8.10.2011

Kissanminttu-täytekakku

Omassa arjessani ei tule kovin usein täytekakkutilaisuuksia, mutta sitten kun tulee, on riemu ylimmillään. Ja siis tottakai on pakko olla jo valmiiksi huippufiilikset jos kerran on aihetta juhlaan, mutta täytekakun askartelu nyt on vielä sellainen extrakiva kaupanpäällinen! :D Ja sekä paras että perinteisin kakkujuhla on luonnollisesti synttärit, joita juhlittiin nyt kahden ikääntyneen kunniaksi... joista siis toinen oli allekirjoittanut. ;)


Ei varmaan yllätä, että mässäilin kakun suunnittelulla jo hyvän aikaa etukäteen, mutta valinnat kakun makujen suhteen oli kyllä oikeastaan helppo tehdä. Innostus kaakaokakkupohjiin, mansikoiden kuninkuusasema täytekakuissa ja päähänpisto Kissan Minttu -liköörin käyttämisestä kostutuksessa... Siinähän se sitten olikin, mansikka-minttu-suklaa kuulosti toimivalta kombolta.

Ja hei, kerma! Tai no, tässä tapauksessa käytin kylläkin vispiä (kasvirasvasekoite), jonka mausta pidän itse enemmän kuin oikeasta kermasta! Siispä vispiä väliin, jota jykevöitin tuorejuustolla, koska mielihän halajaa aina myös juustokakkua, ja tästä tuli ikäänkuin jonkinlainen kompromissi asian suhteen. Prismassa satuin muuten törmäämään hyvin simppeliin, ja vain parin euron hintaiseen pursotusvälinesettiin, ja omiin tarpeisiini peilaten tuo vaikutti minusta ihan tarkoituksenmukaiselta valinnalta. Turha hifistellä sellaiseen asiaan kymmeniä euroja, mille ei paljoa käyttöä ole. Sitäpaitsi tällä edullisella muoviversiolla syntyi yllättävän hyvää jälkeä, oikein ihmetyin (varsinkin kun olen tottumaton pursottelija). Siis hieman huteraa jälki kyllä on, mutta eihän ne muuten uskoisi itse tehdyksi! ;) Pursotuspussi oli kyllä aika pieni, mutta eipä tuo menoa haitannut.

Piece of cake.

Ja koristelu sitten? Ajatuksena oli taas jättää kakun reunat ilman kaikenpettävää kermashowta, koska tumma kakkupohja on kaunis sellaisenaan, eikä kakkua syödessäkään yleensä jakseta innostua paksuista kermareunoista... päinvastoin! Siispä kauniit raidalliset reunukset ilman kikkailua ja ohut vispikerros reunakoristeluineen kakun päälle. Pinnalle ajattelin heitellä vielä muutaman punaisen marjan pakkasesta, tuoreita mintunlehtiä ja hieman suklaanonparelleja. Vaan kun h-hetki koitti, päädyin yksinkertainen on kaunista -periaatteeseen vakaasti luottaen pelkkiin suklaanonparelleihin. Omaan silmääni ihan vain kaksivärinen kakku näytti elegantimmalta sellaisenaan. Ja kun kakusta leikkasi palan, poikkileikkauksessa näkyi kivasti punaiset, renkaiksi asetellut mansikat pursotusten kanssa vuorotellen!

Niin... ja vielä yksi juttu. Oli hyyyväää, kaikille maistui! :) Vieraille vaan pitää muistaa mainita, jos käyttää kostutuksessa alkoholia, ja on kohteliasta varata holittomiakin vaihtoehtoja tarjottaviin! Meillä tosin kaikille sopi terästetty kaakku.

Työn alla, enää kantta ja koristeluja vailla.


Täytekakku: mansikka-minttu-suklaa

Kaakaokakkupohja
(20 cm vuoka, 3 kerrosta)

(2.2 dl) 4 munaa
(2.2 dl) sokeria
(2.2 dl) vehnäjauhoja, perunajauhoja ja kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Riko kanamunat (4 kpl) lasiin ja ota vielä kaksi samanlaista lasia, joista toiseen mittaat kananmunien tilavuuden verran sokeria ja toiseen kuivia aineita. Viimeiseen lasiin siis vehnäjauhoja, perunajauhoja ja tummaa kaakaojauhetta, noin kolmasosa kutakin. Sekoita kuivien ainesten joukkoon myös leivinjauhe. Vatkaa huoneenlämpöiset munat sokerin kanssa vaahdoksi, ja siivilöi ja sekoita taikinaan sitten kuivat aineet. Kaada voideltuun irtopohjavuokaan ja paista 175-asteisen uunin alaosassa 30-40 minuuttia, varmista kypsyys tikulla. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan.

Minttu-mansikkatäyte

1-1.5 dl Kissan Minttu -likööriä (mintun ja suklaan makuinen kermalikööri)
4 dl pakastemansikoita (tuoreetkin toki passaisivat :P)
1 prk (2.5 dl) vispiä
1 pkt (200 g) maustamatonta tuorejuustoa
sokeria + 1 tl vaniljasokeria

Vispaa kerma ja mausta se vaniljasokerilla ja sokerilla. Notkista tuorejuusto ja kääntele sen joukkoon puolet vispistä. Kippaa sitten tuorejuusto-vispi-seos loppukerman joukkoon ja kääntele taas rauhallisesti sekaisin, jotta kuohkeus säilyy. Ja eikun pursottelemaan!

Kokoa kakku jo täyttövaiheessa suoraan tarjoiluastialle. Aseta pohjalevy kakkulautaselle, kostuta liköörillä (enintään 0.5 dl per kerros) ja pursota vispiä kolmeksi renkaaksi: suuri rengas aivan kakun ulkoreunalle, keskikokoinen rengas keskivaiheille ja vielä noin 5 cm kermatäytteinen ympyrä aivan kakun keskelle. Muista, että pursotuksia tarvitaan sekä väleihin, että kakun pintaan, joten koeta käyttää noin kolmannes ensimmäiseen täyteväliin. Pilko sitten puolet pakastemansikoista ja asettele kahdeksi renkaaksi vispipursotusten väliin. Toista sama juttu toisen täytevälin kanssa. :P Ja asettele lopuksi vielä viimeinenkin kakkupohjan levy paikoilleen, leikkauspinta ylöspäin, ja kostuta. Levitä sitten pintaan tasainen pinta vispiä ja pursottele loppu nätisti ulkokehälle. Lopuksi kakku jääkaappiin mehustumaan ja vieraita odottelemaan. Viimeiset koristelut (kuten tuoreet marjat, nonparellit tms. kannattaa laittaa vasta juuri ennen tarjoilua, ettei vastassa ole ikävästi värjäytynyt kermapinta. Suklaamuruset tai, kuten omassa kakussani, suklaanonparellit säilyvät yleensä sellaisenaan vaikka ne laittaisikin etukäteen.

6 kommenttia:

  1. Hieno kakku! Mehukkaan näköinen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Paula! Mehukasta olikin, kiitos mansikoiden ja herkkukostutuksen, joka huolella silikonisudilla joka kerrokseen penslattiin. :D

    VastaaPoista
  3. Älyttömän kivoja ohjeita täällä! Täytyykin poiketa toistekin ;)

    VastaaPoista
  4. Pikkuleipuri: Tervetuloa lueskelemaan vaan, kiva että olet löytänyt tänne! :) Ja kävin tottakai vastavierailulla sinunkin blogiasi kurkkaamassa. Hauskalta näyttää, olet päässyt hienosti leipurointiuran alkuun. ;)

    VastaaPoista
  5. Mielettömän hyvän näköinen kakku (mikäpä tällä sivustolla ei olisi..)! Oisaisikohan sitä itsekin tehdä, arveluttaa aina ryhtyminen, kun ei ole kakkuja juuri tehnyt tähän ikään.
    Blogisi on muutenkin tosi selkeä ja miellyttävä silmälle erinomaisine kuvineen. Sait minusta vakiovieraan ;)

    VastaaPoista
  6. Kiitos ihanasta palautteesta Kirsikka, joka kerta lämmittää kuulla, jos blogista on iloa itseni lisäksi muillekin. :)

    Ja tottakai kakuntekoon uskaltaa lähteä, tekemällähän sitä opitaan! Ja esim. täytekakku ei loppupeleissä ole lainkaan vaikea temppu, ei minullakaan liikaa tästä ole kokemusta ja silti suttaantuu. ;) Hankalinta varmaan tuo kakun leikkaaminen, mutta senkään epäonnistuminen ei tarkoita kakun epäonnistumista... vinon ja jopa revenneenkin kakkulevyn voi käyttää ihan huoletta, eikä kukaan varmasti edes huomaa mitään!

    VastaaPoista