5.7.2012

Raitarampun seeprakakku

Tiikerikakunhan tietää kaikki. Mutta entäs seeprakakku? Sama juttu, mutta ronskien vaakaraitojen sijaan kakun leikkauspinta paljastaa ohuet pystyraidat. Kolmas vaihtoehto onkin sitten marmorikakku, jossa eriväriset taikinat lusikoidaan ja sekoitellaan edellisiä psykedeelisemmällä otteella. Tekniikat ovat tuttuja erityisesti kaakaolla ja vaniljalla maustetuissa kahvikakuissa, mutta mikään ei estä kikkailemasta myös millä tahansa muulla lusikoitavalla taikinalla: brownies, kääretortut, juustokakut... you name it.

Seepratekniikalla tulee varsin näyttävä kuosi!


Tempaisinkin ensimmäisen seepraluomukseni rahkakakkuna, joka sekin on omanlaisensa huippumehevä juustokakku. Tämän reseptin alkuperäisversionhan olen bongannut vuosia sitten Limepippuri-blogista, joka on valitettavasti sittemmin hiljentynyt. Tykkään tosi paljon tästä kakusta, ja olen varioinut sitä muun muassa minttu-suklaakakkuna. Tällä kertaa tein tupla-annoksen (tosin sokerin määrä jäi normiannoksen mittoihin), ja siinä missä puolet taikinasta maustui kaakaojauheella, toinen puolikas maustui appelsiiniaromilla ja sai vielä niskaansa hieman enemmän vehnäjauhoja.

Olin ihan täpinöissäni kun lusikoin taikinoita vuoronperään vuokaan. :D Tätä leivonta on parhaimmillaan: kiireetön viikonloppuaamu ja uusi reseptikokeilu. Ja se ihana tuoksu, joka pian pukkasi uunista kämppään ja epäilemättä myös rappukäytävään naapurien iloksi... Ihana lauantai! Leipominen kannattaa ajoittaa muuten siten, että kun kaakun saa uunista, lähtee heti jonnekin, vaikkapa kauppaan. Auttaa ihan kummasti kärsimätöntä odottelijaa, kun kakku jäähdyttelee rauhassa yksikseen. ;)

Tuli melkeinpä liian tiheät raidat. Eli alkuun voisi lusikoida
pari kukkurallista ruokalusikallista väriä kerrallaan.
Ja sitten pienentää annosta vähitellen.
Vaan ei ole seepraa raitoihin katsominen! :D


Seeprakakku (22 cm irtopohjavuoka tai isompi)

6 munaa
2 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
0.5 tl suolaa
500 g maitorahkaa

0.75 dl vehnäjauhoja
appelsiiniaromia
0.75 dl kaakaojauhetta

Vatkaa munat ja sokeri kulhossa. Sekoita keskenään kuivat aineet: vehnäjauho (2 dl), leivinjauhe, vaniljasokeri ja suola. Siivilöi ja sekoita kuivat aineet muna-sokeriseokseen. Sekoita joukkoon myös maitorahka.

Jaa taikina kahteen kulhoon (noin 2 x 0.5 litraa). Siivilöi ja sekoita ensimmäiseen osaan appelsiiniaromi ja vehnäjauhot (0.75 dl) ja toiseen osaan kaakaojauhe. Voitele irtopohjavuoka, voit myös leikata pohjan suojaksi pyöreän leivinpaperipalan. Lusikoi tummaa ja vaaleaa taikinaseosta vuorotellen aivan vuoan keskelle (kuten täällä).

Paista 200-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia, tai kunnes kakun pinta on keskustaa myöten pullistunut. Käännä sitten uuni pois päältä, päästä luukusta kuumimmat höyryt pois, ja anna kakun kypsyä ja hyytyä uunissa vielä kymmenisen minuuttia. Testaa kypsyys lopuksi tikulla. Anna kakun jäähtyä rauhassa, jolloin kakun pinta myös laskeutuu (kuuluu asiaan). Säilytä jääkaapissa.

7 kommenttia:

  1. aivan mielettömän mahtava idea! Ja hauska yllätys paljastuu kakun sisältä leikattaessa. Seepranraitoja on joskus testattava!!

    VastaaPoista
  2. Minäkin tahdon kokeilla tuota, vaatii kyllä uskoa varmaan, että taikina leviää tahdotulla tavalla ja malttaa olla itse sörkkimättä :) Hienon näköinen kakku!

    VastaaPoista
  3. Paula ja Campasimpukka: Kiitoksia! Tämä on kyllä hauskan näköinen kakku, ja sen leikkaaminen todellakin herättää ihmetystä. "Miten sä olet saanut noi raidat tonne?". :D

    Joskus hankalan näköisten temppujen taustalla on yksinkertainen juju. Kyllä ne raidat sinne leviävät, kun vaan on sopivan lusikoitavaa taikinaa, kuten tässä.

    VastaaPoista
  4. Siis ihan mielettömän upea! Pakko kokeilla :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Annika, rohkeasti kokeilemaan vaan! :)

    VastaaPoista
  6. Aivan upean näköinen, voin taata ettei omastani tulisi mitään tuonne päinkään. : D Marmorikakkukokeiluni oli viimeksi vähän kehno.

    VastaaPoista
  7. Anskusiili: kiitos, kiitos... Rohkenen silti vähän epäillä noiden huolenaiheidesi perusteita. Tottahan se on, että näissä taikinansekoittelukakuissa on sen verran yllätysmomenttia, ettei lopputulos kai koskaan vastaa ihan sitä mitä on aiottu... Mutta sehän ei suinkaan tarkoita epäonnistumista, vaan kenties uutta, kehittyneempää psykedeliatasoa! ;)

    VastaaPoista