11.5.2012

Ruisunelmat Köpiksen malliin

Viime vuonna Kööpenhaminassa käydessäni tuli tosiaankin vahvistettua tieto siitä, että Tanskassa on kerrassaan upeita leipomoita. Yksi esimerkki näistä on Lagkagehuset, jonka lentokentän myymälästä ostin kotimatkan kynnyksellä vielä ruissämpylöitä. Tai tuollaisella nimikkeellä leipäsiä myytiin, mutta kyseessä ei todellakaan ole pyöreät, ruisjauhoilla leivotut normisämpylät... Sen sijaan nämä rukiiset palaleivät ovat hyvin tummia, seesaminsiemenillä päällystettyjä pötkylöitä, joihin on leivottu törkeä määrä rusinoita. Makean meheviä rusinoita tulee haukatessa jokaiseen suupalaan useita, ja leivän rakenteessa oli myös jonkinlaisia jyväsiä. Om nom nom... En tiedä miten leivät oli tarkoitettu syötäviksi, mutta minä popsin ihan sellaisenaan. Makeaa, mehevää ja rukiista! Ja ne paahtuneet seesaminsiemenet, en tiennyt niiden sopivan täydellisesti rusinoiden ja ruisleivän kumppaniksi!

Toisinto Köpiksen ruisleivistä. I'm a replica!

No, täytyy tunnustaa, että menneen vuoden aikana olen kyllä pari kertaa haaveillut noista Lagkagehuset-leipomon ruisunelmista... Kun sitten viime kuussa sain työmatkalle Köpiksen välilaskulla rasitetut lennot, voitte varmaankin arvata mitä minulla oli aika nopeasti mielessä. Paluumatkan vaihdolla ehdinkin sitten Kööpenhaminan lentokentällä tuonne tuttuun leipomokahvilaan, ja kyllähän sieltä taas löytyi noita seesaminsiemenillä peiteltyjä suosikkileipiäni! Jälleennäkemisestä herkistyneenä en kuitenkaan tajunnut kaivaa kameraa esiin kuin vasta viimeistä suupalaa ennen... No, eipä siinä mitään. Ostinhan leipäsiä vielä tuliaisiksi (myös itselleni) puolenkymmentä. Ehtiihän ne kuvat sitten kotonakin. Vaan miten siinäkin kävi sitten niin, että unohdin?

Mutta liirum laarumit sikseen. Tein sellaisen päätöksen, että lähden etsiskelemään tuota makukomboa ikiomassa kotileipomossani. Ei siellä Tanskassa voi leipäostoksia varten ruveta ravaamaan. ;) Miten vaikeaa se nyt voi ylipäätänsä olla? Ruispalaleipää, rusinoita ja kieriskelyä seesaminsiemenissä. Aika pers... tai no, jauhopeukalotuntumalla lähdin sitten soveltelemaan. Ensimmäiseen yritykseeni valitsin leivontajauhoiksi karkeita ruisjauhoja sekä sämpyläjauhoja (vika desi perusvehnää, koska sämppärijauhot tietysti ottivat ja loppuivat). Laitoin sekaan myös ruishapanjuurta, vaikken kyllä ihan takuuvarma ole siitä onko alkuperäinen leivottu näin.


Jännityksellä odottelin sitten leipiä uunista ulos. Rakkaudella seesaminsiemenillä pyrittelemäni pienet pitkulaiset palaset olivat kyllä vaaleampia, mutta aikas kivan näköisiä. Ja juu, kyllä omat leipäni olivat löytäneet yllättävänkin paljon samaa makua kuin innoittajansa. Seesaminsiemenet toimivat löysän taikinan pintaan tarrautuneina juuri kuten pitikin, ja rakenne oli myös aika hyvä. Rusinoiden määrässä saisi olla vieläkin rohkeampi, ja alkuperäinen oli myös makeampi. Omia leipiäni en tällä ensi yrittämällä makeuttanut rusinoiden tuoman makeuden lisäksi lainkaan, mutta hunajaa voisi kokeilla seuraavalla iteraatiolla.

Mistähän muuten alkuperäisen leivän tummempi väri tulee, jostakin siirapista? Ja mitähän jyvämäistä settiä voisin heittää taikinan joukkoon? Karkeiden ruisjauhojen ja rouheisen sämpyläjauhojen kiva purutuntuma ei vielä tyydyttänyt. Summa summarum... rivien välistä voinee lukea, että olen todella innostunut onnistuneesta ensiaskeleestani resepti-iteroinnissa. Leipäset ovat todella maukkaita, mutta se ei tällä kertaa riitä, kun leipurimestarilla on erittäin fokusoitu visio. ;) Ihan harmittaa, kun tiedän etten voi ihan pieneen hetkeen vielä seuraavaa kierrosta toimittaa (en näet syö leipää joka päivä, ja tästäkin satsista pakastettuja ruisleipäsiä riittää vielä hyvän aikaa). Vaan onpa aikaa pohtia muun muassa tuota jyväjuttua... vinkkejä otetaan vastaan!

Viimeinen suupala Lagkagehusetin leipää (Köpiksessä)...
Kuva kokonaisesta leipäsestä löytyy linkin takaa.

Ja hei, olen lanseerannut hissuksiin konseptia, jossa ruokabloggauksen jo monia aisteja puhuttelevaan kontekstiin tuodaan uusi ulottuvuus... musiikkisuosituksia resepteille! Tälle jäljennösleivälle sopiikin mainiosti Sonata Arctican Replica! :D Vaikkakaan tämä kopio ei ihan niin toivottomissa fiiliksissä ole.

Köpiksen ruisunelmat, iteraatio 1
(2 pellillistä)

0.5-1 dl ruishapanjuurta
3 dl karkeita ruisjauhoja
2 dl sämpyläjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
0.5 tl kuivahiivaa
1 tl suolaa
3 dl huoneenlämpöistä vettä
2 dl rusinoita
reilusti seesaminsiemeniä

Sekoita kuivat aineet: jauhot, kuivahiiva ja suola. Lisää ja sekoita joukkoon vesi ja hapanjuuri. Peitä taikinakulho esim. hedelmäpussilla tai muovikelmulla, ja anna seisoa huoneenlämmössä noin 16 tuntia. Taikina on tällöin kohonnut ilmavasti kuplitellen, ja rakenne on puuromaisen tahmea.

Kääntele taikinan joukkoon rusinat, ja odottele vielä 2 tuntia. Ota sitten esille syvä lautanen, ja kaada siihen runsaasti seesaminsiemeniä. Sekoita puuromainen taikina, ja nostele siitä lusikallinen kerrallaan seesaminsiementen päälle leivitettäväksi. Eli taikinamöykky peitellään ja pyöritellään varovaisesti siemenissä. Sitten vain nostetaan kämmenelle, muotoillaan tasaisesti hieman litteäksi puikulaksi ja asetetaan leivinpaperin päälle. Peitä leipäset leivinliinalla, ja malta vielä 30 minuuttia. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Ennen uuniin menoa.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa jännältä leivältä! Kun mietit, että mistä se alkuperäisten leipien tumma väri tulee, niin heti mieleeni tuli melassi. Voisikohan olla..

    VastaaPoista
  2. Paula: Hyvä vinkki, melassi voisi hyvinkin olla vastaus pohdintoihini! Se onkin muuten vieras tuote minulle, en tuota suomenkielistä nimeä muista edes kuulleeni. Sen sijaan kansainvälisissä blogeissa molasses on tullut jatkuvasti vastaan (tähän asti olen vain tuuminut, että jotain siirappisettiä, mutta nyt jaksoin wikitellä hieman tarkemmin mistä oikeastaan on kyse). Pistetäänpäs tämä idea korvan taakse! :)

    VastaaPoista