29.5.2012

Salviapossua


Porsaan ulkofileepihvit valmistin näin yksinkertaisesti: Possut muovipussiin, johon samankokoiset loraukset punaviinietikkaa ja soijakastiketta. Pussi kiinni ja jääkaappiin. Liha ajoissa huoneenlämpöön lämpiämään! Öljytylle pannulle aseteltujen possujen päälle sitten salvianlehtiä, ja kääntämisen jälkeen painellaan lehdet myös toiselle puolelle. Pihvit kypsyvät alle 6 minuutissa. (Kerrankin en vetänyt yli, vaan piffit jäivät meheviksi, jei!)

Kas näin homma sujui pannulla.

26.5.2012

Broileria taikinakannella

Määritelmän mukaisesti piiras on taikinan ja täytteen kombo, joka paistetaan. Suomessa taikina pysyy visusti täytteen alla, vaikkakin myös kauttaaltaan taikinakuorella varustetut piiraat ja piirakat kuuluvat asiaan. Muilla mailla piiraan käsite laajenee myös viritelmiin, joissa täytteenomainen, usein ei-niin-kiinteä annos ainoastaan peitetään taikinakannella. Tämmöistä suolaista ruokapiirasta lähdin sitten rakentelemaan. Mausteista broileritäytettä ja rapsakkaa lehtitaikinaa. (Jota olikin pakkasessa juuri sopivasti puoli pakettia ties minkä vuosituhannen ajoilta...)



Innoittajana annokseen oli Jamie Oliverin chicken pie, jota näin tuon hunsvotin valmistavan Jamies 30-minute meals -ohjelmassa. Reseptiä ei kuitenkaan ole saatavilla enää Jamien omilla sivuilla, mutta ovathan annosta maailmalla muutkin varioineet. En sitten loppupeleissä edes ottanut mallia muusta kuin valmistusmenetelmästä ja taikinakikkailusta. Minun piiraassani kana kun sai pehmeän curryiset, itämaisiin sävyihin vivahtavat maut.

Tuomio: Törkeän hyvää! Maut osuivat yllättävän kivasti, vaikken edes muistanut maistella kokkailun aikana, koska tekovaiheessa oli hullu kiire (lue hullu nälkä ;). Kertaheitolla ihastuin tähän taikinakansi-ideaan. Seuraavalla kerralla kansitettua keittoa?! Ja olihan Jamien ristikkokoristelu varsin suloinenkin. :) Meillä tätä syötiin ihan tällaisenaan, siis ilman riisiä tai muuta lisäkettä. Huippuruoka!

Yllä liesituulettimen valonkajossa ennen uunitusta.
Oikeassa reunassa myös heitto-operaatiota odotteleva taikinakansi!


Broileripiiras / Broileripannu taikinakannella

600 g broileria (sisäfileitä)
2 tl currya
1 rkl korianterinsiemeniä
0.5 tl chilihiutaleita
suolaa
1-2 rkl (70 g) tomaattipyrettä
300 g pakastekasviksia (talon vihannekset)
2 dl vettä
1.5 dl (soija)ruokakermaa
200 g (2 levyä) lehtitaikinaa

Ruskista broileri pannulla. Lisää mausteet, tomaattipyre ja kasvikset. Sekoita joukkoon myös vesi ja (soija)ruokakerma, ja kuumenna broiskupata kypsäksi. Kaulitse lehtitaikinalevyt yhdeksi uunivuoan kokoiseksi levyksi (noin 20 x 28 cm astia toimii). Vedä taikinan poikki ristikkäisiä viiltoja, ei kuitenkaan aivan taikinan lävitse. Toisaalta taikinan lävistäminenkään ei haittaa, päinvastoin (kunhan vain saat sen vielä nostettua työtasolta). Kauho broileritäyte uunivuokaan, ja nosta taikinakansi sen päälle. Taita mahdolliset ylimenevät reunat alaspäin. Puhko vielä taikinaan sinne tänne ilmareikiä veitsen kärjellä. Paista koko komeutta 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, eli kunnes taikina on kypsää ja saanut hieman väriä.

24.5.2012

Hayley's Ice Cream Factory proudly presents: Sitruuna-rahkajäätelö

Kotijäätelöä!

Aluksi...

Jäätelökone on ollut haaveilulistallani jo vuosikausia, ja nyt sellainen on sitten tullut hankittua... Ei, keittiötilan ja kaappien volyymi ei valitettavasti ole kasvanut, mutta vastaantullut diili oli nyt niin edullinen, että katsoin viisaammaksi laittaa pisteen tälle jätskikonehuokailulle. ;) Salaisesti perustelin tila-asiaa vielä sillä, että tämä vekotin saa ottaa keittiössä leivänpaahtimen paikan, koska semmoiselle ei oikeastaan ole enää tarvetta.

Vaikeinta uuden jäätelökoneen hankkijalle voipi olla sen asian sulattelu, että hommiin ei suinkaan pääse heti. Kulhoa pitää valmistella pakkasessa lähemmäs vuorokauden verran, mutta onpahan sitten lisäaikaa vaihtaa aiottua ensimmäistä jäätelöreseptiä kerta jos toinenkin. Ei nyt mitään pelkkää vaniljaa, mutta ei mitään niin erikoistakaan, että heti ensi yritys menisi sooloilun vuoksi metsään. Päätin sitten startata sitruuna-rahkajäätelöllä. Sitruuna on nimittäin yksi suosikkimauistani, mutta kauppojen jäätelöaltaissa se on aika harvinainen ilmestys.

Totuuden hetki

Noniin... 20 minuutin pyörinnän jälkeen jäätelö oli jo valmista. Ja voi jestas minkälaista jädeä! Ei kertakaikkiaan olisi voinut enempää toivoa (paitsi ehkä vielä seuraksi kuumaa suklaakastiketta). Raikasta, kylmää, pehmeää... Täysin autenttista jäätelöä kotona askarrellen. Tämä laite ei kyllä jää keittiön unohdetuksi seinäruusuksi. Melkein sanattomaksi vetää. :D Ainoa, mikä tässä vaiheessa enää jännittää on se, kuinka loppujäätelö pärjää pakkaseen säilöttynä (eli kuinka pehmeys säilyy, vai onko siellä vastassa jääharkko).

Loppukaneetti

Uhhuh, pakastimeen säilötyn jämäerän kanssa kävi kyllä melkein niinkuin pelkäsin. Jäätelö on niin kovaa, ettei sitä suoraan pakkasesta otettuna voi helposti leikata saati kauhoa. Hätä ei toki ole tämän näköinen, jäde pitää vain ottaa hieman etukäteen sulamaan tai pyöräyttää mikron kautta. Ja taas on pehmeätä herkkua! Ja tällaisessa pienessä taloudessa pitää vaan muistaa pakastaa jäätelöä pienissä kertaerissä. Toisaalta sekin on kätsy tekosyy kutsua kaverit kylään, kun haluaa ottaa pakkasesta litran jätskiharkon syötäväksi. :)


Sitruuna-rahkajäätelö

2.5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
250 g maitorahkaa
puolikkaan sitruunan kuoriraaste ja mehu
(sokeria)

Vatkaa vaniljakastike. Pehmennä maitorahka sekoittamalla se sitruunan mehun ja kuoriraasteen kanssa sekaisin. Yhdistä vaniljakastike ja rahkaseos huolella ja tarkista vaatiiko sitruunan kirpeys lisää sokeria (vaniljakastikehan on jo valmiiksi makeutettua). Valmista sitten jäätelö jäätelökoneen ohjeen mukaisesti.

22.5.2012

Kasvislasagne kevään väreissä

En ole koskaan tehnyt ihan oikeata lasagnea. Siis klassista jauhelihalasagnea kahden kastikkeen kerrosviritelmänä. Pääsyy tähän passiivisuuteen ei edes ole annoksen vaatimat lukuisat välivaiheet, vaan se, etten oikeastaan ole koskaan ollut erityinen lasagnen ystävä. Kerrosmaisuus ja uunissa valmistettava pastaruoka viehättävät kuitenkin ajatuksina, ja jokunen kerta on tullut kokkailtua omanlaisia lasagnetyyppisiä aterioita.

Helatorstaina rakentelinkin pinaattilasagnelevyistä pelkkää vaaleaa juustokastiketta sisältävän lasagnevuoan. Jauhelihan sijaan täytteeksi ropistelin pakastemaissia ja kikherneitä. Syntyi ihan eriväristä lasagnea! Mausteiksi neljän juuston valmiskastikkeen (Lidlin lasipurkki, joku erikois-deluxe-jännäerä) oheen ei tarvittu lisäsuolaa tai paljon muutakaan, mutta hieman muskottipippuria ja reippaasti rosmariinia halusin makuihin vielä kuitenkin liittää. Hyvää ja ihan uudenlaista ruokaa tässä keittiössä!

Kukkuu!


Keltavihreä lasagne

330 ml (340 g) juustokastiketta
5 dl maitoa
200 g maissia
380 g (230 g) kikherneitä
2 tl kuivattua rosmariinia
hieman muskottipähkinää
9 kpl pinaattilasagnelevyjä

Sekoita kaikki kastikeainekset kulhossa, ja lado lasagnevuokaan vuoronperään kastiketta ja lasagnelevyjä. Viimeisenkin pastakerroksen pitäisi juuri ja juuri koskettaa nestepintaa. Paista 200-asteisessa uunissa 40 minuuttia. Mikäli tarvis, peitä vuoka foliolla tai painele levyjä nesteen alle paistamisen puolitienoilla.

19.5.2012

Sydänten sulattajan suklaabanaanit minuutissa

Yksinkertainen on kaunista? No, ulkonäöstä voidaan tämän herkun osalta olla montaa mieltä, mutta tässä tapauksessa yksinkertainen on joka tapauksessa huippuherkullista! Tarvitaan vain sopivan kypsä banaani ja pala tai kaksi suklaalevystä. Suklaa veitsellä pikkurillin kynnen kokoisiksi palikoiksi, palikat kiinni banaaniin, ja lopuksi bansku mikroaaltouuniin. A vot, meillä on minuutin valmisteluilla edessämme mitä herkullisin jälkkäri: suklaabansku. :)

Kuka voisi vastustaa banaaniin upotettuja sulaneita suklaasydämiä!
Tällä kelpaa vaikka yllättää, ilahduttaa ja sulattaa jonkun muunkin sydän...

17.5.2012

Mangomuffinit ja kevyttä keittiömokailua

Toukokuun ruokahaasteena, jota muuten houstaa Pumpkin Jam -blogin Mari, on ihanainen inkivääri. Inkivääri eri muodoissaan on tämän keittiön vakiovaruste; maustekaapin jauhetun inkiväärin lisäksi pakastimen ylimmässä lokerossa on käytännössä aina palanen kuorittua tuoretta inkivääriä. Siellä se säilyy valmiina toimintaan, ja kaupasta voi ostaa kerralla isomman lohkareen. Jäisen inkivääripalikan raastaminenkin toimii kätsysti. Pakastinsäilytysvinkki lienee muuten peräisin Rachael Raylta. ;)

Suosikkimuotoni inkiväärille on kuitenkin sellaisenaankin naposteltavaksi sopiva kuivatut inkiväärit, joita olen hehkuttanut ja myös skonsseihin upotellut näemmä viime helmikuussa.

Pannarimuffineita...?

Ruokahaasteen intouttamana keksin sitten haluavani muffineita, joissa tuore inkivääri toisi potkua mangon ja banaanin eksotiikkaan. Ja kombinaatio toikin todella onnistuneen makuelämyksen, vaikka kaikki muu ei nyt mennytkään ihan niin kuin Strömsössä...

Kävi nimittäin niin jännittävästi, että sooloilureseptini runsas hedelmäsoseen määrä vaikutti muffinien kypsymisaikaan odottamattoman paljon. :P Kaikki näytti hyvältä siinä normimuffaripaistoajan kohdalla: leivonnaiset olivat kohonneet nätisti, ja tikkutestikin osoitti mielestäni kaiken olevan valmista. Mutta... hetken kuluttua uunista ulos otetut muffinini olivatkin lässähtäneet, ja niiden pinta näytti täsmälleen pannukakulta! Ei siinä sitten muu auttanut, kuin pistää kaverit takaisin uuniin ja paistaa ihan kunnolla kypsiksi, mutta mataliksi ryppymuffineiksi ne nyt kaikesta huolimatta jäivät. Makuun tämä kommellus ei tietysti vaikuttanut, mutta muutoinkin mehevä rakenne oli keskiosan vajoamisen vuoksi normaalia tiiviimpi (itseasiassa aika kiva efekti). Noo... tekemällä oppii... :)


Eksoottiset mangomuffinit 12 kpl

2 munaa
0.5 dl sokeria
1 mango (noin 2 dl soseutettuna)
1 banaani
2 rkl tuoretta inkivääriä

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 mm suolaa

Vatkaa munat ja sokeri sekaisin. Soseuta kuorittu mango, banaani ja paloiteltu inkivääri (voit myös raastaa sen). Sekoita hedelmäsose kananmuna-sokeriseokseen. Sekoita sitten kuivat ainekset keskenään sekaisin, ja yhdistä lopuksi kaikki ainesosat tasaiseksi taikinaksi. Lusikoi taikina voideltuun tai paperivuoilla vuorattuun muffinipeltiin, ja paista muffinit kypsiksi 180-asteisessa uunissa. Reilu vartti ei riittänyt omalla uunillani...

15.5.2012

Piparjuurikastike & uunihauki
(ensi kerralla lohen kylkeen!)

Jäiden lähdettyä mökkivesiltä on ruvettu taas saamaan kalaa. Itse olen pysynyt visusti kaupungissa, mutta olenpa saanut oman osani mökinkävijöiden tuliaisina. Nyt uuniin luukkua kolkutteli katiskaan päätynyt hauki.

Meillä hauki on aina valmistettu ihan vain uunissa suolattuna kypsentäen. Näin esille tulee ihan vain hauen oma, mieto maku. Nyt ajattelin kuitenkin yllättää kalapoloisen kylmänä tarjottavalla jugurttipohjaisella piparjuurikastikkeella. Taisi jäädä hauki haavi auki. Minun puolestani kastike passasi kalan kanssa hyvin. Lohelle tämä ruohosipulilla höystetty soosi sopisi varmasti vieläkin paremmin. Mutta täytyy silti sanoa, että ihan pelkkä suola on kyllä edelleen minusta hauelle paras kaveri. Vaatimattomuus kaunistaa... Tosin silloin onkin sitten varaa skissailla lisäkkeiden kanssa hieman enemmän. :)


Uunihauki piparjuurikastikkeella

hauki
suolaa

maustamatonta jugurttia
piparjuuritahnaa
suolaa
sokeria
valkoviinietikkaa
ruohosipulia

Purista piparjuuritahnaa tuubista jokunen teelusikka, ja lusikoi päälle saman verran jugurttia. Kun sekoitat tahnan ensin vain pieneen jugurttimäärään, sekoittuu se tasaisesti myös loppuun jugurttiin. Lisää siis jugurttia, sekoita ja mausta pienillä määrillä suolaa, sokeria ja valkoviinietikkaa. Silppua lopuksi kastikkeen joukkoon vielä ruohosipulia. Anna kastikkeen makujen tekeytyä jääkaapissa hauen kypsyessä uunissa.

Mausta hauki suolalla ja pujota paistopussiin. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, aika tietysti riippuu kalan koosta. Tarjoile kylmän piparjuurikastikkeen kanssa, jota ruokailijat voivat annostella pöydässä vaikkapa nekasta kaataen.


13.5.2012

Minttu-mangolassi

Mangolassi maistuu intialisessa ravintolassa, mutta miksei kotonakin. Tein tämän mintulla pirteytetyn version aamupalan jugurttijuomaksi. Jestas, että olikin hyvää! Mango oli kypsynyt useita päiviä pöydällä, joka nautiskelee aamut auringosta, ja hedelmä oli kyllä mehukkuudessa ja makeudessa vertaansa vailla. Juomaan ei todellakaan tarvittu hunajaa tai sokeria lisämakeutta tuomaan. Varsinkaan, kun juomasta suurin osa, kaksi kolmannesta, oli mangoa. Minttu ei tietystikään ole välttämätön osa, mutta toimi tässä kyllä pisteenä iin päälle!


Minttu-mangolassi

2 osaa mangoa soseutettuna
1 osa maustamatonta jugurttia
tuoreita mintunlehtiä

Kuori ja paloittele hyvin kypsynyt mango sauvasekoittimen astiaan. Revi mintunlehdet mangon joukkoon. Soseuta mango ja minttu. Lisää sitten jugurtti ja soseuta hela hoito sekaisin.

Valokuviin ikuistuu joskus enemmän tai vähemmän vahingossa
huvittavia yksityiskohtia. Tsekkaapa vaikka tarkemmin yllä olevaa otosta,
ja huomaat vasemmassa yläreunassa innokkaan valokuvaajan hiushaituvia.
Ja alareunan tummat kohdat taas ovat kuvaajan varpaat. :)

11.5.2012

Ruisunelmat Köpiksen malliin

Viime vuonna Kööpenhaminassa käydessäni tuli tosiaankin vahvistettua tieto siitä, että Tanskassa on kerrassaan upeita leipomoita. Yksi esimerkki näistä on Lagkagehuset, jonka lentokentän myymälästä ostin kotimatkan kynnyksellä vielä ruissämpylöitä. Tai tuollaisella nimikkeellä leipäsiä myytiin, mutta kyseessä ei todellakaan ole pyöreät, ruisjauhoilla leivotut normisämpylät... Sen sijaan nämä rukiiset palaleivät ovat hyvin tummia, seesaminsiemenillä päällystettyjä pötkylöitä, joihin on leivottu törkeä määrä rusinoita. Makean meheviä rusinoita tulee haukatessa jokaiseen suupalaan useita, ja leivän rakenteessa oli myös jonkinlaisia jyväsiä. Om nom nom... En tiedä miten leivät oli tarkoitettu syötäviksi, mutta minä popsin ihan sellaisenaan. Makeaa, mehevää ja rukiista! Ja ne paahtuneet seesaminsiemenet, en tiennyt niiden sopivan täydellisesti rusinoiden ja ruisleivän kumppaniksi!

Toisinto Köpiksen ruisleivistä. I'm a replica!

No, täytyy tunnustaa, että menneen vuoden aikana olen kyllä pari kertaa haaveillut noista Lagkagehuset-leipomon ruisunelmista... Kun sitten viime kuussa sain työmatkalle Köpiksen välilaskulla rasitetut lennot, voitte varmaankin arvata mitä minulla oli aika nopeasti mielessä. Paluumatkan vaihdolla ehdinkin sitten Kööpenhaminan lentokentällä tuonne tuttuun leipomokahvilaan, ja kyllähän sieltä taas löytyi noita seesaminsiemenillä peiteltyjä suosikkileipiäni! Jälleennäkemisestä herkistyneenä en kuitenkaan tajunnut kaivaa kameraa esiin kuin vasta viimeistä suupalaa ennen... No, eipä siinä mitään. Ostinhan leipäsiä vielä tuliaisiksi (myös itselleni) puolenkymmentä. Ehtiihän ne kuvat sitten kotonakin. Vaan miten siinäkin kävi sitten niin, että unohdin?

Mutta liirum laarumit sikseen. Tein sellaisen päätöksen, että lähden etsiskelemään tuota makukomboa ikiomassa kotileipomossani. Ei siellä Tanskassa voi leipäostoksia varten ruveta ravaamaan. ;) Miten vaikeaa se nyt voi ylipäätänsä olla? Ruispalaleipää, rusinoita ja kieriskelyä seesaminsiemenissä. Aika pers... tai no, jauhopeukalotuntumalla lähdin sitten soveltelemaan. Ensimmäiseen yritykseeni valitsin leivontajauhoiksi karkeita ruisjauhoja sekä sämpyläjauhoja (vika desi perusvehnää, koska sämppärijauhot tietysti ottivat ja loppuivat). Laitoin sekaan myös ruishapanjuurta, vaikken kyllä ihan takuuvarma ole siitä onko alkuperäinen leivottu näin.


Jännityksellä odottelin sitten leipiä uunista ulos. Rakkaudella seesaminsiemenillä pyrittelemäni pienet pitkulaiset palaset olivat kyllä vaaleampia, mutta aikas kivan näköisiä. Ja juu, kyllä omat leipäni olivat löytäneet yllättävänkin paljon samaa makua kuin innoittajansa. Seesaminsiemenet toimivat löysän taikinan pintaan tarrautuneina juuri kuten pitikin, ja rakenne oli myös aika hyvä. Rusinoiden määrässä saisi olla vieläkin rohkeampi, ja alkuperäinen oli myös makeampi. Omia leipiäni en tällä ensi yrittämällä makeuttanut rusinoiden tuoman makeuden lisäksi lainkaan, mutta hunajaa voisi kokeilla seuraavalla iteraatiolla.

Mistähän muuten alkuperäisen leivän tummempi väri tulee, jostakin siirapista? Ja mitähän jyvämäistä settiä voisin heittää taikinan joukkoon? Karkeiden ruisjauhojen ja rouheisen sämpyläjauhojen kiva purutuntuma ei vielä tyydyttänyt. Summa summarum... rivien välistä voinee lukea, että olen todella innostunut onnistuneesta ensiaskeleestani resepti-iteroinnissa. Leipäset ovat todella maukkaita, mutta se ei tällä kertaa riitä, kun leipurimestarilla on erittäin fokusoitu visio. ;) Ihan harmittaa, kun tiedän etten voi ihan pieneen hetkeen vielä seuraavaa kierrosta toimittaa (en näet syö leipää joka päivä, ja tästäkin satsista pakastettuja ruisleipäsiä riittää vielä hyvän aikaa). Vaan onpa aikaa pohtia muun muassa tuota jyväjuttua... vinkkejä otetaan vastaan!

Viimeinen suupala Lagkagehusetin leipää (Köpiksessä)...
Kuva kokonaisesta leipäsestä löytyy linkin takaa.

Ja hei, olen lanseerannut hissuksiin konseptia, jossa ruokabloggauksen jo monia aisteja puhuttelevaan kontekstiin tuodaan uusi ulottuvuus... musiikkisuosituksia resepteille! Tälle jäljennösleivälle sopiikin mainiosti Sonata Arctican Replica! :D Vaikkakaan tämä kopio ei ihan niin toivottomissa fiiliksissä ole.

Köpiksen ruisunelmat, iteraatio 1
(2 pellillistä)

0.5-1 dl ruishapanjuurta
3 dl karkeita ruisjauhoja
2 dl sämpyläjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
0.5 tl kuivahiivaa
1 tl suolaa
3 dl huoneenlämpöistä vettä
2 dl rusinoita
reilusti seesaminsiemeniä

Sekoita kuivat aineet: jauhot, kuivahiiva ja suola. Lisää ja sekoita joukkoon vesi ja hapanjuuri. Peitä taikinakulho esim. hedelmäpussilla tai muovikelmulla, ja anna seisoa huoneenlämmössä noin 16 tuntia. Taikina on tällöin kohonnut ilmavasti kuplitellen, ja rakenne on puuromaisen tahmea.

Kääntele taikinan joukkoon rusinat, ja odottele vielä 2 tuntia. Ota sitten esille syvä lautanen, ja kaada siihen runsaasti seesaminsiemeniä. Sekoita puuromainen taikina, ja nostele siitä lusikallinen kerrallaan seesaminsiementen päälle leivitettäväksi. Eli taikinamöykky peitellään ja pyöritellään varovaisesti siemenissä. Sitten vain nostetaan kämmenelle, muotoillaan tasaisesti hieman litteäksi puikulaksi ja asetetaan leivinpaperin päälle. Peitä leipäset leivinliinalla, ja malta vielä 30 minuuttia. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Ennen uuniin menoa.

8.5.2012

Keltainen porkkanakeitto

Sosekeitot ovat hyviä, mutta esimerkiksi juureksista valmistaessa kypsäksi keittely ottaa oman aikansa. Siksi ilahduinkin, kun kaupassa tuli vastaan euron tarjouksena puolen kilon porkkanasosepaketti. Erityisesti huomioni kiinnittyi läpinäkyvän pakkauksen paljastamaan keltaiseen väriin. Ihmettelin, että onpa kirkkaan väristä lanttusosetta, mutta kyseessä olikin keltaisista porkkanoista valmistettu pyree.

Valmiista soseesta soppa syntyikin työpäivän jälkeen ripeästi. Makua tuo rakuuna, ja suutuntumaa saadaan pienen pienistä sipuli- ja paprikakuutioista. Nämäkin olisi voinut lopuksi soseuttaa, mutta itse halusin jättää nämä pienet pehmeät sattumat keittoon sellaisenaan, pientä purutuntumaa tuomaan.

Dagen efter -soppa-annoksen nautin kylmänä,
ja päälle annostelin reilusti maustamatonta jugurttia.

Keltainen porkkanasosekeitto

500 g porkkanasosetta
100 g sipulia
100 g paprikaa
2 rkl sitruunamehua
2 tl kuivattua rakuunaa
suolaa
mustapippuria
hunajaa
vettä
(maustamatonta jugurttia)

Kuutioi sipuli ja paprika pieneksi. Kuullota kuutiot (seesamöljyssä). Lisää sitruunamehu, rakuuna sekä porkkanasose, ja annostele sopivasti vettä. Anna kuumeta kiehuvaksi, ja mausta suolalla, pippurilla ja hunajalla. Nauti kuumana tai kylmänä, ja lorauta päälle halutessasi hieman maustamatonta jugurttia (toimii myös sekoitettuna).



6.5.2012

Hedelmäinen banaanileipä

Juujuu, banaanileipä, otto satakahdeksantoista ja puoli... Mutta asia nyt vain on niin, että pidän älyttömästi vanhan kunnon banaanileivän (eli -kakun) mausta, ja erilaisilla makukomboilla varioiden tähän tuoksuvaan herkkuun ei mitenkään pääse kyllästymään. Vaikka sitä siis tekisi harva se viikko. Niin, ja täällähän sitä tehdään!

Läpileikkaukseen sattui sopivasti viikunan pala pilkkuineen.


Vaan millä mauilla tällä kertaa pelattiin? Käsi osui maustevarastolla avattuun piparkakkumaustepussiin, joka siis sopii todella hyvin banaanin kanssa, ja menin sitten sekoilemaan ihan jouluisiin mausteisiin. Toukokuussa! Koivujen ollessa hiirenkorvilla! Ei tämä nyt ihan vahvasti mennyt sesonkimielessä. Mutta kun kerran olin talvisiin makusuuntiin eksynyt, vahvistin homman vielä käyttämällä seassa kuivattuja hedelmäpaloja. ;)

Mutta, mutta! Maku ei kaikesta analysoinnista huolimatta ajanutkaan minua penkomaan tonttulakkia kaapin kätköistä. Banaanin maku on tässä sen verran vahva, että vaikutelma ei mausteisuudesta huolimatta karkaa liiaksi Korvatunturia kohti. Hyvä näin. Ja tosi hyvää muuten olikin.

Hedelmäinen banaanileipä

3 dl sämpyläjauhoja (sellaisia rouheisia)
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
(2 tl kanelia)
(2 tl piparkakkumaustetta)
0.5 tl suolaa
1 dl kuivattuja hedelmäpaloja (taateleita, aprikoosia, luumua jne.)

4 banaania (kypsän ruskettuneita)
1 muna
0.5 dl maitoa

(1 rkl mantelirouhetta pinnalle)

Sekoita kuivat ainekset keskenään kulhossa. Painele banaanit haarukan avulla muusiksi toisessa astiassa, ja sekoita joukkoon myös muna ja maito. Yhdistä sitten kuivat ja kosteat ainekset, ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan. Jos kaappien kätköistä löytyy mantelirouhetta, ropista sitä hieman leivän pintaan. Paista 180-asteisessa uunissa 45-50 minuuttia. Testaa kypsyys tikulla.


Banaanileivässä on mahtavan mehevä suutuntuma.

4.5.2012

Pippurimakrillia ja fetasalaattia

Kesän lähestyessä ja auringonpaisteen lämmittäessä kylmät salaatit alkavat taas maistua paremmin. Ja kun nyt äskettäin olin työmatkalla Kreikassa, teki mieli palata Välimerellisiin fiiliksiin fetasalaatin siivin. Salaatin raaka-aineet on kuitenkin valittu lyhyen kaavan mukaan, fetan seurana on ainoastaan tomaattia. Maustamisessa onkin sitten useampi elementti, oreganoa ja muita kuivattuja yrttejä sisältävän, nimenomaan kreikkalaista salaattia varten tarkoitetun, mausteseoksen lisäksi hienonsin tuoretta minttua. Näiden perään vielä pari kiepautusta pippurimyllystä ja loraus valkoviinietikkaa ja hyvää oliiviöljyä.


Koska salaatin oli määrä tyydyttää nälkää ihan pääruokana, suuntasin vielä kauppaan eläinproteiiniostoksille. Sivuunhan sopisi vaikka pannulla paistettu broilerinfilee. Lihaosastolla inspiraatiota hakiessa huomasin kuitenkin pippurimakrillifileet. Eipä tarvinnut sitten liata sitä paistinpannuakaan. :) Oli kyllä hyvää, pitkästä aikaa makrillia! Ja tuli muuten taas roppakaupalla omega kolmosia!

2.5.2012

Puuropaistos hedelmä-marjasydämellä

Mitä tapahtuu, kun syyssesongin himottu herkku omenahyve ja terveellisiltä aamupaloilta tuttu mustikka-kaurapuuro kohtaavat toisensa keväisissä tunnelmissa? Syntyy ravitsevan viljaisa paistos, jonka sisuksiin kätkeytyy yhtälailla eksoottinen kiivi kuin pakkasesta poimitut mökkimustikat ja -vatut. Hurrrrjan hyvää paitsi jälkkärinä myös väli- tai aamupalana. Puuropaistos!

Resepti-idean löysin Myllyn Parhaan sivulta nimellä kaurapaistos (Arja Savela, Myllyn Paras Oy). Puolittamisen lisäksi muokkasin ohjetta taas hieman, ja käytinpä hiutaleina sekä kauraa että neljän viljan seosta. Ja koko komeuden päälle vielä hunajatuubin tervehdys.

Näin hurmaavat värit päätyivät paistoksen kätköihin!

Uunista ulos tulleena.

Puuropaistos hedelmä-marjasydämellä
Muunnelman alkuperäisversio: kaurapaistos (Arja Savela, Myllyn Paras Oy).

2.5 dl puurohiutaleita (kaura tms.)
hedelmiä, marjoja ja/tai hilloa (kiiviä, mustikoita ja vadelmia)
2 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria
1 rkl sokeria
ripaus suolaa
(juoksevaa hunajaa)

Voitele uunivuoka, ja mittaa pohjalle 1.5 dl hiutaleita. Ripottele hiutaleiden päälle reilut kouralliset pilkottuja hedelmiä ja marjoja. Mittaa pinnalle vielä 1 dl hiutaleita. Sekoita sitten maidon joukkoon vaniljasokeri, sokeri ja suola, ja kaada seos uunivuokaan. Kypsennä paistosta 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, tai kunnes pinta alkaa saada väriä. Tarjoile lämpöisenä ja valuta annoksen päälle hieman hunajaa.

Lautasella. Ja ihan takareunan vatut ja mustikat päätyivät
annokseen uunin kautta kulkematta, jos joku ihmettelee. ;)