29.11.2011

Glögisiepon jouluskonssit

Skonssit ovat hyviä aamupalaleivonnaisia (tai miksei iltapallallakin), koska ne valmistuvat nopeasti, eikä niiden tarvitse olla lainkaan epäterveellisiä. Pomminvarmat rusinaskonssit saivat nyt rouheisuutta sämpyläjauhoista, minkä vuoksi nostin leivinjauheen määrää (varmaan turhaan). Ja koska jouluun on alle kuukausi aikaa, nesteenä käytin glögiä... ja koska minulla oli nimenomaan glögitiivistettä, jatkoin sitä vedellä. Epäilemättä myös glögitiiviste+maito tai pelkkä juomavalmis glögi toimivat myös.

Sesonkifiilistelyä. :)

Hyviä! Hienovarainen joulun maku ja tuoksu, reilusti rusinaa ja rouhea purutuntuma! Maistuu aamukahvin (tai iltaglögin, terästetynkin) kanssa. Kokeilin myös appelsiinia, sitruunaa ja inkivääriä yhdistelevän hillomarmeladin kanssa, mutta plääh... Minä tykkään syödä skonssini ihan vain sellaisenaan. Jokainen toki tyylillään, oman makunsa mukaan.

Kynttelikönkin (taka-allala) olen kehdannut jo ottaa esille!


Rouheiset jouluskonssit
1 pellillinen, ~12 kpl

3.5 dl sämpyläjauhoja
3 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa

50 g margariinia
0.5 dl glögitiivistettä (kylmää)
1 dl vettä (kylmää)
1 dl rusinoita

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita keskenään. Lisää margariini joukkoon nokareina ja nypi se kuivien aineiden kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmät nesteet (1 dl vettä ja 0.5 dl glögitiivistettä tai 1.5 dl juomavalmista glögiä) ja rusinat. Sekoita nopeasti, älä vaivaa. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja kaulitse noin 2 cm paksuksi levyksi. Irroita lasilla tai pyöreällä muotilla haluamasi kokoisia pyörylöitä. Tai kaulitse isompi pyörylä, jonka voit leikata pizzaslaisseiksi. Paista skonsseja 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

27.11.2011

Viininlehtikääryleet säilykerasiasta

Kreikasta kohti Turkin ja Lähi-Idän akselia sivuavat maut ovat, kuten olen aiemminkin hehkuttanut, tämän tytön mieleen. Yksi tähän luokkaan kuuluva mieluisa maku on minttu, jota muissa keittiöissä käytetään useimmin jälkiruoissa. Idän suunnassa minttua käytetään maustamaan muun muassa riisitäytteisiä viininlehtikääryleitä... Mmm...

Alkupalalautanen.

Isomman normimarketin säilykehyllystä löytyy lasipurkissa säilöttyjä viininlehtiä, joista voisi kääriä omatkin rullat, mutta tällä kertaa päädyttiin nopeamman kautta valmisversioihin. Ostoskoriin lastattiin siis Palirria-merkkinen aitokreikkalaista käsityöruokaa lupaileva säilykerasia. Vähän jännitti mitä tuleman piti!

Ser ut så här.

No, purkista kuoriutui kymmenen herkullisesti maustettua viininlehtikääröä. Iso miinus kuitenkin siitä, että riisi oli todella puuromaista (toisin kuin rasian kuvassa), mikä ehkä jopa kannustaa tekemään kääröt ensi kerralla itse. Näistä riittää kahdelle henkilölle hyvät alku-tai napostelupalat. Hayley'n tarjoilemana kääröt nautittiin illan alkuun rapeiden maustekeksien ja pienen porkkanasalaatin kanssa. Ohuiden porkkanatikkujen pinnalle ripottelin rusinoita ja kuivatuista inkivääripaloista leikattuja kuutioita (tuo inkivääri on muuten ihan törkeän hyvää). Itämaishenkisillä mauilla täydennetty alkupalalautanen siis. :D

Puuromainen, mutta makurikas sisus näytti tältä.

23.11.2011

Makeita ja lämmittäviä tuliaislahjuksia

Hayleyn keittiössä on ollut aavistuksen hiljaisempaa viime aikoina. Syitä on oikeastaan kaksi... Ensinnäkin on ollut töihin, vapaa-aikaan ja opiskeluunkin liittyviä kiireitä ja tapahtumia, jolloin tarvetta on ollut lähinnä aamu- ja iltapalan valmistamiseen. Joulun alla kerääntyy vielä näitä kaiken maailman juhliakin! ;) Toinen syy tai selitys on se, että kun keittiössä sitten on tekemisen makuun päästy, ovat ruoat ja leivonnaiset usein olleet tuttuja, jo-blogattuja juttuja.

Mutta heitetäänpä tähän pari kuvaa menneen kesän ruokatuliaisista, joita minulla oli ilo vastaanottaa muutamilta matkailijoilta. Joulua silmällä pitäen onkin aihetta mainita, että ruoka-aiheiset lahjat ovat hyödyllinen, hauska, vastuullinen ja kestävä (sustainable) lahja läheisen ilahduttamiseen. Ostettua tai itse tehtyä vaikka reseptin kera!

Henkilökohtainen "klassikko", Harrodsin hedelmäteetä Lontoosta. :)

Laatuoliiviöljyjä Kreikassa lomailleilta. Lisäksi lajitelma huippuhyviä
hunajia ja kreikkalaisia mauste- ja yrttisekoituksia käyttövinkein.

Vaaleanpunaisessa paketissa ruusuvedestä makunsa saavia kreikkalaisia
lokum-makeisia. Pidän näistä aivan erityisesti (ja vastaavista mintunmakuisista
makeisista myös) ja ne olivatkin ns. ennakkotilattu tuliainen. ;)

19.11.2011

Rosmariininen possun sisäfilee &
viherretty persilja-rakuunamuusi

Viikonloppuruoaksi viljapossun sisäfileetä, uunissa paistettuna ja rosmariinilla maustaen. Sekoittelin haarukalla kasaan pikku marinadin, joka toi mukavat maut possulle. Liha myös onnistui loistavasti kypsyydeltään, sillä käytin apuna digitaalista paistomittaria. Tavoitelämmöksi asetin 67 astetta, jolloin sisäfilee on kyllä kypsää, mutta mehukasta. Minimissään lihan lämpötila olisi hyvä nostattaa 65 asteeseen, aivan kypsäkypsä tulos saadaan 70 asteessa.

Lisäkkeenä kuivatulla persiljalla ja rakuunalla viherrettyä pottumuusia. Ja kaiken kruunuksi vielä tujakkaa possun paistoliemestä vedellä ohentaen ja hieman Maizenan kastikeaineksella jatkaen pyöräytettyä kastiketta.

Om nom nom, mehevää! Paistomittarin käyttö kannattaa!

Ennen uunia, paistomittari on jo kyljessä kiinni!

Viikonloppuateria: possun sisäfilee muusin kera

Rosmariinipossufilee
porsaan sisäfilee (maustamaton)
1 tl suolaa
mustapippuria
1 rkl hunajaa
1 rkl soijakastiketta
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl öljyä
1 oksa tuoretta rosmariinia

Hiero suola ja pippuri porsaan sisäfileen pintaan. Sekoita sitten marinadin ainekset keskenään ja valele seos fileen päälle. Revi rosmariinin lehdet fileen päälle ja anna fileen lämmetä huoneenlämpöiseksi. Pyöräytä filettä liemessä pari kertaa lämpenemisen aikana tasaisen maun saamiseksi. Paista sitten filettä 175 asteessa kunnes liha saavuttaa 65-70 asteen lämpötilan (puolisen tuntia). Kiedo filee folioon ja anna vetäytyä 10 minuuttia ennen leikkaamista. Uuniastian pohjalle kertyneestä makuliemestä voit folioinnin aikana kyhätä pikakastikkeen. :)

Persilja-rakuunamuusi
jauhoisia perunoita
2 rkl kuivattua persiljaa
1 rkl kuivattua rakuunaa
suolaa
mustapippuria
margariinia
ruokakermaa

Keitä perunat kypsiksi, muusaa, mausta ja lisää loput ainekset. Voilà!

Leikkuulaudalla tapahtuu.

17.11.2011

Mokkainen vadelmatäytekakku isukille

Olipas kiva päästä vapain käsin ideoimaan klassista kunnon täytekakkua! Runsaudenpulasta huolimatta hallitsin itseni juuri ja juuri, eikä kakusta tullutkaan glögillä kostutettua suklaapohjaista vadelmilla, mustikoilla ja appelsiinimarmeladilla täytettyä ja sitruunaisella ja kahvinmakuisella kermalla kuorrutettua persoonallisuushäiriötä. :D

Maltti on valttia ja yksinkertainen on kaunista. Myöskään makuja ei saa olla liikaa. Kunniapaikalle nostin sitten vadelman, sillä pakkasessa oli vielä yksi reipas rasiallinen makeita metsävadelmia. Kostutukseen sitten luonnollisesti vadelmamehua, ja kerman ryydittämiseen tuorejuustoa. No, joku twisti piti tietysti saada, ja maustin puolet kuohukermasta (lue maitopohjaisesta kuohukasvirasvavalmisteesta) pikakahvijauheella, johon vielä lisäsin hieman kaakaojauhetta riittävän tummana erottuvan värin saadakseni.


Mitä siis saatiin? Mokkainen, mutta vadelmaisen raikas täytekakku. Klassinen, mutta kuitenkin piristävä uusi versio normikermakakusta. Tykkäsin, ja mikä tärkeintä, myös isä tykkäsi. Kolmen palan verran jo juhlapäivänä! Eli, kuten ehkä arvasitkin, kakulla juhlistettiin ja muistettiin isukkia isänpäivänä 13.11.2011. :)

Kakkupohja paistui pienessä sydänvuoassa.
Vastaa noin 20 cm pyöreää irtopohjavuokaa.


Mokkainen vadelmatäytekakku

Sokerikakkupohja 20 cm vuoka, 3 kerrosta
(2.5 dl) 4 munaa
(2.5 dl) sokeria
(2.5 dl) vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Riko kanamunat (4 kpl) lasiin ja ota vielä kaksi samanlaista lasia, joista toiseen mittaat kananmunien tilavuuden verran sokeria ja toiseen jauhoja (+ leivinjauhe). Vatkaa huoneenlämpöiset munat sokerin kanssa vaahdoksi, ja siivilöi ja sekoita taikinaan sitten kuivat aineet. Kaada voideltuun irtopohjavuokaan ja paista 175-asteisen uunin alaosassa 30-40 minuuttia, varmista kypsyys tikulla. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan.

Kahvi-vadelmatäyte
4 dl vadelmia (villejä metsävadelmia pakkasesta, nam)
1 prk (2.5 dl) vispautuvaa "kermaa" (Flora kuohu)
sokeria + 1 tl vaniljasokeria
1 pkt (200 g) maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl pikakahvijauhetta
0.5 rkl kaakaojauhetta
1 dl vadelmamehua (kostutukseen)

Vispaa kerma ja mausta se vaniljasokerilla ja sokerilla. Notkista tuorejuusto ja kääntele se rauhallisesti kerman joukkoon. Erota puolet tuorejuusto-kermaseoksesta ja mausta se pikakahvi- ja kaakaojauheella (murskaa tarvittaessa pikakahvimurut hienoksi jauheeksi pienessä muovipussissa).

Kokoa kakku jo täyttövaiheessa suoraan tarjoiluastialle. Aseta pohjalevy kakkulautaselle, kostuta mehulla ja levitä kahvinmakuista kermaa kakkupohjan keskelle ja maustamatonta versiota renkaana kakun ulkoreunalle (huomioi kerman riittävyys ja käytä ensimmäiseen täytekerrokseen noin kolmannes!). Ripottele kerman päälle tasaisesti kolmannes vadelmista, ja painele ne kevyesti ikäänkuin upoksiin. Toista sama juttu toisen täytevälin kanssa. Asettele lopuksi vielä viimeinenkin kakkupohjan levy paikoilleen, ja kostuta sekin. Levitä sitten pintaan tasainen kerros maustamatonta kermaa ja pursottele loput kahvinmakuiset kermat nätisti ulkokehälle. (siivoa myös kakun ulkoreunan täyteväleistä mahdollisesti pursuvat kermat veitsen tai pikkulusikan avulla.) Sitten vain kakku jääkaappiin mehustumaan! Koristele pinta vielä vadelmilla juuri ennen tarjoilua.

Toinen täyteväli: normia ja kahvinmakuista kermaa.

Toinen täyteväli: vadelmia, vadelmia, vadelmia.

14.11.2011

Hätähousun kämmimuffinit

Omatekemät leipomukset ja kokkailut maistuvat monestakin syystä hyvin. Raaka-aine- ja reseptivalinnat on tehty omien mieltymysten mukaan, tietää tasan tarkkaan mitä ruoassa on ja kuinka se on valmistettu jne. Ja onhan valmistusvaiheessa sekaan aina laitettu aimo annos sitä yhtä kiistattomasti hyväksyttyä lisäainetta... hyvää kokkailufiilistä, jopa rakkautta? Arvosteluissa ei siis aina päästä välttämättä ihan puhtaasti objektiiviseen tarkasteluun.


Mutta toisinaan on kyllä myönnettävä, ettei ihan Strömsön malliin suju. Ainakaan joka kerta! Tällainen hölmöilyn sivumakua itseensä imaissut tekele syntyi, kun meikäläinen ryhtyi huippukiireessä muffininpaistoon (kyllä 30 minuutissa ehtii muffinit tekaista, popsia yhden tai kaksi välipalaksi ja juosta junalle, eikö vain). Kaikki näytti lupaavalta ainakin siihen asti, kun olin jo sekoittanut kuivat ja kostean aineet sekaisin, ja rupesin ihmettelemään, että mikäs maitorahkapurkki tuossa työtasolla istuskelee. No, se rahka olisi tosiaan pitänyt lisätä jo paljon aiemmin, ja ilmeisesti tästä loppuveivauksesta johtuen muffinien rakenteesta tuli hieman outo. Toinen kämmi taas tapahtui maustamisen kanssa. Tavoitteena oli piparinmakuiset muffinit, mutta eihän 2 tl piparkakkumaustetta ainakaan minun makuuni riittänyt ensinkään. Ja värikin jäi valjuksi. Höh! Ja tästäkin syytän kiirettä, en kerennyt lainkaan maistaa taikinaa, ja luotin sokeasti reseptin ilmoittaman määrän riittävyyteen.


Siispä uunista tupsahti ulos kalpeita, hyvin vienosti joulunmakuisia möykkymuffineja. Aikataulu kuitenkin piti, ja ehdin junaan! :D Ja ei ne muffinitkaan roskiin menneet, ihan hyvin maistui, mutta vieraille en kyllä lähtisi näitä tarjoilemaan. Seuraavalla kerralla varaan kunnolla aikaa ennen leipomispuuhiin ryhtymistä ja tuunaan reseptin esittelykuntoon. :P

12.11.2011

Talvea enteilevä karpalorahka ja muita marjastusjuttuja

Marraskuu on minulle lupa siirtyä talvisiin ja jouluisiinkin fiiliksiin. Kuitenkin ilman ihme haloota tai stressiä, itseasiassa päinvastoin rennosti tunnelmoiden. Glögit on korkattu ja piparkakkumausteet pöllyävät! Ja juurikin piparkakkumaustetta mukaan ripottelemalla syntyi mukavasti joulua kohti ohjaileva karpalorahka, jota myös herkullisella, paksulla vaniljakastikkeella piristettiin (soijapohjainen muuten, tykkäsin). Ja pistetään nyt tämän postauksen oheen myös muutama muu marjaisa herkkukuva. Yksi kesäinen, yksi syksyinen ja yksi talvinen marjastusherkku. Tällaisia tulee paljon popsittua aamu-, ilta- tai välipalana. Jälkiruokafiilikset ja ravitseva terveellisyys samassa paketissa!

Tårta på tårta -kattaus...


Talvinen karpalorahka

noin 1 dl karpaloita
250 g maitorahkaa
2 dl paksua vaniljakastiketta (Alpro soya: Dessert Vanilla Sauce)
2 rkl sokeria
1 tl piparkakkumaustetta

Aja karpalot sauvasekoittimella survokseksi. Lisää ja sekoita joukkoon muut ainekset. Anna makuuntua hetki jääkaapissa tai tarjoile vaikka heti.

Kesä: Vadelmia sitruunaisessa rahkassa.

Syksy: Mustikoita, puolukoita tuorepuurossa (ohrahiutaleita).

Talvi: Karpaloita ja hunajaa rahkassa.

10.11.2011

Intianmakuiset lohi-ohra-perunapiiraat (modernit vatruskat)

Sen jälkeen kun tutustuin vatruskoihin, (jotka siis ovat ikäänkuin pieniä piiraita, lihiksiä tai pasteijoita, joiden kuoritaikina tehdään muusatusta perunasta) ei mieli ole tehnyt lainkaan mitään peruspasteijaa. Pehmeä ja maukas perunataikina saa uunissa mielestäni sellaisen hienovaraisen makeuden, joka sopii minun makunystyröilleni. Aikaa vatruskoihin tai niiden muunnelmiin menee kyllä jonkin verran, välttelen usein näitä monivaihereseptejä, mutta minkäs teet. Tässä kun siis pitää keitellä ne perunat, ja sitten edessä onkin sama juttu täytteeksi tulevan riisin tai ohran kanssa. Lohenkin pitää olla kypsää, ja sitten vielä pitää askartelupaskarteluvaiheen jälkeen vielä paistaakin ne vekkulit. Huolettomimmin homma sujuu, jos mahdollisimman monta elementtiä löytyy aiempien aterioiden tähteinä!

Erilaisia ja erikokoisia kavereita mieltymysten mukaan.
Myös seesamin- ja auringonkukansiemenin koristeltuna.


Täytteeksi näihin perunaisiin piiraisiin laitoin suolatussa vedessä maustepippurien kanssa kiehautettuja ohrahelmiä sekä pakkaseen säilötyt uunilohen jämät. Lohen mausteina garam masalaa ja currya. Perunamuusiin ripautin hieman muskottipähkinää. Huippuhyvät, elegantisti mausteiset piiraat tulikin, suosittelen! Vatruskaresepti löytyy täältä. Tällä kertaa muuten kaulitsin taikinan täysin ilman jauhoja, kahden muovikelmun välissä. Ja huom, tämän taikinan koostumus on ihan eri kuin normitaikinoissa, jotka jauhoista pyöritellään. Käsittely siis toimii eri tavalla, mutta vaikkapa kelmuillen homma pysyy hyvin hanskassa.

Perunainen taikina ottaa nätisti väriä, tosin muutama nurkka
tummeni alkuun vähän liiaksikin pienen säätämisen vuoksi...
mutta onneksi ei sen suurempaa vahinkoa sattunut.

8.11.2011

Jännän äärellä: suklaa-punajuurikakku

Punajuuri suklaakakussa kuulosti niin jännältä, että sitä oli aivan pakko kokeilla nyt kun jääkaapissa oli noita purppuraisia mukuloita sosekeittokokkailujen perintönä. Raakana raasteena lisättävä punajuuri tekee leivonnaisesta ihanan mehevän, mutta ihan varauksetta en kyllä heti ruvennut maun puolesta liputtamaan. Kakku itsessään ei ole älyttömän makea, ainakaan minulla, kun suklaavalintana oli erittäin tumma kaveri (74 %). Tällöin kakku vaatii mielestäni vaikkapa makean ja raikkaan tuorejuustokuorrutteen, jonka pistinkin kokoon ensimmäisen kahvitteluhetken arviointitulosten jälkeen.


Punajuuri siis todellakin maistuu kakussa. Ja melkein tosiaan pilasin koko makuelämyksen, kun ekoja paloja lähdettiin haukkaamaan kakun ollessa vielä haaleaa. Silloin maku ei erityisemmin miellyttänyt, muistutti suoraan sanottuna joulupöydän juureslaatikoita. Vaan annas olla, kun kakku sai viiletä (tuorejuustokuorrutteella parannettuna) jääkaapissa. Rakenne tekeytyi mehevän tiiviiksi, ja maussa tuli paremmat sävyt ja erityisesti herkullinen tumma suklaa esille. Jääkaappikylmä, kuorrutteella tuunattu herkku saa reseptin sittenkin säilymään hyväksyttyjen listalla. :D

Alkuperäinen resepti, ilman kuorrutetta, on peräisin Ruokalasta. Muutoksia tein punajuuren määrässä, joka oli kenties hieman alkuperäistä viittä desiä pienempi. Leseinä käytin kauraa ja suklaana Lidlin Bellaromia (74 %). Hämmentävän orjallinen olinkin, en edes vaihtanut leseitä kaurahiutaleisiin, vaikka ihmetytti ja epäilytti kovasti, että paremminkin hiutaleita tässä olisi ollut tarkoitus leseiden sijaan käyttää. Vai oliko leseiden funktiona tosiaan lisätä kuitupitoisuutta? Erityisen epäterveellistähän tämä kaakku ei ole.

Tästä saanee jotain osviittaa mainiosta rakenteesta.


Suklaa-punajuurikakku

300 g punajuuria
2 rkl appelsiinimehua
100 g tummaa suklaata
75 g margariinia
1 dl kauraleseitä
2.5 dl vehnäjauhoa
1.5 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa
1.25 dl fariinisokeria

Kuorrute: sokeria, tuorejuustoa, (appelsiiniaromia) ja punajuurimehua

Kuori ja raasta punajuuret, ja sekoita joukkoon appelsiinimehu. Paloittele omaan astiaansa suklaa, ja sulata se varovaisesti margariinin kanssa mikrossa. Sekoita keskenään kuivat ainekset, ja vatkaa omassa kulhossaan munat ja sokeri vaahdoksi.

Sitten sekoitetaan ainekset: kaada ja sekoita ensin suklaa-margariiniseos punajuuriraasteeseen. Sekoita näiden joukkoon kuivat ainekset, ja lisää viimeiseksi joukkoon myös muna-sokerivaahto. Kaada voideltuun vuokaan (litran pitäisi riittää, 1.5 litran leipävuoka ei ollut ainakaan liian pieni) ja paista 175 asteessa noin 45 minuuttia. Tarkista kypsyys puutikulla. Irroita vuoasta jäähtyneenä.

Notkista tuorejuusto, ja mausta se sokerilla sekä halutessasi appelsiiniaromilla. Värjääminen onnistuu punajuurimehulla, jota voi tiristellä säilöön raastamisvaiheessa.

1. päivä: menettelee. 2. päivä: eihän tämä viileänä olekaan hullumpaa.
3. päivä: onkohan tämä samaa kakkua ollenkaan, saiskos toisen palan?

5.11.2011

Pyhäinpäivän persimon

Kurpitsan kaivertaminen ja kurpitsasta kokkailu olisi kiinnostanut, mutta marketissa tielle osui vain kokonaisina myytäviä jumbokurpitsoita. Liika on liikaa... Mutta hätä keinot keksii, samoissa pirteissä väreissä löytyi herkullisia persimoneja sopuhintaan. Kotona sitten hedelmäveitsi kauniiseen käteen ja askartelemaan. Aika söpö, taskukokoinen kurpitsahahmo siitä sitten syntyikin, heti ensiyrittämällä.
Hyvää Pyhäinpäivää!


Kaivertamisen aloitin sahalaitakuviolla, joka irroittaa hatun.
Sitten silmien ja suun ääriviivat ja lopuksi hattuaukon kautta sisälmykset pois.


Hämärässä kaiverruksia koristaa turvallisesti ledtuikku!
Hurjan söpöä, vaikkei näky tässä ihan parhaiten toistukaan. :)

Muskottipähkinäinen punajuurisosekeitto

Syyssesonkiin sopii loistavasti punajuuresta vaikkapa perunan kaverina keitetty sosemainen soppa. Juuresten ja mukuloiden kuoriminen ja kypsymisen odottelu nyt ovat vähän tylsiä juttuja, mutta lopussa kiitos seisoo. Ja purppurainen väri jaksaa ilahduttaa joka kerta! Tämä keitto saa makua erityisesti muskottipähkinästä, joka on jatkoa henkilökohtaisella maustematkallani. Semmoisille tripeille kahden maustemitallisen määrillä ei kuitenkaan päästy... Mukaan maustamiseen mahtui myös timjaminoksia ja laakerinlehtiä, jotka muistin viimesyksyisen, unohtumattoman insidentin viisastamana poistaa kattilasta ennen soseutusta. :D


Punajuurisosekeiton kanssa tuli myös kokeiltua eri ateriakerroilla useita eri lisukevaihtoehtoja. Pinnalle ropsautettiin yhdellä kerralla soijaruokakermaa, toisella maustamatonta jugurttia ja kolmantena sitruunalla maustettua balsamikastiketta (Gourmante). Maustamattoman jugurtin pieni happamuus toimi todella kivasti sosekeiton kanssa. Ja ainiin, jos jääkaapista vaan sattuu löytymään jokin juustokimpale, kannattaa höyryävän keiton joukkoon kipata pieni keko juustokuutioita! Aurajuusto olisi ihan ykkönen, mutta omana uhrinani sekaan päätynyt Polar yllätti sekin iloisesti. Kuvitelkaa ne ihanasti sosekeitossa pehemenneet ja lämmenneet juustopalat... :)

Om nom nom... Juustokuutioiden kera.

Punajuurisosekeitto

650 g punajuuria
500 g perunoita
1 rkl hunajaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
2 laakerinlehteä
2 oksaa timjamia
2 mm jauhettua muskottipähkinää
0.5 tl suolaa
0.5 tl pippuria
noin 7 dl vettä
1.5 dl soijaruokakermaa (tai vastaavaa tuotetta maidosta tai kaurasta)

Kuori ja paloittele punajuuret ja perunat kattilaan. Lisää kattilaan sopivasti keitinvettä sekä kaikki reseptin mausteaineet. Anna padan porista kunnes punajuuret ja perunat ovat kypsiä. Punajuurten kypsyminen kestää kauemmin, joten ne kannattaa pilkkoa perunaa pienemmiksi paloiksi asian kompensoimiseksi. Poista laakerinlehdet sekä timjaminoksat, ja aja keitto tasaiseksi soseeksi sauvasekoittimella. Tarkista maku (suola ja pippuri) ja nesteen määrä. Lisää valitsemasi ruokakermavalmiste, kuumenna keitto höyryäväksi ja tarjoile.

3.11.2011

Suurenmoinen sitruunatorttu

Key lime pie on ollut leivontalistalla jo kauan. Ja samalla kirjoittamattomalla listalla on myös banoffee-kakku, tosin ehkä karpaloilla tai puolukoilla soveltaen. Molempiin tarvitaan kondensoitua maitoa, jota en ole aiemmin käyttänyt, mutta sainpahan vihdoin purkillisen tätä imelää tököttiä ostettua. :)

Vaan lime- ja banskuviritykset saivat väistyä sitruunaisen tortun tieltä, eikä vähiten siksi, että kaupassa OLI luomusitruunoita toisin kuin limejä. Ja luomuahan sen poikkeuksellisesti piti todellakin olla, sillä key lime pie -leivonnaisen tapaan halusin käyttää myös hedelmän kuorta (esim. Lidlin normisitruunapussissa kielletään kuoren käyttäminen ihan erikseen, mikä varmaan kertoo aika paljon...).


Ja maku... Mahtava yhdistelmä sitruunan raikkautta sekä kondensoidun maidon toffeemaisen makeaa täyteläisyyttä. Sitruunatorttu tarjoiltiin illanistujaisissa ja tämä oli kyllä sen sortin leivonnainen, ettei tarvinnut murehtia tykkäsivätkö vieraat vai ei. :D Santsikierrokset ja tyytyväisen mussutuksen lomasta pehmein äänin välitetyt kiitokset vakuuttivat tämän leipurin onnistumisestaan. Olisi pitänyt tehdä pellillinen, jotta olisi riittänyt seuraavalle päivällekin kunnolla! Ulkoisesti torttu on kuin rahkapiiraan ja juustokakun sekoitus, täytteen rakenne on ihanan tahmea, mutta kuitenkin leikkautuva.

Valokuvaamisen kanssa ei muuten mennyt ihan nappiin, vastaleivotun tortun unohdin kuvata, kameran olemassaolon muistin vasta kun oltiin mutusteltu ennakkoon pieni testipala (vainoharhainen tapani varmistaa, ettei ole vaikka mennyt suolat ja sokerit sekaisin...) ja piirakka oli tiiviin kelmun alla. No, laiska nappaa pikaotoksen kelmun läpikin, etenkin kun luulee vielä ehtivänsä ottaa kunnolliset palakuvat myöhemmin. Vaan eipä sekään nyt ihan niin mennyt, palakuvien ottamista tuumailin uudemman kerran vasta seuraavana aamuna, jolloin jäljellä oli enää hassunmuotoinen pikkujämäsiipale... :P

Elmukelmuvelmuilua.

Dagen efter.

Sitruunatorttu

Pohja
100 g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
2.5 dl vehnäjauhoja
0.5 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Sitruunatäyte
1 tlk (397 g) kondensoitua maitoa (esim. Markomilk)
3 munaa
1 luomusitruunan kuori ja mehu

Vaahdota sokeri pehmeään rasvaan ja lisää sitten muna huolellisesti sekoittaen. Lisää sitten keskenään sekoitetut kuivat aineet. Taputtele pohjataikina voidellun vuoan pohjalle. Sekoita täytteen ainekset huolella, kaada vuokaan ja paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 25 minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoile jääkaappiviileänä.

1.11.2011

Markkinahumua: lohikukko

Om nom nom... Kalakukko on ehkä parasta, mitä perinteisiltä markkinoilta saa. (No okei joo, se uusi fudgevillitys on tietty oma juttunsa, voisin kyllä maistella niitä jänniä makeita makuja päivät pitkät... mutta boikotoin niitä järjettömän suuren kilohinnan ja järjettömän suuren palakoon takia.) Oma suosikkini kukoista on lohikukko. Kuvan yksilö on kerimäkeläisen Keri-Hyvän 500 grammainen pikku pötkylä. Että osasikin olla hyvää!

En ole vielä toistaiseksi rohjennut testailla kalakukon kotiversiota, mutta mikäpä estäisi testaamasta jonkinlaista ruistaikinaan kiedottua lohihässäkkää... juu, listallahan sekin on. ;)