31.3.2012

Lempeästi curryinen kana-kasviskeitto

Mieli teki mietoa mutta mausteista kanakeittoa, joten semmoistahan sinne ruokapöytään piti sitten saada! Tuli ihan mieleen yläasteajat, jolloin kouluruokasuosikkini taisi olla vähän tämäntyyppinen kellertävän kermainen keitto, jota nimenomaan lempeäksi ruokalistalla aina kehuttiin. Ja sitä se minusta onkin: täyteläisyyttä (jota itse annostelin ihanan pehmeällä soijaruokakermalla) ja curryn mausteisuutta, joka ei tässä kontekstissa jää mitään vaille, vaikka chilit tässä sivuutetaankin.

Perunaa, riisiä tai pastaakaan tämä keitto ei vaadi, vaan liemessä kypsyy roppakaupalla kasviksia ja herkkusieniä. Ja nyt ei kannata valita kevyttä, vaan ihan kunnon täyteläistä ruokakermaa (maito- tai soijapohjaista) ruokaisuuden ja maun takia! Namia!

Curryinen keitto...
Mitähän kielitoimisto sanoo tuosta sanasta... :P


Kana-kasviskeitto

500 g broilerin filettä (+ suolaa ja pippuria)
250 g herkkusieniä
100 g sipulia
400 g parsakaalia
3 pientä porkkanaa (125 g)
1 tl korianterinsiemeniä
1 rkl currya
pätkä inkivääriä
1 kasvisliemikuutio
1 l vettä
2 dl (soija)ruokakermaa

Suikaloi broileri ja pilko sienet ja kasvikset. Ruskista isossa paistokasarissa broilerisuikaleet kahdessa erässä, ja mausta ne kevyesti suolalla ja pippurilla. Toisen broilerierän loppukypsytysvaiheessa lisää joukkoon myös herkkusienet. Siirrä sitten kypsät broileri- ja sienipalat sivuun odottelemaan.

Kuumenna samassa kasarissa hieman öljyä, ja mittaa siihen korianterinsiemenet ja curry. Sekoittele hetken verran, ja kuullota sitten mausteissa sipulit. Lisää joukkoon myös pilkotut porkkanat ja parsakaalin varret. Hauduta 5 minuuttia, ja lisää loput mausteaineet ja vesi. Lisää kiehuvaan liemeen nyt myös parsakaalin kukinnot ja hetken päästä myös broileri ja sienet. Kukintojen lisäämisen jälkeen kiehuttelu-hauduttelua vaaditaan noin 3-5 minuuttia (tarkista kasvisten kypsyys). Lisää lopuksi ruokakerma, kuumenna vielä hetki ja tarjoile.


27.3.2012

Uusretroilua: munakasrulla

Munakasrulla, tuo kääretortun suolainen siskopuoli, on hauskannäköinen tarjottava. Munakaslevystä tulee erityisen näyttävä, jos sekaan ripsauttaa hieman kurkumaa tai paprikajauhetta. Myös pinaattia on tullut kokeiltua, jolloin saadaankin oikein keväistä viherrystä.

Munakasrulla on ruokabloggailussa jo vähän kuin retroilua...

Täytteestäkin saa helposti näyttävän, mutta urpompi onnistuu kyllä toilailemaan tämän osuuden... Tein nimittäin tuorejuusto-jauhelihatäytteen, johon makua tuli piparjuuritahnan lisäksi ihan vain suolasta ja pippurista. Herkullista... mutta aivan karmean näköistä. Täytteessä kun ei ollut mitään väriä antavaa elementtiä, ja lopputulos oli harmaan möykkyinen! Huh huh. :D Heitin sinne kyllä vielä mausteseosta, jossa oli hieman vihreää ja punaista, mutta eipä tilanne paljoakaan korjaantunut. Mutta kotonahan tätä vain syötiinkin. ;)


Munakasrulla

5 munaa
1 dl jauhoja
4 dl maitoa
0.5 tl suolaa
mustapippuria
(muskottipähkinää)
(kurkumaa värin vuoksi)

Vatkaa munakasainekset huolella vaahdottaen sekaisin ja kumoa leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 200 asteessa 20 minuuttia.
Jäähdytä, täytä ja rullaa.

25.3.2012

Päärynäkiisseli inkiväärillä ja rusinoilla

Päärynä ei ole koskaan ollut suosikkihedelmäni. Lapsena taisin pitää sitä omenan hassunmuotoisena serkkuna, joka maistui karvaiselle. Ja karvaisuus tarkoitti siis päärynän hieman rakeista suutuntumaa. :D Edelleenkin taidan suosia omenaa päärynän sijaan, mutta nykyään heviosastolta kyllä lähtee kohtuullisen usein päärynöitäkin kotiinviemisiksi. Tykkään päärynöistä erityisesti suolaisten aineosien kumppanina, vaikkapa juustotarjottimen raikastajana!

Vaalea herkkukiisseli: inkivääri-päärynä-rusina.

Jostakin temmoin sitten ajatuksen päärynäkiisselistä! Maustajaksi ideoin tuoreen inkiväärin, jota saa tähän raastaa ihan reippaan pätkän. Vaniljasokerin ohella tähän ei tarvita mielestäni muuta sokeria lainkaan, sillä makeutta kiisseli saa rusinadesistä. Itse käytin kookkaita, vaaleita sultanarusinoita, jotka olivatkin todella makeita kavereita. Ehdottomasti parhaimmillaan kiisseli oli viilennettynä (jäähtyi tuossa parvekkeella hieman jääkaappikylmää viileämmäksi), mutta sopii toki nauttia haaleanakin. Herkullista ja terveellistä!

Oikeasti halusin alunperin tehdä rusinasoppaa,
mutten kehdannut jouluassosiaatioiden vuoksi. ;)

Päärynäkiisseli
(noin neljä annosta)

2 päärynää
1 dl rusinoita
6 dl vettä
1 tl vaniljasokeria
2 cm tuoretta inkivääriä
2-3 rkl perunajauhoja + 0.5 dl kylmää vettä

Kuori ja kuutioi päärynät. Mittaa kattilaan vesi, ja lisää joukkoon päärynäpalat, rusinat ja vaniljasokeri. Raasta joukkoon vähintään peukalonpään kokoinen pätkä tuoretta inkivääriä. (Jos on aikaa, anna rusinoiden turvota ja makujen imeytyä kattilassa rauhassa. Ihan vaikka yön yli jääkaapissa.) Kuumenna kattilan sisältö, ja anna kiehua hetkinen. Sekoita perunajauhot kylmään vesitilkkaan. Nosta kattila pois levyltä, ja kaada suuruste ohuena norona kiisselin joukkoon samalla sekoittaen. Jatka kuumentamista kunnes ensimmäinen kupla nousee pintaan. Nosta kattila levyltä ja jäähdytä kiisseli (ulkona).

16.3.2012

Ruispalaleipää à la ruudut & tyynyt

Jauholeipurin hommat sopivat viikonloppuun, vaikka ajan löytäminen esimerkiksi monivaiheiseen leiväntekoon voi silloinkin olla hankalaa. Näiden ruispalaleipien annoin kohota jääkaapissa yön yli, mikä olikin kätevää. Muutoinkin tuli onnistuneet ja hyvänmakuiset leivät, joissa luonnetta tuovat anis ja ruishapanjuuri.


Leivissä oli tarkoitus maistua myös olut, jonka olin leipätaikinan nesteeksi varannut. Tämä aikomus unohtui kuitenkin totaalisesti... Vähän harmittaa, vaikka maukkaitahan nämä ovat näinkin. :D Parhaiten maistuvat sellaisenaan vain voideltuina tai juustosiivun kanssa (Valio Finlandia).

Tuoreina säilytin näitä keittiöliinaan käärittynä, ja kuoren rapeus säilyi mainiosti ilman sisäosan kuivumista. Osan leivistä laitoin välittömästi jäähdyttyään pakkaseen. Nämä, pakastepusseissa huoneenlämmössä sulaneet leivät eivät tietysti olleet rapeakuorisia, mutta sen sijaan vastassa olivat kuin tuoreet, ihanan pehmeät leipätyynyt. (Siihen juustosiivu päälle, pikaisesti mikroon, ja ah, millainen sulalla juustolla valeltu lämpöinen leipä.) Ihan kuin olisi leiponut kaksia erilaisia leipäsiä: rapeakuorisia ruisruutuja ja pehmeitä ruistyynyjä! :D En oikeastaan edes osaa sanoa kummalla tavalla nämä maistuivat paremmalle...



Ruispalat / Ruisruudut /Ruistyynyt
(2 pellillistä)

4 dl vettä (huoneenlämpöistä)
25 g hiivaa
1 dl ruishapanjuurta
1 rkl fariinisokeria
1 rkl aniksen siemeniä morttelissa rouhittuina
4 dl ruisjauhoja

1 tl suolaa
3 dl vehnäjauhoja

Sekoita kulhossa vesi, hiiva, juuri, sokeri, anis ja ruisjauhot. Anna kulhon seistä huoneenlämpötilassa peitettynä tunnin verran. Lisää ja sekoita huolella suola ja vehnäjauhot, ja laita kulho nyt peitettynä jaakaappiin, jossa se saa olla yön yli, noin 8-10 tuntia. Nosta taikina aamulla huoneenlämpöön tunniksi ennen leipomisen aloittamista. Kohonnut taikina on edelleen varsin tahmeaa, kuopaise kulhon reunat nuolijalla tms. Kaulitse sitten taikina runsaasti jauhoja apuna käyttäen levyksi tai kahdeksi litteäksi "pitkoksi", jotka leikataan terävällä veitsellä ruuduiksi. Nosta ruisruudut leivinpaperoidulle pellille, peitä liinalla ja kohota vielä 30 minuuttia. Paista leipäset 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.


14.3.2012

Tonnikalarahka... kyllä vain, luit ihan oikein...

Olen aiemminkin pohdiskellut tätä juttua ja tehnyt pientä kenttätutkimusta suolainen rahka -konseptista. Ja kun sitten iski järjetön himo saada rahkaa ja tonnikalaa, katsoin viisaimmaksi kuunnella kroppaani yhdistämällä nämä kaksi. Syntyi siis täyteläinen ateria, jossa maitorahka sitoo thai-kalakastikkeella ja chilikastikkeella maustettuna purkillisen tonnikalaa ja puoli pussillista pakasteherneitä. Myllystä vielä mustapippuria, eikä muuta tarvittukaan.


Aika erikoinen ateriaratkaisu? Ei tämä taida oikeen klassista pääruoan kuvausta täyttää, mutta minulle maistui paremmin kuin hyvin ruoan ja välipalan sekamuotona. :D Normaali ihminen nauttisi tämän varmaankin vaikkapa uuniperunan täytteenä. Niin tai näin, olen vahvasti sitä mieltä, että suolainen rahka, josta tämä on simppelin kalaisa esimerkki, on loistava idea. Tässä on aineksia vaikkapa seuraavaan uuteen ruokatrendiin!

Tonnikalarahkassani on muuten runsaasti proteiinia. Tonnikala, maitorahka ja hernekin ovat loistavia proteiinilähteitä, ja ne ovat muuten kaikki hyviä esimerkkejä proteiinirikkaista ruokaryhmsiä lihasektorin ulkopuolelta. Uskon myös vahvasti siihen, että ihmiskroppa on varsin fiksu kokonaisuus, ja se, että mieleni teki rahkaa ja tunaa, tarkoitti elimistöni kaipaavan kunnollista proteiinipotkua. Tiedä sitten mitä se tarkoittaa, kun mieleni tekisi myös alituisesti minttu-suklaajäätelöä... ;)


Tonnikalarahka
2 annosta sellaisenaan syötäväksi tai esim. uuniperunan lisäkkeenä

1 prk maitorahkaa (250 g)
1 prk tonnikalaa (150/200 g)
100 g pakasteherneitä
noin 1 rkl kalakastiketta
loraus tulista chilikastiketta
mustapippuria

Sotke ainekset sekaisin (anna makujen ja lämpötilojen tasaantua jääkaapissa pieni hetki jos ehtii) ja nautiskele.

11.3.2012

Pikkuruiset kaffimuffinit

Kokkailuharrastus voi helposti ryöstäytyä kokkailu-shoppailuharrastukseksi, jonka pauloihin joutunut himoaa milloin mitäkin keittiövälinettä ja apukojetta. Sauvasekoitin ja kattava vuoka- ja paistoastiavalikoima kuulunevat perusvarustukseen, mutta kun mieli halajaa parilapannua, taginepataa, jäätelökonetta, jne., on hyvä tsekata paljonko sitä säilytystilaa kämpässä onkaan. ;) Omassa kompaktin kokoisessa kaksiossa keittiön säilytystilat ovat kortilla, ja jokaista investointia on syytä miettiä nimenomaan tilakysymyksen kautta. Esimerkiksi edullisen taginen jouduin murhemielin jättämään kaupan hyllyyn, sillä se veisi aika ison siivun tilaa ja toisaalta ei sitä ihan jokapäivä tarvita (ja periaatteessa sen voi korvata muullakin padalla).


Kooltaan pienempiäkin tarvikelöytöjä on hyvä miettiä kaksi kertaa ennenkuin on liian myöhäistä, (ja siis hautaudut roinaan) mutta äskettäin löysin kyllä omasta välineistöstäni pahan puutteen! Valtuutinkin sitten itseni metsästämään pikkuisten muffinien paistamiseen soveltuvan muffinipellin. Itse asiassa löysin kuitenkin vielä kivemmat pikkuruiset silikonivuoat, ja koska ne vievät säilytyksessä vielä vähemmän tilaa, oli homma sillä selvä.

Pikkuvuokia testasin kahvin ja kaakaon makuisella muffinitaikinalla. Nesteenä käytin veriappelsiiniimehua, mutta suosittelisin mielummin maitoa, jotta aiemmin mainitut maut saisivat vahvemmat pääroolit (kuten oli tarkoitus). Hauskoja pikkusuupaloja!

Söpöt pikkuvuoat Tiimarista. Värimaailmassa kyllä toivomisen varaa...


Kahvimuffinit 18 pikkuruista muffinia
(normimuffinipellin saanee täyteen tupla-annoksella)

1 muna
0.5 dl sokeria
1 rkl oliiviöljyä
2 rkl pikakahvijauhetta
0.75 dl maitoa tai mehua

1.5 dl vehnäjauhoja
0.5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
0.5 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa joukkoon myös öljy, pikakahvijauhe (vie hetkisen, jotta liukenee) ja neste. Sekoita toisessa kulhossa keskenään kuivat ainekset. Yhdistä sitten kuivat ja kosteat ainesseokset ja lusikoi muffinivuokiin. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia (isompia muffineita noin 15 minuuttia).

9.3.2012

Rakuunaohrattoa, broileria & kuvakulmia


Aurinko paistaa ja lämmittääkin jo aika keväisesti, mutta lunta ja pakkasta on vielä sen verran, että talviset pataruuat maistuvat edelleen. Tämä ruoka on talvinen myös siinä mielessä, että yrtit ovat kuivatussa muodossa. Viime viikonloppuna syötiin siis reilulla rakuuna- ja persilja-annoksella maustettua tomaattista ohrattoa, johon upotin ison purkillisen hillosipuleitakin. Kuivatut yrtit olivat ohran seurana koko parinkymmenen minuutin kypsennysajan, joten ne ehtivät hyvin antaa maunsa nesteessä kylpiessään.

Ohrattoaterian proteiiniosana oli broileria, jonka paistoin samassa padassa, jossa sitten myöhemmin keitin ohran kypsäksi. Keskityin kerrankin broilerin huolelliseen ruskistamiseen (ilman turhia tökkimisiä yms. ja muistinpa antaa lihan lämmetäkin ennen paistamista). Maustamiseen riitti vain pieni suola ja pippuri. Ei muuten ollut tippaakaan kuivaa tai mautonta sellaisenaan! Puhtaat maut oikein valmistettuna... Aika iso ero siihen, kun seitsemisen (?) vuotta sitten keitin pannulla teollisuusmarinoituja broiskuriekaleita.

Kuvakulma 1: pääroolissa ruoka.

Kuvakulma 2: pääroolissa astia.

Kuvakulma 3: pääroolissa tabletti.

Rakuunaohrattoa & broileria
(ainakin neljälle)

500 g broilerin fileitä (maustamaton)
oliiviöljyä paistamiseen
suolaa
mustapippuria

140 g tomaattipyrettä
1 rkl kuivattua rakuunaa
1 rkl kuivattua persiljaa
8 dl vettä
1 kanaliemikuutio
2 dl ohrasuurimoita
1 lasipurkki hillosipuleita (190/320 g)

Kuutioi broilerin fileet, ja anna lämmetä huoneenlämpöisiksi. Kuumenna öljytilkka padassa, ja kypsennä kanapalat kahdessa erässä. Ruskista kuutiot ensin reippaalla lämmöllä, rouhaise myllyistä sitten hieman suolaa ja pippuria, ja hauduta kypsiksi kannen alla. Siirrä kypsät broileripalat lautaselle ja peitä foliolla ohraton valmistamisen ajaksi.

Kippaa tomaattipyree samaan pataan, jossa äsken paistoit broilerin, ja pyörittele sitä hetken verran kuumalla lämmöllä. Sekoita sitten joukkoon kuivatut yrtit, vesi ja kanaliemikuutio. Kuumenna kiehuvaksi ja mittaa joukkoon ohrasuurimot. Anna ohran kypsyä 15 minuuttia, lisää sitten valutetut hillosipulit, ja jatka sitten kypsyttelyä vielä 5 minuuttia. Sekoita lopuksi kanapalat ohraton joukkoon, tai kauhaise broiskua ohrattoannosten päälle sellaisenaan.

7.3.2012

Mustikkavispipuuro ja kuva-arvoitus


Puurorepertuaariini tuli mannan verran laajennusta, kun inspiroiduin Inkiväärihillo-blogia selaillessani vispipuuroajatuksesta. Yleensä haen puuroilla nimenomaan aamulla kaivattavaa kuitupotkua, mutta ei näillä tummilla mannasuurimoillakaan ihan nollille jäädä. Kuusi grammaa ravintokuitua sataa grammaa kohden on ihan ok, varsinkin kun vispipuuro voi myös olla jälkkäri! :D

Mannapuuroni joukossa vispiläkyytiä saivat myös pakastemustikat, ja aika komean väristä massaa tästä syntyikin! Vaan mistä mahtoi saada makunsa ja korean värinsä tämä keltaiseen päin taittuva punainen vispipuuro?

Arvoitusvispipuuro.

Perinteisempi mustikkavispipuuro.

Mustikkavispipuuro

1 l vettä
3 dl mustikoita
0.5 dl sokeria
0.5 tl suolaa
1.5 dl tummia mannasuurimoita
(kardemummaa)

Mittaa kattilaan vesi, mustikat, sokeri ja suola. Kuumenna kiehuvaksi, ja vispaa joukkoon mannasuurimot. Anna puuron kiehua välillä hämmentäen 7 minuuttia. Jäähdytä ja vispaa kuohkeaksi. (Mausta ripauksella kardemummaa.)

Ei, en syö puurojani pääasiassa viinilaseista. Kuvausannokset
ujutin kuitenkin Iittaloihin, jotta pääsisin harjoittelemaan näiden
upeiden värien vangitsemista valokuvauksen keinoin. :)

Wagner seinäruusuna.

5.3.2012

Clafoutis - arkinerokas Ranskasta

Clafoutis on ranskalainen jälkiruoka, jossa yleensä luumuja tai kirsikoita paistetaan pannukakkumaisen taikinan syleilyssä. Mielestäni puolitetut luumut tekevät tästä jälkkäristä todella näyttävän, mutta valmistusvaiheiltaan se on todella simppeli. Luumujen puolitus ja taikinan vatkaus, ja homma on hanskassa. Tai no, toivottavasti kuitenkin uunissa, ja hieman myöhemmin sitten suussa ilahduttamassa. :)

Luumujen kuoret halkeilivat uunissa. Rustiikkista vai mitä!

Luottokeittokirjasta löytyi clafoutiksen perusohje, jota lähdin sitten vatkuttelemaan. Vaan mitä ihmettä, pääsin siihen vaiheeseen, jossa neuvottiin lisäämään vehnäjauhot... joita ei kuitenkaan reseptin ainesosalistassa mainittu! Siinäpä sitten arvailet paljonko laitetaan... :D Vaan hätä ei ollut tämän näköinen, netti tarjosi taas hyviä vertailupaikkoja, ja ainakin lopputuloksen perusteella sopiva nesteen ja jauhon tasapaino löydettiin.

Reseptistä tuli siis edellä kuvatun, ja muutaman muun (teko)syyn nojalla oma vallaton sovellus. Eikä vähiten herkullisen soijapohjaisen ruuanlaittovalmisteen ansiosta, jolla korvasin yleisemmin käytetyn maidon tai kerman. Yksi seikka, mistä onnittelen muuten itseäni on se, että onnistuin vastustamaan kardemummakiusausta, enkä siis mennyt sitä lisäilemään. Epäilemättä se olisi sekaan sopinut, mutta kyllä nyt pitää jokin roti hommaan tulla... Onneksi kardemummalla ei ole muuten todettu erityisempiä terveydellisiä yliannostushaittoja. ;)

Maku on parhaimmillaan haalean lämpöisenä. Vaniljaisen
pehmeää taikinaa ja makean kypsää luumua... nam!


Clafoutis

300 g (6 kpl) luumuja
2 munaa
0.5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 mm suolaa
1 dl vehnäjauhoja
25 g margariinia
1.5 dl soijavalmisteista "ruokakermaa" (Alpro)
(voit korvata myös maitotuotteella)

(päälle tomusokeria)

Puolita luumut, poista kivet ja asettele ne leikkuupinta alaspäin voideltuun noin 20 x 30 cm uunivuokaan. Vatkaa kulhossa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vaahdon joukkoon myös vaniljasokeri, suola, jauhot ja sulatettu margariini. Vatkaa lopuksi joukkoon vielä soijavalmiste. Kaada taikina uunivuokaan, ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia. Koristeeksi voi koko komeuden päälle sihdata hieman tomusokeria.

3.3.2012

Suomi-ouzolla terästetty katkarapu-fenkolikastike

Mitäs tykkäätte kreikkalaisesta ouzosta? :D Minun makupalettiini anis sopii hyvin, ja enpä ouzohuikastakaan kieltäydy, kun vaan ajoitus on paikallaan. Meillä pohjoisessakin on oma anisviinamme, jota valmistaa Lignell & Piispanen. Tähän suomalaiseen vastineeseen tutustuin nyt ensi kertaa, ja pullon jämien kanssa pohdin josko siitä olisi iloa kokkailussakin.

No, Googlen johdatuksella kone taas savusi useaan otteeseen, kun tein asiaan liittyvän tutkimuksen esiselvitystyötä. ;) Joskus on mukava uppoutua vaikkapa jonkin vieraamman raaka-aineen kautta uusiin kokkailusfääreihin. Mikä raaka-aine sopii minkäkin kanssa, millä mausteaineilla niitä sävytetään, millä tavoin ruoka muuntuu eri kulttuureissa ja maanosissa, jne. Tällaisen polun kautta sävelsin sitten (oman keittiöni näkökulmasta) aivan uudenlaisen aterian, joka osoittautuikin nappisuoritukseksi. En keksi mitään parannettavaa! Ihan ihmetyttää että voikohan tämä toiste näin hyvin onnistuakaan...

Tuoreesta fenkolista hyödynnetään sekä mukula,
varsipätkät että tillimäiset lehdet.


Anisviinaa käytin siis katkarapu-fenkolikastikkeessa. Fenkolin nostin päärooliin, ja sen anismainen aromi saa juuri tarvitsemaansa vastakaikua ja tukea anisviinasta sekä aniksensiemenistä. Välimeren teemaan poimin mukaan vielä hieman oreganoa ja ripauksen cayennepippurin lämpöä. Makujen sitomiseen ja pehmentämiseen käytin soijapohjaista ruokakermavalmistetta ja lisäkkeenä ohrahelmiä. Maku on todella hyvässä balanssissa, ja eri vivahteita on juuri sopivasti. Anismainen aromi on se ykkönen, muttei suinkaan jyrää liian voimakkaana muiden sävyjen yli. Tykkään!

Arvatkaas mitä jännää riitti vielä yhdeksi duunilounaaksikin! :P

Katkarapu-fenkolikastike
(neljälle)

400 g fenkolia (1 iso mokkula hevi-osastolta)
50 g sipulia
150 g katkarapuja
1 tl oreganoa
0.5 tl anista
0.5 tl valkosipulijauhetta
cayennepippuria
mustapippuria
suolaa
3 rkl anisviinaa
1 dl soija- tms. ruokakermavalmistetta

Suikaloi fenkoli ja silppua sipuli. Kuullota ja hauduttele niitä sitten paistinpannulla pienessä öljytilkassa kunnes fenkoli on sopivasti pehmentynyt. Purutuntumaa saa jäädä, joten tähän menee viitisen minuuttia. Lisää pannulle myös oregano, aniksen siemenet, valkosipulijauhe ja hieman cayennepippuria lämpöä tuomaan. Lisää sitten katkaravut, anisviina ja ruokakerma. Kuumenna kiehauttaen ja huuda kanssasyöjät pöydän ääreen. Tarjoile ohran kaverina, vaikka kyllä riisi tai pastakin käy.