29.6.2012

Kidneypapu-jauhelihakastike = chili con carne

Uuteen raaka-aineeseen tutustuessa saattaa innostus lähes riistäytyä käsistä. Siksipä täällä syötiinkin chili con carne -henkisen jauhelihakastikkeen kanssa ihanaa polentaa. Polenta sitä ja polenta tätä. Mutta näin vain sieluni silmin (tai maistoin sieluni kielellä?) miedon pehmeän polentan sopivan täydellisesti tulisen soosin kera. Ja ihan oikeassa olinkin, kombo on loistava!

Arkipöperöä. Vaan kenties vähän väärään vuodenaikaan? :)
No, ei tässä kesähelteistä ole viime päivinä kyllä kärsitty...

Chili con carne jäi kuitenkin jotenkin tavanomaisen makuiseksi. Oli hieman sellainen olo, että jotain puuttui. Maustepurkissa asustelevat kuivatut chilihiutaleetkin ovat tainneet menettää tehonsa? Parilla viime kerralla niitä käyttäessä olen oikein erityisesti pannut merkille, ettei aiempaa suuremmillakaan annoksilla ole juurikaan tulisuutta havaittavissa. Oman makuaistini kehityksestä ei tässä ole kyse, olen ollut kokenut tulimaistelija jo vuosikausia. Laitoin sitten sekaan loppuvaiheessa vielä chilikastikettakin, joka sekin taitaa jo olla aika kunnioitettavaa vuosikertaa. Pitäisi varmaan heittää molemmat chilituotteet mäkeen ja pyrkiä ostamaan tuoretta chiliä. Ja sitten taas järjestän kaupassa hirveän kohtauksen kyselemällä kuinka toimin yksittäisen chilin oston kanssa, kun ei hedelmävaaka sen mitätöntä painoa suostu tunnistamaan... been there, done that, waited ages for them to solve the case... (eivät antaneet ilmaiseksi). Mäkä mäkä.:P


Kidneypapu-jauhelihakastike tyyppiä chili con carne

400 g jauhelihaa
2 tl juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
1 tl chilihiutaleita
0.5 tl valkosipulijauhetta
1 tl kuivattua meiramia
100 g sipulia
390 g paseerattua tomaattia
380 / 230 g kidneypapuja
250 g minitomaatteja puolitettuina
2 rkl punaviinietikkaa
2 rkl kuivattua kevätsipulia
(chilikastiketta)

Ruskista jauheliha pannulla. Lisää mausteet ja sipuli, ja anna kuullottua. Lisäile loputkin ainekset ja anna hautua kannen alla sopivan aikaa. Maista ja lisää chilikastiketta, jos mieli tekee tulista. Tarjoile miedon polentan kanssa.

24.6.2012

Cointreau-juustokakku alaosattomissa

Click here for recipe in English...

Säät suosivat tänä Jussina, ja vaikkei nyt ihan helteisiin ylletty, aurinkoa riitti etenkin aattona koko päivän ajan täysin pilvettömältä taivaalta. Aatoksi tempaisinkin kasaan kesäisesti marjoilla päällystetyn juustokakun. Viileä hyydykekakku on omiaan kesällä, vaikka enpä sille talvellakaan nenääni nyrpistäisi. :D

Mansikkaa, mustikkaa, vadelmaa ja kirsikkaa. Jottei olisi jäänyt liian simppeliksi, repäisin joukkoon vielä parvekepuutarhan minttua... ja pari HERNETTÄ!
Puolustus kertoo: torimyyjän kokoama kesäcoktail (poislukien minttu).

Juustiksen makuaineena on klassikkoaseman saavuttanut ranskalainen appelsiinilikööri Cointreau. HY-VÄÄ! Minulla alkaa muuten jo tulla tavaksi juustokakkujen tekeminen ilman pohjaa... En vain jaksa innostua kaupan kekseistä ja niiden muruihin lisättävästä rasvasta. Paljon parempi on minusta kääretorttupohjan taikinasta paistettu lätty, mutta sen toteuttamisen suhteen taas iskee aina paha laiskotus. Kun hyydykejuustokakun valmistamiseen nyt ei muutoinkaan tarvita uunia, en millään viitsi sitä ruveta pienen pohjalevyn paisteluun lämmittämään (eikä jääkaapissa kananmuniakaan tietysti silloin ole). Mutta hyvin toimivat pohjattomatkin kakut, vaikka kunnon pönötysjuhliin kakkua vietäessä toki pohjat vetäisinkin. ;)


Cointreau-juustokakku (pohjaton)

2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
4 liivatelehteä
0.5 dl Cointreau-appelsiinilikööriä
200 g tuorejuustoa (Philadelphia)
+ marjoja koristeluun

Vatkaa vaniljakastike (mieluusti koneella) niin kiinteäksi vaahdoksi kuin mahdollista. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan 5 minuutiksi. Lämmitä puolet likööristä mikrossa höyryävän kuumaksi, ja liuota ylimäärävedestä puristellut liivatteet siihen. Jäähdytä liivate-likööriseosta lisäämällä sen joukkoon loppu neste, ja kaada se sitten hitaasti koko ajan sekoittaen tuorejuuston joukkoon. Kääntele tuorejuustoseos vaniljavaahtoon huolella. Tarkista maku: onko riittävästi sokeria? (Minusta vaniljavaahdon ja liköörin sokerit riittivät hyvin.) Kaada koko setti sitten irtopohjavuokaan (max 20 cm halkaisija), jonka pohjalle on hyvä leikata leivinpaperialusta. Anna hyytyä jääkaapissa mieluusti seuraavaan päivään. Koristele tuoreilla marjoilla tai hedelmillä.


***

Midsummer is the time to enjoy strawberries that are just coming in season in Finland at that time. In June the first strawberries must be eaten as such, not cooked into jam, pureed into smoothies or chopped up into cupcake batters. On Midsummer's Eve I chose to entertain with a Cointreau (the famous French orange liqueur) flavoured cheesecake with generous in-season toppings of strawberries, blueberries, raspberries and cherries. For a touch of green I added some mint leaves and fresh peas! For the ultimate fresh and light taste I left the cheesecake crust-free. I find this to work out just fine just as long as you remember to line the baking pan with parchment so that it is actually possible to move the cake onto a separate serving plate.

Cointreau cheesecake (no crust)

2 dl whippable vanilla sauce
4 sheets of gelatine
0.5 dl Cointreau orange liqueur
200 g cream cheese (Philadelphia)

Whip the vanilla sauce as hard as possible. Soak gelatine sheets in cold water for 5 minutes. Warm up half of the liqueur, squeeze excess water off the gelatine leaves and dissolve them into the hot liquid. Add the remaining liquer to cool the mixture down a bit, and pour it then on cream cheese, all the while mixing carefully. Fold the cream cheese mixture into whipped vanilla sauce and pour the batter into a springform pan (cut a piece of parchment paper to line the bottom of the pan). Let the cake chill in the refrigerator overnight. Serve with in-season berries and fruit.

22.6.2012

Kahvila ja kaupunkiviljelmä Kääntöpöytä





Kesäkuun puolessa välissä minulla oli ilo päästä tutustumaan Keski-Pasilan ratapihan ympäristössä toimivaan kaupunkiviljelyhankkeeseen. Historiallisissa rautatieaseman fiiliksissä toimii asiaankuuluvan Kääntöpöytä-nimen alla ympäristöjärjestö Dodo Ry:n kasvihuone, kaupunkiviljelypuutarha ja ihastuttava kahvila. Toimintaa tukee Fiskars, ja hanke on myös osa World Design Capital Helsinki 2012 -ohjelmaa.





Tapahtumapäiväksi sattui sopivasti aurinkoinen ja lämmin päivä, ja toistakymmentä bloggaajaa saapui pyörineen Pasilan aseman vihreään keskiöön. Paitsi että kuulimme Dodon ja Fiskarsin hankkeesta ja toiminnasta Pasilassa, hyppäsimme pyöriemme niskaan ja käväisimme keskuspuistossa villivihanneskierroksella. Teki kyllä terää saada muistutus siitä, että Suomen oloissa kaupunkiympäristössäkään ei tarvitse montaa askelta ottaa, kun ollaan sellaisen vihreyden keskellä, mistä voi kerätä tuorettakin tuoreempia kokkailuaineksia. Ja ihan ilmaiseksi! Homma sujuu, kunhan tuntee kasvit ja niiden parhaat hyödyntämisajankohdat.



Tuon pienen pyörälenkin jälkeen tuli kyllä todetuksi, että kaikilla bloggaajilla ei ole urheilu verissä, ainakaan noin kuumalla säällä. Mutta itse suurena pyöräilyn ystävänä (vaikkakin etanavauhtisena sellaisena) tykkäsin! Ja Kääntöpöydälle palatessa bakkanaalit jatkuivat Fiskarsin ja Dodon yllärillä: pääsimme istuttamaan omat pienet salaattiviljelmät kotiinvietäväksi (tästä kenties lisää myöhemmin kesällä)! Ja sen jälkeen pääsimmekin nauttimaan kahvilaosaston herkuista.

Ruokalistalla oli tottakai villivihanneksia ja -yrttejä, sekä Dodon viljelmien satoa eri muodoissa. Ykköseksi yli muiden nostaisin makeansuolaiset nokkos-hamppukeksit. Pitää varmaan mennä kärttämään reseptiä kahvilaneideiltä... Maistelimme myös Ekowinen edustajan esittelemiä mainioita luomuviinejä. Etenkin tarjottu Riesling lämmitti tämän foodien mieltä!

Maltainen leipä ja sen kanssa tarjoiltu levite olivat erittäin jees.

Kuusenkerkkää kahvikakussa, tämä oli myös minun makuuni!
Vikasta suupalasta kuva, tottakai.

Käykää ihmeessä itsekin tutustumassa Kääntöpöydän toimintaan, kahvila tarjoilee muun muassa herkullisia viikonloppubrunsseja! Ja sekä kaupunkiviljely että villivihannesten hyödyntäminen ovat nousevia teemoja, joista allekirjoittaneen lisäksi muutama muukin saattaisi olla kiinnostunut... :) Apua kasvintunnistukseen löytyy muun muassa LuontoPortin kattavasta nettipalvelusta.




Nokkos-hamppukeksejä (täydet viisi tähteä), vegaanisia suklaaruutuja ja minttusuklaapalleroita.








21.6.2012

Kaneli-banaanijäätelö

Jätskikone se vaan laulaa! Hommia sille riittää, tosin en ole vieläkään malttanut tehdä oikeaa jäätelöä, jossa olisi kananmunaa ja kerman keittelyä ja ties mitä esivalmistelua... Sen sijaan olen omaksunut kokeilevan toimintamallin, ja koneen pyöritettäväksi päätyy milloin mitäkin hedelmien, marjojen, jugurttien, vaniljavaahtojen ja vispien komboja. Periaatteessa siis smoothiekamaa, mutta kylmässä ja kiinteämmässä muodossa. Ja minähän rakastan smoothieita, mutta kylmänä nämä sotkut maistuvat minusta vielä paremmille, ja on jotenkin nautinnollisempaa lusikoida herkkua hitaasti maistellen kuin ryystää se lasista kahdeksassa sekunnissa. :)

Viimeisin jäätelö syntyi banaanista. Mikä on aikamoinen ihme, sillä banaani lienee ainoa jäätelömaku, jota inhoan. Siis se kirkkaankeltainen, hammaslääkärissä 90-luvulla sivellyn fluorilakan makuinen ällötysjätski... Jo tuon jäätelön haju saa minut pahalle tuulelle ja pahoinvoivaksi. Mihin liittykin hauska tarina eräältä historialliselta kesältä, kun annoin jäätelötreffien jälkeen pakit eräälle banskujäätelön valinneelle nuorelle miehelle. No, ehkä se ei ollut ihan ainoa peruste, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että banaanijäätelö toimi kyllä hyvänä vauhdikkeena tapailun päättämiselle. :D

Mutta sitten asiaan... oma banaanijäätelöni on ihan eri tyyppiä, banaani on aitoa, ja sen makuparina on kaneli. Ropsautinkin sitä hieman reippaasti, ja söpön ruskea jäätelöni toi melkeinpä piparkakkutaikinan mieleen (ei ollenkaan paha juttu). Sopivampi annos ei-kaneli-ahmatille olisikin noin puoli teelusikallista kolmea banaania kohden.

Kyllä kelpaa!


Kaneli-banaanijäätelö

3 kypsää banaania (pilkullisia!)
0.5 dl vettä
0.5(-1) tl kanelia
1.5 dl vaniljajugurttia (Alpro Mild & Creamy, nam!)
(pala kuivattua inkivääriä)

Soseuta banaanit, ja sekoita joukkoon vesi, kaneli ja jugurtti.
Jäähdytä jääkaappikylmäksi, ja aja seos sitten jäätelökoneella valmiiksi. Koristele annokset kanelilla ja makeantulisilla inkivääripalasilla.

19.6.2012

Mangosalsa - the perfect side dish

Kyllä mango on sitten hyvää! Voisin popsia sitä sellaisenaan vaikka päivittäin. Tosin täytyy sanoa, että meinasi mennä halut koko hommaan, kun jokunen viikko takaperin ostamani mangot osoittautuivat susiksi... Kaikki kolme jättikokoista mangoa nimittäin olivat normiulkonäöstään huolimatta kuorensa alla kummallisen ruskeita. Ensimmäisen yksilön uskalsin syödä osittain, mutta toisessa ja kolmannessa oli jo sen verran tummanpuhuva väri ja lisäksi pelottava hajukin, että roskiin menivät. Hyh...

Täydellinen lisuke vaikka grilliruoalle.

No, nyt kun oli takuuvarmaa, että kaupan sekundaerä oli korvautunut kokonaan uudella (lajike ja alkuperämaa eri), uskalsin taas mangohyllylle. Ja priimaa saatiinkin. Kokeilin ensimmäistä kertaa mangon ja tuoreen korianterin yhdistelmää, ja täräytin niistä oikein lisäkkeen aterialle: mangosalsaa! Lautasella nähtiin pirteän mangoherkun seurana seesamöljyssä pilkotun valkosipulinkynnen kanssa paistettua broilerin rintaa (suola ja mustapippuri riittävät maustamiseen).

Ainiin muuten, paistoin tälle aterialle myös seesaminsiemeniä. Sehän onnistuu kätevästi kuivalla pannulla ennen muuta toimintaa (kuten broiskufileiden paistelua). No, ei se niin vahvasti mennyt, ensimmäisen erän poltin hieman turhan tummaksi, ja onnistuneen erän nyt vaan unohdin tarjota aterialla! :D Hah, jäipähän sitten enemmän siemeniä kahdelle jämäfileelle, jotka pakkasin uuden työviikon lounaseväiksi.



Mangosalsa

1 iso mango
tuoretta minttua
tuoretta korianteria
mustapippuria
suolaa
chilihiutaleita
(1 tl kuivattua sitruunaruohoa)
(1 tl kuivattua kevätsipulia)
1 rkl valkoviinietikkaa
puolikkaan limen mehu

Kuori ja kuutioi mango sokeripalaa pienemmiksi paloiksi. Hienonna kourallinen minttua ja korianteria. Sekoita yrtit mangopalojen joukkoon ja mausta suolalla, pippurilla ja chilihiutaleilla. (Minulta löytyi kaapista lisäksi kuivattua sitruunaruohoa ja kevätsipulia.) Lisää sekaan vielä hieman valkoviinietikkaa ja puolikkaan limen mehu. Anna mieluusti maustua jääkaapissa ennen tarjoilua.

16.6.2012

Foodien kesäkertomuksia: ravintolapäivä, Magnolia bakery ja blogipiknik

Kesällä on ihana syödä ulkona! Ravintolaterasseilla on tunnelmaa, jätskikiskalta pitää tsekata kesän uutuudet ja piknikeväitä nautiskellaan nurtsilla loikoillen. Tänä vuonna kesä alkoi viimeistäänkin toukokuun ravintolapäivänä, jolloin nautiskelin ihanassa auringonpaisteessa Alice’s Wonderland -kotileipomon ihastuttavan vaniljakuppikakun.

Kävin muuten maaliskuussa New Yorkin reissulla, jolloin ehdin myös asioida kuuluisassa Magnolia Bakeryssa. Tuolta löytyvät mahdollisesti kaikkein kuuluisimmat cup cake -leivokset, eikä vähiten Sinkkuelämää-sarjassa nähdyn hehkutuksen vuoksi. Maistoin Jenkkilässä nimenomaan klassisen vaniljakuppikakun, jonka kuorrute oli pastellisen violetti. Yksi elämäni suurimmista (ja nautinnollisimmista) sokeriövereistä! Vaikka leivos oli Ameriiikan mittakaavassa hyvin maltillisen kokoinen, olo oli jälkeenpäin aika hyper... :D Niin, ja seuraavaa Ravintolapäiväähän vietetään taas 19.8.2012.

Magnolia Bakeryn unohtumaton vaniljanirvana.
Vaikutusta tehostettiin Starbucksin vaniljafrapucchinolla!

Alice's Wonderlandin suloinen kukkaversio,
ei ollenkaan hassumpi kakkonen!

Kesäistä ulkoilmaevästelyä piti olla myös ruokabloggaajien kesäpiknikillä (tsekkaa mm. Peruspöperöä, Kädenvääntöä, Hannan soppa, Sillä sipuli ja Liemessä), mutta sää ajoi sokeriset foodiet puistosta sisälle. Vaan onnistuuhan eväsretki sisätiloissakin, ja oli todella mukavaa tavata ensimmäisen kerran ihan kasvokkain muita ruokabloggaajia. :) Itse vein paikan päälle tuomisina kesäistä hedelmäsmoothieta, johon upposi soseutettua mangoa, mansikkaa ja banaania. Massaa ohensin omenakuplavedellä, ja lisäraikkautta loihdin sekaan soseutetuilla mintunlehdillä (joita tosin olisi saanut olla enemmän, määrää oli hankala arvioida, kun valmistin smoothien useammassa erässä, kun sitä piti olla niin paljon). Isompikin setti smoothieta on muutes helppo kuljettaa piknikille, kun sen pullottaa vaikka puolentoista litran vissypulloon. Ja jos pullon vielä laittaa hetkeksi pakkaseen ennen eväsretkeä, säilyy se juuri sopivan viileänäkin!

Piknikseuralaisia ihastutetaan tietysti itseaskarrellulla etiketillä.
Ainesosalappuset ovat muutenkin hyvä idea allergioiden yms. varalta.

13.6.2012

Punasteleva raparperipiirakka

Raparperimania on vallannut mitä ilmeisimmin koko Suomen, ja täälläkin päästiin vihdoin leipomaan raparperipiirakkaa! Eri versioita olen tänä vuonna päässyt maistelemaan hämmästyttävän monessa paikassa. Ruokabloggaajien kesämiitissäkin nautiskeltiin jopa kolmea eri variaatiota, muun muassa Liemessä-blogin Jennin paistelemana. Tuntuu siltä, että sesonkitietoisuus ja kotimaan antimien arvostus on tuonut raparperillekin sen ansaitsemaa nostetta. :) Minä en ainakaan voi vastustaa raparperin happamuudella kruunattuja makeita leivonnaisia. Näissä herkuissa on luonnetta!

Raparperin kanssa muistetaan sitten nauttia myös reilut kalsiumannokset. Vaniljavaahto tai jäätelöpallo ja lasi kylmää maitoa toimivat! :)

Olen kovasti tykästynyt tähän Valion raparperipiirakan reseptiin, jota on meillä kotona kokeiltu ensi kerran jo vuosia sitten. Pohja on pehmeä ja mehevä, ja toimii myös esimerkiksi syysomenien kanssa! Tällä kertaa en kuitenkaan keitellyt raparperia hillokkeeksi, vaan punertavat alkukesän nuoret raparperit käytin vain parin minuutin mikropehmennyksen kautta sellaisenaan taikinan pintaan ripoteltuina. Aiemmasta poiketen paistoin normitaikinasatsista yhden muhkean piiraan sijasta kaksi vähän ohuempaa. Ja näistä toiseen lisäsin vielä mantelirouhetta. Paistovaiheessa aloin jo katua tuota liikettä, mutta maistelukierros osoittikin, että raparperi ja manteli sopivat yhteen todella hyvin!

Mantelirouhe + raparperi... Erittäin jees!



Raparperipiirakka
(yksi muhkea piirakka noin 27 cm piirakkavuokaan
tai 2 ohuempaa, pienempää piirasta)

Pohja (lähde: Valio)
1 muna
1.5 dl sokeria
75 g margariinisulaa
2 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Täyte
300 g raparperia
2 tl vaniljasokeria
0.5 dl sokeria
(mantelirouhetta ja/tai kanelia)

Huuhdo raparperinvarret ja kuori, mikäli tuntuvat puisilta (alkukesän raparpereja ei ainakaan tarvitse kuoria). Pilko raparperi ohuehkoiksi siivuiksi, ja lämmitä siivuja mikrossa minuutti tai pari. Sekoita raparperipaloihin vaniljasokeri ja sokeri, ja anna jäähtyä.

Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi, ja lisää sitten joukkoon margariinisula, maito ja keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe. Sekoita taikina tasaiseksi, ja levitä se voideltuun piirasvuokaan tai -vuokiin. Ripottele raparperipalat taikinan pintaan ja sirottele halutessasi päälle vielä mantelirouhetta tai kanelia. Paista 175-asteisessa uunissa 30-35 minuuttia.



10.6.2012

Aamiaispöydän mustikka-banaanileipä

Olipas hauska päästä keittiötarvikeostoksille, kun oli vaihteen vuoksi hyvin perusteltu tarve! ;) Vanha leipävuoka nimittäin on jo jonkin aikaa vedellyt viimeisiään. Sen pinnoite on kärsinyt asianmukaisesta käsittelystä huolimatta, ja happamia karpaloita sisältävää pötköä paistellessa siinä tapahtui myös jänniä kemiallisia reaktioita. Värjäymät ja rikkoutunut pinnoite eivät innosta, ja koska luulen saavani tarvittavat hivenaineet muustakin ravinnosta, investoin Pyrexin hyvännäköiseen leipävuokaan. Tämä onkin nyt toiveiden mukaisesti vähän edellistä pienempi (noin 1.2 litraa), ja viiden vuoden takuukin lupailee hyvää.

Täydellistä aamupalalla.

Koeajolle uudessa leipävuoassa pääsi hurjan värinen mustikka-banaanileipä. Taikinan mustikkainen väri tosin haaleni uunissa merkittävästi. Ja juu, tämä on taas kerran uusi variaatio vanhasta kunnon banskukakkuleivästä. :) Nyt hain sellaista pullapohja-mustikkapiirakkaista tunnelmaa, joten mausteena on kardemummaa. Jauhokaapin valikoimasta jauhoannokseen pölläyttelin myös ohraa! Oikein maukas leipä tulikin, pehmeä ja mehevä. Ja vuoasta se hyppäsi kuin rasvattu salama! :D



Mustikka-banaanileipä

2 kypsää banaania (isoa)
2 munaa (isoa)

0.5 tl suolaa (tai vähemmän)
0.5 tl kardemummaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1.5 dl vehnäjauhoja
1.5 dl ohrajauhoja (tai graham- tai normivehnä-)
1 dl kaurahiutaleita (tms. puurohiutaleita)

2 dl pakastemustikoita (omani saivat sulaa kohmeisiksi jääkaapissa 8 h)

Muusaa banaanit haarukalla, ja sekoita joukkoon kananmunat. Sekoita toisessa kulhossa kaikki kuivat aineet keskenään sekaisin, ja yhdistä ne sitten huolellisesti banaani-munaseokseen. Lisää lopuksi kohmeiset mustikat, ja kaada taikina leipävuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa 40-45 minuuttia.

5.6.2012

Hyväätekevä maggarapannu

Minustahan on tullut oikein makkaranpurija! Uskaltauduin nimittäin uudestaan makkaratiskille, ja edellisestä kokeilusta ilahtuneena kokeilin nyt toistakin Kivikylän erikoismakkaraa, tällä kertaa tomaatti-mozzarellan mauissa. Välimerellisiä vivahteita ruoka sai myös yrteillä ja pienellä chilitujauksella viimeistellyistä munakoiso- ja kesäkurpitsalohkoista. Ja toimin taas samalla menetelmällä: ensin makkarat pannulle, ja sitten kasvisten kypsennys makkaran lahjoittamissa mauissa. Helppo, nopea herkku!

Tätä ruokaa kuvaa täydellisesti engelsmannien sana "wholesome".
Hyvää tekevää safka maistuu hyvälle ja ravintosisältö on tasapainossa,
vaikka "makkarapannu" kuulostaakin säädyttömältä...

Kasvis-makkarapannu Välimeren tapaan

150 g Kivikylän tomaatti-mozzarella -erikoismakkaraa
200 g kesäkurpitsaa
200 g munakoisoa
2 tl kuivattuja yrttejä + chilihiutaleita
1 rkl valkoviinietikkaa
hieman vettä
mustapippuria
1-2 rkl (70 g) tomaattipyrettä
100 g kalamata-oliiveja

Siivuta makkarat ja heitä ne kylmälle pannulle. Laita levy lämpiämään, ja paistele makkarapaloihin kaunis väri pintaan. Pilko tällä välin kesäkurpitsa ja munakoiso. Kippaa makkarapalat sivuun (folion tai kannen alle), ja heitä pannulle vuorostaan kasvikset. Lisää joukkoon myös maustavat ainekset ja tilkka vettä. Hauduttele kasvikset kypsähköiksi, ei kuitenkaan veteläksi muhjuksi. Lisää lopuksi puolitetut oliivit. (Makkarapalat voi vielä lopuksi siirtää pannulle lämpiämään, jos ovat jäähtyneet.)

Taas sitä omaa rucolaa koristeena!

3.6.2012

Haukea & polentaa

Tämänkertainen hauki ui keittiöön sittarin kalatiskin kautta, missä oli siis tarjolla hyvää suomalaista haukifilettä. Valmistin ison fileen pienemmiksi annospaloiksi leikattuna, makuliemessä keittäen. Erittäin helppoa ja nopeaa, kala kun kypsyy viidessä minuutissa. Ja maku ja rakenne olivat erinomaiset, me-he-vää!

Hauen kumppaniksi keittelin samasta liemestä polentaa. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun tein itse polentaa, ja voipi olla, että sitä tullaan tästä lähtien näkemään useamminkin lautasella. Ylipäänsä ruoka oli todella onnistunutta ja herkullista, ja tyytyväiseen myhäilyyn antoivat aihetta myös tehokas keittoliemen hyödyntäminen (ja jos et tee polentaa, keitä siitä ihmeessä kokoon vaikka herkullinen kastike) sekä se, että valmistamiseen tarvittiin vain yksi kattila! Ainoa seikka, johon liittyen ei tehnyt mieli taputtaa itseä selkään, vaan pikemminkin läimäistä takaraivoon, oli se, että TAAS onnistuin kiehauttamaan yhdessä vaiheessa liemet pikkukattilan reunojen yli... Noo, rapatessa roiskuu.

Polenta on hyyyväää... Seuraavaksi makeaa polenta?

Haukea & polentaa 2 annosta

400 g haukifile
5 dl vettä
kasvisliemikuutio
laakerinlehti
3 maustepippuria
mustapippuria

1 dl polentaa
1 mm valkosipulijauhetta
1 rkl kuivattua kevätsipulia

Siivuta haukifile noin 2 cm levyisiksi paloiksi. Kiehauta kattilassa vesi, ja lisää siihen kasvisliemikuutio, laakerinlehti ja maustepippurit. Anna kiehumisen laantua, ja lisää sitten kalapalat liemeen. Anna kalan hautua kannen alla 5-7 minuuttia. Pidä liemi koko ajan kiehuvan kuumana, mutta vältä kuplittelua, jottei kala hajoa. Nosta sitten kypsät kalapalat lautaselle, rouhaise päälle hieman mustapippuria ja peitä foliolla, jotta säilyvät lämpiminä.

Kuumenna kalan keittoliemi taas kiehuvaksi ja lisää polentasuurimot ja valkosipulijauhe. Keitä kevyesti kiehuttaen kypsäksi, välillä sekoittaen (noin 6 minuuttia). Sekoita loppuvaiheessa joukkoon kevätsipuli. Kokoa annokset kauhomalla lautasille puoliympyrän muotoiset polentakeot, ja nostamalla haukifilepalat osittain polentan päälle.

1.6.2012

Rucolaomavarainen oliivi-tonnikalamunakas

Kaupan säilykehyllyt ovat oiva esimekki siitä, kuinka sitä todella saa mitä tilaa. Mene ja valitse vääränlaiset tonnikala- ja oliivipurkit, ja saat nautiskella epämääräisiä rustoja ja ruotoja sisältävää niljakasta hiutaletta ja epäilyttävän mustia teollisuusjäteliemen makuisia nappuloita. Toinen vaihtoehto onkin sitten käyttää hieman päätä ja tsekata hinnan ohella myös präntti purkkien kyljessä.

Omaan pirtaani sopi jälkimmäinen toimintamalli, ja nappasin kainaloon vaaleita tonnikalapaloja sekä omissa luonnollisissa väreissään esiintyviä kalamataoliiveja. Ja joidenkin kymmenien senttien lisäinvestoinnilla sain matkaani laadukkaita, hyvänmakuisia raaka-aineita ilman tarpeettomia lisäkylkiäisiä (ylläri ylläri, mutta oliivit todella säilyvät öljyn ja viinietikan seoksessa ihan keskenäänkin). Erityisesti nuo kalamataoliivit maistuivat tosi hyville, nyt harmittaa kun purkki on jo historiaa, ja merkki katosi muististani... No, ainekset päätyivät joka tapauksessa näppärän välimerellisen munakkaan höysteiksi. Ja annoksen viimeistelin oman parvekepuutarhan ensimmäisiin kesäantimiin kuuluvalla rucolalla. :)


Oliivi-tonnikalamunakas

4 munaa
tilkka maitoa/vettä
mustapippuria
suolaa
muskottipähkinää
cayennepippuria

1 prk tonnikalaa
kourallinen kalamataoliiveja
1 tl oreganoa tai yrttisekoitusta
seesaminsiemeniä
rucolaa

Vatkaa kulhossa munat, nestetilkka ja mausteet sekaisin (sopivat ripaukset kutakin). Sekoita tonnikalan joukkoon oreganoa, ja pilko oliivit puolikkaiksi. Kaada munakasseos pannulle, ja paista sitä puulastalla kauttaaltaan tökötellen, kunnes se alkaa olla pintaa lukuunottamatta hyytynyt. Lisää tässä vaiheessa tonnikala ja oliivinpuolikkaat, töki viimeiset tökkimisesi ja anna munakkaan sitten hautua täysin kypsäksi. Liu'uta munakas pannulta lautaselle, ja ripottele päälle seesaminsiemeniä ja rucolaa.

Sieltä ruukusta sitä puskee! Rucolaa eli sinappikaalia.