprikajauheiden taistelu. Vastakkain olivat espanjalainen makea sekä unkarilainen tulinen paprikajauhe. Molemmat olivat väreiltään syvänpunaisia ja tuoksuivat ihanan savuisille. Mutta jo tuoksusta huomasi eron, ja jännityksellä jäin odottelemaan miltä lihikset maistuisivat. Siispä taikina puoliksi kahteen kulhoon, yhteen makeaa ja toiseen tulista pulveria. Piti kyllä skarpata, että muisti missä kulhossa sitten mitäkin oli... Ja sama toilailu jatkui uuninpellilläkin, kunnes luovutin ja merkkasin tussilla leivinpaperiin kirjaimet E ja U. :D Jos oikein silmiään siristeli, espanjalaiset pallurat olivat ehkä hivenen kirkkaamman punaisia.

Lihapullat onnistuivatkin sitten törkeän hyvin. Arvioin maustemäärät harvinaisen sopivasti, ja paprikan aromit tulivat pullissa esiin optimaalisesti. Molemmat olivat herkullisia, espanjalaiset hieman savuisempia ja unkarilaisissa semmoinen pienesti tuju tuntuma ilman varsinaista poltetta. Vaikea oli voittajaa valita, mutta hieman savuisampi ja paprikaisempi espanjalainen (makea) jauhe oli ehkä karvan verran maukkaampi maustaja. Aterian kruunasivat Unkarista asti rahdatut perunagnocchit ja salvia-kermakastike. [Jälkihuomautus: Nyt kun olen kaupoissa siristellyt silmiäni, löytyy perunagnoccheja hyvin varustetuista isoista ruokakaupoista Suomessakin, tosin hinta on ainakin viisinkertainen.] Gnocchit keitin miedossa kasvisliemessä, jota käytin myös kastikkeen pohjana. Kaikessa yksinkertaisuudessaan siis silppusin kourallisen salvianlehtiä, joita sitten keittelin hetken verran kasvisliemellä ohennetussa soijaruokakermassa. Njam... Olisipa aina näin hyvää ruokaa!

RRRrrraakaa lihaa!
Ilman korppujauhojatkeita saadaan kiinteät pullat.


Savupaprika-lihapullat

600 g naudan paistijauhelihaa
2 munaa
2 rkl silputtua kevätsipulin vartta
2 tl savupaprikajauhetta
1 tl suolaa
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl seesaminsiemeniä
6 maustepippuria

Yhdistä ja sekoita kaikki lihapullataikinan ainekset kulhossa tasaiseksi massaksi. Korianterin- ja seesaminsiemenet sekä maustepippurit rouhitaan tietysti ensin morttelissa. Pyörittele taikinasta pullia, ja asettele ne leivinpaperilla suojatulle uuninpellille. Satsista tulee yksi pellillinen, eli noin 30 lihapullaa. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 15-20 minuuttia.

10.8.2012

Kirsikkapiirakka ristikkokannella, mikä kaunotar!

Ristikolla katettu piirakka on komea näky. Etenkin, jos taikinaristikon lomasta pilkistelee kontrastia tuova tumma piirastäyte. Ja koska meillä päin syödään myös silmillä, oli ristikoitu kirsikkapiiras ihan must kirsikkasesongin ollessa parhaimmillaan. Tosin minulla kävi kyllä niin, etten voinutkaan jo ostettuja kirsikoita heti käyttää (kesäreissut yllättivät), joten jouduin pyöräyttämään kirsikat pakkasen kautta ennenkuin päästiin leivontahommiin. Kivet toki piti poistaa ennen pakastamista.



Sopivan reseptin löytäminen oli aika hankalaa, ja tuskaa lisäsi tuo pakastamisvaihe, joka luonnollisesti mehusti kirsikoita edelleen. Piirastaikinaksi valitsin perussetin kardemummalla maustaen, mutta kuinka saada aikaan sopivan kiinteä kirsikkatäyte? Tuoreille kirsikoille saattaisi riittää pelkkä hillosokeri, mutta laitoin varmuuden vuoksi aika reippaalla kädellä perunajauhojakin. Ja tadaa, täyte kupli juuri sopivasti uunissa, ja pysyi jäähdyttyään hienosti koossa. Mutta... Perunajauhot kyllä maistuvat hieman täytteessä. Vähempikin olisi takuulla riittänyt. Suosittelisin siksi pelkkää hillosokeria, mutta määrästä en ole varma.

Mutta ne kirsikat! Niiden maku ja olemus piirakassa on jotain ihmeellistä. Makeaa ja raikasta, plus että pehmeiden kirsikanpuolikkaiden suutuntuma on erittäin jees. Eivät muhjuuntuneet hilloksi, eikä maku viitannut millään muotoa äklöihin säilykekirsikoihin. Herkkua!

Kuvauksellisesta piiraasta tuli myös räpsittyä tajuton määrä kuvia. :D
Vaikea valita ja karsia! Tällaisia piirakkapalojen nautiskeluun pitäisi muuten ehdottomasti valmistautua katsomalla muutama jakso Twin Peaksia! ;)


Kirsikkapiiras (20 cm irtopohjavuokaan)

Pohja
3 dl vehnäjauhoja
1 dl ohrajauhoja (tai graham- tai vehnä-)
0.5 tl suolaa
0.5 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
100 g margariinia
1 muna

Sekoita kuivat ainekset kulhossa. Lisää margariini joukkoon nokareina, ja nypi se kuivien aineiden kanssa murumaiseksi seokseksi. Riko kanamuna muruseoksen keskelle, ja sekoita taikina painellen tasaiseksi massaksi. Kääräise muovikelmuun, ja anna olla jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

Jaa taikina kahteen osaan, joista hieman suurempi kaulitaan (kahden muovikelmun välissä) piiraan pohjaksi. Pyöreä pohja saa olla reilun kokoinen, jotta sitä riittää myös reunoille. Nosta taikina voideltuun irtopohjavuokaan, jonka pohjalle voi laittaa myös leivinpaperin. Painele taikina vuoan reunoille.

Kaulitse pienempi taikinapala juuri vuoan pohjan kokoiseksi levyksi. Leikkaa se sitten noin sormenlevyisiksi suikaleiksi. Kokoa ristikko toisen muovikelmun päälle. Lado ensin joka toinen suikale täsmälleen samaan asentoon kuin ne leikatessa olivat (eli jätä tyhjät sormenlevyiset välit). Lado sitten jäljelle jääneet suikaleet 90 asteen kulmassa ensimmäiseen rivistöön nähden. Pujota ne vuorottain joka toisen eri suuntaan menevän siivun ali ja joka toisen yli. Laita vuokaan paineltu pohja sekä ristikko tässä vaiheessa vielä hetkeksi jääkaappiin jäähtymään, ja viimeistele sillä aikaa täyte.

Täyte
1 l kirsikoita
1 rkl sitruunamehua
1 dl hillosokeria
3 rkl perunajauhoja (tämä on liikaa)

Puolita kirsikat ja poista kivet. Sekoita joukkoon sitruunameu, hillosokeri ja perunajauhot. (Oma kirsikkasatsini joutui kulkemaan pakastimen kautta, joten kaadoin kirsikoista sulaessa irronneen mehun pois ennen muiden ainesten lisäämistä.)

Kaada täyte piirakkapohjan päälle tasaisesti. Nosta ja aseta ristikko varovasti täytteen päälle. Käännä ja taittele ylimenevät reunat lopuksi sisäänpäin. Paista piirasta aluksi 15 minuuttia 225 asteessa. Käännä sitten uuni 175 asteeseen ja jatka paistamista vielä noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä hyvin, jotta täyte jähmettyy! Valmiiksi leikatun palan voi sitten halutessaan lämmittää nopeasti mikrossa.

Ristikko, jonka tekeminen ja siirtäminen on yllättävän helppoa.
Tällä taikinalla saadaan muuten ihanan rapsakka ja kardemummainen
(ei niin makea) mutta murusteleva pohja ja kansi.

7.8.2012

Äidin kullanmurun päärynä-punajuurisalaatti

Viime viikolla oli hurjan kiva viettää vaihteeksi iltaa oman äitylin kanssa kahden kesken. :) Herkuttelimme kesäisesti mozzarellajuustolla höystetyllä päärynä-punajuurisalaatilla. Ja jälkkäriksi ostimme mansikoita (Polka), joiden kanssa maistui perinteikkäästi vaniljajäätelö... ja vähän vähemmän perinteisesti jälkiruoka-annoksiin roiskautettiin myös hieman mansikkalikööriä! Hiiohoi ja rommia pullo! :D

Päärynä ja punajuuri ovat muuten loistava kombo! Mistähän sekin johtuu? Ja niiden seuraksi sopii oikeastaan mikä tahansa juusto: mozzarella, feta, homejuustot, halloumi... Myöhemmin samalla viikolla tempaisinkin vielä ylijääneistä punajuurista itselleni samanlaisen salaatin, mutta juustoksi nappasin kaupasta Juustoportin Chevre vuohenmaitojuustoa. Om nom nom, että onkin täydellinen valkohomejuusto salaattiin! Ja hei, punajuuri-päärynä-juustosalaattiin sopivat monet tuoreet yrtit, laita sitä mitä löytyy: timjamia, rosmariinia, salviaa, ruohosipulia... Meillä oli reippaasti timjamia ja hieman salviaakin.

Vuohenjuustoversio vadelmilla.

Päärynä-punajuurisalaatti

(kypsäksi esikeitettyjä) punajuuria
päärynöitä
rucolaa, vihersalaattia, pinaattia, tms.
juustoa: mozzarellaa, fetaa, homejuustoa, halloumia, tms.
tuoreita yrttejä: timjamia, salviaa, rosmariinia, tms.
balsamicokastiketta
mustapippuria
(vadelmia)

Pääruoka.

Jälkkäri.

5.8.2012

Jumalainen sitruunamarmeladi

"Jos elämä heittää eteesi sitruunoita, keittele hilloa." Eikö se mennyt muka noin?

Minun käsiini päätyi ihan oikeasti säkillinen sitruunoita kaveriporukkamme kesärientojen jälkipeleissä. (Joku oli koettanut hankkia limejä kalan mausteeksi, mutta ostanut paremman puutteessa sitruunoita. Rikkinäisen puhelimen ohjeiden seurauksena jotkut muutkin metsästivät tahoillaan samoja limettejä, ja tekivät myös samat sitruunatemput, kun vihreitä kavereita ei oikein mistään löytynyt. :D Lopputulos? Kasoittain sitruunoita.) No, kyllä noita sitruunoita minulle menee, ja mehuahan voi myös puristaa ja pakastaa.


Sain kuitenkin myös idean kokeilla sitruunamarmeladin tai -hillon keittelyä, koska ylipäänsä kaikki sitrussäilykkeet ja -tahnat ovat minusta aivan törkeän hyviä. Erityisesti, jos niissä on kuorenpaloja ja muita sattumia joukossa. Tosin silloin rakenteen tulee mieluusti olla kirkasta, jotta näkee mitä ne sattumat ovat... ;)

Ja hommahan oli harvinaisen yksinkertaista, sitruunoiden lisäksi tarvittiin vain vettä ja paketti hillosokeria. Sitruunoiden käsittely tosin vei hieman aikaa, mutta jösses, että tulikin herkkua marmeladia. Tätä on nautiskeltu (paahto)leivän päällä, jugurtin ja rahkan kera, puuron piristäjänä, jne. Ei paremmasta väliä!

Tämän verran syntyi purkitettavaa.

Varsinaista perunateatteria.

Sitruunamarmeladi

750 g sitruunoita (6 kpl)
5 dl vettä
1 kg hillosokeria

Pese sitruunat huolella. Kuori sitten kuorimaveitsellä vain uloin, keltainen osa. Kaikkea keltaista ei tarvitse hienostella, noin kahden kolmasosan talteensaanti riitti itselleni. Pilko kuoripalat ohuiksi suikaleiksi. Leikkaa sitten sitruunoista pois kuoren valkea osa. Helpoiten tämä käy leikkaamalla sitruunan ylä- ja alaosasta hatut pois, ja asettamalla sitruuna sitten leikkuulaudalle. Sitten vain liu'utetaan terävää veistä yläosasta leikkuulautaan asti, sitruunan muotoa kuoren reunasta mukaillen. Siivuta ja viipaloi sitruunan hedelmäosa paloiksi, ja hankkiudu eroon siemenistä.

Ota reilun kokoinen kattila, ja mittaa siihen sitruunan kuori- ja hedelmäpalojen kanssa vesi. Kuumenna kiehuvaksi, ja anna porista 15 minuuttia. Lisää ja sekoita joukkoon hillosokeri, ja jatka hillon keittelyä vielä 10 minuuttia. Kuori mahdollinen vaahto pois, purkita ja anna jäähtyä.

3.8.2012

Varsinainen kuppikakku: kirsikka-suklaakakku mikrossa

Kahvikupissa valmistettavat, mikrossa kypsytetyt suklaakakut ovat ruokablogien klassikko. Ideahan on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että yhden hengen makeannälkä saadaan tyydytettyä alle viiden minuutin valmisteluilla. Ei hukata aikaa, ei lämmitellä uuneja, ei aikaansaada tiskivuoria eikä valmisteta epäterveellisiä herkkuja yli tarpeen. No, laadusta toki hieman tingitään, mutta jotain kovin sympaattista siinä on, kun lämpöinen kakku valmistuu vaikka suosikkikahvikupposeesi. :)


Ihme kyllä tässä taloudessa mikrokakkua valmistettiin ensi kertaa vasta nyt. Kesätorilta oli nimittäin poimittu ihania espanjalaisia kirsikoita, ja vaikka kirsikkapiirakkaa teki mieli, ei luumarjoja enää piirastäytteeksi ollut riittävästi. Sekoitinkin sitten pienen kupillisen suklaakakkuaineksia, ja upotin sinne 5 kirsikkaa. Ja herranjestas, neljän minuutin mikropyörityksen jälkeen minulla oli ihana pikkuinen kirsikkakakku! :D Herkullista, voisin tehdä toistekin, jos akuutti kakuntarve ilmenee. Vaan ei tämä nyt normileipuroinnin asemaa hetkauta...

Varsinaista reseptiä ei ole antaa, ainesosien suhteet otin summittaisesti BBC GoodFood -sivuilta läytyneestä ohjeesta. Munaa en kyllä laittanut lainkaan, ja maitoakin roiskin ihan näppituntumalla. Kirsikkana kakun päällä... ei kun sisällä olivat, kuten mainitsin, espanjalaiset namikirsikat. Kivet kokonaisina säilyneistä hedelmistä poistin tämän hupaisan ohjeen neuvojen mukaisesti klemmarilla! Kätsyä, kun toimivan tekniikan yhden harjoituskirsikan jälkeen löytää.

Kesä ja tuoreet kirsikat!

1.8.2012

Yksi huurteinen [nektariinijäätelö], kiitos!

Jäätelökesä on ihan kiva sana, mutta mitä se nyt loppupeleissä tarkoittaa? Joka kesä on jäätelökesä! Eikä jäätelöllä herkuttelu ainakaan meillä lopu syksyllä, unohdu talvella tai odottele lähtölupia keväällä. Kesän erottaa muista jäätelövuodenajoista lähinnä se, että jätski maistuu myös ulkosalla, auringonpaisteen lämmössä.

Jäätelökone on osoittautunut onnistuneeksi hankinnaksi. Juttu, mitä kaipaisin, olisi aikuisten kokoiset jäätelöpuikkomuotit, joihin lusikoida kerta-annoksista ylijäävä osa. Omat jäätelömuottini, samoin kuin muutkin kaupoissa vastaantuleet tuotteet, ovat todella pikkuruisia. Ne sopivat kyllä mehujäille, mutta kuohkealle jäätelömassalle ne ovat auttamatta liian pienet. Vaan mitä jäätelöä koneella hurautettiin tällä kertaa? Nektariini-soijajugurttijädeä! Soseutettuja nektariineja on jäätelömassan tilavuudesta yli puolet, joten tulos on sorbettimaisen raikasta. Täydellinen hellepäivän jätski!



Nektariinijäätelö

300 g nektariineja (3.5 dl soseutettuna)
3 dl maustamatonta (soija)jugurttia
puolikkaan sitruunan mehu
1 tl vaniljasokeria
noin 1 rkl sokeria

Pilko ja soseuta nektariinit sauvasekoittimella. Purista joukkoon hieman sitruunamehua, ja sekoita tasiaseksi seokseksi jugurtin kanssa. Lisää vaniljasokeri, ja maistele vaativatko hedelmät vielä normisokeria makeutukseen. Minä pärjäsin yhdellä ruokalusikallisella.

Koko annos kulhoineen ja koristenektariinisiivuineen
oli hetken pakkasessa ennen kuvaussessiota! :)