29.4.2012

Mehevät minttu-kaakaomuffinit

Olen aikaisemminkin päivitellyt maitorahkan kulutustani, joka siis on määrällisesti varsin huimaa. Rahkapurkkeja saa kantaa kaupasta lähestulkoon selkä vääränä, luulevat varmaan kassalla, että ruokin jotain bodaajamiesten kerhoa. :D Mutta tuo nyt vaan sattuu olemaan tällä hetkellä suosikkimaitotuote, jonka monipuolisesta hyödyntämisestä opiskelen koko ajan lisää. Paitsi ihan rahkaan, maitorahka sopii tottakai moneen makeaan herkkuun: juusto- ja rahkakakkuihin, piirakoiden ja pullien täytteeksi ja ihan vain taikinoita mehevöittämään. Ja onpa sitä suolaisten annosten ja piiraiden sidosaineena kokeiltu myös!

Rahkamuffineja, minttumuffineja, minttu-suklaamuffineja,
kaakaomuffineja, vadelmakuppikakkuja... Näitä oli taas vaikea nimetä,
kun tärkeimmän mainostettavan ominaisuuden valinta oli näin kinkkinen.

Leivonnaisten taikinaan lisättynä maitorahka tuo ihanan mehevän rakenteen. Täydellinen esimerkki mehevyydestä on äskeittäin leipaistu appelsiini-unikonsiemenkakku. Samantyyppistä suutuntumaa on myös nyt uuniin sukeltaneissa kaakaomuffineissa, joihin silppusin tuoretta minttua. Aah...
Minttu & suklaa on kyllä makuyhdistelmä, joka ei petä koskaan. Pätkis, After Eight, jne... nämä muffinit ovat kotoisin samasta makumaasta.

Minttupuska lähti muuten kaupasta kyytiin ihan puhtaasti heräteostoksena. Oli tarjouksessa, ja ajattelin koettaa, josko se parvekepuutarhaan istutettuna jo kestäisi kevätilmoja. Ihanaa päästä taas puutarhapuuhasteluihin, vaikkei oikeata omaa pihaa olekaan. :) Ja kyllä huomaa eron, kun voi käyttää minttuaromin tai kuivatun mintun sijasta ihan tuoretta yrttiä!


ILOISTA VAPPUA!


Mehevät minttu-kaakaomuffinit vadelmarahkakuorrutuksella
(18 pientä muffinia)

Muffinit
1 muna
1 dl sokeria
0.5 prk rahkaa (125 g)
1.5 dl vehnäjauhoja
0.5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 mm suolaa
kourallinen tuoretta minttua

Kuorrutus
0.5 prk rahkaa
1 rkl sokeria
kourallinen vadelmia

Vatkaa munat ja sokeri sekaisin, ja lisää joukkoon myös rahka. Sekoita toisessa kulhossa keskenään kaikki kuivat ainekset. Silppua minttu hienoksi. Yhdistä sitten kaikki ainekset huolellisesti sekoittaen, ja annostele taikina muffinivuokiin. Paista 180-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Sekoita kuorrutteen ainekset. Omat metsävadelmani otin suoraan pakkasesta, ja ajoin ne jäisinä tehosekoittimessa "rakeiksi". Lusikoi tai pursota täyte jäähtyneiden muffinien päälle. Jos haluat hifistellä, koristele vielä ropistamalla pari vadelmaa ja mintunlehteä muffinien niskaan.

27.4.2012

Appelsiini-mantelipullat

Näissä pullissa maistuu kardemumma, appelsiini ja manteli. Makumaailmaa on siis haettu taasen sieltä Lähi-Idän suunnalta, jonne joskus vielä haluaisin uskaltaa matkustaa. Pääsisi vihdoin tuota keittiötä autenttisessa kontekstissaan kokeilemaan. Pullat on siis tehty kaikessa yksinkertaisuudessaan kevyempään arkipullataikinaan appelsiininkuoripaloja ja mantelirouhetta annostellen. Muodoltaan syntyi kahdenlaista pullaa: korvapuustia ja kierteistä rinkulaa. Tosin taikina umpeutui kyllä melkolailla viimeisessä kohotusvaiheessa, mikä ei tosin menoa sinällään haitannut. Aromikasta vaihtelua kanelipullalle! :)

Näistä puusteista tuli todella pikkuruisia, kaulitsen
taikinan aina ihan liian isoksi ja ohueksi levyksi...
Ja tästä en poikkeuksellisesti vaan osaa ottaa opikseni.
No, aina voi sitten ottaa useamman pikku suupalan!


Appelsiini-mantelipullat

3 dl maitoa
1 ps kuivahiivaa
0.5 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
2 tl kardemummaa
0.5 dl sokeria
noin 6-7 dl vehnäjauhoja
50 g margariinia

appelsiininkuoripaloja
mantelirouhetta
sokerivettä voiteluun

Valmista ja kohota pullataikina normaaliin tapaan. Jaa taikina kahtia ja kaulitse levyiksi. Voitele levyt sokerivedellä (tai margariinilla) ja ripottele päälle appelsiininkuoripaloja ja mantelirouhetta. Kieritä ja leikkaa taikina korvapuusteiksi. Voit myös taittaa taikinan kahtia, leikata sen suikaleiksi ja pyöritellä suikaleet kierteisiksi rinkuloiksi. Paista 200 asteessa reilut 10 minuuttia.

20.4.2012

Kardemummakahvi

Olen viime aikoina kehitellyt lisää kahvikissan elkeitäni, ja pressopannu on saanut laulaa kohtuullisen usein. (New Yorkin reissun kahvittelut vauhdittivat myös tätä kehitystä kiitettävästi...) Olen aina pitänyt kahvista, mutten ole antanut sen juomisesta silti tulla ihan päivittäistä tapaa, vaikka joskus sitä voi saman vuorokauden aikana kaatua useampikin kuppi. Jotenkin en vain halua joutua siihen kierteeseen, ettei aamu enää jonakin kauniina päivänä käynnisty lainkaan ilman sitä kahvikupposta... Tai toisinpäinkääntäen haluaisin jotenkin säilyttää kahvinjuomisen ei-jokapäiväisenä hemmotteluhetkenä ja energiabuustina.

Kuvissa esiintyvä kardemummainen maitokahvi edustaa juurikin hemmotteluhetkeä parhaillaan (vaikkakin usein nautin kahvini ihan vain mustana). Pisteenä iin päälle oli vielä ylitse jääneen kermavaahdon hyödyntäminen kahvin kruununa. This is bliss! Kannattaa kokeilla kahvielämyksen maustajana myös esimerkiksi kanelia, minttu- tai appelsiiniaromia, jos näitä puteleita kaapeista löytyy.


Kardemummakahvi

2-3 osaa kahvia
1 osa kuumaa maitoa
kardemummaa
kermavaahtoa

Valmista kahvi normaaliin tapaan pressopannussa (tai keittimessä), mutta lisää porojen joukkoon hyppysellinen kardemummaa. Lämmitä maito ja sekoita se kahvin joukkoon. Tarjoa kahvi korkeasta lasista ja lusikoi päälle kermavaahtohattu.


18.4.2012

Broilerinmaksahöystö ja pari nuottia mandariinia

Ruokaharrastuksessa (no hei sitähän me kaikki harrastetaan, enemmän tai vähemmän omistautuneesti...) on monia ulottuvuuksia, joita olen aiemmissakin postauksissani pohtinut. Sitä nauttii tekemisestä ja tekemisen oppimisesta. Uutta oppii myös ruokakulttuureista, makujen yhteensopivuudesta ja ruoan vaikutuksista hyvinvointiin. Moni foodie on innoissaan myös visuaalisesta puolesta, ja valokuvaamista voisi kuvailla täydentäväksi intohimoksi. Jauhot pöllyävät kotikeittiössä, mutta myös ravintolakokemuksista oppii ammentamaan paljon enemmän. Ja lista sen kuin jatkuu...

Mutta sisäisen pikku kokkinsa löytänyt oppii ennen kaikkea itsestään. Ja tässä olen kokenut itse suurimmat ilonaiheet ja yllätykset. Ruokaan liittyy paljon tunteita, ja se linkittää elämässä koettuja hetkiä ja ihmisiä. Oma makuaisti kehittyy, ja vanhoista inhokkimauistakin voi tulla mieluisia, kun löytää oikean reseptin. Myös oman kropan ja virkeystilan suhde ruokaan selkenee, ja kuin vahingossa löytää itselleen sopivia vaihtoehtoja.


Viimeisin Heureka-hetkeni keittiön puolella oli broilerinmaksa. Tuo sana kuulostaa muuten julmalta kirosanalta! :D Sitä minä kuitenkin menin rohkeasti marketin pakastealtaalta kauhomaan, ja luottokeittokirjan neuvoilla osasin sen syötäväksi sitten valmistaakin. Minkään valtakunnan maksaa ei nimittäin koskaan aiemmin ole tullut kokattua... Kuten varmaan monella muullakin, maksa on ruokavaliossani näihin päiviin asti ollut yksi noista lapsuuden ei-niin-kultaisista muistoista. Tihrutin varmaan joka kerta itkua silloin harvoin, kun vanhemmat tuolla herkulla kiusasivat.

Mutta juu... makuaisti ei ole vakioitu... Ei maksa nytkään puraistessa suklaalle maistu, mutta herkullisesti valmistettuna se saa kyllä hymyn naamalle. Ja antaa rautaisannoksen energiaa ja pirteyttä! Broilerinmaksa taitaa muuten myös olla helpommin syötävä, eli miedompi vaihtoehto! Syömisen helppoutta tuo myös, ja siitä jopa nautinnon tekee, Meidän keittokirjan erästä reseptiä varioimalla toteuttamani annos, jossa paistellaan myös herkkusieniä, ja makua haetaan mandariinista ja soijakastikkeesta. Herkullista! Mitähän olisin tuumannut tästä kastikkeesta kersana... :D

Melkein tekee mieli soittaa äidille, ja kertoa, että olen vihdoin aikuinen ja nautiskelen maksaa vapaaehtoisesti, itkemättä ja irvistelemättä! Toisaalta tekee mieli salata koko maksansyömisjuttu, ja olla edelleen se pikku kiukuttelija.

Broilerinmaksahöystö mandariinin vivahteella (3-4 annosta)
Reseptin ainesosien kokoamisessa ja valmistusohjeessa on käytetty apuna Meidän keittokirjaa (Tammi, 2009).

300 g broilerinmaksaa
300 g tuoreita herkkusieniä
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl vettä
puolikas kasvisliemikuutio
1 dl kermaa
mustapippuria
1 mandariini (noin 3 rkl mehua)
1 rkl soijakastiketta

ohraa ja/tai riisiä
puolikas kasvisliemikuutio

Laita heti liemikuutiolla maustettu keitinvesi kiehumaan ohraa tai riisiä varten, ja kypsennä lisäke normaaliin tapaan. Pilko herkkusienet ja pilko broilerinmaksa. Taputtele maksan pinnalta enimmät nesteet pois. Laita pannulle aluksi sienet, joista haihdutetaan ensin enimmät nesteet pois. Lisää sitten hieman rasvaa, ja ruskista sienet. Lisää joukkoon maksa, ja paista keskilämmöllä välillä sekoitellen noin 3 minuuttia. Ripottele ja sekoita sienten ja maksan joukkoon jauhot. Lisää sitten vesi, liemikuutio ja kerma, ja anna höystön kiehua kannen alla 5 minuuttia. Mausta vielä pippurilla, mandariinin mehulla ja soijakastikkeella, ja tarjoile ohran tai riisin kera.

15.4.2012

Karpalovuokaleipä

Pääsiäispyhinä ehdin taas pienen tauon jälkeen leipaista leipää. Tai no, tämä limppu syntyy jotakuinkin itsestään, joten hädin tuskin kehtaa nimenomaan leipomisella lesota tämän kanssa. ;) Mutta aikaa ja suunnitelmallisuutta se kuitenkin vaatii muutamine vaiheineen.

Tällä kertaa jauhoina on tasamäärin ruista ja vehnää, ja sekaan lusikoin myös ruishapanjuurta. Leivän juju on kuitenkin kuivatut karpalot, jotka toimivat makeana yllätyksenä leivän seassa. Paistoastiana käytin leipävuokaa, ja kannen virkaa toimitti folio. Hyvin toimi mielestäni näinkin; aiemminhan olen tällä menetelmällä tekemäni leivät paistellut lasisessa uunipadassa.

Makeita, aavistuksen happamia sattumia... Om nom nom...

Jauhotetun kuoren rakoilu ja ryppyisyys puhuttelevat. :)
Tältä sen minusta pitää näyttää.

Karpalovuokaleipä (vaivaamaton)

4 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kuivattuja karpaloita
1.5 tl suolaa
0.25 tl kuivahiivaa
4 dl kylmää vettä
2 kukkuraista rkl ruishapanjuurta

Katso leivontaohje vaiheineen aiemmasta blogikirjoituksesta: Rapeakuorinen, vaivaamaton limppu. Siellä myös linkki alkuperäiseen reseptilähteeseen, jonka pohjalta ohjetta kulloinkin olen soveltanut.

Heti tuoreeltaan siivutettu osa, jonka kätkin pakastimen aarteeksi.

13.4.2012

Kylmä avokadokeitto kylmäsavulohella

Avokadon kanssa heilastelu ei ole aina ollut ihan ongelmatonta, mutta vihdoin uskaltauduin uuteen avokadokeittokokeiluun. Vahingosta viisastuneena keittelyt ja kuumentelut jätettiin sikseen, ja aineksista soseutettiin kylmäsavulohella höystetty kylmä alkupalakeitto... Joka ei kuitenkaan jättänyt kylmäksi!

Keitto oli oikein onnistunutta, tosin hieman suolaisen puoleista. Ja kylmäsavulohi ei tuossa kyllä auttanut tasapainottamaan... Vastaisen varalle reseptin muut ainesosat, keittoaines poislukien, voisikin tuplata.


Kylmä avokadokeitto kylmäsavulohella
(alkupala-annokset kahdelle)

100 g avokadoa
1-2 rkl sitruunamehua
1 dl maustamatonta jugurttia
3 dl vettä
1 ps Tom Yam -keittoainesta (Pirkka)
50 g kylmäsavulohta

Kiehauta vesi, lisää keittoainespussin sisältö ja jäähdytä. Soseuta avokadot, jugurtti ja sitruunamehu (esim. sauvasekoittimella). Lisää jäähtynyt Tom Yam -liemi, ja pyöräytä koko keitto huolella sekaisin. Anna jäähtyä ja maustua jääkaapissa vähintään puoli tuntia. Kuutioi kylmäsavulohi erittäin pieneksi ja ripottele annosten päälle.

10.4.2012

Oivallinen omena-punakaalisalaatti

En ymmärrä, miksen tee tämän tapaisia salaatteja useammin! Todella pienellä vaivalla syntyy maukas ja rapsakka salaatti, joka toimii sekä pääruoan lisäkkeenä että pienenä väliateriana. Ainekset vaan silpuksi ja maustavan kastikkeen kera jääkaappiin tekeytymään. Voilà!

Punakaalisalaattiin pilkoin omenaa, ja makeutta salaattiin toivat myös rusinat ja kuivatut karpalot. Maustekastike eli marinadi syntyi suoraan salaattikulhon pohjalle vispaten. Maustamisen ytimessä hunaja ja rosmariini.


Omena-punakaalisalaatti

175 g punakaalia
1 vihreä omena (190 g)
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
0.5 rkl hunajaa
0.5 tl rosmariinia
mustapippuria
1 kukkurallinen rkl rusinoita
1 kukkurallinen rkl kuivattuja karpaloita

Suikaloi punakaali ohuelti, ja pilko omena ohuiksi tikuiksi. Mittaa salaattikulhon pohjalle öljy, etikka, hunaja ja mausteet. Sekoita kastike vispilällä huolellisesti, ja lisää joukkoon kaali ja omena. Sekoita salaattiin vielä rusinat ja karpalot, ja anna makujen imeytyä jääkaapissa ennen tarjoilua.

8.4.2012

Piña Colada -piirakka

Mitä makeaa tarjotaan pääsiäisillanistujaisissa, kun vieraina on kourallinen nuoria, kenties salskeitakin, miehiä? Pullapohjainen rahkapiirakka, persikkaisen hempeä juustokakku tai sitruunamuffinit eivät kuulostaneet oikeilta vastauksilta. Sen sijaan ravistin hihasta Piña Colada -piirakan! Pääsiäisteemaa tukevat rusinat ja ananas maustetaan rommilla ja kookoksella.


Pitkäripaisessa asioidessani olin jo aiemmin kotiuttanut Pramian sitrusrommin, jota siis piirakka imaisi neljän ruokalusikallisen verran. Sitruksisuus sopikin tähän piirakkaan mainiosti. Ja jos on vain poikia vieraina, ei tarjottavia koristella turhilla krumeluureilla, (tosin en olisi koristellut muutenkaan) mutta pienen cocktail-sateenvarjon voi piirakan suojaksi kyllä avata! ;) Tätä nautittaessa musiikkisuositukset ovat Barry Manilown Copacabana ja Beach Boysin Kokomo.

Kokeilin tässä myös uutta taikinaviritystä makeaksi piirakkapohjaksi. Kananmunat on unohdettu ja sitovana nesteenä käytetään jugurttia. Leivinjauhetta on vain puolikas teelusikallinen, mielestäni kokonainen on joissakin piirakkapohjissa ollut liikaa. Ja... rumpujen pärinää... uusi suosikki taisi juuri syntyä. Mielestäni tästä syntyi todella maukas pohja. On makua, pehmeyttä ja ryhdikäs rakenne. Poissa ovat monesti piiraspohjissa häiritsevät ominaisuudet kuten kuivakkuus, rasvaisuus, mauttomuus tai liika kohoilu. Esipaistaminen oli ilmeisesti myös hyvä idea, eikä tämä taikina kettuilut uunissa yksinään, vaikkei mitään leivinpaperi-hernevirityksiä blind baking -vaiheessa käytettykään. :P!

"Baby why don't we go down to Kokomo.
We'll get there fast and then we'll take it slow.
That's where we wanna go, way down to Kokomo."


Piña Colada -piirakka

Pohja
0.5 dl sokeria
0.5 tl leivinjauhetta
1 mm suolaa
2 dl vehnäjauhoja
0.5 dl kaurahiutaleita
50 g margariinia
1 dl jugurttia

Täyte
1 dl rusinoita
5 rkl (sitrus)rommia
1 prk ananasmurskaa (227 g)
0.5 dl kookoshiutaleita
500 g soijajugurttia (Alpro)
0.5 dl vaniljakreemijauhetta

Sekoita sokerin joukkoon ensiksi leivinjauhe ja suola, ja sitten myös jauhot ja kaurahiutaleet. Nypi margariini kuivien ainesten kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää lopuksi jugurtti, ja sekoita taikina tasaiseksi palloksi. Kelmuta jääkaappiin.

Mittaa rusinat ja rommi kulhoon, ja anna imeytyä yön yli (tai jos lähdit hätäisesti liikkeelle, vähintään puolisen tuntia). Täytteen viimeistelet lisäämällä rommirusinoiden joukkoon valutetun ananasmurskan ja kookoshiutaleet. Sekoita vaniljakreemijauhe soijajugurtin joukkoon, ja sekoita jugurtti muihin täyteaineksiin vasta juuri ennen piiraan paistamista.

Painele pohjataikina voideltuun piirasvuokaan, ja esipaista 200-asteisen uunin toiseksi alimmalla tasolla 5-7 minuuttia. Lisää täyteseos, ja jatka paistamista vielä noin 20-30 minuuttia.

"At the Copa, Copacabana, music and passion were always the fashion..."

6.4.2012

Aivan erityinen appelsiini-unikonsiemenkakku

Vietin maaliskuun puolella yhden ihanan lomaviikon New Yorkissa. Se olikin ensimmäinen matkani Amerikan mantereelle, ja nähtävyyksiin ja kulttuuriin tutustuminen piti sisällään myös kulinaristista tutkimusmatkailua. Piti päästä maistamaan paikan päällä näitä eri medioista tuttuja ilmiöitä kuten bageleita, cup cakeja, maapähkinävoiherkkuja ja (jää)makukahveja. Aitoa New Yorkin juustokakkua toki myös! Pääruoilla oli muuten hämmästyttävän helppo palauttaa lomaruokavaliota tasapainoisempaan suuntaan, vaikka herkuttelu ja kahvittelu ilman muuta kuuluvatkin loma-agendaan! ;) Erityisesti kala-, katkarapu- ja mereneläväosastolla oli mielestäni todella monipuolinen tarjonta, ja lisäkkeinä suosittiin paljon eri tavoin herkullisiksi valmistettuja kasviksia, suurimoita, yms. Myös marjat maistuivat, etenkin ne karpalot (myös skonsseissa)!

Leivonnaisrintamalla maistoin myös uteliaisuuteni herättänyttä pilkullista kahvikakkua, jota oli tarjolla monessakin paikassa. Appelsiinin ja unikonsiementen yhdistelmä nyt vaan kuulosti semmoiselta jutulta, jota pitää maistaa, että tietää mistä on kyse. Ja muistinpa, että jenkkiruokablogeja selaillessa olin yhden tämänlaisen reseptin linkannut to do -arkistoonikin. Eli oli ihan pakko suorittaa testi, ja ottaa selvää, miltä autenttisen appelsiini-unikonsiemenkakun kuuluisi maistua. Ja... kyllä vain... aivan ihanaa!

Orange & poppy seed cake.



Nyt kotona lähdin sitten rekonstruoimaan tuota makuelämystä. Maitorahkasta mehevyyttä ammentavan taikinan kumosin pyöreään kakkuvuokaan, ja koko komeus kruunattiin vielä kermavaahtokuorrutuksella. Huippuhyvää! Suosittelen kokeilemaan tätä uudenlaista makuelämystä! Jenkeissä näitä unikonsiemenillä ja joko appelsiinilla tai sitruunalla maustettuja kakkuvirityksi oli monen muotoisia. Leipävuoassa paistettuja, kuorruttamattomia tai kuorrutettuja siivuja, täytekakkuslaisseja, muffineja ja kuorrutettuja cup cakeja, you name it.

Iloista Pääsiäistä!

Appelsiini-unikonsiemenkakku

2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 mm suolaa
3 rkl unikonsiemeniä
3 dl vehnäjauhoja

1 appelsiinin kuori raastettuna
2 munaa
1 dl maitoa
0.5 dl (oliivi)öljyä
250 g maitorahkaa

(kermavaahtoa kuorrutteeksi)

Mittaa kulhoon sokeri, leivinjauhe, suola ja unikonsiemenet. Sekoita huolellisesti, ja lisää joukkoon myös vehnäjauhot.

Lisää kuivien aineiden joukkoon kuoriraaste, munat, maito ja öljy ja sekoita esim. vispilällä huolellisesti sekaisin. Työstä seokseen lopuksi vielä maitorahka, ja kaavi taikina öljyttyyn vuokaan. Paista 180-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Käytä uunin toisiksi alinta tasoa (tai alinta, jos paistat kakun korkeassa torvivuoassa).

Jäähdytä ja kuorruta halutessasi kermavaahdolla. Kuviot saa pintaan pikkulusikkaa lappeellaan kieputellen.

Vuokaan kaadettuna taikina näyttää jotakuinkin tältä...


... uunista selviytynyt ja vuoasta jäähtymään
kuoriutunut kakku taas esiintyy näin...


... kermavaahtoasussa lopputulos näyttää tämmöiseltä...


... ja vihdoin viimein päädymmekin lautaselle. :)

4.4.2012

Punakaali-makkarapannu

Välillä mielihalut johdattavat tuttujen makujen pariin ja välillä ihan uusille poluille. Tällä kertaa oli kyse jälkimmäisestä, kun aterian päärooleihin kiinnitettiin tässä keittiössä ennennäkemättömät ainekset: bratwurst-tyyppinen maustettu makkara ja punakaali. Ja tähän tuntui vaan oikealta laittaa myös paprikaa, joka harvemmin saa minua innostumaan. Erilainen ja maistuva ruoka!

Kaupan vieraaksi jääneellä makkarakäytävällä vierähti aika tovi, kunnes valitsin viimein ateriaa varten Kivikylän kotipalvaamon Lemon-Chilli -erikoismakkaran. Oli mausteinen! Sitruuna ja tulisuus toimivat hienosti.



Punakaali-makkarapannu (3 annosta)

150 g Lemon-Chilli -makkaraa (mausteinen erikoismakkara)
100 g sipulia
400 g punakaalia
2 pientä porkkanaa
1 iso paprika
mustapippuria
1 laakerinlehti
4 neilikkaa
tuoretta timjamia, meiramia ja persiljaa

Leikkaa makkarat vinottain paksuiksi siivuiksi. Pilko sipulit ja porkkanat, suikaloi kaali ja paprika. Laita makkaraviipaleet kylmälle pannulle, ja aloita paistaminen miedolla lämmöllä. Lämmitä ja ruskista makkarat, ja siirrä ne sitten sivuun. Kuullota sipulit makkaraoista irronneessa mausteisessa rasvassa. Lisää kaali, porkkanat, pippuri, laakerinlehti ja neilikat. Anna hautua kannen alla puolisen tuntia. Lisää sitten paprikat, tuoreyrtit ja makkarapalat, kuumenna viitisen minuuttia ja tarjoile.

2.4.2012

Munakasrullatäyte: aurinkokuivattuja tomaatteja ja yrttituorejuustoa

Äskettäin muistikätköistäni pinnalle pompsahtanut munakakasrullailu sai nopeasti jatkoa, kun piti viedä suolaisia tuomisia illanistujaisiin. Aikaisemmalla kerralla täytteestä tuli esittelykelvottoman näköinen, joten nyt lähdin hieman eri linjoille maun suhteen. Valitsin yrttisen tuorejuuston ja maitorahkan seoksen, jota täydensi runsas määrä aurinkokuivattuja tomaatteja. Nam! Hyvin tekivät kauppansa. :)

Sellaiset täysikokoiset, eli jotakuinkin nyrkin kokoiset munakasrullaviipaleet saattaisivat juhlien pikkusuolaisena olla ei-ihan-paras idea. Iso pala erikoisen näköistä ja makunsakin puolesta arvoituksellista syötävää ei välttämättä innosta... Siksipä katkaisinkin munakaslevyn kahteen osaan ja käärin pienempiä, cocktailpalan kokoisia rullia! Nyt kaikki saivat huoletta maistaa ensin tämän parin haukkauksen palan, ja ottaa sitten useamman, jos maku miellytti.

Olin niin ovela, että leikkasin munakaspötköt jo kotona palasiksi ja
käärin sitten kelmuun kuljetusta varten. Juhlapaikalla nopea asettelu tarjoilulautaselle, ja tajusinpa kotoa ottaa mukaan vielä coktailtikkuja,
jotka iskin rullien niskaan. :)


Munakasrulla

Munakas
5 munaa
1 dl jauhoja
4 dl maitoa
0.5 tl suolaa
mustapippuria
(muskottipähkinää)
(kurkumaa värin vuoksi)

Täyte
200 g yrttimaustettua tuorejuustoa
250 g maitorahkaa
1 prk aurinkokuivattuja tomaatteja

Vatkaa munakasainekset huolella vaahdottaen sekaisin ja kumoa leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 200 asteessa 20 minuuttia. Pilko aurinkokuivatut tomaatit, ja sekoita täytteen ainekset. Leikkaa osa tomaateista isommiksi viipaleiksi, jotka asetellaan jonoksi munakaslevyn reunaan. Tästä jonosta tulee rullien keskus, ikäänkuin sushia kääriessä. Levitä täyte jäähtyneelle munakaslevylle ja rullaa. Palasiksi rulla kannattaa pilkkoa vasta juuri ennen tarjoilua, esim. hetken jääkaapissa muhituksen jälkeen.