29.2.2012

Puolukkainen soijajugurttipiirakka

Minä taisin oppia villinä huhuna liikkuneen tiedon soijajugurtin uunissahyytymisestä (siis ilman kananmunaa) Chocochili-blogista. Erittäin kätevä vinkki muillekin kuin kasvissyöjille. Esimerkiksi juurikin allekirjoittaneelle, eli soijajugusta-hurjasti-pitävälle-sekasyöjälle, jolla ei nyt vaan aina satu olemaan kananmunia varastossa.

Soijajugurtista tuli tässä taloudessa kertaheitolla
kova kilpailija perinteiselle muna-rahkatäytteelle.


Kyllä, se hyytyi! Ja maistuikin hyvälle. Piirakan pinnalle ropsautin viimeiset pakastepuolukat ja piirakkapohja syntyi puolikkaasta paketista piparkakkutaikinaa. Piiras sai siis pohjavalinnasta mukavasti talvisia makuja, ja vaikka tämä epäilemättä toimisi vaikkapa pikkujoulusyötävänä, ei tästä sen liiempiä jouluruokaviboja tullut. Ja hyvä niin. Tägätään nyt kirjoitus kuitenkin myös joululle.



Puolukkainen soijajugurttipiirakka

250 g piparkakkutaikinaa
(tai muu piirakkapohja valintasi mukaan)

500 g maustamatonta soijajugurttia (Alpro)
0.5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1.5 dl puolukoita

Kaulitse ja painele piparkakkutaikina vuoan pohjalle ja reunoille. Ravista ja avaa soijajugupurkki. Mittaa sokeri ja vaniljasokeri suoraan jugurttipurkkiin, ja sekoita huolella. Kaada piirakkapohjan päälle. Ripottele sitten puolukat jugurtin päälle. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä.

27.2.2012

Jääkaapin siivousta, osa n+1

Arkiviikolla pääsee tai joutuu, ihan miten asian haluaa nähdä, toisinaan turvautumaan jos jonkinmoisiin kokkikikkailuihin. Kiire, puuttuvat ainesosat tai ylimääräiset ainesosat tuovat silloin kirjaimellisesti oman mausteensa soppaan. Omassa keittiössäni kohdattiin edellä mainituista jälkimmäisin haaste, kun jääkaapissa alkoi olla merkittäviä määriä sekalaisia jo-korkattuja tai muuten vain nyt-ois-jo-ehkä-hyvä-käyttää-mut -tuotteita. Jääkaapinsiivouspyttipannua pöytään siis!

Mitä siis oli tuhottavana? Kananmunia, ruohosipulia, paahdettuja paprikoita ja juustoa. Myös enää kahteen ateriaan riittävä annos ties milloin avatusta spagettipaketista kummitteli kuivakaapissa. Ihan toimiva kombo, melkein kuulosti ihan vartavasten suunnitellulta aterialta. Mac'n'cheese-tyyppistä spagettia keitettyjen kananmunien kanssa (joita siis rupesikin yhtäkkiä tekemään mieli) ja joukkoon ruohosipulisilppua ja paprikaa!

Hienot kananmunat ilman mustia reunuksia keitetään seuraavasti:
Anna kananmunien kypsyä kiehuvaksi kuumenneessa vedessä vain minuutin verran. Poista sitten kattila levyltä, ja anna munien kypsyä kuumassa vedessä 10 minuuttia. Sitten normaalisti kylmään veteen ja kuorimaan.

Lopputulema? Aika semiä. :P Juustoraastetta oli liian vähän, ja ateriasta tuntui puuttuvan jotakin. Olisipa ollut tuorejuustoa... Luulen, että sillä tämä setti olisi saanut tarvittavaa ilmaa siipien alle. Mutta hei, ihan hyvistä osasista tämäkin ateria koostui. Nälkä lähti, vaikkei reseptikirja tällä kartukaan. Ja huomio, huomio, tässä keittiössä ei synny hävikkiä, vaan kaikki raaka-aineet kulutetaan! Tällaisen taloudellisen ja vastuullisen periaatteen vuoksi voin hyvin syödä silloin tällöin maultaan vähän välttävämmänkin pyttisaterian. :)

25.2.2012

Nuuhkittavan hyvä appelsiini-kardemummavanukas

Vasta jälkeenpäin hogasin, että tästä vaniljakiisselin muunnoksesta tuli makumaailman puolesta jonkinlainen toisinto jokunen viikko takaperin paistelluista pannareista. Molemmat nimittäin sulostuttavat appelsiinin ja kardemumman aromeilla. Tämä jälkkäri kuitenkin nautitaan viileän vanukkaan muodossa lusikoiden. :)

Tämä on myös hyvä esimerkki sekä maku- että hajuaistia lempeästi hellivästä annoksesta. Annas olla kun menet noutamaan jääkaapissa jäähtynyttä vanukasta... Nuuh nuuh... Ja tätä syödessä kuunnellaan ehdottomasti Jukka Pojan ja Jenkkarekan Lempee-biisiä. Rauhaa ja rakkautta! Miksei muuten ruoille anneta juomasuositusten lisäksi myös musiikkisuosituksia? Saataisiin yksi aisti lisää kokonaisvaltaisesti oikeaan tunnelmaan.

Teematilpehöörillä somistellen... :)


Appelsiini-kardemummavanukas
(2-3 annosta)

5 dl kylmää maitoa
1 kananmuna (kylmä)
2 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
0.5 tl kardemummaa
puolikkaan appelsiinin kuori

Riko kananmunan rakenne, ja sekoita siihen maitotilkkaan liuotetut perunajauhot. Sekoita joukkoon loputkin ainekset. Lämmitä liedellä kiehumispisteeseen koko ajan hämmentäen, ja nosta pois levyltä kun ensimmäiset kuplat ovat nousseet pintaan. Tarjoile jääkaappikylmäksi jäähdytettynä. Kuoren syntymisen estät ripottelemalla päälle hieman sokeria.

22.2.2012

Pikkusuolaisten aatelia:
Ruohosipuli-katkarapumuffinit

Tartuinpa taas jauhosormineni Sirpa Talkan leivontakirjaan Makeaa ja suolaista puutarhasta. Post-it -lapuilla merkityistä resepteistä kaikkein akuuteimpana vuoroaan odottelivat yrttiset katkarapumuffinit, jotka kuulostivat ja näyttivät kertakaikkisen herkullisilta. Tuunasin kyllä reseptiä jonkin verran, ja käytin vaihtoehtoina tarjotuista tillistä ja ruohosipulista valitsin jälkimmäisen. Muutoksia on jauhojen laadussa, muutamien ainesosien määrissä sekä paprikassa. Tuoreen paprikan sijaan käytin lasipurkissa myytäviä paahdettuja, kuorettomia paprikoita. Paahdettujen paprikoiden tiivis maku ja mehevä koostumus sopi näihin hyvin.


Muffinit onnistuivat kaikin puolin loistavasti, tekisi mieli jo pyöräyttää uusi satsi! :D Katkarapujen, kermaviilin ja ruohosipulin makusinfonia se vaan toimii. Harmiton asia, joka kuitenkin jättää minut kysymsmerkiksi, on muffinien väri. Omat leipomukseni saivat nimittäin jo aika nopeasti uunissa kauniin keskiruskean pinnan. Sisus on kuitenkin vaalea. Kirjan kuvassa muffarit taas ovat pinnastaankin hyvin vaaleita. Johtuuko ero uunista vai jauhoista? Ei uunini yleisesti ottaen kyllä ole mitenkään ruskisteleva... :D No, nättejähän nuo molemmat ovat.


Ruohosipuli-katkarapumuffinit (12 kpl)
Muunnelman alkuperäisversion lähde: Sirpa Talka, 2010. Makeaa ja suolaista puutarhasta. WSOY.

1.5 dl sämpyläjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 dl katkarapuja
1 dl paahdettua paprikaa kuutioituna
noin 3 rkl ruohosipulia silputtuna (kolmasosa puntista)
1 prk kermaviiliä
1 muna
0.5 dl oliiviöljyä
1.5 dl maitoa
(0.5 tl suolaa, jos sitä ei ole katkaravuissa eikä paprikassa valmiiksi)

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää sitten loput ainekset ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Öljyä muffinipelti, ja lusikoi taikina siihen. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Testaa kypsyys tikulla.


20.2.2012

Täydellinen pullapitko ja muita pullaideoita

Itsetehdyt, tuoreen pehmoiset laskiaispullat ovat ehdottomasti se juttu. Ja eipä tarvitse edes kiukutella hillo-mantelimassa -dilemmasta, kun kaikki saavat itse täyttää oman pullansa mielitekojensa mukaan! :D Huono puoli sen sijaan on siinä, ettei näistä pullaherkuista välttämättä ehdi tai muista räpätä kuvaa ennenkuin ne päätyvät parempiin suihin.


No, onneksi me väänsimme urakalla tupla-annoksen pullataikinaa, ja kuvattavaksi malttoi vielä selvitä pitkoksi leivottu pullasankari. Ja tulipas muuten onnistunut letti! Maltoin kerrankin letittää neljän letin riittävän löyhästi, ja tulos on hyvin kohonnut, tasainen ja juuri sopivasti paistunut pitko. Kypsyikin tasaisesti pehmeäksi. Pitkon taikinassa oli muuten rusinoiden lisäksi raastettua appelsiinin kuorta. Uskomaton tuoksu ja maku, kannattaa testata!


Pullataikina
(2 pellillistä pullia)

2.5 dl maitoa
1 dl sokeria
1 muna
2 tl kaardemummaa
0.5 tl suolaa
1 ps kuivahiivaa
75 g margariinia
vehnäjauhoja
+ rusinoita, ja paljon!

Leivo pullataikina normaaliin tapaan kädenlämpöiseen maitoon, ja kohota liinan alla kaksinkertaiseksi. Leivo pulliksi, pitkoiksi tai pyöräytä vaikka pullapohjainen piirakka. Kohota pellillä peitettyinä. Voitele sokerivedellä tai kananmunalla, ja paista 225 asteessa 10-15 minuuttia.


Pullaideageneraattori:
  • normipullat ja pullapojat
  • kaneli-, texas- ja dallaspullat
  • rusinapullat
  • appelsiinipullat (taikinaan appelsiinin kuoriraastetta)
  • vaniljaiset pullat (taikinaan vaniljasokeria)
  • marmeladipullat (kanelipullan tapaan, mutta voidellaan uuninkestävällä omena- tai vadelmamarmeladilla
  • pullapitkot letittäen
  • sahramipullat / Lucia-pullat
  • rahkapullat
  • pullapohjainen mustikkapiirakka (muista ehdottomasti päälle taikinaristikko)
  • voisilmäpullat

18.2.2012

Kana-katkarapunuudelit thaimaalaisittain

Teki mieli jotain puikoilla syötävää nuudeliruokaa. Teki myös mieli pakastimessa jo hetken hengailleita katkarapuja. Ja tekihän minun mieli testata korkkaamatonta thai-tyyppistä currytahnaakin, mutta ennen kaikkea teki mieli saada maittavaa sapuskaa ja nopeasti!

Ja saamani piti. Oikein korkojen kera, sillä lisäksi pataan pääsi broiskua, bambunversoja ja huippuherkkuja sokeriherneenpalkoja. Pöytään saatiin siis thaimaalaisia makuja höyryävää nuudelipataa.


Tykkäsin muuten kovasti keltaisen currytahnan (Pirkka) avulla syntyneestä makukombosta, jota siis täydensin vain kalakastikkeen ja kookoshiutaleiden avulla. Noiden kolmen maustamat bambuviipaleet maistuivat aivan taivaallisille! Ainoa miinuspuoli tässä ateriassa oli se, ettei suolan määrää sellaisenaan voinut säätää itse. Ruoan suolaisuus määräytyy nimittäin kalakastikkeen ja currytahnan annostelulla, en usko kovinkaan monen kaipaavan lisäsuolausta noiden jatkeeksi.


Kana-katkarapunuudelit thaimaalaisittain

250 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
1 prk (227/140 g) bambunversoja
2 rkl kookoshiutaleita
1-2 rkl kalakastiketta
2-3 rkl keltaista currytahnaa (esim. Pirkka)
200 g katkarapuja
300 g sokeriherneenpalkoja (sugar snaps, esim. Apetit)
(seesamöljyä paistamiseen)

kokojyvänuudeleita

Ruskista broileri pannulla seesamöljyssä. Lisää joukkoon bambunversot, kookoshiutaleet, kalakastike, currytahna ja tilkka vettä. Sekoita, ja hauduta kana kypsäksi kannen alla. Kiehauta samalla vedenkeittimellä vettä, ja kaada se nuudelien päälle kuumuudenkestävään kulhoon (valuta vesi myös pois parin kolmen minuutin kuluttua). Lisää sitten pannulle kanan ja bambunversojen joukkoon sekä (jäiset) katkaravut että herneenpalot. Kuumenna ripeästi ja sekoita lopuksi joukkoon vielä kypsät nuudelit. Nautiskele puikoilla.


15.2.2012

Mitä parahultaisin parsakaalisosekeitto

Pitää myöntää, että parsakaali päätyy tässä taloudessa pöytään yleensä pakasteena. Ja ei, en tarkoita jyrsiväni jäisiä broccolinuppuja, vaan päivittelen tässä sitä, että tuoreena parsakaalia tulee ostettua jostakin syystä todella harvoin. Ehkäpä siksi, että useimmin tuore parsakaali myydän kaupoissa pieninä, nuutuneen oloisina muovikelmuvirityksinä. Se näky masentaa, ja pakastealtaasta saa kuitenkin laadukasta kauniin vihreää kaalimuunnosta! Lidl oli kuitenkin tsempannut, ja sainpa kainalooni napattua komena puolen kilon jässikän viimeisen päälle tuoretta ja siksi niin houkuttelevaa parsakaalia!


Tuli muuten mieleen, että siinä missä ylikypsäksi keitelty kukkakaali oli lapsuudessa no-no, parsakaalista minulla ei ole mitään muistoja... Liekö sitä sitten ollut missään tarjolla, ainakaan kotona meillä ei varmasti ollut ikinä parsakaalia missään ruoassa. Ja kuitenkin meillä syötiin aina paljon kaikkia kasviksia. Nimenomaan tuoreena ja usein myös raakana. En tiedä onko yleistä, mutta esimerkiksi raaka kukkakaali oli (toisin kuin se kypsä serkku), ja on edelleen, mielestäni herkkua. Ylipäänsä kypsentämättömien kasvisten runsas syöminen on säilynyt minulla tapana, on kyse sitten marjoista, hedelmistä tai vihanneksista.

Alkuperäisen tarinan puolikiloinen parsakaali nyt kuitenkin päätyi keittopataan, vaikka aluksi mietin josko pykäisin jonkinmoisen broccolipastan. Soppailu vei kuitenkin pidemmän korren ja maustamiseen nykäisin pakastimesta kesän parvekeyrttisadon meiramia. Koska seesaminsiemeniä on edelleen hampurilaiskesteistä jäljellä, paahdoin niitä keiton päälle ripoteltavaksi. Hassua, miten paljon keiton päällä köllivät siemenet voivat tuoda lisää syvyyttä normiruokailuhetkeen... :) Ja extravaiva siementen paahtamisesta (samassa keittokattilassa ennen varsinaista sopankeittoa) on mitätön.



Parsakaalikeitto

500 g tuoretta parsakaalia
100 g sipulia
1 rkl seesaminsiemeniä
1 rkl seesamöljyä
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio (minusta pienempikin pala riittäisi)
tuoretta meiramia
0.25 tl muskottipähkinää
0.25 tl mustapippuria
2 dl maitoa

Pilko parsakaali, ja pidä kukinnot ja varsipalat erillään. Kuutioi myös sipuli. Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla, kohtuullisen miedolla lämmöllä. Poista siemenet pannulta.

Kuullota sipulikuutiot seesamöljytilkassa. Lisää sitten vesi ja kasvisliemikuutio, ja kuumenna kiehuvaksi. Kypsennä aluksi kovempia parsakaalin varsipaloja kiehuvassa liemessä 10 minuuttia. Lisää sitten kukinnot ja meirami, ja anna kiehua vielä toiset 10 minuuttia tai kunnes parsakaali on pehmennyt. Soseuta keitto sauvasekoittimella, mausta ja lisää maito. Kuumenna keitto vielä höyryävän kuumaksi, ja tarkista maku ja koostumus. Ripottele annosten päälle paahdettuja seesaminsiemeniä.

Keittoa kynttilänvalossa.

12.2.2012

Sydänystävysten punajuuripiiraat

Alkavan viikon tiistaina juhlitaan ystävänpäivää, ja aika moni on jo nyt viikonloppuna ottanut varaslähdön sekä sydänystävien että sydänkäpysten muistamisessa. Minusta suomalainen ystävänpäivä on hieno juttu. Muuallahan Valentine's Day on lähinnä rakastavaisten juhla, mutta meillä huomioidaan erityisesti ystävyys, ja laajeneepahan teema muuhunkin hyvän mielen ja ystävällisten eleiden harjoittamiseen.

Itse väkersin lehtitaikinasta punajuuritäytteisiä minipiiraita. Ikäänkuin cocktailpaloja. Täytteeseen pilkoin myös saksanpähkinöitä, ja päälle murustelin vuohenjuustoa. Ja oli muuten mahtavan makuinen tuo juustotiskiltä napattu iso rinkula, nam. Yrteistä punajuuren seuraksi valitsin rosmariinin, mutta myös timjami soveltuisi tähän loistavasti. Tai vaikka molemmat yhdessä.

Designin kanssa on vielä työstettävää. Hauskannäköisiähän nämäkin,
mutta mielikuvien tasolle ei ulkoasun suhteen ylletty. :P


Punajuuripiiraat

lehtitaikinaa (tai torttu- tai voitaikinaa)

kypsäksi keitetty punajuurta kuutioina
rosmariinia
balsamiviinietikkaa
suolaa
pippuria
vuohenjuustoa murusina
saksanpähkinöitä rouhittuina

Leikkaa lehtitaikina halutunkokoisiksi ja -muotoisiksi paloiksi. Paina muotilla tai leikkaa terävällä veitsellä taikinalevyjen sisäpuolelle mielesi mukainen kuvio. Älä kuitenkaan leikkaa koko taikinalevyn paksuuden lävitse. Painele kuvion sisäpuolelle haarukalla reikiä. Paista 225-asteisessa uunissa täysin kypsäksi, jos haluat piiraisiin kylmän täytteen. Jos taas haluat lämpimät piiraat, paista vain sen verran, että taikina kohoaa lehteväksi ja alkaa juuri ja juuri saada väriä. Painele kunkin piirakan ulkokehyksen sisäpuolinen osa lusikalla alas.

Sekoita punajuuri-vuohenjuusto-saksanpähkinätäyte mausteineen päivineen. Lusikoi täytettä piirakkakehyksien sisälle. Tarjoile sellaisenaan, tai jatka halutessasi paistamista ja tarjoa lämpiminä.

10.2.2012

Ihkut inkivääriskonssit

Jos pitää nimetä useimmin valmistamani leivonnainen, taitaa voittajaksi nousta skonssit. Ne valmistuvat nopeasti, ja esimerkiksi muffineihin verrattuna syntyy vähemmän tiskiä, kun ei tarvitse liata muffinipeltiä tai muitakaan vuokia. Ja ainesosaluettelokin on hyvin yksinkertainen, kaikki tarvittava löytyy käytännössä aina kaapeista ilman eri kauppareissua. Yleisimmin ex tempore -leivontaidea tyssää minulla kananmunien puutteeseen, mutta skonssit eivät kaipaa niitäkään!

Lasipurkissa ihanaisia inkivääripalasia.
Luottomyymälästäni näitä saa kilon paketeissa! :D

Pettämätön rusinaskonssiresepti, joka taipuu sekä makeisiin että suolaisiin skonsseihin, pääsi taas käyttöön. Rusinoiden sijaan taikina vain kätki sisäänsä inkiväärikuutioita. Veistelin niitä sellaisista pehmeistä, kuivatuista inkivääripaloista, joita myydään esimerkiksi etnisissä pikkuruokakaupoissa. (No, saattaa niitä joskus löytyä normimarketistakin, mutta yleensä todella pienissä pakkauksissa, sokeroituina ja törkeällä kilohinnalla...) Olen juuri nyt ihan koukussa noihin inkivääripaloihin, herkuttelen mielummin niillä kuin karkeilla! :D Toimii myös skonsseissa!


Inkivääriskonssit
1 pellillinen, ~10 kpl

3.5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa
1 rkl sokeria

50 g margariinia
1.5 dl maitoa
1 dl kuivattuja inkiväärikuutioita

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita keskenään. Lisää margariini joukkoon nokareina, ja nypi se kuivien aineiden kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä maito ja inkivääripalat. Sekoita nopeasti (älä vaivaa). Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja kaulitse noin 2 cm paksuksi levyksi. Irroita lasilla tai pyöreällä muotilla haluamasi kokoisia pyörylöitä. Paista skonsseja 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

7.2.2012

Popcornia ja propagandaa

Leffaillan, joka muuttuikin vaalitentti-illaksi (!!!), eväinä rouskuteltiin kahdella tapaa tuunattuja popcorneja. Ensimmäisen satsin joukkoon ravisteltiin garam masalaa ja kurkumaa, ja toinen satsi sai niskaansa pieneksi rouhittuja tumman suklaan palasia. Olikin pitkä aika siitä, kun olen viimeksi syönyt popcornia. Ja suklaiselle popcornille tämä oli kyllä ihka ensimmäinen kerta myös! Ei hassumpaa!

Ja siis joo, okei, vaalipropagandaa ei varsinkaan vaalien toisella kierroksella ja varsinkaan sosiaalisten medioiden ulkopuolella ollut juurikaan havaittavissa! :P

Suolaista ja makeaa.

4.2.2012

Naudanlihatagine taateleilla ja luumuilla

Naudanlihaa tulee ostettua aika harvoin. Ja yllätys, yllätys... Sitä ei sitten tule syötyäkään kovin usein. Niillä kerroilla kun nautaa ruokapöytään päätyy, on se useimmiten jauhelihan muodossa, vaikka myös vaikkapa huolella kypsytetty härkäruukku, johon tulee reilusti herkkusieniä ja hillosipuleita, (sen ohjetta en tänne muuten olekaan vielä laittanut) maistuu tälle tytölle. No, tämän esipuheen johdattelemana voinkin kertoa, että tuli oikein juhlallinen tunnelma kun pääsin kokkailemaan puolentoista kilon lihajötkäleen kanssa! Kyseessä siis reipas pala kotimaista naudan ulkopaistia.

Ruskistetut lihapalaset ja kumppanit juuri ennen
uuniin hyppäämistä (vesi vielä puuttuu).

Tämän 1.5 kilon laatulihapalan sain tuttavan kautta Vertti-maatilalta. Liha oli huolella raakakypsytetty, ja sen kanssa pääsi heti kokkaushommiin. Ulkopaisti on kenties parhaimmillaan ajan kanssa kypsytettynä pataruokana, joten pääsin sitten suunnittelemaan viikonlopulle ihanan uuniruoan. Makumatka suuntautuu Marokkoon, ja liha pääsi kypsymään lämpimissä mausteissa runsaan sipuli-, taateli- ja luumuannoksen kanssa. Heitäpäs tämä pata uuniin, lähde ulos pakkaseen reippailemaan ja nautiskele kotiin palatessa! Takuuvarmat punaposket ja hymysuut. :)

Tämä ruoka paranee vanhetessaan.
Tee reipas satsi, ja pistä annos tai pari pakkaseenkin.

Naudanlihatagine

1.5 kg naudan ulkopaistia (Hereford)
3 sipulia (300 g)
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl jauhettua kanelia
1 tl juustokuminaa (jeeraa)
1 tl kurkumaa
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
250 g kuivattuja taateleita
150 g kuivattuja luumuja
vettä
(manteleita, 2 rkl ruusuvettä)

Kuutioi liha ja suikaloi sipuli. (Paahda ensin mantelit kuivalla pannulla, keskilämmöllä.) Kuullota sipulit pannulla, ja ruskista sitten lihapalat muutamassa erässä. Kippaa pannulla valmistuvat sipulit ja lihaerät suoraan isoon uuniastiaan. Esimerkiksi kannellinen lasipata käy hyvin, mikäli ei omista vielä oikeata tagine-pataa. :( Rouhi korianterin siemenet morttelissa, ja mikäli vain maltat, herättele korianteri ja muut mausteet vielä kuumalla pannulla rasvatilkassa. Lisää kaikki mausteet ja pieni osa taateleista uunipataan. Sekoita ainekset, ja kaada pataan vettä niin paljon, että lihat peittyvät melkein kokonaan. Laita kansi päälle, ja anna padan kypsyä 175-asteisessa uunissa minimissään 1.5 tuntia. Lisää sitten luumut ja loput taatelit, ja kypsytä vielä 30 minuuttia. Ripottele päälle paahdettuja, pilkottuja manteleita, ja ropsauta halutessasi joukkoon myös hieman ruusuvettä. Tarjoile couscousin, perunoiden tai riisin kanssa. Korvaa osa couscousin kypsentämiseen tarvittavasta vedestä liemellä!

Tämmöinen puolentoista kilon jötkäle. Ensin paksuiksi siivuiksi,
ja sitten siivut kuutioiksi.

Ruuan esivalmistelut suoritettiiin ylevästi Tšaikovskin
Joutsenlammen tahdeissa. Meinasi siksi tulla kyyneleet silmiin,
vaikka sipulinleikkaamiselta suojauduinkin uimalaseilla. ;)

1.2.2012

Appelsiini-pannukakut & rahkapannarivuosipäivä

Innoitus appelsiininmakuisiin pannareihin löytyi säännöllisesti katsastamastani blogista Makunautintoja Mimmin keittiöstä. Resepti tuunautui omien maustamismieltymysten (kardemummaa piti lisätä... ;) ja jääkaapin sisällön perusteella. Miltei tyhjässä jääkabessa oli näppärästi juuri yksi rahkapurkki ja (vain) kaksi kananmunaa, jotka kaikki kolkuttelivat parasta ennen päivämääriään.

Samantapainen resepti löytyy blogistani muuten myös viime helmikuulta, jolloin rahkapannareita mausti bansku. Ja hahaa, miten onkin mahdollista, että postaan uuden rahkapannarireseptin PÄIVÄLLEEN vuoden kuluttua ensivedoksesta! Täysin suunnittelematon sattumus. :D

Mitä paksumpia, sen parempia! Kypsyminen ottaa tällöin oman
aikansa, mutta mieto lämpö estää palamisen, ja kääntövalmiuden
tunnistaa siitä, että pannari alkaa osoittaa hyytymisen merkkejä
ja reunatkin kestävät lastalla tökkimisen ja ujuttelun.


Tulos? Törkeän hyviä pannareita! Rahkapohjaiset taikinat ovat mahtavia. Ja tämä oli sen verran tanakkaa, että kardemumma asettui tasaisesti. Appelsiinin voimakkaat aromit kruunasivat makunautinnon. Om nom nom. Vaan nyt tuli ajatuskatko, onko pannukakku leivonnainen? Wikipediakaan ei nyt oikeastaan auta vedenpitävästi, vaikka kelpuuttaakin pannukakun tuolle listalle. Pannari valmistuu taikinasta, se ehkä puoltaisi sen luonnetta leivonnaisena, mutta enpä kyllä menisi intuitiivisesti pannareiden valmistusprosessia leipomisena mainostamaan... Anyone?! Vielä en ainakaan pistä leivonnaiset-tagia!

Ei-luomuappelsiinien (ja muiden sitrusten) kuoren käytön turvallisuus on muuten asia, josta kaipaisin enemmän luotettavaa tietoa. Periaatteessa en ole asiasta huolissani, koska aika harvoin kuorta loppupeleissä kuitenkaan syön, joten pahasti myrkytetettynäkään se tuskin vaikuttaisi kovin merkittävästi muiden tekijöiden rinnalla. Varmuuden vuoksi suosin kuitenkin erityisesti vieraita kestitessä luomukuorta, joskin esim. Hesarin äskettäisen jutun rohkaisemana tempaisin nämä pannarit ihan normiaplarista. Ja hei, hengissä ollaan, erittäin hyvävointisena. :D

Appelsiini-rahkapannarit
(5 paksua pannaria pienellä pannulla paistaen)

250 g maitorahkaa
2 munaa
1 dl vehnäjauhoja
0.5 dl sokeria
0.5 tl vaniljasokeria
0.5 tl kardemummaa
1 mm suolaa
0.5 appelsiinin rastettu kuori

Sekoita ainekset kulhossa tasaiseksi taikinaksi ja anna tekeytyä 10 minuuttia. Paista pannukakut öljytyllä pannulla molemmin puolin. Mieto lämpö toimii parhaiten, itse ruuvasin lieden neloselle (4/9).